Arvoisa J.,

Kantelitte 2. maaliskuuta 2001 Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komission henkilöstön ja hallinnon pääosastosta työpaikkaväkivalta-asian käsittelyn johdosta.

Välitin kantelunne 30. maaliskuuta 2001 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 19. kesäkuuta 2001. Toimitin sen Teille yhdessä huomautusten esittämistä koskevan kehotuksen kanssa. Lähetitte huomautuksenne 9. elokuuta 2001. Toimitin huomautuksenne komissioon pyynnöin toimittaa lisätietoja. Komissio vastasi lisätietopyyntööni 30. tammikuuta 2002. Toimitin komission vastauksen Teille yhdessä huomautusten esittämistä koskevan kehotuksen kanssa. Lähetitte huomautuksenne 25. maaliskuuta 2002.

Kirjoitan Teille nyt ilmoittaakseni tutkimukseni tuloksista.

KANTELU

Kantelija työskentelee Euroopan komissiossa. Kantelijan mukaan olennaiset tosiseikat ovat seuraavat:

Kantelijan esimies potkaisi kantelijaa selkään 15. maaliskuuta 2000. Kantelija teki tapauksesta ilmoituksen komission protokolla- ja turvallisuuspalvelulle. Tapauksen johdosta käynnistettiin kurinpitomenettely 6. huhtikuuta 2000.

Kantelija toimitti 30. lokakuuta 2000 henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisesti hakemuksen tapauksesta aiheutuneiden sairauskulujen kattamiseksi. Kantelijan mukaan komissio ei ole vielä käsitellyt hänen hakemustaan.

Kantelija pyysi 30. lokakuuta 2000 henkilöstösääntöjen 90 artiklan mukaisesti saada tutustua tapausta koskeviin asiakirjoihin. Koska kantelija ei saanut vastausta, hän uusi pyyntönsä 7. joulukuuta 2000.

Kantelija pyysi 1. helmikuuta 2001 tietoja 6. huhtikuuta 2000 käynnistetyn kurinpitomenettelyn etenemisestä, mutta tuloksetta. Kurinpitomenettely päätettiin 15. helmikuuta 2001 ilman jatkotoimenpiteitä.

Kantelija pyysi kantelussaan Euroopan oikeusasiamiestä tutkimaan, ovatko Euroopan komission hallinto- ja kurinpitomenettelyt olleet asianmukaisia ja osapuolia tasapuolisesti kohtelevia.

Kantelija väitti, että komissio ei ollut avustanut häntä henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisesti, sillä komissio ei ollut käsitellyt kantelijan kyseisen artiklan perusteella tekemää hakemusta tapauksesta aiheutuneiden sairauskulujen kattamiseksi. Kantelija väitti myös, että komissio ei avustanut häntä saman säännöksen mukaisesti oikeudellisissa toimenpiteissä.

Kantelija väitti myös, että komissio epäsi häneltä virheellisesti oikeuden tutustua asiaa koskeviin asiakirjoihin, joita kantelija oli pyytänyt nähtäväksi henkilöstösääntöjen 90 artiklan perusteella. Kantelijan mukaan tapausta ei näin ollen voida käsitellä tuomioistuimessa rikosasiana. Kantelija väitti myös, etteivät Belgian viranomaiset pääse komission toimitiloihin ilman lupaa.

Lopuksi kantelija vaati saada tutustua kaikkiin tapaukseen liittyviin asiakirjoihin. Tässä yhteydessä kantelija viittasi asetuksen 45/2001 9 artiklaan.

