Tapaus koski Euroopan investointipankin (EIP) valitusmekanismin väitettyä laiminlyöntiä käsitellä valitus oikea-aikaisesti. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että viivästys oli perusteltu kantelun aiheen monimutkaisuuden vuoksi. Oikeusasiamies ei näin ollen havainnut EIP:n toiminnassa hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon jäsenvaltion tasolla tehdyn tilintarkastuksen yhteydessä. Oikeusasiamiehen puheenvuoron jälkeen komissio vastasi. Se luovutti kantelijan pyytämän asiakirjan, mutta poisti joitakin henkilötietoja (luonnollisten henkilöiden nimet). Oikeusasiamies totesi, että komissio perusteli asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisen poiston.

Kantelija ilmoitti OLAFille väitetystä EU:n varojen huonosta hallinnoinnista Kreikassa. OLAF ei ottanut huomioon kantelijan kirjeenvaihtoa eikä myöskään ilmoittanut kantelijalle toteuttamistaan toimista ja niiden tuloksista. Oikeusasiamiehen puututtua asiaan OLAF myönsi, että asian käsittelyssä oli menettelyllisiä puutteita, ja pyysi anteeksi. Se myös ryhtyi toimiin vastaavien tilanteiden välttämiseksi tulevaisuudessa. Lopuksi OLAF ilmoitti kantelijalle toimista, joihin se oli ryhtynyt asiakysymyksen osalta. Oikeusasiamies totesi, että OLAF oli ratkaissut kantelun. Oikeusasiamies esitti kuitenkin lisähuomautuksen parantaakseen OLAFin menettelyjä, jotka koskevat toimivaltaisille kansallisille viranomaisille toimitettujen loppuun käsiteltyjen tapausten seurantaa.

Tämä oma-aloitteinen tutkimus koskee sitä, miten Euroopan komissio varmistaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia noudatetaan, kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön EU:n koheesiopolitiikkaa. Se käynnistettiin, kun unioni aloitti uuden seitsenvuotisen rahoituskauden, joka kattaa vuodet 2014–2020, uuden oikeudellisen kehyksen mukaisesti.

EU:n koheesiopolitiikalla pyritään vähentämään EU:n eri alueiden välisiä kehityseroja. Kun otetaan huomioon unionin näkyvyys koheesiopolitiikan kautta rahoitetuissa hankkeissa – Romanian pelastuspalvelujen parantamisesta Kroatian miinakenttien poistamiseen – oikeusasiamies katsoo, että komission olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen perusoikeuksien kunnioittamisen varojen käytön yhteydessä. Sitä, että komissio ei ole suoraan vastuussa varojen hallinnoinnista, ei pitäisi koskaan käyttää perusteena toimimatta jättämiselle, jos perusoikeuksia on loukattu tai niitä saatetaan loukata.

Komissio, kansalliset oikeusasiamiehet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat osallistuneet oma-aloitteiseen tutkimukseen. Oikeusasiamies on laatinut palautteensa perusteella kahdeksan kehityssuuntaviivaa tukeakseen komissiota sen valvoessa jäsenvaltioita tällä alalla.

Asia koski ruotsalaista yritystä, joka osallistui Euroopan komission seitsemännestä puiteohjelmasta rahoitettuun hankkeeseen. Hankkeen toteutuksen aikana komissio päätti tarkastaa yrityksen. Yritys oli eri mieltä tarkastuksen tuloksista, ja kun komissio oli vahvistanut ne, se teki Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun, jossa se väitti, että komissio ei ollut objektiivinen ja että sovellettavia sääntöjä ei ollut noudatettu.

Oikeusasiamies tutki asiaa eikä havainnut komissiossa hallinnollista epäkohtaa. Erityisesti yrityksen työvoimakustannuksia koskevat tarkastustulokset perustuivat tietoihin, jotka olivat komission saatavilla kyseisenä ajankohtana. Hän ehdotti kantelijalle, että jos sillä on lisätodisteita, se harkitsisi niiden toimittamista komission tarkasteltavaksi. Yrityksen tuotantoajan laskemisen osalta valituksen tekijän toimittamat tiedot eivät vaikuttaneet riittäviltä, jotta komissio olisi voinut laskea tosiasiallisen yksilöllisen tuotantoajan seitsemännen puiteohjelman sääntöjen mukaisesti. Näin ollen oikeusasiamies päätti asian käsittelyn.

Kantelija on italialainen yritys. Vuonna 2008 se teki EACI:n kanssa EU:n Marco Polo II -ohjelman puitteissa avustussopimuksen, jolla tuetaan toimia tavaraliikenteen siirtämiseksi maantieliikenteestä muihin, ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin.

Valituksen tekijän ehdottama toimi koski Italian keramiikkateollisuuden vientiä Espanjaan, ja sille myönnettiin enintään 4 miljoonan euron avustus. Maailmanlaajuisen talouskriisin ja Espanjan asuntomarkkinoiden äkillisen heikkenemisen vuoksi keramiikan kuljetukset Italiasta Espanjaan vähenivät kuitenkin jyrkästi avustussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Näin ollen EACI hyväksyi kantelijan pyynnön keskeyttää toimen täytäntöönpano. Koska kantelija ei ollut pystynyt jatkamaan hanketta, se irtisanoi kesäkuussa 2010 avustussopimuksen ja ilmoitti kantelijalle, että sillä oli 60 päivää aikaa toimittaa loppuraportti ja pyytää loppumaksua. Kantelija pyysi 2 miljoonan euron loppumaksua vasta tammikuussa 2011. EACI:n mukaan tämä oli liian myöhäistä.

Kantelija väitti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että EACI oli toiminut epäoikeudenmukaisesti. Kantelija väitti, että loppumaksupyynnön esittämisen viivästyminen oli perusteltua, koska se oli vilpittömässä mielessä yrittänyt käynnistää toimen uudelleen ja että loppuraportin puuttuessa EACI:n olisi pitänyt ainakin tukeutua sille lokakuussa 2009 toimitetusta väliraportista saatuihin lukuihin. EACI katsoi lausunnossaan noudattaneensa täysin avustussopimuksen määräyksiä.

Oikeusasiamies muistutti, että hyvän hallinnon käsite on laajempi kuin laillisuuden käsite. Oikeusasiamies korosti, että vaikka EACI:llä ei ollut oikeudellista velvoitetta tehdä niin, avustussopimus ei estänyt sitä hyväksymästä myöhässä olevia loppumaksupyyntöjä. Kun otetaan huomioon i) talouskriisin erityisen vakava vaikutus kantelijan hankkeeseen ja ii) se, että EACI oli jo hyväksynyt lokakuussa 2009 toimitetun välikertomuksen, oikeusasiamies katsoi, että viraston päätös hylätä kantelijan loppumaksupyyntö ei ollut täysin oikeudenmukainen. Oikeusasiamies teki näin ollen sovintoratkaisuehdotuksen ja pyysi EACI:tä arvioimaan kantelijan pyyntöä 2 miljoonan euron loppumaksusta kantelijan lokakuussa 2009 antaman välikertomuksen perusteella. EACI hyväksyi ehdotuksen ja oikeusasiamies päätti asian käsittelyn.