Kantelun tausta

1. Kantelija on Saksan kansalainen.

2. Direktiivin 2006/66 [1], jäljempänä 'direktiivi', 11 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että valmistajat suunnittelevat laitteet siten, että käytetyt paristot ja akut "voidaan helposti poistaa". Kantelija katsoo, että se, että loppukäyttäjät eivät voi poistaa yhä useammissa tablet-tietokoneissa, älypuhelimissa ja ultrakirjoissa olevia akkuja, ei ole direktiivin 11 artiklan mukaista. Hän pyrki ottamaan asian esille komission kanssa tammikuussa 2012. Yritettyään tuloksetta ottaa yhteyttä komission jäseneen Kroesiin sosiaalisen median tilien kautta kantelija lähetti rikkomuskantelun komission asiaa koskevaan postilaatikkoon. Postilaatikko oli kuitenkin pomppiva saapuvia viestejä. Tämän jälkeen hän lähetti valituksensa toiseen komission postilaatikkoon ja pyysi, että valitus toimitetaan toimivaltaiselle pääosastolle. Vaikka hän sai vastaanottoilmoituksen, hän ei saanut mitään muuta vastausta. Hän lähetti 12.5.2012 kantelunsa uudelleen komission asiaa koskevaan postilaatikkoon. Kantelija huomautti, että hän ei saanut vastaanottoilmoitusta tai asian numeroa.

3. Kantelija kääntyi 15. kesäkuuta 2012 oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkimuksen kohde

4. Kantelussaan kantelija esitti seuraavan väitteen ja väitteen:

Väite

(1) Komissio ei lähettänyt vastaanottoilmoitusta eikä antanut numeroa kantelijan 12. toukokuuta 2012 tekemää rikkomista koskevaa kantelua varten.

Vaatimus

(1) Komission olisi vahvistettava vastaanottaneensa kantelijan rikkomuskantelun ja annettava sille asianumero.

5. Kun oikeusasiamiehen yksiköt olivat ottaneet yhteyttä komission yksiköihin, komissio lähetti kantelijalle 12. kesäkuuta 2012 päivätyn vastauksen (ks. jäljempänä 9–10 kohta).

6. Komissio totesi vastauksessaan, että direktiivin 11 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että valmistajat suunnittelevat laitteet siten, että käytetyt paristot ja akut voidaan helposti poistaa. Lisäksi laitteisiin, joihin paristot ja akut sisältyvät, on liitettävä ohjeet siitä, miten ne voidaan poistaa turvallisesti, ja tarvittaessa tiedotettava loppukäyttäjille käytettyjen paristojen ja akkujen tyypistä. Komissio totesi, että sen käsityksen mukaan direktiivin 11 artiklassa edellytetään, että paristot ja akut voidaan poistaa helposti ja turvallisesti joko loppukäyttäjiltä tai asiantuntijapalveluilta, kuten palvelukeskuksilta tai jätteenkäsittelylaitoksilta. Komissio lisäsi, että ohjeissa olisi myös ilmoitettava, kuka valmistajan mukaan soveltuu parhaiten paristojen ja akkujen poistamiseen. Se totesi lopuksi, että kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin 11 artiklan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Näin ollen kantelijan esiin tuomat seikat eivät komission mukaan merkitse kyseisen säännöksen rikkomista.

7. Komission vastaus toimitettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten (ks. jäljempänä 11 kohta). Huomautuksissaan kantelija vahvisti saaneensa komission vastauksen. Hän totesi, että on valitettavaa, että komission näkökulma rajoittuu vanhojen laitteiden hävittämiseen, mukaan lukien paristojen ja akkujen asianmukainen poistaminen. Hänen mukaansa komission kanta tähän kysymykseen oli epätyydyttävä eikä sitä ollut helppo ymmärtää kuluttajan tai ympäristönsuojelun näkökulmasta, koska sillä pyritään sääntelemään jokaista elämän osa-aluetta, kuten esimerkiksi tavallisten hehkulamppujen kieltoa EU:ssa. Kantelija pyysi siksi oikeusasiamiestä arvioimaan, onko komission kanta direktiivin tavoitteiden mukainen. Kantelija ilmoitti, että jos näin olisi, hän pyytäisi tietoja siitä, miten hänen esiin tuomaansa asiaa olisi käsiteltävä, koska komission vastauksen sisältö ei auttanut häntä enempää eikä myöskään ekologista suunnittelua koskeva direktiivi (direktiivi 2009/125 [2]) tarjonnut tähän ratkaisua.

