Kantelun tausta

1. Kantelija, joka on Euroopan parlamentin jäsen, pyysi Euroopan komissiota antamaan hänelle asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla oikeuden tutustua komission ja irlantilaisten toimittajien väliseen sähköpostiviestiin. Tämä kirjeenvaihto oli tapahtunut kantelijan komissiolle esittämän vesipolitiikan puitedirektiiviä koskevan parlamentin kysymyksen yhteydessä. Kantelija pyysi saada tutustua kirjeenvaihtoon, koska hän uskoi, että komissio oli paljastanut irlantilaisille toimittajille vastauksensa parlamentin kysymykseen ennen vastauksen lähettämistä hänelle.

2. Komissio hylkäsi pyynnön. Se totesi ensin, että se oli kuullut irlantilaisia toimittajia, jotka olivat vastustaneet kirjeenvaihdon paljastamista (toimittajat väittivät, että heidän oli oltava vapaasti ja luottamuksellisesti yhteydessä komissiossa oleviin lähteisiinsä). Tämän jälkeen komissio vetosi asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyyn taloudellisten etujen suojaa koskevaan poikkeukseen (komissio totesi, että sanomalehdet olivat yrityksiä). Komissio lisäsi, ettei se voinut yksilöidä mitään ylivoimaista yleistä etua, jonka vuoksi tutustumisoikeus olisi myönnettävä. Se totesi myös, ettei se voinut myöntää edes osittaista tutustumisoikeutta.

3. Tämän jälkeen kantelija toisti pyyntönsä komissiolle (hän esitti komissiolle uudistetun pyynnön asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti). Koska komissio ei vastannut pyyntöön ajoissa, hän kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Tiedustelu

4. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavan väitteen:

Komissio ei luovuttanut pyydettyjä asiakirjoja.

5. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai komission lopullisen päätöksen kantelijan pyynnöstä saada tutustua asiakirjoihin ja sen jälkeen kantelijan huomautukset kyseisestä päätöksestä. Hänen tapausryhmänsä tarkasti myös komission asiakirja-aineiston, joka koski tätä asiaa. Oikeusasiamiehen päätöksessä otetaan huomioon osapuolten esittämät perustelut ja näkemykset.

Väite, jonka mukaan pyydettyihin asiakirjoihin tutustuminen on evätty perusteettomasti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

6. Lopullisessa päätöksessään, joka koski kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, komissio suostui luovuttamaan osia asiakirjoista. Komissio perusteli jäljelle jääviä poistoja tarpeella suojata toimittajien ja komission virkamiesten henkilötietoja [1] sekä toimittajien ja mediayritysten, joiden palveluksessa he työskentelivät, kaupallisia etuja [2].

7. Komissio totesi, että sähköpostiviestit sisälsivät henkilötietoja eli komission virkamiesten (jotka eivät kuulu ylempään johtoon) ja toimittajien nimiä, sähköpostiosoitteita, osoitteita, työtehtäviä ja puhelinnumeroita. Ne sisälsivät myös huomautuksia yhden henkilön ammatillisesta käyttäytymisestä, joka, vaikkakin anonymisoidussa muodossa, voitaisiin yhdistää asianomaiseen henkilöön. Lisäksi keskustelut sisälsivät henkilökohtaisia tai täydentäviä viestejä. Nämä viestit olivat myös henkilötietoja siltä osin kuin ne olivat peräisin toimittajilta. Tämä johtui siitä, että kantelija ilmoitti tietävänsä niiden kolmen toimittajan henkilöllisyyden, joiden väitettiin käyneen keskusteluja komission kanssa. Näin ollen oli todennäköistä, että viestit osoitettaisiin (oikein tai virheellisesti) näille kolmelle toimittajalle. Tämän jälkeen komissio totesi, että näiden tietojen julkistaminen olisi asetuksen (EY) N:o 45/2001 [3] 8 artiklan b alakohdassa tarkoitettua henkilötietojen käsittelyä. Koska kantelija ei ollut osoittanut, että mitään näistä henkilötiedoista olisi tarpeen paljastaa, komissio hylkäsi pyynnön. Se huomautti myös, ettei se voinut olettaa, että luovuttaminen ei loukkaisi toimittajien laillisia oikeuksia.

