Valituksen tausta

1. Marraskuussa 2002 Tanskan kansalaisjärjestöjen yhteisöoppilaitosten liitto, jäljempänä 'kantelija'[1], haki Nuoriso-ohjelman avustusta Sokrates-, Leonardo- ja Nuoriso-ohjelmien teknisen avun toimistolta, jäljempänä 'komissio'[2]. Sovellettavissa nuoriso-ohjelman matkakulujen rahoitusta koskevissa säännöissä määrättiin, että yhteisö rahoittaa 70 prosenttia tällaisista kuluista.

2. Kantelijan Transylvania Community College 2003 -hankkeeseen osallistui yli 50 nuorta ja nuorisotyöntekijää 11:stä Euroopan maasta. He osallistuivat kahden viikon mittaisiin keskusteluihin, jotka koskivat Keski- ja Itä-Euroopan vähemmistöjen integroitumista ja EU:n laajentumispolitiikkaa. Hankkeen matkakulut olivat yhteensä 13 750 euroa. Nuoriso-ohjelman avustuksen mukaisesti komissio kattaisi 70 prosenttia näistä menoista, mikä vastaa 9 500:aa euroa. Kantelija ilmoitti kuitenkin hakemustaan täyttäessään virheellisesti viimeksi mainitun luvun hankkeen kokonaismatkakuluiksi. Näin ollen viimeksi mainittuun määrään sovellettiin 70 prosentin yhteisön rahoitusta, ja komissio kattaisi vain 6 650 euroa siihen liittyvistä matkakustannuksista.

3. Hyväksyttyään hankkeen komissio lähetti heinäkuussa 2003 kantelijalle nuoriso-ohjelman 24 350 euron avustusta koskevan rahoitussopimuksen, jäljempänä ’sopimus’. Sopimuksessa matkakulujen kokonaismääräksi ilmoitettiin 9 500 euroa.

4. Kantelija allekirjoitti sopimuksen 9. heinäkuuta 2003 ja lähetti sen takaisin komissiolle. Sopimukseen liitetyssä kirjeessä kantelija kuitenkin kiinnitti komission huomion siihen, että ”[se] oli hakenut 9 500 euron tukea kattaakseen 70 prosenttia matkakustannuksista (kokonaiskustannukset ovat 13 750 euroa). [Komission] ehdottama talousarvio on kuitenkin pienentänyt määrää vielä kerran (0,70 x 9500 euroa = 6650 euroa)." Edellä esitetyn perusteella kantelija pyysi komissiota harkitsemaan kyseisiä määriä uudelleen.

5. Komissio allekirjoitti ja hyväksyi sopimuksen 21. heinäkuuta 2003.

6. Kantelija toteutti hankkeen 3.–16. elokuuta 2003. Tämän ajanjakson aikana komissio maksoi sille 7.8.2003 ensimmäisen 19 480 euron suuruisen erän.

7. Vuoden 2004 alussa kantelija esitti hankkeesta loppuraporttinsa, jossa se yksilöi 13 817 euroa aiheutuneita matkakuluja.

8. Kantelija lähetti 6. heinäkuuta 2004 komissiolle kirjeen, jossa se ilmaisi huolensa mahdollisesta matkakustannuksiin liittyvästä väärinkäsityksestä. Komissio maksoi kantelijalle 6 650 euroa hankkeen matkakuluista. Allekirjoittaessaan sopimuksen kantelija oli kuitenkin ilmoittanut komissiolle, että 70 prosenttia sen kokonaismatkakustannuksista oli 9 500 euroa. Näin ollen oli ilmeistä, että komissio oli tehnyt virheen hyväksyessään 9 500 euron suuruisen talousarvion, joka vastasi 100:aa prosenttia matkakuluista. Vaikka kantelija totesi tämän virheen ennen sopimuksen allekirjoittamista, se ei käynyt asiasta keskusteluja komission kanssa ja allekirjoitti sopimuksen, koska hanke oli tuolloin alkamassa. Kantelijaan kohdistui ajallisia paineita, eikä hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin allekirjoittaa sopimus sellaisenaan. Lisäksi komissio määritteli 23 päivänä heinäkuuta 2003 edellä mainitun ongelman pelkäksi "teknisyydeksi". Edellä esitetyn perusteella kantelija pyysi komissiota korjaamaan tämän virheen ja maksamaan sille 2 850 euroa jäljellä olevista matkakustannuksista viimeisellä maksuerällä.

