Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin turvapaikkavirasto (EUAA) käsitteli väitteitä perusoikeusloukkauksista toiminnassaan Kreikan Samoksen saarella. Kantelijat olivat huolissaan siitä, että tapa, jolla turvapaikkaviraston turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät haastattelivat haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, oli vastoin EU:n lainsäädäntöä ja että turvapaikkavirasto ei ollut puuttunut asiaan. Lisäksi kantelijat olivat huolissaan siitä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden ilmoituksia käännytyksistä.

Oikeusasiamies totesi, että kantelun tekohetkellä turvapaikkavirasto ei ollut varmistanut, että sen turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät olivat valmiita haastattelemaan haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita asianmukaisesti, mukaan lukien se, miten haavoittuvuusindikaattorit otetaan huomioon, kun niitä ilmenee ensimmäistä kertaa turvapaikkapuhuttelun aikana. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että turvapaikkavirasto ei ollut tarjonnut haavoittuvassa asemassa oleville turvapaikanhakijoille asianmukaista menettelyä haastattelujen aikana tehdyistä virheistä ilmoittamiseksi eikä tarkastanut tällaisia raportteja turvapaikkavirastossa. Oikeusasiamies katsoi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja antoi turvapaikkavirastolle neljä suositusta puutteiden korjaamiseksi.

Oikeusasiamies lähetti nämä suositukset myös Euroopan oikeusasiamiesten verkoston (ENO) kollegoilleen ja pyysi heiltä näkemyksiä siitä, miten perusoikeuksien noudattaminen varmistetaan EUAA:n tapausten käsittelijöiden ja kansallisten turvapaikkaviranomaisten välisessä yhteistyössä.

Lisäksi oikeusasiamies havaitsi merkittäviä puutteita siinä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden kokemuksia käännytyksistä haastattelujen aikana. Kun turvapaikkavirasto alkoi toteuttaa toimenpiteitä näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana, hän ei havainnut hallinnollista epäkohtaa vaan esitti sen sijaan kaksi parannusehdotusta.