Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan^{mukaisesti [1]}

Kantelun tausta

1. Kantelija on väitöskirjatutkija, joka esitti 1 päivänä huhtikuuta 2017 Euroopan poliisivirastolle (Europol) pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat Europolin yhteisten tutkintaryhmien^[2] keskinäisiä sopimuksia ja Europolin toimintasuunnitelmia Italian ja Kreikan järjestelykeskuksissa^[3].

2. Europol ilmoitti vastaanottaneensa pyynnön 7 päivänä huhtikuuta 2017 ja lähetti vastauksensa kantelijalle 24 päivänä toukokuuta 2017. Se oli yksilöinyt kuusi asiakirjaa, jotka kuuluivat hänen pyyntönsä soveltamisalaan. Se kieltäytyi antamasta näitä asiakirjoja tutustuttavaksi asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjensä [4] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Se väitti, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi Europolin tehtävien asianmukaista suorittamista.

3. Kantelija pyysi 5. kesäkuuta 2017 Europolia tarkistamaan alkuperäistä päätöstään (niin kutsutulla uudistetulla hakemuksella). Hän katsoi, että valmiiden toimintojen osalta olisi myönnettävä ainakin osittainen tutustumisoikeus.

4. Europol vastasi uudelleentarkastelupyyntöön 17. heinäkuuta 2017 ja antoi osittaisen oikeuden tutustua yhteen asiakirjaan. Se oli poistanut henkilötietoja ja yksityisiä tietoja siinä mainittujen henkilöiden yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaamiseksi. Muiden viiden asiakirjan osalta sen kanta pysyi muuttumattomana, ja yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin evättiin.

5. Tyytymättömänä Europolin päätökseen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Tiedustelu

6. Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen Europolin päätöksestä olla antamatta täyttä oikeutta tutustua kuuteen asiakirjaan.

7. Tutkinnan aikana oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tutki kuusi asiakirjaa voidakseen määrittää, oliko Europol soveltanut asiakirjoihin tutustumista koskevia sääntöjään asianmukaisesti.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

8. Kantelija väitti, että Europolin kieltäytyminen myöntämästä pääsyä tietoihin ei ollut asianmukaisesti perusteltu. Vaikka oli ymmärrettävää, että Europol ei voinut myöntää oikeutta tutustua käynnissä olevia operaatioita koskeviin asiakirjoihin, sen olisi myönnettävä ainakin osittainen oikeus tutustua päätökseen saatettuja operaatioita koskeviin asiakirjoihin. Lisäksi kantelija väitti, että Europolin ei pitäisi rajoittaa hänen pyyntönsä soveltamisalaa Europolin rooliin järjestelykeskusten osalta, vaan sen olisi yksilöitävä kaikentyyppiset asiakirjat, jotka voivat auttaa häntä ymmärtämään paremmin, miten Europol avustaa jäsenvaltioita EU:n ulkorajojen valvonnassa.

9. Europol selitti, että asiakirjat sisälsivät operatiivisiaja arkaluonteisia tietoja järjestelykeskuksiin sovellettavista vakiotoimintamenettelyistä, näiden menettelyjen täytäntöönpanosta ja valvonnasta sekä tilanneraporteista, jotka koskevat Europolin henkilöstön lähettämistä järjestelykeskuksiin. Tällaisten tietojen paljastaminen saattaa heikentää Europolin kumppaneiden ja EU:n jäsenvaltioiden järjestelykeskuksissa toteuttamien nykyisten ja tulevien asiaan liittyvien operaatioiden tehokkuutta. Tämä heikentäisi niiden luottamusta ja vaarantaisi keskinäisen yhteistyön, joka on olennaisen tärkeää Europolin toiminnalle, ja heikentäisi siten Europolin kykyä hoitaa tehokkaasti tehtäviään tällä alalla”.

10. Vastauksena oikeusasiamiehen tutkintaryhmän tarkastuksen jälkeen esittämään kysymykseen Europol totesi, että ajankohtana, jona kantelija esitti pyyntönsä, sen hallussa ei ollut muita pyynnön soveltamisalaan kuuluvia asiakirjoja.

