Kantelun tausta

1. Kantelija on tietotekniikkahankkeiden toteuttamiseen erikoistunut yritys. Kantelija oli tämän kantelun jättämisajankohtana toimeksisaajana useissa Euroopan komission kanssa tehdyissä puitesopimuksissa, muun muassa ESP DESIS -puitesopimuksissa [1].

2. Loka-marraskuussa 2006 kantelija noudatti strategiaa, jonka tarkoituksena oli laajentaa tietotekniikka-asiantuntijoiden joukkoa, ja lähetti työtarjouksia tietotekniikka-alan ammattilaisille, jotka työskentelivät komissiossa ulkopuolisina IT-konsultteina. Tätä varten se käytti sähköpostiosoitteita, jotka komissio oli perustanut ulkopuolisille konsulteilleen [2].

3. Komissio pyysi kantelijaa lopettamaan rekrytointiviestien lähettämisen ja käynnisti tutkimuksen selvittääkseen, oliko kantelija rikkonut sopimusvelvoitteitaan ja/tai henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. Tämä väite koskee ensisijaisesti komission tältä osin toteuttamia toimia.

4. Samaan aikaan kantelija väitti, että komissio oli auttanut sen kilpailijoita salametsästämään kantelijan työntekijöitä käyttämällä väärin kantelijan luottamuksellisia tietoja.

Tutkimuksen kohde

5. Kun oikeusasiamies päätti käynnistää tämän tutkimuksen, hän yksilöi seuraavat väitteet ja väitteet:

Väitteet:

1. Komissio syytti kantelijaa virheellisesti luottamuksellisten tietojen väärinkäytöstä ilmoittamatta selvästi, mikä oli sen tekemä virhe ja mitä lainsäädäntöä, komission sääntöä tai sopimusmääräystä kantelija oli väitetysti rikkonut.
2. Komissio herjasi kantelijaa markkinoilla ja paljasti strategisille kumppaneilleen, että komission turvallisuusosasto oli tutkimassa sitä.
3. Komissio käytti väärin kantelijan luottamuksellisia tietoja ja auttoi sen kilpailijoita aiheuttamaan sille vakavaa haittaa salametsästämällä sen työntekijöitä.
4. Komissio ei vastannut kantelijan 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen kohtuullisessa ajassa.

Edellä esitetyn perusteella kantelija väitti, että komissio rikkoi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön (ECGAB) 5 artiklaa (syrjinnän puuttuminen), 6 artiklaa (suhteellisuus), 7 artiklaa (vallan väärinkäytön puuttuminen), 8 artiklaa (puolueettomuus ja riippumattomuus), 9 artiklaa (objektiivisuus), 10 artiklaa (oikeutetut odotukset, johdonmukaisuus ja neuvot) ja 17 artiklaa (päätöksenteon kohtuullinen määräaika).

Korvausvaatimukset:

1. Kantelija väittää, että on tunnustettava, että komissio rikkoi ECGAB:tä.
2. Komission olisi lopetettava turvallisuusosastonsa suorittama laiton tutkinta ja annettava valituksen tekijälle pääsy kaikkiin saatavilla oleviin tietoihin ja yksityiskohtiin, jotka koskevat tutkimusta ja sen oikeudellista kehystä.
3. Komission olisi peruutettava 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivätty kirjeensä, jossa se pyytää kantelun tekijältä anteeksi ja vakuuttaa strategisille kumppaneilleen, että nämä noudattavat kaikkia velvoitteitaan.
4. Komission olisi annettava kantelijalle mahdollisuus panna liiketoimintasuunnitelmansa täytäntöön vääristymättömästi puuttumatta sen laillisiin käytäntöihin ja rekrytointipolitiikkaan.
5. Komission olisi korjattava kantelijalle aiheuttamansa ongelmat, kuten kunnianloukkaukset ja vakavat taloudelliset tappiot.

6. Tutkittuaan huolellisesti kaikki oikeusasiamiehelle toimitetut tiedot oikeusasiamies totesi tämän tutkimuksen aikana, että kantelija halusi hänen käsittelevän useita muita kysymyksiä. Vaikka joitakin näistä kysymyksistä käsiteltiin osittain tai niihin viitattiin edellä esitetyissä väitteissä ja väitteissä, oikeusasiamies katsoi asianmukaiseksi muotoilla ne erillisiksi lisäväitteiksi. Oikeusasiamies pyysi siksi komissiota antamaan hänelle täydentävän lausunnon seuraavista lisäväitteistä:

Lisäväitteet:

1. Kieltämällä kantelijaa lähettämästä sähköpostia komission asiantuntijoille käyttäen nimeä.sukunimi@ext.ec.europe.eu-rakennetta komissio toimi i) ilman oikeusperustaa, ii) syrjivästi, koska muut toimeksisaajat saivat tehdä sen, mitä kantelija oli tehnyt, iii) suhteettomasti ja iv) väärinkäytöksenä.
2. Se, että komission määräys kieltää sähköpostiviestien lähettäminen kantelijalle ilmoitettiin koko konsortiolle, oli suhteeton ja vahingoitti kantelijan mainetta.
3. Komissio uhkasi 24 päivänä marraskuuta 2006 päivätyssä kirjeessään suhteettomasti ja aiheettomasti, että "sekä sopimusperusteisesti että julkisten hankintojen yleisellä tasolla sovelletaan merkittäviä seurauksia", jos sen alkuperäinen päätelmä, jonka mukaan kantelija oli rikkonut tiettyjä sopimusmääräyksiä tai muita määräyksiä, vahvistetaan.
4. Komissio ei noudattanut kyseistä sopimusta eikä hyvän hallinnon periaatteita, koska se i) kopioi 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyn kirjeensä kolmansille osapuolille ja ii) ei toteuttanut korjaavia toimia, vaikka kantelija oli pyytänyt sitä tekemään niin 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyssä vastauksessaan.
5. Komissio ei ole saanut tutkimustaan päätökseen kohtuullisessa ajassa.

Tiedustelu

Kantelu 1889/2007/VIK:

7. Kantelija toimitti oikeusasiamiehelle 12. heinäkuuta 2007 kantelun, joka koski palvelukseenottokirjeitä. Kantelija huomautti kuitenkin, että se oli myös osoittanut väitteensä ja vaatimuksensa komission pääsihteerille. Koska kantelijan kirje komissiolle oli lähetetty 5. heinäkuuta 2007, oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut antanut toimielimelle riittävästi aikaa vastata ennen kantelun tekemistä. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn ohjesääntönsä 2 artiklan 4 kohdan perusteella ja ilmoitti kantelijalle mahdollisuudesta uusia kantelu, jos komissio ei anna tyydyttävää vastausta kohtuullisessa ajassa. Koska kantelijan valitukset liittyivät muun muassa tietosuojakysymyksiin, oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle myös mahdollisuudesta tehdä kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

Kantelu 2395/2007/VIK:

8. Kantelija ilmoitti 14. syyskuuta 2007 oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä, ettei se ollut vielä saanut komission pääsihteeriltä vastausta 5. heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseensä. Kantelija pyysi näin ollen oikeusasiamiestä tutkimaan kantelun 1889/2007/VIK yhteydessä esitetyt epäkohdat. Kantelija lisäsi väitteen, jonka mukaan komissio ei ollut vastannut 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseensä kohtuullisessa ajassa. Kantelijan uusi kantelu kirjattiin kanteluksi 2395/2007/VIK.

9. Oikeusasiamies aloitti 23. lokakuuta 2007 asiaa koskevan tutkimuksen ja pyysi komissiota antamaan lausunnon.

10. Kantelija toimitti 23. marraskuuta 2007 oikeusasiamiehelle jäljennökset tähän kanteluun liittyvästä kirjeenvaihdostaan komission kanssa.

11. Komissio esitti 14 päivänä tammikuuta 2008 alustavat huomautuksensa kantelusta. Toimielin ilmoitti oikeusasiamiehelle Euroopan tietosuojavaltuutetulle tehdystä erillisestä kantelusta, joka komission mukaan perustui samoihin tosiseikkoihin. Komissio kehotti näin ollen oikeusasiamiestä harkitsemaan riskiä siitä, että hänen ja Euroopan tietosuojavaltuutetun suorittamat tutkimukset menevät päällekkäin. Jotta molemmat tutkimukset voitaisiin suorittaa hallitusti, komissio ehdotti seuraavaa lähestymistapaa:

• Komissio tekee lopullisen päätöksen rekrytointiin liittyvää joukkopostitusta koskevasta tutkimuksestaan kohtuullisen ajan kuluessa.
• Komissio ilmoittaa lopullisesta päätöksestään välittömästi kantelijalle.
• Komissio toimittaa päätöksensä samanaikaisesti Euroopan tietosuojavaltuutetulle.
• Euroopan tietosuojavaltuutettu analysoi saamansa kantelun taustalla olevia tosiseikkoja tietosuoja-alan erityisasiantuntemuksensa perusteella.
• Kun Euroopan tietosuojavaltuutettu on ottanut kantaa vastaanottamaansa kanteluun, komissio ilmoittaa siitä oikeusasiamiehelle, ellei Euroopan tietosuojavaltuutettu itse tee niin.
• Oikeusasiamies jatkaisi tässä vaiheessa tutkimustaan käsitelläkseen mahdollisia jäljellä olevia näkökohtia, jotka liittyvät komission mahdollisiin hallinnollisiin epäkohtiin.

12. Komissio teki 30. tammikuuta 2008 lopullisen päätöksen käynnistämästään tutkimuksesta, joka koski kantelijan lähettämiä rekrytointikirjeitä.

13. Oikeusasiamies pyysi 20. helmikuuta 2008 kantelijaa esittämään huomautuksensa komission alustavista huomautuksista. Samana päivänä hän ilmoitti komissiolle pitävänsä hyödyllisenä saada kantelijan huomautukset komission alustavista huomautuksista ennen kuin hän päättää, miten tässä asiassa edetään.

14. Kantelija toimitti 31 päivänä maaliskuuta 2008 huomautuksensa komission alustavista huomautuksista. Kantelija katsoi, että hänen oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelu ja Euroopan tietosuojavaltuutetussa vireillä oleva kantelu, jonka oli tehnyt joku muu, oli erotettava toisistaan. Se valtuutti oikeusasiamiehen toimittamaan kopion kantelustaan Euroopan tietosuojavaltuutetulle tiedoksi. Kantelija toisti uskovansa vakaasti, että oikeusasiamies on toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan tämän kantelun. Se muistutti, että komissio oli tehnyt lopullisen päätöksen asiaa koskevasta tutkimuksestaan [3], ja kehotti oikeusasiamiestä tarkastelemaan komission asiaa koskevia havaintoja.

15. Oikeusasiamies toimitti 29. huhtikuuta 2008 Euroopan tietosuojavaltuutetulle jäljennöksen tästä kantelusta ja ilmoitti hänelle komission ehdotuksista, jotka koskevat tässä asiassa noudatettavaa menettelytapaa. Näiden ehdotusten perusteella oikeusasiamies pyysi Euroopan tietosuojavaltuutettua ilmoittamaan hänelle - siinä määrin kuin se oli mahdollista - hänelle toimitetusta kantelusta, sen mahdollisesta merkityksestä tämän tutkimuksen kannalta sekä päivämäärästä, johon mennessä Euroopan tietosuojavaltuutettu aikoi saattaa tutkimuksensa päätökseen.

16. Euroopan tietosuojavaltuutettu toimitti 12. marraskuuta 2008 oikeusasiamiehelle jäljennöksen lopullisesta päätöksestä, jonka hän oli tehnyt hänelle tehdystä kantelusta.

17. Oikeusasiamies kiitti 22. tammikuuta 2009 Euroopan tietosuojavaltuutettua siitä, että tämä oli toimittanut hänelle edellä mainitut tiedot, ja kysyi, voitaisiinko kantelijalle toimittaa jäljennös tästä päätöksestä sen täydellisten tietojen saamiseksi. Samana päivänä oikeusasiamies ilmoitti asiasta kantelijalle ja pyysi komissiota täydentämään tätä kantelua koskevaa lausuntoaan käsittelemällä niitä kohtia, joista se ei ollut vielä esittänyt huomautuksia.

18. Euroopan tietosuojavaltuutettu ilmoitti oikeusasiamiehelle 7. huhtikuuta 2009, että kantelija oli pyytänyt saada tutustua hänelle toimitetussa asiassa tekemäänsä lopulliseen päätökseen. Tutkittuaan tapauksen olosuhteet Euroopan tietosuojavaltuutettu oli päättänyt myöntää oikeuden tutustua päätökseensä.

19. Komissio lähetti 18. kesäkuuta 2009 tämän kantelun kohdetta koskevan täydentävän lausuntonsa, jonka oikeusasiamies välitti kantelijalle. Viimeksi mainittu esitti huomautuksensa 15.10.2009.

20. Analysoituaan huolellisesti kaikki tämän tutkimuksen aikana toimitetut tiedot oikeusasiamies yksilöi 30 päivänä huhtikuuta 2010 useita uusia väitteitä ja pyysi komissiota käsittelemään ne [4]. Oikeusasiamies ilmoitti asiasta kantelijalle.

21. Komissio antoi täydentävän lausuntonsa 13. lokakuuta 2010. Kantelija lähetti lisähuomautuksia 15 päivänä marraskuuta 2010.

22. Viimeisissä huomautuksissaan kantelija väitti, että komission toimien seurauksena monet sen virkamiehistä välttivät järjestelmällisesti ja kaikin keinoin työn osoittamisen kantelijalle, mikä esti sitä panemasta sopimuksiaan täytäntöön parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi valituksen tekijän liikekumppanit lopettivat yhteistyön sen kanssa. Oikeusasiamies toteaa, että nämä ovat uusia seikkoja, jotka kantelija esitti hyvin myöhäisessä vaiheessa tätä tutkimusta. Lisäksi kantelija ei tukenut asiaankuuluvia lausuntojaan konkreettisilla todisteilla. Oikeusasiamies ei näin ollen katso asianmukaiseksi arvioida ja jatkaa niitä tämän tutkimuksen yhteydessä.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

Alustavat huomautukset

i) Tämän tutkimuksen laajuudesta voidaan todeta seuraavaa:

23. Lausunnossaan komissio esitti seuraavat alustavat huomautukset:

• Tässä tutkimuksessa olisi keskityttävä tosiseikkoihin ja siihen, muodostavatko nämä tosiseikat hallinnollisen epäkohdan, eikä komission väitettyjä aikomuksia koskeviin tuomioihin.
• Kantelijan käyttämä kieli oli epäasianmukaista, ja sen useita komission virkamiehiä vastaan esittämät väitteet olivat perusteettomia.
• Komissio keskittyi oikeusasiamiehen yksilöimiin täsmällisiin väitteisiin ja väitteisiin tarkentamatta kantelijan esittämiä erilaisia lisäväitteitä ja -väitteitä, jotka eivät kuuluneet tämän tutkimuksen piiriin. Komissio kuitenkin hylkäsi nämä väitteet yleisesti. Toimielin lisäsi, että kantelija on erittäin tärkeä tietoteknisten palvelujen tarjoaja komissiolle ja että se kunnioittaa sitä hyvin paljon.
• Kantelija oli tehnyt tämän kantelun aikana, jolloin kantelun kohteena olevat menettelyt olivat edelleen käynnissä. Tämä lähestymistapa oli pakottanut komission mainitsemaan useita asiakirjoja, jotka oli lähetetty tämän kantelun esittämisen jälkeen. Komissio huomautti kuitenkin, että tämän kantelun soveltamisalaa ei voida automaattisesti laajentaa kattamaan alkuperäisen kantelun esittämisen jälkeisiä väitteitä ja että oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia, voidaanko tällaiset väitteet ottaa tutkittaviksi tämän kantelun yhteydessä.
• Komissio muistutti lopuksi lähestymistavasta, jota oikeusasiamies noudatti samankaltaisissa sopimusoikeudellisia kysymyksiä koskevissa asioissa ja joka rajoittui sen tarkistamiseen, oliko asianomainen toimielin tai elin antanut oikeusasiamiehelle johdonmukaisen ja kohtuullisen selvityksen toimiensa oikeusperustasta ja miksi se katsoi, että sen näkemys sopimustilanteesta oli perusteltu.

24. Huomautuksissaan kantelija selvensi, että tämän kantelun ydin ei koskenut sitä, oliko osapuolten sopimusvelvoitteita rikottu. Asia koski sen sijaan komission toimenpiteitä kantelijan suhteen ja sitä, olivatko nämä toimenpiteet oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään ja ECGAB:n säännösten mukaisia.

