Asia koski Euroopan komission päätöstä periä takaisin EU:n rahoittamista hankkeista avustuksina maksetut määrät. Päätös tehtiin sen jälkeen, kun tarkastaja oli tehnyt tarkastuksia komission puolesta. Kantelija oli eri mieltä tarkastushavainnoista. Kantelija halusi muun muassa, että sen jäsenvaltion kansallinen tilintarkastuskamari tarkastaisi tarkastukset. Komissio ei pitänyt tätä tarpeellisena.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Tapaus johtui siitä, että Euroopan komission Kroatian-edustusto ei vastannut Facebookissa esitettyyn tietopyyntöön ja että se esti kantelijan pääsyn Facebook-sivulleen. Kantelija oli kysynyt, oliko Kroatian-edustuston päällikkö Jugoslavian kommunistisen puolueen entinen jäsen.

Koska komissio on nyt poistanut Facebook-sivunsa lukituksen ja vastannut siihen, oikeusasiamies katsoo, että komissio on ratkaissut asian nämä näkökohdat. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, kun se ei paljastanut pyydettyjä tietoja, koska ne olivat suojattuja henkilötietoja.

Oikeusasiamies ehdottaa kuitenkin parannuksia tarpeeseen vastata kansalaisille, jotka viestivät komission kanssa sosiaalisessa mediassa. Komission olisi otettava huomioon, että EU:n perusoikeuskirjassa taattua oikeutta saada vastaus ja hyvän hallinnon periaatteet, sellaisina kuin niistä määrätään hyvän hallintotavan eurooppalaisessa säännöstössä, sovelletaan sosiaalisen median kautta vastaanotettuihin viesteihin ainoastaan suhteellisuusperiaatteen nojalla perustelluin rajoituksin. Komission olisi otettava tämä huomioon tarkistettaessa tiedontuottajien opasta ja kaikessa muussa asiaan liittyvässä työssä.

Tapaus koski valintamenettelyä EU:n Albanian-edustuston virkaa varten. Kantelija oli tyytymätön siihen, ettei häntä valittu tehtävään, koska hän uskoi täyttävänsä kaikki vaaditut kriteerit. Hän pyysi tietoja hakemuksestaan ja syistä, joiden vuoksi häntä ei valittu esivalintaluetteloon. Valtuuskunta ei vastannut hänen pyyntöönsä ajoissa.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Tutkimuksen aikana valtuuskunta vastasi valitukseen ja ratkaisi näin valituksen tämän näkökohdan. Mitä tulee päätökseen olla hyväksymättä kantelijaa esivalintaluetteloon, oikeusasiamies piti lähetystön päätöstä koskevaa selitystä kohtuullisena ja päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut. Oikeusasiamies ehdotti, että Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi annettava edustustoille ohjeita tarpeesta tiedottaa hakijoille, jos valintakilpailut ovat viivästyneet. Oikeusasiamies ehdotti myös, että Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi sisällytettävä EU:n edustustojen paikallisia toimihenkilöitä koskevaan oppaaseen yksityiskohtaisempia vaatimuksia siitä, minkä tyyppisiä tietoja valintakomiteoiden laatimaan luetteloon/excel-taulukkoon on sisällytettävä.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon jäsenvaltion tasolla tehdyn tilintarkastuksen yhteydessä. Oikeusasiamiehen puheenvuoron jälkeen komissio vastasi. Se luovutti kantelijan pyytämän asiakirjan, mutta poisti joitakin henkilötietoja (luonnollisten henkilöiden nimet). Oikeusasiamies totesi, että komissio perusteli asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisen poiston.

Asia koski tietopyynnön käsittelyä siitä, miten Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston, jäljempänä ’EUIPO’, ylläpitämästä oikeuskäytäntötietokannasta voi saada ladattavan version. Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi EUIPOa selittämään paremmin syyt, joiden vuoksi se ei voinut noudattaa pyyntöä. EUIPO:n selitys oli täsmällinen ja kohtuullinen. Näin ollen asian käsittely päätettiin toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Euroopan unionin neuvoston entinen harjoittelija valitti, että EU:n toimielinten harjoittelijoilleen maksama korvaus ei ole asianmukainen, koska se on alle vähimmäispalkan eikä siten takaa harjoittelijoille kohtuullista elintasoa.

Oikeusasiamies aloitti asiaa koskevan tutkimuksen. Hän totesi, että neuvosto oli selittänyt riittävän yksityiskohtaisesti, miten harjoittelukorvauksen määrä määritetään. Oikeusasiamies katsoi, että päätös maksaa korvaus, joka vastaa 25:tä prosenttia palkkaluokkaan AD5.1 kuuluvan virkamiehen palkasta, oli kohtuullinen. Neuvosto teki tämän päätöksen harkintavaltansa puitteissa hallinnollisten tarpeidensa ja käytettävissä olevien määrärahojensa perusteella.

