Hae tutkimuksia

The case concerned the Commission's decision to declare ineligible certain costs declared by a partner to an EU funded project. The Ombudsman inquired into the issue and found that the Commission's grounds for not accepting the costs in question were reasonable. The Ombudsman therefore closed the case with a finding of no maladministration.

Komission järjestämä julkinen kuuleminen ei noudattanut komission omissa säännöissä esitettyjä yleisiä periaatteita ja vähimmäisvaatimuksia.

Tämän kantelun mukaan Euroopan komissio ei toteuttanut riittävää julkista kuulemista, ennen kuin se laati ehdotuksensa asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä. Yksi ehdotuksen kohta koski verkkovierailupalveluista perittävien maksujen asteittaista poistamista. Kantelun teki Competitive Telecommunications Association. Komissio toimitti asetusehdotuksen 11.9.2013 eli vähän yli kolme kuukautta sen jälkeen, kun se oli ilmoittanut siitä julkisesti 30.5.2013. Kantelija väitti, että komissio oli epäasianmukaisesti vedonnut Eurooppa-neuvoston kevään 2013 kokouksesta johtuvaan kiireeseen perusteena kuulemisprosessin kiirehtimiselle. Lisäksi kantelija väitti, että komissio i) ei ollut yksilöinyt eri sidosryhmätyyppejä kuultaviksi, ii) ei ollut käsitellyt vaikutustenarviointilautakunnan esiin tuomia asioita, iii) ei ollut toteuttanut kunnollista eri yksiköiden välistä kuulemista ja iv) oli yrittänyt tahallisesti salata julkisen kuulemisen laiminlyönnin.

Oikeusasiamies havaitsi, että komission järjestämä julkinen kuuleminen ei noudattanut komission omissa säännöissä esitettyjä yleisiä periaatteita ja vähimmäisvaatimuksia. Oikeusasiamies havaitsi myös, että ei ollut selvää, johtuiko komission esittämä kiireellisyys neuvoston toteamuksesta vai heijastiko se komission omaa arviota tilanteesta. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että komission nojautuminen oikeuteensa priorisoida toimintalinjoja ja tehdä niitä koskevia valintoja oli järkevää tämän nimenomaisen lainsäädäntöehdotuksen yhteydessä. Niinpä oikeusasiamies ei havainnut komission toiminnassa mitään hallinnollista epäkohtaa, joka johtuisi sen järjestämän julkisen kuulemisen rajoituksista tässä tapauksessa. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että komissio selventäisi säännöissään ne täsmälliset ja rajalliset olosuhteet, joissa se voi supistaa julkista kuulemista toimintalinjaprioriteetin vuoksi.

Oikeusasiamies katsoi, että mihinkään muihin kantelussa esitettyihin asioihin ei liittynyt hallinnollista epäkohtaa.

Kantelun teki PETA Foundation ja se koski Euroopan kemikaaliviraston (ECHAn) REACH-asetuksen mukaisten valtuuksien ja tehtävien laajuutta. Kantelija katsoi, että kemikaalivirasto ei pyri riittävästi varmistamaan, että kemiallisten aineiden rekisteröijät välttäisivät tarpeettomia eläinkokeita aineiden turvallisuuden osoittamisen yhteydessä.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että kemikaalivirasto tulkitsi asiaan liittyviä velvoitteitaan varsin rajoittavasti. Oikeusasiamies esitti sen vuoksi kemikaalivirastolle sovintoratkaisuehdotuksen, joka koski viraston roolia ja yhteistyön aloittamista jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa. Oikeusasiamies oli tyytyväinen kemikaaliviraston vastaukseen ja päätti asian käsittelyn.

Kantelija koordinoi yritysten yhteenliittymää, jolle myönnettiin komission avustus erään toimen toteuttamiseen ympäristöystävällisen rakentamisen alalla. Toimen toteuttamisen aikana yhteenliittymä pyysi eri raportointikausilla syntyneiden tukikelpoisten kustannusten korvaamista komission allekirjoittaman sopimuksen mukaisesti. Komissio suostui kuitenkin maksamaan vain 45,75 % kyseisistä kustannuksista. Kantelija katsoi, että komissio oli rajoittanut maksamansa korvauksen väärin perustein edellä mainittuun korvausasteeseen, joten se kanteli asiasta Euroopan oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamies totesi, että sopimuksen mukaan 45,75 % korvausastetta sovellettiin koko unionin rahoitusosuuteen kyseisessä toimessa. Sopimuksessa ei mainittu mitään välimaksujen korvausasteesta. Lisäksi ennen kuin yhteenliittymä haki ensimmäisellä raportointikaudella syntyneiden kustannusten korvaamista, komission virkamies oli ilmoittanut sille, että välimaksuja voitaisiin suorittaa eri korvausasteen mukaisesti. Oikeusasiamies ehdotti näin ollen komissiolle sovintoratkaisua ja kehotti komissiota (i) selittämään asianmukaisesti, miksi se sovelsi edellä mainittua korvausastetta yhteenliittymälle suoritettavassa välimaksussa, ja (ii) varmistamaan, että se maksaisi yhteenliittymälle loput sille kuuluvasta avustuksesta sopimuksen mukaisesti sen jälkeen, kun toimi oli päättynyt.

Komissio väitti soveltaneensa järjestelmällisesti 45,75 % korvausastetta välimaksuihin varmistaakseen EU:n talousarviomäärärahojen moitteettoman varainhoidon ja välttääkseen monimutkaiset takaisinperintämenettelyt. Oikeusasiamies ei ollut tyytyväinen vastaukseen. Hän toi esille muun muassa, että komissio olisi voinut laatia ohjeet, joiden avulla yhteenliittymä olisi voinut tulkita sopimusta oikein kyseiseltä osin. Koska kaikkiin avustussopimuksiin sisältyy nyt hyvin selkeä määräys, jonka mukaan välimaksuina maksettavat korvaukset suoritetaan kyseiseen toimeen liittyvää koko unionin rahoitusosuutta vastaavan korvausasteen mukaisesti, oikeusasiamies totesi, etteivät lisätutkimukset olleet tältä osin perusteltuja. Oikeusasiamies esitti myös lisähuomautuksen ja kehotti komissiota ilmoittamaan hänelle, miten komissio oli noudattanut lupaustaan, jonka mukaan se maksaisi yhteenliittymälle kaikki jäljellä olevat määrät toimen päätyttyä.