FOR PREVIEWING & TESTING PURPOSES ONLY.
This notification will disappear once the page will be published.
This link is available for less than 30 minutes.
  • Helppolukuinen aineisto
  • Tekstin koko

Haluatko tehdä kantelun EU:n toimielimestä tai elimestä?

Nykyinen kieli: 
  • Suomi
Lähdekieli: 
Saatavilla olevat kieliversiot: 
Tämä sivu on konekäännetty.
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.

Euroopan oikeusasiamiehen päätös kantelusta 983/29.10.96/ABU/KENYA/XD/BB Euroopan komissiota vastaan


Strasbourg, 29. huhtikuuta 1999

Hyvä jäsen U.,
teitte 29. lokakuuta 1996 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetun tien rakentamisesta Keniaan.
Toimitin valituksen 17. tammikuuta 1997 Euroopan komission puheenjohtajalle ja Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 2. toukokuuta 1997 ja neuvosto 19. maaliskuuta 1997. Toimitin teille molemmat lausunnot ja pyysin teitä esittämään huomautuksia, jos niin haluatte. Sain 28. toukokuuta 1997 huomautuksenne neuvoston lausunnosta. Sain 1. elokuuta 1997 huomautuksenne komission lausunnosta.
Saatuani nämä lausunnot ja kantelijan huomautukset päätin keskittää tutkimukseni komission vastuuseen sillä perusteella, että kyseinen hanke rahoitettiin EKR:stä, jota Euroopan komissio hallinnoi omalla vastuullaan, minkä vuoksi kysymys neuvoston hallinnollisesta epäkohdasta ei tule esiin tässä tapauksessa.
Pyysin 24. kesäkuuta 1998 päivätyllä kirjeellä komissiolta täydentävää lausuntoa, joka toimitettiin Teille huomautuksia varten.
Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY


Kantelun tausta on seuraava. Tien rakentaminen Westlands-St Austins- ja Kabete-Limuru-osuuksien varrella Nairobin lähellä on osa pohjoisen käytävän liikennehanketta, jonka tarkoituksena on helpottaa viestintää koko Itä-Afrikassa. Se toteutettiin vuosina 1990-1993. Siihen osallistuivat Euroopan yhteisö, Kenian hallitus ja italialainen yritys (toimeksisaaja), joka sai urakkasopimuksen kansainvälisen tarjouskilpailun jälkeen.
Kantelija väittää, että yhteisö on vastuussa sellaisen hankkeen rahoittamisesta, joka on aiheuttanut huomattavaa vahinkoa ihmisten, eläinten ja kasvien elämälle, omaisuuden tuhoutumiselle ja paikallisyhteisöjen ympäristön pilaantumiselle. Kantelijan mukaan yhteisö rikkoi Lomén yleissopimusta, minkä vuoksi sen olisi siirryttävä vahinkojen korvaamiseen ja toimittava yhteistyössä ympäristövahinkojen korjaamiseksi.

KYSYMYS


Yhteenvetona voidaan todeta,
että komissio esitti seuraavat huomautukset:
Kantelu koskee kuudennen Euroopan kehitysrahaston varoista rahoitettua sopimusta. Asiaa on näin ollen arvioitava Lomé III -yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden ja velvollisuuksien perusteella.
Hanketta koskevan tutkimuksen rahoitti ja sitä valvoi Kenian hallitus. Vaihtoehtoisia ratkaisuja harkittiin ennen tien rakentamisen aloittamista. Jäsenvaltiot keskustelivat hankkeesta EKR:n komiteassa, ja se hyväksyttiin yksimielisesti.
Oikeudellinen vastuu sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvista vahingoista on toimeksisaajalla. Toimeksisaajaa vastaan on nostettava kanne ja perustelluista vaateista on maksettava korvaus Kenian lainsäädännön mukaisesti. Vahingot, jotka johtuvat siitä, että Kenian viranomaiset eivät noudata paikallisia määräyksiä, ovat heidän vastuullaan.
Kun komissio sai tiedon hankkeen täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista, ryhdyttiin toimiin tilanteen selvittämiseksi ja lieventävien toimenpiteiden määrittämiseksi yhdessä toimeksisaajan ja Kenian viranomaisten kanssa. Komissio on jatkanut ja jatkaa edelleen toimiaan yhdessä Kenian viranomaisten kanssa löytääkseen keinoja parantaa paikallisten asukkaiden oloja.
Tiehankkeen hyväksymisajankohtana ympäristö- ja sosiokulttuuriset kysymykset eivät olleet yhtä näkyvästi esillä AKT-valtioiden kanssa tehtävässä kehitysyhteistyössä, koska oletettiin, että se oli edunsaajavaltion vastuulla suvereenina kumppanina. Tätä on muutettu hyväksymällä Lomén neljäs yleissopimus, jossa kiinnitetään enemmän huomiota kehitysyhteistyön sosiokulttuurisiin ja ympäristövaikutuksiin.

