Kantelun tausta

1. Kantelu koskee Viron pankkia (jäljempänä Viron pankki).

2. Kantelijaa (muun muassa pyynnön esittäjiä) edustava asianajotoimisto toimitti 21 päivänä toukokuuta 2013 Euroopan pankkiviranomaiselle, jäljempänä ’EPV’, pyynnön, jäljempänä ’pyyntö’, tutkia asetuksen (EU) N:o 1093/2010 [1] 17 artiklan nojalla Viron finanssivalvontaviranomaista, jäljempänä ’Viron viranomainen’, EU:n direktiivin 2007/44/EY [2] väitetyn rikkomisen osalta.

3. Pyynnön esittäjät väittivät, että Viron viranomainen ei arvioinut asianmukaisesti Bank X:n ja sen emoyhtiön Y Viron pankin osake-enemmistön hankinnan soveltuvuutta eikä valvonut tätä hankintaa asianmukaisesti. Tämä johti siihen, että ensin mainitulla oli suora määräysvalta osakepääomaan ja jälkimmäisellä välillinen määräysvalta. Pyynnön esittäjät katsoivat tältä osin, että Viron pankin asiakkaiden talletukset ja pääoma eivät ole turvassa ja että pankkisalaisuuden piiriin kuuluvat tiedot eivät ole turvassa.

4. EPV vahvisti 23. toukokuuta 2013 vastaanottaneensa pyynnön ja sitoutui tarkastelemaan asiaa ja ilmoittamaan pyynnön esittäjille seuraavista vaiheista hyvissä ajoin. Kesäkuun ja joulukuun 2013 välisenä aikana EPV ja pyynnön esittäjät kävivät kirjeenvaihtoa. EPV on johdonmukaisesti ilmoittanut vastaanottaneensa kirjeenvaihdon ja lisätodisteet. EPV ilmoitti aina pyynnön esittäjille, että niille tiedotettaisiin pian tutkintaprosessista ja seuraavista vaiheista (mutta viivästykselle ei esitetty syitä).

5. EPV ilmoitti 15 päivänä tammikuuta 2014 asianajotoimistolle, että pyyntö katsottiin hyväksyttäväksi silloisten unionin oikeuden rikkomisen tutkintaa koskevien EPV:n sisäisten käsittelysääntöjen [3] mukaisesti.

6. Kahdeksan kuukautta myöhemmin EPV ei ollut vieläkään päättänyt, aikoiko se tutkia Viron viranomaista. Kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Tiedustelu

7. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavan väitteen ja vaatimuksen:

1) EPV ei käsitellyt pyyntöä asianmukaisesti;

2) EPV:n olisi toteutettava toimia vastauksena pyyntöön ja ilmoitettava kantelijalle näistä toimista viipymättä.

8. Aloittaessaan tutkimuksen oikeusasiamies pyysi EPV:tä ilmoittamaan hänelle menettelyn kullekin vaiheelle sisäisesti asetetuista määräajoista, kun se käsittelee asetuksen (EU) N:o 1093/2010 17 artiklan mukaisia samankaltaisia pyyntöjä.

9. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai EPV:n lausunnon kantelusta ja sen jälkeen kantelijan huomautukset vastauksena EPV:n lausuntoon. Tutkinnassa oikeusasiamies on ottanut huomioon osapuolten esittämät perustelut ja mielipiteet.

Väite, jonka mukaan pyyntöä ja siihen liittyvää vaatimusta ei ole käsitelty asianmukaisesti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

10. Kantelija väitti, että EPV ei ollut toiminut kohtuullisessa ajassa eikä perustellut viivästystään. Pyyntö toimitettiin toukokuussa 2013, ja EPV päätti sen käsiteltäväksi ottamisesta vasta tammikuussa 2014. Lisäksi EPV ei ollut oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun päivämäärään (8. syyskuuta 2014) mennessä ilmoittanut kantelijalle päätöksestään aloittaa tutkimus pyynnön johdosta tai lopettaa pyyntö aloittamatta tutkimusta.

11. Kantelija huomautti, että EPV:n vuoden 2012 työjärjestyksessä, jota sovellettiin pyynnön esittämishetkellä, erotetaan toisistaan pyynnön käsittelyprosessin kolme vaihetta: i) tutkittavaksi ottamista koskeva päätös; ii) päätös tutkimuksen aloittamisesta tai aloittamatta jättämisestä ja iii) tutkimus.

