Asia koski Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) järjestämää tarjouspyyntöä, joka koski vaatetustarvikkeiden toimittamista Frontexin virkamiehille. Valituksen tekijä, joka on myös tarjouskilpailumenettelyyn osallistunut yritys, esitti Frontexille huolensa sopimuksen tekemisestä tarjouskilpailun voittaneen yrityksen kanssa. Tarkemmin sanottuna kantelija väitti, että Frontexin olisi pitänyt hylätä voittaneen tarjouksen tekijän väitetyt taloudelliset vaikeudet ja puutteet toisen sopimuksen täytäntöönpanossa sekä se, että sen tekemä tarjous oli kantelijan mielestä poikkeuksellisen alhainen.

Oikeusasiamies totesi, että Frontex oli tehnyt asianmukaisesti valitun tarjoajan kelpoisuustarkastuksen sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Lisäksi hän totesi, että Frontexin arvio, jonka mukaan valittu tarjous ei ollut poikkeuksellisen alhainen, oli kohtuullinen ja sovellettavien sääntöjen mukainen.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koski sitä, miten Euroopan komissio käsitteli toimittajan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät komission koordinaattorin työmatkaan Israeliin antisemitismin torjumiseksi ja juutalaisen elämäntavan vaalimiseksi. Komissio kieltäytyi vahvistamasta tai kiistämästä tällaisten asiakirjojen olemassaoloa viitaten EU:n tietosuojasääntöihin. Se väitti, että jopa tällaisten asiakirjojen olemassaolon tunnustaminen merkitsisi henkilötietojen siirtoa ilman, että se olisi tarpeen tiettyä yleisen edun mukaista tarkoitusta varten, mitä se päätteli, että kantelija ei ollut osoittanut.

Tutkimuksen aikana komissio vahvisti oikeusasiamiehen tutkimusryhmälle, että matka oli tehty ja että se oli kattanut matkan kustannukset, mikä vastasi kantelijan esiin tuomiin keskeisiin avoimuutta koskeviin huolenaiheisiin.

Oikeusasiamies totesi, että koordinaattorin ammatillisen toiminnan julkinen valvonta oli yleisen edun mukaista, kun otetaan huomioon roolin näkyvyys ja aiheen arkaluonteisuus. Sen jälkeen, kun komissio oli vahvistanut työmatkan ja kattanut kustannukset sovellettavien sääntöjen mukaisesti, oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että yleinen etu koordinaattorin ammatillisen toiminnan tarkastamisesta oli tyydytetty.

Oikeusasiamies esitti kuitenkin komissiolle parannusehdotuksen, jonka mukaan sen olisi avoimuuden lisäämiseksi julkaistava ennakoivasti yhteenvetoja koordinaattorin virallisesta toiminnasta, mukaan lukien tiedot työmatkoista.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) hallintoneuvoston kokouspöytäkirjoihin. Europol katsoi, että kaksi asiakirjaa kuului pyynnön soveltamisalaan, ja myönsi osittaisen tutustumisoikeuden. Näin tehdessään se vetosi kuuteen asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevan EU:n lainsäädännön mukaiseen poikkeukseen ja väitti, että tietojen täydellinen ilmaiseminen voisi vahingoittaa yleistä turvallisuutta ja kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa, yksilön yksityisyyttä ja koskemattomuutta, oikeudellista neuvontaa, tarkastusten tarkoitusta sekä Europolin meneillään olevia ja suljettuja päätöksentekoprosesseja.

Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, ja hänen tutkimusryhmänsä tarkasti kyseiset asiakirjat. Tarkastuksen jälkeen oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että Europol olisi soveltanut yleisön tiedonsaantioikeutta koskevia poikkeuksia. Oikeusasiamies teki näin ollen ehdotuksen ratkaisuksi ja pyysi Europolia harkitsemaan uudelleen kantaansa pyyntöön laajemman tutustumisoikeuden myöntämiseksi ja esittämään lisäperusteluja mahdollisille jäljellä oleville poistoille.

Vastauksena Europol sitoutui lisäämään hallintoneuvoston kokousten tuloksia koskevien julkisesti saatavilla olevien yhteenvetojen yksityiskohtaisuutta ja toimitti oikeusasiamiehelle 25.–26. kesäkuuta 2025 pidetyn hallintoneuvoston kokouksen yhteenvedon, joka noudattaa Europolin uutta lähestymistapaa. Europol ei kuitenkaan antanut laajempaa oikeutta tutustua kyseessä oleviin yksityiskohtaisiin kokouspöytäkirjoihin, koska se katsoi, että niihin sovellettaisiin yleistä salassapito-olettamaa keskustelujen luottamuksellisuuden suojaamiseksi. 