TUTKIMUS

Komission lausunto

Komission väitettiin laiminlyöneen henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen sairauskulujen kattamisen, minkä osalta komissio vahvisti lausunnossaan, että kantelijan tapaturmaa käsittelevä raportti lähetettiin sairausvakuutuksia käsittelevään yksikköön 10. lokakuuta 2000, ja henkilöstösääntöjen mukainen, Euroopan yhteisöjen virkamiesten vakuuttamista tapaturman ja ammattitaudin varalta koskeva menettely käynnistettiin. Sairausvakuutuksia käsittelevä yksikkö päätti 19. maaliskuuta 2001, että kantelijalle tapahtumasta aiheutuneet kustannukset oikeuttavat täyteen korvaukseen henkilöstösääntöjen 72 ja 73 artiklan perusteella. Korvaus maksettiin sittemmin kantelijalle.

Hallinto- ja kurinpitomenettelyiden asianmukaisuuden sekä osapuolten tasapuolisen kohtelun periaatteen noudattamisen osalta komissio vahvisti, että tasapuolisen käsittelyn varmistamiseksi molempia osapuolia kuultiin yksityiskohtaisesti. Tutkimuksen perusteella kantelijan esimiehen katsottiin olevan vastuussa tapahtuneesta, ja esimiestä vastaan ryhdyttiin kurinpitotoimiin.

Lopuksi komissio katsoi, ettei se voinut vastata myönteisesti kantelijan pyyntöön saada tutustua tapausta koskeviin asiakirjoihin. Komissio oletti, että pyyntö kohdistui lähinnä kantelijan esimiehen antamiin selvityksiin. Komissio totesi, että kurinpitomenettelyn yhteydessä annetut selvitykset ovat luottamuksellisia ja että kantelijalle voitaisiin myöntää oikeus tutustua asiakirjoihin ainoastaan silloin, kun hänen puolustautumisoikeutensa sitä edellyttää.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pitäytyi kantelussaan.Kantelijan mukaan komissio ei ole toimivaltainen käsittelemään rikosasiaa ja kieltäytyessään virheellisin perustein toimittamasta tapaukseen liittyviä asiakirjoja komissio estää asian saattamisen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen käsiteltäväksi.

Kantelija väitti myös, että komissio toimii vastoin ihmisoikeussopimuksia, erityisesti vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa.Kantelija totesi lisäksi, että henkilöstösääntöjen 86-89 artiklat ovat edellä mainitun 47 artiklan vastaisia evätessään oikeuden julkiseen oikeudenkäyntiin ja että näin ollen henkilöstösääntöjä ei tulisi soveltaa rikosasioiden käsittelyyn. Kantelija katsoi, että osapuolten kuuleminen ei sinänsä takaa asian puolueetonta käsittelyä ja osapuolten tasapuolista kohtelua.

Kantelijan mukaan komissio ei noudattanut aikaisempien oikeustapausten mukaista rangaistuskäytäntöä, jonka perusteella väkivallan seuraamuksena tulisi olla viraltapano(1). Kantelija väitti, että tässä tapauksessa rangaistiin uhria, toisin sanoen kantelijaa, siirtämällä hänet vastoin hänen tahtoaan uuteen tehtävään ja epäämällä häneltä mahdollisuus saada henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaista apua oikeudellisissa toimenpiteissä.Kantelija väitti myös, ettei komissio ollut noudattanut kansainvälisiä työpaikkaväkivallan vastaisia normeja eikä rikoksen uhrin asemasta annettua yhteisön lainsäädäntöä. Kantelijan mukaan työnantajan velvollisuuksia laiminlyödään antamalla väkivaltaiseksi tunnetun henkilön jatkaa tehtävässään.

Kantelija toimitti huomautustensa yhteydessä laatimansa työpaikkaväkivalta-asian asianmukaista käsittelyä koskevan asiakirjan.

Lisätutkimukset

Komission lausunnon ja kantelijan huomautusten perusteellisen tarkastelun jälkeen ilmeni, että lisätutkimukset olivat välttämättömiä.

Euroopan oikeusasiamies lähetti kantelijan huomautukset 30. lokakuuta 2001 komissiolle ja pyysi samalla lisätietoja tapauksessa toteutetuista kurinpitotoimista.

