José Manuel Barroso
Euroopan
komission puheenjohtaja
1049 Bryssel
BELGIQUE

Strasbourg, 22. tammikuuta 2010 

Aihe: OI/3/2009/MHZ

Arvoisa puhemies,

Haluan aluksi ilmaista teille vilpittömän arvostukseni komission kanssa käymäni rakentavan vuoropuhelun luonteesta, joka koskee kaikkien, ei pelkästään ympäristöä koskevien, kantelujen ja rikkomustapausten, rekisteröintiä ja hallinnointia.

Tämä oma-aloitteinen tutkimus käynnistettiin edellä mainitun vuoropuhelun puitteissa.

Komissio antoi 23. syyskuuta 2009 lausunnon vastauksena oikeusasiamiehen tutkimukseen.

Kyseisessä lausunnossa komissio ilmoitti ja vahvisti myöhemmin 6.11.2009 päivätyssä kirjeessään, että se kirjaa 28.9.2009 alkaen erilliset tutkimukset ja kantelut, jotka koskevat yhteisön oikeuden soveltamista.

Panen tyytyväisenä merkille, että komissio päätti muuttaa yhteisön oikeuden rikkomista koskevan kirjeenvaihdon rekisteröintimenettelyään vastatakseen paremmin kansalaisten etuihin.

Tutkittuani komission lausunnon ja ennen kuin päätän seuraavasta vaiheesta, haluaisin kuitenkin jakaa komission kanssa huoleni eräästä erityisestä näkökohdasta komission selityksessä, joka koskee ympäristötiedon saantia koskevien pyyntöjen käsittelyyn liittyvien rikkomisten kirjaamista. 

Komissio totesi selityksessään, että jos asiaankuuluvia kansallisia muutoksenhakumekanismeja ei ole vielä noudatettu, se ei rekisteröidy kantelukirjeenvaihdoksi, joka liittyy rikkomuksiin, joihin liittyy ympäristötiedon saantia koskevia pyyntöjä.

Komission mukaan tämä lähestymistapa ei ole uusi poikkeus, vaan se kuuluu sen nykyisen poikkeuksen piiriin, joka sisältyy komission tiedonantoon Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle suhteista kantelijoihin yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa, jäljempänä 'vuoden 2002 tiedonanto' [1] ja joka koskee "valituksen tekemättä jättämistä ".

Tältä osin haluan aluksi huomauttaa, että jos komissio kirjattuaan kirjeenvaihdon kanteluksi toteaa, ettei sen osallistuminen ole asianmukaista, sillä on erilaisia vaihtoehtoja kantelun käsittelemiseksi. Kuten komissio on aivan oikein todennut, yksi niistä on käyttää PILOT-ohjelmaa. Jälkimmäisen olisi oletettavasti osoittauduttava kohtuullisen hyödylliseksi, jos kantelujen määrä ylittää komission hallinnolliset valmiudet käsitellä niitä.

Toiseksi ei voida väittää, että kansalliset tuomioistuimet olisivat yhteisön oikeuden ensimmäisiä valvojia ja että kaikki väitetyt rikkomiset voitaisiin jopa ratkaista tehokkaammin kansallisilla muutoksenhakukeinoilla kuin yhteisön tasolla.

Näin ollen kannatin yksittäistä kantelua koskevassa äskettäisessä päätöksessäni komission käytäntöä odottaa meneillään olevan asiaa koskevan kansallisen tuomioistuinvalvonnan tulosta ennen kuin päätän, miten kyseisen valvonnan piiriin kuuluvaa jo rekisteröityä kantelua käsitellään [2].

Haluan kuitenkin korostaa, että seuraavien välillä on ero: a) päätös lykätä rikkomuskantelun hallinnollista käsittelyä, kunnes kansallinen tuomioistuin tai toimivaltainen kansallinen elin päättää menettelynsä ja päättää samasta asiasta; ja b) päätös siitä, että valitusta ei pitäisi hyväksyä sellaisenaan, jos tuomioistuimeen tai toimivaltaiseen kansalliseen elimeen ei ole jo otettu yhteyttä ja sille ei ole annettu mahdollisuutta päättää samasta asiasta. 

Mitä tulee b alakohtaan, on syytä muistuttaa yhteisöjen tuomioistuimen klassisessa tuomiossa Van Gend en Loos [3] esittämästä selkeästä toteamuksesta, jonka mukaan "se, että perustamissopimuksessa annetaan komission käyttöön keinoja, joilla voidaan varmistaa, että [jäsenvaltioille] perustamissopimuksessa asetettuja velvoitteita noudatetaan, [ei] sulje pois sitä mahdollisuutta, että yksityisten oikeussubjektien välisissä kanteissa kansallisessa tuomioistuimessa vedotaan näiden velvoitteiden rikkomiseen".