25. Kantelija oli eri mieltä komission näkemyksestä, jonka mukaan sen väitteet perustuvat komission aikomusten tulkintaan. Se väitti, että se oli ilmoittanut viipymättä komissiolle kaikista tapahtumista, jotka sen mukaan osoittivat, että toimielin aikoi vahingoittaa kantelijan etuja ja että se ryhtyi tätä varten erityisiin toimiin.

26. Kantelija väitti, että aloitettuaan komission sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamisen ja saatettuaan asiat unionin yleisen tuomioistuimen tai oikeusasiamiehen käsiteltäväksi komissio omaksui "hyvin vihamielisen asenteen", joka vuodesta 2006 lähtien muuttui järjestelmälliseksi pyrkimykseksi sulkea se kaikkien tietotekniikkapalveluja koskevien sopimusten ulkopuolelle. Tässä yhteydessä kantelija väitti yleisesti, että komissio "häirintää ja asettaa sen mustalle listalle".

27. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija on ottanut edellä mainitun yleisen kysymyksen, joka koskee sen suhdetta komissioon, esille kaikissa komissiota vastaan tekemissään kanteluissa ja erillisessä kirjeenvaihdossa, joka ei liity tiettyyn kanteluun [5]. Kantelija pyysi oikeusasiamiestä aloittamaan oma-aloitteisen tutkimuksen komissiota vastaan tässä yhteydessä. Oikeusasiamies on jo käsitellyt tätä kysymystä [6], joten sitä ei ole tarpeen käsitellä tämän kantelun yhteydessä.

28. Oikeusasiamiehen tässä asiassa suorittama tutkinta rajoittuu näin ollen edellä 5 ja 6 kohdassa esitettyihin väitteisiin ja väitteisiin.

ii) Tämän kantelun vireillepanon jälkeen on tapahtunut merkittävää kehitystä:

29. Oikeusasiamiehen tämän tutkimuksen käynnistämisen jälkeen on tapahtunut kaksi merkittävää kehitystä [7]:

• komissio on saattanut päätökseen tutkimuksensa kantelijan lähettämistä rekrytointikirjeistä;
• EDPD on myös saattanut päätökseen tutkimuksensa, joka koskee kolmannen henkilön hänelle tekemää valitusta.

30. Komissio päätti tutkimuksensa seuraavin päätelmin:

"Turvallisuusosaston suorittaman tapauksen tosiseikkoja koskevan tutkimuksen tuloksia ei ole osoitettu vääriksi. Komissio ei kuitenkaan voi vahvistaa, että [kantelija] olisi rikkonut tietosuojaa, luottamuksellisuutta ja tietojen käyttöä koskevia sopimusvelvoitteita, olivatpa nämä rikkomukset kuinka todennäköisiä tahansa. Komissio vahvistaa, että [kantelija] on rikkonut ESP DESIS -puitesopimuksen I.18 artiklan 3 kohtaa tietojen jakamisen osalta. Menettelyn kesto huomioon ottaen komissio ei kuitenkaan ryhdy lisätoimiin.

Komissio katsoo, että mahdollista sopimusrikkomusta koskeva tutkinta on päättynyt. Komissio varaa kuitenkin itselleen oikeuden hakea [kantelijalta] korvausta kaikista kolmansien osapuolten vaatimuksista ja toimintaperusteista, jotka koskevat henkilötietojen suojaa tai tietojärjestelmien luottamuksellisuutta tai eheyttä koskevien lakien tai asetusten rikkomista [korostus komissiossa].

31. Mitä tulee koko menettelyyn, komissio lisäsi, että sen sisäisen ja ulkopuolisen henkilöstön henkilötietojen suojaaminen oli ja tulee jatkossakin olemaan toimielimen ensisijainen huolenaihe, että sen tutkimus suoritettiin vilpittömässä mielessä ja täysin avoimesti ja että sen ainoana tavoitteena oli sopimusmääräysten täytäntöönpano ja varainhoitoasetuksen noudattaminen.

32. Euroopan tietosuojavaltuutetun tutkimuksessa keskityttiin arvioimaan komission hyväksymiä turvallisuus- ja organisatorisia toimenpiteitä komission hakemistossa olevien tietojen suojaamiseksi sekä komission sähköpostiosoitteiden suojaamista ei-toivotuilta sähköpostiviesteiltä.

33. Euroopan tietosuojavaltuutettu päätyi päätöksessään seuraaviin päätelmiin, joita oikeusasiamies pitää merkityksellisinä käsiteltävän asian kannalta:

• Komission ulkopuolisen henkilöstön (konsulttien) nimet, sukunimet ja sisäiset sähköpostiosoitteet ovat henkilötietoja, koska nämä tiedot liittyvät tunnistettuihin henkilöihin. Komission vastuulla oli varmistaa niiden riittävä suojelu.
• Euroopan tietosuojavaltuutettu ei arvioinut yksityisen osapuolen yksityisestä sähköpostiosoitteesta väitettyä ei-toivottua viestintää, koska se ei kuulu asetuksen (EY) N:o 45/2001 [8] soveltamisalaan ja kuuluu asianomaisten kansallisten tietosuojaviranomaisten toimivaltaan. Tietosuojavaltuutettu totesi kuitenkin, että henkilötiedot, joita kyseinen yksityinen osapuoli käytti työtarjouksia sisältävään joukkopostitukseen, olisi voitu poimia ainoastaan komission hakemistosta [9], eikä niitä olisi voitu saada ulkoisista lähteistä, kuten Internetistä.
• Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoi, että "komission hyväksymät turvallisuus- ja organisatoriset toimenpiteet" olivat periaatteessa kohtuullisia suhteessa käsittelyn aiheuttamiin riskeihin ja suojattavien henkilötietojen luonteeseen. Tietosuojavaltuutettu suositteli kuitenkin, että komissio toteuttaisi seuraavat toimenpiteet tietosuojan tason vahvistamiseksi: i) arvioida, oliko komission hakemiston tarjoamia hakuvaihtoehtoja koskevia tiukempia sääntöjä tarpeen panna täytäntöön mahdollisten väärinkäytösten välttämiseksi; ii) hyväksyä toimintaperiaatteet, jotka koskevat etuoikeutettua pääsyä komission hakemistoon koskevien lokitietojen säilyttämistä; iii) tehdä analyysi sen selvittämiseksi, olisiko muiden teknisten toimenpiteiden toteuttaminen tarpeen tulevan ei-toivotun viestinnän estämiseksi.

iii) Tämän päätöksen rakenteen osalta:

34. Koska kantelijan alkuperäiset väitteet ja väitteet sekä muut väitteet, jotka oikeusasiamies sisällytti tähän tutkimukseen, liittyvät läheisesti toisiinsa, oikeusasiamies katsoo, että on hyödyllistä ja asianmukaista käsitellä näitä kysymyksiä ryhmittelemällä asiaankuuluvat väitteet seuraavasti:

• kantelijan lähettämiin rekrytointikirjeisiin liittyvä komission tutkimus (jäljempänä oleva A jakso, jossa käsitellään kantelijan alkuperäistä väitettä 1, sen väitettä 2 ja muita väitteitä 1–3 ja 5);
• kantelijan väitetty kunnianloukkaus, joka johtuu komission 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivätystä kirjeestä (jäljempänä oleva B jakso, joka kattaa kantelijan alkuperäisen väitteen 2, siihen liittyvän väitteen 3 ja täydentävän väitteen 4);
• komission väitetty osallistuminen muiden yritysten harjoittamaan kantelijan työntekijöiden salametsästykseen (jäljempänä C jakso, joka kattaa kantelijan alkuperäisen väitteen 3 ja siihen liittyvän väitteen 4);
• komission väitetty laiminlyönti vastata kantelijan 5. heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen kohtuullisessa ajassa (jäljempänä D jakso, joka kattaa kantelijan alkuperäisen väitteen 4);
• komission väitetty ECGAB:n rikkominen (jäljempänä oleva E jakso, joka kattaa kantelijan väitteen 1); ja
• kantelijan vahingonkorvausvaatimus (jäljempänä oleva F jakso, joka kattaa kantelijan vaatimuksen 5).

A. Kantelijan lähettämiä rekrytointikirjeitä koskevan komission tutkimuksen osalta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

Komission päätös tutkia rekrytointilähetyksiä ja tutkimuksen oikeusperusta

35. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija vastusti voimakkaasti komission päätöstä käynnistää tutkimus, joka koski sen lähettämiä rekrytointisähköposteja. Se väitti, ettei se käyttänyt millään tavoin komission sisäisiä tietoja ja ettei se rikkonut mitään sen tiedossa olevaa sääntöä. Kantelija totesi, että se yksinkertaisesti käytti julkisia tietoja, jotka olivat laajasti ja yleisesti kaikkien saatavilla ja jotka kantelijan rekrytointi- ja henkilöstöosasto oli kerännyt huolellisesti markkinoilta. Kantelija ei ollut tietoinen mistään rajoituksista, jotka estäisivät sitä tai mitään muuta yksikköä lähettämästä sähköpostia tai käyttämästä puhelinta soittaakseen komission tiloissa työskentelevälle asiantuntijalle. Kantelija väitti, että komissio ei ollut ilmoittanut toimiensa oikeusperustaa tältä osin.

36. Lausunnossaan komissio selitti, että se oli saanut raportteja joukkopostitusten lähettämisestä marraskuussa 2006. Koska näistä raporteista kävi ilmi, että kyseiset sähköpostiviestit olivat ei-toivottuja, komissio kirjoitti kantelijalle varmistaakseen, että tämä lopettaisi joukkorekrytointisähköpostien lähettämisen. Pian tämän jälkeen eli 24 päivänä marraskuuta 2006 komissio ilmoitti kantelijalle täsmällisistä säännöksistä, joita olisi voitu rikkoa, jollei tutkimuksen lopullisesta tuloksesta muuta johdu. Komission kirjeen asiaa koskeva osa kuuluu seuraavasti:

"Näyttää myös siltä, että tietosuojaa, luottamuksellisuutta ja turvallisuutta koskevia sääntely- ja sopimusmääräyksiä ja -velvoitteita on saatettu rikkoa järjestelmällisesti, koska komission sisäisiä tietoja ja yksityishenkilöiden henkilötietoja on hankittu, tallennettu ja käsitelty ilman lupaa.

Mahdollisia rikkomuksia, erityisesti puitesopimuksen I.8 artiklan 2 kohdan, II.16 ja II.18 artiklan, 18.12.2000 annetun asetuksen (EY) N:o 45/2001 21, 22 ja 23 artiklan, 15.9.2006 annetun hallinnollisen ilmoituksen 45–2006 ja tietotekniikkasopimuksia koskevien yleisten ehtojen 2 artiklan 2 kohdan, liitteen II ja liitteen III sekä yleensä muiden kansallisen lainsäädännön säännösten, joista määrätään puitesopimuksen I.7 artiklan 1 kohdassa, mahdollisia rikkomuksia tutkitaan tarkemmin."

37. Kantelijan esittämien huomautusten jälkeen komissio säilytti vain kolme edellä luetelluista määräyksistä eli ESP DESIS -puitesopimusten I.8 artiklan 2 kohdan (Tietosuoja), II.16 artiklan (Luottamuksellisuus) ja II.18 artiklan (Tietojen käyttö, jakelu ja julkaiseminen).

38. Komission mukaan kantelija pystyi näin ollen välittömästi yksilöimään asiaa koskevat säännökset. Viimeksi mainittu oli tehnyt näin, koska se saattoi 5.12.2006 päivätyssä kirjeessään esittää yksityiskohtaisia huomautuksia tukeakseen näkemystä, jonka mukaan mainittuja säännöksiä ei ollut rikottu. Komissio päätteli, että kantelija oli näin ollen selvästi tietoinen asiaan liittyvistä säännöksistä, kun se esitti alkuperäisen kantelunsa oikeusasiamiehelle. Se, että kantelija oli alusta alkaen eri mieltä komission alustavasta arviosta, joka koski mahdollisia rikkomisia, ei merkinnyt sitä, että toimielin ei ollut ilmoittanut sille asiaankuuluvaa oikeusperustaa.

39. Komissio muistutti, että sen noudattamassa menettelyssä oli kaksi erillistä näkökohtaa:

1. tilanteen oikeudellinen ja sopimusoikeudellinen arviointi, jonka suoritti komission tietotekniikan pääosasto (DG DIGIT) asiaa koskevien puitesopimusten perusteella, jotka muodostivat oikeusperustan menettelyn tälle osalle;
2. riippumaton tutkimus, jonka tarkoituksena on määrittää joukkolähetysten lähettämiseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet ja selvittää, olisiko henkilötietoja voitu lähettää ulkopuolisille vastaanottajille komissiosta käsin. Tässä tutkimuksessa oli kerättävä kaikki asiaankuuluvat todisteet komission infrastruktuurista, kuten sähköpostijärjestelmästä. Kyse oli siis lähinnä sisäisestä tutkimuksesta, joka annettiin komission turvallisuusosaston tehtäväksi. Tutkimus tehtiin turvallisuusyksikön tehtävistä 8.9.1994 tehdyn komission päätöksen K(94) 2120 perusteella.

40. Komissio viittasi Euroopan tietosuojavaltuutetun päätökseen, jossa hän huomautti, että " komission ulkopuolisen henkilöstön (konsulttien) nimet, sukunimet ja sisäiset sähköpostiosoitteet ovat henkilötietoja ja että komission vastuulla on varmistaa näiden tietojen riittävä suoja"[10]. Ottaen huomioon, että komissio oli saanut raportteja, joiden mukaan ainakin osa kantelijan sähköpostiviesteistä oli lähetetty pyytämättä, komissiolla oli oikeus ryhtyä toimiin asetuksen (EY) N:o 45/2001 perusteella varmistaakseen näiden henkilötietojen riittävän suojan ja selventääkseen, mitä oli tosiasiallisesti tapahtunut.

41. Huomautuksissaan kantelija väitti, että pelkästään lainaamalla sovellettavia sopimusmääräyksiä ja toteamalla, että kyseisiä määräyksiä oli mahdollisesti rikottu, komissio ei esittänyt riittäviä perusteluja kantelijaa koskeville väitteilleen. Kantelijan mukaan toimielin ei analysoinut eikä ilmoittanut kantelijalle, miten kantelijan tapauksen tosiseikat voisivat liittyä mainittuihin sopimusmääräyksiin.

Komission kantelijalle väitetysti antamat ohjeet lopettaa rekrytointikirjeiden lähettäminen

42. Kantelija huomautti, että kun se ilmoitti 5 päivänä joulukuuta 2006 näkemyksensä komissiolle, tämä ei voinut tuolloin määrittää, oliko kantelija rikkonut sopimusvelvoitteitaan, ja jos oli, missä määrin ja millä seurauksilla. Vaikka sopimusehtoja ei ollut todettu rikotun, komissio määräsi kantelijan lopettamaan yhteydenpidon mahdollisiin hakijoihin. Kantelija väitti, että koska asiasta ei ollut tehty lopullista päätöstä, komissiolla ei ollut oikeusperustaa määrätä sitä lopettamaan kyseisten palvelukseenottoa koskevien sähköpostiviestien lähettämistä.

43. Kantelija totesi, että kun komissio myöhemmin päätti tutkimuksensa, se päätteli, että kantelija ei ollut rikkonut sopimusvelvoitteitaan. Vastaavissa sopimusehdoissa ei annettu komissiolle mahdollisuutta toteuttaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä tältä osin. Tämä oli selvä osoitus siitä, että komission toimet eivät perustuneet mihinkään oikeusperustaan.

44. Joka tapauksessa, vaikka oletettaisiin, että komissiolla oli oikeutettu etu suorittaa tutkimus henkilötietojen suojaamiseksi, kantelijalle olisi pitänyt määrätä "seuraamus" lopulta vasta sen jälkeen, kun komission tutkimus oli saatu päätökseen, eikä ennen sitä. Valituksen tekijä toisti näkemyksensä, jonka mukaan tutkimuksen tulokset olivat osoittaneet, ettei se ollut syyllistynyt minkäänlaiseen väärinkäytökseen. Komissio oli näin ollen yli vuoden ajan perusteettomasti jättänyt sen vakavan syytteen kohteeksi aiheuttaen sille ja sen maineelle vakavaa vahinkoa.

Oikeusasiamiehen lisätutkimukset

45. Analysoituaan edellä mainittuja osapuolten kantoja oikeusasiamies pyysi komissiota käsittelemään tiettyjä lisänäkökohtia, jotka liittyvät sen työhönottokirjeitä koskevaan tutkimukseen. Oikeusasiamies totesi, että kantelija oli selventänyt, että kantelu ei koskenut komission arvioinnin tulosta siitä, oliko kantelija rikkonut sopimusvelvoitteitaan, ja että komissio totesi kantelijan rikkoneen ESP DESIS -puitesopimusten I.18 artiklan 3 kohtaa tietojen jakamisen osalta. Oikeusasiamies pyysi näin ollen toimielintä selittämään, miten tällainen rikkominen oikeutti sen pyytämään kantelijaa lopettamaan sähköpostiviestien lähettämisen mainitun rakenteen mukaisesti, kun otetaan huomioon kantelijan väite, jonka mukaan ensimmäinen asianomaisista sopimuksista allekirjoitettiin vasta 18. joulukuuta 2006.

