Rikkomuskantelu

1. Lokakuussa 2015 kantelija, joka on Suomen kansalainen, esitti Euroopan komissiolle rikkomuskantelun, jossa hän esitti, että Suomessa ei mahdollisesti noudatettaisi EU:n oikeutta liittyen Århusin direktiiviin^[1] ja ympäristötietojen saantiin. Hän viittasi erityisesti erään vesihuollon alalla toimivan osakeyhtiön, jonka omistavat yhdessä eräät Suomen kunnat, toimiin.

2. Kantelijan mukaan asianomainen yhtiö epää järjestelmällisesti tiettyjä aineita, kuten pohjavettä, koskevien tieteellisten tutkimustulosten saannin. Yhtiö perusteli päätöksiään viittaamalla asemaansa osakeyhtiönä, jota eivät näin koskisi julkisiin viranomaisiin sovellettavat säännöt. Kantelijan mukaan Århusin direktiiviin säännökset koskevat myös yksityistä yritystä, jonka olisi näin annettava pääsy tällaisiin tietoihin. Hän totesi, että jos kunnat tarjoaisivat samoja palveluita, niiden olisi annettava pyydetyt tiedot.

3. Kantelija totesi lisäksi, että monet kansalliset viranomaiset^[2] tarkistivat vain, kuuluuko asia hallinnollista menettelyä koskevan vastaavan kansallisen lain piiriin, kun taas hänen mielestään todellinen kysymys oli se, rikotaanko mahdollisesti Århusin direktiiviä. Hän perusteli kantaansa viittaamalla Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön asiassa Fish Legal ja Shirley^[3].

Miten komissio käsitteli rikkomuskantelua

4. Komissio pani merkille rikkomuskantelun vastaanottamisen marraskuussa 2015 ja rekisteröi sen tietokantaansa^[4].

5. Vuonna 2016 kantelija tiedusteli monta kertaa rikkomuskantelunsa käsittelyn tilannetta. Hänen kysymyksiinsä ei kuitenkaan vastattu. Siksi kantelija pyysi asiassa apua eräältä Euroopan parlamentin jäseneltä. Komissio ilmoitti asianomaiselle parlamentin jäsenelle joulukuussa 2016, että tämän kantelun käsittely oli viivästynyt prioriteetteihin liittyvien rajoitusten vuoksi. Se pyrki saattamaan arviointinsa päätökseen tammikuun 2017 loppuun mennessä. Kantelija yritti saada tietoa kantelunsa tilasta myös vuosina 2017 ja 2018. Se ei kuitenkaan johtanut tuloksiin.

6. Toukokuussa 2018 komissio lähetti kantelijalle kirjeen asian käsittelyn saattamisesta päätökseen. Komissio pahoitteli viivettä tämän rikkomuskantelun käsittelyssä. Arvioituaan kantelijan argumentteja se ei havainnut EU:n oikeutta rikotun. Se katsoi, ettei kantelija ollut selittänyt, miten Fish Legal ja Shirley -tuomion mukaiset ehdot täyttyivät tässä nimenomaisessa tapauksessa. Arvioituaan kaikkia toimitettuja asiakirjoja komissio ei havainnut EU:n oikeutta rikotun. Siksi se aikoi päättää asian käsittelyn. Ennen sitä se myönsi kantelijalle lisäaikaa mahdollisten kommenttien esittämistä varten.

7. Kantelija teki niin kesäkuussa 2018. Hän katsoi, että yritys kuului Århusin säännösten soveltamisalaan seuraavista syistä: 1) yritys tarjoaa julkisia palveluita, jotka muutoin kuuluisivat kunnille kansallisen lainsäädännön mukaisesti; 2) toimivaltaiset viranomaiset myöntävät yritykselle asianomaiset luvat ja 3) sen tutkimustoiminta tapahtuu julkisten viranomaisten valvonnassa. Kantelija lisäsi, että yrityksellä on myös erityistä toimivaltaa, joka poikkeaa yksittäisten oikeushenkilöiden välisiin suhteisiin sovellettavan yksityisoikeuden säännöistä.

8. Koska kantelija ei saanut lisätietoja kantelustaan, hän tiedusteli sen tilannetta uudelleen marraskuussa 2018 ja tammikuussa 2019. Tiedusteluihin ei vastattu tälläkään kertaa. Tyytymättömänä komission menettelyyn hän kääntyi oikeusasiamiehen puoleen helmikuussa 2019.

9. Oikeusasiamiehelle esittämässään kantelussa hän totesi, että komissio oli käsitellyt hänen rikkomuskanteluaan epäasianmukaisella tavalla ja viivyttänyt sen arviointia tarpeettomasti.

10. Oikeusasiamies käynnisti kantelua koskevan tutkinnan. Hänen tutkimusryhmänsä tutki asiaa koskevia komission asiakirjoja selvittääkseen, oliko komissio käsitellyt rikkomuskannetta asianmukaisesti.

