Strasbourg, 13. toukokuuta 2008

Hyvä herra M.

Teitte 15. marraskuuta 2006 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan eri ympäristöjärjestöjen, kuten "Ecologistas en Acción", "Greenpeace", "SEO/BirdLife" ja "WWF/Adena", puolesta. Kantelunne koski sitä, että komissio kieltäytyi antamasta Teille oikeutta tutustua useisiin asiakirjoihin, jotka koskivat sataman rakentamista Granadillan kaupunkiin Teneriffan saarelle (Espanja). Lähetitte minulle lisätietoja 8. ja 31. tammikuuta 2007.

Ilmoitin 31. tammikuuta 2007 komission puheenjohtajalle kantelustanne ja pyysin häntä antamaan siitä lausunnon 31. maaliskuuta 2007 mennessä. Toimititte minulle lisätietoja 26. maaliskuuta 2007. Koska lausuntoa ei ollut annettu maaliskuun 2007 loppuun mennessä, lähetin komissiolle muistutuksen 23. huhtikuuta 2007 ja pyysin sitä antamaan lausuntonsa 31. toukokuuta 2007 mennessä. Komissio pyysi 30. huhtikuuta 2007 vastauksensa määräajan pidentämistä, minkä myönsin 22. toukokuuta 2007. Kerroin teille aloitteestani samana päivänä. Komissio antoi lausuntonsa englanniksi 20. heinäkuuta 2007. Se toimitti 5.9.2007 espanjankielisen version lausunnostaan. Toimitin Teille 11. syyskuuta 2007 komission lausunnon ja pyysin Teitä esittämään huomautuksensa.

En ole saanut teiltä huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan asian tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat:

Kantelu koskee Euroopan komission kantaa useisiin kysymyksiin, jotka liittyvät Espanjan viranomaisten kehittämään teollisuussatamaan Granadillan kaupungissa Teneriffan saarella Espanjassa. Kantelija, joka toimi useiden ympäristöjärjestöjen puolesta, väitti, että tässä tilanteessa komissio ei ollut noudattanut EY:n perustamissopimuksen 226 artiklasta johtuvia velvollisuuksiaan perustamissopimuksen valvojana. Kantelija arvosteli erityisesti asiaa koskevan virallisen lausunnon sisältöä, jonka komissio antoi 6 päivänä marraskuuta 2006 luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1), jäljempänä 'luontodirektiivi', 6 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

Kantelija esitti kantelussaan kaksi eri väitettä, jotka koskivat i) komission 6. marraskuuta 2006 antamassaan virallisessa lausunnossa esittämiä väitteitä ja ii) sitä, että komissio oli kieltäytynyt antamasta tutustuttavaksi asiakirjoja, joihin se oli viitannut virallisessa lausunnossaan päätelmiensä tueksi.

Ensimmäisen väitteen osalta kantelija selitti, että ennen kuin komissio antoi virallisen lausuntonsa Granadillan satamasta, hän oli tehnyt toimielimelle hanketta koskevan kantelun (viite 2002/5081), jossa hän väitti, että Granadillan sataman kehittäminen ei ollut luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaista (2). Kantelija väitti, että hankkeella olisi kielteisiä ympäristövaikutuksia kahdella vierekkäisellä luonnonalueella, jotka oli julistettu luontodirektiivin mukaisesti suojelluiksi alueiksi. Lisäksi hän korosti, että Granadillan satamalle oli olemassa toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja, jotka Espanjan viranomaisten olisi pitänyt ottaa huomioon. Kantelija toimitti komissiolle useita tutkimuksia, jotka näyttivät osoittavan, että useat vaihtoehdot, kuten lähellä sijaitsevan Santa Cruzin sataman laajentaminen, olivat itse asiassa toteutettavissa. Koska kantelijan mielestä näitä vaihtoehtoja ei ollut otettu asianmukaisesti huomioon, hän väitti, että Granadillaa koskeva hanke oli EU:n lainsäädännön vastainen.

Kantelija huomautti, että komissio antoi 6. marraskuuta 2006 luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti asiasta lausunnon, jossa se totesi, että Espanjan viranomaisten toteuttama sataman rakentaminen näytti vastaavan erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin ja että hankkeelle ei ollut toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Näiden havaintojen perusteella kantelija väitti, että komissio ei ollut ottanut huomioon hänen väitteitään eikä hänen toimittamiaan tietoja.

