Strasbourg, 16. heinäkuuta 2008

Hyvä rouva V.

Teitte 16. elokuuta 2006 (1) Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan parlamenttia vastaan tarjouskilpailumenettelystä, joka koski parlamentin Wayenberg-päiväkodin ulkoisen hallinnoinnin osoittamista.

Toimitin kantelun parlamentin puhemiehelle 8. marraskuuta 2006. Parlamentti lähetti lausuntonsa englanninkielisen alkuperäiskappaleen 20. helmikuuta 2007 ja käännöksen hollannin kielelle 28. helmikuuta 2007. Toimitin sen teille 7.5.2007 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Pyydän anteeksi sitä, kuinka kauan kantelunne käsittely on kestänyt.

KILPAILUKYKY

Kantelija eli bvba Kidcare on belgialainen yritys. Vuodesta 1993 lähtien ja peräkkäisten tarjouskilpailujen jälkeen kantelija oli johtanut Euroopan parlamentin Eastman-päiväkotia (2). Kantelijan mukaan asian kannalta merkitykselliset tosiseikat ovat seuraavat:

Parlamentti julkaisi 4. helmikuuta 2005 Brysselissä tarjouskilpailun Wayenberg-päiväkodin (3) ulkoista hallinnointia koskevasta sopimuksesta (2005/S 25-023466). Kantelija osallistui tarjouskilpailuun ja teki tarjouksen. Arviointiperusteiden mukaan tarjous tehtäisiin taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, joka arvioidaan seuraavien perusteiden mukaisesti alenevassa järjestyksessä:

a) pedagogisen hankkeen arvo (40 pistettä);

b) hankkeen johtamis-, organisointi- ja toteutusmenetelmät, työllisyyspolitiikka, henkilöstön rekrytointi ja hallinnointi sekä toimenpiteet, jotka on toteutettu vakauden ja henkilöstön korkean pätevyystason varmistamiseksi (30 pistettä);

c) kokonaishinta 180 lapselle kuukaudessa (30 pistettä).

Parlamentin henkilöstöasioiden pääosasto ilmoitti kantelijalle 27. lokakuuta 2005, että sen tarjousta ei ollut hyväksytty. Parlamentti totesi, että hylkäämisen syyt olivat seuraavat:

- pedagoginen hanke oli mielenkiintoinen mutta liian teoreettinen, jolloin sen soveltamiseen liittyi epävarmuutta;

- johdon ja organisaation menetelmät vaikuttivat oikeilta, mutta epätäydellisiltä 180 lapsen päiväkodissa.

Kantelija kirjoitti parlamentille 9. marraskuuta 2005 saadakseen lisätietoja tarjouksensa hylkäämisestä. Parlamentti vastasi 17.11.2005, että R:n tarjous oli säilytetty. Kantelijan tarjouksen osalta parlamentti selitti, että seuraavat seikat olivat johtaneet alhaisempaan pistemäärään:

- esitetty tarjous vaikutti liian teoreettiselta eikä riittävän vakuuttavalta;

- Parlamentti totesi, että Wayenbergin päiväkodin hanketta ei ollut otettu riittävästi huomioon Eastmanin päiväkotiin verrattuna.

tarjous osoitti, että eri osapuolten välillä ei ollut muodollista sisäistä viestintää ja että henkilöstön mahdolliseen korvaamiseen ei ollut riittävästi resursseja.

Kantelija pyysi 29. marraskuuta 2005 uudelleen selitystä ja huomautti, että edellä mainitut kolme parlamentin esittämää väitettä olivat epämääräisiä ja perustuivat henkilökohtaiseen arviointiin eivätkä ratkaisuperusteiden arviointiin.

Parlamentti vastasi 9. joulukuuta 2005 antamatta kuitenkaan lisäselvityksiä. Tämän kirjeen jälkeen kantelija päätti lopettaa kirjeenvaihdon.

Kantelija teki tämän kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 16. elokuuta 2006. Kantelija jakoi valituksensa kolmeen osaan, jotka ovat "valitus", "argumentti" ja "väite". Väitettä koskevassa jaksossa kantelija väitti, että sille toimitetut tiedot olivat 1) epämääräisiä, 2) eivät yksiselitteisiä, 3) perustuivat puhtaasti subjektiiviseen arviointiin, 4) puutteellisia ja 5) virheellisiä.

Kantelija kehitti kutakin näistä seikoista seuraavasti:

- Ilmoitetut tiedot olivat epämääräisiä, koska esimerkiksi tärkeimmän arviointiperusteen (eli pedagogisen hankkeen arvon) osalta parlamentti hylkäsi kantelijan tarjouksen ainoastaan kahdella epämääräisellä lauseella, joissa todettiin " le projet pédagogique est intéressant mais trop théorique laissant apparaître des incertitudes quant à son application concrète"(27. lokakuuta 2005 päivätty kirje) ja "[l]e projet pédagogique a été jugé intéressant"(17. marraskuuta 2005 päivätty kirje).

- Ilmoitetut tiedot eivät olleet yksiselitteisiä, koska 27.10.2005 päivätyssä kirjeessä pedagogista hanketta pidettiin liian teoreettisena, kun taas 17.11.2005 päivätyssä kirjeessä koko tarjousta pidettiin liian teoreettisena (" [l]offre telle que présentée est apparue trop théorique et pas suffisamment convaincante"). Kantelija väitti, että vastaava muutos päättelyssä tehtiin myös henkilöstön korvaamista koskevan kriteerin osalta: Parlamentti totesi 17. marraskuuta 2005 päivätyssä kirjeessään seuraavaa: "le projet présenté a fait ressortir (...) l'absence d'un éventail de sources suffisantes pour les remplacements éventuels du personnel". Tämä ei vastannut 9 päivänä joulukuuta 2005 päivätyssä kirjeessä myöhemmin esitettyä selvennystä, jonka mukaan " la nature des solutions proposées dans l'offre de Kidcare [eli kantelija] ne prenait pas suffisamment en compte la taille du projet".

- Ilmoitetut tiedot perustuivat puhtaasti subjektiiviseen arviointiin, koska sellaiset sanat kuin "convaincante" ilmaisevat pikemminkin henkilökohtaista arviointia kuin objektiivista arviointia.

- Toimitetut tiedot olivat puutteellisia, koska parlamentti ei toisen arviointiperusteen osalta ottanut kantaa kantelijan työllisyyspolitiikkaan, henkilöstöhallintoon, vakauteen ja henkilöstön pätevyyteen.

- Toimitetut tiedot olivat virheellisiä, koska parlamentin 9. joulukuuta 2005 päivätyssä kirjeessä oleva viittaus siihen, että kantelija ehdotti vain osa-aikaista johtajaa 180 lapselle, oli ristiriidassa kantelijan tarjouksen kanssa, jossa ehdotettiin kolmen henkilön ohjausryhmää (kokopäiväinen toimistopäällikkö / hallintovirkamies, kokopäiväinen pedagoginen koordinaattori ja osa-aikainen pääjohtaja). Parlamentin 17. marraskuuta 2005 päivätyssä kirjeessä mainittiin myös, että muodollista sisäistä viestintää ei ollut, mikä oli ristiriidassa kantelijan tarjouksessa mainittujen useiden erityyppisiä sisäisiä kokouksia koskevien kohtien kanssa.

Kantelija totesi kohdassa "Väite", että edellä kohdassa "Perustelut" kuvatut seikat saattavat viitata siihen, että parlamentti teki sopimuksen laittomasti R-yrityksen kanssa, ja että se päättää lisätietojen perusteella, tekeekö se uuden valituksen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja etujensa loukkaamisesta.