12. Tässä työjärjestyksessä ei määrätä määräajasta, jonka kuluessa EPV:n olisi tehtävä päätös i ja ii vaiheessa. Näin ollen sovelletaan kohtuullista aikaa koskevia yleisiä sääntöjä. Kantelija totesi, että kahdeksan kuukauden määräaikaa pyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytysten käsittelemiseksi ja yli kahdeksan kuukauden määräaikaa päätöksen tekemiseksi tutkimuksen aloittamisesta ei voida pitää ”kohtuullisena aikana”. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, jos otetaan huomioon, että molemmat päätökset ovat luonteeltaan teknisiä.

13. EPV toimitti vastauksessaan yksityiskohtaisia tietoja tavasta, jolla se käsitteli pyyntöä kronologisessa järjestyksessä, seuraavasti:

• Toukokuun 21. päivänä 2013 esitettyä pyyntöä täydennettiin useilla 3. kesäkuuta 2013 päivätyillä lisäkirjeillä (ja niihin liitetyillä asiakirjoilla). elokuuta 2013; lokakuuta 2013 ja 27. marraskuuta 2013 (liitteessä olevat asiakirjat).
• EPV otti yhteyttä Viron viranomaiseen 3.2.2014 ja pyysi siltä näkemyksiä direktiivin 2007/44 väitetystä rikkomisesta. Viron viranomainen totesi 24 päivänä helmikuuta 2014 antamassaan vastauksessa, että asiaa oli käsitelty laajasti aiempina vuosina.
• Tällä välin kantelija ilmoitti 17 päivänä helmikuuta 2014 EPV:lle, että sen alustava arvio oli vuotanut lehdistölle. Kantelija ilmoitti 4. huhtikuuta 2014 EPV:lle pyyntöön liittyvästä kansallisesta oikeudellisesta päätöksestä. Vastauksena kantelijalle ilmoitettiin, että Viron viranomaiselta oli tehty "alustava tutkimus" ja että tämä tutkimus oli käynnissä.
• EPV pyysi 11 päivänä huhtikuuta 2014 Viron viranomaiselta lisätietoja ja asiaa tukevaa näyttöä.
• Valituksen tekijä toimitti 29 päivänä huhtikuuta 2014 lisätietoja asian kannalta merkityksellisestä kehityksestä Virossa. Tämän jälkeen EPV ilmoitti kantelijalle, että asian monimutkaisuuden, asiakirja-aineistoon sisältyvien lukuisten asiakirjojen, sen rajallisten resurssien ja vaadittujen käännösten vuoksi se tarvitsi enemmän aikaa arvioidakseen pyyntöä ja päättääkseen, aloitetaanko Viron viranomaista koskeva tutkimus asetuksen (EU) N:o 1093/2010 17 artiklan nojalla.
• Viron viranomainen toimitti 3. kesäkuuta 2014 uuden vastauksen (johon liitettiin useita asiakirjoja), jonka EPV arvioi ja analysoi.
• EPV saattoi arviointinsa päätökseen päivänä, jona se antoi vastauksensa oikeusasiamiehelle (19. joulukuuta 2014). Se teki päätöksen, jossa se ilmoitti aikovansa lopettaa pyynnön käsittelyn ja olla aloittamatta tutkintaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 17 artiklan nojalla. Samana päivänä se lähetti kantelijalle tätä koskevan kirjeen.

14. EPV totesi, että se oli ollut säännöllisesti yhteydessä kantelijaan. Se huomautti kuitenkin, että se oli saanut "huomattavan määrän monimutkaisia tosiseikkoihin liittyviä tietoja, jotka sen oli otettava huomioon määrittääkseen, miten toimia". Lisäksi "kesän aikana" EPV:n oli kohdennettava resursseja uudelleen monimutkaiseen ja kiireelliseen tutkimukseen, joka koski sitä, että Z:n kansalliset viranomaiset eivät olleet asettaneet suojattuja talletuksia tallettajien saataville. Asianomaisten Z-pankkien tallettajille aiheutuvien seurausten vuoksi EPV asetti kyseisen tutkimuksen etusijalle, mikä johti odottamattomiin viivästyksiin vireillä olevien pyyntöjen käsittelyssä.