8. Komissio huomautti lisäksi, että yleinen etu ei voi syrjäyttää yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskevaa poikkeusta.

9. Taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvän poikkeuksen osalta komissio totesi, että toimittajilta peräisin olevien sähköpostiviestien tietyt osat heijastivat toimittajien erityistietämystä vesipolitiikan puitedirektiivistä ja sen täytäntöönpanosta Irlannissa tiettynä ajankohtana. Ne heijastelivat toimittajien tulkintaa silloisesta tilanteesta ja mahdollisia jatkotoimia, joita Irlannin olisi toteutettava direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Näillä tiedoilla oli sen mukaan kaupallista arvoa, koska ne perustuivat kyseisten toimittajien aiempaan tutkintatyöhön. Näiden osien julkistaminen asettaisi toimittajien tutkintatyön tulokset kilpailevien toimittajien saataville ja tarjoaisi myös tietoa kyseisten toimittajien tutkintakäytännöistä. Tämä puolestaan vaarantaisi asianomaisten toimittajien kaupalliset edut. Uutispalvelumarkkinoiden kilpailukykyinen ja nopeasti muuttuva luonne vahvisti tätä päätelmää. Sen osalta, oliko olemassa yleinen etu, joka voisi syrjäyttää nämä kaupalliset edut, komissio totesi, että kantelija ei viitannut ylivoimaiseen yleiseen etuun, joka edellyttäisi toimittajilta peräisin olevien sähköpostiviestien paljastamista, eikä komissio voinut yksilöidä tällaista etua.

10. Sen osalta, oliko osittaisen tutustumisoikeuden jatkaminen mahdollista, komissio totesi, että merkitykselliselle osittaiselle tutustumisoikeudelle poistetuista asiakirjoista ei voitu myöntää jatkoa.

11. Kantelija ilmoitti tämän jälkeen oikeusasiamiehelle, että hänen mielestään vesimaksut olivat suuri huolenaihe Irlannin kansalaisille.[4] Näin ollen hänen mielestään oli olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellytti sähköpostiviestien paljastamista. Kantelija oli samaa mieltä siitä, että ”toimittajien nimet ja kaikki erityiset tiedot, joista heidät voidaan selvästi tunnistaa”, tai lähteiden nimet voitaisiin poistaa. Hän kuitenkin uskoi, että jotkin peitetyt tiedot eivät ehkä ole tällaisia. Komissio oli muokannut asiakirjoja voimakkaasti. Hänen mukaansa oli vaikea uskoa, että poistot sisälsivät vain toimittajien tunnistetietoja. Kantelija väitti, että komissio voisi jättää ilmoittamatta mahdollisesti noloja tietoja.

Oikeusasiamiehen arviointi

12. Oikeusasiamies on tarkastanut kaikki sähköpostit. Tämän tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio päätti perustellusti olla luovuttamatta pyydettyjä asiakirjoja kokonaisuudessaan. Tämän päätelmän syyt ovat seuraavat.

13. Oikeusasiamies toteaa, että vaikka toimittajien nimet on poistettu sähköpostiviesteistä, kantelijan ja muiden olisi silti mahdollista tunnistaa toimittajat vertaamalla sähköpostiviesteissä olevia poistettuja tietoja tietoihin, jotka tulivat julkisesti saataville sähköpostiviestien kirjoittamisen jälkeen. Kantelija tai muut voisivat esimerkiksi verrata sähköpostiviestin tiettyä sisältöä useiden irlantilaisten toimittajien myöhempiin lehdistöraportteihin tarkistaakseen, oliko tietty sähköpostivaihto tietyn toimittajan kanssa. Jos sähköpostiviestien paljastaminen voisi yhdistää sähköpostiviestin tiettyyn toimittajaan, sähköpostiviestistä tulee toimittajan ”henkilötietoja”[5].