Komission täydentävä lausunto

Komissio toisti kurinpitotoimista antamansa lausunnon mukaisesti, että molempia osapuolia oli kuultu asianmukaisesti ja että kantelijan esimiehen katsottiin olevan vastuussa tapahtuneesta.

Komissio ilmoitti, että kantelijan esimiestä vastaan oli ryhdytty seuraaviin menettelyihin:

- turvallisuuspalvelu käynnisti tutkimuksen 15. maaliskuuta 2000 sattuneen tapauksen jälkeen kuulemalla kahta todistajaa 3. huhtikuuta 2000;

- nimittävä viranomainen käynnisti kurinpitomenettelyn kantelijan esimiestä vastaan 6. huhtikuuta 2000;

- kantelijan esimies antoi kirjallisen lausunnon 10. huhtikuuta 2000;

- molempia osapuolia kuultiin 26. huhtikuuta 2000 ja 18. toukokuuta 2000;

- lopullinen kertomus tutkimuksesta annettiin 3. marraskuuta 2000 ja;

- komission oikeudellinen yksikkö antoi lausuntonsa 27. joulukuuta 2000.

Kurinpitomenettelyn seurauksena nimittävä viranomainen päätti 5. maaliskuuta 2001 antaa kantelijan esimiehelle kurinpitoseuraamuksena henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kirjallisen huomautuksen.

Kantelijan huomautusten osalta komissio totesi ryhtyneensä asianmukaisiin toimenpiteisiin käynnistämällä kurinpitomenettelyn henkilöstösääntöjen 86 ja 87 artiklan sekä liitteen IX mukaisesti.

Komissio totesi myös, että mikäli kantelija katsoi, että esimiehen teot rikkovat kansallista rikoslainsäädäntöä, kantelija voi halutessaan kääntyä syyttäjäviranomaisen puoleen. Tässä tapauksessa komissio, joka noudattaa asianmukaisesti perussopimusta sekä Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa, antaisi asianomaiselle kansalliselle tuomioistuimelle virallisesti täyden apunsa, jos sitä pyydettäisiin.

Komissio totesi lisäksi, että tässä tapauksessa määrätty kurinpitoseuraamus on samanlainen kuin vastaavissa aiemmissa tapauksissa määrätyt kurinpitoseuraamukset ja että tämän nimenomaisen tapauksen kaikki asianhaarat on otettu huomioon.

Lopuksi komissio viittasi aiempaan lausuntoonsa tapausta koskeviin asiakirjoihin tutustumisen osalta ja toisti, että kurinpitomenettely on luottamuksellinen ja että vastaajalle myönnetään oikeus tutustua selvityksiin ainoastaan, jos tämä on perusteltua puolustautumisoikeuden kannalta. Komissio viittasi myös henkilöstösääntöjen liitteen IX 2 artiklaan, jossa määrätään ainoastaan, että syytetyllä virkamiehellä on oikeus nähdä häntä koskevat asiakirjat kokonaisuudessaan.Lisäksi komissio väitti, että oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin voitaisiin evätä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen 1049/2001(2) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, mikäli asiakirjojen luovuttaminen vaarantaisi yksityiselämän suojan ja yksilön koskemattomuuden.

Kantelijan täydentävät huomautukset

Kantelijan toimittamissa täydentävissä huomautuksissa todettiin pääpiirteissään seuraavaa:

Kurinpitomenettelyn seuraus oli riittämätön, sillä kantelijan esimiehelle annettiin ainoastaan muodollinen rangaistus. Komission lausunnon mukaan kyseisen tapauksen kurinpitoseuraamukset olivat samanlaiset kuin vastaavissa aiemmissa tapauksissa, mutta kantelija katsoi, että julkisen viranomaisen tekemät kurinpitopäätökset eivät voi perustua aiemmin tehtyihin salaisiin päätöksiin. Kantelija esitti myös uuden väitteen, jonka mukaan kantelijan esimiestä oli todellisuudessa palkittu asettamalla hänet ylennyslistalle tapahtuman jälkeen.