15. Vastauksena oikeusasiamiehen erityiseen tietopyyntöön (edellä 8 kohta) EPV totesi, että sen oikeudellinen yksikkö "on äskettäin ottanut käyttöön"[4] menettelyn valitusten/pyyntöjen seuraamiseksi käyttämällä erityistä hankkeiden hallinnointivälinettä. EPV selitti, että ”[t] hän vahvistaa kullekin valitukselle alustavat määräajat, jotka perustuvat valitusten välittömään tunnustamiseen, suorittaa valituksen alustavan uudelleentarkastelun kahden viikon kuluessa ja, ellei tämä analyysi johda pyynnön käsittelyn lopettamiseen tässä vaiheessa, perusteellisemman analyysin – – kolmen ja puolen kuukauden kuluessa ja ilmoittaa pyynnön esittäjälle EPV:n analyysista seuraavan kuukauden kuluessa.” Näitä määräaikoja mukautetaan esitettyjen pyyntöjen luonteen, erityisesti niiden monimutkaisuuden, toimivaltaisille viranomaisille tehtävien tiedustelujen laajuuden, niiden vastausten oikea-aikaisuuden ja sen mukaan, onko pyynnöt asetettava etusijalle oikeudellisen yksikön muuhun työhön nähden. Viime kädessä tavoitteena on antaa pyynnön esittäjälle arvio vuoden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja pitää hänet asianmukaisesti ajan tasalla.

16. EPV liitti vastaukseensa jäljennöksen kantelijalle lähettämästään 19. joulukuuta 2014 päivätystä kirjeestä. Kirjeessä se ilmoitti kantelijalle aikovansa lopettaa [pyynnön] eikä aloittaa tutkimusta asetuksen (EU) N:o 1093/2010 17 artiklan nojalla ja perusteli päätöksensä yksityiskohtaisesti. EPV totesi, että pyyntö olisi päätettävä, koska valituksen tekijä ei ollut toimittanut olennaista näyttöä, jonka perusteella se olisi katsonut, että ”rikkominen, jos ja kun se on näytetty toteen, heikentäisi oikeusvaltion perusteita, koska sillä ei ole systeemistä luonnetta eikä mitään näkökohtaa, joka merkitsisi ihmisoikeuksien tai muiden perusvapauksien loukkaamista”. Se totesi lisäksi, ettei ollut näyttöä siitä, että Viron viranomainen olisi laiminlyönyt valvontatehtävänsä. EPV totesi, että paljastuttuaan X:n taloudellisesti vaikean tilanteen Viron viranomainen toimi tavalla, jolla ilmeisesti pyrittiin varmistamaan Viron pankin vakaus. Riidanalaiset asiat johtivat lisäksi merkittäviin riita-asioihin Viron hallinto- ja siviilituomioistuimissa, jotka olivat osallisina Viron viranomaisessa.

Kantelijaa pyydettiin toimittamaan ”kaikki uudet merkitykselliset tiedot”, jotka voisivat oikeuttaa asian lisätutkimisen neljän viikon kuluessa. Muussa tapauksessa EPV lopettaisi kantelijan pyynnön käsittelyn määrätyllä tavalla.

EPV pyysi kantelijalta anteeksi aikaa, jonka se oli käyttänyt pyynnön analysointiin. Se selitti, että tämä johtui "erittäin huomattavasta työmäärästä, joka rajoittaa resursseja, jotka voimme osoittaa tällaisten pyyntöjen käsittelyyn", ja kesän aikana ilmenneestä tarpeesta asettaa etusijalle muut pyynnöt, jotka koskivat tallettajien mahdollisuutta saada talletuksiaan kahdessa Z-pankissa. Se totesi, että se "pyrkii varmistamaan, että tällaisten pyyntöjen käsittelyn edistymisestä tiedotetaan jatkossa säännöllisemmin."

17. EPV:n 27. helmikuuta 2015 antamasta vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija katsoi, että EPV:n olisi pitänyt päättää tutkia Viron viranomaisen väitetyt EU:n lainsäädännön rikkomiset ja olla lopettamatta pyynnön käsittelyä. Virolainen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti 19. helmikuuta 2015, että X oli rikkonut vakavasti sekä Viron että EU:n lainsäädäntöä. Tämä päätös herätti epäilyjä Viron viranomaisen EPV:lle toimittamien tietojen oikeellisuudesta ja vahvisti, että X ei ole Viron pankin sopiva määräysvaltaa käyttävä osakkeenomistaja. Kantelija ja muut pyynnön esittäjät vastasivat EPV:n kirjeeseen 16. tammikuuta 2015 ja toimittivat 27. helmikuuta jäljennöksen Viron tuomioistuimen tuomiosta EPV:lle. Kantelija väitti, että hänen oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa ei missään tapauksessa pyritty saamaan oikeusasiamieheltä päätöstä pyynnön perusteltavuudesta vaan siitä, käsittelikö EPV pyynnön kohtuullisessa ajassa.