Oikeusasiamies totesi, että neuvosto tekee eron harjoittelun ja työsuhteen välillä. Näin ollen harjoittelija saa korvauksen eikä palkkaa, koska harjoittelijan oikeudet ja velvollisuudet eivät ole rinnastettavissa toimihenkilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Oikeusasiamies piti neuvoston selitystä kohtuullisena.

Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei neuvoston käytäntö ollut hallinnollinen epäkohta.

Asia koski Euroopan keskuspankin (EKP) puutteellista vastausta kantelijan tietopyyntöön, joka koski EKP:n toimivaltaa varmistaa rahoitusalan sääntelyn ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Oikeusasiamies pyysi EKP:tä antamaan kantelijalle yksityiskohtaisen vastauksen sen valvontaroolista kansallisiin keskuspankkeihin nähden mutta myös yhteisen valvontamekanismin roolista yksityisten yhteisöjen valvonnassa. EKP vastasi selkeästi ja kattavasti. Oikeusasiamies päätti näin ollen lopettaa asian käsittelyn.

Tapaus koski muuntogeenisten organismien riskinarviointia koskevaa EU:n rahoittamaa tutkimushanketta (ns. GRACE). Kantelija, joka on Saksassa toimiva tutkimuslaitos, väitti, että useat GRACE-hankkeeseen osallistuvat tutkijat olivat eturistiriitatilanteessa, koska heillä oli väitetysti suhteita biotekniikka-alaan. Se väitti, että Euroopan komissio ei ollut puuttunut kantelija ´sin huoleen hankkeen tulosten tieteellisestä luotettavuudesta ja siihen liittyvän tieteellisen julkaisun riippumattomuudesta. Kantelija väitti myös, että komissio ei ollut varmistanut hankkeen objektiivisuutta ja riippumattomuutta eikä etenkään täyttä avoimuutta sen valintaan osallistuvien asiantuntijoiden suhteen.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän oli komission kanssa samaa mieltä siitä, että komission ei pitäisi puuttua sen rahoittamien tieteellisten tutkimusten tieteelliseen tulkintaan tai julkaisuprosessiin. Oikeusasiamies totesi myös, että pelkästään se, että hankkeeseen osallistuvien tutkijoiden ja teollisuuden välillä on yhteyksiä, ei osoita eturistiriitaa. Oikeusasiamies huomautti, että komissio rahoittaa usein joko teollisuuden tai sellaisten ryhmien toteuttamia hankkeita, joilla on läheiset yhteydet teollisuuteen. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että komission olisi harkittava kattavamman ja perusteellisemman selvityksen lähettämistä kantelijalle siitä, miksi se katsoo, että teollisuuden ja GRACEn tutkijoiden väliset yhteydet eivät aiheuta eturistiriitatilannetta.

Tapaus koski kantelua, jonka mukaan Euroopan keskuspankki ei julkaissut tulostaulua siitä, miten euroalueen jäsenvaltiot noudattavat niin kutsuttuja lähentymiskriteereitä, kuten eräät keskuspankit olivat aiemmin tehneet. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EKP:llä ei ole velvollisuutta julkaista tällaista yleiskatsausta, kun otetaan erityisesti huomioon, että jäsenvaltioiden on nyt noudatettava erilaisia kriteerejä. Hän totesi myös, että EKP ja Euroopan komissio julkaisevat merkityksellisiä ja helposti saatavilla olevia tilastotietoja markkinavalvonnasta. Näin ollen kyseessä ei ollut hallinnollinen epäkohta.

Asia koski Euroopan parlamentin väitettyä laiminlyöntiä toimittaa kantelijalle arviointitaulukko ja erityiset syyt hänelle valintamenettelyssä myönnettyihin pisteisiin.

Koska virkamiestuomioistuin on äskettäisessä tuomiossaan todennut, että valintalautakuntien ei tarvitse antaa hakijoille korjattua versiota kokeistaan, syitä, joiden vuoksi vastaukset olivat virheellisiä, tai kirjallisissa ja suullisissa kokeissa käytettyjä arviointitaulukoita, oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen, jotta parlamentti voisi esittää huomautuksia virkamiestuomioistuimen palvelukseenottomenettelyä koskevien toteamusten merkityksellisyydestä.

Parlamentti väitti, että virkamiestuomioistuimen tuomio tuki sen syitä kieltäytyä toimittamasta kantelijalle pyydettyjä tietoja. Se kuitenkin esitti kantelijalle syyt, joiden vuoksi hänelle myönnettiin tietty määrä pisteitä tietyistä vastauksista.

