Asiassa oli kyse Euroopan komission väitetysti riittämättömästä selityksestä, joka koski sen päätöstä olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä Itävaltaa vastaan.

Oikeusasiamies tutki asiaa pyytämällä komissiolta lisätietoja päätöksestään. Vastauksena komissio selvensi kantaansa. Oikeusasiamies katsoi, että näin toimitetut tiedot olivat johdonmukaisia, riittäviä ja kohtuullisia. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Käsiteltävänä olevan asian kantelija on italialainen lentoyhtiö, joka teki joulukuussa 2003 komissiolle valtiontukia koskevan kantelun, joka koski väitettyä sääntöjenvastaista valtiontukea, jonka eräs sen kilpailijoista oli saanut Italiassa sijaitsevalta alueelliselta lentoasemalta lähteviin ja sinne suuntautuviin lentoihin. Komissio aloitti syyskuussa 2007 SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn Italiaa vastaan. Kantelija oli tyytymätön komission viivästykseen valtiontukikantelua koskevan päätöksen tekemisessä ja kääntyi oikeusasiamiehen puoleen kesäkuussa 2012.

Komissio väitti lausunnossaan, että tutkimuksen kesto oli tässä tapauksessa perusteltu. Se väitti, että tätä kantelua arvioitaessa on otettava huomioon useita tekijöitä, kuten asian monimutkaisuus, tutkimuksen laajuuden jatkuva muuttuminen, uusien ilmailusuuntaviivojen vireillä oleva hyväksyminen sekä tarve teettää erilaisia tutkimuksia ja kääntää useita englanniksi toimitettuja asiakirjoja italiaksi.

Tapausta arvioidessaan oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut komission väitteistä ja totesi, että kantelijan valtiontukikantelun jättämisestä oli kulunut noin kymmenen vuotta. Näin ollen hän päätteli, että komissio ei ollut tehnyt ajoissa päätöstä kantelijan valtiontukikantelusta, minkä vuoksi hän teki suositusluonnoksen. Hän pyysi komissiota tekemään päätöksen kantelijan valtiontukikantelusta mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 30. kesäkuuta 2014.

Tämän jälkeen komissio yhtyi oikeusasiamiehen suositusluonnosten pääkohtiin, mutta pyysi oikeusasiamiestä pidentämään arviointinsa loppuunsaattamisen määräaikaa 31. lokakuuta 2014 saakka, jotta se voisi saattaa arviointinsa päätökseen 20. helmikuuta 2014 hyväksyttyjen uusien ilmailusuuntaviivojen perusteella. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ollut vakuuttunut komission mainitsemasta syystä, koska se katsoi, että i) komissio oli käsitellyt kantelijan valtiontukikantelua noin kymmenen vuoden ajan ja ii) sillä oli myös perusteelliset tiedot suuntaviivoista, koska se laati ja hyväksyi ne itse. Oikeusasiamies pahoitteli näin ollen sitä, että komissio ei käyttänyt tilaisuutta hyväkseen korjatakseen tätä hallinnollista epäkohtaa. Tästä huolimatta oikeusasiamies totesi, että lopullisen tuloksen saaminen lokakuun 2014 loppuun mennessä merkitsi jonkin verran edistystä. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon, että kantelija ei huomautuksissaan pyrkinyt noudattamaan oikeusasiamiehen suosittelemaa määräaikaa 30. kesäkuuta 2014, oikeusasiamies ei pitänyt lisätutkimuksia tarpeellisina. Koska komissio oli pyytänyt kantelijalta anteeksi viivästystä, hän päätti asian käsittelyn.

Kantelija, espanjalainen asianajaja, valitti Euroopan oikeusasiamiehelle siitä, että Euroopan komissio julkaisi julkisen kuulemisen vain englanniksi.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen paitsi siitä, ettei kantelijan mainitsemaa erityistä kuulemista ollut saatavilla muilla kielillä kuin englanniksi, myös yleisestä kysymyksestä, joka koski komission kielipolitiikkaa julkisissa kuulemismenettelyissä. Oikeusasiamiehen tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikilla EU:n virallisilla kielillä järjestettiin hyvin vähän julkisia kuulemisia. Ennakoitavissa olevaa kielimallia ei myöskään ollut, koska useita suurelle yleisölle suunnattuja kuulemisia järjestettiin yhdellä tai hyvin pienellä määrällä kieliä. Nämä olivat hallinnollisia epäkohtia.

Oikeusasiamies esitti komissiolle suositusluonnoksen, jonka mukaan sen olisi julkaistava kaikki kuulemisensa kaikilla EU:n virallisilla kielillä tai toimitettava pyynnöstä kansalaisille käännös. Hän suositteli myös, että komissio laatisi selkeät, objektiiviset ja kohtuulliset suuntaviivat perustamissopimuksen kielten käytöstä julkisissa kuulemisissa, jotka olisi saatettava kansalaisten tietoon.

Komissio hylkäsi oikeusasiamiehen ensimmäisen suositusluonnoksen. Toisen kysymyksen osalta se pani merkille oikeusasiamiehen huomautukset virallisten kielten käytön epäjohdonmukaisuuksista ja sitoutui pyrkimään johdonmukaisempaan kielipolitiikkaan julkisten kuulemisten osalta. Oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut pannut hänen suositusluonnoksiaan asianmukaisesti täytäntöön. Koska Euroopan parlamentti oli juuri hyväksynyt päätöslauselman "Julkiset kuulemiset ja niiden saatavuus kaikilla EU:n kielillä", joka kattoi oikeusasiamiehen suositusluonnosten soveltamisalan, oikeusasiamies ei pitänyt asianmukaisena antaa parlamentille erityiskertomusta. Näin ollen hän päätti tutkimuksen esittämällä kriittisen huomautuksen. Oikeusasiamies ilmoitti parlamentille päätöksestään, jotta se voitaisiin ottaa huomioon parlamentin arvioidessa komission vastausta sen päätöslauselmaan.

Tiivistelmä päätöksestä kanteluun 930/2010/(ANA)CK Euroopan komissiota vastaan

Kantelija valitti Euroopan oikeusasiamiehelle, että Euroopan komissio ei käsitellyt asianmukaisesti hänen rikkomuskanteluaan, jossa hän väitti Kyproksen rikkoneen EU:n lainsäädäntöä pyytämällä häntä maksamaan kaksi veroa tuodessaan käytettyä autoa. Hän väitti, että yksi veroista oli valmistevero.

Oikeusasiamies teki maaliskuussa 2011 sovintoratkaisuehdotuksen ja pyysi komissiota tutkimaan uudelleen kantelijan Kyprosta vastaan tekemän rikkomuskantelun. Vastauksessaan ehdotukseen komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle lähettäneensä 7. huhtikuuta 2011 Kyprokselle virallisen ilmoituksen siitä, että yksi veroista ei ollut täysin SEUT-sopimuksen 110 artiklan mukainen. Se lisäsi, että se tutkii parhaillaan toista Kyproksen autoverolainsäädännön näkökohtaa vanhemman tapauksen (asia 2005/4093) yhteydessä. Tämän jälkeen komissio ilmoitti, että se tiedottaisi kantelijalle kaikista jatkotoimista, joita se toteuttaisi näiden tapausten osalta.

Oikeusasiamies päätteli, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, koska näyttää siltä, että komissio kiinnittää asianmukaista huomiota kantelijan rikkomuskantelussa esiin tuotuihin olennaisiin kysymyksiin. Auttaakseen komissiota parantamaan menettelyjään oikeusasiamies esitti kaksi lisähuomautusta.

Kantelija, joka on Saksassa asuva Alankomaiden kansalainen ja joka saa Alankomaiden työttömyyskorvausta, valitti 27 päivänä syyskuuta 2007 komissiolle Lounais-Saksassa toimivan julkisen yleisradioyhtiön väitetystä syrjivästä käytännöstä, joka koskee muiden kuin Saksan kansalaisten vapauttamista televisio- ja radiolupamaksuista. Oikeusasiamiehen puututtua asiaan komissio lähetti kantelijalle kaksi vastausta joulukuussa 2007 ja heinäkuussa 2008. Koska kantelija ei kuitenkaan saanut sisällöllistä vastausta, hän teki oikeusasiamiehelle uuden kantelun heinäkuussa 2008. Hän väitti, että komissio ei ollut käsitellyt hänen 27.9.2007 tekemäänsä kantelua asianmukaisesti sekä menettelyn että asiakysymyksen osalta.

Asiakysymyksen osalta komissio selitti lausunnossaan, että kantelijan saama Alankomaiden työttömyysetuus (joka ei ole tarveharkintainen) ei ollut verrattavissa saksalaiseen etuuteen, joka oikeuttaa sen saajat vapautukseen televisio- ja radiolupamaksuista Saksassa (ja joka on tarveharkintainen). Komission mukaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia EU:n sääntöjä ei näin ollen ole rikottu. Oikeusasiamies päätteli, että komissio näytti analysoineen ja selittäneen asianmukaisesti tässä tapauksessa esiin tulleita aineellisia kysymyksiä eikä näin ollen havainnut hallinnollista epäkohtaa.

Menettelyn osalta komissio väitti, että se oli käsitellyt asian kohtuullisessa ajassa ja että se oli ilmoittanut kantelijalle päätelmästään, jonka mukaan rikkomista ei ollut tapahtunut. Oikeusasiamies totesi ensin, että kantelijan kantelu siirrettiin komission yksiköltä toiselle kolme kertaa ennen sen käsittelyä. Hän totesi, että komissio ei ollut noudattanut Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle osoitetun komission tiedonannon määräyksiä, jotka koskevat suhteita kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomisten yhteydessä, erityisesti i) kantelujen kirjaamisen, ii) vastaanottoilmoituksen lähettämisen ja iii) asian käsittelyn päättämisen osalta. Tämän vuoksi hän esitti komissiolle suositusluonnoksen, jonka mukaan komission olisi i) tunnustettava, että se ei ole noudattanut tiedonantoa, ii) pyydettävä anteeksi tätä laiminlyöntiä ja iii) toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että se noudattaa tiedonantoa käsitellessään tapauksia tulevaisuudessa.

Komissio myönsi, ettei se ollut noudattanut tiedonannon 3 ja 4 kohtaa, ja pahoitteli, ettei se ollut noudattanut niitä. Se ei kuitenkaan nimenomaisesti myöntänyt jättäneensä noudattamatta tiedonannon 10 kohtaa. Se ei myöskään pyytänyt anteeksi epäonnistumistaan. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että komissio oli osittain hyväksynyt hänen suositusluonnoksensa. Suositusluonnoksen kolmannen osan osalta oikeusasiamies totesi, että tällä välin hän oli aloittanut oma-aloitteisen tutkimuksen uuden EU Pilot -hankkeen ja tiedonannossa esitettyjen menettelyllisten takeiden välisestä suhteesta. Näin ollen hän päätteli, että asiaa koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.