Tapaus koski Euroopan investointipankin (EIP) valitusmekanismin väitettyä laiminlyöntiä käsitellä valitus oikea-aikaisesti. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että viivästys oli perusteltu kantelun aiheen monimutkaisuuden vuoksi. Oikeusasiamies ei näin ollen havainnut EIP:n toiminnassa hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei vastannut kantelijan pyyntöön, joka koski koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston päätöksen, jolla hylättiin hänen hankkeensa Erasmus+ -ohjelmasta myönnettävästä EU:n rahoituksesta, oikeudellista uudelleentarkastelua. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio oli jo vastannut kantelijalle. Hän katsoi näin ollen, että toimielin on ratkaissut tämän osan kantelusta. Hän tarkasteli myös komission vastauksen sisältöä ja piti sitä kattavana ja kohtuullisena. Näin ollen hän katsoi, ettei kyse ollut hallinnollisesta epäkohdasta.

Tapaus koski sitä, että pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto (EASME) ei vastannut kantelijan uudelleentarkastelupyyntöön sopimussuhteisen toimihenkilön palvelukseenottomenettelyn jälkeen.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi EASMEa vastaamaan kantelijalle ja käsittelemään hänen huolenaiheitaan, jotka koskivat hänen sulkemistaan varallaololuettelon ulkopuolelle. Vastauksessaan EASME pyysi anteeksi sitä, mitä se kuvaili ”valitettavaksi tapahtumaksi”, jota ei olisi pitänyt tapahtua, ja selitti, miksi kantelijaa ei ollut merkitty varallaololuetteloon.

Oikeusasiamies piti EASMEn selityksiä kantelijan poissulkemisesta vakuuttavina. Hän piti kuitenkin valitettavana, että EASMElta kesti vuoden vastata kantelijan uudelleentarkastelupyyntöön ja että se oli vastannut vasta oikeusasiamiehen puututtua asiaan. Oikeusasiamies kannusti EASMEa ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että vastaavia tapauksia ei esiinny tulevaisuudessa.

Suurin osa EU:n talousarviosta osoitetaan vuosittain rahastoihin ja ohjelmiin, joita Euroopan komissio hallinnoi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Oikeusasiamies käynnisti kesäkuussa 2015 oma-aloitteisen tutkimuksen komission maksujen oikea-aikaisuudesta keskittyen maksuihin yksityisille toimeksisaajille ja edunsaajille, jotka todennäköisesti kärsivät eniten maksuviivästyksistä. Tämä tutkimus oli jatkoa neljälle aiemmalle samaa aihetta koskeneelle tutkimukselle.

Oikeusasiamies pyysi tietoja niiden tapausten lukumäärästä ja prosenttiosuudesta, joissa maksuviivästyksiä ilmeni, ilmenneiden viivästysten laajuudesta, niihin liittyvistä määristä ja tapauksista, joissa viivästyskorkoa maksettiin. Oikeusasiamies teki myös tarkastuksen paikan päällä saadakseen paremman käsityksen siitä, miten maksuprosessi toimii käytännössä.

Oikeusasiamies toteaa, että maksuviivästysten kokonaismäärä on kasvanut vuodesta 2013 kahden keskeisen tekijän vuoksi. Ensinnäkin nykyisessä varainhoitoasetuksessa, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2013, asetettiin tiukemmat maksuajat. Toiseksi EU:n budjettivallan käyttäjä (eli parlamentti ja neuvosto) rajoitti vuonna 2014 ”maksumäärärahoja”, jotka on osoitettu toimielimille laskujen maksamiseen vuoden aikana.

Oikeusasiamies on tyytyväinen komission edistymiseen maksuviivästysten määrän ja arvon vähentämisessä vuonna 2015 sen jälkeen, kun ne olivat huipussaan vuonna 2014. Hän myöntää, että maksumäärärahojen puute oli poikkeuksellinen tekijä, johon komissio ei voinut vaikuttaa. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että maksuviivästysten keskiarvojen nousu vuodesta 2013 alkaen ei merkinnyt sitä, että komission tulos olisi heikentynyt absoluuttisesti mitattuna. Samalla oikeusasiamies korostaa, että komission on ponnisteltava huomattavasti noudattaakseen nykyisessä varainhoitoasetuksessa säädettyjä tiukempia lakisääteisiä määräaikoja.

Oikeusasiamiehen tarkastus osoitti, että komissio seuraa tiiviisti sen toimintaa tällä alalla ja on kehittänyt monia hyviä käytäntöjä. Oikeusasiamies on kuitenkin huolissaan siitä, että osa komission ilmoittamista viimeaikaisista toimenpiteistä otettiin esille jo vuonna 2010 sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli käynnistänyt kuulemisen aiemman tutkimuksen yhteydessä.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan viesteihin, jotka koskivat sen vaikeuksia avustusehdotuksen esittämisessä. Teknisten ongelmien vuoksi kantelija ei voinut tehdä hakemusta komission PRIAMOS-järjestelmän kautta. Sen sijaan se toimitti ehdotuksensa sähköpostitse, eikä siihen vastattu.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi komissiota vastaamaan. Vastauksessaan komissio pyysi anteeksi sitä, ettei se vastannut aiemmin. Se totesi, ettei se voinut hyväksyä kantelijan sähköpostihakemusta, koska järjestelmä oli toiminut asianmukaisesti eikä komissio ollut pystynyt tunnistamaan kantelijan yrityksiä lähettää ehdotus PRIAMOSin kautta ennen määräaikaa.

Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) päätöstä olla antamatta kantelijalle mahdollisuutta esittää toinen hakemus sellaisen kiinnostuksenilmaisupyynnön yhteydessä, johon ei sisältynyt erityistä määräaikaa hakemusten jättämiselle. Kantelija haki toista hakemusta, koska hän ei läpäissyt alkuperäiseen hakemukseensa liittyvää koetta samassa valintamenettelyssä. Kantelija väitti, että EPSO ei antanut riittäviä vastauksia hänen kirjeisiinsä, jotka koskivat i) oikeusperustaa, jonka nojalla hakijat eivät voineet hakea uudelleen valintamenettelyihin ilman erityisiä määräpäiviä, ja ii) edellytyksiä, mukaan lukien henkilöstön käyttäytyminen, Espanjan testikeskuksessa.

Vastauksessaan EPSO viittasi kiinnostuksenilmaisupyynnössä esitettyihin edellytyksiin toimiensa oikeusperustana. Se selitti myös, että se oli tutkinut asian, joka koski testikeskuksen henkilöstön käyttäytymistä.

Oikeusasiamies piti EPSOn selitystä kohtuullisena ja riittävänä, joten asian käsittely päätettiin.

Tapaus koski EPSOn toimia tietokonepalvelimen kaatumisen jälkeen kokeen aikana ja sitä, miten EPSO käsitteli kantelijan uudelleentarkastelua ja asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EPSO i) ei käsitellyt asianmukaisesti tietokoneonnettomuuden aiheuttamaa tilannetta, ii) ei käsitellyt asianmukaisesti kantelijan uudelleentarkastelupyyntöä ja iii) ei käsitellyt asianmukaisesti kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin. Tämän vuoksi oikeusasiamies antoi EPSOlle kolme suositusta.

EPSO hyväksyi oikeusasiamiehen ensimmäisen suosituksen siitä, miten sen olisi käsiteltävä teknisiä ongelmia tietokoneella tehtävän kokeen aikana. Toinen suositus oli, että EPSOn olisi annettava kantelijalle yksityiskohtainen selvitys siitä, miten se oli käsitellyt hänen uudelleentarkastelupyyntönsä. Oikeusasiamies ei pitänyt EPSOn vastausta tähän kysymykseen vakuuttavana ja katsoi, että uudelleentarkastelupyynnön käsittely EPSOssa oli hallinnollinen epäkohta. EPSO ei myöskään hyväksynyt oikeusasiamiehen kolmatta suositusta, joka koski asiakirjoihin tutustumista. Oikeusasiamies katsoi, että myös se, ettei EPSO toimittanut muita asiakirjoja, oli hallinnollinen epäkohta. Kahden hallinnollisen epäkohdan lisäksi oikeusasiamies ehdotti EPSOlle, miten se voisi parantaa hakijoiden yhteyspalveluaan.  

Tässä asiassa oli kyse siitä, miten Euroopan komissio oli käsitellyt kantelijan toimittamia tietoja, jotka koskivat kolmea tapausta, joissa espanjalaisille jalkapalloseuroille oli myönnetty sääntöjenvastaista valtiontukea. Kantelija väitti, että komissio ei ollut päättänyt kohtuullisessa ajassa, pitäisikö sen aloittaa muodollinen tutkinta väitetystä sääntöjenvastaisesta valtiontuesta. Koska komissio ei kantelijan mukaan ryhtynyt toimiin, kantelija pyysi saada tutustua joihinkin asiakirjoihin, jotka liittyivät kahteen näistä tapauksista. Komissio kieltäytyi antamasta tutustumisoikeutta tutkintatoimien tarkoitusten suojaan liittyvistä syistä.

Tapaus koski viivästyksiä kahdenkymmenen muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskevan hakemuksen hyväksymisessä. Kantelijat ilmoittivat komissiolle useaan otteeseen huolenaiheistaan. Niiden mielestä komission selityksiä ja jatkuvia viivästyksiä ei voitu hyväksyä. Tämän vuoksi kantelijat kääntyivät oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että 20 hakemukseen liittyvät viivästykset eivät olleet perusteltuja. Tutkinnan aikana komissio käsitteli kaikki vireillä olevat hakemukset. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että viivästykset johtuivat pikemminkin systeemisestä ongelmasta kuin yksittäisiin lupahakemuksiin liittyvistä erityiskysymyksistä. Päättäessään tutkimuksen oikeusasiamies totesi, että viivästykset olivat komission hallinnollinen epäkohta.

Tapaus koski Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) viivyttelyä kantelijan EPV:lle esittämän pyynnön käsittelyssä. Pyyntö koski Viron finanssivalvontaviranomaisen väitettyä EU:n lainsäädännön rikkomista. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EPV pystyi suurimmaksi osaksi perustelemaan viivästyksen. Tästä syystä ja myös siksi, että EPV pyysi anteeksi viivästystä ja sitoutui parantamaan menettelyään, oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa. Koska EPV asetti tutkimuksen aikana sisäiset määräajat vastaavien pyyntöjen käsittelylle, oikeusasiamies kannusti sitä virallistamaan nämä määräajat muuttamalla työjärjestystään. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn lisähuomautuksella.