Asia koski asianajajien oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen EU:ssa. Euroopan komissio hylkäsi kantelun, jonka oli tehnyt henkilö, jolla oli asianajajan pätevyys Kyproksessa ja joka katsoi, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja/tai Kyproksen viranomaiset olivat rikkoneet vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä. Euroopan oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Yhdistyneen kuningaskunnan osalta komissio päätteli perustellusti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset olivat noudattaneet sovellettavia sääntöjä. Kyproksen viranomaisten osalta komissio oli myös oikeassa katsoessaan, että kantelija ei ollut esittänyt näyttöä siitä, että ne olivat luoneet esteen kantelijan vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiselle.

Tapaus liittyi siihen, että Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) oli kieltäytynyt antamasta yleisön nähtäväksi asiakirjoja, jotka koskivat neljää Aasiaan sijoittautunutta ilma-alusten huoltopalvelujen tarjoajaa. Asiakirjat olivat (i) EASA:n valvontasuunnitelmia ja (ii) EASA:n hyväksyntää koskevia suosituksia. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, etteivät EASA:n väitteet kaupallisten etujen suojelusta ja tutkimusten ja tarkastusten tehokkuuden varmistamisesta olleet vakuuttavia. Oikeusasiamiehen annettua EASA:lle suositusluonnoksen tämä päätti julkistaa pyydetyt asiakirjat.

Kantelija on saksalainen insinööri, joka vastasi Albanian Tiranassa sijaitsevan vakavia rikoksia käsittelevän tuomioistuimen rakentamisen valvonnasta. Rakennushankkeesta tehtiin urakkasopimus Albanian oikeusministeriön, jäljempänä 'hankintaviranomainen', ja yksityisen rakennusyrityksen, jäljempänä 'urakoitsija', välillä, ja se rahoitettiin Euroopan komission yleisestä talousarviosta. Kantelijan sopimus valvojana päättyi marraskuun 2007 lopussa.

Kantelija kääntyi vuonna 2008 oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että komission Albanian-edustusto ei tukenut häntä asianmukaisesti i) pyrkimyksissään varmistaa, että hanketyöt toteutettiin sopimuksen mukaisesti, ja ii) asiaan liittyvissä konflikteissaan muiden hankkeeseen osallistuvien osapuolten kanssa. Väitteensä ensimmäisen näkökohdan tueksi kantelija väitti lähinnä, että toimeksisaaja ja hankintaviranomainen sopivat käyttävänsä rakennusurakkasopimuksessa määrättyjä materiaaleja halvempia ja huonompia materiaaleja. Kantelija väitti myös, että komissio ei kehottanut tutkimaan rakennustyömaalla tapahtunutta kuolemaan johtanutta onnettomuutta.

Lausunnossaan komissio hylkäsi olennaisilta osin kantelijan näkemykset ja väitti antaneensa merkittävää tukea sopimuspuolille ja kantelijalle. Tutkittuaan hanketta koskevan komission asiakirja-aineiston oikeusasiamies totesi, että kantelija, jolla oli keskeinen vastuu hankkeessa, ilmoitti komissiolle häneen kohdistuneista uhkauksista ja pelotteluista. Komissio tunnusti näiden kahdessa kokouksessa esiin tuotujen tapausten vakavuuden. Oikeusasiamies ei kuitenkaan katsonut, että tämä olisi oikeassa suhteessa todettuun vakavuuteen, jonka edessä olisi selvästikin odotettu komission päättäväisiä toimia, joilla pyrittäisiin estämään tällaisten tapausten toistuminen tulevaisuudessa. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että komissio ei tukenut kantelijaa riittävästi, ja esitti tältä osin kriittisen huomautuksen. Hän katsoi lisäksi, että komissio ei käyttänyt valtuuksiaan vaatiakseen tutkintaa, jolla pyrittäisiin luotettavasti toteamaan kuolemaan johtaneen onnettomuuden, jossa yksi työntekijä menetti henkensä, tosiseikat. Se ei esimerkiksi pyytänyt Albanian viranomaisilta selvennyksiä. Näin ollen oikeusasiamies esitti toisen kriittisen huomautuksen.

Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan komissio ei tukenut häntä hänen pyrkimyksissään varmistaa urakkasopimuksen noudattaminen, oikeusasiamiehen tutkimuksessa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Samalla oikeusasiamies totesi, että tietyt hänen tutkimuksensa ulkopuolelle jääneet seikat, kuten se, että kantelijan sopimuksen päätyttyä hyväksytään ilmeisesti heikompilaatuinen ilmastointijärjestelmä ilman hinnanalennusta tai takuuajan pidentämistä, voivat olla huolestuttavia EU:n varojen moitteettoman hallinnoinnin kannalta. Oikeusasiamies pyysi siksi Euroopan tilintarkastustuomioistuinta tarkastelemaan näitä näkökohtia, koska sillä on erityistä asiantuntemusta ja vastuuta EU:n varojen käytön tarkastamisesta.

Kaupan teknisiä esteitä koskevassa direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat teknisten määräysten luonnokset Euroopan komissiolle. Kantelija on kreikkalainen internetpalveluyritys, joka valitti siitä, että komissio kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi Kreikan sille toimittamaa tarkistettua luonnosta huvipelejä koskevaksi tekniseksi määräykseksi. Euroopan oikeusasiamies suoritti tutkimuksen kantelijan väitteistä, joiden mukaan komissio rikkoi asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 menettelysääntöjä ja aineellisia sääntöjä, sekä vaatimuksesta, jonka mukaan komission olisi myönnettävä oikeus tutustua pyydettyyn asiakirjaan.