Kantelijan huomautukset
Yksityiskohtaisessa muistiossa kantelija kuvaili hankkeen täytäntöönpanon aikana ympäristölle ja väestön terveydelle aiheutuneita ongelmia ja esitti tiivistetysti seuraavat toteamukset:
Lomén neljäs yleissopimus oli voimassa suurimman osan hankkeen täytäntöönpanokaudesta. Tämä tarkoittaa, että tässä tapauksessa olisi tarkasteltava Lomén neljättä yleissopimusta. Huomautuksissa esitetyissä perusteluissa tarkastellaan kuitenkin myös Lomé III -yleissopimuksen vaikutuksia.
Lomé III -yleissopimuksen 219 artiklassa määrätään, että hankkeen arvioinnissa on otettava huomioon odotetut yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset. Yhteisön ja Kenian hallituksen yhteisenä tehtävänä oli arvioida hanketta ja varmistaa, että se täyttää kaikki yleissopimuksen mukaiset kriteerit ja periaatteet.
Täytäntöönpanovaiheessa komission nimittämä johtava tulojen ja menojen hyväksyjä vastasi viime kädessä rahaston varojen hallinnoinnista ja hyväksyttyjen toimien asianmukaisen toteuttamisen varmistamisesta. Lisäksi komission edustajan olisi pitänyt varmistaa, että hanke toteutettiin asianmukaisesti taloudellisesta ja teknisestä näkökulmasta.
Arvioinnin jälkeisessä vaiheessa komission on toimittava asianomaisten yhteisöjen kunnostamiseksi. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi yhteisö olisi asetettava sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustamissopimuksen 215 artiklan nojalla.

MUUT TUTKIMUKSET

Komission täydentävä lausunto Oikeusasiamies pyysi
24. kesäkuuta 1998 komissiota tiedottamaan hänelle tuloksista, joita oli saatu louhoksen vieressä asuvan yhteisön elinolojen parantamispyrkimyksistä. Lisäksi komissiota pyydettiin ilmoittamaan oikeusasiamiehelle, milloin se sai ensimmäisen kerran tiedon hankkeen toteuttamiseen liittyvistä ongelmista ja mihin konkreettisiin toimiin komission valtuutettu oli ryhtynyt Lomé III -yleissopimuksen 228 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Komissio esitti tiivistetysti seuraavat lausumat:
Komissio sai tiedon ongelmista paikan päällä syyskuussa 1990 pidetyssä kokouksessa. Toimeksisaajan, hankkeen valvojan ja Kenian hallituksen edustajien kanssa pidettiin säännöllisiä työmaakokouksia.
Komission valtuuskunta on pitänyt kokouksia paikallisyhteisön edustajien, OXFAMin ja ryhmää avustavan oikeudellisen neuvontakeskuksen Kituo Cha Sherian kanssa. Valtuuskunta ehdotti, että paikallisyhteisö hakisi tukea yhteisön kehitysrahastosta. Rahaston tavoitteena on auttaa paikallisyhteisöjä vastaamaan joihinkin ensisijaisiin tarpeisiinsa. Tämän seurauksena sovittiin, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeriö rahoittaa yhteisön kehitystyöntekijän, joka nimitetään määrittelemään koko yhteisön ensisijaiset tarpeet ja avustamaan yhteisön kehitysohjelman mukaisen hankkeen valmistelussa. Komission mukaan ehdokas on löytynyt.
Toimeksisaajan toimittaman veden laadun osalta, jolla korvataan louhinnan vuoksi menetetty vesi, lähetystö on varmistanut tieteellisten testien jälkeen, että laatu oli porausreiän alkuperäistä asennusta tehtäessä standardin mukainen.
Mitä tulee louhinnasta paikalliselle väestölle mahdollisesti aiheutuviin terveyshaittoihin, ne eivät olleet ilmeisiä töiden toteuttamishetkellä.