9. Komissio maksoi 15 päivänä heinäkuuta 2004 tuen loppuosan kokonaisuudessaan kantelijalle ja päätti hankkeen 27 päivänä heinäkuuta 2004.

10. Komissio vastasi kantelijan 6 päivänä heinäkuuta 2004 päivättyyn tiedonantoon 28 päivänä heinäkuuta 2004. Se totesi seuraavaa: (i) "[Kantelijan] toimittama hakemuslomake oli selvästi virheellinen. Matkakulujen yksityiskohdista kävi selvästi ilmi, että ne olivat yhteensä 9500 euroa. Toimen rahoitussääntöjen mukaan komissio voi ottaa rahoituksesta huomioon vain 70 prosenttia eli 6550 euroa. ja ii) se oli näin ollen hyväksynyt 6 650 euron matkakustannukset. Kantelijan 9 päivänä heinäkuuta 2003 päivättyä kirjettä pidettiin lisärahoitusta koskevana pyyntönä. Komissio saattoi poikkeuksellisissa olosuhteissa muuttaa myöntämispäätöksiään ennen vuotta 2003. Se oli tuolloin halukas auttamaan kantelijaa löytämään tilanteeseen suotuisan ratkaisun. Vuonna 2003 tuli kuitenkin voimaan uusi varainhoitoasetus, joka sisältää yhteisön ohjelmien hallinnointia koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset. Näin ollen lisärahoitusta ei voitu enää hyväksyä pätevistä perusteluista riippumatta. Komissio haki edelleen poikkeusta tästä säännöstä ja yritti myöntää lisärahoitusta. Vuonna 2004 kävi kuitenkin täysin selväksi, että kantelijan kaltaisissa olosuhteissa NFR ei sallisi minkäänlaisia muutoksia avustukseen. Kantelija oli yksin vastuussa hakemuksen jättämisestä, ja hänen olisi pitänyt noudattaa suurta huolellisuutta täyttäessään lomaketta virheiden välttämiseksi. Komissio i) pahoitteli, että kantelijan pyyntöä 2 850 euron lisärahoituksesta ei voitu hyväksyä; ja ii) vahvisti, että se oli jo siirtänyt 4 870 euron suuruisen viimeisen erän kantelijalle.

11. Kantelija lähetti 7. syyskuuta 2004 vastauksen, jossa se myönsi, että hakemuslomakkeessa oli virheitä. Se korosti kuitenkin, että vaikka komissiolla oli mahdollisuus korjata matkakuluja koskevaa osaa kannekirjelmässä, se ei tehnyt niin. Lisäksi vaikka oli totta, että kantelija lisäsi kannekirjelmän yhdelle sivulle virheellisen laskelman,”määrä oli oikea sivulla 10 (70 % = 9 500) ja oikea liitteenä olevassa talousarviossa.” Kantelija oli keskustellut matkakuluista edelleen komission kanssa, ja komissio oli pitänyt sitä teknisen avun toimiston virheenä ”. Koska komissio oli näin hyväksynyt vastuun, kantelija oli tyytyväinen ja allekirjoitti sopimuksen. Uuden sopimuksen odottaminen olisi aiheuttanut vakavia taloudellisia ongelmia. Kantelija sai sopimuksen vain kolme viikkoa ennen hankkeen aloittamista, ja komissio ehdotti" teknistä" ratkaisua, jonka ansiosta kantelija pystyi hakemaan "lisärahoitusta". Edellä esitetyn perusteella kantelija toisti pyyntönsä, että komissio maksaisi sille loput 2 850 euroa matkakuluista.

12. Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) otti 1. tammikuuta 2006 teknisen avun toimistolta vastuulleen nuorisohankkeiden seurannan ja hallinnoinnin.

13. Moore Stephens LLP -yhtiö, jäljempänä ’tilintarkastaja’, tarkasti hankkeen tulokset 3 päivänä marraskuuta 2006 EACEAn pyynnöstä.

14. Tilintarkastaja laati kertomuksestaan kolme versiota, i) ensimmäisen version 18.12.2006; ii) toinen, 19 päivänä joulukuuta 2007; ja iii) kolmas ja viimeinen päivä 2.6.2008. Jälkimmäisessä kertomuksessa tarkastaja suositteli, että komissio perii kantelijalta takaisin 2 364 euroa muista kuin matkakuluista.

15. EACEA lähetti 18 päivänä heinäkuuta 2008 kantelijalle rahoitusselvityksen, jonka otsikkona oli ”Nuoriso-ohjelman avustuksen lopullinen taloudellinen tilanne tarkastuksen jälkeen” ja jossa se pyysi kantelijaa maksamaan takaisin 2 364 euroa, jäljempänä ’päätös’. Päätöksessä säädettiin seuraavaa:

”[Kantelijan] hankkeen taloudellinen tilanne tilintarkastushavaintojen nro 1 (toimintakustannusten virheellinen laskenta), nro 2 (loppuraportissa ilmoitetut matkakustannukset ylittivät kirjanpitoon merkityn määrän) ja nro 3 (matkakustannusten talousarvion ylitys) osalta on seuraava:

Ehdotettu avustus tukikelpoisuusajaksi: 27 325,00 euroa

Lopullinen avustus, josta on sovittu tarkastuksen arvioinnin jälkeen: 21 986,00 euroa

Jo maksetut ennakkomaksut ja loppuerä: 24 350,00 euroa

Korvauksen maksaminen toimeenpanovirastolle: 2 364,00 euroa".

EACEA huomautti lisäksi, että jos kantelija ei reagoi 60 päivän kuluessa, EACEA lähettää sille veloitusilmoituksen, jossa esitetään korvauksen ehdot ja edellytykset. Jos edellä mainittua määrää ei makseta EACEA:n asettamissa määräajoissa, seurauksena on viivästyskorko.

16. EACEA lähetti 4.11.2008 kantelijalle veloitusilmoituksen ja 20.1.2009 muistutuksen yhteensä 2 384,17 euron maksusta.

17. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen 28. tammikuuta 2009.

TARJOUKSEN MÄÄRÄ

18. Kantelija väitti, että EACEA:n päätöksessään esittämä korvausvaatimus oli epäoikeudenmukainen, koska siinä ei otettu huomioon hankkeen matkakustannuksia, jotka sille vielä kuuluivat.

19. Kantelija väitti, että EACEA:n olisi i) maksettava sille hankkeen todelliset matkakustannukset tarkastajan 18. joulukuuta 2006 antaman kertomuksen sivulla 17 antaman suosituksen mukaisesti; ja ii) selittää yksityiskohtaisesti päätöksessään esitetyt laskelmat ja päätelmät.

TARJOUS

20. Oikeusasiamies toimitti kantelun 19. maaliskuuta 2009 Euroopan komission puheenjohtajalle.

21. Oikeusasiamies vastaanotti 8. heinäkuuta 2009 komission ranskankielisen lausunnon ja 15. heinäkuuta 2009 sen englanninkielisen käännöksen, jonka hän toimitti kantelijalle kehottaen tätä esittämään huomautuksia.

22. Tällä välin kantelija toimitti oikeusasiamiehelle lisätietoja 19. huhtikuuta ja 27. kesäkuuta 2009. Se toimitti 4.8.2009 oikeusasiamiehelle huomautuksensa komission lausunnosta.

23. Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio oli vastannut asianmukaisesti kanteluun. Näin ollen hän totesi alustavasti hallinnollisen epäkohdan ja ehdotti työjärjestyksensä 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti komissiolle sovintoratkaisua.