46. Lisälausunnossaan komissio palautti mieliin Euroopan tietosuojavaltuutetun nimenomaisen päätelmän, jonka mukaan postituksissa käytetyt tiedot olivat asetuksessa (EY) N:o 45/2001 tarkoitettuja henkilötietoja. Pelkästään tämä seikka oikeutti ja jopa edellytti, että komissio ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin, erityisesti kun otetaan huomioon, ettei adressaattien yksiselitteistä suostumusta ole näytetty toteen, mitä kantelija ei ole koskaan esittänyt.

47. Komissio selitti yksityiskohtaisemmin, missä yhteydessä päätös pyytää kantelijaa lopettamaan sähköpostiviestien lähettäminen tehtiin. Laitoksen mukaan postitusten laajuus näytti olevan "massiivinen ja erittäin hyvin kohdennettu". Kuten sen tutkimus vahvisti, ainakaan osa vastaanottajista ei ollut antanut suostumustaan postitusten vastaanottamiseen. Välittömät toimet vaikuttivat tarpeellisilta, mutta tilanne oli oikeudelliselta kannalta erittäin monimutkainen, koska komission oli tarkasteltava seuraavia oikeudellisia näkökohtia:

• kantelijan yhteenliittymän velvoitteet komissiota kohtaan ESP DESIS -puitesopimusten nojalla, jotka oli tarkoitus allekirjoittaa;
• kantelijan velvoitteet komissiota kohtaan tuolloin voimassa olleiden eri puitesopimusten [11] nojalla;
• komission velvoitteet muita tulevia ESP DESIS -toimeksisaajia kohtaan;
• komission velvoitteet toimeksisaajia kohtaan muiden tuolloin voimassa olleiden puitesopimusten ja erityisesti niiden sopimusten nojalla, joiden nojalla ulkopuoliset konsultit työskentelivät komission tiloissa, koska nämä konsultit olivat postitusten pääkohde;
• komission suora velvoite rekisteröityihin eli postitusten vastaanottajiin nähden erityisesti asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;
• mahdolliset vaikutukset, jotka johtuvat sopimuksissa määrätystä kansallisesta lainsäädännöstä ja/tai tietosuojan alalla sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä, koska tässä tapauksessa toimilla oli rajat ylittävä ulottuvuus.

48. Komissio huomautti, että sen kantelijalle tänä aikana lähettämässä kirjeenvaihdossa "ei viitattu yksinomaan sopimusrikkomuksiin". Se teki myös selväksi, että kantelijan aloitteen seurauksena komissio katsoi, että se oli vaarassa joutua vastuuseen asetuksen (EY) N:o 45/2001 nojalla. Euroopan tietosuojavaltuutetun päätelmien perusteella tällaisia lisätoimia ei lopulta tarvittu, koska tietosuojavaltuutettu päätti rajata tutkimuksensa koskemaan yleistä arviointia turvallisuus- ja organisatorisista toimenpiteistä, joita komissio on toteuttanut suojatakseen hakemistossaan olevia tietoja ja sähköpostiosoitteita ei-toivotuilta sähköpostiviesteiltä. Komissio totesi, että Euroopan tietosuojavaltuutetun päätös pidättäytyä tutkimasta tarkemmin asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaista komission vastuuta rekisteröityihin nähden mainittujen postitusten jälkeen oli "nimenomaan seurausta komission nopeasta pyynnöstä lopettaa postitukset ".

49. Sitä, että ESP DESIS -puitesopimusta ei ollut vielä allekirjoitettu, kun komissio pyysi kantelijaa lopettamaan postitusten lähettämisen, käsiteltiin komission päätelmissä sen jälkeen, kun komissio oli tutkinut rekrytointiin liittyvää joukkopostitusta. Kuten edellä todettiin, ESP DESIS -puitesopimukset eivät olleet ainoa näkökohta, jota pidettiin merkityksellisenä, kun komissio pyysi kantelijaa lopettamaan sähköpostiviestien lähettämisen. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja mahdollisesti useiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön säännösten lisäksi myös kantelijan ja sen kilpailijoiden kanssa tehdyt voimassa olevat sopimukset olivat merkityksellisiä tässä tapauksessa. Näissä sopimuksissa oli samanlaisia määräyksiä kuin ESP DESISissä. Lisäksi postitusten vastaanottajat työskentelivät juuri näiden sopimusten perusteella.

50. Komissio lisäsi, että ESP DESIS -puitesopimuksen luonnos oli osa tarjouskilpailun tarjouseritelmää ja että kantelija oli ollut tietoinen sen sisällöstä joulukuun 2005 lopusta lähtien [12]. Tarjouseritelmään sisältyi vakiomuotoinen ilmoitus, jonka mukaan jo tarjouksen tekeminen merkitsi sitä, että tarjoaja hyväksyi kaikki tarjouseritelmässä ja kaikissa muissa hankintaan liittyvissä asiakirjoissa määrätyt ehdot. Marraskuun 2006 alussa komissio ilmoitti tarjoajille arvioinnin tulokset ja viimeisteli parhaillaan allekirjoitettavia sopimuksia. Lisäksi kantelijan lähettämissä palvelukseenottoa koskevissa viesteissä viitattiin erityisesti ESP DESIS -puitesopimuksiin, ja kantelija esitti itsensä ”toimeksisaajana” eikä ”tulevana toimeksisaajana” tai ”yksi tarjouskilpailun voittaneista tarjoajista”.

51. Komissio huomautti, että näissä olosuhteissa ja vaikka tuleville toimeksisaajille hankintamenettelyn hyvin myöhäisessä vaiheessa asetettujen tiukkojen oikeudellisten velvoitteiden tarkka soveltamisala saattaa olla kyseenalainen, se saattoi ainakin odottaa tulevilta toimeksisaajilta, että se "ei toimisi ilmeisessä ristiriidassa puitesopimusten ehtojen ja hengen kanssa ". Komissio lisäsi, että vilpittömän mielen periaatteen lisäksi useiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä tunnustettiin käsite "sopimusta edeltävä vastuu" samankaltaisissa olosuhteissa, ja jotkut jopa kehittivät yksityiskohtaisen opin, joka tunnetaan nimellä "culpa in contrahendo".

52. Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että sen toimia ei voitu pitää laittomina.

53. Vastauksena kantelijan lisäväitteeseen, jonka mukaan komissio oli antanut kantelijalle ohjeet lopettaa joukkopostitusten lähettäminen koko konsortiolle, komissio selvensi, että se"ei ilmoittanut kantelijan konsortiokumppaneille ohjeitaan lopettaa postitukset". Kantelijan kumppaneille ilmoitettiin komission tutkimuksesta ja näin ollen vain "epäsuorasti" mainituista ohjeista ja vain useita kuukausia myöhemmin.

54. Lisähuomautuksissaan kantelija toisti kantansa, jonka mukaan sillä oli oikeus käyttää henkilöiden nimiä sähköpostiviestien lähettämiseen heille ja että komissio ei koskaan esittänyt sille mitään sääntöä, jota voitaisiin soveltaa estämään [kantelijaa] käyttämästä EY:n puhelinta tai sähköpostia ottaakseen yhteyttä henkilöön, joka tarjosi sille suostumustaan. Kantelija huomautti, että komissio ei toimittanut mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että jotkin postitusten vastaanottajat eivät olleet antaneet suostumustaan. Komissio määräsi joka tapauksessa kantelijan lopettamaan rekrytointipostitusten lähettämisen kokonaan myös niille henkilöille, jotka olivat selvästi antaneet suostumuksensa tällaisten viestien vastaanottamiseen. Vaikka oletettaisiin, että jotkut ihmiset eivät olleet antaneet suostumustaan, komission olisi pitänyt pyytää kantelijaa pidättäytymään ottamasta yhteyttä kyseisiin henkilöihin sen sijaan, että se estäisi kantelijan kaiken viestinnän merkityksellisten markkinoiden kanssa.

55. Kantelija lisäsi, että komission huomautukset, joiden mukaan postitusten laajuus "vaikutti massiiviselta ja hyvin kohdennetulta" eivät olleet perusteltuja eikä niillä voitu perustella "komission vihamielistä toimintaa".

56. Kantelija muistutti tässä yhteydessä, että sen suostumukseen liittyvä yhteydenpito asiantuntijoiden kanssa on yksityistä tietoa, jota kantelija ei halunnut paljastaa komissiolle.

57. Kantelija katsoi, että komission esittämä luettelo monimutkaisista oikeudellisista kysymyksistä ei ollut paikallaan seuraavista syistä:

• komissio ei voinut viitata velvoitteisiin, jotka johtuvat sopimuksesta, jota ei ole allekirjoitettu. Vaikka komissio viittasi sopimusta edeltävään vastuuseen, tämä ei voinut mitenkään ulottua väitettyyn yksityisten tietojen väärinkäyttöön, johon kantelija ei koskaan päässyt käsiksi sellaisen sopimuksen täytäntöönpanon aikana, joka ei sitä paitsi ollut vielä alkanut;
• muilla tuolloin voimassa olleilla puitesopimuksilla, joihin komissio viittasi, ei ollut mitään tekemistä käsiteltävänä olevan asian kanssa;
• komissiolla ei ollut velvollisuuksia rekisteröityjä kohtaan, ja vaikka yksityisiä tietoja väitettäisiin rikotun, tämä olisi ongelma kantelijan ja vastaanottajan välillä eikä kantelijan ja komission välillä. Komissio voi "hyökätä " kantelijaa vastaan vain, jos kantelija rikkoo jollakin tavalla omia sopimusvelvoitteitaan. Kantelija ei kuitenkaan koskaan tehnyt niin, eikä sillä ollut koskaan pääsyä yksityisiin tietoihin, joita se oli väitetysti käyttänyt väärin.

Komission toimien väitetty syrjivyys

58. Väitteestä, jonka mukaan komission toimet olivat syrjiviä, komissio totesi, että kantelija ei ollut koskaan toimittanut mitään todisteita työntekijöidensä saamista ei-toivotuista yhteydenotoista komission lähettämiin sähköpostiosoitteisiin. Kantelija oli viitannut vain yleisesti muiden yritysten yrityksiin salametsästää työntekijöitään. Komissio oli selvästi ilmaissut kantansa, jonka mukaan se ei voi eikä aio puuttua toimeksisaajiensa työllisyyspolitiikkaan [13]. Tämä kysymys eroaa kuitenkin yksilöiden henkilötietojen tai luottamuksellisten tietojen suojasta.

59. Komissio korosti todenneensa menettelyn hyvin varhaisessa vaiheessa ja toistaneensa useita kertoja sen jälkeen, että jos kantelijan kilpailijoiden samankaltaisista toimista olisi esitetty näyttöä, se olisi ryhtynyt samaan toimeen. Kantelija ei kuitenkaan toimittanut tällaista näyttöä tai ainakaan viitteitä siitä.

60. Lisähuomautuksissaan kantelija huomautti, että toinen yritys, joka on myös komission toimeksisaaja, oli saanut "kantelijan tietojen mukaan jopa virallisesti komissiolta " luettelon käytössä olevista asiantuntijoista ja "sitä kannustettiin lähestymään niitä yksitellen ". Kyseinen toimeksisaaja käytti tätä menetelmää salametsästääkseen kantelijan henkilöstöä. Tässä tapauksessa komission väitettiin jättäneen huomiotta sen "herkkyydet", jotka liittyvät yksityisiin tietoihin, ja sen velvoitteet kantelijaa kohtaan yhtenä komission toimeksisaajista. Kantelijan mukaan tämä oli osoitus siitä, että komissio käytti tässä yhteydessä kaksinaismoraalia.

Komission 24 päivänä marraskuuta 2006 päivätty kirje

61. Komissio kirjoitti kantelijalle 24 päivänä marraskuuta 2006 seuraavaa:

”Tarkoituksena on, että yrityksenne on aloittanut sisäisen tutkimuksen massapostista, jonka se on lähettänyt ulkopuolisille sisäisille konsulteille käyttäen mahdollisten kohteiden osoitteita fn.n@ext.ec.europa.eu. Huomatkaa, että komission yksiköiden kanssa käydyn sisäisen kuulemisen alustavat tulokset osoittavat, että nämä joukkopostit voivat merkitä erilaisten sopimusvelvoitteiden vakavaa rikkomista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sisäisen tutkimuksen lopullisia tuloksia. [...]

Jos tämän tutkimuksen lopulliset tulokset vahvistavat alustavan analyysin, sillä on merkittäviä vaikutuksia sekä sopimusperusteiseen että yleiseen julkisten hankintojen tasoon.

Lisäksi meillä on viitteitä siitä, että yrityksenne on saattanut jatkaa postituksia ja soittaa suuren määrän ei-toivottuja puheluita muiden komission tiloissa työskentelevien yritysten ulkopuoliselle henkilöstölle huolimatta sille aiemmissa kirjeissä annetuista nimenomaisista ohjeista. Tilanteen tarkistamiseksi pyydän Teitä toimittamaan kirjalliset todisteet joko edellä mainittuihin joukkolähetyksiin liittyvästä ennakkoluvasta ja/tai kaikkien sopimussuhteisten komission ulkopuolisten toimihenkilöiden ennakkosuostumuksesta..."

62. Kantelija väitti, että komissio esitti kirjeessään suhteettoman ja kohtuuttoman uhkan, nimittäin sen, että jos komission alustavat päätelmät vahvistetaan, sovelletaan merkittäviä seurauksia sekä sopimusperusteisesti että julkisten hankintojen yleisellä tasolla.

63. Komissio selitti, että edellä mainittua kirjettä olisi tarkasteltava "sen alkuperäisen välittömän ensisijaisuuden yhteydessä, joka oli vaatia kantelijaa lopettamaan postitukset ". Se muistutti, että tuolloin "kantelija ei näyttänyt olevan valmis hyväksymään komission ohjeita helposti". Esimerkiksi 9 päivänä marraskuuta 2006 päivätyssä sähköpostiviestissään kantelija yritti asettaa yhden päivän määräajan, jonka jälkeen se jatkaisi postituksia.

64. Marraskuun 24 päivänä 2006 päivätty kirje oli komission vastaus kantelijan toistuviin pyyntöihin saada selvitys komission pyynnön ja muiden ilmoitettujen toimien perusteista. Olosuhteet huomioon ottaen se ei ollut eikä voinut olla lopullinen, yksityiskohtainen oikeudellinen analyysi tilanteesta ja sen seurauksista, eikä vähiten siksi, että tosiseikkoja koskeva tutkimus oli juuri aloitettu. Komissio lisäsi, että ensimmäisten kuuden viikon aikana se vaihtoi kantelijan kanssa vähintään 12 ilmoitusta, joista seitsemän pelkästään ensimmäisellä viikolla.

65. Riidanalaisen lausunnon "tarkoituksena ei ollut uhata kantelijaa, vaan ainoastaan ilmoittaa sille, että komissio ei pitänyt tätä tapausta vähäisenä tapahtumana". Komissio lisäsi, että on hyvän hallintotavan mukaista ilmoittaa asianosaiselle sen toimien tai tietyn toimintatavan mahdollisista seurauksista. Komissio päätteli, että vaikka kirjeen sanamuotoa "olisi voitu parantaa, siinä ei varmasti ollut mitään uhkaavaa, loukkaavaa tai suhteetonta ".

66. Komissio selvensi lisäksi, että se oli ensin pyytänyt kantelijaa lopettamaan mainittujen sähköpostiviestien lähettämisen. Tämän jälkeen se toimitti kantelijalle alustavan arvion sopimusmääräyksistä ja oikeudellisista määräyksistä, joita oli mahdollisesti rikottu. Tämän jälkeen komissio käynnisti sisäisen tutkimuksen, joka rajoittui tosiseikkoihin, ja tutkimuksen tulosten perusteella se antoi kantelijalle mahdollisuuden esittää näkemyksensä ennen kuin komissio viimeisteli kantansa. Komissio muistutti päättäneensä tutkimuksensa ilman lisätoimia, koska se ei pystynyt selvittämään, miten kyseinen luettelo oli saapunut kantelijalle. Toimielin päätteli näin ollen, että edellä mainitut vaiheet osoittivat selvästi, että sen lähestymistapa oli ollut oikeudenmukainen ja asianmukainen.

