Tapaus koski komission päätöstä julistaa tietyt kumppanin EU:n rahoittamalle hankkeelle ilmoittamat kustannukset tukeen oikeuttamattomiksi. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission perusteet olla hyväksymättä kyseisiä kustannuksia olivat kohtuulliset. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Tämä kantelu koskee väitettä, jonka mukaan Euroopan komissio ei järjestänyt asianmukaista julkista kuulemista ennen kuin se laati ehdotuksensa asetukseksi eurooppalaisista sähköisen viestinnän sisämarkkinoista ja koko Euroopan yhteenliittämisestä. Yksi ehdotuksen kohdista oli verkkovierailumaksujen asteittainen poistaminen. Valituksen teki Competitive Telecommunications Association. Komissio toimitti ehdotuksensa 11. syyskuuta 2013 eli hieman yli kolme kuukautta sen jälkeen, kun se oli ilmoittanut siitä julkisesti 30. toukokuuta 2013. Kantelija väitti, että komissio oli virheellisesti vedonnut kevään 2013 Eurooppa-neuvostosta johtuvaan kiireellisyyteen syynä kiirehtiä kuulemisprosessissa. Lisäksi kantelija väitti, että komissio ei ollut i) yksilöinyt erityyppisiä sidosryhmiä, joita olisi kuultava, ii) käsitellyt vaikutustenarviointilautakunnan esiin tuomia seikkoja, iii) järjestänyt asianmukaista yksiköiden välistä kuulemista ja iv) pyrkinyt tarkoituksellisesti salaamaan julkisen kuulemisen puuttumisen.

Oikeusasiamies totesi, että komission julkinen kuuleminen ei ollut komission omissa säännöissä määriteltyjen yleisten periaatteiden ja vähimmäisvaatimusten mukainen. Oikeusasiamies totesi myös, että oli epäselvää, johtuiko komission väittämä kiireellisyys neuvoston lausumasta vai heijasteliko se komission omaa arviota tilanteesta. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että komission tukeutuminen omaan oikeuteensa asettaa poliittisia painopisteitä ja tehdä poliittisia valintoja oli kohtuullista tämän lainsäädäntöehdotuksen erityisessä asiayhteydessä. Oikeusasiamies ei näin ollen havainnut komission syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan, joka olisi johtunut sen tässä tapauksessa toteuttamasta rajallisesta julkisesta kuulemisesta. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että komissio selventäisi omissa säännöissään täsmälliset ja rajoitetut olosuhteet, joissa se voi rajoittaa julkista kuulemista poliittisen painopisteen vuoksi.

Oikeusasiamies totesi, että yhdessäkään muussa kantelussa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

PETA-säätiön nostama kanne koski Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) REACH-asetuksen mukaisten valtuuksien ja velvollisuuksien laajuutta. Valituksen tekijä katsoi, että ECHA ei tee riittävästi sen varmistamiseksi, että kemiallisten aineiden rekisteröijät pidättyvät tekemästä tarpeettomia eläinkokeita osoittaakseen aineidensa turvallisuuden.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että ECHA todellakin tulkitsi velvoitteitaan liian rajoittavasti. Oikeusasiamies teki näin ollen kemikaalivirastolle sovintoratkaisuehdotuksen, joka koski sen omaa roolia ja yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa. Oikeusasiamies oli tyytyväinen ECHAn vastaukseen ja päätti asian käsittelyn.

Kantelija koordinoi konsortiota, jolle myönnettiin komission avustus ympäristöystävällisen rakentamisen alalla toteutettavaan toimeen. Toimen toteuttamisen aikana konsortio pyysi korvausta eri raportointikausien aikana aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista komission kanssa allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti. Komissio suostui kuitenkin korvaamaan vain 45,75 prosenttia näistä kuluista. Kantelija katsoi, että komissio oli väärässä rajoittaessaan korvaukset edellä mainittuun määrään, ja kanteli Euroopan oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamies totesi, että sopimuksen mukaan 45,75 prosentin korvausosuutta sovellettiin toimeen myönnettyyn unionin kokonaisrahoitukseen. Sopimuksessa ei viitattu välimaksuihin. Lisäksi ennen kuin konsortio pyysi ensimmäisen raportointijakson aikana aiheutuneiden kustannusten maksamista, eräs komission virkamies ilmoitti sille, että välimaksuja voitiin suorittaa erisuuruisina korvauksina. Oikeusasiamies ehdotti siksi komissiolle sovintoratkaisua ja kehotti sitä i) selittämään asianmukaisesti, miksi se sovelsi edellä mainittua prosenttiosuutta konsortiolle suoritettaviin välimaksuihin; ja ii) varmistettava, että se maksaa konsortiolle loppumaksun sopimuksen mukaisesti hankkeen päätyttyä.

Komissio väitti, että se sovelsi 45,75 prosentin osuutta järjestelmällisesti välimaksuihin varmistaakseen EU:n talousarvion moitteettoman varainhoidon ja välttääkseen tulevat monimutkaiset takaisinperintämenettelyt. Oikeusasiamies ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen. Hän huomautti muun muassa, että komissio olisi voinut laatia suuntaviivoja, joiden avulla konsortio olisi voinut tulkita sopimusta tältä osin oikein. Koska kaikissa avustussopimuksissa on nyt kuitenkin hyvin selkeä määräys, jonka mukaan väliaikaiset korvaukset maksetaan unionin kokonaisrahoitusosuuden mukaisesti, oikeusasiamies totesi, että lisätutkimukset eivät olleet tältä osin perusteltuja. Lopuksi hän pyysi lisähuomautuksessaan komissiota ilmoittamaan hänelle, miten se noudatti vakuutuksiaan siitä, että se maksaisi konsortiolle kaikki jäljellä olevat määrät toimen päättyessä.