- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
Tiivistelmä Itävallan oikeusasiamieslautakunnan tiedustelusta Q1/2015/JAS, joka koskee yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY tulkintaa laillisina edunvalvojina toimivien asianajajien palkkioiden yhteydessä
Päätös
Kanteluasia Q1/2015/JAS - Tutkittavaksi otetut kantelut, pvm Keskiviikkona | 26 elokuuta 2015 - Päätökset, pvm Keskiviikkona | 02 maaliskuuta 2016 - Maa Itävalta
Tosiseikat ja tausta
Itävallan oikeusasiamieslautakunta toimitti 29. heinäkuuta 2015 kyselyn, jossa viitattiin sen meneillään olevaan tutkimukseen.
Itävallan oikeusjärjestelmässä tuomioistuimessa nimitetyillä laillisilla edunvalvojilla on oikeus korvaukseen työstään. Näihin toimiin kuuluvat osastojen varojen hallinnoinnin lisäksi myös vankeinhoito- ja perhemuotoiset hoitopalvelut.
Lakimiehet, jotka ovat arvonlisäverovelvollisia, saavat tosiasiallisesti pienemmän korvauksen palveluistaan laillisina holhoojina kuin lailliset holhoojat, jotka eivät ole arvonlisäverovelvollisia, kuten "lailliset holhoojayhdistykset" tai laillisena holhoojana toimivat perheenjäsenet.
Kun Itävallan oikeusasiamieslautakunta ehdotti, että Itävallan olisi vapautettava laillisten edunvalvojien palvelut arvonlisäverosta, Itävallan viranomaiset väittivät, että tällainen vapautus olisi ristiriidassa neuvoston direktiivin 2006/112/EY kanssa.
Itävallan oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että direktiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan g alakohta voisi muodostaa oikeusperustan tällaiselle yleiselle vapautukselle, koska asianajajien tarjoamat palvelut eivät eroa laillisten edunvalvontayhdistysten tarjoamista palveluista.
Asiaan liittyvät oikeudelliset kysymykset
Itävallan oikeusasiamiesten lautakunta pyysi selvennystä yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan g alakohtaan, jossa todetaan seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta seuraavat liiketoimet: sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset, mukaan lukien vanhainkotien, julkisoikeudellisten laitosten tai muiden kyseisen jäsenvaltion tunnustamien, sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavien laitosten suorittamat palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset."
Kysely
Euroopan oikeusasiamies päätti 27. elokuuta 2015 aloittaa kyselymenettelyn pyytääkseen komission yksiköiltä lausunnon seuraavista Itävallan oikeusasiamieslautakunnan esittämistä kysymyksistä:
i. Direktiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkinnasta: Voiko jäsenvaltio käyttää harkintavaltaansa, joka sillä on siinä yhteydessä, kun se tunnustaa laitoksen sosiaalista hyvinvointia edistäväksi laitokseksi, siten, että se tunnustaa asianajajan, joka toimii laillisena holhoojana, sosiaalista hyvinvointia edistäväksi laitokseksi?
ii. Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voidaanko neuvoston direktiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan g alakohtaa tulkita siten, että se muodostaa oikeusperustan laillisesta holhouksesta maksettavaa korvausta koskevalle yleiselle vapautukselle myös sellaisten yritysten osalta, jotka eivät ole "asianomaisen jäsenvaltion tunnustamia sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavia elimiä", erityisesti asianajajien osalta?
iii. Jos näin ei ole, onko direktiiviä 2006/112/EY tulkittava siten, että se estää jäsenvaltion yleisen arvonlisäverovapautuksen laillisten holhoojien tarjoamien palvelujen osalta?
iv. Onko Euroopan komissio tietoinen vastaavista tapauksista ja niiden käsittelystä muissa jäsenvaltioissa?
Oikeusasiamiehen yksiköt kuulivat Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäseniä viimeisestä kysymyksestä. Kuulemiseen saatiin kaksi vastausta a) Belgialta ja b) Suomelta.
a) Belgian liittovaltion oikeusasiamies selitti, että laillisten holhoojien palkkiot on yleensä vapautettu arvonlisäverosta. Vaikka alaikäisten lailliset holhoojat eivät yleensä saa palkkaa, ilman huoltajaa olevien ulkomaalaisten alaikäisten lailliset holhoojat saavat palkkaa.