18. Kantelija oli samaa mieltä siitä, että pyynnön aihe oli monimutkainen ja että EPV:n oli kerättävä näyttöä. Hänen mielestään EPV ei kuitenkaan ollut käsitellyt asiaa mahdollisimman tehokkaasti. Päättäessään tutkimuksen aloittamisesta (menettelyn toinen vaihe) EPV näyttää alkaneen keskittyä asioihin, jotka olisi pitänyt analysoida kolmannessa vaiheessa (tutkimus). Toisessa vaiheessa ei olisi pitänyt tutkia yksityiskohtaisesti tosiseikkoja, joihin pyyntö perustui, kun taas EPV:n 19 päivänä joulukuuta 2014 päivätyssä kirjeessä todetaan, että tällainen yksityiskohtainen tutkimus oli tehty. Sen sijaan kantelijan mukaan EPV:n olisi pitänyt vain määrittää, täyttikö pyyntö työjärjestyksen liitteessä 2 vahvistetut kriteerit.

Oikeusasiamiehen arviointi

19. Kuten kantelija perustellusti huomautti, unionin oikeuden rikkomisen tutkintaa koskevassa EPV:n entisessä ja nykyisessä työjärjestyksessä ei määrätä määräajoista, joiden kuluessa EPV:n on tehtävä i) päätökset pyyntöjen hyväksyttävyydestä ja ii) päätökset siitä, olisiko tutkimus aloitettava. Luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteet edellyttävät kuitenkin, että EPV toimii kohtuullisessa ajassa pyyntöjä käsitellessään. Tämä vaatimus vastaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua prosessuaalista perusoikeutta, jonka mukaan ”[jokaisen henkilön] asiat on käsiteltävä – – kohtuullisessa ajassa”.

20. Kuten unionin tuomioistuimet ovat useaan otteeseen todenneet, kyseisen määräajan kohtuullisuutta olisi arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden, kuten asian monitahoisuuden, asianosaisten menettelyn tai siihen liittyvien prosessioikeudellisten seikkojen [5], perusteella.

21. Pyynnön käsiteltäväksi ottamista koskevan päätöksensä osalta oikeusasiamies katsoo, että EPV ei pystynyt perustelemaan, miksi päätöksen tekemiseen kului kahdeksan kuukautta. Ensinnäkin, kuten kantelija perustellusti väittää, EPV:n vuoden 2012 työjärjestyksen 2.5 artiklassa ja liitteessä 1 vahvistetut tutkittavaksi ottamisen edellytykset, joita sovelletaan nyt käsiteltävään asiaan, ovat luonteeltaan teknisiä eivätkä ne näytä edellyttävän useiden kuukausien käsittelyä [6]. Vaikka valituksen tekijän EPV:lle 3 päivänä kesäkuuta, 6 päivänä lokakuuta ja 27 päivänä marraskuuta 2013 lähettämillä lisätiedoilla olisi todellakin voinut olla merkitystä arvioitaessa, olisiko tutkimus aloitettava, niillä ei varmasti ollut merkitystä hyväksyttävyyttä koskevan päätöksen kannalta liitteessä 1 lueteltujen perusteiden kannalta. Oikeusasiamies toteaa myös, että kaikki kantelijan kirjeenvaihtoonsa liittämät asiakirjat käännettiin englanniksi.

22. Toisaalta oikeusasiamies pitää perusteltuna aikaa, joka EPV:ltä kului seuraavaan menettelyvaiheeseen eli alustavaan päätökseen siitä, että pyyntö olisi päätettävä aloittamatta tutkimusta.

