Strasbourg, 30. lokakuuta 2007

Hyvä K.

Teitte 25. heinäkuuta 2005 Notgemeinschaft Medizingeschädigter-ja Citizens Action-järjestöjen puolesta Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun, joka koski tapaa, jolla komissio käsitteli työkyvyttömyysetuuksien maksamista koskevaa tapaustanne.

Toimitin kantelun 28.9.2005 komission puheenjohtajalle.

Komissio antoi lausuntonsa 12. tammikuuta 2006. Toimitin sen Teille 17. tammikuuta 2006 yhdessä 8. helmikuuta 2006 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Komissio lähetti 26. syyskuuta 2006 sähköpostitse jäljennöksen vetoomuksestanne Euroopan parlamentille.

Ilmoitin Teille 21. helmikuuta 2007 komission sähköpostiviestistä ja pyysin Teitä esittämään sitä koskevat huomautuksensa 15. maaliskuuta 2007 mennessä.

Lähetitte minulle 6. maaliskuuta 2007 huomautuksenne.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat:

Alkuperäinen kantelu

Kantelija, joka on Itävallan kansalainen, teki 7. tammikuuta 2005 ensimmäisen kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle (135/2005/MF) Notgemeinschaft Medizingeschädigter-yhdistyksen puolesta, jonka puheenjohtaja hän oli.

Vuonna 1986, työskennellessään Ranskassa, kantelija joutui teollisuusonnettomuuteen. Tämän jälkeen kantelija palasi Itävaltaan, jossa hän aloitti työskentelyn uudelleen. Sen jälkeen, kun valittaja muutti Ranskasta Itävaltaan, hän kuitenkin sairastui uudelleen, mikä pakotti hänet lopettamaan työnteon terveydellisistä syistä.

Kantelija pyysi asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) ja täytäntöönpanoasetuksen (ETY) N:o 574/72 (2) nojalla Itävallan viranomaisia maksamaan hänelle luontoisetuuksia eli työkyvyttömyysavustuksia ajanjaksolta 1998–2001. Itävallan viranomaiset vastasivat kantelijalle, että kantelijan oli ensin itse maksettava hänen uudelleensijoittamisestaan aiheutuneet kulut ja että Itävallan viranomaiset korvaisivat ne. Tämä edellytti, että Ranskan viranomaiset sallivat Itävallan viranomaisten maksaa nämä kustannukset. Kantelija totesi lisäksi, että hänellä oli ollut vaikeuksia saada rahaetuuksia Ranskan viranomaisilta.

Koska Itävallan ja Ranskan viranomaiset eivät olleet noudattaneet hänen pyyntöään, kantelija otti yhteyttä komissioon. Komissio ilmoitti hänelle pyytäneensä Itävallan ja Ranskan viranomaisilta tietoja kantelijan tilanteeseen sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä.

Kantelija teki vuonna 2002 komissiolle kantelun Ranskaa ja Itävaltaa vastaan yhteisön oikeuden eli asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 täytäntöönpanosta annetun asetuksen rikkomisesta.

Joulukuussa 2004 kantelija pyysi komissiota ilmoittamaan hänelle, miten hänen kahta jäsenvaltiota vastaan tekemänsä kantelun käsittely on edennyt. Komissio ilmoitti kantelijalle 14 päivänä joulukuuta 2004 antamassaan vastauksessa, että asiaa käsitellään parhaillaan.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija huomautti, että komissio ei ollut varmistanut, että Ranska ja Itävalta noudattavat yhteisön lainsäädäntöä.

Komissio ilmoitti kantelijalle 4 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä Itävallan ja Ranskan viranomaisten kanssa tekemistään yhteydenotoista.

Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehen yksiköiden kanssa 2. helmikuuta 2005 käydyssä puhelinkeskustelussa, että hän ei ollut tyytyväinen komission 4. tammikuuta 2005 antamaan vastaukseen, koska hänen mielestään se oli vain ilmoittanut hänelle hänen oikeuksistaan. Kantelija väitti, että sekä Ranska että Itävalta rikkoivat edelleen yhteisön oikeutta.

Oikeusasiamiehen yksiköt pyysivät kantelijaa lähettämään komission kirjeen oikeusasiamiehelle. Koska kantelija ei lähettänyt tositteita, oikeusasiamies katsoi, että tutkintaan ei ollut riittäviä perusteita. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 24. helmikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että kantelua ei voida ottaa käsiteltäväksi EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan nojalla.

Esillä oleva kantelu

Heinäkuun 25 päivänä 2005 kantelija uudisti Notgemeinschaft Medizingeschädigter-yhdistyksen ja ranskalaisen Défense des Citoyens-järjestön puolesta komissiolle tekemänsä kantelun ja liitti mukaan asiaa koskevat liiteasiakirjat. Oikeusasiamiehen yksiköt kirjasivat kantelun 9. elokuuta 2005 uudella viitenumerolla (3057/2005/MF).