Kantelijan lisähuomautukset
Lisähuomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa ja esitti tiivistetysti seuraavat toteamukset:
Ei ole juurikaan näyttöä siitä, että tiehankkeiden aikana ja niiden jälkeen toteutetut parannukset joko palauttivat turvallisen vesihuollon, tekivät Rungirin louhoksesta turvallisen tai kompensoivat asukkaille ja heidän ympäristölleen aiheutuneita haittoja.
Kantelija väittää, että edustuston ja paikallisyhteisön edustajien välillä pidettiin vain kaksi kokousta.
Kantelijalle on ilmoitettu, että yhteisön kehitystyöntekijä on vieraillut Gitarun ja Rungirin alueella ja työskentelee yhteisön kanssa ehdotusten parissa.
Veden laadun osalta kantelija toivoo, että oikeusasiamies saisi jäljennöksen komission täydentävässä lausunnossa mainitusta tieteellisestä kertomuksesta.
Kantelija väittää, että valtuuskunnan jäsenet olivat tietämättömiä sekä kansainvälisistä normeista että paikallisista huolenaiheista, jotka liittyvät vaaroihin, joille paikallinen yhteisö altistui.

PÄÄTÖS

1. Tutkiakseen,
näyttääkö Euroopan komissio syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan, oikeusasiamiehen on tutkittava, mitä Lomén yleissopimusta tapaukseen voidaan soveltaa.
Koska hanke rahoitettiin kuudennesta Euroopan kehitysrahastosta (1), joka perustettiin Lomé III -yleissopimuksen (2) täytäntöön panemiseksi, oikeusasiamies päättelee tästä, että asiassa sovelletaan Lomé III -yleissopimuksen määräyksiä.
Arvioidakseen komission roolia ja vastuuta hankkeen eri vaiheissa oikeusasiamies on päättänyt arvioida hankkeen eri vaiheita: ennen täytäntöönpanoa, sen jälkeen ja sen jälkeen.
1.1 Täytäntöönpanoa edeltävä vaihe
1.1.1 Kantelija huomauttaa, että komission ei olisi pitänyt rahoittaa hanketta, joka ei täyttänyt kaikkia Lomé III -yleissopimuksessa asetettuja edellytyksiä etenkään ympäristön ja yhteiskunnan kannalta.
1.1.2 Komissio toteaa, että Lomé III -yleissopimuksessa ei ollut määräystä AKT-valtioiden ja komission velvollisuudesta tutkia hankkeiden ympäristövaikutukset. Siinä mainitaan myös, että kehitysyhteistyön sosiokulttuuriset ja ympäristövaikutukset olivat Lomé III -yleissopimuksessa vähemmän merkittäviä kuin Lomé IV -yleissopimuksessa.
1.1.3 Euroopan oikeusasiamies toteaa, että Lomé III -yleissopimuksen 219 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: "Hankkeiden ja ohjelmien tehokkuutta on arvioitava analyysillä, jossa verrataan käytettäviä keinoja tekniseltä, sosiaaliselta, kulttuuriselta, taloudelliselta, rahoitukselliselta ja ympäristölliseltä kannalta odotettuihin vaikutuksiin.
Mahdolliset vaihtoehdot on tutkittava." 1.1.4 Vaikuttaa siltä, että tämä säännös ei edellytä erityistä ympäristöarviointia hankkeen täytäntöönpanoa edeltävässä vaiheessa, vaan se edellyttää pikemminkin mahdollisten vaihtoehtojen tutkimista erityisesti sosiaalisesta ja ympäristönäkökulmasta.
