Asian pani vireille eri puolilta Euroopan unionia peräisin olevien oikeudellisten asiantuntijoiden yhdistys, joka toteutti Euroopan komission osarahoittaman hankkeen. Se koski sellaisten summien väitettyä epäoikeudenmukaista takaisinperintää tarkastuksen jälkeen, jotka oli virheellisesti katsottu tukikelvottomiksi avustussopimuksen nojalla.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että hänen puheenvuoronsa jälkeen oli löydetty ratkaisu. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan viesteihin, jotka koskivat sen vaikeuksia avustusehdotuksen esittämisessä. Teknisten ongelmien vuoksi kantelija ei voinut tehdä hakemusta komission PRIAMOS-järjestelmän kautta. Sen sijaan se toimitti ehdotuksensa sähköpostitse, eikä siihen vastattu.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi komissiota vastaamaan. Vastauksessaan komissio pyysi anteeksi sitä, ettei se vastannut aiemmin. Se totesi, ettei se voinut hyväksyä kantelijan sähköpostihakemusta, koska järjestelmä oli toiminut asianmukaisesti eikä komissio ollut pystynyt tunnistamaan kantelijan yrityksiä lähettää ehdotus PRIAMOSin kautta ennen määräaikaa.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio kieltäytyi antamasta Albanian romaneja koskevaa EU:n rahoittamaa hanketta koskevien ehdotusten arviointikertomuksia kokonaisuudessaan yleisön tutustuttavaksi.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio oli perustellusti evännyt oikeuden tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan kaupallisia etuja suojaavan julkista saatavuutta koskevan poikkeuksen perusteella. Näin ollen hän päätteli, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Asia koski komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka koskivat Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalvelujen suorittamaa internetin valvontaa. Oikeusasiamies suositteli, että komissio antaisi oikeuden tutustua yhteen tiettyyn asiakirjaan (Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin kirje silloiselle komission varapuheenjohtajalle) ja että muiden pyydettyjen asiakirjojen osalta komissio joko luovuttaisi ne tai perustelisi asianmukaisesti, miksi sen mielestä luovuttamisesta oli kieltäydyttävä.

Komissio päätti paljastaa Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin kirjeen ja hyväksyi näin oikeusasiamiehen suosituksen ensimmäisen osan. Se pysyi kuitenkin kannassaan olla luovuttamatta muita asiakirjoja. Se perusteli kantaansa sillä, että se tutkii edelleen kysymystä siitä, rikkovatko Yhdistyneen kuningaskunnan laajamittaiset valvontaohjelmat EU:n lainsäädäntöä, erityisesti yksilön oikeutta tietosuojaan. Komissio väitti, että ennen tutkimuksen lopullista päättämistä muiden asianomaisten asiakirjojen ilmoittaminen varhaisessa vaiheessa vaikuttaisi kielteisesti Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ja komission väliseen vuoropuheluun. Yleisemmin se väitti, että sen kykyä suorittaa tutkimuksensa tehokkaasti ja päättää asianmukaisista vastatoimista olisi suojattava ulkoisen paineen riskiltä. Komissio ei myöskään katsonut, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että komissio on asianmukaisesti perustellut päätöksensä evätä yleisön oikeus tutustua muihin asiakirjoihin, joita ei ole julkistettu. Koska komissio ei ole paljastanut näitä asiakirjoja eikä esittänyt riittäviä syitä kieltäytyä antamasta niitä yleisön tutustuttavaksi, on selvää, että komissio on hylännyt oikeusasiamiehen suosituksen näiden asiakirjojen osalta. Lisäksi oikeusasiamies toteaa, että komissio ei näytä toteuttaneen tutkintaansa koskevia toimia vuoden 2013 jälkeen. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission toimet tässä tapauksessa merkitsevät hallinnollista epäkohtaa ja itse asiassa vakavaa hallinnollista epäkohtaa, kun otetaan huomioon kyseisen asian merkitys EU:n kansalaisille.