24. Oikeusasiamies sai 1. maaliskuuta 2010 komission vastauksen, jonka hän toimitti kantelijalle huomautuksia varten. Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite kohtuuttomuudesta ja siihen liittyvät vaatimukset

Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet

25. Kantelija väitti, että EACEA:n päätöksessään esittämä korvausvaatimus oli epäoikeudenmukainen, koska siinä ei otettu huomioon hankkeen matkakustannuksia, jotka sille vielä kuuluivat.

26. Väitteensä tueksi valituksen tekijä väitti seuraavaa:

a) EACEA ei noudattanut seuraavaksi mainittua tarkastajan suositusta matkakuluista, joka esitettiin sen 18. joulukuuta 2006 antaman kertomuksen sivulla 17:

”Lisäksi olisi korvattava 2 723 euroa (9 500 euron haetun määrän ja 9 373 euron todellisten kustannusten välinen erotus) [sic]”; ja

b) komissio suostui ensin maksamaan 9 500 euroa ja muutti myöhemmin mieltään väittäen, että NFR ei sallinut sitä.

27. Kantelija väitti, että EACEA:n olisi i) maksettava sille hankkeen todelliset matkakustannukset tarkastajan 18. joulukuuta 2006 antaman kertomuksen sivulla 17 antaman suosituksen mukaisesti; ja ii) selittää yksityiskohtaisesti päätöksessään esitetyt laskelmat ja päätelmät.

28. Lausunnossaan komissio vahvisti kantansa, jonka mukaan kantelija oli tehnyt virheen täyttäessään virheellisesti yhteisön rahoitukseen liittyvän määrän arvioituja matkakuluja koskevassa hakulomakkeen osassa. Komissio ei näin ollen voinut myöntää suurempaa rahoitusta kuin se, jonka kantelija oli ilmoittanut ja hyväksynyt omalla allekirjoituksellaan.

29. Sekä komissio että EACEA hylkäsivät kantelijan lisärahoitushakemuksen Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 [3] ja kantelijan hyväksymien sopimusmääräysten mukaisesti.

30. EACEA ei tiennyt tarkastajan 18. joulukuuta 2006 antamasta kertomuksesta, joka oli "epävirallinen asiakirja". Se sai ainoastaan 19 päivänä joulukuuta 2007 päivätyn kertomuksen ja 2 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyn loppukertomuksen. Tarkastaja totesi, että kuusi kantelijan hankkeeseen osallistunutta oli vanhempia kuin ohjelmassa sallittu ikä, joka oli 15–25 vuotta. Näin ollen se hylkäsi näiden kuuden osallistujan toimintaan liittyvät kustannukset.

31. Valituksen johdosta EACEA pyysi tarkastajalta lisätietoja edellä mainitusta hylkäämisestä. Tarkastaja tarkasteli asiakirja-aineistoa uudelleen ja totesi, että kyseiset kuusi osallistujaa olivat valvojia, jotka seurasivat hankkeen nuorten osallistujien ryhmää. He varmistivat oppimisprosessin tehokkuuden sekä osallistujien suojelun ja turvallisuuden. Tästä seuraa, että ikää koskevaa vaatimusta ei sovellettu heihin ja että heidän kustannuksensa olivat näin ollen tukikelpoisia. Tämän seurauksena komissio peruisi perintämääräyksensä ja päättäisi hankkeen määräämättömäksi ajaksi, koska se oli jo myöntänyt kantelijalle sopimuksessa määrätyn enimmäismäärän.

Oikeusasiamiehen alustava arvio, joka johtaa sovintoratkaisuehdotukseen

32. Kantelija korosti huomautuksissaan, että ennen kuin se sai jäljennöksen komission lausunnosta oikeusasiamiehelle, se ei ollut koskaan nähnyt tarkastajan 2. kesäkuuta 2008 päivättyä loppukertomusta. Saatuaan lausunnon kantelija oli vakuuttunut siitä, että komissio oli lopulta selittänyt, miksi se piti joitakin hankkeen kustannuksia tukikelvottomina, ja osoittanut kantelijalle päätöksen, johon sisältyi korvaushakemus.

