Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin turvapaikkavirasto (EUAA) käsitteli väitteitä perusoikeusloukkauksista toiminnassaan Kreikan Samoksen saarella. Kantelijat olivat huolissaan siitä, että tapa, jolla turvapaikkaviraston turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät haastattelivat haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, oli vastoin EU:n lainsäädäntöä ja että turvapaikkavirasto ei ollut puuttunut asiaan. Lisäksi kantelijat olivat huolissaan siitä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden ilmoituksia käännytyksistä.

Oikeusasiamies totesi, että kantelun tekohetkellä turvapaikkavirasto ei ollut varmistanut, että sen turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät olivat valmiita haastattelemaan haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita asianmukaisesti, mukaan lukien se, miten haavoittuvuusindikaattorit otetaan huomioon, kun niitä ilmenee ensimmäistä kertaa turvapaikkapuhuttelun aikana. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että turvapaikkavirasto ei ollut tarjonnut haavoittuvassa asemassa oleville turvapaikanhakijoille asianmukaista menettelyä haastattelujen aikana tehdyistä virheistä ilmoittamiseksi eikä tarkastanut tällaisia raportteja turvapaikkavirastossa. Oikeusasiamies katsoi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja antoi turvapaikkavirastolle neljä suositusta puutteiden korjaamiseksi.

Oikeusasiamies lähetti nämä suositukset myös Euroopan oikeusasiamiesten verkoston (ENO) kollegoilleen ja pyysi heiltä näkemyksiä siitä, miten perusoikeuksien noudattaminen varmistetaan EUAA:n tapausten käsittelijöiden ja kansallisten turvapaikkaviranomaisten välisessä yhteistyössä.

Lisäksi oikeusasiamies havaitsi merkittäviä puutteita siinä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden kokemuksia käännytyksistä haastattelujen aikana. Kun turvapaikkavirasto alkoi toteuttaa toimenpiteitä näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana, hän ei havainnut hallinnollista epäkohtaa vaan esitti sen sijaan kaksi parannusehdotusta.

Kyseiset kolme tapausta koskivat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MIK), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei arvioinut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli kyseisiä lainsäädäntöehdotuksia, mikä yhdessä oli hallinnollinen epäkohta. Näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamies suositteli, että komissio varmistaa parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavan, johdonmukaisen ja ei-mielivaltaisen soveltamisen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan niiden vaatimuksista, sekä kirjaamalla ja selittämällä myönnettyjen poikkeusten syyt. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki myös neljä parannusehdotusta, joihin kuuluivat: selkeytetään sidosryhmien kuulemista koskevia sääntöjä kiireellisten ehdotusten osalta; varmistetaan, että vaikutustenarvioinnit korvaavat analyyttiset asiakirjat, joissa esitetään komission ehdotuksia tukeva näyttö, julkaistaan oikea-aikaisesti, jotta voidaan käydä julkista keskustelua ennen lainsäädännön hyväksymistä; ohjeiden antaminen ilmastotoimien johdonmukaisuuden arviointien täytäntöönpanosta; perustelujen esittäminen ja kirjaaminen, kun yksiköiden välisiä kuulemisjaksoja lyhennetään vahvistettujen kynnysarvojen alapuolelle.

Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio suostui pohtimaan ”kiireellisten” tilanteiden määrittelyä paremman sääntelyn sääntöjen tulevan tarkistamisen yhteydessä sekä kirjaamaan ja julkaisemaan syyt niiden vaatimuksia koskevien poikkeusten soveltamiselle. Komissio sitoutui myös varmistamaan kohdennetut kuulemiset kiireellisistä ehdotuksistaan, julkaisemaan analyyttiset asiakirjat ja niitä tukevan näytön kolmen kuukauden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä, sisällyttämään ilmastotoimien johdonmukaisuutta koskevat arvioinnit sekä analyyttisiin asiakirjoihin että tulevia ehdotuksia koskeviin perusteluihin ja esittämään perustelut lyhennetyille yksiköiden välisille kuulemisille.

Kantelijat katsoivat komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa, että komission sitoumukset eivät ole riittävän selkeitä eivätkä konkreettisia avoimen, osallistavan ja näyttöön perustuvan lainsäädäntöprosessin takaamiseksi.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission yleisesti rakentavaan vastaukseen hänen suosituksiinsa ja parannusehdotuksiinsa. Komission vastaus ei kuitenkaan vielä anna riittävää selvyyttä konkreettisista toimista, joita se aikoo toteuttaa oikeusasiamiehen suositusten ja parannusehdotusten täytäntöönpanemiseksi.

Oikeusasiamies seuraa tätä asiaa tulevien kantelujen perusteella ja sen jälkeen, kun komissio on saanut päätökseen parempaa sääntelyä koskevien sääntöjen tarkistamisen. Tässä vaiheessa lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja oikeusasiamies päätti nämä kolme tapausta.

Asia koski sitä, miten Euroopan komissio varmistaa, että Romania panee täysimääräisesti täytäntöön Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion, joka koskee lainvastaista kieltäytymistä myöntämästä henkilökortteja Romanian kansalaisille, joiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa.

Oikeusasiamies totesi, että asia näytti kehittyvän kansallisella tasolla ja että komissio oli seurannut tilannetta aktiivisesti ja kohtuullisin väliajoin.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn ja totesi, että lisätutkimukset eivät ole tässä vaiheessa perusteltuja. Oikeusasiamies pyysi kuitenkin komissiota päivittämään kuuden kuukauden kuluessa arvionsa siitä, miten Romania on pannut tuomion täytäntöön, sekä komission mahdollisesti toteuttamat lisätoimet.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka koskivat sen yhteistyötä jäsenvaltioiden, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Frontexin viranomaisten kanssa salakuljetuksen torjunnassa Englannin kanaalissa. Europol katsoi, että 197 asiakirjaa kuului pyynnön soveltamisalaan, ja epäsi oikeuden tutustua niihin kaikkiin. Kieltäytyessään antamasta tietoja Europol väitti, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta ja sen kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa. 

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tutki näytteitä kyseisistä asiakirjoista ja tapasi Europolin edustajia. Tämän perusteella ja ottaen huomioon EU:n toimielimillä ja virastoilla olevan laajan harkintavallan, kun ne katsovat, että yleinen turvallisuus ja kansainväliset suhteet ovat vaarassa, oikeusasiamies katsoi, että Europolin päätös evätä yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ei ollut ilmeisen virheellinen.

Koska kyseessä olevaa yleistä etua ei voida korvata muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, ettei Europolissa ollut hallinnollista epäkohtaa.