8. Ottaen huomioon kantelijan huomautukset komission vastauksesta oikeusasiamies ymmärsi, että kantelija halusi esittää seuraavan lisäväitteen ja -väitteen.

Väite

(2) Komission tulkinta direktiivin 11 artiklasta ei ole kyseisen direktiivin tavoitteiden eikä etenkään paristojen, akkujen ja käytettyjen paristojen ja akkujen ympäristölle aiheuttamien kielteisten vaikutusten minimointia koskevan tavoitteen mukainen.

Vaatimus

(2) Komission olisi i) harkittava uudelleen tulkintaansa direktiivin 11 artiklasta ottaen huomioon direktiivin tavoitteet ja ii) käsiteltävä kantelun tekijän rikkomusta koskeva kantelu tämän mukaisesti.

Tiedustelu

9. Oikeusasiamiehen yksiköt ilmoittivat kantelijalle 5. heinäkuuta 2012, että oikeusasiamies oli pyytänyt niitä ottamaan yhteyttä komissioon tutkiakseen mahdollisuutta löytää nopea ratkaisu kantelijan alkuperäiseen väitteeseen ja väitteeseen.

10. Komissio toimitti 9. heinäkuuta 2012 oikeusasiamiehen yksiköille vastauksen, jonka se oli lähettänyt kantelijalle 12. kesäkuuta 2012.

11. Oikeusasiamiehen yksiköt toimittivat 10. heinäkuuta 2012 komission vastauksen kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Kantelija lähetti vastauksen samana päivänä.

12. Oikeusasiamies pyysi 23. heinäkuuta 2012 komission puheenjohtajalta lausuntoa kantelijan lisäväitteestä ja -väitteestä. Komission lausunto toimitettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten 31. joulukuuta 2012 mennessä. Tähän tai myöhempään ajankohtaan mennessä ei ole saatu huomautuksia.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Kantelijan ensimmäinen väite ja vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

13. Kantelija väitti, että komissio ei lähettänyt vastaanottoilmoitusta eikä antanut numeroa hänen 12. toukokuuta 2012 tekemälleen rikkomista koskevalle kantelulle. Hän vaati, että komissio ilmoittaa vastaanottaneensa hänen rikkomista koskevan kantelunsa ja antaa sille asianumeron.

14. Vastauksessaan kantelijalle komissio selitti tulkintaansa direktiivin 11 artiklasta ja totesi, että kantelijan esiin tuomat seikat eivät merkitse kyseisen säännöksen rikkomista.

15. Huomautuksissaan kantelija arvosteli komission vastauksen [3] asiasisältöä, mutta ei palannut väitteeseen, jonka mukaan kantelija ei ollut ilmoittanut vastaanottaneensa kanteluaan.

16. Lausunnossaan komissio esitti huomautuksia myös kantelijan kantelun käsittelystä. Se viittasi unionin oikeuden soveltamista koskevista suhteista kantelijaan antamansa tiedonannon [4], jäljempänä 'komission tiedonanto', 3 kohtaan, jonka mukaan kantelua ei voida tutkia, jos siinä ei viitata nimenomaisesti tai implisiittisesti jäsenvaltioon, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa unionin oikeuden vastaisista toimenpiteistä tai käytännöistä, tai jos siinä esitetään valitus, josta komissio on omaksunut selkeän, julkisen ja johdonmukaisen kannan, joka on ilmoitettava kantelijalle. Komissio totesi lisäksi, että koska kantelijan kirje ei sisältänyt mitään viitteitä siitä, että Saksa tai mikään muu jäsenvaltio olisi rikkonut EU:n lainsäädäntöä, eikä mitään näyttöä tästä komission tiedonannon 3 kohdan mukaisesti, sitä ei lähtökohtaisesti voitu pitää kanteluna. Näin ollen hänen kirjettään voitiin pitää vain direktiivin tulkintaa koskevana tietopyyntönä, ja siihen vastattiin kuukauden kuluessa.

17. Komissio totesi lopuksi, että sen mielestä se käsitteli kantelijan kanssa käydyn kirjeenvaihdon noudattaen kaikilta osin sovellettavia sääntöjä, jotka koskevat kansalaisten valitusten käsittelyä ja kirjeenvaihtoa kansalaisten kanssa.

18. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta.