Komission mukaan asiakirjojen luovuttaminen saattaisi vaarantaa yksityiselämän suojan ja yksilön koskemattomuuden, mutta kantelija väitti, että tapaukseen liittyy materiaalia, jota ei voi pitää kurinpitomenettelyyn kuuluvana. Kantelija viittasi myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 ja 41 artiklaan sekä direktiivin 95/46/EY 3 artiklaan ja väitti, ettei direktiiviä tulisi soveltaa rikosasioissa.

Lisäksi kantelija esitti uuden väitteen, jonka mukaan väkivalta-asian käsittely kurinpitomenettelyssä on yhteisön lainsäädännön vastaista. Kantelijan mukaan komission olisi pitänyt soveltaa tapauksessa komission päätöksen 1999/396 2 artiklaa.

Kantelija arvosteli edelleen henkilöstösääntöjen 17 ja 19 artiklaa, jotka estävät vahinkoa kärsinyttä osapuolta saattamasta asiaa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kantelija esitti myös, että komission noudattaman menettelyn seurauksena asian saattaminen oikeuden käsiteltäväksi jää väkivallan uhrin vastuulle.

PÄÄTÖS

1 Kantelijan esittämät uudet väitteet

1.1 Kantelija esitti lisähuomautustensa yhteydessä uuden väitteen, jonka mukaan väkivalta-asian käsittely kurinpitomenettelyssä on yhteisön lainsäädännön vastaista. Kantelijan mukaan komission olisi pitänyt soveltaa petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission päätöksen 1999/396(3) 2 artiklaa.

1.2 Oikeusasiamies katsoo, että kyseinen uusi väite tuo esiin mahdollisesti monimutkaisia oikeudellisia kysymyksiä henkilöstösääntöjen, komission päätöksen 1999/396 ja asetuksen 1073/1999(4) tulkinnasta, joten väitettä ei voi tutkia riittävän perusteellisesti tutkimuksen tässä vaiheessa. Kantelijalla on mahdollisuus tehdä tämän väitteen osalta uusi kantelu oikeusasiamiehelle.

1.3 Kantelija esitti lisähuomautustensa yhteydessä myös toisen uuden väitteen, jonka mukaan kantelijan esimiestä oli todellisuudessa palkittu asettamalla hänet ylennyslistalle tapahtuman jälkeen.

1.4 Oikeusasiamies huomauttaa, että kurinpitomenettely ja ylennysmenettely ovat erillisiä. Oikeusasiamies katsoo, että kyseisen väitteen osalta uuden lausunnon pyytäminen komissiolta viivästyttäisi tutkimusta kohtuuttomasti. Jos kantelija katsoo, että on olemassa näyttöä komission toiminnassa ilmenevästä hallinnollisesta epäkohdasta ylennysmenettelyn osalta, kantelijalla on mahdollisuus tehdä uusi kantelu oikeusasiamiehelle.

1.5 Oikeusasiamies panee myös merkille, että kantelija arvostelee lisähuomautuksissaan henkilöstösääntöjen 17 ja 19 artiklaa.Oikeusasiamies ei katso tämän seikan ilmentävän sellaista mahdollista hallinnollista epäkohtaa, jota voitaisiin käsitellä tämän tutkimuksen yhteydessä. Oikeusasiamies huomauttaa, että jos kantelija haluaa esittää muutoksia voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön, hänellä on mahdollisuus esittää vetoomus Euroopan parlamentille.

2 Väitetty osapuolten epätasapuolinen kohtelu komission hallinto- ja kurinpitomenettelyssä

2.1 Kantelija pyysi oikeusasiamiestä tutkimaan, ovatko Euroopan komission työpaikkaväkivalta-asian seurauksena käynnistämät hallinto- ja kurinpitomenettelyt olleet asianmukaisia ja osapuolia tasapuolisesti kohtelevia. Tässä yhteydessä kantelija väitti, että komissio toimii vastoin ihmisoikeussopimuksia, erityisesti vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa, ja että henkilöstösääntöjä ei tulisi soveltaa rikosasioiden käsittelyssä.Huomautuksissaan kantelija väitti, ettei komissiolla ole toimivaltaa käsitellä rikosasioita.

