Strasbourg, 3. heinäkuuta 2003

Hyvä rouva

Teitte 9. syyskuuta 2002 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan petostentorjuntavirastosta (OLAF).

Haluaisin ilmoittaa teille, että Jacob Söderman, jonka kanssa olette aiemmin ollut yhteydessä kantelustanne, on jäänyt eläkkeelle ja että toimin 1. huhtikuuta 2003 alkaen hänen seuraajanaan Euroopan oikeusasiamiehenä.

Kantelunne toimitettiin 20. syyskuuta 2002 OLAFin pääjohtajalle. OLAF lähetti 18. joulukuuta 2002 lausuntonsa englanniksi ja sen jälkeen ranskankielisen käännöksen, joka saapui oikeusasiamiehen toimistoon 22. tammikuuta 2003. Lausunto toimitettiin Teille yhdessä 26. helmikuuta 2003 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Komission entinen virkamies teki syyskuussa 2002 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) vastaan.

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat:

Toimiessaan 3. marraskuuta 2000 komission tutkimuksen pääosaston Välimeren yksikön päällikkönä kantelija kiinnitti OLAFin huomion tiettyihin sääntöjenvastaisuuksiin hankkeen ICA-3-1999-10030 (vesihanke) rahoituksessa.

Kantelija haastatteli 23. heinäkuuta 2001 kahta OLAFin virkamiestä ja allekirjoitti haastattelupöytäkirjan. Hänelle ei koskaan ilmoitettu OLAFin tutkimuksen tuloksista. Tämän jälkeen hän sai tietää, että häntä haastatelleet kaksi virkamiestä olivat lähteneet OLAFista, että hankkeen tieteellistä johtajaa ei ollut haastateltu ja että hanketta koskeva sopimus oli allekirjoitettu vuoden 2002 alussa tekniseen liitteeseen tehtyjen erittäin laajojen muutosten jälkeen. Kantelija tiedustelee, oliko hanketta koskevaan yksiköiden väliseen kuulemiseen vastannut OLAFin yksikkö tietoinen hänen hanketta koskevasta valituksestaan.

Kantelija väittää, että OLAF ei ole suorittanut asianmukaista tutkimusta asiasta ja että se ei ole koskaan ilmoittanut hänelle lopputuloksesta. Hän väittää, että OLAFin olisi ilmoitettava hänelle, suorittiko se tutkimuksen, mikä oli sen tulos ja oliko OLAFin yksikkö, joka vastasi yksiköiden väliseen kuulemiseen ennen vesihankkeen hyväksymistä vuoden 2002 alussa, tietoinen hänen kantelustaan.

KYSYMYS

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) lausunto

OLAFilta saatu lausunto sisälsi tiivistetysti seuraavat kohdat:

Väite, jonka mukaan OLAF ei ole suorittanut asianmukaista tutkimusta

Kantelijan OLAFille 3. marraskuuta 2000 osoittamassa muistiossa todetaan seuraavaa:

• Heinäkuun 24 päivänä 2000 päivätyn vesihanke-ehdotuksen tieteellinen ja tekninen arviointi oli kielteinen.
• Komission tutkimuksen pääosaston pääjohtaja oli ilmoittanut asiasta vastaavan komission jäsenen kabinettipäällikölle 25. lokakuuta 2000 päivätyllä muistiolla, että kantelijan johdolla syyskuussa 1999 käydyt neuvottelut olivat johtaneet epätyydyttäviin tuloksiin. Hän oli näin ollen päättänyt pyytää johtajan neuvonantajaa B:tä sopimaan hankkeen koordinaattorin kanssa hankkeen loppuun saattamisesta tyydyttävällä tavalla marraskuun 2000 loppuun mennessä.

Kantelijan muistiossa todettiin, että edellä mainittujen kahden seikan välisen ristiriidan vuoksi kantelija teki henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen.