Edellä esitetyn perusteella kantelija esitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kaksi väitettä ja yhden vaatimuksen:

1. Parlamentti on kieltäytynyt ilmoittamasta kantelijalle selkeästi ja konkreettisesti tarjouksen suhteellisista eduista Wayenbergin päiväkodin hallinnoinnissa.
2. Parlamentin olisi toimitettava nämä tiedot kantelijalle.
3. Vastoin Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklan vaatimusta parlamentti ei ilmoittanut kantelijalle muutoksenhakumahdollisuuksista.

KYSYMYS

Parlamentin lausunto

Lausunnossaan parlamentti esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset:

(1) Tosiseikat ja tausta

Wayenbergin päiväkodin hallinnointisopimus tehtiin tarjouskilpailun perusteella yrityksen R kanssa tulojen ja menojen hyväksyjän 27 päivänä lokakuuta 2005 tekemällä päätöksellä. Samana päivänä tulojen ja menojen hyväksyjä ilmoitti kantelijalle, että sen tarjousta ei ollut hyväksytty, ja esitti tiivistetysti syyt tarjouksen hylkäämiseen.

Kantelija pyysi 9 päivänä marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä lisätietoja tarjouksen hylkäämisen syistä. Tulojen ja menojen hyväksyjä vastasi pyyntöön 17. marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ja toimitti lisätietoja tarjouksen hylkäämisen syistä ja tarjouskilpailun voittajan nimen. Kantelija kiisti 29 päivänä marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä tulojen ja menojen hyväksyjän vastauksen ja totesi erityisesti, että "esitetyt väitteet olivat epämääräisiä; Ne olivat erityisesti (henkilökohtaisia) arviointeja, eikä niissä arvioitu sopimuksentekoperusteita. Kirjeessä esitettiin myös kysymyksiä parlamentin 9. marraskuuta 2005 päivätyssä kirjeessä esittämistä perusteluista.

Tulojen ja menojen hyväksyjä kiisti 9.12.2005 päivätyllä kirjeellä väitteen, jonka mukaan tarjouskilpailun tulos perustui henkilökohtaiseen arviointiin, ja antoi lisäselvityksiä erityisesti vastatessaan kantelijan 29.11.2005 päivätyssä kirjeessä esittämiin kysymyksiin. Kantelija ei vastannut.

(2) Parlamentin päiväkodit

Vuoteen 2005 asti parlamentilla oli Brysselissä kaksi esikouluikäisten lasten päiväkotia: Eastman Crèche (kapasiteetti 90 lasta) ja Trèfle Crèche (kapasiteetti 35 lasta). Peräkkäisten tarjouskilpailujen jälkeen kantelija hallinnoi Eastman Crècheä 13 vuoden ajan.

Koska nämä kaksi laitosta eivät kyenneet vastaamaan ennakoituun kysynnän kasvuun, joka johtui potentiaalisista käyttäjistä, jotka liittyivät osittain tulevan laajentumisen myötä palvelukseen tulevaan uuteen henkilöstöön, parlamentti päätti vuonna 2001 käynnistää hankkeen sellaisen suuren kapasiteetin päiväkodin perustamiseksi, johon mahtuisivat kaikki nykyisissä laitoksissa olevat lapset, joka voisi myös täyttää jonotuslistan ja selviytyä hakemusten todennäköisestä lisääntymisestä.

Uuden tarjouskilpailun jälkeen Wayenbergin päiväkodin hallinnointi annettiin R-yritykselle. Uusi päiväkoti on ollut toiminnassa 2. toukokuuta 2006 alkaen. Eastmanin päiväkoti toimi rinnakkain 31 päivään joulukuuta 2006, jolloin kantelijan aiempi sopimus päättyi. Kantelijan kanssa tehdyn sopimuksen päättyessä 31 päivänä joulukuuta 2006 päätettiin, ettei Eastmanin päiväkotia koskevaa uutta tarjouskilpailumenettelyä aloiteta, koska Wayenbergin päiväkodin pitäisi kattaa kaikki nykyiset tarpeet.

(3) Hankintasopimuksen tekeminen

Tulojen ja menojen hyväksyjä teki 27. lokakuuta 2005 Wayenbergin päiväkodin hallinnointia koskevan sopimuksen asianmukaisesti perustetun arviointikomitean päätelmien perusteella. Varainhoitoasetuksen (4) 90 ja 91 artiklan ja soveltamissääntöjen (5) 158 artiklan mukaisen avoimen tarjouskilpailun perusteella 11 yritystä haki tarjousasiakirjoja ja kuusi niistä jätti tarjouksen. Kaikki tarjoukset tutkittiin ensin sen varmistamiseksi, että ne täyttivät poissulkemis- ja valintaperusteet, ja sen jälkeen tarjouksessa esitettyjen kolmen arviointiperusteen perusteella (ks. edellä valitusosiossa).

Laadullisen arvioinnin puolueettomuuden varmistamiseksi ja väistämättömän subjektiivisuuden vähentämiseksi komitea päätti ennen arviointia tarkastella kunkin arviointiperusteen erityisiä näkökohtia ja jakaa kullekin osaperusteelle tietyn pistemäärän tarjouksessa haetun tai ehdotetun ratkaisun mukaan. Parlamentti liitti tämän arviointitaulukon lausuntoonsa. Kunkin yrityksen tarjouksen arvioinnissa käytettiin samaa menettelyä. Laadullinen arviointi sisällytettiin tämän jälkeen ennalta asetettuun laatu-/hintakertoimeen.

Tulojen ja menojen hyväksyjä myönsi arviointikomitean päätelmien perusteella hankintasopimuksen R-yritykselle ja ilmoitti muille tarjoajille, että niiden tarjoukset oli hylätty, ja perusteli päätöksensä varainhoitoasetuksen 100 artiklan mukaisesti.

Arviointikomitea oli itse asiassa todennut poissulkemisperusteita arvioidessaan, että kantelijaa vastaan oli vireillä oikeudenkäynti sosiaaliturvamaksujen maksamiseen liittyvien velvoitteiden laiminlyönnistä. Koska näitä menettelyjä ei kuitenkaan ollut saatettu päätökseen ja koska ne liittyivät asiaa koskevien sääntöjen tulkintaan, valiokunta päätti olla pitämättä tätä tilannetta poissulkemisperusteena ja hyväksyä kantelijan tarjouksen laadullisesta arvioinnista.

Parlamentti panee merkille, että kantelija valitti 15. maaliskuuta 2006 belgialaiseen tuomioistuimeen yrityksestä R. ja vaati yrityksen luovutusta koskevan työehtosopimuksen 32 a (Collectieve Arbeidsovereenkomst, CAO) soveltamista. Valituksessaan kantelija vaati, että yrityksen, jonka kanssa sopimus oli tehty, olisi vastattava kantelijan koko henkilöstön irtisanomiskustannuksista. Valitus tehtiin sen jälkeen, kun kantelija oli julkisesti uhkaillut parlamenttia ja R-yritystä. Todisteena tästä parlamentti liitti lausuntoonsa liitteen. Lisäksi kantelijaa pyydettiin useaan otteeseen virallisesti noudattamaan henkilöstönsä sosiaaliturvavelvoitteita. Tästä huolimatta kantelija ei ilmoittanut henkilöstölleen vastoin sääntöjä ja sopimusvelvoitteitaan parlamenttia kohtaan. Parlamentti päätti joka tapauksessa olla irtisanomatta sopimusta, koska Eastman-päiväkotiin osallistuville lapsille ja henkilöstölle oli taattava tietty vakaus.