Oikeusasiamiehen arviointi

19. Kantelijan väite ja vaatimus koskevat komission väitettyä laiminlyöntiä ilmoittaa vastaanottaneensa hänen rikkomista koskevan kantelunsa ja antaa kantelulle numero. Oikeusasiamies huomauttaa, että komission tiedonannossa, joka hyväksyttiin vuonna 2002 ja saatettiin ajan tasalle vuonna 2012, esitetään tiettyjä perustavanlaatuisia menettelyllisiä takeita kantelijoille, jotka esittävät sille rikkomuskanteluja. Oikeusasiamiehen tehtävänä on varmistaa, että komissio noudattaa tiedonantoaan käsitellessään kansalaisten sille esittämiä kanteluja.

20. Mitä tulee rikkomista koskevien valitusten kirjaamiseen, komission tiedonannon 3 kohdassa edellytetään pääsääntöisesti, että kaikki valitukset, jotka koskevat unionin oikeuden soveltamista jäsenvaltiossa, on kirjattava keskitettyyn hakemukseen, joka koskee unionin oikeuden soveltamista jäsenvaltiossa koskevien valitusten kirjaamista. Artiklan 3 kohdassa säädetään kuitenkin myös tietyistä poikkeuksista tähän sääntöön. Näin ollen kirjeenvaihtoa ei voida tutkia komission kanteluna eikä sitä sen vuoksi kirjata hakemukseen, jos esimerkiksi i) siinä ei viitata nimenomaisesti tai implisiittisesti jäsenvaltioon, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa unionin oikeuden vastaisista toimenpiteistä tai käytännöistä, tai jos ii) siinä esitetään valitus, josta komissio on omaksunut selkeän, julkisen ja johdonmukaisen kannan, joka on ilmoitettava kantelijalle.

21. Oikeusasiamies toteaa, että tässä tapauksessa komissio tukeutui molempiin edellä mainittuihin poikkeuksiin tukeakseen kantaansa, jonka mukaan sillä ei ollut velvollisuutta rekisteröidä kantelijan rikkomista koskevaa kantelua. Ensimmäisestä poikkeuksesta oikeusasiamies katsoo, että komission kantaa voidaan epäillä, koska kantelijan kantelusta käy ilmi, että hän katsoi kaikkien jäsenvaltioiden rikkovan direktiiviä (erityisesti kantelijan kantelun 7 kohdasta). Näin ollen olisi vain loogista olettaa, että kantelija on ainakin implisiittisesti viitannut jäsenvaltioihin, joiden voidaan hänen mukaansa katsoa rikkoneen unionin oikeutta. Jälkimmäisen poikkeuksen osalta komission kanta saattaa myös herättää epäilyksiä. Vaikka on totta, että komissio julkaisi internetsivustollaan tietoja direktiivin tulkinnastaan, nämä tiedot eivät ensi näkemältä sisällä selkeää ja nimenomaista kantaa kantelijan esiin tuomaan aineelliseen kysymykseen. Komission olisi joka tapauksessa pitänyt ilmoittaa kantelijalle 12 päivänä kesäkuuta 2012 antamassaan vastauksessa syistä, joiden vuoksi se katsoi tiedonantonsa mukaisesti, ettei sillä ollut velvollisuutta rekisteröidä kantelijan rikkomista koskevaa kantelua.

22. Edellä esitetyistä näkökohdista huolimatta oikeusasiamies toteaa, että komission 12. kesäkuuta 2012 antamasta vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija ei palannut väitteeseen, jonka mukaan hän ei ollut ilmoittanut vastaanottaneensa kanteluaan eikä antanut asian numeroa. Näin ollen näyttää siltä, että kantelijan suurin huolenaihe on komission kanta kantelun perusteltavuuteen. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että ei ole perusteita lisätutkimuksille väitetystä siitä, että kantelijan rikkomuskantelusta ei ole lähetetty vastaanottoilmoitusta eikä sille ole annettu tapausnumeroa.

B. Kantelijan toinen väite ja vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

23. Kantelija väitti, että komission tulkinta direktiivin 11 artiklasta ei ole kyseisen direktiivin tavoitteiden mukainen eikä etenkään paristojen, akkujen ja käytettyjen paristojen ja akkujen kielteisten ympäristövaikutusten minimointia koskevan tavoitteen mukainen. Tämän väitteen tueksi kantelija väitti, että akkujen ja paristojen rajallinen käyttöikä johtaa resurssien tuhlaukseen tapauksissa, joissa loppukäyttäjien ei ole mahdollista poistaa niitä helposti ja turvallisesti. Kantelija väitti myös, että tilanne, jossa loppukäyttäjät saattavat poistaa akkuja ja paristoja ja korvata ne palvelukeskuksilla, ei ole käytännöllinen eikä siinä puututa riittävästi resurssien tuhlaamista koskevaan ongelmaan. Kantelija väitti, että komission olisi i) harkittava uudelleen tulkintaansa direktiivin 11 artiklasta direktiivin tavoitteiden valossa ja ii) käsiteltävä rikkomuskantelunsa tämän mukaisesti.

24. Lausunnossaan komissio totesi, että sen 12 päivänä kesäkuuta 2012 antamassa vastauksessa esitettiin sen tulkinta direktiivistä, jonka se oli jo julkaissut ympäristöasioiden pääosaston verkkosivustolla (”Akkudirektiiviä 2006/66/EY koskevat kysymykset ja vastaukset”)[5]. Lainattuaan direktiivin 11 artiklaa komissio totesi, että direktiivin ensisijaisena tavoitteena on minimoida paristojen ja akkujen sekä käytettyjen paristojen ja akkujen kielteiset ympäristövaikutukset ja edistää siten ympäristön suojelua, säilyttämistä ja laadun parantamista. Kuten direktiivin johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan, tämä tavoite on tarkoitus saavuttaa erityisesti vähentämällä vaarallisten aineiden määrää jätteessä ja, jos jätteen syntymistä ei voida välttää, käyttämällä jäte uudelleen tai hyödyntämällä se materiaalina tai energiana. Komissio lisäsi, että näiden tavoitteiden saavuttaminen varmistetaan, jos joko loppukäyttäjä tai ammattilainen voi helposti poistaa akut laitteista ja ne voidaan lähettää hyödynnettäväksi tai kierrätettäväksi. Komissio lisäsi, että sen käytettävissä olevien tietojen mukaan kaikki jäsenvaltiot ovat panneet tämän säännöksen asianmukaisesti täytäntöön. Se totesi lisäksi, että ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita unionin oikeutta oikeudellisesti sitovasti.

25. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta.

Oikeusasiamiehen arviointi

26. Oikeusasiamies muistuttaa aluksi, että kuten komissio aivan oikein huomauttaa, unionin tuomioistuimen ja ainoastaan unionin tuomioistuimen tehtävänä on tulkita unionin oikeutta sitovasti. Tämä ei kuitenkaan estä oikeusasiamiestä ottamasta kantaa siihen, onko toimielimen tulkinta tietystä asiasta hyvän hallinnon lainsäädännön ja periaatteiden mukainen.

27. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija ja komissio ovat yhtä mieltä direktiivin tavoitteista eli paristojen ja akkujen sekä käytettyjen paristojen ja akkujen kielteisten ympäristövaikutusten minimoimisesta. Jos jätteen syntymistä ei voida välttää, jäte olisi käytettävä uudelleen tai hyödynnettävä sen materiaalina tai energiana. Kantelija ja komissio ovat kuitenkin eri mieltä keinoista näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka kantelija katsoi, että tilanne, jossa ammattilaiset poistavat ja vaihtavat loppukäyttäjille tarkoitettuja akkuja ja paristoja, ei ratkaise riittävästi resurssien tuhlausta koskevaa ongelmaa, komissio huomautti, että direktiivin tavoitteiden saavuttaminen varmistetaan, jos joko loppukäyttäjä tai ammattilainen voi helposti poistaa paristot laitteista.

28. Direktiivin 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valmistajat suunnittelevat laitteet siten, että käytetyt paristot ja akut voidaan helposti poistaa. Laitteisiin, joihin paristot ja akut sisältyvät, on liitettävä ohjeet siitä, miten ne voidaan poistaa turvallisesti, ja tarvittaessa tiedotettava loppukäyttäjälle käytettyjen paristojen ja akkujen tyypistä. Näitä säännöksiä ei sovelleta, jos virransyötön jatkuvuus on turvallisuus-, suorituskyky-, lääketieteellisistä tai tietojen eheyteen liittyvistä syistä tarpeen ja edellyttää laitteen ja pariston tai akun välistä pysyvää yhteyttä.”

