Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta osittain tai laajemmin tutustuttavaksi kahta asiakirjaa, jotka liittyivät Unicefin kanssa yhteistyössä rahoitettuun hankkeeseen. Kieltäytyessään antamasta tutustuttavaksi komissio vetosi viiteen asiakirjoihin tutustumista koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyyn poikkeukseen eli tarpeeseen suojella kansainvälisiä suhteita ja unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevaa yleistä etua sekä sen päätöksentekomenettelyn suojaa, kolmannen osapuolen kaupallisia etuja ja luonnollisten henkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta, mukaan lukien heidän henkilötietonsa.

Riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut komission väitteistä, joiden mukaan tietojen osittainen tai laajempi ilmaiseminen vahingoittaisi (vakavasti) niiden etujen suojaa, joihin on vedottu. Oikeusasiamies teki ratkaisuehdotuksen, jossa se pyysi komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa pyyntöön, jotta se voisi antaa mahdollisimman laajan oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin. Hän muistutti komissiota myös sen velvollisuudesta tehdä päätökset kohtuullisessa ajassa ja perustella päätöksensä.

Komissio hyväksyi oikeusasiamiehen ehdotuksen ratkaisuksi ja antoi kantelijalle osittaisen ja laajemman oikeuden tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission myönteiseen vastaukseen hänen ratkaisuehdotukseensa, joka ratkaisi kantelun.  

Kantelija työskenteli asiantuntijana EU:n ulkopuolisen toimeksisaajan palveluksessa EU:n Tansaniassa rahoittamassa hankkeessa, jota hallinnoi Euroopan unionin Tansanian-edustusto ja Itä-Afrikan yhteisö. Kantelija väitti, että urakoitsija rikkoi Tansanian lakia, koska hän ei ollut rekisteröitynyt Tansaniassa, mikä esti häntä saamasta voimassa olevaa työlupaa. Tämän jälkeen toimeksisaaja ilmoitti kantelijalle päätöksestään irtisanoa hänen sopimuksensa ottaen huomioon EU:n edustuston esiin tuomat kantelijan työhön liittyvät huolenaiheet.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen kantelijan huolenaiheista, jotka koskivat sitä, miten edustusto käsitteli molempia asioita. Oikeusasiamies viittasi tältä osin johdonmukaisesti näkemykseensä, jonka mukaan silloin, kun EU:n toimielimet hakevat EU:n hankkeissa työskentelevien asiantuntijoiden korvaamista, kyseisiä henkilöitä olisi kuultava ennen heidän korvaamistaan. Vaikka komissio väitti, ettei se pyytänyt asiantuntijan korvaamista, oikeusasiamies totesi, että komissio oli osallistunut korvaamista koskevaan päätökseen. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että komissio ei ollut varmistanut, että kantelijan oikeutta tulla kuulluksi kunnioitettiin ennen hänen korvaamistaan, mikä oli hallinnollinen epäkohta.  Hän teki parannusehdotuksen, jonka tarkoituksena oli estää ongelman esiintyminen tulevaisuudessa. 

Lisäksi oikeusasiamies totesi, että koska kantelijan sopimus oli irtisanottu, työlupaa koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Hän ehdotti kuitenkin parannuksia komissiolle ja pyysi sitä tarkistamaan asian, koska se voi vaikuttaa muihin EU-hankkeen parissa työskenteleviin asiantuntijoihin.