Hae tutkimuksia

The case concerned the European Commission’s decision to recover sums paid out as grants under various EU-funded projects. The decision was taken following audits carried out by an auditor on behalf of the Commission. The complainant disagreed with the audit findings. Amongst other things, the complainant wanted the audits to be reviewed by the national chamber of auditors in its Member State. The Commission did not consider this necessary.

The Ombudsman inquired into the issue and found that there was no maladministration by the Commission.

This case arose from the failure of the European Commission Representation in Croatia to reply to an information request made on Facebook and the fact that it blocked the complainant on its Facebook page. The complainant had asked if the Head of Representation in Croatia was a former member of the communist party of Yugoslavia.

Since the Commission has now unblocked its Facebook page and replied, the Ombudsman finds that the Commission has settled these aspects of the case. The Ombudsman further finds that the Commission committed no maladministration by not disclosing the requested information because it constituted protected personal data.

However, the Ombudsman makes a suggestion for improvement about the need for replies to citizens communicating with the Commission on social media. The Commission should take into account the fact that the right to a reply, guaranteed by the EU Charter of Fundamental Rights and the principles of good administration, as provided for in the European Code of Good Administrative Behaviour, applies to communications received via social media, subject only to  limitations justified under the principle of proportionality. The Commission should take this into account in revising its Information Providers Guide and in any other relevant work.

The case concerned a selection procedure for a post at the EU Delegation to Albania. The complainant was unhappy at not having been shortlisted for the post, as she believed that she fulfilled all the required criteria. She requested information on her application and the reasons why she was not the shortlisted. The Delegation failed to reply to her request in a timely manner.

The Ombudsman inquired into the matter. In the course of the inquiry, the Delegation replied to the complaint, thereby resolving this aspect of the complaint. As regards the decision not to shortlist the complainant, the Ombudsman found the Delegation’s explanation of its decision to be reasonable and closed the inquiry with a finding of no maladministration. The Ombudsman suggested that the European External Action Service should give guidance to Delegations on the need to keep candidates informed where selection competitions have been delayed. The Ombudsman also suggested that the European External Action Service should include, in the ‘EU Delegations’ Guide for Local Agents’, more detailed requirements regarding the type of information to be included in the list/excel spreadsheet drawn up by selection committees.

The case concerned the Commission’s failure to reply to the complainant’s correspondence in the context of a financial audit at the Member State level. Following the Ombudsman’s intervention, the Commission replied. It disclosed the document requested by the complainant but redacted some personal data (names of physical persons). The Ombudsman found that the Commission correctly justified the redaction under Regulation 45/2001.

The case concerned the handling of a request for information as how to obtain a downloadable version of a case law database held by the European Union Intellectual Property Office (‘EUIPO’). The Ombudsman inquired into the issue and asked EUIPO to better explain its reasons why it could not comply with the request. The EUIPO’s explanation was accurate and reasonable. Thus, the case was closed with the finding of no maladministration.

Entinen Euroopan unionin neuvoston harjoittelija valitti, että EU:n toimielinten harjoittelijoilleen maksama avustus ei ole asianmukainen, koska se on minimipalkkaa alhaisempi eikä siten riitä takaamaan harjoittelijoille kunnollista elintasoa.

Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen asiasta. Hän havaitsi, että neuvosto oli selittänyt riittävän yksityiskohtaisesti, miten harjoitteluajalta maksettavan avustuksen suuruus määräytyy. Oikeusasiamies katsoi, että päätös maksaa avustusta, jonka määrä oli 25 % palkkaluokan AD5.1 toimihenkilön palkasta, oli kohtuullinen. Neuvosto teki tämän päätöksen  hallinnollisten tarpeittensa ja käytettävissä olevien määrärahojen perusteella toimien harkintavaltansa puitteissa.

Oikeusasiamies totesi, että neuvosto tekee eron harjoittelukausien ja työsuhteen välillä. Harjoittelija saa avustusta eikä palkkaa, koska harjoittelijan oikeudet ja velvollisuudet eivät ole verrattavissa henkilöstön jäsenen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Oikeusasiamies katsoi, että neuvoston selitys oli järkevä.

Niinpä hän päätti asian käsittelyn tultuaan siihen tulokseen, ettei neuvoston käytäntö ollut hallinnollinen epäkohta.

The case concerned the European Central Bank’s (ECB) failure to reply adequately to the complainant's request for information concerning the ECB's competence to ensure the enforcement of financial regulation and consumer protection legislation in Member-States. The Ombudsman asked the ECB to provide the complainant with a detailed answer concerning its supervisory role vis a vis the national central banks, but also the role of the Single Supervisory Mechanism in supervising private entities. The ECB replied in a clear and comprehensive manner. The Ombudsman therefore decided to close the case.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän oli samaa mieltä komission kanssa siitä, ettei komission pidä puuttua rahoittamissaan tieteellisissä tutkimuksissa esitettyihin tieteellisiin tulkintoihin tai tutkimusten julkaisuun. Hän totesi myös, ettei pelkkä kytkös hankkeessa mukana olevien tutkijoiden ja alan yritysten välillä osoita eturistiriidan olemassaoloa. Oikeusasiamies toi esille, että komissio rahoittaa usein hankkeita, joita toteuttavat joko alan yritykset tai ryhmät, joilla on tiiviit kytkökset alan yrityksiin. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että komissio harkitsisi lähettävänsä kantelijalle kattavamman ja perusteellisemman selvityksen siitä, miksi teollisuuden ja GRACE-hankkeen tutkijoiden väliset kytkökset eivät sen mielestä aiheuta eturistiriitaa.