(4) Väitteet ja vaatimukset
Ensimmäinen väite ja vaatimus:

Parlamentti huomautti, että se ilmoitti 27.10.2005 eli sopimuksentekopäätöksen tekopäivänä kantelijalle tarjouksensa hylkäämisestä. Se perusteli hylkäämisen varainhoitoasetuksen 100 artiklan ja soveltamissääntöjen 149 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Soveltamissääntöjen 149 artiklan 3 kohdan 6 alakohdan mukaisesti sopimuksen tekemistä koskevassa kirjeessä määrättiin, että sopimuksen allekirjoittaminen keskeytetään 15 päiväksi, jotta muut tarjoajat voivat havaita sääntöjenvastaisuudet ja pyytää, että menettely julistetaan hylätyksi ja päätetään. Valituksen tekijä ei esittänyt tätä koskevaa pyyntöä eikä muitakaan valituksia.

Tämän jälkeen kantelija pyysi 9 päivänä marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä lisätietoja hylkäämisen syistä. Parlamentti vastasi näin ollen soveltamissääntöjen 149 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja esitti lyhyesti mutta jäsennellysti hylkäämisen syyt, jotka koskivat tiettyjä kantelijan tarjouksen näkökohtia.

Toisessa, 29 päivänä marraskuuta 2005 päivätyssä kirjeessä kantelija kiisti nämä syyt. Tältä osin se i) väitti, että väitteet olivat epämääräisiä, ja ii) esitti väitteitä tarjouksen arvioinnin subjektiivisuudesta. Kantelija itse asiassa kiisti parlamentin 17. marraskuuta 2005 antaman vastauksen kohta kohdalta erityiskysymyksiä koskevina kysymyksinä. Se ei pyytänyt muita asiakirjoja tai tietoja.

Näin ollen parlamentti tyytyi 9.12.2005 antamassaan vastauksessa vastaamaan kantelijan esittämiin kysymyksiin ja menettelyn subjektiivisuutta koskeviin väitteisiin.

Parlamentin 9. joulukuuta 2005 antaman vastauksen jälkeen kantelija ei enää kirjoittanut parlamentille eikä koskaan pyytänyt tietoja valitun tarjouksen suhteellisista eduista.

Samanaikaisesti kuitenkin muut hyväksyttävän tarjouksen tehneet tarjoajat esittivät kirjallisia lisätietopyyntöjä. Kaikki nämä saivat määräajassa vastauksen, jossa esitettiin tiivistetysti arviointikertomusten sisältö. He kaikki ilmoittivat olevansa tyytyväisiä.

Näin ollen on vaikea kiistää sitä, että parlamentti toimi vilpittömässä mielessä ja yritti antaa loogisia vastauksia kantelijan esittämään kritiikkiin ja syytöksiin. Jos kantelija katsoi, ettei sille ollut ilmoitettu valitun tarjouksen suhteellisista eduista, tämä johtui väärinkäsityksestä ja siitä, ettei se esittänyt tällaista pyyntöä. Parlamentti huomautti lisäksi, että muut kantelijan esittämät kysymykset koskivat asiaa eri näkökulmasta.

Näin ollen kantelija halusi mieluummin saada nämä tiedot oikeusasiamiehen kautta. Koska varainhoitoasetuksen 100 artiklassa ja soveltamissäännöissä ei aseteta määräaikaa tietojen pyytämiselle valitun tarjouksen suhteellisista eduista, kantelijalla ei ollut syytä kääntyä oikeusasiamiehen puoleen saadakseen nämä tiedot. Yksinkertaisella tulojen ja menojen hyväksyjälle osoitetulla kirjeellä ja tätä koskevalla nimenomaisella pyynnöllä olisi voitu saada halutut tiedot milloin tahansa.

Saatuaan nyt kantelun oikeusasiamieheltä ja lähettäessään lausuntonsa parlamentti kirjoittaisi kantelijalle omasta aloitteestaan kirjattuna kirjeenä ja ilmoittaisi sille valitun tarjouksen ominaispiirteistä ja suhteellisista eduista (7).

Lopuksi kantelija esitti väitteitä sopimuksentekomenettelyn hallinnoinnin subjektiivisuudesta ja kiisti tarjouksensa hylkäämisen syyt. Parlamentti korostaa tältä osin, että vaikka tulojen ja menojen hyväksyjän on varainhoitoasetuksessa säädetyissä määräajoissa toimitettava pyydetyt tiedot päätöksensä perusteista, hänellä ei ole velvollisuutta keskustella tyhjentävästi hylättyjen tarjoajien kanssa tarjousten arvioinnin oikeutuksesta tai menettelyn sääntöjenmukaisuudesta.

Hankintasopimuksen tekemisen laillisuudesta voidaan todeta, että tästä kysymyksestä voidaan valittaa ainoastaan unionin tuomioistuimeen. Tarjousasiakirjoissa etukäteen vahvistettujen valinta- ja ratkaisuperusteiden sekä hankintasääntöjen noudattaminen kirjataan arviointikertomuksiin ja muihin arviointiin liittyviin asiakirjoihin, jotka ovat osa hankinta-asiakirjoja ja kaikkien valvontaviranomaisten saatavilla. Varainhoitoasetuksessa ei anneta tarjoajalle mahdollisuutta tutustua suoraan näihin asiakirjoihin. Hankintaviranomaisen on varmistettava, että valitun tarjouksen suhteellisten etujen ilmoittaminen ei vahingoita sen kaupallisia etuja.

Toinen väite

Tulojen ja menojen hyväksyjä ei täsmentänyt 27.10.2005 päivätyssä kirjeessään mahdollisuutta hakea päätökseen muutosta.

Varainhoitoasetuksen ja soveltamissääntöjen mukaan hankintaviranomaisen ei tarvitse toimittaa tällaisia tietoja. Näin ollen ilmoitus oli asiaa koskevien sääntöjen mukainen. Parlamentti ei kuitenkaan noudattanut hyvän hallintotavan säännöstöön sisältyviä sitoumuksia, joiden mukaan toimielimen päätökseen, joka voi vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, on sisällyttävä maininta käytettävissä olevista muutoksenhakumahdollisuuksista päätöksen riitauttamiseksi.

Asiakirja-aineistosta käy kuitenkin selvästi ilmi, että valitusmahdollisuuksien mainitsematta jättäminen, joka oli selvästi tahatonta, ei vahingoittanut kantelijan etuja millään tavoin, koska on syytä ajatella, että vaikka kantelijan tarjouksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä olisi mainittu valitusmahdollisuudet, kantelija ei todennäköisesti olisi käyttänyt niitä hyväkseen.

Lopullisissa asiakirjoissa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että kantelija olisi koskaan aikonut hakea muutosta tarjouspyyntömenettelyn kumoamiseen. Yhtäältä kantelija ei koskaan pyytänyt tietoja tällaisen muutoksenhaun edellytyksistä. Toisaalta kantelija päätti valittaa Belgian viranomaisiin yritysten luovutusta koskevien sääntöjen rikkomisesta. Kantelija oli näin ollen tietoinen erilaisista muutoksenhakumahdollisuuksista ja halusi mieluummin olla kiistämättä tarjouskilpailumenettelyn legitimiteettiä kuin pyytää työntekijöiden suojelua koskevien sääntöjen soveltamista yrityksen luovutuksen yhteydessä.

Lisäksi kantelija oli ollut sopimussuhteessa parlamenttiin 13 vuoden ajan. Palveluntarjoajana yli kymmenen vuoden ajan kantelijan olisi pitänyt tietää, että julkisia hankintoja koskeviin päätöksiin oli mahdollista hakea muutosta.

Kantelijan huomautukset

Kantelija esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset:

Kantelija katsoi, että parlamentin lausunto, jonka mukaan kantelijaa vastaan oli vireillä oikeudenkäynti sosiaaliturvavelvoitteiden rikkomisen vuoksi, ei pidä paikkaansa. Ainoa menettely, johon kantelija osallistui tarjouskilpailumenettelyn aikana, oli riita arvonlisäverohallinnon kanssa, jolla ei ollut mitään tekemistä sosiaaliturvamaksujen kanssa. Parlamentin mainitsema menettely päätettiin vuonna 2004 kantelijan hyväksi annetulla tuomiolla. Kantelijan tarjouksessa ei viitattu oikeudelliseen menettelyyn.