Oikeusasiamiehen arvio

11. Rikkomuskanteluiden käsittelyä komissiossa ohjaavat tietyt säännöt^[5]. Näiden sääntöjen mukaan komissiolla on periaatteessa vuosi aikaa ottaa kantaa rikkomuskanteluun. Jos komissio ei pysty noudattamaan tätä määräaikaa, sen on ilmoitettava asiasta kantelijalle kirjallisesti^[6].

12. Tarkasteltuaan asiaa koskevia komission asiakirjoja oikeusasiamies pani merkille, että komissio ilmoitti kantelijalle tämän rikkomuskantelun tilanteesta vasta Euroopan parlamentin jäsenen puututtua asiaan. Komissio ei noudattanut kantelun käsittelyssä alustavaa 12 kuukauden aikarajaa, eikä se ilmoittanut tästä kantelijalle kirjallisesti. Lisäksi se ei noudattanut itse asettamaansa määräaikaa asian tarkastelun saattamiselle päätökseen tammikuun 2017 loppuun mennessä, mistä se lopulta ilmoitti kantelijalle vasta toukokuussa 2018. Nämä viipeet ovat valitettavia.

13. Kuitenkin komissio antaa kantelijalle esittämissään vastauksissa (3. toukokuuta 2018 ja 2. huhtikuuta 2019) järkevän selityksen viipeille (tarve priorisoida erilaisia kysymyksiä, jotka liittyvät sen viralliseen tiedonantoon ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta^[7]) ja pahoitteli niitä useaan otteeseen.

14. Lisäksi komissio esitti 2. huhtikuuta 2019 antamassaan vastauksessa kantelijalle täyden ja kattavan analyysin kantelusta. Se totesi, ettei asianomainen yritys harjoita Århusin direktiivissä tarkoitettua ”veden toimittamiseen liittyvää julkista tehtävää eikä liittyvää julkista palvelua”. Sen mukaan asianomainen yritys ei toteuta julkisia tehtäviä. Siksi sen ei tarvinnut esittää kantelijan pyytämiä tutkimuksia. Komissio myös selvitti yksityiskohtaisesti sovellettavaa oikeudellista kehystä, tarkisti asiaan liittyvän kansallisen oikeuskäytännön sekä sovellettavan lupamenettelyn. Lopuksi se selvitti, miksi oikeuskäytäntö, johon kantelija viittasi, ei ollut relevantti tässä yksittäisessä kantelussa. Koska komissio ei havainnut EU:n oikeutta rikotun, se päätti rikkomusmenettelyn. Tämä vastaa sen suorittamaa arviointia ja on siksi asianmukaista.

15. Näiden havaintojen valossa oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja toteaa, etteivät lisäkyselyt ole perusteltuja.^[8]

 

Marta Hirsch-Ziembińska

Tutkimus- ja tietotekniikkayksikön päällikkö – yksikkö 1

Annettu Strasbourgissa, 13.8.2019

 

 

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston 28. tammikuuta 2003 annettu direktiivi 2003/4/EY ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta, EUVL L 41, s. 26.

[2] Myös kansallinen oikeusasiamies, joka katsoi, ettei asiaomaiseen tapaukseen liittynyt laitonta menettelyä.

[3] Tuomioistuimen tuomio asiassa C-279/12, Fish Legal ja Shirley v. Information Commissioner, ECLI:EU:C:2013:853. Tässä tapauksessa Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että vesiyhtiötä voidaan pitää oikeushenkilönä, joka suorittaa julkisia hallinnollisia tehtäviä kansallisen lainsäädännön mukaisesti Århusin direktiivissä tarkoitetulla tavalla, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Tuomion 52 kohdan mukaan tällaisille oikeushenkilöille on annettava erityinen toimivalta, joka ylittää sellaisista tavallisista säännöistä seuraavan toimivallan, joita sovelletaan yksityisoikeudellisten henkilöiden välisiin suhteisiin.

[4] Viitenumero (CHAP(2015)02964).

[5] Komission tiedonanto – "EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” (2017/C 18/02).

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52017XC0119(01)&from=EN

[6] Liite, kantelijan asemaa unionin oikeuteen liittyvissä asioissa koskevien hallinnolliset menettelyt, 8 osa.

[7] Se viittasi prioriteetteihin, jotka on asetettu komission vuoden 2008 tiedonannossa ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta COM(2008)773 sekä edellä 4. kohdassa tarkoitetussa komission vuoden 2016 tiedonannossa.

[8] Tätä kantelua on käsitelty noudattaen asian delegoitua käsittelyä päätöksen Euroopan oikeusasiamiehen päätös täytäntöönpanosäännöistä 11 artiklan mukaisesti.