Julkisten elinten tai muiden sellaisten elinten suorittamat palvelut ja tavaroiden luovutukset, jotka liittyvät läheisesti hyvinvointiin, sosiaaliturvaan ja lasten ja nuorten suojeluun ja jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt sosiaalisiksi laitoksiksi, on vapautettu arvonlisäverosta. Tähän kuuluvat laitokset ja elimet (ja luonnolliset henkilöt), joiden päätavoitteena on huolehtia nuorista ja huolehtia heidän koulutuksestaan, tuestaan ja vapaa-ajastaan. Tätä poikkeusta sovelletaan laillisiin edunvalvojiin sekä laillisina edunvalvojina toimiviin asianajajiin.
b) Eduskunnan oikeusasiamies raportoi, että oikeusaputoimistot ovat enenevässä määrin ulkoistaneet edunvalvontapalveluja eri palveluntarjoajille, kuten kunnille sekä asianajotoimistoille ja muille yksityisille yrityksille. Korkein hallinto-oikeus on sittemmin todennut, että yritysten edunvalvontapalveluista perimät maksut ovat arvonlisäverollisia. Sen vuoksi nämä palveluntarjoajat ovat lisänneet veron määrän päämiehiltään perittäviin maksuihin. Jos oikeusaputoimisto tarjoaa edunvalvontapalvelun itse, maksuun ei lisätä veroa.
Eduskunnan oikeusasiamies tutki asiaa omasta aloitteestaan ja havaitsi selkeän ja rakenteellisen ongelman, joka loukkaa edunvalvontapalveluja tarvitsevien henkilöiden yhdenvertaisuutta. Käytännössä kyseiset henkilöt eivät voi valita, hoitaako oikeusaputoimisto vai palveluntarjoaja heidän asiansa. Ne ovat siis saattaneet päätyä käyttämään arvonlisäverovelvollista palveluntarjoajaa täysin sattumanvaraisesti ja vastoin tahtoaan tietämättä tai ymmärtämättä arvonlisäverovelvollisuuden merkitystä. Hän ehdotti, että tästä tasa-arvon rikkomisesta olisi maksettava korvaus asianomaisille toimeksiantajille. Vastauksena oikeusministeriö varasi talousarviosta yli 500 000 euroa korvauksen maksamiseen ulkoistettujen holhouspalvelujen toimeksiantajille.
Komission vastaus
Komissio selitti 2 päivänä lokakuuta 2015 päivätyssä vastauksessaan, että direktiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan g alakohtaa tulkitaan suppeasti siten, että sillä on oltava vahva yhteys sosiaaliturva- ja hyvinvointipalveluihin. Tämä yhteys voidaan todeta esimerkiksi tarkasteltaessa yrityksen yhtiöjärjestystä, johon sisältyy myös sen tavoite. Myös asianomaisen jäsenvaltion on tunnustettava elimen sosiaalinen luonne. Käsite ”laitos” (saksaksi”Einrichtung”) on kuitenkin riittävän suuri, jotta se kattaa myös yksityiset yritykset.
Komissio osoitti lisäksi oikeuskäytäntöön viitaten, että yrityksen verotusta arvioitaessa olisi otettava huomioon verotuksen neutraalisuuden periaate.
Mitä tulee harkintavaltaan, jota jäsenvaltio voi käyttää, komissio totesi, että jäsenvaltio voi päättää, että muut elimet kuin julkisoikeudelliset yhteisöt voidaan vapauttaa verosta direktiivin 2006/112/EY 133 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Jos jäsenvaltio käyttää harkintavaltaansa 133 artiklassa määrättyjen edellytysten soveltamisessa, se ei voi asettaa tämän verovapautuksen edellytykseksi sitä, että palveluntarjoaja kuuluu tiettyyn yhdistykseen (saksaksi Verein) tai tiettyyn liittoon (saksaksi Verband).
Komissio päätteli, että tällaisia edunvalvojien ammatillisessa tehtävässään suorittamia palveluja ei ole vapautettu arvonlisäverosta. Palveluja ei pidetä olennaisina direktiivin 2006/112/EY 134 artiklan mukaisesti, koska oikeudellista neuvontaa ei pidetä välttämättömänä edunvalvonnan harjoittamisen kannalta.
Palaute
Oikeusasiamies toimitti komission vastauksen ja kaksi Euroopan oikeusasiamiesten verkoston vastausta Itävallan oikeusasiamiesten lautakunnalle ja kehotti sitä esittämään huomautuksia.
Itävallan oikeusasiamieslautakunta kiitti 27. marraskuuta 2015 oikeusasiamiestä siitä, että tämä oli toimittanut sille komission vastauksen, joka oli tyydyttävä.
Päättämismenettely
Komissio oli antanut tyhjentävän vastauksen yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY asian kannalta merkityksellisten säännösten tulkinnasta laillisina edunvalvojina toimivien asianajajien palkkioiden osalta.
Ottaen huomioon komission vastauksen ja Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsenten kuulemisen yhteydessä saadut vastaukset Euroopan oikeusasiamies totesi, että kysely oli saatu onnistuneesti päätökseen. Näin ollen hän päätti kyselyn 2.3.2016.