1.1.5 Komissio selitti lausunnoissaan, että suurin osa tien rakentamisen mahdollisista haitallisista ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista otettiin huomioon ennen tien rakentamisen aloittamista. Ongelmatyypit jaettiin kolmeen pääryhmään: i) rakentamisen aikana aiheutuneet ongelmat, joiden syy lakkaa rakentamisen päätyttyä, ii) rakentamisen aikana tehdyistä enemmän tai vähemmän pysyvistä töistä johtuvat ongelmat ja iii) tien pysyvä vaikutus alueella asuvien elämään. Komissio tutki vaihtoehtoisia ratkaisuja ja tuli siihen tulokseen, että hankkeen kokonaishyödyt olivat suuremmat kuin väistämättömät ympäristöhaitat ja sosiaaliset haitat, ja EY:n jäsenvaltiot noudattivat tätä arviointia EKR:n komiteassa, joka hyväksyi hankkeen.
1.1.6 Oikeusasiamies huomauttaa, että Lomé III -yleissopimus ei näytä ottavan ympäristökysymystä yhtä hyvin huomioon kuin Lomé IV -yleissopimus. Lomé IV -yleissopimukseen on siten lisätty erityinen määräys (6 artiklan 2 kohta), jossa ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen säilyttäminen asetetaan etusijalle yhteisön ja AKT-valtioiden välisessä yhteistyössä.
1.1.7 Näiden havaintojen perusteella Euroopan komissiolla ei näytä olleen hallinnollista epäkohtaa hankkeen täytäntöönpanoa edeltävässä vaiheessa.
1.2 Täytäntöönpano
1.2.1 Kantelija väittää, että Euroopan komission edustajilla oli vastuu hankkeen toteuttamisesta ja että heidän olisi pitänyt varmistaa toimien asianmukainen toteuttaminen.
1.2.2 Euroopan komissio toteaa, että toimeksisaaja on oikeudellisesti vastuussa sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvista vahingoista ja että se on vastuussa vahingoista, jotka johtuvat siitä, että Kenian viranomaiset eivät noudata paikallisia määräyksiä.
1.2.3 Oikeusasiamies toteaa, että toimeksisaajalla oli hankkeen toteuttamiseen liittyviä sopimusvelvoitteita. Oikeusasiamiehelle toimitetun aineiston perusteella näyttää siltä, että paikallisyhteisöihin vaikuttaneiden töiden aikana ilmeni ongelmia ja että toimeksisaajaa vastaan nostettiin kanteita Kenian tuomioistuimessa. Näin ollen komissio ei voi puuttua Kenian lainsäädännön ja tuomioistuinten toimivaltaan kuuluviin asioihin.
1.2.4 Oikeusasiamies toteaa myös, että Lomé III -yleissopimuksessa annetaan joitakin vastuualueita komission edustajille sekä AKT-valtioille hankkeen täytäntöönpanovaiheessa. Asetuksen 226 artiklan 1 kohdassa annetaan komission nimittämälle johtavalle tulojen ja menojen hyväksyjälle vastuu rahaston varojen hallinnoinnista. Asetuksen 228 artiklan 3 kohdassa komissiolle annetaan tehtäväksi helpottaa ja nopeuttaa hankkeiden valmistelua, arviointia ja toteuttamista. Asetuksen 228 artiklan 6 kohdassa säädetään, että valtuutettu tekee toimien arvioinnissa yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa ja 228 artiklan 8 kohdan mukaisesti varmistaa komission puolesta, että rahaston varoista rahoitetut hankkeet ja ohjelmat toteutetaan asianmukaisesti taloudellisesta ja teknisestä näkökulmasta. Yleissopimuksen 225 artiklan 3 kohdassa määrätään, että AKT-valtiot "toteuttavat yhteisön rahoittamat hankkeet".
1.2.5 Euroopan komission oikeusasiamiehelle toimittamista lausunnoista käy ilmi, että komissio tunnustaa tietyn vastuun hankkeen täytäntöönpanovaiheessa. Vaikuttaa myös siltä, että komissio ryhtyi toimiin tutkiakseen tilannetta ja määrittääkseen yhdessä toimeksisaajan ja Kenian viranomaisten kanssa lieventäviä toimenpiteitä. Toimeksisaajan, hankkeen valvojan ja Kenian hallituksen edustajien kanssa pidettiin säännöllisiä työmaakokouksia.