Kantelija, joka on Luxemburgin kansalainen, suljettiin pois kilpailusta Ranskassa sillä perusteella, että hän ei ole Ranskan kansalainen. Kyseessä oli sellaisen tuomarin virka, joka ei toiminut puheenjohtajana ja jonka oli määrä edustaa Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettua Ranskan turvapaikkatuomioistuimessa. Kantelija ilmoitti Euroopan komissiolle, että toimen rajoittaminen Ranskan kansalaisiin näytti rikkovan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia EU:n säännöksiä. Kun komissio katsoi, ettei EU:n lainsäädäntöä ollut rikottu, kantelija otti yhteyttä oikeusasiamieheen.

Komissio katsoi, että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen sovellettiin poikkeusta. Tätä poikkeusta sovelletaan julkishallinnon palvelussuhteisiin, ja siitä määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan 4 kohdassa. Komissio myönsi, että asiaa koskeva päätös edellytti konkreettista arviointia sen tuomarin tehtävien ja vastuualueiden luonteesta, joka ei toiminut puheenjohtajana, ja väitti tehneensä tällaisen arvioinnin. Oikeusasiamies totesi, että osana tätä arviointia komissio ei ollut ottanut yhteyttä Ranskan viranomaisiin saadakseen lisätietoja kyseisestä toimesta. Oikeusasiamiehen alkuperäinen ehdotus oli näin ollen, että komission olisi tarkasteltava uudelleen rikkomista koskevasta kantelusta tekemäänsä arviointia, ja hän ehdotti, että komissio kuulisi Ranskan viranomaisia. Vastauksessaan tähän ehdotukseen komissio väitti, että sillä oli käytettävissään riittävästi tietoja asian ratkaisemiseksi ja että sen vuoksi ei ollut tarpeen ottaa yhteyttä Ranskan viranomaisiin. Tarkasteltuaan yksityiskohtaista vastaustaan ehdotukseen oikeusasiamies myönsi, että tässä tapauksessa komissiolla oli riittävästi tietoja päätöksensä perustaksi. Näin ollen hän päätti tutkimuksen toteamalla, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

EU:n muuttoliikepolitiikkaan kuuluu laittomien kolmansista maista tulleiden maahanmuuttajien (hylätyt turvapaikanhakijat ja henkilöt, joilla ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa) vapaaehtoinen tai pakkoon perustuva paluu lähtömaihinsa. Pakkotoimin toteutettavat palauttamisoperaatiot ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin voi liittyä vakavia perusoikeuksien loukkauksia. Tällä oma-aloitteisella tutkimuksella pyrittiin selventämään, miten Frontex yhteisten palauttamisoperaatioiden koordinaattorina varmistaa palautettavien henkilöiden perusoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen.

Oikeusasiamies sai Frontexin ja sen perusoikeusvastaavan näkemykset, tarkasti Frontexin asiakirjat ja sai kannanottoja Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäseniltä, Euroopan unionin perusoikeusvirastolta, YK:n pakolaisvirastolta ja useilta kansalaisjärjestöiltä. Hän totesi, että vaikka paljon on tehty, Frontexin on lisättävä yhteisoperaatioita koskevan työnsä avoimuutta, muutettava käytännesääntöjään muun muassa lääkärintarkastusten ja voimankäytön alalla ja tehtävä enemmän yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa. Frontexin on tehtävä kaikkensa edistääkseen yhteisten pelastusoperaatioiden riippumatonta ja tehokasta seurantaa.

Oikeusasiamies päättää tutkimuksensa esittämällä Frontexille joukon ehdotuksia siitä, miten se voi edelleen parantaa toimintaansa tällä alalla.

Asia koski asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemusta, joka ei menestynyt. Komissio kieltäytyi paljastamasta Puolan viranomaisten kanssa käymäänsä kirjeenvaihtoa, joka koski sen alustavia tutkimuksia Puolan julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin liittyvien oikeusvaateiden esittämisestä aiheutuvista erittäin korkeista kustannuksista. Komissio oli pyrkinyt selvittämään, oliko asiaa koskeva Puolan lainsäädäntö unionin oikeuden mukainen. Se väitti, että meneillään olevaa tutkintaa on suojattava, ja vetosi asiaa koskevassa lainsäädännössä (asetus (EY) N:o 1049/2001) säädettyyn poikkeukseen yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin. Komissio ei hyväksynyt kantelijan väitettä, jonka mukaan ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista ja että siinä ei sovellettaisi poikkeusta, johon vedotaan, eikä sitä, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö riitautettaisiin Puolan perustuslakituomioistuimessa (jäljempänä PCT).

Oikeusasiamies tutki asiaa ja katsoi, että komissio ei ollut asianmukaisesti perustellut päätöstään evätä oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Oikeusasiamies katsoi myös, että se, että PCT kumosi asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön, on tehnyt komission tutkimukset tarpeettomiksi. Ottaen huomioon tämän oikeudellisen kehityksen ja prosessiekonomian ja oikeudenmukaisuuden vuoksi oikeusasiamies ehdotti, että kantelijalle annettaisiin oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin ilman, että hänen tarvitsisi esittää uutta pyyntöä. Komissio kieltäytyi ehdottomasti. Se ei myöskään antanut kieltäytymiselleen kattavampaa selitystä kuin se, jonka se oli antanut uudistettuun hakemukseen antamassaan vastauksessa. Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle, että tällä välin hän oli nyt saanut tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen uuden tutustumispyynnön jälkeen tietoisena siitä, että komissio oli päättänyt tutkimuksensa. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päätti lopettaa asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

Saksassa koulutuksensa saanut lääkäri antoi vuonna 2008 ikääntyneelle brittimiehelle kuolemaan johtaneen yliannoksen vahvaa kipulääkettä. Oikeusasiamiehelle esitetty kantelu koski Eurojustin tiloissa pidetystä Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten välisestä kokouksesta laadittuun pöytäkirjaan tutustumisen epäämistä. Kokouksessa oli käsitelty Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten lääkäristä antamaa eurooppalaista pidätysmääräystä.

Eurojustin asiakirjojen julkisuutta koskevissa säännöissä annetaan Eurojustin kanssa yhteistyötä tekevien jäsenvaltioiden edustajille oikeus päättää Eurojustin puolesta, sovelletaanko Eurojustin hallussa olevien tapauskohtaisten asiakirjojen julkisuuteen poikkeusta. Oikeusasiamies totesi, että pyydetty asiakirja on selvästi tapauskohtainen ja että Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustajat olivat pyytäneet, ettei Eurojust julkistaisi sitä. Näin ollen hän totesi, että Eurojustilla on oikeudellinen velvollisuus evätä asiakirjaan tutustuminen.

Oikeusasiamies totesi kuitenkin, ettei Eurojust ollut ilmoittanut kantelijalle (kuolleen miehen pojalle) perusteita, joiden nojalla oikeus tutustua asiakirjaan oli Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustajien mielestä evättävä. Eurojust kuitenkin esitti kyseiset perusteet oikeusasiamiehen tutkinnan aikana. Oikeusasiamies kehotti tässä yhteydessä Eurojustia aina toimittamaan hakijoille kansallisten jäsenten esittämät perusteet tapauskohtaisiin asiakirjoihin tutustumisen epäämiselle.

Oikeusasiamies korostaa, että tämän tapauksen sosiaaliset puitteet ovat erityisen traagiset ja merkittävät, koska siinä on kyse pojan pyrkimyksistä selvittää, miten viranomaiset ovat käsitelleet hänen isänsä kuolemaa. Oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa arvioida, saivatko Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan edustajat evätä oikeuden tutustua asiakirjaan. Sen vuoksi hän neuvoo tässä yhteydessä kantelijaa halutessaan viemään asian EU:n tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun se saa toimivallan käsitellä tämänkaltaisia asioita joulukuusta 2014 alkaen.