Asia koski komission päätöstä päättää Suomea vastaan esitetyn unionin oikeuden rikkomista koskeva kantelu 2004/4404, joka liittyy miesten väitettyyn syrjintään vapaaehtoisissa lisäeläkejärjestelyissä. Kantelijoiden mukaan komission kanta ei ollut johdonmukainen, koska se oli pannut vireille unionin tuomioistuimessa kaksi vastaavaa rikkomustapausta Italiaa ja Kreikkaa vastaan mutta ei Suomea vastaan. Kantelijat katsoivat, että komissio ei myöskään ollut asianmukaisesti perustellut kantaansa, jonka mukaan oli epäselvää, päättääkö unionin tuomioistuin, että Suomen lainsäädäntö on EU:n lainsäädännön vastaista.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja havaitsi, että komissio esitti tutkimuksen aikana asianmukaiset perusteet kannalleen sen harkintavallan mukaisesti, joka sillä on rikkomiskanteluiden käsittelyssä. Näin ollen oikeusasiamies totesi, että tutkimuksen jatkamiselle ei ole perusteita ja päätti asian tutkimisen.

Kantelija on Saksassa asuva Italian kansalainen. Hän väitti, että hänen vaimonsa oli joutunut Saksassa ikään ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kohteeksi työssä, koska yritys, jota hän oli hakenut työhön, ei palkannut häntä. Oikeudenkäynnin epäonnistuttua kantelija teki Euroopan komissiolle rikkomuskantelun, jossa hän väitti, että Saksan viranomaiset eivät olleet saattaneet yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevaa EU:n direktiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

Kantelija kääntyi tämän jälkeen Euroopan oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että komissio ei i) rekisteröinyt hänen rikkomista koskevaa kanteluaan, ii) käsitellyt sitä sen mukaisesti ja iii) esittänyt vakuuttavia syitä sille, miksi se ei puuttunut hänen asiaansa.

Komissio selitti lausunnossaan, että se oli rekisteröinyt kantelun muutama päivä kantelun vastaanottamisen jälkeen. Se pahoitteli, ettei se ollut ilmoittanut kantelijalle etukäteen aikomuksestaan lopettaa hänen rikkomista koskevan kantelunsa käsittely eikä ilmoittanut hänelle asian käsittelyn lopettamisesta. Lisäksi komissio selitti, että Saksa oli saattanut edellä mainitun direktiivin asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja esitti kantelijan huomautusten perusteella erityisiä syitä sille, miksi rikkomusmenettelyä ei ollut tarpeen aloittaa.

Koska komissio oli itse asiassa kirjannut rikkomista koskevan kantelun, oikeusasiamies ei havainnut tältä osin hallinnollista epäkohtaa. Asiakysymyksen osalta lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja, koska komissio esitti tutkimuksen aikana kantansa tueksi erityisiä ja vakuuttavia syitä. Oikeusasiamies totesi, että komissio myönsi, ettei se ilmoittanut kantelijalle etukäteen aikomuksestaan lopettaa hänen rikkomista koskevan kantelunsa käsittely eikä ilmoittanut hänelle asian käsittelyn lopettamisesta. Se ei myöskään pyytänyt anteeksi tätä laiminlyöntiä. Siksi hän esitti kriittisen huomautuksen.