Kantelija väitti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa myös, että komissio oli virheellisesti hylännyt hänen pyyntönsä saada tutustua useisiin asiakirjoihin, joihin komissio viittasi virallisessa lausunnossaan esitettyjen päätelmien tueksi. Kantelija selitti, että yksi hänen edustamistaan ympäristöjärjestöistä esitti 18. heinäkuuta 2006 asiasta vastaaville komission yksiköille eli ympäristöasioiden pääosastolle pyynnön saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Komission yksiköt vastasivat 6. syyskuuta 2006 epäämällä oikeuden tutustua asiakirjoihin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (3) (jäljempänä "asetus 1049/2001") 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla. Vastauksessa todettiin, että komission virallista lausuntoa ei ollut vielä annettu, minkä vuoksi asiaa koskevien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi heikentää toimielimen päätöksentekokykyä. Komissio katsoi lisäksi, ettei asiassa ollut kyse ylivoimaisesta yleisestä edusta. Kantelija esitti 15. syyskuuta 2006 komission pääsihteerille uudistetun pyynnön, johon ei vastattu. Asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan sitä, että komissio ei vastannut uudistettuun pyyntöön, oli pidettävä kielteisenä vastauksena.

Kantelija väitti, että koska komissio ei ollut vastannut hänelle, hänelle ei ollut esitetty perusteluja pyydettyjen asiakirjojen ilmoittamatta jättämiselle. Kantelija huomautti myös, että poikkeus, johon komissio oli alun perin vedonnut evätäkseen tutustumisoikeuden, eli se, että lausuntoa ei ollut annettu, ei ollut enää merkityksellinen, koska virallinen lausunto oli jo annettu.

Kantelijan ensimmäisen väitteen osalta oikeusasiamies katsoi, että käytettävissä olevien tietojen perusteella ei vaikuttanut siltä, että kantelija olisi kääntynyt komission puoleen riitauttaakseen 6. marraskuuta 2006 päivätyn virallisen lausuntonsa sisällön. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että ennen kantelun tätä näkökohtaa asianomaiseen toimielimeen ei ollut sovellettu asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä, kuten oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa edellytetään. Näin ollen hän jätti kyseisen valituksen tutkimatta.

Oikeusasiamies päätti kuitenkin aloittaa tutkimuksen kantelun muista näkökohdista. Hän katsoi näin ollen, että kantelussa esitetyt väitteet ja vaatimukset, jotka olisi esitettävä komissiolle, olivat seuraavat:

Kantelija väittää, että

1) komissio ei vastannut hänen 15.9.2006 esittämäänsä uudistettuun pyyntöön saada tutustua asiakirjoihin, joita komissio käytti laatiessaan Granadillan satamasta 6.11.2006 antamaansa lausuntoa; ja

2) hänen tutustumispyyntönsä implisiittinen hylkääminen, joka johtui siitä, että komissio ei vastannut hänen uudistettuun pyyntöönsä, oli virheellinen.

Kantelija vaatii näin ollen, että pyydetyt asiakirjat olisi luovutettava hänelle.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komissio selvitti lausunnossaan ensin asian taustaa. Se totesi, että kantelija ei ollut esittänyt komissiolle pyyntöä saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin vaan että pyynnön oli esittänyt toinen ympäristöjärjestö eli Euroopan ympäristötoimisto (EEB). Näin ollen komissio katsoi, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa ja oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa täsmennetyt edellytykset kantelun tekemiselle oikeusasiamiehelle eivät olleet täyttyneet tässä tapauksessa.

Komissio selitti myös, että sen jälkeen, kun se oli vastannut EEB:n pyyntöön saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin, EEB oli tehnyt oikeusasiamiehelle toisen kantelun, joka kirjattiin viitteellä 355/2007/TN. Tämä uusi väite koski samaa asiaa kuin nyt käsiteltävä väite. Komissio sitoutui vastaamaan näihin väitteisiin EEB:n oikeusasiamiehelle tekemän kantelun yhteydessä.

Kantelijan huomautukset

Oikeusasiamies ei ole saanut kantelijalta huomautuksia vastauksena komission lausuntoon.