2.2 Kantelija väitti myös, että kurinpitomenettelyn seuraus oli riittämätön, sillä kantelijan esimiehelle annettiin ainoastaan muodollinen rangaistus.

2.3 Komission mukaan molempia osapuolia kuultiin asianmukaisesti tapahtuneesta. Komissio vahvisti, että se oli ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin käynnistämällä henkilöstösääntöjen 86 ja 87 artiklan sekä liitteen IX perusteella kurinpitomenettelyn, jonka seurauksena nimittävä viranomainen päätti 5. maaliskuuta 2001 antaa kantelijan esimiehelle kurinpitoseuraamuksena henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kirjallisen huomautuksen.

2.4 Komissio totesi myös, että mikäli kantelija katsoi, että esimiehen teot rikkovat kansallista rikoslainsäädäntöä, kantelijan voi halutessaan kääntyä syyttäjäviranomaisen puoleen. Tässä tapauksessa komissio antaisi asianomaiselle kansalliselle tuomioistuimelle virallisesti täyden apunsa, jos sitä pyydettäisiin.

2.5 Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan ei ole olemassa sääntöä tai periaatetta, joka estäisi komissiota päättämästä, että se toteuttaa työnantajan velvollisuutensa käsittelemällä kyseessä olevaa tapausta kurinpitomenettelyssä. Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan ei myöskään ole olemassa sääntöä tai periaatetta, joka velvoittaisi komission siirtämään tällaisen tapauksen kansallisten viranomaisten käsiteltäväksi rikoslain nojalla. Oikeusasiamies ei myöskään katso, että kantelija olisi osoittanut komission rikkoneen sitovaa sääntöä tai periaatetta päättäessään olla siirtämättä tapausta kansallisille viranomaisille.

2.6 Hallinto- ja kurinpitomenettelyiden osalta oikeusasiamiehelle esitetyn aineiston mukaan turvallisuuspalvelu käynnisti tutkimuksen sattuneen tapauksen jälkeen kuulemalla sekä kantelijaa että tämän esimiestä todistajina.Tämän jälkeen kantelijan esimiestä vastaan käynnistettiin kurinpitomenettely, jonka aikana kuultiin sekä kantelijaa että esimiestä.Oikeusasiamies ei katso kantelijan osoittaneen, että komission noudattamat hallinto- ja kurinpitomenettelyt rikkoivat kantelijan oikeuksia, jotka on asetettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.Tässä yhteydessä oikeusasiamies huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan komission käynnistämä menettely ei ole oikeudellinen vaan hallinnollinen, joten komissiota ei voida pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuna "tuomioistuimena"(5).

2.7 Kantelijan esimiehelle annetun seuraamuksen väitetystä riittämättömyydestä oikeusasiamies toteaa, että nimittävä viranomainen totesi kantelijan esimiehen olevan vastuussa tapahtuneesta ja antoi esimiehelle kurinpitoseuraamuksena henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kirjallisen huomautuksen.

2.8 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan annettavasta seuraamuksesta tehtävän päätöksen on perustuttava nimittävän viranomaisen tekemään kattavaan arvioon kaikista tapaukseen liittyvistä erityisistä seikoista sekä raskauttavista tai lieventävistä asianhaaroista(6). Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan kantelijan esiin tuoman oikeuskäytännön(7) perusteella vahinkoa aiheuttava väkivallanteko on riittävän vakava peruste erottaa virkamies tehtävästään, mutta erottaminen ei kuitenkaan ole pakollista väkivaltatapauksissa. Oikeusasiamiehen tutkimuksissa ei ole näin ollen löytynyt todisteita, jotka osoittaisivat nimittävän viranomaisen ylittäneen oikeudellisen toimivaltansa rajat määrätessään seuraamuksen käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