Menettelyväitteen osalta oikeusasiamies esitti suositusluonnoksen, jonka mukaan komission olisi tunnustettava kantelijan uudistetun hakemuksen käsittelyssä ilmennyt perusteeton viivästys ja sitouduttava siihen, että tällaisia viivästyksiä ei tapahdu tulevaisuudessa. Komissio hyväksyi oikeusasiamiehen suositusluonnoksen.

Asiaväitteen ja siihen liittyvän väitteen osalta komissio puolusti tutustumisoikeuden epäämistä sillä perusteella, että sen oli suojeltava vuoropuhelua, jonka se oli aloittanut Kreikan viranomaisten kanssa saattaakseen unionin oikeuden mukaiseksi Kreikan viihdepelejä koskevan lainsäädännön, jonka unionin tuomioistuin oli todennut rikkovan tätä oikeutta.

Oikeusasiamies totesi alustavassa arvioinnissaan, että koska käsiteltävänä oleva asia koski rikkomusmenettelyn päättämistä, komission vetoaminen asetuksen 1049/2001 asiaankuuluvaan poikkeukseen kaupan teknisiä esteitä koskevan direktiivin mukaisessa ilmoitusmenettelyssä ei ollut vakuuttavaa. Oikeusasiamies ehdotti sovintoratkaisuna, että komissio voisi harkita tutustumisoikeuden myöntämistä tarkistettuun teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen.

Tämän jälkeen komissio myönsi oikeuden tutustua asiakirjaan ja ratkaisi näin kantelijan vaatimuksen, mutta oli eri mieltä oikeusasiamiehen perusteluista. Oikeusasiamies esitti sen vuoksi suositusluonnoksen, jonka mukaan komission olisi periaatteessa annettava yleisön tutustuttavaksi kaupan teknisiä esteitä koskevan direktiivin mukaisesti toimitetut tarkistetut teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, paitsi jos jäsenvaltio nimenomaisesti pyytää luottamuksellisuutta ja tukee tällaista pyyntöä sellaisin perustein, jotka voisivat kumota esteettömyysolettaman.

Komissio ei hyväksynyt oikeusasiamiehen suositusluonnosta. Ottaen kuitenkin huomioon, että komissio julkaisi sekä Kreikan toimittaman alkuperäisen teknistä määräystä koskevan ehdotuksen että viimeisimmän luonnoksen, oikeusasiamies katsoi, että komission toiminta ei ole yleinen käytäntö. Tämän vuoksi hän päätti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

Kantelija Vluchtelingenwerk Vlaanderen, flaamilainen kansalaisjärjestö, joka tarjoaa apua pakolaisille, sai Euroopan komissiolta avustuksen hankkeen toteuttamiseen Kongon demokraattisessa tasavallassa. Syyskuussa 2004 kantelija lähetti komissiolle sähköpostiviestin ja kirjeen, joissa se pyysi komissiota hyväksymään vaihtoehtoisen yksinkertaistetun menetelmän hankkeen kustannusten ilmoittamiseksi, mukaan lukien hankkeeseen osallistuville paikallisille yrittäjille aiheutuneet kustannukset. Komission yhteyshenkilö vastasi sähköpostiviestissä seuraavasti: "Tällätavoin, ..., annan sinulle suostumuksemme ...". Jälkitarkastuksen jälkeen komissio päätti kuitenkin periä kantelijalta takaisin 150 000 euroa sillä perusteella, että asiaankuuluvia kustannuksia ei ollut ilmoitettu avustussopimuksen määräysten mukaisesti. Kantelijan mukaan nämä kustannukset oli kuitenkin ilmoitettu komission hyväksymän vaihtoehtoisen kustannusraportointimenetelmän perusteella. Kantelija kanteli näin ollen Euroopan oikeusasiamiehelle ja väitti, että komissio oli loukannut luottamuksensuojan periaatetta, koska se ei ollut noudattanut sen kanssa sovittua kustannusten ilmoittamismenetelmää.

Lausunnossaan komissio väitti, että sen yhteyshenkilön lähettämä sähköpostiviesti ei ollut avustussopimuksen muutos. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että kyseinen sähköpostiviesti merkitsi kantelijan ehdottaman vaihtoehtoisen kustannusraportointimenetelmän hyväksymistä ja että oli ainakin mahdollista, että komissio oli suostunut luopumaan avustussopimuksen asiaankuuluvista osista, jotta kantelija voisi käyttää vaihtoehtoista kustannusraportointijärjestelmää. Näin ollen hän ehdotti sovintoratkaisua komissiolle ja pyysi sitä tarkistamaan paikallisille yrittäjille hankkeesta aiheutuneiden kustannusten osalta, oliko kantelija noudattanut vaihtoehtoisia keinoja menojen perustelemiseksi ja missä määrin, ja harkitsemaan tämän perusteella vastaavan summan maksamista kantelijalle. Komissio hyväksyi sovintoratkaisuehdotuksen ja totesi, että niissä hankkeissa, joissa kantelija on noudattanut vaihtoehtoista kustannusraportointimenetelmää, se katsoo vastaavat kustannukset tukikelpoisiksi ja suorittaa lisämaksun.

Kantelija ilmoitti toukokuussa 2012 oikeusasiamiehelle saaneensa komissiolta 104 842 euron maksun ja kiitti häntä hänen väliintulostaan.