14. Se, että sähköpostiviestiä voidaan pitää ”henkilötietona”, ei tarkoita, ettei sitä voitaisi koskaan paljastaa. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti nämä henkilötiedot voidaan edelleen luovuttaa 1), jos kantelija osoittaa, että tiedot on tarpeen siirtää hänelle, ja 2) edellyttäen, että ei ole syytä olettaa, että toimittajien oikeutetut edut saattaisivat vaarantua.[6] Oikeusasiamies ymmärtää, että kantelija pyysi saada tutustua sähköpostiviesteihin selvittääkseen, paljastiko komissio irlantilaisille toimittajille vastauksensa parlamentin kysymykseen ennen kuin se välitti vastauksen hänelle. Vaikka oikeusasiamies olettaisi, että tämä tarve on asetuksessa (EY) N:o 45/2001 tarkoitettu ”välttämättömyys”, oikeusasiamies päättelee tarkastuksensa jälkeen, että sähköpostiviestien poistetuilla osilla ei puututtaisi tähän välttämättömyyteen. Kantelija on itse asiassa jo pystynyt osoittamaan, että komissio ja irlantilaiset toimittajat olivat yhteydessä toisiinsa vesimaksuista Irlannissa.[7] Sähköpostiviestien sisällön julkistaminen paljastaisi vain sen, mistä sähköposteista toimittajat ovat peräisin. Kantelija ei ole esittänyt mitään syytä siihen, miksi hän tarvitsee kyseisiä tietoja.

15. Oikeusasiamies voi myös vahvistaa, että peitetyt osat eivät sisällä Irlannin vesimaksuja koskevia tietoja, jotka eivät jo ole julkisia.

16. Koska poistot oli asianmukaisesti perusteltu henkilötietojen suojaamisen tarpeella, taloudellisten etujen suojaa koskevaa poikkeusta ei ole tarpeen tarkastella erikseen.

17. Näistä syistä oikeusasiamies päättää tutkimuksensa toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ole.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee tutkimuksensa perusteella kantelun johdosta seuraavan päätelmän [8]:

Komission osittainen kieltäytyminen antamasta pyydettyjä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi ei merkinnyt hallinnollista epäkohtaa.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourg, 6.7.2017

[1] Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään olennaisilta osin seuraavaa: ”1. Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa: ... b) yksityisyys ja yksilön koskemattomuus erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.”

[2] Direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetään olennaisilta osin seuraavaa: ”2. Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa: — luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kaupalliset edut, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet – – ellei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.”

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.12.2000). 1. 2001 s. 1.

[4] Vesimaksut poistettiin ensimmäisen kerran Irlannissa vuonna 1977. Osa paikallisviranomaisista palautti ne vuonna 1983. Uusi kansallinen vesihuoltoviranomainen Irish Water alkoi vuodesta 2015 alkaen periä maksuja veden toimittamisesta koteihin ja jätevesipalveluista koteihin.

[5] Asetuksen (EY) N:o 45/2001 2 artiklan a alakohdan mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan ”kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja”.

[6] Direktiivin 8 artiklassa säädetään olennaisilta osin seuraavaa: ”–– henkilötietoja saa siirtää ainoastaan vastaanottajille – – b) jos vastaanottaja osoittaa, että tiedot on tarpeen siirtää, eikä ole syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut saattaisivat vaarantua.”

[7] Oikeusasiamies toteaa, että mikään erityinen syy ei olisi estänyt komissiota tuolloin toimittamasta toimittajille tietoja vesimaksuista.

[8] Tietoa uudelleentarkastelumenettelystä on oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/en/resources/otherdocument.faces/en/70669/html.bookmark