PÄÄTÖS

1 Alustava huomautus

1.1 Kantelija väittää, että 1) komissio ei vastannut hänen 15. syyskuuta 2006 esittämäänsä uudistettuun pyyntöön saada tutustua asiakirjoihin, joita komissio käytti laatiessaan 6. marraskuuta 2006 antamaansa lausuntoa Granadillan satamasta; ja 2) hänen tutustumispyyntönsä implisiittinen hylkääminen, joka johtui siitä, että komissio ei vastannut hänen uudistettuun pyyntöönsä, oli virheellinen.

Kantelija vaatii näin ollen, että pyydetyt asiakirjat olisi luovutettava hänelle.

1.2 Komissio väittää, että kantelija ei ollut esittänyt pyyntöä saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin vaan että pyynnön oli esittänyt toinen ympäristöjärjestö eli Euroopan ympäristötoimisto (European Environmental Bureau, EEEB). Näin ollen komissio katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa asetetut edellytykset kantelun tekemiselle oikeusasiamiehelle eivät täyty tässä tapauksessa.

1.3 Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännössä asetetaan tiettyjä ehtoja oikeusasiamiehen tutkimuksen aloittamiselle. Yksi näistä ehdoista on:

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 195 artikla:

"Euroopan oikeusasiamies suorittaa tehtäviensä mukaisesti tutkimuksia, jotka hän katsoo perustelluiksi (...)".

1.4 Tutkimuksen yhteydessä esiin tulleiden tietojen perusteella vaikuttaa kiistattomalta, että pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, joihin komissio viittaa Granadillan satamasta 6.11.2006 antamansa virallisen lausunnon päätelmien tueksi, oli tehnyt EEB eikä nyt käsiteltävässä asiassa kantelija. Vaikuttaa myös kiistattomalta tai ainakin siltä, ettei kantelija ole nimenomaisesti kiistänyt sitä, että kantelijan edustamat järjestöt eivät olleet esittäneet pyyntöä saada tutustua näihin asiakirjoihin eivätkä esittäneet uudistettua pyyntöä saada tutustua näihin asiakirjoihin. Kantelija ei myöskään ottanut komissioon yhteyttä muulla hallinnollisella tavalla oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelun kohteen osalta.

Kantelun huolellisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siis siltä, että sekä EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa että Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa määrätyt edellytykset eivät täyty tässä tapauksessa, koska kantelija ei näyttänyt pyytäneen oikeutta tutustua asiakirjoihin tai esittäneen uudistettua hakemusta asetuksen 1049/200 nojalla tai edes ottaneen yhteyttä komissioon hallinnollisesti. Kantelija näyttää pikemminkin halunneen tukea toisen kantelijan (EEB) esittämää pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin.

Tässä tilanteessa oikeusasiamies katsoo, että tämän tutkimuksen jatkamiselle ei ole perusteita, ja päättää tämän asian käsittelyn.

1.5 Koska tämän kantelun kohteena on toinen kantelu, jonka toinen kantelija, johon kantelijan edustamilla ympäristöjärjestöillä näyttää olevan määrittelemättömiä suhteita, on tehnyt oikeusasiamiehelle, oikeusasiamies toimittaa kantelijalle tässä tapauksessa tiedoksi jäljennöksen päätöksestä, jolla kyseinen toinen kantelu (viite 355/2007/TN) on saatettu päätökseen sen jälkeen, kun hänen tutkimuksensa on saatu päätökseen.

2 Päätelmät

Koska kantelija ei ole esittänyt komissiolle pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, oikeusasiamies on tullut siihen tulokseen, että kantelun käsittelylle ja tämän tutkimuksen jatkamiselle ei ole perusteita.

Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EYVL 1992, L 206, s. 7.

2. Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Sen on ilmoitettava komissiolle toteutetuista korvaavista toimenpiteistä.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, huomioon voidaan ottaa ainoastaan näkökohdat, jotka liittyvät ihmisten terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen, ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin seurauksiin ympäristölle tai komission lausunnon mukaan muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.”

(3) EYVL L 145, s. 43. Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan 1 alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Oikeus tutustua toimielimen sisäiseen käyttöön laatimaan tai toimielimen vastaanottamaan asiakirjaan, joka koskee asiaa, josta toimielin ei ole tehnyt päätöstä, evätään, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista."