Asiassa oli kyse siitä, että komissio oli kieltäytynyt antamasta yleisön tutustuttavaksi valtiontukitutkimuksiin liittyviä asiakirjoja, joissa henkilöt oli tunnustettu ”asianomaisiksi osapuoliksi”, vaikka ne eivät olleet tuensaaja eivätkä kilpailija. Kieltäytyessään antamasta asiakirjaa tutustuttavaksi komissio vetosi yleiseen olettamaan, jonka mukaan asiakirjaa ei ole annettu tutustuttavaksi, ja väitti, että kaikkien asiakirjojen luovuttaminen vahingoittaisi sen tutkimusten tarkoitusta ja asianomaisten yhtiöiden kaupallisia etuja. Kantelija kiisti komission kannan. Hän väitti erityisesti, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista eli tarvetta tutkia komission käytäntöä hyväksyä kantelijat ”asianomaisiksi osapuoliksi”. Kantelussa tuotiin erityisesti esiin huoli siitä, että komissio voisi tulkita tätä käsitettä liian suppeasti ja siten tunnustaa ainoastaan tuensaajat tai kilpailijat ”asianomaisiksi osapuoliksi”, joilla on oikeus tehdä kantelu.

Oikeusasiamies katsoi tutkimuksensa perusteella, että kantelija halusi pikemminkin tilastotietoja komission käytännöstä kuin tutustua tiettyihin asiakirjoihin. Tämän perusteella oikeusasiamies teki ehdotuksen ratkaisuksi ja pyysi komissiota käsittelemään kantelijan pyynnön tietopyyntönä ja toimittamaan hänelle valtiontukimenettelyään koskevia asiaankuuluvia tietoja, joilla voitaisiin puuttua hänen esille ottamiinsa huolenaiheisiin.

Komissio hyväksyi oikeusasiamiehen ehdotuksen ratkaisuksi ja antoi kantelijalle yksityiskohtaisia tietoja mahdollisesti sääntöjenvastaisen valtiontuen tutkintaan liittyvästä käytännöstään, mukaan lukien tiedot otantatapauksista. Kantelija oli tyytyväinen tähän vastaukseen. Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti komission myönteiseen vastaukseen hänen ratkaisuehdotukseensa ja päätti tutkimuksen.

Asia koski aikaa, joka Euroopan komissiolta kului Espanjaa vastaan vuonna 2018 tehdyn rikkomuskantelun arvioinnin päättämiseen. Rikkomista koskeva kantelu koski Espanjan satamalakiin vuonna 2014 tehtyjä lainsäädäntömuutoksia ja sitä, että Baleaarien satamaviranomainen pidensi myöhemmin virkistyskäyttöön tarkoitetun vesiurheilutoiminnan harjoittamista koskevien toimilupien kestoa sataman julkisella alueella. Kantelija väitti rikkomista koskevassa kantelussaan lähinnä, että mainitut lainsäädäntömuutokset ja se, että Baleaarien satamaviranomainen pidensi toimilupien voimassaoloaikaa, olivat SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 106 artiklan vastaisia.

Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut osoittanut, että se oli toiminut asiassa huolellisesti ja aktiivisesti ja että se ei ollut esittänyt vakuuttavia syitä selittääkseen, miksi se ei ollut kyennyt saattamaan arviointiaan päätökseen yli seitsemän vuoden kuluttua. Oikeusasiamies katsoi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja antoi suosituksen, jonka mukaan komission olisi saatettava arviointinsa päätökseen viipymättä. Oikeusasiamies havaitsi myös ongelmia, jotka liittyivät kantelijalle toimitettuihin tietoihin ja komission Espanjan kanssa käymään EU Pilot -vuoropuheluun liittyvään tietojen kirjaamiseen, ja hän teki tältä osin kaksi vastaavaa parannusehdotusta.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan komissio lievensi eturistiriitariskejä, jotka liittyivät entisen johtajan palkkaamaan työhön yksityisellä sektorilla. Henkilöstön jäsen, joka oli aiemmin työskennellyt komission kilpailuosastolla, siirtyi ylikansalliseen yhtiöön, joka toimi kilpailu- ja sääntelyasioista vastaavana ylempänä johtajana myös Euroopassa. Ennen siirtymistään [redacted]-yhtiön palvelukseen entinen henkilöstön jäsen oli eronnut komissiosta ja liittynyt maailmanlaajuiseen asianajotoimistoon. Komissio oli antanut luvan siirtyä asianajotoimistoon sen jälkeen, kun entinen työntekijä oli ilmoittanut sille aikomuksestaan ottaa vastaan kyseinen tehtävä.

Oikeusasiamies totesi, että hyväksyessään asianajotoimistoon muuttamisen komissio oli toteuttanut toimenpiteitä lieventääkseen riskiä, jonka asianajotoimistossa tehtävän työn kannalta merkityksellisten asioiden tai tapausten parissa työskentelevä entinen henkilöstön jäsen aiheuttaa. Komission päätökseen luvan antamisesta asianajotoimistoon siirtymiseen sisältyi myös useita rajoituksia. Entistä toimihenkilöä kiellettiin esimerkiksi työskentelemästä suoraan tai välillisesti kaikissa tapauksissa, jotka kuuluivat entisen toimihenkilön vastuulle hänen ollessaan palveluksessa, tai kaikissa tapauksiin suoraan liittyvissä tapauksissa. Auttaakseen entistä henkilöstön jäsentä tunnistamaan tapaukset, jotka voivat aiheuttaa eturistiriitaongelmia milloin tahansa palvelussuhteen päättymisen jälkeen, komissio sisällytti luetteloon tapauksia, jotka se päivitti sen jälkeen, kun henkilöstön jäsen oli tosiasiallisesti poistunut palveluksesta.

Oikeusasiamiehen tutkimuksessa vahvistettiin, että komissio omaksui vankan lähestymistavan arvioidessaan entisen toimihenkilön myöhemmän roolin yhteydessä [laaditun] yhtiön kanssa, voivatko kilpailutapaukset, jotka eivät sisälly edellä mainittuun luetteloon, kuitenkin johtaa eturistiriitaan, koska ne liittyvät tapauksiin, joista entinen toimihenkilö oli ollut vastuussa. Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti tähän lähestymistapaan.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, ettei komissiossa ollut hallinnollista epäkohtaa kyseiseen tehtävään liittyvien eturistiriitariskien käsittelyssä.