José Manuel Barroso

Puheenjohtaja Euroopan komissio
1049 Bryssel
BELGIQUE

Strasbourg, 22. tammikuuta 2010 

Lähde: OI/3/2009/MHZ

Arvoisa puhemies,

Aluksi haluan ilmaista teille vilpittömän arvostukseni komission kanssa käymäni jatkuvan vuoropuhelun rakentavasta luonteesta, joka koskee kaikkien, ei pelkästään ympäristöä, valituksia ja rikkomuksia koskevien asioiden, rekisteröintiä ja hallinnointia.

Tämä oma-aloitteinen tutkimus käynnistettiin edellä mainitun vuoropuhelun puitteissa.

Komissio antoi 23. syyskuuta 2009 lausunnon vastauksena oikeusasiamiehen tutkimukseen.

Kyseisessä lausunnossa komissio ilmoitti ja vahvisti myöhemmin 6.11.2009 päivätyssä täydentävässä kirjeessään, että se rekisteröi 28.9.2009 alkaen erikseen yhteisön oikeuden soveltamista koskevat tiedustelut ja kantelut.

Panen tyytyväisenä merkille, että komissio päätti muuttaa yhteisön oikeuden rikkomiseen liittyvän kirjeenvaihdon kirjaamismenettelyä, jotta se vastaisi paremmin kansalaisten etuja.

Tutkittuani komission lausunnon ja ennen kuin päätän seuraavasta vaiheesta, haluan kuitenkin jakaa komission kanssa huoleni eräästä erityisestä näkökohdasta komission selityksessä, joka koskee ympäristötiedon saantia koskevien pyyntöjen käsittelyyn liittyviä rikkomuksia koskevan kirjeenvaihdon kirjaamista. 

Komissio totesi selityksessään, että jos asiaankuuluvia kansallisia oikeussuojamekanismeja ei ole vielä noudatettu, se ei rekisteröi kantelukirjeenvaihtoa, joka liittyy rikkomisiin, joihin liittyy pyyntö saada tutustua ympäristötietoihin.

Komission mukaan tämä lähestymistapa ei ole uusi poikkeus, vaan siihen sovelletaan nykyistä poikkeusta, joka sisältyy komission tiedonantoon Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle suhteista kantelijoihin yhteisön oikeuden rikkomisten yhteydessä, jäljempänä 'vuoden 2002 tiedonanto' [1], joka koskee valituksen tekemättä jättämistä.

Tältä osin haluan ensinnäkin huomauttaa, että jos komissio kirjattuaan kirjeenvaihdon kanteluksi katsoo, ettei sen osallistuminen ole asianmukaista, sillä on erilaisia vaihtoehtoja kantelun käsittelemiseksi. Yksi niistä, kuten komissio on aivan oikein huomauttanut, on PILOT-ohjelman käyttö. Jälkimmäisen pitäisi todennäköisesti osoittautua kohtuullisen hyödylliseksi, jos kantelujen määrä ylittää komission hallinnolliset valmiudet käsitellä niitä.

Toiseksi ei voida väittää, että kansalliset tuomioistuimet olisivat yhteisön oikeuden ensimmäisiä valvojia ja että mahdolliset väitetyt rikkomiset voitaisiin jopa ratkaista tehokkaammin kansallisilla muutoksenhakukeinoilla kuin yhteisön tasolla.

Näin ollen kannatin yksittäistä kantelua koskevassa äskettäisessä päätöksessäni komission käytäntöä odottaa meneillään olevan asiaa koskevan kansallisen tuomioistuinvalvonnan tulosta ennen kuin se päättää, miten tämän valvonnan piiriin kuuluva jo rekisteröity kantelu käsitellään [2].

Haluan kuitenkin korostaa, että a) päätös lykätä rikkomuskantelun hallinnollista käsittelyä siihen saakka, kunnes kansallinen tuomioistuin tai toimivaltainen kansallinen elin lopettaa menettelynsä ja tekee päätöksen samasta asiasta, ja b) päätös, jonka mukaan valitusta ei pitäisi hyväksyä sellaisenaan, jos tuomioistuinta tai toimivaltaista kansallista elintä ei ole jo lähestytty ja sille on annettu mahdollisuus päättää samasta asiasta, eroavat toisistaan. 

Mitä tulee b alakohtaan, on syytä palauttaa mieliin yhteisöjen tuomioistuimen klassinen tuomio asiassa Van Gend en Loos [3], jossa todetaan selvästi, että "se, että perustamissopimuksessa annetaan komission käyttöön keinot sen varmistamiseksi, että [jäsenvaltioille] perustamissopimuksessa asetettuja velvoitteita noudatetaan, ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että yksityisten oikeussubjektien kansallisissa tuomioistuimissa nostamissa kanteissa vedotaan näiden velvoitteiden rikkomiseen".

