Kantelun tausta

1. Kantelija teki 7 päivänä marraskuuta 2005 Euroopan komissiolle kantelun, jonka mukaan Italia ei ollut ilmoittanut komissiolle antaneensa 8 päivänä huhtikuuta 2004 asetuksen, jossa vahvistetaan säännöt laillisten peliautomaattien liittämiseen käytettävän sähköisen verkon toiminnasta [1]. Hän väitti, että tämä on vastoin direktiiviä 98/34, jossa säädetään teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä [2]. Kantelija väitti myös, että edellä mainittu asetus ei ollut direktiivien 2002/20 [3] ja 2002/58 [4] mukainen.

2. Komissio ilmoitti kantelijalle 20. joulukuuta 2005, että sen yksiköt aikoivat käsitellä hänen tapauksensa. Kantelija kirjoitti 25 päivänä syyskuuta 2006 komissiolle kirjeen, jossa pyydettiin tietoja kantelun käsittelyn etenemisestä.

3. Kantelija toimitti tämän kantelun oikeusasiamiehelle 5. lokakuuta 2006.

Tutkinnan kohde

4. Kantelija väitti, että Euroopan komissio ei tehnyt päätöstä hänen kantelustaan. Tältä osin hän vaati, että komission olisi tehtävä kyseinen päätös.

KYSYMYS

5. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksensa 1. helmikuuta 2007. Komissio lähetti 14 päivänä toukokuuta 2007 lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle ja johon sisältyi kehotus huomautusten esittämiseen. Kantelija ei esittänyt huomautuksia. Hän toimitti kuitenkin 4.6.2007 oikeusasiamiehelle tiedoksi jäljennöksen komissiolle lähettämästään kirjeestä, jossa hän ilmaisi tyytymättömyytensä komission päätökseen lopettaa asian käsittely.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A Väite, jonka mukaan komissio ei ole tehnyt päätöstä rikkomista koskevasta kantelusta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

6. Lausunnossaan komissio totesi kantelijan ottaneen siihen yhteyttä marraskuussa 2005 väittäen, että Italian viranomaiset eivät olleet ilmoittaneet komissiolle tietystä lainsäädännöstä, erityisesti 8 päivänä huhtikuuta 2004 annetusta asetuksesta. Kantelija katsoi, että asetus olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle, koska se sisälsi tietoyhteiskunnan palveluja koskevia sääntöjä. Kantelija väitti myös, että asetus rikkoi direktiivejä 2002/20/EY ja 2002/58/EY.

7. Kantelijan kirjeenvaihtoa käsiteltiin alun perin yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastossa, joka katsoi asianmukaiseksi toimittaa sen tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosastolle. Tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosasto analysoi kantelijan esille ottamaa asiaa ja ilmoitti hänelle 1. joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä toteutetuista toimista.

8. Koska yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastolla oli epäilyksiä siitä, sisälsikö kyseinen Italian asetus tietoyhteiskunnan palveluja koskevia sääntöjä, se päätti pyytää neuvoa sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosastolta. Kantelijalle ilmoitettiin tästä uudesta vaiheesta 17 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

9. Tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosasto ilmoitti kantelijalle 20. joulukuuta 2005, ettei se ollut havainnut direktiivien 2002/58/EY ja 2002/20/EY rikkomista ja että yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto analysoi ilmoittamatta jättämistä. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto ja kantelija pitivät 24. helmikuuta 2006 kokouksen, jossa keskusteltiin kantelijan kantelussa esiin tuoduista kysymyksistä.

10. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston ja sisämarkkinoiden pääosaston käytyä edelleen kirjeenvaihtoa siitä, voidaanko asetuksen katsoa sisältävän direktiivissä 98/34 tarkoitettuja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia sääntöjä, sisämarkkinoiden pääosasto toimitti analyysinsa tulokset 11. heinäkuuta 2006. Se päätteli tästä, että kyseinen direktiivi kuului direktiivin 98/34 soveltamisalaan.

11. Koska tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosasto oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyseinen lainsäädäntö ei ollut olennaisesti rikkonut yhteisön oikeutta, yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto katsoi, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittaminen jäsenvaltiota vastaan oli perusteltua puhtaasti menettelyllisestä syystä eli siksi, että asetusta ei ollut ilmoitettu komissiolle direktiivin 98/34/EY mukaisesti.

12. Toinen tapaaminen kantelijan ja yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston välillä pidettiin 28. marraskuuta 2006 Brysselissä. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto korosti kokouksessa, että asetus on aineellisten säännöstensä osalta yhteisön oikeuden mukainen. Tämän perusteella yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto ilmaisi epäilyksensä siitä, oliko riittäviä perusteita ehdottaa, että komissio aloittaisi EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen rikkomismenettelyn [5], koska menettely perustuisi ainoastaan menettelyllisiin syihin eli siihen, että asetusta ei olisi annettu tiedoksi komissiolle.

13. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto selitti kantelijalle lisäksi, että hänen aiemman kantelunsa (kantelu nro 2004/4484) yhteydessä, joka koski Italian muuta peliautomaatteja koskevaa lainsäädäntöä, jota ei ollut direktiivin vaatimusten mukaisesti ilmoitettu komissiolle laatimisvaiheessa, komissio ilmoitti Italian viranomaisille niiden ilmoitusvelvoitteista tällä alalla. Komission toiminnan seurauksena Italian viranomaiset peruuttivat asiaa koskevan lainsäädännön ja ovat sen jälkeen ilmoittaneet komissiolle useista asiaa koskevista lainsäädäntöteksteistä.

14. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston yksiköt ilmoittivat kantelijalle aikomuksestaan ehdottaa asian käsittelyn lopettamista, koska mitään yhteisön oikeuden olennaista rikkomista ei ollut havaittu. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on laaja harkintavalta päättäessään, antaako se jäsenvaltiolle perustellun lausunnon oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä vai aloittaako se 226 artiklan mukaisen menettelyn yhteisöjen tuomioistuimessa. Tämä harkintavalta "sulkee pois yksilöiden oikeuden vaatia sitä omaksumaan tietyn kannan"[6].

15. Komissio ei saanut 28 päivänä marraskuuta 2006 pidetyn kokouksen jälkeen muita tietoja tai asiakirjoja, joiden perusteella se olisi voinut muuttaa kantaansa. Tämän vuoksi komissio kirjoitti kantelijalle 1 päivänä maaliskuuta 2007. Se teki yhteenvedon yksiköidensä tekemästä tutkimuksesta ja yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston tekemistä päätelmistä.

16. Komissio myönsi viivästyksen, joka tapahtui yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston ja kantelijan marraskuussa 2006 pitämän kokouksen ja hänelle maaliskuussa 2007 lähetetyn kirjeen välillä, ja pahoitteli sitä. Se myönsi myös, että kantelijan kirjeenvaihto olisi voitu kirjata rikkomista koskevaksi kanteluksi jossain vaiheessa tutkimusta. Tästä laiminlyönnistä huolimatta komissio korosti, että se oli kuitenkin käsitellyt kantelijan väitteen tyhjentävästi.

Kantelijan huomautukset

17. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta.

Oikeusasiamiehen arviointi

18. Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että tässä tapauksessa komissio on myöntänyt, että kantelijan kantelu olisi jossain vaiheessa pitänyt kirjata rikkomista koskevaksi kanteluksi. Hän toteaa lisäksi, että vaikka sitä ei ollut virallisesti rekisteröity rikkomista koskevaksi kanteluksi, komissio käsitteli sitä ikään kuin se olisi rekisteröity sellaiseksi. Tältä osin komissio kävi laajaa kirjeenvaihtoa kantelijan kanssa ja piti hänen kanssaan kokouksia selventääkseen kantaansa.

19. Kantelijan väitteen ja väitteen osalta vaikutti siltä, että komissio ilmoitti lopulta kantelijalle 7 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä kantelua koskevasta päätelmästään.

20. Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että komissio pahoitteli kantelijan tapauksen käsittelyn viivästymistä, oikeusasiamies katsoo, että hänen tutkimuksensa jatkaminen ei ole perusteltua.

C. Päätelmät

Oikeusasiamies päättelee tätä kantelua koskevien tutkimustensa perusteella, ettei hänen ole tarpeen jatkaa tutkimustaan tässä asiassa.

Oikeusasiamies ilmoittaa kantelijalle ja komissiolle tästä päätöksestä.

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 18 päivänä joulukuuta 2008.

[1] Asetuksella asetettiin velvoitteita valtion nimeämille palveluntarjoajille, jotka hallinnoivat suljettuja sähköisiä verkkoja.

[2] Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/34/EY (EYVL 1998, L 204, s. 37).

[3] Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 21).

[4] Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL 2002, L 201, s. 37).

[5] EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa määrätään seuraavaa:

"Jos komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille tämän sopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden, se antaa asiasta perustellun lausunnon varattuaan ensin asianomaiselle valtiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa.

Jos asianomainen valtio ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa, komissio voi saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi."

[6] Ks. asia T-571-93, Lefebvre frères et soeurs, GIE Fructifruit, Association des Mûrisseurs Indépendants ja Star fruits Cie v. komissio, Kok. 1995, s. II-2379, 60 kohta ja asia 247/87, Star Fruit v. komissio, Kok. 1989, s. 291, 11 kohta.