Haluatko tehdä kantelun EU:n toimielimestä tai elimestä?

Hae tutkimuksia

Asiakirjojen suodatuskriteerit
Kanteluasia
Aikaväli
Asiasanat
Tai kokeile vanhoja avainsanoja (ennen vuotta 2016)

Näytetään 1–20 yhteensä 112 tuloksesta

Päätös Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan komissiosta tehdyn kantelun 790/2013/EIS tutkimuksen päättämiseksi

Maanantaina | 13 lokakuuta 2014

Asia koski komission päätöstä päättää Suomea vastaan esitetyn unionin oikeuden rikkomista koskeva kantelu 2004/4404, joka liittyy miesten väitettyyn syrjintään vapaaehtoisissa lisäeläkejärjestelyissä. Kantelijoiden mukaan komission kanta ei ollut johdonmukainen, koska se oli pannut vireille unionin tuomioistuimessa kaksi vastaavaa rikkomustapausta Italiaa ja Kreikkaa vastaan mutta ei Suomea vastaan. Kantelijat katsoivat, että komissio ei myöskään ollut asianmukaisesti perustellut kantaansa, jonka mukaan oli epäselvää, päättääkö unionin tuomioistuin, että Suomen lainsäädäntö on EU:n lainsäädännön vastaista.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja havaitsi, että komissio esitti tutkimuksen aikana asianmukaiset perusteet kannalleen sen harkintavallan mukaisesti, joka sillä on rikkomiskanteluiden käsittelyssä. Näin ollen oikeusasiamies totesi, että tutkimuksen jatkamiselle ei ole perusteita ja päätti asian tutkimisen.

Valtiontukikantelun käsittely

Perjantaina | 04 lokakuuta 2013

Rikkomuskantelun käsittely

Maanantaina | 18 maaliskuuta 2013

Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan komissiota vastaan tehtyä kantelua 104/2010/(IP)EIS koskevan tutkimuksen päättämisestä

Perjantaina | 21 joulukuuta 2012

Kantelija on Saksassa asuva Italian kansalainen. Hän väitti, että hänen vaimonsa oli joutunut Saksassa ikään ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kohteeksi työssä, koska yritys, johon hän oli hakenut työtä, ei palkannut häntä. Oikeudenkäynnin epäonnistuttua kantelija teki Euroopan komissiolle rikkomuskantelun, jossa hän väitti, että Saksan viranomaiset eivät olleet saattaneet yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevaa EU:n direktiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

Kantelija kääntyi tämän jälkeen Euroopan oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että komissio ei i) rekisteröinyt hänen rikkomuskanteluaan, ii) käsitellyt sitä asianmukaisesti ja iii) esittänyt vakuuttavia syitä sille, miksi se ei puuttunut hänen tapaukseensa.

Lausunnossaan komissio selitti, että se oli rekisteröinyt kantelijan rikkomuskantelun muutama päivä kantelun vastaanottamisen jälkeen. Se pahoitteli, ettei se ollut ilmoittanut kantelijalle etukäteen aikomuksestaan lopettaa rikkomista koskevan kantelunsa käsittely ja ettei se ilmoittanut kantelijalle asian käsittelyn lopettamisesta. Lisäksi komissio selitti, että Saksa oli saattanut edellä mainitun direktiivin asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja esitti erityisiä syitä siihen, miksi rikkomusmenettelyä ei ollut tarpeen aloittaa kantelijan huomautusten perusteella.

Koska komissio oli itse asiassa rekisteröinyt rikkomista koskevan kantelun, oikeusasiamies ei havainnut tältä osin hallinnollista epäkohtaa. Asiakysymyksen osalta lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja, koska komissio esitti erityisiä ja vakuuttavia syitä kantansa tueksi tutkimuksen aikana. Oikeusasiamies totesi, että komissio myönsi, ettei se ilmoittanut kantelijalle etukäteen aikomuksestaan lopettaa rikkomista koskevan kantelunsa käsittely eikä ilmoittanut hänelle asian käsittelyn lopettamisesta. Se ei myöskään pyytänyt anteeksi tätä laiminlyöntiä. Siksi hän esitti kriittisen huomautuksen.

Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan komissiota vastaan tehtyä kantelua 2466/2011/ER koskevan tutkimuksen päättämisestä

Perjantaina | 12 lokakuuta 2012

Kantelija on Italian kansalainen, joka teki vuonna 2009 Euroopan komissiolle kantelun Italian väitetystä työntekijöiden turvallisuutta koskevan direktiivin 83/391/ETY rikkomisesta. Komissio päätti syyskuussa 2011 lähettää Italialle virallisen ilmoituksen. Kun kantelija myöhemmin pyysi saada tutustua kyseiseen kirjeeseen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 perusteella, komissio epäsi oikeuden tutustua siihen. Uudistetun tutustumispyynnön esittämisen jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle, että hänen hakemustaan arvioitiin, mutta sillä ei edelleenkään ollut kaikkia lopullisen arvioinnin tekemiseen tarvittavia tietoja. Komissio totesi näin ollen pidentäneensä kantelijan uudistettua hakemusta koskevan päätöksen määräaikaa 15 työpäivällä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että komissio pidensi lainvastaisesti määräaikaa, jonka kuluessa hänen uudistettua tutustumishakemustaan koskeva päätös on tehtävä. Oikeusasiamies käynnisti 30. tammikuuta 2012 tutkimuksen kantelijan väitteestä ja pyysi komissiota antamaan lausunnon 31. maaliskuuta 2012 mennessä. Tämän jälkeen komissio pyysi, että sen lausunnon antamiselle asetettua määräaikaa pidennettäisiin 30. huhtikuuta 2012 saakka, minkä oikeusasiamies myönsi. Samalla hän ilmoitti komissiolle, että hän varasi itselleen oikeuden ottaa lähtökohdaksi hänelle jo toimitetut tiedot siinä tapauksessa, että komissio ei noudata uutta määräaikaa. Kun oikeusasiamiehen päätös tehtiin kesäkuussa 2012, komission lausuntoa ei ollut vieläkään saatu.

Oikeusasiamies katsoi, että hänelle jo toimitetut tiedot riittivät käsittelemään tämän kantelun, joka koski ainoastaan uudistettuun hakemukseen vastaamiselle asetetun määräajan pidentämistä eikä mahdollista tutustumisoikeuden epäämistä koskevaa päätöstä. Näin ollen hän päätteli, että lisätutkimuksia ei tarvittu eikä komission lausuntoa tarvinnut enää odottaa.

Asiakysymyksen osalta oikeusasiamies huomautti, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetään sitovista määräajoista ja että poikkeukset ovat mahdollisia vain poikkeustapauksissa ja jos hakijalle on esitetty yksityiskohtaiset perustelut. Käsiteltävässä asiassa komissio tyytyi toteamaan, ettei sillä ollut vieläkään hallussaan kaikkia seikkoja, joita se tarvitsi lopullisen arvioinnin tekemiseen. Oikeusasiamiehen mielestä tämä lausunto oli selvästi riittämätön sen osoittamiseksi, että komissio joutui poikkeukselliseen tapaukseen, joka olisi voinut oikeuttaa määräajan pidentämisen. Komission pelkkä viittaus siihen, että tietojen keräämiseen tarvitaan enemmän aikaa, ei näin ollen täytä asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjä vaatimuksia eikä etenkään yksityiskohtaisten perustelujen vaatimusta. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että komissio pidensi lainvastaisesti kantelijan uudistettua hakemusta koskevan päätöksen tekemisen määräaikaa ja että sen toiminta oli hallinnollinen epäkohta. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn kriittisellä huomautuksella.