67. Kantelija ilmaisi vakaan uskonsa siihen, että komissio käynnisti tutkimuksensa "neutralisoidakseen" sen yhden kokonaisen vuoden ajaksi, jolloin sen kilpailijat voivat asettua ja turvata suuren markkinaosuuden. Se katsoi, että komission tämänsuuntaiset toimet olivat suhteettomia ja väärinkäytöksiä ja että toimielin olisi sen sijaan voinut yksinkertaisesti kehottaa sitä keskustelemaan tästä kysymyksestä, jotta se olisi tehnyt asiassa järkevämmän päätöksen.

68. Lisähuomautuksissaan kantelija toisti, että ainoa ala, jolla komissio voisi mahdollisesti puuttua asiaan, oli tarkistaa, oliko kantelija käyttänyt laittomasti kolmansien osapuolten yksityisiä tietoja ja siten käyttänyt väärin komission kanssa tekemistään sopimuksista johtuvia käyttöoikeuksiaan. Kantelija pysyi kannassaan, jonka mukaan komissio toimi väärin, kun se määräsi kantelijan lopettamaan yhteydenpidon markkinoihin ja levitti huhuja kantelijan laiminlyönnistä.

Komission tutkimuksen kesto

69. Komissio myönsi, että tutkimuksen päätökseen saattaminen kesti kauan. Se kuitenkin lisäsi, että se oli 19 päivänä lokakuuta 2007 esittänyt kantelijalle nimenomaisen anteeksipyynnön tästä viivästyksestä. Komissio myönsi, että tutkimuksen kesto on saattanut aiheuttaa kantelijalle tarpeetonta epävarmuutta ja haittaa. Toimielin otti kuitenkin huomioon tutkimuksen keston merkityksellisenä tekijänä lopullisessa päätöksessään.

70. Oikeusasiamies totesi komissiolle osoittamassaan lisätietopyynnössä, että toimielin pahoitteli tapahtunutta viivästystä [14]. Kantelija ei kuitenkaan pitänyt tätä anteeksipyyntöä vilpittömänä. Oikeusasiamies totesi, että komission tutkimus vaikutti selvästi kantelijan etuihin, eikä vähiten siksi, että komissio oli alusta alkaen pyytänyt kantelijaa lopettamaan rekrytointisähköpostien lähettämisen. Komission 7 päivänä marraskuuta 2006 päivätyn tutkimuksen ilmoittamista koskevan kirjeen ja sen 19 päivänä lokakuuta 2007 päivätyn alustavia päätelmiä koskevan kirjeen välillä kului kuitenkin lähes vuosi.

71. Lisälausunnossaan komissio toisti kantansa. Se lisäsi, että resurssit, joita se voi käyttää turvallisuuteen liittyviin tutkimuksiin, ovat väistämättä rajalliset ja että prioriteetit on kohdennettava. Komissio mainitsi, että muutamaa viikkoa ennen postituksen alkamista komission virkamies ja hänen vaimonsa oli murhattu hirvittävästi kolmannessa maassa. Tämä tapahtuma vei vastuuyksiköltä kaikki tutkintavalmiudet. Komissio pahoitteli, ettei kantelija pitänyt anteeksipyyntöään vilpittömänä.

72. Vastauksessaan kantelija väitti, että komission tutkimuksen ydin "oli luonteeltaan teknologinen (eli IT) "ja että DIGITin oli itse suoritettava se. Kantelija väitti, että se tiesi, että DIGIT voisi tutkia" muutamassa minuutissa", jos kantelijalla tai jollakin muulla käyttäjällä olisi ollut lainvastainen pääsy kyseisiin tietoihin, koska kaikki komission tietotekniset resurssit oli rakennettu siten, että tietotekniikan hallinnoijat voivat havaita, kenellä oli pääsy tällaisiin tietoteknisiin sovelluksiin, milloin ja mihin tarkoitukseen. Näin ollen komissio tiesi tuntien kuluessa, että kantelija ei ollut koskaan käyttänyt komission varoja.

73. Kantelija piti vilpillisenä komission kantaa, jonka mukaan sen oli odotettava, että ylikuormitettu turvallisuusyksikkö tutkii tapauksen. Komission ei pitäisi missään tapauksessa velvoittaa valituksen tekijää lopettamaan yhteydenpitoa markkinoihin lähes kokonaisen vuoden ajan, koska se ei pysty suorittamaan tutkimusta nopeasti.

74. Kun otetaan huomioon kantelijan pitkä kokemus tietotekniikan alalta ja velvollisuus suojata yksityisiä tietoja, kantelija katsoi, että komissiolla oli käytössään kaikki tarvittavat tiedot, taidot ja seurantamenettelyt, joiden avulla se saattoi päätellä, että kantelija oli vain noudattanut yleistä käytäntöä. Sen mukaan komission kanta, jonka mukaan kuka tahansa henkilö toimielimessä voisi mahdollisesti poimia tietojärjestelmistään yksityisiä ja arkaluonteisia tietoja jättämättä mitään jälkiä, oli täysin vilpillinen.

Väite, jonka mukaan komission olisi lopetettava tutkimuksensa

75. Valituksessaan kantelija väitti, että komission olisi lopetettava turvallisuusosastonsa suorittama tutkimus ja annettava sille pääsy kaikkiin saatavilla oleviin tietoihin ja yksityiskohtiin, jotka koskevat tutkimusta ja sen oikeudellista kehystä.

76. Komissio totesi lausunnossaan, että tämä väite oli menettänyt tarkoituksensa, koska asiaa koskeva tutkimus oli tällä välin saatettu päätökseen ja sen tulokset oli ilmoitettu asianmukaisesti kantelijalle.

77. Huomautuksissaan kantelija myönsi, että sen pyynnöstä oli tullut perusteeton. Se väitti kuitenkin, että tutkimuksen tulos, joka osoitti, ettei se ollut rikkonut sopimusvelvoitteitaan, osoitti, että sillä oli oikeutettu intressi sisällyttää tällainen pyyntö.

Oikeusasiamiehen arviointi

78. Tässä tapauksessa kantelija pyysi oikeusasiamiestä arvioimaan, olivatko komission kantelijaan kohdistamat toimet laillisia ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisia. Oikeusasiamies keskittyy näin ollen tähän kantelun keskeiseen osaan.

79. Oikeusasiamiehen analyysissä ei käsitellä kysymystä siitä, rikkoiko komissio sovellettavaa tietosuojalainsäädäntöä. Tämä asia kuuluu Euroopan tietosuojavaltuutetun erityiseen toimivaltaan. Lisäksi viimeksi mainittu on jo saattanut päätökseen asiaa koskevan tutkimuksen. Oikeusasiamies viittaa analyysissaan kuitenkin tarvittaessa Euroopan tietosuojavaltuutetun havaintoihin.

80. Oikeusasiamies muistuttaa, että kantelija selvensi huomautuksissaan, että ”kantelussa ei ole kyse sen tutkimisesta, onko osapuolten sopimusvelvoitteita rikottu, vaan sen varmistamisesta, että komission toteuttamat toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään ja että ne ovat johdonmukaisia sen hallinnollisen käyttäytymisen kanssa, sellaisena kuin siitä määrätään Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 5–10 artiklassa”. Oikeusasiamies arvioi näin ollen kantelijan väitteet ja vaatimukset sen mukaisesti eikä pyri selvittämään, ovatko osapuolet rikkoneet sopimusvelvoitteitaan, jotka johtuvat ESP DESIS -puitesopimuksista tai muista sopimuksista.

81. Ennen kantelijan esille ottamien erityiskysymysten käsittelyä oikeusasiamies pitää tärkeänä muistuttaa hyvän hallinnon periaatteista, joita komission oli noudatettava käsitellessään kiistanalaista tutkimusta.

82. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa (oikeus hyvään hallintoon) määrätään, että ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja elimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”. Tähän oikeuteen kuuluu "jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti" ja "hallinnon velvollisuus perustella päätöksensä".

83. Hyvän hallinnon periaatteet määritellään tarkemmin ECGAB:ssä. Kantelija väitti, että komissio rikkoi erityisesti 5 artiklaa (syrjinnän puuttuminen), 6 artiklaa (suhteellisuus), 7 artiklaa (vallan väärinkäytön puuttuminen), 8 artiklaa (puolueettomuus ja riippumattomuus), 9 artiklaa (objektiivisuus), 10 artiklaa (oikeutetut odotukset, johdonmukaisuus ja neuvot) ja 17 artiklaa (päätöksenteon kohtuullinen määräaika).

84. Edellä mainituista säännöksistä seuraa, että hyvän hallintotavan mukaista on, että hallinto ilmoittaa asianomaisille osapuolille toimiensa oikeusperustan aloittaessaan hallinnollisia tutkimuksia [15]. Toimielimen on myös esitettävä tutkimuksen perustekijät, kuten se, ketä tutkitaan ja mikä on tutkimuksen laajuus ja kohde. Siinä olisi lisäksi selvennettävä osapuolten prosessuaalisia oikeuksia, mukaan lukien oikeus tulla kuulluksi, tutkinnan odotettu aikataulu/kesto, menettelyn luottamuksellisuus ja muut asiaankuuluvat kysymykset. Hallinnollisissa tutkimuksissa on noudatettava syyttömyysolettamaa. Ne olisi toteutettava oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti, ja niiden päätteeksi olisi tehtävä asianmukaisesti perusteltu päätös kohtuullisessa ajassa. Jos tutkintamenettely perustuu tiettyyn säädökseen, asianomaisille osapuolille on ilmoitettava tästä säädöksestä ja muusta asiaa koskevasta lainsäädännöstä.

85. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies käsittelee kantelijan asiasta esittämiä erityisiä väitteitä ja väitteitä.

Kantelijan ensimmäinen väite [16]

86. Kantelija väitti ensinnäkin, että komissio ei ollut selvästi ilmoittanut sille, mikä rikkomus oli tehty ja mitä lainsäädäntöä, komission sääntöä tai sopimusmääräystä se oli väitetysti rikkonut.

87. Komissio ilmoitti kantelijalle 7 ja 9 päivänä marraskuuta 2006 päivätyillä kirjeillä, että sen turvallisuusosasto ja tietosuojavastaava suorittaisivat tutkimuksen, jossa käsiteltäisiin "tietotekniikan turvallisuusnäkökohtia sekä tietosuojasäännöksiä" kantelijan komissiossa työskenteleville ulkopuolisille asiantuntijoille osoittamien sähköpostiviestien osalta. Toimielin totesi 10. marraskuuta 2006, että kantelija on saattanut rikkoa "sääntelyyn ja sopimuksiin perustuvia tietosuojasäännöksiä ja -velvoitteita". Komissio toimitti 24 päivänä marraskuuta 2006 seuraavat tiedot:

"Mahdollisia rikkomuksia, erityisesti puitesopimuksen I.8 artiklan 2 kohdan, II.16 ja II.18 artiklan, 18.12.2000 annetun asetuksen (EY) N:o 45/2001 21, 22 ja 23 artiklan, 15.9.2006 annetun hallinnollisen ilmoituksen 45–2006 ja tietotekniikkasopimuksia koskevien yleisten ehtojen 2 artiklan 2 kohdan, liitteen II ja liitteen III sekä yleensä muiden puitesopimuksen I.7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisen lainsäädännön säännösten rikkomisia, tutkitaan tarkemmin."

88. Edellä mainitun kirjeenvaihdon analyysi osoittaa, että toimielin ilmoitti kantelijalle, mikä mahdollinen väärinkäytös oli ja mitä lainsäädäntöä tai sopimusmääräystä kantelija ei mahdollisesti noudattanut. Oikeusasiamies katsoo, että aloittaessaan tutkimuksen toimielin voi vapaasti ilmoittaa asianomaisille osapuolille, että se tarkastelee monenlaisia oikeudellisia kysymyksiä. Myöhemmän päätelmän, jonka mukaan jotkin oikeudelliset kysymykset eivät ehkä ole merkityksellisiä, vuoksi ei ole epäasianmukaista viitata niihin alussa, jos näitä kysymyksiä on tarkasteltava kyseisen tutkimuksen aikana.

89. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että olisi ollut hyvän hallinnon periaatteiden mukaista, jos komissio olisi toimittanut edellä mainitut tiedot yhdessä kirjeessä, jossa kantelijalle olisi ilmoitettu komission tutkimuksen aloittamisesta ja jossa olisi selkeästi määritelty sen laajuus sen sijaan, että kantelija olisi toimittanut asiaa koskevat tiedot kahden viikon kuluessa ja useissa erillisissä kirjeissä vastauksena kantelijan pyyntöihin saada yksityiskohtaisempia tietoja. Oikeusasiamies ymmärtää, että komissio aloitti tutkimuksen virallisesti 24. marraskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, ja juuri tämä kirje sisälsi yksityiskohtaisimmat tiedot sen soveltamisalasta. Näin ollen vaikuttaa siltä, että kirjeet, jotka komissio osoitti kantelijalle ennen kyseistä päivämäärää, oli lähetetty yksinkertaisesti siksi, että kantelijalle olisi ilmoitettu komission aikomuksista tutkia asiaa.

90. Kantelija väitti lisäksi, että komissiolla ei ollut oikeusperustaa sitä koskevan tutkimuksen tekemiseksi.

91. Asetuksessa 45/2001, johon komissio viittasi, säädetään, että EU:n toimielinten ja elinten (tässä tapauksessa komission) tehtävänä on "suojella luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan yksityisyyteen henkilötietojen käsittelyssä "[17]. Lisäksi komission käyttämien tietojärjestelmien turvallisuudesta tehdyn komission päätöksen K(2006) 3602 [18] 5 artiklassa (Henkilötietojen suoja) säädetään, että komission tietojärjestelmien turvallisuutta koskevassa politiikassa on taattava korkeatasoinen henkilötietojen suoja ja niiden käsittely asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja erityisesti sen 21–23 ja 35–37 artiklan mukaisesti.

92. Komissio totesi lausunnossaan, että sen noudattamassa menettelyssä oli kyse sekä tilanteen oikeudellisesta ja sopimusoikeudellisesta arvioinnista (asianomaisten puitesopimusten perusta) että komission turvallisuusosaston suorittamasta tutkimuksesta (joka koski turvallisuusyksikön tehtävistä tehdyn komission päätöksen C(94)2120 perustaa). Oikeusasiamies katsoo, että komissiolla oli täysi oikeus arvioida, rikkoivatko kantelijan lähettämät rekrytointikirjeet kantelijan sopimusvelvoitteita, jotka johtuvat sen sopimuksista komission kanssa. Turvallisuusyksikön tehtävästä tehdyn komission päätöksen K(94) 2120 mukaisesti toimielimen tehtävänä oli myös toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet omaisuutensa ja tietojensa suojaamiseksi, mukaan lukien tietojen siirto ja käsittely.

93. Kun otetaan huomioon edellä mainitut asetukset ja se, että komission tutkimus koski henkilötietojen suojaa, tietojen siirtoa ja käsittelyä, sen kohde vaikuttaa selvästi kuuluvan toimielimen vastuualueeseen. Näin ollen komissiolla oli oikeus tutkia mahdollisia lainvastaisuuksia, joita se uskoi tältä osin tapahtuneen.

94. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissiolla oli täysi oikeus aloittaa ja suorittaa kyseinen tutkimus.

95. Kantelija katsoi lisäksi, että komissio oli ”syyttänyt sitä virheellisesti”. Oikeusasiamies ymmärtää kantelijan väittävän, että komissio oli esittänyt perusteettomia syytöksiä sitä vastaan, erityisesti kun otetaan huomioon, että se päätti myöhemmin lopettaa tutkimuksensa ryhtymättä lisätoimiin.

96. Kuten edellä todettiin, oikeusasiamies katsoo, että komissiolla oli täysi oikeus tutkia sen vastuualueeseen kuuluvia kysymyksiä. Hallinnollisten tutkimusten aloittamisesta on kuitenkin ilmoitettava niille, joita asia koskee, siten, että ne saavat varmuuden siitä, että komissio tekee asiaa koskevat päätelmät vasta arvioituaan perusteellisesti tosiseikat ja sovellettavan lainsäädännön ja annettuaan niille tilaisuuden selittää kantansa. Hallinnollista tutkimusta olisi käsiteltävä oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti [19]. On syytä muistaa, että näitä periaatteita sovelletaan koko menettelyn ajan.

97. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio on kuitenkin alusta alkaen todennut, että kantelijan lähettämät työtarjouksia sisältävät sähköpostiviestit merkitsivät sen sisäisen sähköpostijärjestelmän väärinkäyttöä ja sopimuksen vakavaa rikkomista. Komissio antoi myös sellaisen vaikutelman, että se suorittaisi tutkimuksen vain selvittääkseen, miten tämä tapahtui ja mitä sääntöjä oli rikottu. Komissio käytti tarkkaa sanamuotoa [20]:

”Huomaa, että pidän tätä Euroopan komission sisäisen sähköpostijärjestelmän väärinkäyttönä ja sopimuksen vakavana rikkomisena. On huomattava, että turvallisuusosaston kanssa käynnistetään tutkinta tämän väärinkäytön olosuhteiden tutkimiseksi.

98. Oikeusasiamies katsoo, että tällaisen syyttävän kielen käyttö ajankohtana, jolloin asiaa koskevaa tutkimusta ei ollut edes virallisesti aloitettu, oli selvästi epäasianmukaista. On totta, että myöhemmissä kantelijalle osoittamissaan kirjeissä komissio pehmensi sävyään ja käytti paljon neutraalimpaa kieltä sanomalla esimerkiksi, että tiettyjä säännöksiä "on saatettu rikkoa" ja viittaamalla "mahdollisiin rikkomuksiin" jotka ovat saattaneet tapahtua "vaikuttamatta sisäisen tutkimuksen lopullisiin tuloksiin".

99. On kuitenkin todettava, että komissio syytti 7.11.2006 päivätyssä kirjeessään kantelijaa väärinkäytöksestä ennen kuin tämä saattoi saattaa asiaa koskevan arviointinsa päätökseen. Komissio on näin ollen jättänyt noudattamatta perusoikeuskirjan 41 artiklaa ja ECGAB:n 8 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ole tässä vaiheessa osoittanut puolueettomuutta kantelijaan nähden. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta, ja oikeusasiamies esittää kriittisen huomautuksen jäljempänä.

Kantelijan ensimmäinen ja toinen lisäväite [21]

100. Kantelija väitti, että komissio määräsi sen lopettamaan rekrytointikirjeiden lähettämisen heti saatuaan tietää tästä käytännöstä. Lisäksi se väitti, että kieltäessään kantelijaa lähettämästä sähköpostia komission asiantuntijoille ja käyttämällä nimeä.sukunimi@ext.ec.europa.eu-rakennetta komissio toimi ilman oikeusperustaa syrjivästi, suhteettomasti ja väärin.

101. Oikeusasiamies toteaa, että komissio käytti kantelijan kanssa käymässään kirjeenvaihdossa sanaa "pyyntö", mutta komission lausunnoista tässä tapauksessa käy ilmi, että se tarkoitti todellakin sitä, että kantelija määrättiin lopettamaan palvelukseenottoa koskevien viestien lähettäminen.

102. Kuten tässä tutkimuksessa todettiin, ESP DESIS -puitesopimukset eivät olleet vielä voimassa silloin, kun komissio antoi ohjeensa kantelijalle. Sen vuoksi näihin sopimuksiin ei voitu vedota komission ennaltaehkäisevien toimenpiteiden oikeusperustana. On totta, että komissio väitti tämän tutkimuksen aikana, että sillä oli oikeus odottaa tulevalta toimeksisaajalta, että se "ei toimisi ilmeisessä ristiriidassa puitesopimusten ehtojen ja hengen kanssa ". Komissio lisäsi, että vilpittömän mielen periaatteen lisäksi useiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä tunnustettiin käsite "sopimusta edeltävä vastuu" samankaltaisissa olosuhteissa. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut näistä seikoista, jotka pohjimmiltaan viittaavat siihen, että kantelijan olisi pitänyt noudattaa ESP DESIS -puitesopimusten mukaisia velvoitteita ennen näiden sopimusten voimaantuloa. Hän huomauttaa, että komissio ei ole esittänyt mitään täsmällisiä väitteitä näihin sopimuksiin sovellettavasta laista osoittaakseen, että sen väite oli pätevä. Oikeusasiamies muistuttaa joka tapauksessa, että tätä väitettä ei esitetty silloin, kun komissio toteutti kantelijan riitauttamat toimenpiteet.

103. Komissio perusteli toimensa asetuksella (EY) N:o 45/2001. Se väitti, että tämä asetus oikeutti ja jopa edellytti sen toteuttavan asianmukaisia toimenpiteitä. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole vakuuttunut tästä näkemyksestä seuraavista syistä:

• Komissio viittasi asetukseen (EY) N:o 45/2001 yleisesti, mutta ei maininnut mitään erityistä säännöstä, jota voitaisiin käyttää oikeusperustana tässä yhteydessä. Oikeusasiamies ei löytänyt asetuksesta (EY) N:o 45/2001 säännöstä, joka voisi muodostaa oikeusperustan, jonka nojalla komissio voisi ryhtyä nyt käsiteltävässä asiassa toteuttamiensa kaltaisiin toimiin pelkän henkilötietojen epäillyn laittoman käsittelyn perusteella.
• Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kantelijalle annetut ohjeet annettiin ennen kuin komissio oli edes virallisesti aloittanut tutkimuksensa ja ennen kuin kantelijalle oli annettu mahdollisuus esittää huomautuksia [22]. Komission toimien ajoitus näyttäisi näin ollen myös olevan ristiriidassa perusoikeuskirjan 41 artiklan kanssa, jonka mukaan hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaisi häneen epäedullisesti.

104. Oikeusasiamies muistuttaa, että ECGAB:n 4 artiklassa määrätään, että "virkamiehen on erityisesti huolehdittava siitä, että yksilöiden oikeuksiin ja etuihin vaikuttavilla päätöksillä on oikeudellinen perusta ja että niiden sisältö on lain mukainen". Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että komissiolla ei ollut oikeusperustaa määrätä kantelijaa lopettamaan palvelukseenottoa koskevien sähköpostiviestien lähettäminen ja että toteuttamalla tällaisen toimen se rikkoi näin ollen mainittua ECGAB:n 4 artiklaa. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta, ja oikeusasiamies esittää vastaavan kriittisen huomautuksen jäljempänä.

105. Edellä esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan komission kanteella ei ollut oikeusperustaa, seuraa, että oikeusasiamiehen ei enää tarvitse tutkia muita kantelijan tässä yhteydessä esittämiä väitteitä eli sitä, että komissio toimi suhteettomasti, väärin tai syrjivästi.

106. Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan komission kantelijalle antama määräys lopettaa sähköpostiviestien lähettäminen oli annettu tiedoksi koko konsortiolle, oikeusasiamies ei näe mitään näyttöä siitä, että näin todella oli (ks. myös jäljempänä B jakso). Tätä lisäväitettä ei näin ollen voida hyväksyä.

Kantelijan kolmas lisäväite [23]

107. Kantelija väitti, että komissio oli 24 päivänä marraskuuta 2006 päivätyssä kirjeessään muodostanut kohtuuttoman ja väärinkäyttöä merkitsevän uhan toteamalla, että "jos alustava analyysi vahvistetaan tämän tutkimuksen lopullisilla tuloksilla, sillä on merkittäviä vaikutuksia sekä sopimusperusteisiin että yleisiin hankintoihin".

108. Oikeusasiamies on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kyseistä lausumaa ei pitäisi lukea erillään. Tarkasteltaessa lausunnon antamisen yleistä asiayhteyttä olisi kuitenkin otettava huomioon myös komission aikaisemmissa kirjeissään käyttämä syytöskieli sekä kantelijan ja komission välinen kireä suhde, joka kävi ilmi kantelijan kirjeenvaihdosta. Näin ollen ei ole yllättävää, että kantelija ymmärsi komission edellä mainitun lausunnon olevan "uhkaava".

109. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että edellä mainittua lausuntoa ei voida pitää suhteettomana tai väärinkäyttönä etenkään sen ensimmäisen osan vuoksi ("jos alustava analyysi vahvistetaan"). Komission selitys, jonka mukaan se päätti ilmoittaa kantelijalle toimiensa mahdollisista seurauksista, koska kantelija ei näyttänyt olevan halukas hyväksymään komission ohjeita, vaikuttaa uskottavalta.

110. Lisäksi olisi otettava huomioon, että komissio selitti kantelijalle osoittamassaan myöhemmässä kirjeessä (7. joulukuuta 2006), että "tämän arvioinnin perusteella mahdollisesti toteutettavat toimet eivät johdu mistään "uhkasta" tai "erittäin kielteisestä ja aggressiivisesta asenteesta" yritystänne kohtaan; se olisi päinvastoin seurausta sellaisten säännösten oikeudenmukaisesta ja avoimesta soveltamisesta, joita EU:n virkamiesten on noudatettava". Komissio selitti lausunnossaan myös, että sen 24 päivänä marraskuuta 2006 päivätyssä kirjeessä esittämän lausuman "ei ollut tarkoitus uhata kantelijaa". Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tässä asiassa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

Kantelijan viides lisäväite [24]

111. Valituksen tekijä väitti, että komissio ei saanut tutkimustaan päätökseen kohtuullisessa ajassa. Kuten edellä todettiin, komissio aloitti tutkimuksensa virallisesti 24. marraskuuta 2006, mutta se oli jo 7. marraskuuta 2006 ilmoittanut kantelijalle, että tutkimus "käynnistetään". Toimielin ilmoitti kantelijalle 19. lokakuuta 2007 alustavasta arviostaan tilanteesta. Tämän jälkeen komissio päätti tutkimuksensa 30 päivänä tammikuuta 2008. Oikeusasiamies toteaa, että aloittaessaan tutkimuksensa komissio ei ilmoittanut sen arvioitua kestoa. Oikeusasiamies katsoo, että komission olisi mahdollisuuksien mukaan annettava tästä joitakin viitteitä aloittaessaan tällaisia tutkimuksia.

112. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut kantelijan väitteestä, jonka mukaan komissio olisi voinut tutkia tilanteen" muutamassa tunnissa" käytettävissään olevan teknologian perusteella. Hän muistuttaa tässä yhteydessä Euroopan tietosuojavaltuutetun lopullisessa päätöksessään antamasta lausumasta, jossa hän totesi, että "komission hakemistoa koskevan kuulemisen lokitietoihin ei sovelleta erityistä lokikäytäntöä. Näin ollen ulkopuolisen IT-konsultin tietojen järjestelmällistä saatavuutta ei voida jäljittää helposti tai kohtuullisin ponnistuksin" [korostus oikeusasiamiehelle].

113. Koska komissio aloitti asiaa koskevan tutkimuksen selvittääkseen, mitä se piti valituksen tekijän vakavana sääntöjen rikkomisena, sen olisi selvästikin pitänyt tehdä kaikkensa saattaakseen tutkimuksen päätökseen mahdollisimman nopeasti. Koska ei ole erityisiä seikkoja, jotka osoittaisivat, että lähes 11 kuukauden kesto oli tarpeen, oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että komissio on täyttänyt tämän velvollisuuden. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio on pyytänyt kantelijalta anteeksi tutkimuksen kestoa sekä tilanteen mahdollisesti aiheuttamaa epävarmuutta ja haittaa. On huomattava, että komissio esitti anteeksipyyntönsä jo ennen tämän tutkimuksen aloittamista ja toisti sen myöhemmin.

114. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että asian tätä näkökohtaa koskevia lisätutkimuksia ei enää tarvita.

Kantelijan toinen väite [25]

115. Sekä komissio että valituksen tekijä myönsivät, että väite, jonka mukaan komission olisi lopetettava tutkimuksensa ja toimitettava kaikki merkitykselliset tiedot, on tällä hetkellä perusteeton, koska komissio on jo päättänyt tutkimuksensa ja ilmoittanut päätelmänsä valituksen tekijälle. Tämän vuoksi asian tätä näkökohtaa koskevia lisätutkimuksia ei myöskään tarvita.

B. Komission 3.7.2007 päivättyyn kirjeeseen perustuvasta väitetystä kunnianloukkauksesta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

116. Komissio ilmoitti 3 päivänä heinäkuuta 2007 kantelijalle, että sen henkilötietojen mahdollista väärinkäyttöä koskeva tutkimus oli etenemässä. Tässä yhteydessä DIGIT pyysi selvennystä siihen, oliko asiaankuuluvat työtarjoukset lähetetty valituksen tekijän vai sen johtaman konsortion puolesta. Komissio jäljensi tämän kirjeen kaikille kyseisen konsortion muodostaville yrityksille.

117. Komission 3. heinäkuuta 2007 päivätyn kirjeen aiheeksi ilmoitettiin joukkopostitukset sähköpostiosoitteisiin @ext.ec.europa.eu. Asian kannalta merkitykselliset osat kuuluvat seuraavasti:

"...Tätä asiaa koskeva tiedustelu etenee, ja odotamme voivamme tiedottaa teille sen tuloksista lähitulevaisuudessa. Tällä välin tarvitsemme yhteistyötänne, jotta voimme selventää yhtä tiettyä näkökohtaa.

Viittaan [D:n] 8.11.2006 päivättyyn kirjeeseen liitetyssä esimerkkisähköpostissa käytettyyn sanamuotoon, joka tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen mukaan on todellakin sama (tai hyvin samankaltainen) kuin monissa muissa viesteissä käytetty sanamuoto. Tässä otantasähköpostissa viitataan [kantelijan] Job Offer -postituslistaan ja todetaan, että ”[kantelija] on toimeksisaajana useissa Euroopan komission puitesopimuksissa (esim. ESP DESISin erät 1A, 1B ja 2) ja monissa muissa EU:n toimielimissä ja organisaatioissa Benelux-maissa, Espanjassa, Saksassa, Ruotsissa jne.”. Sähköpostin lopussa on [kantelijan] lyhyt yritysprofiili.

Koska ESP DESISin erien 1A, 1B ja 2 sopimuskumppaneitanne ei ole nimetty, pyydän Teitä selventämään, onko edellä mainitut kirjeet lähetetty:

pelkästään [kantelijan] puolesta; tai

- ESP DESISin erien 1A, 1B ja 2 yhteenliittymien puolesta eli "ryhmän johtajan" ominaisuudessa asiaankuuluvien puitesopimusten liitteenä olevien valtuutusten nojalla.

Huomatkaa, että tässä vaiheessa komissio edellyttää teiltä vain lyhyttä ja täsmällistä vastausta edellä esitettyyn erityiskysymykseen. Muita huomautuksia ei toistaiseksi tarvita, eikä niitä oteta huomioon. Kun tutkimuksen tulokset on ilmoitettu, Teille annetaan tietenkin mahdollisuus esittää huomautuksia asian sisällöstä ennen päätöksen tekemistä.

118. Kantelija vastasi edellä mainittuun kirjeeseen 5. heinäkuuta 2007 ja väitti, että se oli komission ainoa yhteyspiste ESP DESIS -puitesopimusten osalta ja että komission sopimusvelvoite oli ottaa yhteyttä ainoastaan kantelijaan. Lisäksi sen aiemmasta kirjeenvaihdosta komission kanssa kävi ilmi, että kysymys koski yksinomaan kantelijaa. Jakaessaan kirjeen kaikille kumppaneilleen komissio loukkasi sopimusehtoja ja loukkasi niiden kirjeenvaihdon yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta. Näin ollen kantelija vaati toimielintä peruuttamaan kirjeensä valtuuttamattomilta vastaanottajiltaan, pyytämään siltä anteeksi ja vakuuttamaan kantelijan kumppaneille, että kantelija on noudattanut kaikkia velvoitteitaan. Kantelija kirjoitti seuraavaa:

”Kehotamme teitä lopettamaan välittömästi kaikki vihamieliset ja häiritsevät toimet yritystämme vastaan, peruuttamaan kirjeenne sen valtuuttamattomilta vastaanottajilta ja pyytämään heiltä anteeksi vakavaa virhettä sekä toteuttamaan yhteistyössämme konkreettisia toimia tämän meille aiheuttamanne vakavan tilanteen korjaamiseksi.”[korostus komissio].

119. Kantelija väitti, että toimittamalla edellä mainitun kirjeen kaikille konsortiokumppaneilleen ja ilmoittamalla niille, että se oli komission turvallisuusosaston tutkimuksen kohteena, komissio yritti vahingoittaa sitä "korjaamattomalla tavalla" ja "paljastaa täysin yksityisiä ja luottamuksellisia tietoja halventavalla tavalla".

120. Komissio selitti lausunnossaan, että kyseisen kirjeen vastaanottajat eivät olleet ainoastaan kantelijan kumppaneita vaan myös - samoin kuin kantelija - komission toimeksisaajia. Komissiolla oli näin ollen oikeus keskustella niiden kanssa kaikista kyseisiin sopimuksiin liittyvistä kysymyksistä edellyttäen, että se toimi täysin avoimesti kantelijan suhteen. Juuri näin komissio on tehnyt nyt käsiteltävässä asiassa.