Oikeusasiamies oli tyytyväinen siihen, että Europolin julkaisemat hallintoneuvoston kokousten yhteenvedot ovat entistä avoimempia. Oikeusasiamies pahoitteli kuitenkin sitä, että Europol ei myöntänyt laajempaa oikeutta tutustua kyseessä oleviin kokouspöytäkirjoihin eikä esittänyt perusteluja sille, miksi lisäoikeutta ei voitu myöntää vastauksena hänen ratkaisuehdotukseensa. Sen sijaan Europol sovelsi yleistä salassapito-olettamaa, josta oikeusasiamies oli eri mieltä. Vaikka oikeusasiamies katsoi, että tässä tapauksessa lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, hän muistutti, että Europolin olisi annettava yleisölle pääsyä hakeville riittävän yksityiskohtaiset perustelut, jotta he voivat ymmärtää, miksi (täydellistä) pääsyä ei voida myöntää. Hän pyysi myös, että Europol jatkaisi hallintoneuvostonsa yksityiskohtaisen kokouspöytäkirjan yksilöllistä arviointia vastauksena tuleviin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisiin asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin.

Asia koski pyyntöä saada tutustua komission, yhdysvaltalaisen järjestön ja Europolin väliseen tietojenvaihtoon lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kantelija toimitti pyyntönsä komissiolle marraskuussa 2024.

Komissio vastasi ensimmäisen kerran maaliskuussa 2025. Se katsoi, että pyynnön soveltamisalaan kuului 14 asiakirjaa, myönsi oikeuden tutustua 11 asiakirjaan osittain ja epäsi oikeuden tutustua kolmeen asiakirjaan kokonaisuudessaan. Näin tehdessään komissio väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi heikentää yksityisyyttä, yleistä turvallisuutta koskevaa yleistä etua ja sen omaa päätöksentekoprosessia.

Kantelija kiisti komission päätöksen esittämällä uudistetun pyynnön huhtikuussa 2025. Koska vastausta ei saatu, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen heinäkuussa 2025.

Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, joka koski komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi, ja pyysi komissiota antamaan mahdollisimman pian nimenomaisen vastauksen kantelijan uudistettuun pyyntöön. Koska vastausta ei saatu asetetussa määräajassa, oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti kyseiset asiakirjat.

Komissio vastasi kantelijalle maaliskuussa 2026 ja myönsi (laajemman) osittaisen oikeuden tutustua kaikkiin 14 asiakirjaan. Kantelija ei komission vahvistavasta päätöksestä esittämissään huomautuksissa kiistänyt jäljellä olevia poistoja. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että komission implisiittistä kieltäytymistä koskeva kantelu on ratkaistu nyt myönnetyllä osittaisella tutustumisoikeudella. Oikeusasiamies pitää kuitenkin valitettavana viivästystä, joka aiheutui komissiolle kantelijan tutustumispyynnön käsittelyssä ja joka jatkui myös sen jälkeen, kun hän aloitti tutkimuksensa. Oikeusasiamies seuraa edelleen tiiviisti viivästyksiä, jotka perustuvat hänelle tehtyihin kanteluihin.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka koskivat sen yhteistyötä jäsenvaltioiden, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Frontexin viranomaisten kanssa salakuljetuksen torjunnassa Englannin kanaalissa. Europol katsoi, että 197 asiakirjaa kuului pyynnön soveltamisalaan, ja epäsi oikeuden tutustua niihin kaikkiin. Kieltäytyessään antamasta tietoja Europol väitti, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta ja sen kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa. 

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tutki näytteitä kyseisistä asiakirjoista ja tapasi Europolin edustajia. Tämän perusteella ja ottaen huomioon EU:n toimielimillä ja virastoilla olevan laajan harkintavallan, kun ne katsovat, että yleinen turvallisuus ja kansainväliset suhteet ovat vaarassa, oikeusasiamies katsoi, että Europolin päätös evätä yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ei ollut ilmeisen virheellinen.

Koska kyseessä olevaa yleistä etua ei voida korvata muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, ettei Europolissa ollut hallinnollista epäkohtaa.