1.2.6 Oikeusasiamiehen pyydettyä lisälausuntoa komissio selvensi saaneensa tiedon vaikeuksista syyskuussa 1990 pidetyssä työmaakokouksessa. Lisäksi komissio toimitti jäljennökset joidenkin paikan päällä pidettyjen kokousten muistioista. Näistä huomautuksista käy ilmi, että lähetystö oli itse asiassa alusta alkaen mukana vaikeuksien ratkaisemisessa: Neuvotaan toimeksisaajaa käsittelemään valitukset viipymättä ja varmistetaan, että toimeksisaaja noudattaa ympäristö- ja luonnonvaraministeriön uutta suositusta, sekä muistutetaan toimeksisaajaa hänen velvollisuuksistaan, jotka liittyvät yleiseen turvallisuuteen ja ympäristövaikutuksiin louhostoiminnan aikana. Lisäksi työmaaohjeiden jäljennökset osoittavat, että myös työnjohtaja teki toimeksisaajalle valituksia.
1.2.7 Käsiteltävänä olevassa asiassa esitettyjen seikkojen perusteella ei vaikuta siltä, että komissio ei olisi varmistanut asianmukaista täytäntöönpanoa. Näin ollen oikeusasiamies ei pidä aiheellisena jatkaa kantelun tämän osan käsittelyä.
1.3 Täytäntöönpanon jälkeinen vaihe 1.3.1
Kantelija väittää, että komission on ryhdyttävä toimiin asianomaisten yhteisöjen kunnostamiseksi hankkeen jälkiarviointivaiheessa.
1.3.2 Komissio totesi lausunnoissaan, että se jatkaa edelleen ponnistelujaan yhdessä Kenian viranomaisten kanssa löytääkseen keinoja parantaa paikallisten asukkaiden oloja. Valtuuskunta on ehdottanut, että paikallisyhteisö hakee tukea yhteisön kehitysrahastosta. Rahaston tavoitteena on auttaa paikallisyhteisöjä vastaamaan joihinkin ensisijaisiin tarpeisiinsa. Sovittiin, että olisi nimitettävä yhteisön kehitystyöntekijä, joka määrittäisi koko yhteisön ensisijaiset tarpeet ja avustaisi yhteisön kehitysohjelmaan kuuluvan hankkeen valmistelussa. Kantelijalle on ilmoitettu, että yhteisön kehitystyöntekijä on vieraillut Gitarun ja Rungirin alueella ja työskentelee yhteisön kanssa hanke-ehdotusten parissa.
1.3.3 Sekä kantelijan että Euroopan komission esittämien tietojen perusteella Euroopan oikeusasiamies ei ole havainnut seikkoja, jotka osoittaisivat, että komissio ei olisi noudattanut vastuutaan hankkeen täytäntöönpanon jälkeisessä vaiheessa.
2. Päätelmä Euroopan oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten
perusteella näyttää siltä, että Euroopan komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa, minkä vuoksi Euroopan oikeusasiamies on päättänyt lopettaa asian käsittelyn.

LISÄTÄÄN PALAUTUKSET


Mitä tulee kantelijan pyyntöön saada jäljennös komission täydentävässä lausunnossa mainitusta tieteellisestä raportista, kantelijalla on mahdollisuus pyytää tällainen jäljennös suoraan komissiolta yleisön oikeudesta tutustua komission asiakirjoihin 8 päivänä helmikuuta 1994 tehdyn komission päätöksen (3) perusteella. Päätöksen 2 artiklassa säädetään menettelystä asiakirjoihin tutustumista varten: komission on ilmoitettava hakijalle kuukauden kuluessa, hyväksytäänkö hakemus vai ei. Jos tutustumisoikeutta ei voida myöntää, hakijalle on ilmoitettava, että hänellä on kuukausi aikaa valittaa epäämisestä.
Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.
Vilpittömästi sinun,
Jacob Söderman.

(1) EYVL L 325, 1986, s. 42.

(2) EYVL 1986, L 86, s. 1.

(3) EYVL 1994, L 46, s. 58.

Mitä mieltä olet tästä konekäännöksestä? Anna meille palautetta