33. Oikeusasiamies totesi tältä osin, että kyseinen takaisinperintä ei koskenut mitään määriä, jotka liittyvät tämän kantelun kohteena oleviin matkakustannuksiin, vaan pikemminkin joidenkin kantelijan hankkeen osallistujien toimintakustannuksiin.

34. Oikeusasiamies oli tyytyväinen siihen, että komissio toteutti toimia selventääkseen päätöstään koskevia laskelmia, ja totesi, että nämä toimet johtivat sen korvausmääräyksen peruuttamiseen. Hän huomautti kuitenkin, että mainitut vaiheet ja tulokset eivät vaikuttaneet kantelijan väitteeseen, jonka mukaan komission olisi maksettava sille hankkeen todelliset matkakustannukset.

35. Oikeusasiamies analysoi yksityiskohtaisesti myös muita tarkastajan loppukertomuksen näkökohtia. Kyseisessä kertomuksessa tarkastaja totesi, että i) tukikelpoiset matkakustannukset olivat 9 372,03 euroa; ii) budjetoidut matkakustannukset olivat 6 650 euroa; Näin ollen iii) talousarviossa oli yhteensä 2 722,03 euron alijäämä, jota ei sopimuksen mukaan voitu pitää tukikelpoisena. Tältä osin tarkastaja kuitenkin myönsi, että komissio olisi voinut muuttaa talousarviota tai hyväksyä jonkin verran lisärahoitusta kantelijalle. Se jätti kuitenkin matkakuluja koskevan lopullisen päätöksen EACEA:lle seuraavin ehdoin:

"... jos teknisen avun toimisto totesi olevansa valmis muuttamaan talousarviota tai myöntämään lisärahoitusta tämän hallinnollisen väärinkäsityksen korjaamiseksi (vaikkakin suullisesti), uskomme, että tämä olisi voitu toteuttaa. Olemme valmiita hyväksymään edellä kuvatun ongelman väärinkäsityksenä, joka voidaan korjata ennen tämän tarkastuskertomuksen lopullista hyväksymistä ja vahvistamista. Vaikka pidämme tämän havaintona, jätämme lopullisen päätöksen EACEA:n arvioitavaksi."[4]

36. Oikeusasiamies totesi tältä osin, että tutkimuksensa aikana komissio ei kiistänyt kantelijan lausuntoa, jonka mukaan komissio oli ehdottanut "teknistä" ratkaisua ongelmaan, jossa kantelija hakisi lisärahoitusta".

37. Myöhemmin 28 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään komissio kuitenkin epäsi tämän lisärahoituksen sillä perusteella, että se oli tällä välin omaksunut "perusteellisen lähestymistavan muutoksen". Vaikka komissio oli halukas auttamaan, se ei voinut tehdä niin, koska NFR esti sitä myöntämästä lisävaroja kantelijalle [5].

38. Oikeusasiamies ei ymmärtänyt, miksi tarkastajan kesäkuussa 2008 esittämä näkemys, jonka mukaan ”tämä olisi voitu toteuttaa”, ei olisi voinut olla ratkaiseva ja antaa komissiolle mahdollisuuden kumota aiempi kantansa, joka ilmaistiin virallisesti heinäkuussa 2004.

39. Hän korosti, että kyseessä on yksinkertainen virhe, jonka komissio on yksilöinyt sellaiseksi ja jota tarkastaja on kuvaillut ”hallinnolliseksi väärinkäsitykseksi”. Komissio kattoi vain 6 650 euron matkakustannukset, koska tämä oli määrä, jonka kantelija oli virheellisesti liittänyt asianmukaisesti allekirjoittamaansa ja hyväksymäänsä hakulomakkeeseen, kun taas kantelijan tukikelpoiset matkakustannukset olivat tarkastajan loppukertomuksen mukaan 9 372,03 euroa. Toisin sanoen jos kantelija ei olisi tehnyt tätä virhettä, komissio olisi kattanut koko matkakuluja vastaavan 9 372,03 euron määrän.

40. Oikeusasiamies on toistuvasti korostanut komission oikeudellista velvollisuutta suojella yhteisön taloudellisia etuja. Oikeusasiamiehen mielestä on vain oikein, että komissio pyrkii takaamaan, ettei rahoitusta myönnetä ilman asianmukaisia perusteluja.

41. Käsiteltävässä asiassa oli kiistatonta, että tarkastajan loppukertomuksessaan yksilöimät matkakustannukset vastasivat kantelijalle sen Nuoriso-ohjelman hankkeen yhteydessä aiheutuneita kustannuksia. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että kantelijan virhe oli niin ilmeinen, että komissio, vaikkakin suullisesti, hyväksyi ratkaisun tähän virheeseen. Komissio ei kiistänyt tätä tämän tutkimuksen yhteydessä ja vahvisti [6], että kuten kantelija väitti 6 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, kantelijan kannekirjelmän sivulla 10 todettiin 9 500 euron olevan "matkustuskustannuksia (70 prosenttia todellisista kustannuksista)"eli "Nuoriso-ohjelmasta pyydettyä kokonaismäärää".

42. Oikeusasiamies piti kohtuullisena, että tapauksissa, joissa hakemuksen tekohetkellä tehdään ilmeisiä virheitä, toimivaltaisen laitoksen olisi hakemusta arvioidessaan annettava virheen tehneelle hakijalle mahdollisuus korjata virhe [7]. Vaihtoehtoisesti, jos virhe havaitaan vasta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, on kohtuullista muuttaa sopimusta vastaavasti. Vaikka kantelija, joka oli viime kädessä sopimuksen heikompi osapuoli, ei vaatinut muutosta, palveluhenkisyyden ja oikeudenmukaisuuden periaatteet edellyttivät komission tekevän aloitteen tältä osin. Toimielin ei kuitenkaan tehnyt näin.

43. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamiehen mielestä kantelijahankkeen todellisten ja tukikelpoisten matkakustannusten korvaamatta jättäminen vaikutti paitsi epäoikeudenmukaiselta myös Euroopan hyvän hallintotavan säännöstössä [8] vahvistetun suhteellisuusperiaatteen vastaiselta.

44. Oikeusasiamies totesi alustavasti, että EACEA:n kieltäytyminen maksamasta jäljelle jäävää osaa kantelijan hankkeen matkakuluista oli hallinnollinen epäkohta. Näin ollen hän esitti työjärjestyksensä 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti vastaavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi, jonka mukaan

"EACEA voisi maksaa kantelijalle loput 2 722,03 euroa hankkeen matkakuluista."

Oikeusasiamiehelle hänen sovintoratkaisuehdotuksensa jälkeen esitetyt perustelut

45. EACEA piti oikeusasiamiehen ehdotusta ystävällismielisestä ratkaisusta kohtuullisena ja suostui maksamaan loput 2 722,03 euroa hankkeen matkakuluista kantelijalle.

46. Kantelija vahvisti puhelimitse olevansa tyytyväinen tutkimuksen tulokseen.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisua koskevan ehdotuksensa jälkeen

47. Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että EACEA on hyväksynyt hänen sovintoratkaisuehdotuksensa ja että se on valmis ratkaisemaan kantelun. Näin ollen hän lopettaa asian käsittelyn.

B. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:

Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että EACEA on hyväksynyt hänen sovintoratkaisuehdotuksensa ja että se on valmis ratkaisemaan kantelun. Näin ollen hän lopettaa asian käsittelyn.

Kantelijalle, EACEA:n johtajalle ja komission puheenjohtajalle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 19 päivänä toukokuuta 2010.

---

[1] Kantelija "on valtiosta riippumaton, voittoa tavoittelematon ja puolueeton järjestö, joka pyrkii kehittämään eurooppalaista (ylikansallista) julkista tilaa" (www.acc.eu.org).