121. Komissio huomautti, että toisin kuin kantelija väitti, edellä mainittu 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivätty kirje ei sisältänyt loukkaavaa lausuntoa. Se viittasi ainoastaan siihen, että tutkimus oli käynnissä ja että kantelijalle annettaisiin mahdollisuus esittää lisähuomautuksia ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Komissio väitti, että se näin ollen korosti menettelyn kontradiktorisuutta ja syyttömyysolettamaa ja noudatti niitä täysimääräisesti.

122. Komissio lisäsi, että kantelijan lähettämien rekrytointikirjeiden sanamuodon perusteella se oletti, että kirjeet oli todellakin lähettänyt kantelija yksin omalla vastuullaan. Tästä syystä komissio oli lähettänyt kaiken edellä mainittua kirjettä edeltävän kirjeenvaihdon yksinomaan kantelijalle.

123. Komissio sai kuitenkin 19. kesäkuuta 2007 Euroopan tietosuojavaltuutetulta kirjeen, jossa ehdotettiin Euroopan tietosuojavaltuutetun keräämien tietojen perusteella, että postituksia ei olisi voitu lähettää pelkästään kantelijan vaan vähintään yhden muun yhteenliittymän muodostavan yrityksen puolesta. Koska komissiolla ei ollut jäljennöstä Euroopan tietosuojavaltuutetulle toimitetusta kantelusta, se ei voinut suoraan tarkistaa, mitkä olivat sille esitetyt täsmälliset väitteet ja perustelut. Komissio lisäsi tältä osin, että Euroopan tietosuojavaltuutetun 12. marraskuuta 2008 tekemä lopullinen päätös perustui oletukseen, että postitukset oli lähetetty konsortion puolesta.

124. Näissä olosuhteissa komissio katsoi oikeutetuksi tarkistaa, oliko kantelija yksin vai sen johtama konsortio lähettänyt rekrytointikirjeet. Komissio oli lisäksi arvioimassa tilannetta oikeudelliselta ja sopimusoikeudelliselta kannalta, ja sen oli tiedettävä, mikä yksi tai useampi yksikkö olisi sen tutkimuksen ja/tai siitä mahdollisesti johtuvien toimenpiteiden kohteena.

125. Näin ollen komissio päätteli, että kyseisen kirjeen jäljentäminen muille sopimuspuolille oli oikeasuhteinen ja oikeutettu tapa saavuttaa edellä mainittu tavoite, koska se antoi myös näille muille sopimuspuolille mahdollisuuden vahvistaa tai täydentää tarvittaessa kantelijan vastausta.

126. Muutamaa päivää myöhemmin kantelija vahvisti, että postitukset oli lähetetty yksinomaan sen puolesta. Tämän selvennyksen jälkeen komissio osoitti kaiken asiaa koskevan myöhemmän kirjeenvaihdon yksinomaan kantelijalle.

127. Kantelija totesi huomautuksissaan, että vaikka komissio olisi voinut olla epävarma siitä, oliko se lähettänyt postitukset yksin, toimielimen olisi pitänyt ensin ottaa yhteyttä kantelijaan saadakseen tarvittavat selvennykset. Kantelija lisäsi, että palvelukseenottoa koskevien sähköpostiviestien sisällöstä käy selvästi ilmi, että ne koskivat yksinomaan häntä itseään. Se toisti näkemyksensä, jonka mukaan se oli sopimuksen perusteella komission ainoa yhteystaho kyseisen konsortion puolesta kaikissa sopimuskysymyksissä. Lisäksi komissio olisi voinut ottaa yhteyttä Euroopan tietosuojavaltuutettuun selventääkseen asiaan liittyvää epävarmuutta.

128. Edellä esitetystä huolimatta komissio päätti toimittaa kyseisen kirjeenvaihdon kaikille konsortion jäsenille ja esitti perusteettomia syytöksiä ja siten herjasi kantelijaa. Kantelija katsoi, että kyseisessä kirjeessä viitattiin sopimusvelvoitteiden rikkomiseen ja että komissio esitti sen eli kantelijan kumppaneilleen yrityksenä, joka oli tehnyt vakavan virheen, joka johti kaikkien sen sopimusten peruuttamiseen.

129. Mitä tulee lisäväitteeseen, jonka mukaan komissio ei "noudattanut asianomaista sopimusta ja hyvän hallinnon periaatteita i) kopioimalla 3. heinäkuuta 2007 päivättyä kirjettään kolmansille osapuolille ja ii) ei toteuttanut korjaavia toimia, vaikka kantelija oli pyytänyt sitä tekemään niin 5. heinäkuuta 2007 antamassaan vastauksessa", oikeusasiamies pyysi komissiota myös käsittelemään kantelijan väitettä, jonka mukaan se oli sen ainoa yhteyspiste kaikissa asianomaista sopimusta koskevissa kysymyksissä. Oikeusasiamies lisäsi, että vaikka oletettaisiin, että komissiolla oli oikeus jäljentää 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivätty kirjeensä muille konsortion kumppaneille, jotta ne voisivat toimittaa pyytämänsä tiedot, olisi otettava huomioon, että kirjeessä ilmoitettiin kantelijan lähettäneen "joukkopostituksia"kyseisiin sähköpostiosoitteisiin [26]. Se mainitsi myös, että komissio oli aloittanut tutkimuksen kantelijaa vastaan. Lopuksi kirjeessä huomautettiin, että tämä tutkimus johtaisi kantelijaa koskevaan päätökseen. Oikeusasiamies totesi, että oli näin ollen ensi näkemältä vaikea ymmärtää, miksi nämä seikat oli annettava kolmansille osapuolille, jos komissio halusi vain vastauksen tiettyyn tosiseikkaan.

130. Lisälausunnossaan komissio muistutti, että oikeusasiamies totesi toisen kantelun yhteydessä, että konsortion johtajalla ei ole ehdotonta oikeutta olla kaikissa olosuhteissa komission ainoa yhteyspiste [27]. Tässä tapauksessa hän katsoi, että kyseisten säännösten tarkoituksena oli "luoda organisatoriset puitteet komission resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi kanavoimalla asiakirjoja ja kirjeenvaihtoa koordinaattorin kautta ". Komissio on korostanut, että nyt käsiteltävän asian taustalla olevien perustelujen on oltava samat.

131. ESP DESIS -puitesopimuksia ei allekirjoitettu kantelijan kanssa vaan kolmen eri konsortion kanssa, joihin kantelija kuului. Puitesopimuksissa määrättiin, että ”toimeksisaaja on yhteisvastuussa tämän sopimuksen täytäntöönpanosta suhteessa komissioon”.

132. Komissio myönsi, että kantelijan sopimuskumppanit olivat sopineet kantelijan nimittämisestä ryhmänjohtajaksi. Kyseessä oli kuitenkin sopimuspuolten välinen sopimus, joka ei millään tavoin vaikuttanut sopimusperusteiseen periaatteeseen yhteisvastuusta komissiota kohtaan. Tämän vuoksi komissio oli ymmällään kantelijan toistuvista yrityksistä esittää kysymyksessä olevat yritykset "kilpailijoinaan eikä kumppaneinaan". Komissio toisti, että nämä yritykset olivat myös sen toimeksisaajia, kuten myös kantelija itse. Toimielin ei näin ollen voinut yhtyä oikeusasiamiehen viittaukseen ”kolmansiin osapuoliin”.

133. Komissio lisäsi, että vain kahta sen 3.7.2007 päivätyssä kirjeessä olevaa virkettä ei ehkä voida pitää täysin välttämättöminä. Yksi virke kirjeen alussa ("Tätä asiaa koskeva tutkimus etenee, ja odotamme voivamme ilmoittaa teille sen tuloksista lähitulevaisuudessa") ja yksi lopussa ("Tietenkin, kun tutkimuksen tulokset on ilmoitettu, sinulle annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia asian asiasisällöstä ennen päätöksen tekemistä "). Komissio kuitenkin väitti, että nämä lauseet olivat sekä "informatiivisia että näin ollen hyödyllisiä". Ensimmäisessä asetettiin asiayhteys, jossa seuraava kysymys esitettiin, ja sen tarkoituksena oli vastata kantelijan toistuviin huoliin tutkimuksen kestosta. Toisessa virkkeessä vahvistettiin, että komission noudattama menettely oli luonteeltaan kontradiktorinen, ja näin ollen siinä vakuutettiin kantelijalle, että sen puolustautumisoikeuksia kunnioitettiin täysimääräisesti.

134. Mitä tulee komission mahdollisiin korjaaviin toimiin, toimielin ei yhtynyt kantelijan näkemykseen, jonka mukaan se oli toiminut tavalla, jota voitaisiin kuvata "vihamieliseksi tai häiritseväksi" ja että sillä ei ollut oikeutta kopioida 3. heinäkuuta 2007 päivättyä kirjettään muille toimeksisaajilleen ja että se oli yleensä aiheuttanut "vakavan tilanteen", joka vaikutti kantelijan etuihin. Näin ollen komissio ei selvästikään voinut toteuttaa pyydettyjä korjaavia toimia.

135. Toimielin oli kuitenkin valmis "ilmoittamaan kantelijan konsortioiden jäsenille, että mahdollista sopimusrikkomusta koskeva tutkimus päätettiin lopulta ilman lisätoimia ja että kantelija oli tuolloin ja on edelleen arvostettu komission tietotekniikkapalvelujen tarjoaja". Komissio ei kuitenkaan ollut valmis peruuttamaan 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivättyä kirjettään eikä pyytämään kantelijalta anteeksi sen sisältöä. Toimielin ei myöskään ollut valmis ilmoittamaan kantelijan konsortiokumppaneille osoitettavassa kirjeessä, että kirjeen tarkoituksena oli palauttaa kantelijan maine, koska komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan se ei koskaan halventanut kantelijaa.

136. Lisähuomautuksissaan kantelija huomautti, että komissio yritti siirtää tämän keskustelun painopistettä, joka on se, että "asia koski vain [kantelijan] yksityistä ja luottamuksellista asiaa ".

137. Se väitti, että oikeusasiamiehen havainnot, joihin komissio viittasi perustellessaan "väärinkäyttöasemaansa", koskivat täysin eri tapausta, joka koski erityyppisiä sopimuksia. ESP DESISin kaltaisilla sopimuksilla on hyvin määritelty ja selkeästi määritelty rakenne, myös osapuolten roolien osalta. Niiden täytäntöönpano perustuu vankkoihin projektinhallinta- ja laadunvarmistusmenettelyihin, mukaan lukien tiukat palvelutasosopimukset, jotka mahdollistavat vakavat seuraamukset epäonnistumistapauksissa. Tällaisissa tapauksissa asiakkaan (eli komission) on otettava yhteyttä yhteenliittymään sopimuksessa kuvatulla tavalla.

138. Kantelija muistutti jälleen kerran, että kyseessä oleva asia koski vain kantelijaa ja komissiota eikä muita konsortion jäseniä. Vaikka oletettaisiin, että komissio voisi ottaa yhteyttä muihin sopimuspuoliin " rikkoen sopimuksessa kuvattuja viestintämenettelyjä ja aiheuttaen siten täydellisen kaaoksen ", tällainen yhteydenotto voitaisiin tehdä vain kaikkia sopimuspuolia koskevissa asioissa. Kantelija päätteli, että komissio ”ei voi ottaa yhteyttä kolmansiin kumppaneihin toimittaakseen niille arkaluonteisia tietoja, jotka koskevat yksinomaan [kantelijaa]”.

139. Lisäksi komission huomautus, jonka mukaan kantelijan yhteenliittymän jäsenet olivat sen kumppaneita eivätkä sen kilpailijoita, oli virheellinen. Komission tältä osin toteuttamien toimien jälkeen kaikki kantelijan kumppanit olivat välittömästi sanoutuneet irti kantelijasta ja pitäneet sitä komission vihollisena, jota komissio syytti ja uhkaili. Kantelija päätteli seuraavaa:

"... On selvää, että kun EU:n tärkein julkisen sektorin laitos ja asiakas hyökkäävät yritystä vastaan, sen kumppanit hylkäävät sen välittömästi pelätessään omien suhteidensa tulevaisuutta EY:n kanssa. Edellä esitetyn perusteella EY:n toiminta oli selvästi aggressiivista ja epäasianmukaista, ja sillä pyrittiin vahingoittamaan [kantelijaa]. Itse asiassa se saavutti tavoitteensa, koska [kantelijan] oli pakko katkaista suhteensa kaikkiin kumppaneihinsa.

140. Kantelija väitti, että komission olisi korjattava aiheuttamansa ongelmat, kuten kunnianloukkaukset ja vakavat taloudelliset tappiot. Kantelija suhtautui myönteisesti komission tarjoukseen lähettää kirje yhteenliittymäkumppaneilleen ja suostui tekemään yhteistyötä komission kanssa tässä asiassa. Kantelija lisäsi, että komission odotettiin nyt lähettävän kantelijalle kirjeen, jonka perusteella se voi paljastaa sen kumppaneilleen ja joka sisältää seuraavat tiedot:

Hyvä D.

Aiemman kirjeenvaihdon jälkeen ilmoitamme Teille seuraavaa.

Komissio suoritti vuosina 2006 ja 2007 tutkimuksen siitä, oliko [kantelija] mahdollisesti rikkonut komission kanssa tekemänsä sopimuksen ehtoja yksityisten tietojen väärinkäytön alalla. Tutkimuksessa todettiin, että [kantelija] ei ollut vastuussa mistään väärinkäytöksistä, minkä jälkeen se päätettiin ilman lisätoimia.

Pahoittelemme mahdollisia haittoja ja vahinkoja, joita [kantelijalle] on voinut aiheutua edellä mainitusta tutkimuksesta. Käytämme tilaisuutta hyväksemme todetaksemme, että [kantelija] oli tuolloin ja on edelleen arvostettu komission tietotekniikkapalvelujen tarjoaja.

Oikeusasiamiehen arviointi

Kantelijan toisesta väitteestä [28], siihen liittyvästä kolmannesta väitteestä [29] ja neljännestä lisäväitteestä [30]

141. Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan valitukset koskevat seuraavia kolmea pääasiallista kysymystä:

i) Jättikö komissio noudattamatta sopimusvelvoitteitaan ja hyvän hallinnon periaatteita kopioimalla 3. heinäkuuta 2007 päivätyn kirjeensä kantelijan yhteenliittymän muille jäsenille?

ii) Oliko komission 3.7.2007 päivätty kirje kunniaa loukkaava?

iii) Kun otetaan huomioon edellä i ja ii kohdassa esitetyt päätelmät, käsiteltiinkö kantelijan vaatimaa muuta kuin rahallista hyvitystä asianmukaisesti?

Edellä olevan i kohdan osalta:

142. Ensimmäinen kantelijan väitteistä oli se, että lähettämällä kirjeen konsortion muille jäsenille komissio rikkoi ESP DESIS -sopimusta. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut kantelijan huomautuksista, joiden mukaan komissiolla ei sopimuksen luonteen vuoksi ollut oikeudellista mahdollisuutta vastata muihin sopimuskumppaneihinsa ja että sen oli otettava yhteyttä kantelijaan yksin. Tällaista suppeaa tulkintaa ei voida hyväksyä etenkään, kun otetaan huomioon, että kantelija ei ole viitannut mihinkään ESP DESIS -sopimuksen erityiseen määräykseen, jossa komissiolle asetettiin tällaisia rajoituksia. Se, että konsortion muodostavat yritykset olivat valinneet kantelijan ryhmänjohtajaksi ja sopineet keskenään, että se olisi Euroopan komission keskitetty asiointipiste, ei välttämättä tarkoita, että komissio olisi syyllinen, jos se päättäisi kirjoittaa kaikille konsortion jäsenille. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijan väitettä, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut ESP DESIS -sopimuksia tältä osin, ei voida hyväksyä.

143. Kantelijan toisesta väitteestä, jonka mukaan komissio ei noudattanut hyvän hallinnon periaatteita, oikeusasiamies katsoo, että pelkkä muille toimeksisaajille lähetetyssä kirjeessä annettu ilmoitus siitä, että komissio suoritti kantelijaa koskevaa tutkimusta, oli omiaan vaikuttamaan sen maineeseen. Sen vuoksi komission päätöstä kopioida nämä tiedot konsortion muille jäsenille voitiin pitää oikeasuhteisena ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisena [31] vain, jos toimielimellä oli siihen hyvä syy.