Oikeusasiamiehen arviointi

11. Tutkittuaan kuusi asiakirjaa oikeusasiamies katsoo, että Europol on tulkinnut kantelijan pyynnön laajuutta kohtuullisesti. Kantelija ei ole esittänyt päteviä perusteluja, jotka asettaisivat kyseenalaiseksi Europolin lausunnon, jonka mukaan pyynnön soveltamisalaan kuuluvia muita asiakirjoja ei ollut. Asiakirjojen tarkastus osoitti, että ne kaikki sisältävät yksityiskohtaisia tietoja Europolin, muiden EU:n elinten, jäsenvaltioiden ja kolmansien osapuolten käynnissä olevista operatiivisista toimista järjestelykeskuksissa.

12. Asiakirjojen julkisuutta koskevien Europolin sääntöjen 8 artiklan 1 kohdan mukaan Europolin on kuitenkin perusteltava, miksi se kieltäytyy uudistetusta hakemuksesta. Tässä tapauksessa Europol ei tehnyt näin viiden kyseessä olevan asiakirjan [5] osalta.

13. Oikeusasiamies toteaa, että kaikkia poikkeuksia yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin on tulkittava suppeasti^[6]. Poikkeuksen soveltaminen voi olla perusteltua vain, jos toimielin on arvioinut, vahingoittaisiko oikeus tutustua tiettyyn asiakirjaan kokonaan ja osittain nimenomaisesti ja tosiasiallisesti suojattua etua.

14. Lisäksi järjestelykeskuksiin Kreikassa sovellettavia vakiotoimintamenettelyjä koskevan asiakirjan osalta Europol selitti oikeusasiamiehen tutkintaryhmälle, että kyseisen asiakirjan, joka on luonnos, laatija on muuttoliikeasioista vastaava Kreikan ministeriö. Tarkastetuista asiakirjoista ei ilmene, miksi Europol ei kuullut Kreikkaa tietojen ilmaisemisesta tai pyysikö Kreikka, ettei niitä paljastettaisi. Tältä osin oikeusasiamies toteaa, että Italian viranomaiset ilmeisesti julkistivat (henkilötiedot poistettuina) Italian järjestelykeskuksia koskevan vastaavan asiakirjan, jonka Europol myöhemmin julkisti.

15. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että Europolin olisi arvioitava uudelleen kantaansa kyseisiin viiteen asiakirjaan kuultuaan ensin alkuperäisiä viranomaisia. Oikeusasiamies tekee näin ollen jäljempänä vastaavan ehdotuksen ratkaisuksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Ratkaisuehdotus

Edellä esitettyjen havaintojen perusteella oikeusasiamies ehdottaa, että Europol arvioisi uudelleen kantaansa kyseisiin viiteen asiakirjaan kuultuaan viranomaisia, jotka ovat laatineet tai toimittaneet asiakirjojen sisältämät tiedot.

Europolia pyydetään ilmoittamaan oikeusasiamiehelle 28. helmikuuta 2019 mennessä kaikista toimista, joita se on toteuttanut edellä mainitun ratkaisuehdotuksen johdosta.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 8.1.2019

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL L 113, s. 15.

[2] Nämä ovat ehdot, joiden mukaisesti yhteisten tutkintaryhmien on toimittava.

[3] ’Hotspot-alueet’ ovat etulinjan jäsenvaltioiden alueita, joihin kohdistuu merkittäviä muuttopaineita EU:n ulkorajoilla.

[4] Europolin asiakirjoihin tutustumista koskevista säännöistä tehdyn Europolin hallintoneuvoston päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta: ”Europolepää oikeuden tutustua asiakirjaan, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi seuraavien suojelua:
yleinen etu seuraavien seikkojen osalta:
yleinen turvallisuus, mukaan lukien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden turvallisuus,

Europolin tehtävien asianmukainen hoitaminen,

jäsenvaltioiden, kolmansien osapuolten tai EU:n elinten tutkimukset ja operatiiviset toimet,

puolustus- ja sotilasasiat,

kansainväliset suhteet,

- yhteisön tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikka, [...]” (kursivointi tässä).

[5] Se julkaisi kuudennen asiakirjan, jossa poistettiin asianomaisten henkilöiden henkilötiedot.

[6] Ks. esimerkiksi tuomio asiassa C-64/05, Ruotsi v. komissio, ECLI:EU:C:2007:802, 66 kohta.