[2] Oikeusasiamies toteaa, että komission lausunnon mukaan teknisen avun toimisto auttoi sitä hallinnoimaan keskitettyjä toimia yhteisön Sokrates-, Leonardo- ja Nuoriso-toimintaohjelmissa 31. joulukuuta 2005 saakka. Sen vuoksi teknisen avun toimistoa ja komissiota kutsutaan vastedes ainoastaan ’komissioksi’.

[3] EYVL 2002, L 248, s. 1.

[4] Viitattu komission oikeusasiamiehelle lausunnon yhteydessä toimittaman tarkastajan loppukertomuksen jäljennöksen sivulla 17.

[5] Komission 28 päivänä heinäkuuta 2004 päivätty kirje sisältää seuraavat lausumat: "... ennen vuotta 2003 sovelletussa aiemmassa käytännössä avustusten myöntämispäätöksiin oli tehty muutoksia, jotka olivat mahdollisia, jos poikkeukselliset olosuhteet oikeuttivat tapauksen. Nämä päätökset kuuluivat komission harkintavaltaan. Tätä taustaa vasten teknisen avun toimisto oli valmis auttamaan suotuisan ratkaisun löytämisessä tilanteeseen ... [I] n 2003 uusi varainhoitoasetus tuli voimaan ... Hankettanne koskeva ongelma ilmeni sillä hetkellä, kun komissio hyväksyi perusteellisen lähestymistavan muutoksen, ja se on edelleen ajankohtainen: mitään täydentävää toteamusta ei hyväksytä mistään syystä sen jälkeen, kun komissio on tehnyt ja vahvistanut valintalautakunnan päätöksen (varainhoitoasetuksen säännösten mukaisesti - soveltamisohjeiden 111 artikla) – – TAO ja komission toimivaltaiset nuorisoviranomaiset pyysivät kuitenkin poikkeusta tähän sääntöön, jotta lisärahoitusta voitaisiin myöntää; vuoden 2004 alussa kävi täysin selväksi, että uudessa varainhoitoasetuksessa ei sallita avustuksen muuttamista tämäntyyppisissä olosuhteissa – –”.

[6] Komissio liitti lausuntoonsa jäljennöksen kantelijan hakemuksesta.

[7] Ks. vastaavasti asia T-211/02, Tideland Signal Ltd v. Euroopan yhteisöjen komissio, Kok. 2002, s. II-3781, 37 kohta: ”– – valtuuksiin [pyytää selvennystä] on erityisesti yhteisön oikeuden hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti liityttävä velvollisuus käyttää tätä toimivaltaa olosuhteissa, joissa tarjouksen selventäminen on selvästi sekä käytännössä mahdollista että välttämätöntä – – Vaikka komission arviointikomiteoilla ei ole velvollisuutta pyytää selvennystä kaikissa tapauksissa, joissa tarjous on laadittu epäselvästi, niillä on velvollisuus noudattaa tiettyä huolellisuutta tarkastellessaan kunkin tarjouksen sisältöä. Tapauksissa, joissa itse tarjouksen ehdot ja niihin liittyvät komission tiedossa olevat olosuhteet osoittavat, että moniselitteisyys todennäköisesti selittyy yksinkertaisella tavalla ja että se voidaan helposti ratkaista, on lähtökohtaisesti hyvän hallinnon vaatimusten vastaista, että arviointikomitea hylkää tarjouksen käyttämättä toimivaltaansa pyytää selvennystä. Tällaisessa tilanteessa tehtävään tarjouksen hylkäämispäätökseen voi liittyä ilmeinen arviointivirhe, jonka toimielin on tehnyt käyttäessään tätä toimivaltaansa."

[8] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tehdessään päätöksiä virkamiehen on varmistettava, että toteutetut toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Virkamiehen on erityisesti vältettävä rajoittamasta kansalaisten oikeuksia tai asettamasta heille syytteitä, jos nämä rajoitukset tai syytteet eivät ole kohtuullisessa suhteessa toimen tarkoitukseen nähden.

2. Tehdessään päätöksiä virkamiehen on noudatettava oikeudenmukaista tasapainoa yksityishenkilöiden etujen ja yleisen edun välillä."