Kantelija vetosi CAO 32 bis:hen ja vaati tuomioistuinmenettelyssä, että yritys R:n olisi otettava hoitaakseen kantelijan henkilöstö, mutta ei sitä, että sen olisi vastattava kyseisen henkilöstön irtisanomisesta.

Parlamentti syytti kantelijaa julkisesti uhkailusta sitä ja mainittua yritystä vastaan ja viittasi liitteeseen (eli kantelijan henkilöstökokouksen raporttiin). Kantelija ei löytänyt raportin tekstistä mitään viitteitä uhkauksista. Parlamentin korostamat kohdat koskivat ainoastaan henkilöstön jäsenten antamia lausuntoja ja sitoivat vain ne, jotka ne esittivät.

Kantelija huomautti myös, että parlamentti ei ollut osapuolena edellä mainitussa riita-asiassa ja että koska hallinnolla näytti yhtäkkiä olevan hallussaan riita-asiaa koskevia asiakirjoja, jotka olivat peräisin kantelijan asianajajan asiakirja-aineistosta, tämä viittasi salaiseen yhteistyöhön toimeksisaajan kanssa.

Toisin kuin parlamentti totesi, kantelija oli noudattanut kaikkia yrityksen sulkemista ja joukkoirtisanomista koskevia oikeudellisia menettelyjä. Henkilöstön jäsenet irtisanottiin 1.8. tai 1.9.2006 alkaen.

Kantelija huomautti, että kaikilla edellä mainituilla ei ollut mitään tekemistä oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun kanssa, mutta että parlamentti oli yrittänyt asettaa kantelijan huonoon valoon.

Ensimmäinen väite ja väite

Kantelija huomautti, että parlamentti ei ollut ilmoittanut kantelijalle sopimuksen allekirjoittamisen keskeyttämisestä 15 päiväksi, mikä tarkoitti sitä, että sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseen tai menettelyn pyytämiseen jäi aikaa. Kantelija ei näin ollen voinut käyttää oikeuttaan käyttää näitä mahdollisuuksia. Lisäksi tämä olisi ollut mahdotonta hyvin suppean hylkäysperusteen vuoksi. Sen sijaan kantelija pyysi lisätietoja 15 päivän kuluessa tarjouksensa hylkäämisestä. Parlamentti piiloutui liiallisen formalismin taakse. Valituksen tekijä ei nimenomaisesti pyytänyt muita asiakirjoja tai tietoja säilytetyn tarjouksen suhteellisista eduista. Kantelija ei myöskään esittänyt syytöksiä arvioinnin subjektiivisuudesta vaan parlamentin esittämien väitteiden subjektiivisuudesta ja perustelujen puutteellisuudesta. Parlamentti oli näin ollen tarkoituksellisesti välttänyt vastaamasta kantelijan pyyntöön saada selkeitä tietoja.

Oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun jälkeen parlamentti oli nyt "oma-aloitteisesti" toimittanut pyydetyt tiedot 25. tammikuuta 2007 päivätyssä kirjeessään.

Toinen väite

Kantelija ei ymmärtänyt, miten parlamentti saattoi päätellä, että vaikka sen tarjouksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä olisi mainittu muutoksenhakumahdollisuudet, se ei todennäköisesti olisi käyttänyt niitä. Jos kantelija olisi tiennyt valitusmahdollisuuksista ja saanut parlamentin sille tammikuussa 2007 lopulta toimittamat tiedot, se olisi varmasti esittänyt pyynnön menettelyn hylkäämisestä ja hakenut muutosta. Kantelija kiisti myös parlamentin esittämän syy-yhteyden sen Belgian viranomaisille tekemän valituksen ja sen tiedon välillä, joka sillä oli tarjouskilpailumenettelyä koskevista muutoksenhakumahdollisuuksista, ja totesi, että niillä ei ollut mitään tekemistä keskenään.

Tutkittuaan parlamentin 25. tammikuuta 2007 toimittamat lisätiedot kantelija katsoi, että sen etuja oli loukattu, ja halusi laajentaa alkuperäistä kanteluaan. Kantelija esitti tältä osin seuraavat perustelut:

(1) Arviointikomitea ei tukeutunut ainoastaan tarjousasiakirjoihin:

Alkuperäiseen kanteluun antamassaan vastauksessa parlamentti totesi, että arvioidessaan poissulkemisperusteita arviointikomitea oli jo havainnut, että kantelijaa vastaan oli käynnissä oikeudellinen menettely, joka koski sitä, ettei tämä ollut maksanut sosiaaliturvamaksuja. Kantelijan tarjouksessa ei mainita tätä menettelyä. Parlamentti oli näin ollen rikkonut tarjouskilpailumenettelyä koskevia sääntöjä, kun se oli ottanut huomioon muita kuin kantelijan tarjoukseen sisältyneitä seikkoja. Edellä mainitut väärät tiedot eivät ehkä ole johtaneet valituksen tekijän tarjouksen hylkäämiseen, mutta ne ovat epäilemättä vaikuttaneet valituksen tekijän ja sen tarjouksen kielteiseen imagoon. Kantelija ei myöskään ollut varma, oliko tämä ainoa kielteinen lisätieto, johon arviointikomitea oli perustanut kantansa.

(2) Arviointitaulukossa kuvatut arviointikriteerit olivat objektiivisia, mutta ne eivät missään tapauksessa olleet luotettavia arviointia varten
(2.1) Pedagogisen hankkeen arvo:

Kantelija lainasi Alankomaiden kieliliiton (Nederlandse Taalunie) antamaa "pedagogisen hankkeen" määritelmää, joka osoitti, että siinä on kyse visiosta, arvoista ja valinnoista. Arviointikaaviossa näistä asioista ei kuitenkaan ollut mitään tai niitä oli hyvin vähän. Yhteensä 40 pisteestä kuusi koski esittelyä ja neljä ammatillista suhdetta kolmansiin henkilöihin, mikä tarkoittaa, että neljäsosa pisteistä myönnettiin aiheille, joilla ei ole mitään tekemistä pedagogisen hankkeen kanssa. Myöskään muut kriteerit, kuten "hankkeen johdonmukaisuus" (5 pistettä), "hankkeen toteutettavuus" (4 pistettä) ja "hankkeen täydellisyys" (5 pistettä), eivät arvioineet tehtyjä valintoja. Vaikka aineelliset kriteerit eivät olleetkaan tärkeimpiä, ne olivat "monikulttuuriset näkökohdat" (5 pistettä) ja "ehdotettujen toimien valikoima" (5 pistettä). Mutta tässäkään tapauksessa sisältöä ei arvioitu. Vain numerot olivat. Perusarvoja ja pedagogisia menetelmiä ei otettu huomioon. Myöskään opetushenkilöstön asenteita ja käyttäytymistä ei otettu huomioon. Näin ollen oli mahdollista, että erittäin heikko tieteellisesti jäsennelty hanke sai erittäin korkeat pisteet, kun taas viimeaikaista kehitystä seurannut arvostettu hanke sai paljon alhaisemmat pisteet.

(2.2) Hankkeen johtamis-, organisointi- ja toteutusmenetelmät, työllisyyspolitiikka, rekrytointipolitiikka, henkilöstöhallinto, toimenpiteet vakauden ja henkilöstön pätevyystason takaamiseksi:

Tässäkin tapauksessa oli kyse näennäisesti objektiivisista kriteereistä, jotka eivät kuvastaneet riittävästi myöntämisperusteita. Kantelija pohti, tarkoitetaanko käsitteellä "hanke" pedagogista hanketta vai tapaa, jolla päiväkotia hallinnoidaan kaikilta osin. Kantelija esitti huomautuksia kriteereistä "hallintomenetelmät" ja "menetelmät henkilöstön vakauden varmistamiseksi". Viimeisen kriteerin osalta oli ilmeisesti riittävää luetella toimenpiteet, mutta se, olivatko toimenpiteet edelleen ajan tasalla tai katsottiinko ne parhaiksi käytännöiksi, ei vaikuttanut tärkeältä. Kantelija huomautti, että arvioinnissa ei otettu huomioon työllisyys- ja rekrytointipolitiikkaa eikä henkilöstön pätevyystasoa.

Henkilöstöpolitiikan arviointi rajoittui poissaolevan henkilöstön korvaamiseen ja henkilöstön jatkuvaan kouluttamiseen. Muita näkökohtia ei otettu huomioon.

(3) Arviointikomitean arviointi ei ollut oikea

Mitä tulee kantelijan tarjoukselle annettuihin pisteisiin, kantelija toimitti kaksi sivua yksityiskohtaisia kommentteja arviointikaavion eri osista, jotka sisälsivät kussakin osassa annettujen pistemäärien lisäksi myös viittauksia kantelijan tarjouksen asiaankuuluviin sivuihin.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kantelija päätteli, että parlamentti oli toiminut lainvastaisesti myöntäessään Wayenbergin päiväkotia koskevan sopimuksen R-yritykselle. Kantelija huomautti, että sillä ei ollut aineellista vahingonkorvausta koskevaa vaatimusta vaan että se halusi saada korvauksen henkisestä kärsimyksestä.

PÄÄTÖS

1 Alustava huomautus

1.1 Vuoteen 2005 asti Euroopan parlamentilla oli kaksi esikouluikäisten lasten päiväkotia Brysselissä. Yhtä päiväkodeista, Eastman Crècheä (8), hallinnoi 13 vuoden ajan kantelija, joka on belgialainen yritys, peräkkäisten tarjouskilpailujen jälkeen. Toinen päiväkoti oli nimeltään Trèfle Crèche. Koska nämä kaksi laitosta eivät kyenneet vastaamaan potentiaalisten käyttäjien ennakoituihin tarpeisiin, parlamentti päätti vuonna 2001 käynnistää hankkeen suuren kapasiteetin päiväkodin perustamiseksi. Tällä uudella päiväkodilla - Wayenbergin päiväkodilla (9) - oli tarkoitus majoittaa kaikki lapset, jotka tällä hetkellä käyttävät olemassa olevia tiloja, ottaa vastaan jonotuslistalla olevat lapset ja selviytyä EU:n tulevien laajentumisten seurauksena todennäköisesti tapahtuvasta hakemusten lisääntymisestä. Järjestettiin tarjouskilpailu, johon kantelija osallistui. Wayenbergin päiväkodin hallinnointi annettiin kuitenkin lopulta R-yritykselle.

1.2 Tämän jälkeen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen. Tämä kantelu, joka toimitettiin oikeusasiamiehelle 16. elokuuta 2006, koski parlamentin väitettyä tiedonpuutetta. Kantelija väitti erityisesti, että parlamentti oli kieltäytynyt ilmoittamasta sille selkeästi ja konkreettisesti Wayenbergin päiväkodin hallinnointiin valitun tarjouksen suhteellisia etuja, ja vaati, että parlamentin olisi toimitettava sille nämä tiedot. Kantelija väitti lisäksi, että Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön (10) 19 artiklassa asetetun vaatimuksen vastaisesti parlamentti ei ollut ilmoittanut sille käytettävissä olevista muutoksenhakumahdollisuuksista. Kantelun tutkinnan aloittamisesta 8. marraskuuta 2006 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamies pyysi parlamentin lausuntoa edellä mainituista kahdesta väitteestä ja väitteestä. Oikeusasiamiehen tutkimus näistä kahdesta väitteestä ja väitteestä sekä hänen päätelmänsä esitetään jäljempänä 2 kohdassa (ensimmäinen väite ja väite) ja 3 kohdassa (toinen väite).

1.3 Kantelija väitti alkuperäisessä kantelussaan lisäksi, että sille toimitetut tiedot sen oman ehdotuksen arvioinnista olivat 1) epämääräisiä, 2) ei yksiselitteisiä, 3) perustuivat puhtaasti subjektiiviseen arviointiin, 4) puutteellisia ja 5) virheellisiä. Kantelijan mukaan nämä seikat voivat viitata siihen, että parlamentti oli tehnyt sopimuksen laittomasti R-yrityksen kanssa. Kantelija huomautti kuitenkin, että se ei voi arvioida, olisiko erilainen kohtelu ja sen oikeuksien loukkaaminen perusteltua, ennen kuin se on saanut tiedot valitun tarjouksen suhteellisista eduista. Tämän jälkeen se huomautti, että edellä mainittu ensimmäinen väite koski näitä tietoja.

1.4 Näyttää siltä, että parlamentti lähetti lopulta 25.1.2007 päivätyllä kirjeellä kantelijalle tämän pyytämät tiedot, jotka olivat oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa ensimmäisen väitteen kohteena. Tässä kirjeessä, jossa nimenomaisesti viitataan oikeusasiamiehelle tehtyyn kanteluun, parlamentti ilmoitti kantelijalle valitun tarjouksen suhteellisista eduista. Parlamentti lainasi erityisesti kahta sivua arviointikertomuksesta, joka on merkityksellinen kantelijan ja valitun tarjoajan tekemien tarjousten arvioinnin kannalta. Kirjeessä toistettiin myös arviointikomitean laatima lopullinen arviointikaavio, josta kävi ilmi kuudelle kilpailevalle yritykselle kustakin kolmesta arviointiperusteesta annetut pisteet sekä niiden kokonaispisteet. Lisäksi parlamentti liitti kirjeeseensä yksityiskohtaisemman viisisivuisen arviointikaavion kantelijan tarjouksen arvioinnista (sekä yksityiskohtaiset pisteet kaikista kolmesta perusteesta ja alaperusteesta).

1.5 Parlamentin lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija väitti, että parlamentin 25. tammikuuta 2007 toimittamien lisätietojen perusteella oli selvää, että sen etuja oli loukattu ja että sopimus oli tehty lainvastaisesti R-yrityksen kanssa. Kantelija esitti tältä osin kolme "väitettä":

1. arviointikomitea ei ollut tukeutunut ainoastaan tarjousasiakirjoihin. Se oli esimerkiksi viitannut meneillään olevaan oikeudelliseen menettelyyn kantelijaa vastaan sosiaaliturvasääntöjen rikkomisen vuoksi, vaikka tätä menettelyä ei mainittu kantelijan tarjouksessa;
2. arviointitaulukossa kuvatut arviointiperusteet olivat objektiivisia mutta täysin epäluotettavia arvioinnin kannalta; ja
3. arviointikomitean tekemä arviointi ei ollut oikea.

1.6 Oikeusasiamies on arvioinut huolellisesti saamansa lisätiedot. Mitä tulee kantelijan alkuperäisessä kantelussaan esittämiin viiteen seikkaan eli siihen, että sille toimitetut tiedot olivat 1) epämääräisiä, 2) eivät yksiselitteisiä, 3) perustuivat puhtaasti subjektiiviseen arviointiin, 4) epätäydellisiä ja 5) virheellisiä, oikeusasiamies ei ole löytänyt mitään, joka ensi näkemältä tukisi näitä seikkoja. Tämän vuoksi näiden kysymysten tutkimiselle ei ole riittäviä perusteita.

1.7 Mitä tulee edellä mainittuihin kolmeen uuteen "väitteeseen", jotka kantelija esitti huomautuksissaan tukeakseen väitettään, jonka mukaan sopimus oli tehty lainvastaisesti R-yrityksen kanssa, oikeusasiamies toteaa, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa määrätään, että "oikeusasiamies suorittaa tutkimukset, jotka hän katsoo perustelluiksi". Oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että kantelijan väitteissä ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että sopimus olisi tehty lainvastaisesti R-yrityksen kanssa. Kantelija ei ole missään vaiheessa esittänyt todisteita, jotka tukisivat tätä väitettä tai joista ilmenisivät syyt, kuten esimerkiksi päätöksen sääntöjenvastaisuudet, miksi sopimus olisi väitetysti tehty lainvastaisesti tarjouskilpailun voittaneen yrityksen kanssa. Kantelijan väitteet näyttävät koskevan pikemminkin sen oman tarjouksen arviointia kuin toisen yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen väitettyä lainvastaisuutta.

Kantelijan ensimmäisestä väitteestä, jonka mukaan arviointikomitea ei ollut tukeutunut ainoastaan tarjousasiakirjoihin, oikeusasiamies toteaa, että ainoana tätä väitettä tukevana näyttönä kantelija viittasi siihen, että arviointikomitea oli todennut poissulkemisperusteita arvioidessaan, että kantelijaa vastaan oli vireillä oikeudenkäynti mutta että nämä tiedot eivät sisältyneet sen tarjoukseen. Parlamentin lausunnosta käy kuitenkin ilmi, että arviointikomitea ei ottanut tätä kysymystä huomioon ja päätti hyväksyä kantelijan laadulliseen arviointiin. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että kantelija menestyi melko hyvin tarjouskilpailumenettelyssä, koska se luokiteltiin lopulta toiseksi parhaaksi tarjoajaksi. Edellä mainittu kantelijan väite ei näin ollen sisällä seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että sopimus olisi tehty lainvastaisesti valitun yrityksen kanssa.

Mitä tulee kantelijan toiseen väitteeseen, jonka mukaan arviointiperusteet olivat objektiivisia mutta ehdottomasti epäluotettavia arvioinnin kannalta, vaikuttaa siltä, että tämä arvostelu - joka heijastaa kantelijan henkilökohtaista näkemystä useista pedagogisista näkökohdista - koskee tarjouskilpailumenettelyssä käytettyjä arviointiperusteita (sekä eri osaperusteita) ja kullekin niistä annettuja pisteitä eikä eri tarjousten arviointia sinänsä. Tämä väite ei näin ollen tue kantelijan väitettä, jonka mukaan sopimus tehtiin lainvastaisesti valitun yrityksen kanssa.

Kolmanneksi kantelija väitti, että arviointikomitean arviointi ei ollut oikea. Tämä väite perustuu siihen, että kantelija on tulkinnut pisteitä, jotka arviointikomitea antoi sen tiettyjä osaperusteita koskevalle tarjoukselle. Tältä osin on korostettava, että kuuden tarjouksen arviointi ja arviointi tehtiin vertailevasti ja että arvioinnin virheellisyyden analysointi edellyttäisi kaikkien tarjousten ja kullekin tarjoukselle annettujen pistemäärien perusteellista analysointia. Parlamentilla ja erityisesti nyt käsiteltävässä asiassa arviointikomitealla on kuitenkin laaja harkintavalta niiden seikkojen osalta, jotka on otettava huomioon päätettäessä hankintasopimuksen tekemisestä tarjouspyynnön perusteella. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan on rajoituttava sen tarkistamiseen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin (11). Oikeusasiamies katsoo, että hänen olisi sovellettava samanlaisia normeja ja että hänen valvontansa olisi näin ollen tässä yhteydessä rajoitettava sen tutkimiseen, onko asiassa tehty ilmeinen arviointivirhe. Oikeusasiamies on tutkinut kantelijan tarjousta koskevan arviointikaavion ja sen sitä koskevat huomautukset. Nämä huomautukset kuvastavat kantelijan henkilökohtaista tulkintaa arviointikomitean suorittamasta arvioinnista. Oikeusasiamiehen tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan vaikuta siltä, että kantelijan tarjouksen arvioinnissa olisi tapahtunut ilmeinen virhe.

Oikeusasiamies haluaa lopuksi huomauttaa, että pelkästään se, että kantelija oli hoitanut parlamentin Eastman-päiväkotia 13 vuoden ajan, ei ollut i) tae siitä, että sille myönnettäisiin automaattisesti Wayenberg-päiväkodin johto, eikä ii) osoitus siitä, että johdon antaminen toisen yrityksen hoidettavaksi olisi lainvastaista. Näiden seikkojen perusteella ei näytä olevan perusteita tutkia kantelijan väitettä, jonka mukaan sopimus tehtiin lainvastaisesti valitun yrityksen kanssa.

1.8 Lopuksi kantelija väitti huomautuksissaan, että parlamentti syytti sitä siitä, että se uhkaili julkisesti parlamenttia ja yritystä R. Oikeusasiamies toteaa, että asiakirja, johon parlamentti viittasi todisteena, oli 22. toukokuuta 2006 päivätty henkilöstökokouskertomus. Koska kokous pidettiin seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun sopimus oli tehty tarjouskilpailun voittaneen yrityksen kanssa, kertomuksen sisältämillä tiedoilla ei olisi voinut olla merkitystä kantelijan tarjouksen arvioinnissa. Ottaen lisäksi huomioon, että kuten kantelija itse huomautti, tällä kysymyksellä ei ollut mitään tekemistä sen kantelun kanssa ja että uuden lausunnon pyytäminen parlamentilta näistä väitteistä viivästyttäisi entisestään alkuperäistä kantelua koskevaa päätöstä, oikeusasiamies ei pidä asianmukaisena suorittaa lisätutkimuksia tästä asiasta. Ei myöskään vaikuta tarpeelliselta tutkia muita kantelijan esille ottamia kysymyksiä siitä, miten parlamentti sai tämän kertomuksen. Kantelijalla on kuitenkin luonnollisesti mahdollisuus tehdä tästä asiasta uusi kantelu sen jälkeen, kun hän on ensin ottanut asianmukaisesti yhteyttä parlamenttiin.

2 Väite, jonka mukaan valitun tarjouksen suhteellisia etuja ei ole ilmoitettu kantelijalle

2.1 Kantelija osallistui tarjouskilpailuun parlamentin Wayenberg-päiväkodin ulkoista hallinnointia koskevan sopimuksen tekemiseksi. Parlamentti ilmoitti kantelijalle 27. lokakuuta 2005, että sen tarjousta ei ollut hyväksytty. Tämän jälkeen kantelija kirjoitti useita kertoja parlamentille saadakseen lisätietoja tarjouksensa hylkäämisestä. Koska kantelija ei ollut tyytyväinen parlamentin vastauksiin, hän teki 16. elokuuta 2006 tämän kantelun oikeusasiamiehelle. Valituksessa kantelija esitti kaksi väitettä ja yhden väitteen. Ensimmäinen väite koski sitä, että parlamentti oli kieltäytynyt ilmoittamasta sille selkeästi ja konkreettisesti valitun tarjouksen suhteellisia etuja. Kantelija väitti, että parlamentin olisi toimitettava sille nämä tiedot.

2.2 Parlamentti esitti lausunnossaan yleiskatsauksen kirjeenvaihdosta, jota se oli käynyt kantelijan kanssa tämän tarjouksen hylkäämisen johdosta. Parlamentti selitti myös tarjouskilpailumenettelyn eri vaiheet, jotka johtivat sopimuksen tekemiseen R-yrityksen kanssa. Parlamentti viittasi kantelijan lausuntoon, jonka mukaan sille ei ollut ilmoitettu valitun tarjouksen suhteellisista eduista. Tältä osin parlamentti selitti, että tämä johtui väärinkäsityksestä ja siitä, että kantelija ei ollut esittänyt tällaista pyyntöä. Tällä välin parlamentti oli kirjoittanut kantelijalle ja ilmoittanut tälle valitun tarjouksen ominaisuuksista ja suhteellisista eduista.

2.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että parlamentti piiloutui liiallisen formalismin taakse. Kantelija ei nimenomaisesti pyytänyt muita asiakirjoja tai tietoja tai pyytänyt saada tietoja säilytetyn tarjouksen suhteellisista eduista. Kantelija ei myöskään esittänyt väitteitä arvioinnin subjektiivisuudesta vaan pikemminkin parlamentin esittämien väitteiden subjektiivisuudesta ja perustelujen puuttumisesta. Parlamentti oli näin ollen tarkoituksellisesti välttänyt vastaamasta kantelijan pyyntöön saada selkeitä tietoja. Tällä välin parlamentti on kuitenkin "oma-aloitteisesti" toimittanut pyydetyt tiedot.

2.4 Oikeusasiamies on analysoinut huolellisesti kantelijan parlamentille 9. ja 29. marraskuuta 2005 lähettämät kaksi kirjettä. Kantelija pyysi 9.11.2005 päivätyssä kirjeessään ainoastaan täydentäviä tietoja tarjouksensa hylkäämisen syistä. Kantelija huomautti 29 päivänä marraskuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että parlamentin 17 päivänä marraskuuta 2005 antamassa vastauksessa esitetyt perustelut olivat epämääräisiä ja osoittivat, että sen tarjousta oli arvioitu pikemminkin henkilökohtaisesti kuin objektiivisesti. Kantelija esitti myös joitakin kysymyksiä tarjouksensa arvioinnista. On totta, että kantelija ei missään kirjeessä nimenomaisesti pyytänyt saada tietoa valitun tarjouksen suhteellisista eduista.

2.5 Varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: "Hankintaviranomaisen on ilmoitettava jokaiselle hylätylle ehdokkaalle tai tarjoajalle, jonka hakemus tai tarjous on hylätty, seikat, joiden perusteella päätös on tehty, sekä jokaiselle hyväksyttävälle tarjoajalle, joka esittää kirjallisen pyynnön, valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut sekä sen tarjoajan nimi, jonka kanssa sopimus on tehty. Tiettyjä yksityiskohtia ei kuitenkaan tarvitse julkistaa, jos julkistaminen estäisi lain soveltamista, olisi yleisen edun vastaista tai vahingoittaisi julkisten tai yksityisten yritysten oikeutettuja kaupallisia etuja ja voisi vääristää näiden yritysten välistä rehellistä kilpailua"(kursivointi tässä).

Soveltamissääntöjen 149 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, että ”hankintaviranomaisten on ilmoitettava ehdokkaille ja tarjoajille mahdollisimman pian hankintasopimuksen tekemistä koskevista päätöksistä, mukaan lukien perustelut päätökselle olla tekemättä hankintasopimusta, jonka osalta on järjestetty tarjouskilpailu, tai aloittaa menettely uudelleen” ja että ”hankintaviranomaisen on toimitettava varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään viidentoista kalenteripäivän kuluessa kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta”.

2.6 Varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdasta ja soveltamissääntöjen 149 artiklasta ilmenee, että hylätyn tarjoajan on esitettävä kirjallinen pyyntö saadakseen tietoja valitun tarjouksen ominaisuuksista ja suhteellisista eduista. Näistä säännöksistä ei kuitenkaan käy täysin selvästi ilmi, onko kirjallinen pyyntö merkittävä nimenomaisesti valitun tarjouksen suhteellisia etuja koskevaksi tietopyynnöksi vai riittääkö myös pelkkä kirjallinen lisätietopyyntö yleensä. Ottaen huomioon, että näiden säännösten tarkoituksena on tiedottaa hylätyille tarjoajille, oikeusasiamies katsoo kohtuulliseksi katsoa, että näitä säännöksiä ei pitäisi tulkita liian tiukasti.

2.7 Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tätä kysymystä ei tarvitse tutkia tarkemmin, koska parlamentti on lopulta lähettänyt pyydetyt tiedot kantelijalle 25. tammikuuta 2007 päivätyssä kirjeessään. Tässä kirjeessä, jossa nimenomaisesti viitataan oikeusasiamiehelle tehtyyn kanteluun, parlamentti ilmoitti kantelijalle valitun tarjouksen suhteellisista eduista. Parlamentti lainasi erityisesti arviointikertomuksen kahta sivua, jotka ovat merkityksellisiä yhtäältä kantelijan tarjouksen ja toisaalta valitun tarjouksen arvioinnin kannalta. Kirjeessä toistettiin myös arviointikomitean laatima lopullinen arviointikaavio, jossa esitetään kuuden kilpailevan yrityksen kustakin kolmesta arviointiperusteesta saamat pisteet sekä kunkin yrityksen saamat kokonaispisteet. Lisäksi parlamentti liitti kirjeeseensä yksityiskohtaisemman viisisivuisen arviointikaavion kantelijan tarjouksen arvioinnista (sekä yksityiskohtaiset pisteet kaikista kolmesta perusteesta ja alaperusteista).

2.8 Kun otetaan huomioon, että parlamentti on lopultakin toimittanut kantelijalle pyydetyt tiedot, ensimmäisen väitteen ja väitteen tutkiminen ei ole tarpeen.

3 Väitetty valitusmahdollisuuksien ilmoittamatta jättäminen kantelijalle

3.1 Kantelija väitti, että Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklassa asetetun vaatimuksen vastaisesti parlamentti ei ilmoittanut sille muutoksenhakumahdollisuuksista.

3.2 Parlamentti totesi lausunnossaan, että tulojen ja menojen hyväksyjä ei täsmentänyt 27.10.2005 päivätyssä kirjeessään mahdollisuutta hakea päätökseen muutosta. Varainhoitoasetuksen ja soveltamissääntöjen mukaan hankintaviranomaisen ei tarvitse toimittaa tällaisia tietoja, joten ilmoitus on asiaa koskevien sääntöjen mukainen. Parlamentti kuitenkin myönsi, ettei se noudattanut Euroopan hyvän hallintotavan säännöstössä määriteltyjä sitoumuksia, joiden mukaan toimielimen päätökseen, joka voi vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, on sisällyttävä maininta muutoksenhakumahdollisuuksista, joita on käytettävissä päätöksen riitauttamiseksi.

Parlamentti totesi, että asiakirja-aineistosta käy kuitenkin selvästi ilmi, että valitusmahdollisuuksien mainitsematta jättäminen, joka oli selvästi tahatonta, ei vahingoittanut kantelijan etuja millään tavoin, koska oli täysi syy katsoa, että jos kantelijan tarjouksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä olisi mainittu valitusmahdollisuudet, kantelija ei todennäköisesti olisi käyttänyt niitä hyväkseen.

Parlamentin mukaan mikään ei myöskään viitannut siihen, että kantelija olisi koskaan aikonut hakea muutosta tarjouspyyntömenettelyn kumoamiseen. Yhtäältä kantelija ei koskaan pyytänyt tietoja tällaisen muutoksenhaun edellytyksistä. Toisaalta kantelija päätti valittaa Belgian viranomaisiin yritysten luovutusta koskevien sääntöjen rikkomisesta. Kantelija oli näin ollen tietoinen erilaisista muutoksenhakumahdollisuuksista ja halusi mieluummin olla kiistämättä tarjouskilpailumenettelyn legitimiteettiä kuin pyytää työntekijöiden suojelua koskevien sääntöjen soveltamista yrityksen luovutuksen yhteydessä.

3.3 Kantelija huomautti huomautuksissaan, ettei se ymmärtänyt, miten parlamentti voisi päätellä, että vaikka sen tarjouksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä olisi mainittu muutoksenhakumahdollisuudet, se ei todennäköisesti olisi käyttänyt niitä. Jos kantelija olisi tiennyt muutoksenhakumahdollisuuksista ja luovuttanut parlamentin lopulta vasta tammikuussa 2007 toimittamat tiedot, se olisi varmasti esittänyt pyynnön menettelyn julistamisesta pätemättömäksi ja hakenut muutosta. Kantelija kiisti myös parlamentin esittämän yhteyden sen Belgian viranomaisille tekemän valituksen ja sen väitetyn tietämyksen välillä, joka sillä oli tarjouskilpailumenettelyä koskevista muutoksenhakumahdollisuuksista, ja totesi, että niillä ei ollut mitään tekemistä keskenään.

3.4 Erityisesti tarjouskilpailumenettelyjen osalta oikeusasiamies toteaa, että varainhoitoasetuksessa ja soveltamissäännöissä ei säädetä velvollisuudesta ilmoittaa hylätyille tarjoajille muutoksenhakumahdollisuuksista (12). Hyvän hallinnon yleisiä periaatteita sovelletaan kuitenkin myös tarjouskilpailumenettelyihin ja siten käsiteltävään asiaan.

3.5 Oikeusasiamies toteaa, että hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että toimielimet, jotka tekevät päätöksen, joka voi vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, ilmoittavat käytettävissä olevista muutoksenhakumahdollisuuksista (13).

3.6 Käsiteltävässä asiassa vaikuttaa siltä, että parlamentti ei 27. lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessään eikä myöhemmässä kirjeenvaihdossaan kantelijalle ilmoittanut kantelijalle mahdollisuudesta hakea muutosta myöntämispäätökseen. Oikeusasiamies toteaa, että todetessaan, että kantelija ei pyytänyt menettelyn julistamista epäonnistuneeksi, parlamentti näytti katsovan, että kantelijalle oli ilmoitettu sopimuksen allekirjoittamisen keskeyttämisestä 15 päiväksi, jotta se voisi tuoda esiin sääntöjenvastaisuuksia tai pyytää menettelyn julistamista pätemättömäksi. Kuten kantelija huomautti, näin ei kuitenkaan ollut.

3.7 Mitä tulee parlamentin väitteeseen, jonka mukaan valitusmahdollisuuksien mainitsematta jättäminen ei vahingoittanut kantelijan etuja, koska kantelija ei olisi missään tapauksessa käyttänyt valitusmahdollisuuksia, oikeusasiamies katsoo, että tämä lausunto on pelkkää parlamentin spekulointia kantelijan aikomuksista ja että parlamentti ei ole perustellut kantaansa konkreettisilla todisteilla.

3.8 Oikeusasiamies katsoo myös, että parlamentin oli epäasianmukaista todeta, ettei mikään viitannut siihen, että kantelija aikoisi koskaan hakea muutosta tarjouskilpailumenettelyn kumoamiseen, koska kantelija ei koskaan pyytänyt tietoja muutoksenhakuedellytyksistä. Kuten edellä 3.5 kohdassa todettiin, parlamentin tehtävänä oli hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti ilmoittaa kantelijalle muutoksenhakumahdollisuuksista eikä kantelijan tehtävänä ollut pyytää näitä tietoja. Näin ollen parlamentti ei voi perustella kantaansa sillä, että kantelija ei kysynyt valitusmahdollisuuksista. Ottaen lisäksi huomioon, että belgialaisissa tuomioistuimissa vireillä oleva asia koski yritysten luovutusta eikä sillä siten ollut mitään tekemistä varsinaisen tarjouskilpailumenettelyn kanssa, oikeusasiamies katsoo, että se, että kantelija aloitti tämän menettelyn Belgiassa, ei osoita, että se olisi ollut tietoinen tarjouskilpailun ratkaisemista koskevaan päätökseen liittyvistä muutoksenhakumahdollisuuksista.

3.9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että se, että parlamentti ei ole ilmoittanut kantelijalle muutoksenhakumahdollisuuksista, on hallinnollinen epäkohta. Siksi hän esittää jäljempänä kriittisen huomautuksen.

4 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että laitokset, jotka tekevät päätöksen, joka voi vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, ilmoittavat käytettävissä olevista muutoksenhakumahdollisuuksista (14). Käsiteltävässä asiassa vaikuttaa siltä, että parlamentti ei 27.10.2005 päivätyssä kirjeessään eikä myöhemmässä kirjeenvaihdossaan kantelijan kanssa ilmoittanut kantelijalle mahdollisuudesta hakea muutosta hankintapäätökseen. Parlamentin väitettä, jonka mukaan olennaisten tietojen toimittamatta jättäminen ei vahingoittanut kantelijan etuja, ei ole näytetty toteen. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että se, että parlamentti ei ole ilmoittanut kantelijalle muutoksenhakumahdollisuuksista, on hallinnollinen epäkohta.

Koska tämä asian näkökohta koskee menettelyjä, jotka liittyvät tiettyihin menneisyyden tapahtumiin, ei ole asianmukaista pyrkiä sovintoratkaisuun asiassa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös parlamentin puhemiehelle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Kantelu kirjattiin saapuneeksi 20 päivänä syyskuuta 2006.

(2) Eastman-päiväkoti oli parlamentin päiväkoti, joka sijaitsi Eastman-rakennuksessa Leopold-puistossa Brysselissä.

(3) Päiväkoti sijaitsee Wayenberg-kadulla Brysselissä.

(4) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL 2002, L 148, s. 1).

(5) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL 2002, L 357, s. 1).

(6) Parlamentin tarkoituksena oli todennäköisesti viitata 149 artiklan 2 kohtaan, koska 149 artiklan 3 kohtaa ei ole olemassa.

(7) Oikeusasiamies toteaa, että parlamentti teki niin 25. tammikuuta 2007. Parlamentin kirjeessä on kuitenkin kaksi päivämäärää: koneella kirjoitettu (24. tammikuuta 2007) ja leimattu (25. tammikuuta 2007). Tässä päätöksessä viitataan 25 päivänä tammikuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen.

(8) Ks. alaviite 2.

(9) Ks. alaviite 3.

(10) Euroopan hyvän hallintotavan säännöstö on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(11) Asia T-169, Esedra v. komissio, Kok. 2002, s. II-609, 95 kohta.

(12) Oikeusasiamies toteaa myös, että tässä tapauksessa hankintaviranomainen oli parlamentti ja että parlamentti ei ole antanut komission tiedonannon KOM(2003) 395 kaltaista tiedonantoa, jonka mukaan hylätyille tarjoajille ilmoitetaan nopeasti niiden tarjousten hylkäämisestä ja jossa säädetään myös kahden kalenteriviikon määräajasta ennen sopimuksen allekirjoittamista, jotta hylätyt tarjoajat voivat pyytää lisätietoja tarjoustensa hylkäämisen syistä. Komissio antoi tämän tiedonannon vastauksena oikeusasiamiehen oma-aloitteiseen tutkimukseen OI/2/2002/IJH (3. heinäkuuta 2003 annettu komission tiedonanto KOM(2003) 395 lopullinen - Menettely, jolla ehdokkaille ja tarjoajille ilmoitetaan komission varainhoitoasetuksen 105 artiklan mukaisesti tekemistä julkisia hankintoja koskevista sopimuksista yhteydenoton jälkeen ja ennen varsinaisen sopimuksen allekirjoittamista).

(13) Ks. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artikla.

(14) Ks. alaviite 13.