29. Oikeusasiamies toteaa, että direktiivin 11 artiklassa edellytetään, että laitteet on suunniteltava siten, että käytetyt paristot ja akut voidaan helposti poistaa, ja että niihin on liitettävä asiaankuuluvat ohjeet. Siinä ei kuitenkaan säädetä erityisestä vaatimuksesta, jonka mukaan loppukäyttäjien olisi itse voitava poistaa käytetyt paristot ja akut. Tästä seuraa, että komission tulkinta direktiivin 11 artiklasta, jonka mukaan vaatimus "voidaan helposti poistaa" täyttyy niin kauan kuin joko loppukäyttäjät tai ammattikäyttäjät voivat poistaa käytetyt paristot ja akut, saa ensi näkemältä tukea kyseisen säännöksen sanamuodosta. Komission tulkinta saattaa kuitenkin herättää epäilyksiä, kun otetaan huomioon, että irrotettavuutta koskeva kriteeri on ”helposti”, mikä voisi merkitä sitä, että loppukäyttäjien olisi itse voitava poistaa käytetyt paristot ja akut. Tämä näkemys voisi saada lisätukea, jos katsottaisiin, että komission tulkinta direktiivin 11 artiklasta näyttäisi kattavan tilanteet, joissa ammattikäyttäjät lähettävät laitteita tuottajille käytettyjen paristojen ja akkujen vaihtamiseksi. Kun otetaan huomioon, että tällaisissa tapauksissa loppukäyttäjät jäisivät ilman laitteitaan tietyksi ajaksi, he voisivat harkita uuden laitteen hankkimista sen sijaan, että he vaihtaisivat pariston tai akun, mikä puolestaan voisi johtaa resurssien tuhlaukseen, mihin kantelija viittasi. Näin ollen voi olla kyseenalaista, onko komission tulkinta yhdenmukainen direktiivin tavoitteiden kanssa, joihin kuuluu jätteiden välttäminen. Tässä yhteydessä on huomattava, että direktiivin 8 artikla kattaa keräysjärjestelmät. Direktiivin 8 artiklassa säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on asianmukaiset keräysjärjestelmät käytettyjä kannettavia paristoja ja akkuja varten. Tällaisten järjestelmien on muun muassa mahdollistettava se, että loppukäyttäjät voivat heittää käytetyt kannettavat paristot tai akut pois niiden läheisyydessä sijaitsevassa helppopääsyisessä keräyspisteessä, ja niissä on edellytettävä, että jakelijat ottavat käytetyt kannettavat paristot tai akut takaisin veloituksetta toimittaessaan kannettavia paristoja tai akkuja. Näin ollen voitaisiin väittää, että direktiivin 8 artikla on merkityksellinen direktiivin 11 artiklan tulkinnan kannalta. Komissio ei kuitenkaan kommentoinut tätä näkökohtaa.

30. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelija ja komissio ovat ensi näkemältä esittäneet mahdollisia tulkintoja direktiivin 11 artiklasta. Voidakseen muodostaa lopullisen näkemyksen siitä, onko komission tulkinta direktiivin 11 artiklasta direktiivin tavoitteiden mukainen, oikeusasiamiehen olisi tutkittava tätä tulkintaa tarkemmin ja näin ollen jatkettava tutkimustaan. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta. Samalla hän pyysi komission 12. kesäkuuta 2012 antamasta vastauksesta esittämissään huomautuksissa tietoja siitä, miten asiaa olisi käsiteltävä, jos komission tulkinnan katsottaisiin olevan direktiivin tavoitteiden mukainen. Tässä yhteydessä oikeusasiamies muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 227 artiklassa annetaan EU:n kansalaisille ja asukkaille oikeus esittää Euroopan parlamentille vetoomus aiheesta, joka kuuluu Euroopan unionin toimialaan ja vaikuttaa heihin suoraan. Näin ollen voisi olla hyödyllistä ottaa yhteyttä parlamenttiin kantelijan esille ottamassa asiassa. Tätä näkökohtaa vahvistaa entisestään se, että kantelijan tulkinta direktiivin 11 artiklasta saattaa edellyttää direktiivin muuttamista. Kun otetaan huomioon parlamentin rooli toisena lainsäätäjänä ja siten sen keskeinen rooli EU:n lainsäädännön laatimisessa ja tarkistamisessa, kantelija voisi näin ollen harkita vetoomuksen esittämistä parlamentille. Näiden seikkojen perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei lisätutkimuksille ole perusteita.

C. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Lisätutkimuksille ei ole perusteita.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 26 päivänä helmikuuta 2013.

[1] Paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta annettu direktiivi 2006/66/EY (EUVL 2006, L 266, s. 1).

[2] Energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21.10.2009 annettu direktiivi 2009/125 (uudelleenlaadittu) (EUVL 2009, L 285, s. 10).

[3] Tätä näkökohtaa arvioidaan jäljempänä kantelijan toisen väitteen ja väitteen otsikon alla.

[4] COM(2012) 154 final.

[5] http://ec.europa.eu/environment/waste/batteries/pdf/qa.pdf