144. Komissio selitti kopioineensa konsortion muille jäsenille osoitetun kirjeen Euroopan tietosuojavaltuutetulta saamiensa tietojen vuoksi. Euroopan tietosuojavaltuutettu mainitsi päätöksessään, että hänelle osoitettu kantelu koski ”yrityksen X ja sen kumppanin johtamaa konsortiota”, jolla näytti olleen käytettävissään täydellinen luettelo kaikista ulkopuolisista konsulteista, jotka työskentelivät komissiossa erilaisten tietotekniikkahankkeiden puitteissa. Kun otetaan huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu ilmoitti asiasta komissiolle, oli ymmärrettävää, että toimielin katsoi tarpeelliseksi selventää tätä asiaa, koska rekrytointipostitusten lähettämiseen osallistuvaa yritystä tai osallistuvia yrityksiä koskevalla kysymyksellä oli luonnollisesti suuri merkitys sen meneillään olevan tutkimuksen kannalta.

145. Kysymys on kuitenkin edelleen siitä, miksi komission oli ilmoitettava asiasta koko konsortiolle ja siten mahdollisesti vaarannettava kantelijan maine sen sijaan, että se olisi yksinkertaisesti pyytänyt kantelijaa selventämään asiaa.

146. Komissio väitti, että lähettämällä kyseisen kirjeen muille yrityksille se antoi niille mahdollisuuden tarvittaessa vahvistaa tai täydentää valituksen tekijän vastausta. Oikeusasiamies ei pidä tätä pätevänä perusteluna. Jos komissio todella odottaisi vastausta miltään muulta konsortion muodostavalta yritykseltä, olisi vaikea ymmärtää, miksi se ei kirjoittanut suoraan asianomaisille yrityksille sen sijaan, että se olisi ottanut yhteyttä vain kantelijaan ja toimittanut muille kopion. Ei myöskään ollut kovin todennäköistä, että yritys, jota ei ollut erityisesti käsitelty, olisi valmis antamaan vastauksen kysymykseen, joka, jos siihen vastattaisiin myöntävästi, voisi johtaa kielteisiin seurauksiin kyseiselle yritykselle ja sitä koskevaan tutkimukseen.

147. Oikeusasiamies muistuttaa lisäksi, että komissio myönsi lausunnossaan, että palvelukseenottoa koskevien sähköpostiviestien sanamuoto viittasi siihen, että kantelija oli lähettänyt ne yksin. Näissä sähköpostiviesteissä mainittiin ainoastaan kantelijan henkilöstöosasto lähettäjänä, ja ne lähetettiin kantelijan sähköpostiosoitteesta. Lisäksi kun komission kirje lähetettiin, kantelija ja komissio olivat jo käyneet asiasta huomattavaa kirjeenvaihtoa. Kirjeenvaihdossa ei mainittu lainkaan, että palvelukseenottoa koskevilla sähköpostiviesteillä olisi voinut olla mitään tekemistä muiden yritysten kuin kantelijan kanssa. Kun otetaan huomioon kaikki nämä seikat, oikeusasiamies katsoo, että komission esittämät syyt kopioida 3. heinäkuuta 2007 päivätty kirje muille toimeksisaajille eivät ole vakuuttavia.

148. Joka tapauksessa on niin, että jos komissio tarvitsisi ainoastaan tietoja yrityksestä tai yrityksistä, joiden puolesta palvelukseenottoa koskevat sähköpostiviestit oli lähetetty, riittäisi, että kantelijalle ja muille asianomaisille toimeksisaajille esitettäisiin tätä koskeva kysymys. Ei selvästikään ollut tarpeen mainita, että komissio tutki kantelijaa.

149. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että komissio ei esittänyt hänelle pätevää syytä, jonka vuoksi sen olisi pitänyt jäljentää 3. heinäkuuta 2007 päivätty kirjeensä kantelijan yhteenliittymän muille jäsenille. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio ei ole noudattanut ECGAB:n 6 artiklassa vahvistettua suhteellisuusperiaatetta. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja jäljempänä esitetään kriittinen huomautus.

Edellä olevan ii kohdan osalta:

150. Kantelija väitti, että komission 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivätty kirje oli kunniaa loukkaava. Tutkiakseen, oliko komission kirje kunniaa loukkaava, oikeusasiamiehen olisi arvioitava, sisälsikö se kantelijaa koskevia totuudenvastaisia lausuntoja, joita levitettiin kantelijan maineen vaarantamiseksi.

151. Oikeusasiamies ei katso, että komission kirje sisälsi kantelijaa koskevia totuudenvastaisia lausuntoja. Oikeusasiamies ei myöskään löydä todisteita siitä, että kyseinen kirje olisi lähetetty kantelijan maineen vaarantamiseksi.

152. Oikeusasiamies ei näin ollen voi päätellä, että komission kirje olisi ollut kunniaa loukkaava tai että toimielin olisi toiminut kunniaa loukkaavalla tavalla.

Edellä olevan iii kohdan osalta:

153. Kuten edellä todettiin, pelkästään se, että komissio ilmoitti kantelijan konsortiokumppaneille tutkivansa kantelijaa, vaikutti todennäköisesti kantelijan maineeseen. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kantelijalle on aiheutunut kielteisiä seurauksia komission toimista. Lisäksi on huomattava, että vain kaksi päivää komission kirjeen jälkeen eli 5 päivänä heinäkuuta 2007 kantelija pyysi toimielintä peruuttamaan tämän kirjeen valtuuttamattomilta vastaanottajiltaan ja toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä kantelijan suhteen.

154. Edellä esitettyjen päätelmien perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelijan vaatimus korjaavista toimista oli perusteltu. On kuitenkin huomattava, että tämän tutkimuksen aikana komissio tarjoutui lähettämään 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyn kirjeen vastaanottajille kirjeen, jossa se ilmoitti, että i) sen tutkimus oli päätetty ilman lisätoimia ja ii) kantelija oli ja on edelleen komission arvostettu tietotekniikkapalvelujen tarjoaja.

155. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija suhtautui ehdotukseen myönteisesti ja suostui tekemään yhteistyötä komission kanssa tässä yhteydessä. Lisäksi kantelija ehdotti kuitenkin melko pakottavalla tavalla (”komission odotetaan lähettävän nyt...”), että komissio lähettäisi itselleen eli kantelijalle kirjeen, joka voitaisiin sitten paljastaa sen kumppaneille. Tässä kirjeessä komission oli määrä ilmoittaa, että i) sen tutkimuksessa oli todettu, että kantelija ei ollut vastuussa mistään väärinkäytöksistä, ii) sen tutkimus oli näin ollen päätetty ilman lisätoimia, iii) kantelija oli ja on edelleen kunnioitettu komission tietotekniikkapalvelujen tarjoaja ja iv) komissio pyysi anteeksi mahdollisia haittoja ja vahinkoja, joita [kantelijalle] on voinut aiheutua edellä mainitusta tutkimuksesta.

156. Oikeusasiamies toteaa, että ii ja iii alakohtaa käsitellään kirjeessä, jonka komissio ilmoitti olevansa valmis lähettämään muille sopimuspuolille. Oikeusasiamies toteaa iv alakohdan osalta, että komissio on jo 19. lokakuuta 2007 päivätyssä kirjeessään pyytänyt anteeksi tutkimuksensa loppuun saattamiseen kulunutta aikaa. Oikeusasiamies on jo todennut, että komission tutkimus oli oikeutettu. Oikeusasiamies ei näin ollen katso, että komission olisi pyydettävä anteeksi tämän tutkimuksen suorittamista. Ainoasta jäljelle jäävästä kysymyksestä eli i alakohdasta on todettava, että kantelija pyysi komissiolta kirjettä, jonka se voisi sitten toimittaa muille sopimuspuolille. Komissio on kuitenkin jo ilmoittanut valituksen tekijälle tutkimuksensa tuloksista. Oikeusasiamies ei ole tietoinen mistään esteestä, joka estäisi kantelijaa toimittamasta mainittua kirjettä tai ainakin asiaankuuluvaa päätelmää ESP DESIS -sopimusten muille sopimuspuolille.

157. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että tämän asian tätä näkökohtaa ei ole syytä tutkia tarkemmin.

C. Komission väitetystä osallistumisesta kantelijan työntekijöiden salametsästykseen

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

158. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija selitti, että komission viestinnän pääosastossa työskennelleiden kolmen sen työntekijän sopimukset olivat päättyneet vuoden 2007 ensimmäisellä kolmanneksella. Se väitti, että komissio oli toimittanut näiden työntekijöiden yksityisiä tietoja kilpailijoilleen, kannustanut niitä irtisanomaan sopimuksensa kantelijan kanssa ja siten avustanut kantelijan kilpailijoita kyseisten asiantuntijoiden salametsästyksessä. Kantelija väitti, että komission ei pitäisi puuttua kantelijan työhönottopolitiikkaan.

159. Kantelija kirjoitti 2. heinäkuuta 2007 komissiolle seuraavaa:

”Yrityksemme toimitti komissiolle ESP DESISin yhteydessä tarjouksen. Se esitti tarjouksessaan oman tarjouksensa, omat menetelmänsä ja oman henkilöstönsä. Yrityksen ehdotettu henkilöstö on selvästi osa ESP DESIS -sopimuksen saaneen yrityksen tarjousta kaskadin toisena toimeksisaajana. Jos komissio haluaa ostaa tai käyttää yrityksemme henkilöstön palveluja, sen on tehtävä suora sopimus yrityksemme kanssa eikä se saa hyväksyä, hyväksyä tai edes kannustaa vapaata kilpailua vääristäviä käytäntöjä, kuten kilpailijoiden harjoittamaa yrityksemme henkilöstön salametsästystä.

160. Lausunnossaan komissio totesi, että sen jälkeen, kun sen aikaisemmat sopimukset asianomaisten toimeksisaajien kanssa oli irtisanottu, viestinnän pääosasto laati uuden palvelupyyntölomakkeen palveluntarjoajille. Ensimmäinen toimeksisaaja ehdotti kyseisiä asiantuntijoita viestinnän pääosastolle asiaankuuluvassa ESP DESIS -kaskadissa, minkä jälkeen heidät valittiin. Joka tapauksessa kaikki konsultin siirrot yhdeltä yritykseltä toiselle pysyivät vapaiden työmarkkinoiden oikeudellisessa kehyksessä, eikä komissiolla ollut keinoja puuttua tällaisiin siirtoihin tai estää niitä. Komissio lisäsi, että se ei myöskään pystynyt tarkistamaan syitä, joiden vuoksi konsultti päättää irtisanoa sopimuksen ja allekirjoittaa sopimuksen toisen palveluntarjoajan kanssa, eikä luomaan valvontajärjestelmää, jolla seurattaisiin näitä liikkeitä. Komissio kiisti kaikki ehdotukset, joiden mukaan se olisi rikkonut ESP DESIS -puitesopimuksia tässä yhteydessä. Toimielimen kantana oli, että se oli noudattanut täysimääräisesti kaikkia sovellettavia sääntöjä.

161. Komissio lisäsi, että se ei millään tavoin ehdottanut eikä kannustanut konsultteja vaihtamaan työnantajaa. Toimeksisaajan vastuulla oli ehdottaa ehdokkaita, eikä komissio voinut velvoittaa konsultteja sitoutumaan yhteistyöhön tiettyjen yritysten kanssa, koska tätä suhdetta säänneltiin konsulttien ja asianomaisten yritysten välisillä työsopimuksilla. Näin ollen se, että asiantuntija on päättänyt irtisanoutua yrityksestä ja toinen on päättänyt palkata hänet, ei merkitse sitä, että komissio olisi rikkonut ESP DESIS -sopimusten ehtoja. Komissiolla ei ollut mitään keinoja puuttua toimeksisaajien välisiin siirtoihin tai estää niitä. Joka tapauksessa kantelijan väitettä, jonka mukaan komissio olisi avustanut sen kilpailijoita kantelijan työntekijöiden salametsästyksessä, ei tuettu millään näytöllä.

162. Sen vuoksi komissio päätteli, että edellä mainittu väite oli täysin perusteeton. Kantelijan tähän liittyvä väite oli näin ollen perusteeton, koska toimielin oli aina pitänyt kiinni lähestymistavastaan olla puuttumatta toimeksisaajiensa palvelukseenottopolitiikkaan.

163. Huomautuksissaan kantelija katsoi, että kilpailijoiden ESP DESIS -sopimusten nojalla harjoittama oman henkilöstönsä salametsästys oli "sivuvaikutus, joka johtui komission kantelijaan kohdistamista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä postitustutkimuksen osalta". Suurin osa kantelijan henkilöstöstä oli huolissaan siitä, että komissio saattaisi irtisanoa sopimuksensa kantelijan kanssa. Kantelijan kilpailijat hyödynsivät tätä tilannetta salametsästääkseen työntekijöitään sekä monia muita ehdokkaita, jotka neuvottelivat yhteistyöehdoistaan kantelijan kanssa. Kantelija väitti edelleen, että komission olisi sallittava sen panna liiketoimintasuunnitelmansa täytäntöön vääristymättömästi puuttumatta sen laillisiin käytäntöihin ja rekrytointipolitiikkaan.

164. Kantelija oletti, että sen henkilöstön salametsästystä "ei voida pitää satunnaisena ". Komission yritys vähätellä kantelijaa vastaan esittämiensä perusteettomien syytösten seurauksia oli "väärä, epäoikeudenmukainen ja vilpillisessä mielessä". Toisin kuin komissio väittää, ettei se puuttunut kantelijan työhönottopolitiikkaan, komission toimet olivat aiheuttaneet kantelijalle vakavia vaikeuksia tällä alalla.

165. Oikeusasiamies pyysi komissiota käsittelemään myöhemmässä lausunnossaan kantelijan väitettä, jonka mukaan se oli toimittanut kantelijan kilpailijoille joitakin kantelijan työntekijöitä koskevia yhteystietoja ja yksityisiä tietoja.

166. Lisälausunnossaan komissio kiisti kantelijan yleisen lausunnon, jonka mukaan toimielimellä on järjestelmällinen toimintatapa kilpailijoidensa auttamiseksi, ja toisti, että lausunnon tueksi ei esitetty mitään näyttöä. Kantelija viittasi muiden yritysten yrityksiin salametsästää työntekijöitään ja totesi lopuksi, että komission kieltäytyminen toteuttamasta toimia tällaisten yritysten estämiseksi oli osoitus sen halukkuudesta auttaa kilpailijoitaan ja syrjiä sitä. Komissio selitti tässä yhteydessä, että on tehtävä ero yksilöiden henkilötietojen tai luottamuksellisten tietojen suojaamisen (jonka vuoksi komissio ryhtyi toimiin käsiteltävässä asiassa) ja komission toimeksisaajien palvelukseenottopolitiikkaan puuttumisen (jota komissio ei voi eikä aio tehdä) välillä.

167. Komissio viittasi kantelijan mainitsemaan tilanteeseen, joka koski haastattelua, joka ilmeisesti järjestettiin komission tilojen ulkopuolella 26 päivänä lokakuuta 2006 erään kantelijan työntekijän ja erään kilpailijan johtajan välillä. Komissio pohti, miten se olisi voinut päätellä tästä perustelemattomasta toteamuksesta, että henkilötietoja tai luottamuksellisia tietoja on käytetty väärin, ja lisäksi, että tämä on tehty komission itsensä avustuksella.

Oikeusasiamiehen arviointi

Kantelijan kolmas väite ja siihen liittyvä neljäs väite [32]

168. Tutkittuaan osapuolten huomautukset oikeusasiamies ymmärtää kantelijan väittävän, että komissio siirsi ensin muille markkinoilla toimiville yrityksille kantelijan työntekijöitä koskevia luottamuksellisia tietoja ja hyväksyi sitten myös kantelijan kilpailijan tarjouksen, jossa ehdotettiin kantelijan entisten työntekijöiden palveluja.

169. Ensimmäisen väitteen osalta oikeusasiamies toteaa, että komissio ei käsitellyt asiaa nimenomaisesti. Hän ymmärtää kuitenkin, että komissio haluaa kiistää kantelijan oletuksen, jonka mukaan se olisi toimittanut luettelon työntekijöidensä yhteyksistä kilpailijoihinsa [33]. Oikeusasiamies toteaa, että mikään konkreettinen seikka ei viittaa siihen, että komissio olisi siirtänyt kantelijan työntekijöitä koskevia luottamuksellisia tietoja muille toimeksisaajille.

170. Toisesta väitteestä, jonka mukaan hyväksymällä kantelijan entisten työntekijöiden palvelut komissio rikkoi ESP DESIS -sopimuksia, oikeusasiamies toteaa, että kantelija totesi hyvin epämääräisesti, että komissio rikkoi ESP DESIS -erän 5 sopimuksen luottamuksellisuuslausekkeita. Kantelija ei kuitenkaan viitannut mihinkään sopimuksen määräykseen tai määräyksiin tältä osin.

171. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio selitti kantelijalle 10. toukokuuta 2007 lähettämässään kirjeessä, että sen virkamiehet eivät saa puuttua konsulttien ja heidän työnantajiensa välisiin suhteisiin. Toimielin lisäsi seuraavat lisäselvennykset:

"Tätä taustaa vasten tietooni ei ole tullut seikkoja, jotka osoittaisivat, että virkamies olisi painostanut paikan päällä olevia konsultteja tai tietoisesti hyväksynyt konsultteja, joita yksi toimeksisaaja oli ehdottanut, vaikka heillä oli työsopimus toisen toimeksisaajan kanssa palvelujen toimittamisen alkaessa. Tämä todellakin vaarantaisi kaskadin.

Tämä ei kuitenkaan estä pääosastoja hyväksymästä sellaisten konsulttien ehdotuksia, jotka ovat aiemmin työskennelleet toisen toimeksisaajan palveluksessa. Kun otetaan huomioon palvelumarkkinoiden suuret vaihtelut, tämä johtaisi suuriin vaikeuksiin luotettavien palvelujen tarjoamisessa. Tämä vaihtelu on normaalia liiketoimintaa, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään väitetyn osallisuuden, häirinnän tai pelottelun kanssa.

172. Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa selvältä, että komissio hyväksyi ehdotetut asiantuntijat vasta sen jälkeen, kun heidän työsopimuksensa kantelijan kanssa oli päättynyt. Oikeusasiamies on komission kanssa samaa mieltä siitä, että sen tehtävänä ei ole puuttua asiaan. Koska kantelijan työsuhde kyseisiin asiantuntijoihin oli päättynyt, kun toinen palveluntarjoaja tarjosi niitä komissiolle, toimielintä ei voida moittia siitä, että se oli hyväksynyt tämän tarjouksen.

173. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission kanta tähän asiaan on kohtuullinen ja että toimielin ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kantelun tämän näkökohdan osalta. Kantelijan tähän liittyvä väite, jonka mukaan komission ei pitäisi puuttua sen työhönottopolitiikkaan, on näin ollen myös hylättävä.

D. Väite, jonka mukaan komissio ei vastannut kantelijan 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen kohtuullisessa ajassa

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

174. Oikeusasiamies muistuttaa, että hän aloitti tämän tutkimuksen vasta sen jälkeen, kun kantelija oli ilmoittanut hänelle, että komission pääsihteeri ei vastannut 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen [34].

175. Komissio selitti, että kantelija oli 5. heinäkuuta 2007 lähettänyt komissiolle kaksi kirjettä, joista toinen oli osoitettu sen pääsihteerille ja toinen tietotekniikan pääosastolle.

176. Komission pääsihteeri vastasi 19. heinäkuuta 2007 kantelijan 5. heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen ja ilmoitti, ettei kantelijalla ollut toimivaltaa käsitellä tässä kirjeessä esiin tuotuja kysymyksiä. Komissio vastasi 6 päivänä elokuuta 2007 myös tietotekniikan pääosastolle osoitettuun kirjeeseen ja ilmoitti, että komission tutkimuksen tulokset annettaisiin aikanaan kantelijan käyttöön.

177. Komissio myönsi, että kantelija ei ehkä ollut täysin tyytyväinen näihin vastauksiin. Toimielin piti kuitenkin silmiinpistävänä, että kantelija ei ilmoittanut oikeusasiamiehelle edellä mainituista vastauksista, kun se uusi hänelle tekemänsä alkuperäisen kantelun. Kantelija oli jopa vastannut komission kirjeisiin yli kuukautta ennen oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelun uusimista.

178. Huomautuksissaan kantelija huomautti, että sen 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivättyä kirjettä komission pääsihteerille ei ollut"asianmukaisesti käsitelty", koska komission vastaus ei sisältänyt mitään tiukkaa, olennaista ja suoraviivaista vastausta.

179. Kantelija totesi lisäksi, että se sai DG DIGITin vastauksen 5. heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseensä vasta 6. elokuuta 2007 eli kuukauden kuluttua sen oman kirjeen lähettämisestä, mikä ei tapahtunut ECGAB:n 14 artiklassa säädetyssä määräajassa. Kyseisessä vastauksessa ei myöskään käsitelty kantelijan esille ottamia kysymyksiä.

Oikeusasiamiehen arviointi

Kantelijan neljäs väite [35]

180. Kantelija kääntyi 14. syyskuuta 2007 oikeusasiamiehen puoleen ja huomautti, ettei tämä ollut vielä saanut vastausta komission pääsihteeriltä 5. heinäkuuta 2007 päivättyyn kirjeeseensä. Näin ollen kantelijan väite, jonka mukaan komissio ei ole antanut vastausta, koskee ainoastaan tätä kirjettä.

181. Tämän tutkimuksen aikana on todettu, että komissio todella vastasi kantelijan kirjeeseen. On myös todettu, että vastaus annettiin ajoissa, koska komissio lähetti sen 14 päivän kuluttua kantelijan kirjeen vastaanottamisesta. Näissä olosuhteissa kantelijan väite, jonka mukaan komissio ei antanut vastausta kohtuullisessa ajassa, on selvästi hylättävä.

182. Oikeusasiamies toteaa, että jos kantelija ei ollut tyytyväinen komission pääsihteerin vastaukseen, sen olisi pitänyt ilmoittaa asiasta oikeusasiamiehelle.

183. Oikeusasiamies toteaa, että vasta sen jälkeen, kun komissio oli viitannut lähettämäänsä vastaukseen, kantelija väitti, että pääsihteerin kirje hattu " ei riittävästi käsitellyt" kantelijan esille ottamia kysymyksiä. Tämä on uusi väite, jota ei käsitelty oikeusasiamiehen tutkimukseen sisältyneessä alkuperäisessä väitteessä, joka ei koskenut komission vastauksen asiasisältöä.

184. On totta, että pääsihteerin vastauksessa ei käsitelty kantelijan väitteitä asiasisällöstä, koska hän katsoi, ettei hänellä ollut toimivaltaa käsitellä merkityksellisiä kysymyksiä. On kuitenkin otettava huomioon, että komissio on käsitellyt näitä väitteitä tämän tutkimuksen aikana. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelun tätä näkökohtaa ei ole syytä tutkia tarkemmin.

E. Valituksen tekijän väite, joka koskee ECGAB:n väitettyä rikkomista

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

185. Kantelija väitti, että tämän kantelun yhteydessä komissio rikkoi ECGAB:n 5 artiklaa (syrjinnän puuttuminen), 6 artiklaa (suhteellisuus), 7 artiklaa (vallan väärinkäytön puuttuminen), 8 artiklaa (puolueettomuus ja riippumattomuus), 9 artiklaa (objektiivisuus) ja 10 artiklaa (oikeutetut odotukset, johdonmukaisuus ja neuvot) sekä 17 artiklaa (päätöksenteon kohtuullinen määräaika). Se vaati näin ollen sen toteamista, että komissio oli rikkonut ECGAB:tä.

186. Vastauksena komissio esitti yhteenvedon, jonka mukaan se ei jättänyt ilmoittamatta toimiensa oikeusperustaa. sen tutkinta oli oikeutettu, vaikka sen päätökseen saattaminen kesti kauan; se ei halventanut kantelijaa; se ei käyttänyt väärin kantelijan luottamuksellisia tietoja eikä auttanut kilpailijoitaan salametsästämään työntekijöitään; ja se vastasi ajoissa kantelijan 5 päivänä heinäkuuta 2007 päivättyihin kirjeisiin. Näin ollen komissio toisti, että yhtäkään kantelijan väitettä ei voitu hyväksyä, ja väitti, ettei se rikkonut mitään ECGAB:n tai omien hyvän hallintotavan sääntöjensä määräyksiä.

187. Huomautuksissaan kantelija pysytti väitteensä.

Oikeusasiamiehen arviointi

Kantelijan ensimmäinen väite [36]

188. Oikeusasiamies toistaa (edellä 99, 104 ja 149 kohdassa esittämänsä) toteamukset, joiden mukaan komissio ei ole noudattanut ECGAB:n 8 artiklan 1 kohdassa ja perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua puolueettomuuden vaatimusta eikä ECGAB:n 4 ja 6 artiklassa vahvistettua suhteellisuus- ja laillisuusperiaatetta.

189. Oikeusasiamies ei havaitse, että komissio olisi rikkonut muita kantelun tekijän mainitsemia ECGAB:n määräyksiä.

F. Kantelijan vahingonkorvausvaatimuksen osalta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

190. Kantelija väitti lopuksi, että komission olisi korjattava kantelijalle aiheuttamansa ongelmat, kuten kunnianloukkaukset ja vakavat taloudelliset tappiot.

191. Kantelija pysyi kannassaan, jonka mukaan komission kirjeenvaihto oli halventavaa ja aiheutti sille vahinkoa ja taloudellisia tappioita. Se täsmensi, että sille aiheutunut vahinko johtui pääasiassa seuraavista seikoista:

• henkilöstön jäsenten äkillinen poistuminen, joka johtuu heidän liiketoimintaympäristössään aiheutuneesta epävarmuudesta ja kantelijan kyvystä täyttää sopimusvelvoitteensa asianmukaisesti; ja
• näillä erityismarkkinoilla toimivien yli 300 asiantuntijan yhteisön haluttomuus tehdä yhteistyötä valituksen tekijän kanssa ja valituksen tekijän kyvyttömyys toimittaa 100 prosenttia komissiolta ja muilta asiakkailta saaduista pyynnöistä.

192. Komissio totesi, että kantelija ei toimittanut yksityiskohtaisia tietoja taloudellisista tappioista, joita sille oli väitetysti aiheutunut. Joka tapauksessa on niin, että jos kantelijalle olisi aiheutunut tiettyjä tappioita, ne eivät varmastikaan olisi voineet johtua komission toimista. Komissio totesi, ettei se halventanut kantelijaa markkinoilla ja että kaikki sen toimet olivat laillisia ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisia. Toimielin katsoi näin ollen, että rahallista hyvitystä koskeva vaatimus on hylättävä.

193. Komissio lisäsi, että kantelija ei esittänyt yksityiskohtaisia tietoja sille väitetysti aiheutuneista tappioista. Toimielin ehdotti, että se olisi valmis oikeusasiamiehen pyynnöstä toimittamaan yksityiskohtaiset luvut kantelijan johtaman konsortion tekemien kolmen puitesopimuksen (ESP DESIS, erät 1A, 1B ja 2) täytäntöönpanosta. Nämä luvut vahvistavat, että sopimusten täytäntöönpano oli täysin arvioiden mukaista, erityisesti kun otetaan huomioon, että tämä konsortio oli sijoittunut kaskadin toiseksi.

Oikeusasiamiehen arviointi

Kantelijan viides väite [37]

194. Väitetystä kunnianloukkauksesta aiheutuneen vahingon osalta oikeusasiamies muistuttaa, ettei hän voinut päätellä, että komission 3 päivänä heinäkuuta 2007 päivätty kirje oli kunnianloukkaus tai että toimielin oli toiminut kunnianloukkauksella [38]. Näin ollen kaikki tätä koskevat vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä.

195. Mitä tulee jäljelle jäävään taloudellisia tappioita koskevaan väitteeseen, jonka kantelija katsoi kärsineensä komission toimien seurauksena, oikeusasiamies muistuttaa, että kantelijan on perusteltava asianmukaisesti kaikki tällaiset väitteet. Analysoituaan huolellisesti kaikki tämän tutkimuksen yhteydessä esitetyt tiedot ja aineiston oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei toimittanut selkeää näyttöä siitä, että sille olisi aiheutunut vahinkoa edellä käsitellyistä komission toimista. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelija ei ole perustellut asiaa koskevaa väitettään.

196. Oikeusasiamies muistuttaa kantelijaa siitä, että hänen päätöksensä eivät ole oikeudellisesti sitovia ja että hänen tutkimustensa tarkoituksena on selvittää, onko asianomainen toimielin syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Jos kantelija katsoo, että sillä on hallussaan selkeitä todisteita, joilla se voi perustella rahallista korvausta koskevan vaatimuksensa, se voi vapaasti kääntyä toimivaltaisen tuomioistuimen puoleen.

G. Päätelmät

Oikeusasiamies esittää kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavat kolme kriittistä huomautusta:

Ensimmäinen kriittinen huomautus:

Koska komissio syytti kantelijaa komission sisäisen sähköpostijärjestelmän väärinkäytöstä ja sopimusvelvoitteiden rikkomisesta ennen kuin se oli edes aloittanut ja tutkinut asiaan liittyviä kysymyksiä, se ei tässä vaiheessa osoittanut puolueettomuutta kantelijaan nähden. Toimielin ei näin ollen noudattanut ECGAB:n 8 artiklan 1 kohdassa ja perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua puolueettomuuden vaatimusta. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

Toinen kriittinen huomautus:

Kun komissio määräsi kantelijan lopettamaan rekrytointisähköpostien lähettämisen ilman oikeusperustaa, se rikkoi ECGAB:n 4 artiklaa. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

Kolmas kriittinen huomautus:

Komissio ei esittänyt oikeusasiamiehelle päteviä syitä, joiden vuoksi sen oli jäljennettävä 3. heinäkuuta 2007 päivätty kirjeensä kantelijan yhteenliittymän muille jäsenille. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komission tätä koskeva toiminta ei ole ECGAB:n 6 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaista. Tämä oli jälleen yksi hallinnollinen epäkohta.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 13 päivänä joulukuuta 2011.

---

[1] Puitesopimukset DIGIT-05711-00, DIGIT-05713-00 ja DIGIT-05718-00.

[2] Sähköpostiosoitteet on jäsennelty seuraavasti: etunimi.sukunimi@ext.ec.europe.eu.

[3] Ks. edellä 12 kohta.

[4] Ks. edellä 6 kohta.

[5] Kantelijan 31. toukokuuta 2011 ja 13. heinäkuuta 2011 päivätyt kirjeet oikeusasiamiehelle.

[6] Oikeusasiamiehen kantelijalle 30. kesäkuuta 2011 ja 27. lokakuuta 2011 lähettämät kirjeet.

[7] Ks. myös edellä 11, 12 ja 16 kohta.

[8] Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1).

[9] IntraCommia koskeva komission hakemisto on viitetietokanta, jonka tarkoituksena on helpottaa komission yksiköiden ja henkilöstön jäljittämistä.

[10] Ks. edellä 33 kohta.

[11] Kuten DI-04551 - ESP-DIMA ja DI-05450 - CIRCA-tuki.

[12] Komissio julkaisi hankintailmoituksen 22 päivänä joulukuuta 2005.

[13] Ks. myös jäljempänä C jakso.

[14] Komission 19 päivänä lokakuuta 2007 päivätty kirje.

[15] ECGAB:n 7 §:ssä säädetään, että "velkoja käytetään ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten ne on myönnetty asiaa koskevissa säännöksissä. Virkamiehen on erityisesti vältettävä käyttämästä näitä valtuuksia tarkoituksiin, joilla ei ole oikeusperustaa laissa tai jotka eivät perustu mihinkään yleiseen etuun.

[16] Ks. edellä 5 kohdan 1 alakohta.

[17] Asetuksen (EY) N:o 45/2001 1 artikla.

[18] Komission päätös K(2006) 3602, tehty 16 päivänä elokuuta 2006, Euroopan komission käyttämien tietojärjestelmien turvallisuudesta.

[19] Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla.

[20] Komission 7 päivänä marraskuuta 2006 päivätty kirje.

[21] Ks. 6 kohdan 1 ja 2 alakohta.

[22] Komissio kehotti ensin kantelijaa lopettamaan sähköpostiviestien lähettämisen 7 päivänä marraskuuta 2006.

[23] Ks. 6 kohdan 3 alakohta.

[24] Ks. 6 kohdan 5 alakohta.

[25] Ks. 5 kohdan 2 alakohta.

[26] Komission 3 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyssä kirjeessä todetaan seuraavaa: "Massapostitukset sähköpostiosoitteisiin @ext.ec.europa.eu".

[27] Euroopan oikeusasiamiehen päätös kantelusta 870/2007/TN.

[28] Ks. 5 kohdan 2 alakohta (väitteet).

[29] Ks. 5 kohdan 3 ja 5 alakohta (kanteet).

[30] Ks. 6 kohdan 4 alakohta.

[31] ECGAB:n 6 §.

[32] Ks. 5 kohdan 3 alakohta (väitteet) ja 4 kohta (vaateet).

[33] Ks. edellä 166 kohta.

[34] Ks. edellä 8 kohta.

[35] Ks. 5 kohdan 4 alakohta (väitteet).

[36] Ks. 5 kohdan 1 alakohta (kanteet).

[37] Ks. 5 kohdan 5 alakohta (kanteet).

[38] Ks. edellä 152 kohta.