OLAFin pääjohtaja ilmoitti 11 päivänä joulukuuta 2000 päivätyllä muistiolla vastaanottaneensa nämä tiedot ja pyysi kantelijaa toimittamaan kaikki saatavilla olevat tiedot väitetyistä sääntöjenvastaisuuksista. Kantelija toimitti 22 päivänä tammikuuta 2001 useita muita asiakirjoja, jotka liittyivät vesihanketta koskeviin neuvotteluihin ja keskusteluihin. Tiedoista ei käynyt ilmi, oliko sääntöjenvastaisuuksia tapahtunut. Tämän vuoksi OLAF aloitti 27.2.2001 sisäisen tutkimuksen. Tämän jälkeen kerättiin seuraavat tiedot:

• Tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja lähetti 24. maaliskuuta 2001 OLAFille laajan tiedotteen.
• OLAFin tutkijat haastattelivat kantelijaa 23. heinäkuuta 2001. Hän vahvisti, ettei hänen tietojensa mukaan ollut viitteitä petoksesta, mutta että hankkeen oli annettu edetä tieteellisessä arvioinnissa havaituista puutteista huolimatta;
• Kantelija lähetti 27.8.2001 kirjallisen täydennyksen haastatteluunsa.

Näiden tietojen perusteella hyväksyttiin 1. helmikuuta 2002 lopullinen tapauskertomus, jossa suositeltiin asian käsittelyn lopettamista ilman jatkotoimia. OLAFin pääjohtaja hyväksyi tämän suosituksen. OLAF suoritti näin ollen täysin asianmukaisen tutkimuksen kantelijan väitteistä, minkä jälkeen se totesi, ettei sääntöjenvastaisuuksia ollut tapahtunut eikä jatkotoimia vaadittu.

Väite, jonka mukaan OLAF ei ilmoittanut kantelijalle

Asetus (EY) N:o 1073/1999 sisältää säännöt siitä, kenelle OLAFin tutkimuksen tuloksista olisi ilmoitettava. Asetuksen 8 artiklassa säädetään, että sisäisen tutkimuksen yhteydessä saatuja tietoja koskee salassapitovelvollisuus ja että niitä ei saa antaa tiedoksi muille kuin niille Euroopan yhteisöjen toimielimissä tai jäsenvaltioissa toimiville henkilöille, joiden tehtävät edellyttävät heidän tietämistään. Asetuksen 9 artiklassa säädetään, että tapausta koskeva loppukertomus, joka sisältää yhteenvedon tutkinnan aikana kerätyistä tiedoista, lähetetään asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille ja asianomaiselle toimielimelle, elimelle tai laitokselle jatkotoimia varten.

Kantelija lähetti 12. heinäkuuta 2002 OLAFille muistion, jossa hän pyysi saada tiedon tutkimuksen tuloksista. OLAF laati 5. elokuuta 2002 vastauksen, mutta sitä ei koskaan lähetetty, koska kantelija oli jäänyt eläkkeelle 1. elokuuta 2002. OLAF lähetti 9.8.2002 tutkimuksen pääosaston yksikönpäällikölle muistion, jossa esitettiin tutkimuksen päätelmät.

Yksiköiden välinen kuuleminen

OLAFia ei ole kuultu hankkeesta järjestetyssä yksiköiden välisessä kuulemisessa. Tutkimuksen pääosaston pääjohtajat ja OLAF käyvät kuitenkin kirjeenvaihtoa siitä, olisiko hankkeen rahoitusta jatkettava tutkimuksen ollessa käynnissä. Tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja lähetti OLAFin pääjohtajalle 14.5.2001 kirjeen, jossa hän ilmoitti ehdottavansa hankkeen rahoittamista komissiolle, ellei toisin neuvota. OLAFin pääjohtaja vastasi 20.5.2001, että tutkimus oli edelleen käynnissä, mutta että OLAFin tuolloin hallussa olleiden tietojen perusteella ei ollut syytä olla jatkamatta hankkeen rahoitusta.

OLAF liitti lausuntoonsa jäljennökset asiaankuuluvista asiakirjoista.

Kantelijan huomautukset

Kantelijan huomautukset OLAFin lausunnosta sisälsivät tiivistetysti seuraavat kohdat:

Tutkinnasta vastaava tutkija väittää päätelmissään, ettei mikään OLAFin hallussa oleva seikka osoita OLAFin toimivaltaan kuuluvien sääntöjenvastaisuuksien olemassaoloa. Tutkimuksessa ei otettu huomioon kolmea asiakirja-aineistoon sisältyvää seikkaa, jotka sisälsivät asiaa tukevaa näyttöä:

a) Ehdotuksen arviointi oli sääntöjenvastaista, koska

- voimassa olevaa menettelyä ei ole noudatettu,

- tukikelpoisuuslomakkeen osalta, jossa nimenomaisesti mainittiin, että ehdotus oli jätettävä nimettömänä, kaksi asiantuntijaa neljästä vastasi kieltävästi yhteen aineelliseen tukikelpoisuuskriteeriin ja edunsaajamaan asiantuntija ei allekirjoittanut lomaketta, joka takasi nimettömyyden,

- edunsaajamaan asiantuntija osallistui myös arvioinnin molempiin vaiheisiin, tieteellisiin ja alueellisiin.

b) Asiasta vastaavan komission jäsenen kabinettipäällikön yksiköille antama ohje asian käsittelyn lopettamisesta myönteisellä tavalla on myös sääntöjenvastainen ja ehkä laiton.

c) On yllättävää, ellei jopa sääntöjenvastaista, että tuen myöntäminen riippuu yksinomaan väliaikaisesta toimihenkilöstä. Väliaikainen toimihenkilö, joka oli vastuussa asiakirja-aineistosta edellä a kohdassa mainitun arvioinnin ajankohtana, seurasi myös asiakirja-aineistoa huolimatta siitä, että hänen tehtävänsä yksikössä muuttuivat, mikä haittasi kantelijan aiempia tehtäviä yksikönpäällikkönä. Tällä hetkellä sama väliaikainen toimihenkilö on jälleen vastuussa hankkeen operatiivisista näkökohdista, vaikka yksikkö, johon hänet on osoitettu, ei suorita operatiivisia tehtäviä eikä sen pitäisi hallinnoida hankkeita.

PÄÄTÖS

1 Väite, jonka mukaan OLAF ei ole suorittanut asianmukaista tutkimusta

1.1 Kantelija oli komission tutkimuksen pääosaston Välimeren yksikön päällikkö. Marraskuussa 2000 hän kiinnitti Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) huomion tiettyihin sääntöjenvastaisuuksiin hankkeen ICA-3-1999-10030 (vesihanke) rahoituksessa. Kantelija väittää, että OLAF ei tutkinut asiaa asianmukaisesti, ja yksilöi kolme seikkaa, joita ei hänen mukaansa otettu huomioon, vaikka ne sisältyivät asiakirja-aineistoon, johon sisältyi asiaa tukevaa näyttöä.

1.2 OLAFin mukaan sen pääjohtaja pyysi kantelijaa toimittamaan kaikki saatavilla olevat tiedot väitetyistä sääntöjenvastaisuuksista. Koska toimitetut tiedot eivät olleet varmoja siitä, oliko sääntöjenvastaisuuksia tapahtunut, OLAF aloitti sisäisen tutkimuksen. Tutkimuksessa kerättiin tietoja tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtajalta ja kantelijalta. Tutkimuksen pääosaston pääjohtaja lähetti laajan tiedotteen. OLAFin tutkijat haastattelivat kantelijaa, joka vahvisti, ettei hänen tietojensa mukaan ollut viitteitä petoksesta, mutta että hankkeen oli annettu edetä tieteellisessä arvioinnissa havaituista puutteista huolimatta. Kantelija lähetti myöhemmin kirjallisen täydennyksen haastatteluunsa. Näiden tietojen perusteella hyväksyttiin 1. helmikuuta 2002 lopullinen tapauskertomus, jossa suositeltiin asian käsittelyn lopettamista ilman jatkotoimia. OLAFin pääjohtaja hyväksyi tämän suosituksen. OLAF liitti lausuntoonsa jäljennökset asiaankuuluvista asiakirjoista.

1.3 Oikeusasiamies huomauttaa, että käsiteltävänä oleva kantelu koskee OLAFia. Oikeusasiamies ei näin ollen ole tehnyt tutkimusta siitä, miten Euroopan komissio on käsitellyt vesihanketta. Oikeusasiamiehen tutkimus koskee sitä, onko OLAF syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan hallinnollisessa tutkimuksessa, jonka se käynnisti kantelijan sille toimittamien tietojen perusteella.

1.4 Oikeusasiamies toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (1) 1 artiklan 3 kohdassa säädetään, että OLAF suorittaa sisäisiä hallinnollisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena on

"- petosten, lahjonnan ja muun Euroopan yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavan laittoman toiminnan torjunta,

- sellaisten työtehtävien hoitamiseen liittyvien vakavien seikkojen tutkiminen, jotka voivat merkitä sellaisten yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön velvollisuuksien laiminlyöntiä, jotka voivat johtaa kurinpidolliseen tai tapauksen mukaan rikosoikeudelliseen menettelyyn, (…)"

1.5 Oikeusasiamies katsoo, että hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että OLAF suorittaa hallinnolliset tutkimukset huolellisesti, puolueettomasti ja objektiivisesti. Oikeusasiamies ei löydä kantelijan ja OLAFin toimittamista asiakirjatodisteista mitään viitteitä siitä, että OLAFin tässä tapauksessa suorittamassa tutkimuksessa ei olisi noudatettu hyvän hallinnon periaatteita. Lisäksi oikeusasiamies katsoo, että OLAFin oli kohtuullista päätellä, että sen käytettävissä olevat tiedot eivät osoittaneet OLAFin toimivaltaan kuuluvien sääntöjenvastaisuuksien olemassaoloa. Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa kantelun tämän näkökohdan osalta.

2 Väite, jonka mukaan OLAF ei ilmoittanut kantelijalle

2.1 Kantelija väittää, että OLAF ei koskaan ilmoittanut hänelle tutkimuksensa tuloksista. Hän väittää, että OLAFin olisi ilmoitettava hänelle, suorittiko se tutkimuksen ja mikä oli sen tulos.

2.2 OLAF väittää, että asetus (EY) N:o 1073/1999 sisältää sääntöjä siitä, kenelle OLAFin tutkimuksen tuloksista olisi ilmoitettava. Asetuksen 8 artiklassa säädetään, että sisäisen tutkimuksen yhteydessä saatuja tietoja koskee salassapitovelvollisuus ja että niitä ei saa antaa tiedoksi muille kuin niille Euroopan yhteisöjen toimielimissä tai jäsenvaltioissa toimiville henkilöille, joiden tehtävät edellyttävät heidän tietämistään. Asetuksen 9 artiklassa säädetään, että tapausta koskeva loppukertomus, joka sisältää yhteenvedon tutkinnan aikana kerätyistä tiedoista, lähetetään asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille ja asianomaiselle toimielimelle, elimelle tai laitokselle jatkotoimia varten. Kantelija lähetti 12 päivänä heinäkuuta 2002 OLAFille muistion, jossa pyydettiin tietoja tutkimuksen tuloksista. OLAF laati 5. elokuuta 2002 vastauksen, mutta sitä ei koskaan lähetetty, koska kantelija oli jäänyt eläkkeelle 1. elokuuta 2002. OLAF lähetti 9.8.2002 tutkimuksen pääosaston yksikönpäällikölle muistion, jossa esitettiin tutkimuksen päätelmät.

2.3 Oikeusasiamies huomauttaa, että OLAF liitti kantelua koskevaan lausuntoonsa jäljennöksen lopullisesta tapauskertomuksesta tietoisena siitä, että lausunto ja sen liitteet toimitettaisiin kantelijalle osana oikeusasiamiehen tavanomaista tutkintamenettelyä. Oikeusasiamies ei näin ollen ymmärrä OLAFin väittävän, että asetuksen (EY) N:o 1073/1999 säännökset estivät sitä ilmoittamasta tutkimuksensa tuloksia kantelijalle. Oikeusasiamies toteaa, että OLAF on ryhtynyt asianmukaisiin toimiin kantelun tämän näkökohdan ratkaisemiseksi ilmoittamalla kantelijalle tutkimuksensa tuloksista oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana. Oikeusasiamiehen lisätutkimukset eivät näin ollen ole tarpeen.

3 Väite, jonka mukaan komission sisäisestä kuulemisesta on ilmoitettava

3.1 Kantelija väittää, että OLAFin olisi ilmoitettava hänelle, tiesikö OLAFin yksikkö, joka vastasi yksiköiden väliseen kuulemiseen ennen vesihankkeen hyväksymistä vuoden 2002 alussa, hänen kantelustaan.

3.2 OLAFin mukaan sillä ei ole todisteita siitä, että sitä olisi kuultu hankkeesta järjestetyssä yksiköiden välisessä kuulemisessa. Tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston pääjohtaja lähetti kuitenkin OLAFin pääjohtajalle kirjeen, jossa hän selitti ehdottavansa hankkeen rahoittamista komissiolle, ellei toisin neuvota. OLAFin pääjohtaja vastasi, että tutkimus oli edelleen käynnissä, mutta että OLAFin hallussa tuolloin olleet tiedot eivät viitanneet siihen, että olisi syytä olla jatkamatta hankkeen rahoitusta.

3.3 Oikeusasiamies katsoo, että OLAFin lausunnossa annetaan kantelijan pyytämät tiedot ja että oikeusasiamiehen lisätutkimukset eivät näin ollen ole tarpeen.

4 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Euroopan petostentorjuntavirastossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan petostentorjuntaviraston pääjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista (EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1).