Oikeusasiamies katsoi, että parlamentti toimi kohtuullisesti, ja päätti siksi tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

British Air Line Pilots' Associationin tekemä kantelu koskee kaupallisten lentoyhtiöiden lento- ja työaikarajoituksia ja lepovaatimuksia koskevia EU:n sääntöjä. Tarkemmin sanottuna se koskee tapaa, jolla EASA oli toteuttanut näiden sääntöjen päivittämistä koskevan prosessinsa. Kantelija väitti, että i) tieteellisellä neuvonnalla olisi pitänyt olla näkyvämpi rooli sääntöjen laatimisprosessissa; ii) EASA ei ollut esittänyt näyttöä sääntöjen laatimisesta vastaavan ryhmän jäsenten pätevyydestä; ja iii) EASA ei käsitellyt asianmukaisesti eturistiriitoihin liittyviä kysymyksiä.

Oikeusasiamies ei havainnut EASAn toiminnassa hallinnollista epäkohtaa siltä osin kuin on kyse tieteellisen neuvonnan roolista sääntöjen laadintaprosessissa. Mitä tulee kysymykseen siitä, miten EASA hallitsee mahdollisia eturistiriitoja sääntöjä laativissa ryhmissä, oikeusasiamies totesi, että sen toimintaperiaatteita tällaisten eturistiriitojen lieventämiseksi oman henkilöstönsä tapauksessa oli muutettu ja että tätä tarkistettua lähestymistapaa sovelletaan nyt myös sääntöjä laativien ryhmien asiantuntijoihin. Tämän perusteella oikeusasiamies totesi, ettei hänen tarvinnut tutkia asiaa tarkemmin. EASA hyväksyi myös oikeusasiamiehen suosituksen antaa kantelijalle anonymisoituja tietoja sääntöjen laatimisesta vastaavan ryhmän jäsenistä. Oikeusasiamies lopetti näin ollen asian käsittelyn ja kannusti EASAa omaksumaan ennakoivamman lähestymistavan sen käytettävissä olevien sääntöjen laatimisryhmän jäsenten pätevyyttä ja asiantuntemusta koskevien tietojen paljastamiseen. Hän ilmoitti myös harkitsevansa ulkopuolisten asiantuntijoiden tietyissä EU:n virastoissa tekemään työhön liittyvien kysymysten tarkastelua.

Asia koski komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka koskivat Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalvelujen suorittamaa internetin valvontaa. Oikeusasiamies suositteli, että komissio antaisi oikeuden tutustua yhteen tiettyyn asiakirjaan (Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin kirje silloiselle komission varapuheenjohtajalle) ja että muiden pyydettyjen asiakirjojen osalta komissio joko luovuttaisi ne tai perustelisi asianmukaisesti, miksi sen mielestä luovuttamisesta oli kieltäydyttävä.

Komissio päätti paljastaa Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin kirjeen ja hyväksyi näin oikeusasiamiehen suosituksen ensimmäisen osan. Se pysyi kuitenkin kannassaan olla luovuttamatta muita asiakirjoja. Se perusteli kantaansa sillä, että se tutkii edelleen kysymystä siitä, rikkovatko Yhdistyneen kuningaskunnan laajamittaiset valvontaohjelmat EU:n lainsäädäntöä, erityisesti yksilön oikeutta tietosuojaan. Komissio väitti, että ennen tutkimuksen lopullista päättämistä muiden asianomaisten asiakirjojen ilmoittaminen varhaisessa vaiheessa vaikuttaisi kielteisesti Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ja komission väliseen vuoropuheluun. Yleisemmin se väitti, että sen kykyä suorittaa tutkimuksensa tehokkaasti ja päättää asianmukaisista vastatoimista olisi suojattava ulkoisen paineen riskiltä. Komissio ei myöskään katsonut, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että komissio on asianmukaisesti perustellut päätöksensä evätä yleisön oikeus tutustua muihin asiakirjoihin, joita ei ole julkistettu. Koska komissio ei ole paljastanut näitä asiakirjoja eikä esittänyt riittäviä syitä kieltäytyä antamasta niitä yleisön tutustuttavaksi, on selvää, että komissio on hylännyt oikeusasiamiehen suosituksen näiden asiakirjojen osalta. Lisäksi oikeusasiamies toteaa, että komissio ei näytä toteuttaneen tutkintaansa koskevia toimia vuoden 2013 jälkeen. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission toimet tässä tapauksessa merkitsevät hallinnollista epäkohtaa ja itse asiassa vakavaa hallinnollista epäkohtaa, kun otetaan huomioon kyseisen asian merkitys EU:n kansalaisille.