2.9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että tapauksen tässä näkökohdassa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

2.10 Oikeusasiamies huomauttaa, että komissio ei viitannut lausunnossaan kertaakaan työpaikkaväkivalta-asian käsittelyä koskeviin kirjallisiin ohjeisiin. Komission olisi syytä harkita kirjallisten ohjeiden laatimista, mikä osoittaisi komission sitoutuneen noudattamaan hyvää työnantajatapaa ja suhtautuvan vakavasti työpaikkaväkivaltaan. Oikeusasiamies esittää tuonnempana lisähuomautuksen asiasta.

3 Väite henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen avun antamatta jättämisestä

3.1 Kantelija väitti, ettei komissio käsitellyt hänen henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisesti toimittamaansa hakemusta tapauksesta aiheutuneiden sairauskulujen kattamiseksi.

3.2 Kantelija väitti myös, ettei komissio avustanut häntä saman artiklan mukaisesti oikeudellisissa toimenpiteissä.

3.3 Komission mukaan kantelijan tapaturmaa käsittelevä raportti toimitettiin sairausvakuutuksia käsittelevään yksikköön 10. lokakuuta 2000. Sairausvakuutuksia käsittelevä yksikkö päätti 19. maaliskuuta 2001, että kantelijalle tapahtumasta aiheutuneet kustannukset oikeuttavat täyteen korvaukseen henkilöstösääntöjen 72 ja 73 artiklan perusteella. Korvaus maksettiin sittemmin kantelijalle.

3.4 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio on ryhtynyt asianmukaisiin toimiin asian sopimiseksi kantelijan sairauskulujen osalta.

3.5 Kantelijan väitteen mukaan komissio ei ole avustanut häntä oikeudellisissa toimenpiteissä henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisesti, minkä osalta oikeusasiamies huomauttaa, että kantelija ei ilmeisesti ole missään vaiheessa pyytänyt komissiolta apua voidakseen kääntyä asiassa Belgian viranomaisten puoleen. Kantelija voisikin esittää kyseisen pyynnön. Jos pyyntöön annettaisiin kielteinen vastaus, kantelija voisi turvautua henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn.

3.6 Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tapauksen tässä näkökohdassa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

4 Oikeus saada tutustua asiakirjoihin

4.1 Kantelija väitti, että komissio epäsi häneltä virheellisesti oikeuden tutustua tapaukseen liittyviin asiakirjoihin. Kantelija väitti huomautuksissaan, että evätessään oikeuden tutustua asiakirjoihin komissio estää asian saattamisen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen käsiteltäväksi.Kantelija vaati saada tutustua kaikkiin tapausta koskeviin asiakirjoihin.

4.2 Komission mukaan se ei pysty myöntämään kantelijalle oikeutta tutustua asiaan liittyviin asiakirjoihin, sillä kurinpitomenettelyn yhteydessä annetut selvitykset ovat luottamuksellisia. Kantelijalle voitaisiin myöntää oikeus tutustua asiakirjoihin ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen puolustautumisoikeutensa sitä edellyttää. Komissio perusteli myös, että oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin voitaisiin evätä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen 1049/2001(8) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, mikäli asiakirjojen saaminen tutustuttavaksi vaarantaisi yksityiselämän suojan ja yksilön koskemattomuuden.

4.3 Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan pyyntö ei perustu yleisön oikeuteen saada tutustua asiakirjoihin, vaan kantelijan kyseisiä asiakirjoja koskevaan erityiseen intressiin. Lisäksi oikeusasiamies huomauttaa, että kantelija viittaa myös tietosuojasta annettuun asetukseen 45/2001(9).

