Asia koski pyyntöä saada tutustua komission, yhdysvaltalaisen järjestön ja Europolin väliseen tietojenvaihtoon lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kantelija toimitti pyyntönsä komissiolle marraskuussa 2024.

Komissio vastasi ensimmäisen kerran maaliskuussa 2025. Se katsoi, että pyynnön soveltamisalaan kuului 14 asiakirjaa, myönsi oikeuden tutustua 11 asiakirjaan osittain ja epäsi oikeuden tutustua kolmeen asiakirjaan kokonaisuudessaan. Näin tehdessään komissio väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi heikentää yksityisyyttä, yleistä turvallisuutta koskevaa yleistä etua ja sen omaa päätöksentekoprosessia.

Kantelija kiisti komission päätöksen esittämällä uudistetun pyynnön huhtikuussa 2025. Koska vastausta ei saatu, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen heinäkuussa 2025.

Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, joka koski komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi, ja pyysi komissiota antamaan mahdollisimman pian nimenomaisen vastauksen kantelijan uudistettuun pyyntöön. Koska vastausta ei saatu asetetussa määräajassa, oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti kyseiset asiakirjat.

Komissio vastasi kantelijalle maaliskuussa 2026 ja myönsi (laajemman) osittaisen oikeuden tutustua kaikkiin 14 asiakirjaan. Kantelija ei komission vahvistavasta päätöksestä esittämissään huomautuksissa kiistänyt jäljellä olevia poistoja. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että komission implisiittistä kieltäytymistä koskeva kantelu on ratkaistu nyt myönnetyllä osittaisella tutustumisoikeudella. Oikeusasiamies pitää kuitenkin valitettavana viivästystä, joka aiheutui komissiolle kantelijan tutustumispyynnön käsittelyssä ja joka jatkui myös sen jälkeen, kun hän aloitti tutkimuksensa. Oikeusasiamies seuraa edelleen tiiviisti viivästyksiä, jotka perustuvat hänelle tehtyihin kanteluihin.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka koskivat sen yhteistyötä jäsenvaltioiden, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Frontexin viranomaisten kanssa salakuljetuksen torjunnassa Englannin kanaalissa. Europol katsoi, että 197 asiakirjaa kuului pyynnön soveltamisalaan, ja epäsi oikeuden tutustua niihin kaikkiin. Kieltäytyessään antamasta tietoja Europol väitti, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta ja sen kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa. 

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tutki näytteitä kyseisistä asiakirjoista ja tapasi Europolin edustajia. Tämän perusteella ja ottaen huomioon EU:n toimielimillä ja virastoilla olevan laajan harkintavallan, kun ne katsovat, että yleinen turvallisuus ja kansainväliset suhteet ovat vaarassa, oikeusasiamies katsoi, että Europolin päätös evätä yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ei ollut ilmeisen virheellinen.

Koska kyseessä olevaa yleistä etua ei voida korvata muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, ettei Europolissa ollut hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski aikaa, joka Euroopan komissiolta kului sen varmistamiseen, että Espanja noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota, joka koskee Espanjan kansallisia sääntöjä, jotka koskevat valtion vastuuta EU:n lainsäädännön rikkomisesta. Kantelija oli huolissaan siitä, että komissio ei toteuttanut oikea-aikaisia ja tehokkaita toimia varmistaakseen, että Espanja noudattaa tuomiota.  

Oikeusasiamies totesi, että komissio oli yleensä seurannut asiaa aktiivisesti tuomion antamisesta lähtien. Vaikka noin vuoden pituisesta ajanjaksosta ei ollut dokumentoitua näyttöä komission toteuttamista toimista, asian käsittelyyn kulunut aika johtui osittain Espanjan tilanteesta. Lisäksi oikeusasiamies piti kohtuullisena komission kantaa, jonka mukaan vuoropuhelu voi olla tehokkain tapa edetä, jos jäsenvaltio osoittaa halukkuutensa toteuttaa toimia.

Oikeusasiamies totesi näin ollen, että kun otetaan huomioon komission tähän mennessä toteuttamat toimet, mukaan lukien Espanjalle äskettäin lähetetty virallinen ilmoitus, ja tapauksen olosuhteet, jotka selittävät komission toimien aikataulun, lisätutkimukset eivät tuolloin olleet perusteltuja, ja päätti asian käsittelyn.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) varapääjohtajan puheeseen. Europol yksilöi asiaa koskevan puheen sisältävän muistion kantelijan tutustumispyynnön piiriin kuuluvaksi. Se antoi asiakirjan laajasti tutustuttavaksi, mutta poisti osan puheenvuorosta, joka koski viraston tulevaisuuteen liittyviä organisatorisia ehdotuksia ja keskustelunaiheita. Näin tehdessään Europol vetosi kahteen asiakirjojen julkisuutta koskevan EU:n lainsäädännön mukaiseen poikkeukseen ja väitti, että sen ilmaiseminen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta ja päätöksentekomenettelyä koskevaa yleistä etua. 

Kantelija pyysi Europolia tarkistamaan päätöstään (esittämällä ”uudistetun pyynnön”), mutta Europol pysyi kannassaan, jonka mukaan viraston tulevaisuuteen liittyviä tietoja, joiden käsittely on vielä kesken, ei voida paljastaa.

Pyydetyn asiakirjan tarkastuksen perusteella oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut Europolin selityksestä, jonka mukaan sen luovuttaminen edelleen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta koskevaa yleistä etua tai viraston tulevaisuuteen liittyvää päätöksentekoprosessia. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että Europolia käsittelevässä yhteisparlamentaarisessa valvontaryhmässä (JPSG) järjestettiin hyvin samankaltainen keskustelu Europolin tulevaisuudesta ja että Euroopan parlamentti lähetti sen suoratoistona. Tässä yhteydessä oikeusasiamies ei pitänyt hyödyllisenä jatkaa tutkimustaan. Hän ehdotti kuitenkin, että Europol harkitsisi kantaansa uudelleen hänen huomautustensa ja yhteisparlamentaarisessa valvontaryhmässä käydyn julkisen keskustelun sisällön perusteella, jotta pyydettyyn asiakirjaan voitaisiin tutustua laajemmin.