Kantelun tausta

1. Kantelija on EU:n kansalainen. Vuonna 2014 hän haki kahta erillistä virkaa Europolista. Nämä olivat asiantuntijan virka (palkkaluokka AD 7, jäljempänä 'AD 7 -virka') ja ulko- ja EU:n toimielinasioista vastaavan virkamiehen virka (tehtäväryhmä IV, jäljempänä 'tehtäväryhmän IV virka')[1]. Kummassakaan tapauksessa kantelijaa ei kutsuttu haastatteluun.

Tehtäväryhmän IV virka

2. Europol ilmoitti kantelijalle 19. toukokuuta 2014, ettei häntä ollut valittu esivalintaluetteloon. Kantelija pyysi 20. toukokuuta 2014 Europolilta palautetta siitä, miksi häntä ei ollut kutsuttu haastatteluun. Europol vastasi 8. heinäkuuta 2014 ja totesi muun muassa, että hänen hakemuksensa sai 33 pistettä 60:stä. Haastatteluun kutsuminen edellytti 36 pistettä 60:stä. Samana päivänä kantelija pyysi arvosanansa erittelyä.

3. Europol toimitti 15.7.2014 hänen arvosanansa erittelyn. Siinä yksilöitiin joukko erityisiä kompetensseja. Osaamisesta ”Työkokemus julkishallinnon kabinetissa tai sihteeristössä” hän sai 0 pistettä viidestä.

4. Tyytymättömänä saamaansa vastaukseen kantelija valitti Europolille 16. heinäkuuta 2014. Hän vetosi hakemuksessaan arvosanaan 0 viidestä seuraavaan seikkaan: ”Sisäasiainministeriössä vuosina 1998–2005 yksikköni kuului ministerikabinettiin ja sen jälkeen kansainvälisistä suhteista vastaavaan apulaisvaltiosihteeristöön, jossa minulla on arvokasta kokemusta hallinnon tukemisesta, asiakirjojen laatimisesta ja koordinoinnista. Nämä taidot osoittautuivat väistämättömiksi myöhemmin työskennellessäni Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristössä ja myöhemmin Euroopan komissiossa.

AD7-virka

5. Kantelija pyysi 20. toukokuuta 2014 lisätietoja siitä, miksi häntä ei kutsuttu haastatteluun AD7-virkaa varten. Kantelija teki 16. heinäkuuta 2014 Europolille kantelun, jossa hän toisti palautepyyntönsä ja pyysi, että hänen tätä hakemusta koskevat pistemääränsä eriteltäisiin.

6. Europol vastasi 22. heinäkuuta 2014 ja totesi muun muassa, että hänen hakemuksensa sai 45 pistettä 80:stä. Haastatteluun kutsuminen edellytti 52 pistettä 80:stä. Hänelle myönnettiin 0 pistettä 20: stä erityisosaamisesta "Työkokemus politiikan muuntamisesta käytännön toimiksi ylimmän johdon tukemiseksi hallinnollisessa ympäristössä". Toisaalta hänelle myönnettiin viisi pistettä viidestä ”työkokemuksesta julkishallinnon kabinetissa tai sihteeristössä”.

7. Kantelija lähetti 24. heinäkuuta 2014 Europolille muistutussähköpostin, jossa hän pyysi tarkastelemaan uudelleen molempia kantelujaan, jotka koskivat edellä mainittuja kahta valintamenettelyä. Koska vastausta ei saatu, hän teki kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle.

Tiedustelu

8. Oikeusasiamies otti 19. elokuuta 2014 yhteyttä Europoliin saadakseen vastauksen kantelijan 24. heinäkuuta 2014 lähettämään sähköpostiviestiin.

9. Tämän jälkeen Europol ilmoitti kantelijalle, että se oli tulkinnut hänen 24. heinäkuuta 2014 lähettämänsä sähköpostiviestin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaiseksi valitukseksi ja vastaisi siihen lakisääteisessä määräajassa. Europol teki niin 28. marraskuuta 2014 ja hylkäsi kantelijan väitteet. Kantelija sitä vastoin katsoi, että valintalautakunnat olivat tehneet ilmeisen virheen, koska ne eivät olleet ottaneet huomioon hänen työkokemustaan kokonaisuudessaan.