Samassa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi myös, että "asianomaisten henkilöiden tarkkaavaisuus oikeuksiensa turvaamisessa [kansallisissa tuomioistuimissa] merkitsee tehokasta valvontaa sen valvonnan lisäksi, joka [silloisissa] 169 ja 170 artiklassa on annettu komission ja jäsenvaltion huolellisuudelle" (kursivointi tässä). Myöhemmässä asiassa Molkerei-Zentrale antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin lisäsi, että "[kansallisen tason] oikeudenkäynnin tarkoituksena on suojella yksilön oikeuksia tietyssä tapauksessa, kun taas yhteisön viranomaisten väliintulon tarkoituksena on yhteisön oikeuden yleinen ja yhdenmukainen noudattaminen". [4]

Edellä esitetyn perusteella en ole vakuuttunut komission näkemyksestä, jonka mukaan rikkomista koskevaa kirjeenvaihtoa ei pitäisi kirjata kanteluksi, jos kansallinen tuomioistuin tai muu elin ei ole vielä tutkinut samaa asiaa ja asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään tältä osin kansallisen tason oikeussuojakeinoista.

Lisäksi katson, ettei yhtäkään vuoden 2002 tiedonannon 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa (kantelujen kirjaaminen) tarkoitetuista kuudesta voimassa olevasta poikkeuksesta, sellaisena kuin se on tällä hetkellä, voida soveltaa tilanteeseen, jossa kansallisia muutoksenhakukeinoja ei ole vielä käytetty kyseistä rikkomista koskevan kirjeenvaihdon toimittamishetkellä.

On vaikea yhtyä komission tulkintaan, jonka mukaan tällainen tilanne kuuluu sen poikkeuksen piiriin, jonka mukaan kirjeenvaihtoa ei tutkita kanteluna eikä sitä sen vuoksi kirjata kantelujen keskusrekisteriin, jos siinä ei esitetä valitusta. Jos tietyn tiedonannon tai kirjeenvaihdon tarkastelun perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että kysymykset, joihin siinä viitataan, ovat tai voivat olla kansallisen tuomioistuinvalvonnan tai hallinnollisen valvonnan kohteena, ei voida todeta, ettei väitettä olisi esitetty. Tällainen tulkinta poikkeuksesta "se ei esitä epäkohtaa" olisi näin ollen laaja. Muistutan tässä yhteydessä jälleen analogisesti, että yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan poikkeuksia on tulkittava suppeasti (singularia non sunt extenda)[5].  Yhteisöjen tuomioistuin katsoi erityisesti, että poikkeuksia on tulkittava siten, että niiden soveltamisala rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä niiden etujen turvaamiseksi, joita poikkeusten avulla voidaan suojata [6].

Antamalla vuoden 2002 tiedonannon ja hyväksymällä uuden lähestymistavan 28. syyskuuta 2009 alkaen komissio halusi oikeudenmukaisesti suojella paremmin EU:n kansalaisten etuja. Tästä syystä komission perussääntönä on oikeusasiamiehen käsityksen mukaan, että kaikki rikkomuksiin liittyvä kirjeenvaihto olisi kirjattava kanteluksi.  Katson kuitenkin, että "valituksen esittämättä jättämistä"koskevan nykyisen poikkeuksen laaja tulkinta, sellaisena kuin komissio sitä soveltaa, ei palvele tällaista tarkoitusta.

Edellä esitetyn perusteella olisin kiitollinen, jos komissio voisi selittää 28. helmikuuta 2010 mennessä, voiko se suostua muuttamaan edellä esitettyä tulkintaansa vuoden 2002 tiedonantoon sisältyvästä voimassa olevasta poikkeuksesta, joka koskee valituksen esittämättä jättämistä ja jonka mukaan kansalaisten kirjeenvaihtoa, joka liittyy ympäristötiedon saatavuuteen liittyviin rikkomuksiin, joita ei ole vielä käsitelty kansallisessa oikeudellisessa/hallinnollisessa uudelleentarkastelussa, ei voida kirjata kanteluksi, koska siinä ei esitetä valitusta.

Vilpittömästi,

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

[1] EYVL 2002, C 244, s. 5.

[2] Asia 822/2009/BU, 34 kohta (www.ombudsman.europa.eu).

[3] Asia 26/62, Van Gend en Loos, Kok. 1963, s. 3.

[4] Asia C-28/67, Molkerei-Zentrale Westfalen, Kok. 1968, s. 143, 154 kohta.

[5] Asia C-465/04, Hoyvem, Kok. 2006, s. I-2879, 24 kohta; yhdistetyt asiat C-397/01, Pfeiffer, Kok. 2004, s. I-8835, 52 kohta; asia C-303/98, Simap, Kok. 2000, s. I-7963, 34 ja 35 kohta.

[6] Asia 151/02, Landeshaupstadt Kiel, Kok. 2003, s. I-8389, 89 kohta.