Samassa tuomiossa tuomioistuin totesi myös, että "asianomaisten henkilöiden valppaus suojella oikeuksiaan [kansallisissa tuomioistuimissa] merkitsee tehokasta valvontaa, joka täydentää 169 ja 170 artiklassa komission ja jäsenvaltion huolellisuudelle annettua valvontaa" (kursivointi tässä). Myöhemmässä asiassa Molkerei-Zentrale antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin lisäsi, että "[kansallisella] menettelyllä pyritään suojaamaan yksilön oikeuksia tietyssä tapauksessa, kun taas yhteisön viranomaisten toiminnan tavoitteena on yhteisön oikeuden yleinen ja yhdenmukainen noudattaminen". [4]

Edellä esitetyn perusteella en ole vakuuttunut komission näkemyksestä, jonka mukaan rikkomista koskevaa kirjeenvaihtoa ei pitäisi rekisteröidä kanteluksi, jos kansallinen tuomioistuin tai muu elin ei ole vielä tutkinut samaa asiaa ja asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään oikeussuojakeinoista kansallisella tasolla tältä osin.

Lisäksi katson, ettei yhtäkään vuoden 2002 tiedonannon 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa (Kantelujen kirjaaminen) tarkoitetuista kuudesta olemassa olevasta poikkeuksesta, sellaisena kuin se on tällä hetkellä, voida soveltaa tilanteeseen, jossa kansallisia muutoksenhakukeinoja ei ole vielä käytetty loppuun kyseessä olevaa rikkomista koskevan kirjeenvaihdon toimittamishetkellä.

On vaikea yhtyä komission tulkintaan, jonka mukaan tällainen tilanne kuuluu sen poikkeuksen piiriin, jonka mukaan kirjeenvaihtoa ei tutkita kanteluna eikä sitä näin ollen kirjata kantelujen keskusrekisteriin, jos siinä ei esitetä valitusta. Jos tietyn tiedonannon tai tietyn kirjeenvaihdon tarkastelun perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että kysymykset, joihin siinä viitataan, ovat tai voivat olla kansallisen tuomioistuinvalvonnan tai hallinnollisen valvonnan kohteena, ei voida todeta, että väitettä ei ole esitetty. Tällainen tulkinta poikkeuksesta "se ei esitä valitusta" olisi näin ollen laaja. Muistutan tässä yhteydessä jälleen ja analogisesti, että yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan poikkeuksia on tulkittava suppeasti (singularia non sunt extenda)[5].  Yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti katsonut, että poikkeuksia on tulkittava siten, että niiden soveltamisala rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä niiden etujen turvaamiseksi, joita kyseisillä poikkeuksilla voidaan suojella [6].

Antamalla vuoden 2002 tiedonannon ja omaksumalla uuden lähestymistavan 28. syyskuuta 2009 alkaen komissio halusi oikeudenmukaisesti suojella paremmin EU:n kansalaisten etuja. Tästä syystä oikeusasiamiehen käsityksen mukaan komission perussääntönä on, että kaikki rikkomuksiin liittyvä kirjeenvaihto on kirjattava kanteluna.  Katson kuitenkin, että voimassa olevan poikkeuksen, joka koskee ”valituksen esittämättä jättämistä”, laajalla tulkinnalla, sellaisena kuin komissio sitä soveltaa, ei ole tällaista tarkoitusta.

Edellä esitetyn perusteella olisin kiitollinen, jos komissio voisi selittää 28. helmikuuta 2010 mennessä, voiko se suostua muuttamaan edellä esitettyä tulkintaansa vuoden 2002 tiedonantoon sisältyvästä poikkeuksesta, joka koskee ”huomautuksen esittämättä jättämistä” ja jonka mukaan kansalaisten ympäristötiedon saatavuutta koskeviin rikkomuksiin liittyvää kirjeenvaihtoa, jota ei ole vielä saatettu kansallisen oikeudellisen/hallinnollisen valvonnan piiriin, ei voida rekisteröidä kanteluksi, koska siinä ei esitetä valitusta.

Teidän vilpittömästi,

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

[1] EYVL 2002, C 244, s. 5.

[2] Asia 822/2009/BU, 34 kohta (www.ombudsman.europa.eu).

[3] Asia 26/62, Van Gend en Loos, Kok. 1963, s. 3.

[4] Asia C-28/67, Molkerei-Zentrale Westfalen, Kok. 1968, s. 143, 154 kohta.

[5] asia C-465/04, Hoyvem, Kok. 2006, s. I-2879, 24 kohta; Yhdistetyt asiat C-397/01 Pfeiffer, Kok. 2004, s. I-8835, 52 kohta, ja C-303/98 Simap, Kok. 2000, s. I-7963, 34 ja 35 kohta.

[6] Asia 151/02, Landeshaupstadt Kiel, Kok. 2003, s. I-8389, 89 kohta.