10. Oikeusasiamies päätti tämän jälkeen pyytää Europolia antamaan virallisen lausunnon seuraavista väitteistä ja vaatimuksista:

1) Päätös olla kutsumatta kantelijaa haastatteluun EUROPOL/2014/TA/AD7/143:ssa ja EUROPOL/2014/CA/FGIV/018:ssa (jäljempänä palvelukseenottomenettelyt) oli virheellinen.

2) Rekrytointimenettelyjen valintalautakunnat eivät tarkastelleet uudelleen päätelmiä, jotka ne olivat tehneet asiassa sen jälkeen, kun Europolista oli tehty valitus 16. heinäkuuta 2014 ja se toistettiin 24. heinäkuuta 2014.

3) Rekrytointimenettelyjen valintalautakuntien olisi harkittava uudelleen näitä päätelmiä ja kutsuttava valituksen tekijä haastatteluun.

11. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai Europolin lausunnon kantelusta ja kantelijan huomautukset lausunnosta. Tutkinnassa oikeusasiamies on ottanut huomioon osapuolten esittämät perustelut ja mielipiteet.

Väite, jonka mukaan päätös olla kutsumatta kantelijaa haastatteluun oli virheellinen, ja väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

12. Kantelija väitti, että se, että Europol ei pitänyt kaikkea hänen kokemustaan merkityksellisenä, oli ilmeinen virhe. Europol täsmensi, että pistemäärien jakaminen kunkin otsikon alle oli vertaileva toimenpide, joten se saattoi aina johtaa erilaiseen lopputulokseen tietyn otsikon osalta, kun tätä otsikkoa käytettiin kahdessa eri kilpailussa. Se totesi, että toisessa valintamenettelyssä (tehtäväryhmä IV) hakijoita oli neljä kertaa enemmän kuin ensimmäisessä menettelyssä. Tämä lisäsi mahdollisuuksia siihen, että muilla hakijoilla voitaisiin suhteellisesti arvioida olevan asianmukaisempaa kokemusta kuin kantelijalla. Tämän vuoksi, kun otetaan huomioon valintalautakuntien laaja harkintavalta, kantelijan oli mahdollista saada nolla pistettä merkityksellisestä kokemuksesta yhdessä kilpailussa ja täydet pisteet samasta merkityksellisestä kokemuksesta toisessa kilpailussa.

Oikeusasiamiehen arviointi

13. Unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valintalautakunnilla on laaja harkintavalta arvioidessaan tapauskohtaisesti, vastaako hakijan tutkintotodistus tai työkokemus henkilöstösäännöissä ja kilpailuilmoituksessa [2] edellytettyä tasoa. Tältä osin oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut, että hän puuttuu asiaan vain, jos on tehty ilmeinen arviointivirhe [3]. Vaikka valintalautakunnilla on laaja harkintavalta päättäessään, ketkä otetaan palvelukseen ja ketkä eivät, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tällaisen päätöksen perustelut voivat olla mielivaltaisia, merkityksettömiä tai virheellisiä. Valitessaan ja ottaessaan palvelukseen hakijoita EU:n toimielinten, elinten ja laitosten on näin ollen noudatettava kilpailuilmoituksen säännöksiä ja henkilöstösääntöjen asiaankuuluvia säännöksiä.

14. Tässä tapauksessa oikeusasiamies ei havaitse ilmeistä virhettä. Ilmeisen virheen olemassaoloa ei nimittäin voida väittää pelkästään sillä perusteella, että hakijan yhdessä kilpailussa saamat pisteet poikkesivat toisessa kilpailussa saaduista pisteistä, koska, kuten Europol on perustellusti selittänyt, kullakin kilpailulla on oma i) valintalautakuntansa ja ii) hakijoiden määrä. Näin ollen on ymmärrettävää, että sama hakija voi saada eri pisteet samankaltaisista kompetensseista kahdessa erillisessä valintamenettelyssä, koska arviointi on vertaileva ja päätös myönnettävien pisteiden määrästä kuuluu valintalautakunnan harkintavaltaan. Sen lisäksi, että kantelija oli eri mieltä Europolin kannasta, hän ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että Europolin päätös olisi mielivaltainen tai kilpailuilmoituksen määräysten vastainen. Se, että samaa työkokemusta pidettiin merkityksettömänä yhdessä kilpailussa ja täysin merkityksellisenä toisessa kilpailussa, on valitettavaa, mutta se ei riitä ilmeisen virheen toteamiseen.

15. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että päätökseen olla kutsumatta kantelijaa haastatteluun ei liittynyt hallinnollista epäkohtaa, minkä vuoksi myös väite on hylättävä.

Väite, jonka mukaan valintalautakunnat eivät tarkastelleet uudelleen päätelmiään valituksen johdosta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

16. Lausunnossaan Europol selitti, että valintakomiteat eivät olleet tarkastelleet uudelleen kantelijan 16. heinäkuuta 2014 tekemää kantelua, koska pyyntö oli esitetty liian myöhään: Heinäkuuhun 2014 mennessä molemmat virat oli jo täytetty. Lisäksi Europol ilmoitti ilmoittaneensa asianomaisille osapuolille, että palautekokouksia järjestettäisiin 19. maaliskuuta 2014 AD7-virkaa varten ja 28. huhtikuuta 2014 tehtäväryhmän IV virkaa varten.

17. Europol väitti myös, että ei ole olemassa oikeusperustaa, jonka nojalla hakija voisi pyytää valintalautakuntaa tarkastelemaan hakemuksia uudelleen henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädetyn menettelyn ulkopuolella. Europol totesi kuitenkin, että "[f] tai yksinomaan sen määrittämiseksi, olisiko näistä palvelukseenottomenettelyistä otettava opiksi", valintakomiteoiden puheenjohtajia pyydettiin harkitsemaan kantelua uudelleen oikeusasiamiehen asiaa koskevan tutkimuksen jälkeen. Molemmissa tapauksissa valintalautakuntien päätökset pysyivät kuitenkin muuttumattomina.

Oikeusasiamiehen arviointi

18. On selvää, että tämän tutkimuksen aikana valintakomiteat tarkastelivat kantelijan hakemuksia. Näin ollen oikeusasiamies päättelee, että tämän väitteen jatkamiselle ei ole muita perusteita.

19. Oikeusasiamies korostaa sitä vastoin, että olisi hyvän hallinnon periaatteiden mukaista, jos ennen kuin riita-asia kärjistyy siinä määrin, että on turvauduttava henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn, hakijoille annettaisiin mahdollisuus pyytää valintalautakunnan tekemien päätösten uudelleentarkastelua. Ei riitä, että heille ilmoitetaan vain palautekokousten ajankohdat. Oikeusasiamies huomauttaa, että Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) on ottanut käyttöön sisäisen uudelleentarkastelumenettelyn, jonka avulla hakijat voivat pyytää valintalautakunnan tai EPSOn sellaisten päätösten uudelleentarkastelua, jotka vaikuttavat suoraan ja välittömästi heidän oikeudelliseen asemaansa kilpailussa, kymmenen kalenteripäivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta [4]. Tätä kysymystä käsitellään seuraavassa lisähuomautuksessa.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Europolin toiminnassa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

Lisähuomautus

Europolin olisi annettava hakijoille mahdollisuus pyytää valintalautakuntien tekemien päätösten uudelleentarkastelua ennen kuin he turvautuvat käytettävissään oleviin virallisiin muutoksenhakukeinoihin.

Valituksen tekijälle ja Europolille ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Emily O'Reilly

Strasbourgissa 30.10.2015

[1] Ilmoitusten viitenumerot olivat EUROPOL/2014/TA/AD7/143 ja EUROPOL/2014/CA/FGIV/018.

[2] Virkamiestuomioistuimen tuomio 11.7.2006, Tas v. komissio, F-12/05, ECLI:EU:F:2006:68; Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.12.1990, González Holguera v. parlamentti, T-115/89, ECLI:EU:T:1990:84; Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.11.1997, Wolf v. komissio, T-101/96, ECLI:EU:T:1997:171; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11.2.1999, Mertens v. komissio, T-244/97, ECLI:EU:T:1999:27; ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 11.5.2005, de Stefano v. komissio, T-25/03, ECLI:EU:T:2005:168.

[3] Euroopan oikeusasiamiehen päätös kantelusta 141/2009/(JMA)MHZ, saatavilla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/cases/decision.faces/en/5041/html.bookmark#_ftn3, 33 kohta.

[4] Ks. avoimia kilpailuja koskevien EPSOn yleisten sääntöjen 3.4.3 kohta (EUVL 2014, C 60A, s. 1).