Oikeusasiamies totesi samoin, että komissio oli noudattanut kaikkia lainsäädännön vaatimuksia, jotka koskevat seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitettavien hankkeiden valinnassa mukana olevien asiantuntija-arvioijien nimien julkaisemista. Avoimuuden lisäämiseksi ja kansalaisten harjoittaman valvonnan helpottamiseksi oikeusasiamies ehdotti, että komissio julkaisisi jatkossa asiantuntija-arvioijien nimet ja ryhmittelisi ne aiheiden tai seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman aihealueiden mukaan. Oikeusasiamies ehdotti lisäksi, että myös arvioijien sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset julkaistaisiin.

The case concerned a complaint that the European Central Bank did not, as some central banks had done in the past, publish a scoreboard on compliance by Eurozone Member States with the so-called "convergence criteria". The Ombudsman inquired into the issue and found that the ECB is not obliged to publish such an overview, given, in particular, that Member States are now called upon to comply with different criteria. She also found that the ECB and the European Commission publish relevant and accessible statistical information on market surveillance. There was therefore no maladministration.

The case concerned the European Parliament's alleged failure to provide the complainant with the assessment grid and with the specific reasons for the points awarded to him in a selection procedure.

Given that the Civil Service Tribunal has ruled, in a recent judgment, that selection boards do not need to give candidates the corrected version of their tests, the reasons why replies were erroneous, or the evaluation grids used for the written and oral tests, the Ombudsman opened an inquiry into the complaint to allow Parliament to comment on the relevance of the Tribunal's findings on its recruitment proceedings.

Parliament argued that its reasons for refusing to provide the complainant with the requested information were supported by the Civil Service Tribunal's judgment. It nevertheless provided the complainant with the reasons why he was awarded a certain number of points for certain answers.

The Ombudsman found that Parliament acted reasonably and therefore closed the inquiry with a finding of no maladministration.

The complaint, which was submitted by the British Air Line Pilots' Association, relates to the EU rules on flight and duty time limitations and rest requirements for commercial airlines. More specifically, it concerns the manner in which EASA had conducted its process to update these rules. The complainant contended (i) that scientific advice should have had a more prominent role in the rulemaking process; (ii) that EASA had failed to provide evidence of the qualifications of the members of the rulemaking group; and (iii) that EASA did not deal adequately with conflict of interest issues.

The Ombudsman found no maladministration by EASA as regards the role of scientific advice in the rulemaking process. As regards the issue of how EASA manages possible conflicts of interest in the rulemaking groups, the Ombudsman found that its policy for mitigating such conflicts in the case of its own staff had been changed and that this revised approach is now being applied also to experts in the rulemaking groups. On this basis the Ombudsman concluded that she did not have to inquire further into that issue. Finally, EASA accepted the Ombudsman's recommendation to provide the complainant with anonymised information about the members of the rulemaking group. The Ombudsman therefore closed the case, encouraging EASA to adopt a more proactive approach to disclosing information available to it about the qualifications and expertise of members of the rulemaking group. She also flagged that she is considering looking into issues related to the work done by external experts for certain EU agencies.

Tapauksessa oli kyse siitä, että komissio oli kieltäytynyt antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka koskivat Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalvelun harjoittamaa nettivalvontaa. Oikeusasiamies suositteli, että komissio antaisi tutustuttavaksi yhden tietyn asiakirjan (Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin kirjeen komission silloiselle varapuheenjohtajalle) ja että komissio joko antaisi muut pyydetyt asiakirjat tutustuttaviksi tai perustelisi asianmukaisesti, miksi sen oli oman näkemyksensä mukaan kieltäydyttävä antamasta niitä.

Komissio päätti antaa Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin kirjeen tutustuttavaksi, eli se hyväksyi oikeusasiamiehen suosituksen ensimmäisen osan. Se pysyi kuitenkin kannassaan, jonka mukaan se ei antaisi muita asiakirjoja tutustuttaviksi. Se perusteli kantaansa sillä, että se tutki edelleen, oliko Yhdistyneen kuningaskunnan joukkovalvontaohjelma EU:n lainsäädännön vastainen erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan yksilön oikeuden osalta. Komissio väitti, että muiden asiakirjojen antaminen tutustuttavaksi, ennen kuin komissio oli saanut tutkimuksensa lopullisesti päätökseen, voisi vaikuttaa kielteisesti Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ja komission väliseen vuoropuheluun. Komissio väitti vielä yleisesti, että sen kykyä suorittaa tutkimukset tehokkaasti ja päättää asianmukaisista vastatoimista tulisi suojella ulkoisen paineen riskiltä. Komission mielestä asiakirjojen tutustuttavaksi antamiseen ei liittynyt ylivoimaista yleistä etua.

Oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio on riittävästi perustellut päätöksensä kieltäytyä antamasta muita asiakirjoja tutustuttavaksi. Komissio ei ole antanut asiakirjoja tutustuttavaksi eikä se ole esittänyt myöskään riittäviä perusteluita kieltäytymiselleen, joten on selvää, ettei komissio ole noudattanut asiakirjoihin liittyvää oikeusasiamiehen suositusta. Oikeusasiamies huomautti lisäksi, ettei komissio vaikuta toteuttaneen mitään toimia tutkimuksensa eteen vuoden 2013 jälkeen. Näin ollen oikeusasiamies totesi, että tässä tapauksessa komission toimintaan liittyi hallinnollinen epäkohta, itse asiassa vakava hallinnollinen epäkohta, sillä asia on erityisen merkittävä EU:n kansalaisten kannalta.