23. Oikeusasiamies huomauttaa, että sekä vuoden 2012 että vuoden 2014 työjärjestyksessä todetaan, että tämä vaihe on verrattavissa tutkintaan, vaikka se onkin luonteeltaan alustava. Vuoden 2012 työjärjestyksen 3 artiklan otsikko on ”Tutkimuksen aloittaminen”, ja siinä määrätään mahdollisuudesta ottaa yhteyttä asianomaiseen toimivaltaiseen viranomaiseen. Vuoden 2014 työjärjestyksen 4 artikla on vielä selkeämpi. Siinä säädetään mahdollisuudesta ottaa yhteyttä asianomaiseen toimivaltaiseen viranomaiseen, pyynnön esittäjään tai mihin tahansa oikeushenkilöön tai luonnolliseen henkilöön tietojen saamiseksi siinä vaiheessa, kun määritetään, olisiko tutkimus aloitettava. Sen otsikko on "Ennakkoselvitys" [7]. Lisäksi liitteessä 2 erotetaan toisistaan myönteiset ja kielteiset tutkimustekijät, jotka on määritettävä ennen päätöksen tekemistä siitä, olisiko pyynnön käsittely lopetettava vai aloitettava tutkimus. Näiden tekijöiden (erityisesti myönteisten tutkintatekijöiden) luonne edellyttää tosiseikkojen, lainsäädännön sekä toimivaltaisen viranomaisen ja pyynnön esittäjien toimittamien tietojen perusteellista arviointia [8].

24. Oikeusasiamies toteaa, että yhdentoista kuukauden aikana 15. tammikuuta 2014 (tutkittavaksi ottamista koskevan päätöksen päivämäärä) ja 19. joulukuuta 2014 (päätöksen päivämäärä, jossa ilmoitettiin aikomuksesta lopettaa pyynnön käsittely aloittamatta tutkimusta) EPV pyysi Viron viranomaiselta kahdesti selvityksiä (3. helmikuuta ja 11. huhtikuuta) ja kävi useita keskusteluja pyynnön esittäjien kanssa. Oikeusasiamies myöntää myös, että EPV:n oli analysoitava Viron viranomaisen vastaukset, hankittava käännöksiä kyseisen viranomaisen toimittamista asiakirjoista ja käsiteltävä monimutkaisia ja laajoja todisteita. Lisäksi antaessaan Z-asiakirja-aineistolle etusijan pyyntöön nähden EPV toimi sisäisen työnsä organisointia koskevan harkintavaltansa rajoissa.

25. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että vaikka EPV ei pystynyt perustelemaan, miksi pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta päättäminen kesti kahdeksan kuukautta, se pystyi antamaan selityksen sille, että sen alustavan päätöksen tekeminen pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta kesti 11 kuukautta (alkaen käsiteltäväksi ottamista koskevan päätöksen päivämäärästä), ennen kuin se päätti lopettaa pyynnön tutkinnan aloittamatta. Tästä syystä ja myös siksi, että kantelijalle 19. joulukuuta 2014 lähettämässään kirjeessä EPV i) pyysi anteeksi viivästystä ja ii) sitoutui ” varmistamaan, että pyyntöjen tutkimisen edistymisestä tiedotetaan jatkossa säännöllisemmin ”, oikeusasiamies ei havaitse hallinnollista epäkohtaa.

27. Lopuksi oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että EPV soveltaa tällä hetkellä seuraavia sisäisiä määräaikoja: enintään viisi kuukautta pyynnön vastaanottamisesta, jonka kuluessa voidaan päättää pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, ja enintään yksi vuosi pyynnön vastaanottamisesta, jonka kuluessa voidaan päättää, aloitetaanko tutkimus vai päätetäänkö pyyntö.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Koska EPV on pyytänyt anteeksi kantelijan pyynnön käsittelyssä ilmennyttä aiheetonta viivästystä ja sitoutunut varmistamaan, että pyyntöjen tutkimisen edistymisestä tiedotetaan jatkossa säännöllisemmin, oikeusasiamies ei havaitse hallinnollista epäkohtaa tässä tapauksessa.

Valituksen tekijälle ja EPV:lle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Lisähuomautus

EPV voisi harkita EPV:n projektinhallintavälineessä vahvistettujen alkuperäisten määräaikojen virallistamista muuttamalla vastaavasti vuonna 2014 antamaansa päätöstä unionin oikeuden rikkomisen tutkintaa koskevan työjärjestyksen hyväksymisestä.

Emily O'Reilly
Strasbourg 6.7.2015

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, s. 12).

Direktiivin 17 artiklassa, jonka otsikko on "Unionin oikeuden rikkominen", säädetään seuraavaa:

”1. Jos toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä tai on soveltanut niitä tavalla, joka näyttää rikkovan unionin oikeutta, pankkiviranomainen toimii tämän artiklan 2, 3 ja 6 kohdassa säädettyjen valtuuksien mukaisesti.