4.4 Kantelijan erityisen intressin osalta oikeusasiamies huomauttaa ensinnäkin, että henkilöstösääntöjen liitteen IX 2 artiklassa määrätään, että syytetyllä virkamiehellä on oikeus nähdä häntä koskevat asiakirjat kokonaisuudessaan. Kantelija ei kuitenkaan ollut syytetty virkamies. Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan komissiota ei voitane velvoittaa henkilöstösääntöjen säännösten perusteella toimittamaan kyseisiä asiakirjoja kantelijalle.

4.5 Kantelijan erityisen intressin osalta oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio näyttää hyväksyvän, että kantelijalle voitaisiin myöntää oikeus tutustua asiakirjoihin, jos hänen puolustautumisoikeutensa sitä edellyttää. Oikeusasiamiehen tietojen mukaan kantelija ei ole kääntynyt Belgian viranomaisten puoleen tarkoituksenaan saattaa asia kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos kantelija tekisi näin, hän voisi ilmoittaa asiasta komissiolle ja vedota puolustautumisoikeuteensa erityisen intressin perusteella saadakseen tutustua asiakirjoihin. Jos kantelija ei olisi tyytyväinen komission vastaukseen, hän voisi tehdä kantelun oikeusasiamiehelle.

4.6 Mitä tulee kantelijan viittaukseen tietosuojasta annettuun asetukseen 45/2001, oikeusasiamies huomauttaa, että asetuksen 50 artiklassa määrätään, että yhteisöjen toimielimet ja elimet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta asetuksen voimaantulopäivänä suoritettavana olevat käsittelyt saatetaan asetuksen mukaisiksi vuoden kuluessa mainitusta päivästä. Oikeusasiamies huomauttaa näin ollen, että kantelijalla on oikeus vedota asetuksen 13 artiklaan, mikäli hän haluaa käyttää oikeuttaan saada häneen liittyviä tietoja, joita komissio mahdollisesti säilyttää kyseisen tapauksen osalta. Komission olisi käsiteltävä hakemus asetuksen 45/2001 määräysten mukaisesti. Jos kantelija ei olisi tyytyväinen tapaan, jolla komissio käsittelee tällaisen hakemuksen, kantelija voisi tehdä kantelun oikeusasiamiehelle.

4.7 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelun tässä näkökohdassa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

5 Johtopäätös

Kantelun johdosta suoritetun oikeusasiamiehen tutkimuksen perusteella komission toiminnassa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies lopettaa näin ollen asian käsittelyn.

Tästä päätöksestä tiedotetaan myös komission puheenjohtajalle.

LISÄHUOMAUTUS

Oikeusasiamies huomauttaa, että komissio ei viitannut lausunnossaan kertaakaan työpaikkaväkivalta-asian käsittelyä koskeviin kirjallisiin ohjeisiin. Komission olisi syytä harkita kirjallisten ohjeiden laatimista, mikä osoittaisi komission sitoutuneen noudattamaan hyvää työnantajatapaa ja suhtautuvan vakavasti työpaikkaväkivaltaan.

Kunnioittavasti,

 

Jacob SÖDERMAN

---

(1) Asia 228/83, F vastaan komissio, kok. 1985, s. 275, asia 403/85, F vastaan komissio, kok. 1987, s. 645, erityisesti julkisasiamies Mischon lausunto.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi, EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(3) 1999/396/EY, EHTY, Euratom: Komission päätös, tehty 2 päivänä kesäkuuta 1999, petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä (tiedoksiannettu numerolla SEK(1999) 802).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista.

(5) Asia C-252/97, N vastaan komissio, yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto), kok. 1998, s. I-4871, 4 kohta.

(6) Asia T-26/89, Henri de Compte vastaan Euroopan parlamentti, kok. 1991, s. II-781, 8 kohta.

(7) Asia 228/83, F vastaan komissio, kok. 1985, s. 275, asia 403/85, F vastaan komissio, kok. 1987 s. 645.

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi, EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 8, 12.1.2001, s. 1.