2: Pankkiviranomainen voi tutkia unionin oikeuden väitettyä rikkomista tai soveltamatta jättämistä yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston, komission tai pankkialan osallisryhmän pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.”

[2] Neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointiin sovellettavien menettelysääntöjen ja arviointiperusteiden osalta 5.9.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY (EUVL 2007, L 247, s. 1).

[3] EPV:n päätös EBA/DC/2012/054, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2012. Nämä säännöt korvattiin 14. heinäkuuta 2014 EPV:n päätöksellä unionin oikeuden rikkomisen tutkintaa koskevan työjärjestyksen hyväksymisestä (EBA/DC/2014/100). Sääntöjen sisältö ei muuttunut merkittävästi.

[4] Päivämäärää ei ilmoitettu.

[5] yhdistetyt asiat T-431/10 ja T-560/10, Nencini v. parlamentti, tuomio 4. kesäkuuta 2013, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 43 ja 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; Asia C-50/12 P, Kendrion v. komissio, tuomio 26.11.2013, 96 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[6] 2 artikla. Vuoden 2012 työjärjestyksen 5 artikla: "Jotta pyyntö voidaan ottaa käsiteltäväksi, sen on koskettava EPV-asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten soveltamista, mukaan lukien 10–15 artiklan mukaisesti vahvistetut tekniset standardit, erityisesti sitä, että toimivaltainen viranomainen ei ole varmistanut, että finanssilaitos täyttää kyseisissä säädöksissä säädetyt vaatimukset. Pyyntöä ei voida ottaa käsiteltäväksi, jos se kuuluu liitteessä 1 esitettyyn ryhmään."Liitteessä 1 säädetään kuudesta selkeästä tutkimatta jättämisen edellytyksestä. Pyyntöä ei oteta käsiteltäväksi, jos i) se on anonyymi, siinä ei näy lähettäjän osoitetta tai siinä on epätäydellinen osoite; ii) mitään epäselvyyttä ei ole esitetty; iii) valitus ei kuulu asetuksen soveltamisalaan; iv) ei ole viitteitä toimivaltaisesta viranomaisesta, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa väitetystä EU:n oikeuden rikkomisesta; v) se koskee yksityishenkilön tai elimen tekoja/laiminlyöntejä; vi) valitus on olennaisilta osiltaan sama kuin se, jota EPV on jo käsitellyt.

[7] Vuoden 2012 työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohdassa määrätään, että EPV:n puheenjohtaja pyytää tarvittaessa toimivaltaista viranomaista toimittamaan tietoja tietyn ajan kuluessa. Vuoden 2014 työjärjestyksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Ennakkotutkinta”, määrätään, että puheenjohtaja voi pyytää asianomaista toimivaltaista viranomaista, pyynnön esittäjää tai muuta oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä toimittamaan tietoja. Vuoden 2012 työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdassa määrätään, että saatuaan kaikki tarvittavat tiedot puheenjohtajan olisi päätettävä tutkimuksen vireillepanosta ottaen huomioon liitteessä 2 oleva ei-tyhjentävä luettelo tekijöistä.

[8] Vuoden 2012 työjärjestyksen liitteessä 2 (vuoden 2014 työjärjestyksen liite 2 on lähes identtinen) määrätään seuraavaa:

”Positiiviset [tutkimus]tekijät: Väitetty rikkominen heikentää oikeusvaltion perusteita (esimerkiksi järjestelmälliset loukkaukset, ihmisoikeuksien tai perusvapauksien loukkaukset) Väitetty rikkominen koskee toistuvaa loukkausta – –; Väitetyllä rikkomuksella voi olla merkittävä suora vaikutus EPV:n tavoitteisiin, jotka koskevat sisämarkkinoiden toiminta; eheys, läpinäkyvyys; rahoitusmarkkinoiden tehokkuus ja moitteeton toiminta; sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön estäminen ja yhtäläisten kilpailuedellytysten edistäminen; ja parantaa asiakkaiden suojaa.

Negatiiviset [tutkimus]tekijät: Pyyntö soveltuu paremmin toisen henkilön tai elimen käsiteltäväksi – –; pyyntö soveltuu paremmin käsiteltäväksi muilla keinoin (esim. vertaisarviointi, sovittelu); pyyntö vaikuttaa aiheettomalta tai haitantekotarkoituksessa tehdyltä."