Kantelijan mukaan hänen tapauksensa viimeisimmät merkitykselliset tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat:

Itävallan sosiaaliturvaviranomaiset toimittivat asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja sen täytäntöönpanoasetuksen (ETY) N:o 574/72 mukaisesti eurooppalaiset lomakkeet E 115 ja E 116 Ranskan sosiaaliturvaviranomaisille.

Kantelijan asianajaja huomautti 18 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään komission työllisyyden pääosastolle kantelijan tilanteen kiireellisyydestä ja pyysi komissiota avustamaan korvausten käsittelystä vastaavaa Ranskan alueviranomaista kantelijan asiakirja-aineiston käsittelyssä.

Komissio ilmoitti kantelijalle 4. tammikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisten vastauksesta, jonka mukaan kantelijalla ei ollut asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (3) 52 artiklan nojalla oikeutta saada mainittuja avustuksia, koska Ranskan lainsäädännössä ei säädetty tällaisesta oikeudesta.

Kantelija totesi, että komissio oli virheellisesti hyväksynyt Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot ja että näin ollen hänelle oli aiheutunut vahinkoa.

Kantelija väitti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komissio oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan hänen tapaustaan käsitellessään. Tämän hallinnollisen epäkohdan vuoksi kantelijaa oli syrjitty ja hänelle oli aiheutunut vahinkoa. Hän väitti lisäksi, että komissio ei ollut vastannut hänen kirjeenvaihtoonsa eikä etenkään hänen asianajajansa 18.8.2004 päivättyyn kirjeeseen.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komission kanta kanteluun oli tiivistetysti seuraava:

Kantelijan ensimmäisen väitteen osalta komissio totesi, että kantelija oli väitteensä tueksi viitannut kantelussaan kahteen kirjeeseen, jotka Ranskan viranomaiset olivat lähettäneet hänelle 20 päivänä elokuuta ja 17 päivänä syyskuuta 2004. Näissä kahdessa kirjeessä Ranskan viranomaiset ilmoittivat kantelijalle, että lääketieteellisen asiantuntijan lausunnon perusteella ne eivät voineet myöntää hänelle Ranskan työtapaturmia koskevassa lainsäädännössä säädettyjä etuuksia. Lääketieteellinen asiantuntija oli antanut kielteisen suosituksen, joka koski maksujen suorittamista kantelijan taudin uusiutumisesta. Komissio totesi, että sen yksiköille ei ollut koskaan ilmoitettu näistä kahdesta Ranskan viranomaisten kirjeestä ja että kantelija ei ollut toimittanut niitä sille.

Komissio totesi lisäksi, että sen yksiköt olivat pyytäneet tietoja sekä Itävallan että Ranskan viranomaisilta voidakseen vastata kantelijan ja hänen asianajajansa esittämiin kysymyksiin, ja ne olivat pitäneet kantelijan ajan tasalla yhteydenpidon tuloksista. Komissio ilmoitti, että se uudisti jälleen kantelijalle esittämänsä tarjouksen tarkastella hänen tilannettaan niiden uusien tietojen valossa, jotka oli toimitettu siitä, että Ranskan viranomaiset olivat kieltäytyneet maksamasta hänelle lisää rahaetuuksia.

Kantelijan toisesta väitteestä komissio totesi, että kantelijan asianajaja pyysi 18 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään komission yksiköitä ottamaan yhteyttä Ranskan viranomaisiin saadakseen eurooppalaiset lomakkeet E115 ja E116 varmistaakseen, että hänelle maksettaisiin työkyvyttömyyskorvaukset käteisenä. Komissio totesi, että sen yksiköt olivat jo lähettäneet Ranskan viranomaisille samaa asiaa koskevan tietopyynnön, jonka jäljennös oli lähetetty kantelijalle. Komissio ilmoitti lisäksi lähettäneensä kantelijalle kirjeen 4 päivänä tammikuuta 2005 ja vastanneensa myös tämän asianajajan kirjeeseen. Hänen asianajajalleen oli ilmoitettu, että Ranskan viranomaisten antamien tietojen perusteella kantelijalla ei Ranskan lainsäädännön mukaan ollut oikeutta saada rahaetuuksia.

Komissio totesi, että Ranskan sosiaaliasioiden tuomioistuin (Tribunal of Social Affairs of Moselle, Ranska) oli vahvistanut kantelijan ja hänen sosiaalirahastonsa välisessä oikeudenkäynnissä Ranskan viranomaisten päätöksen olla maksamatta kantelijalle kyseisiä rahaetuuksia sillä perusteella, että Ranskan lainsäädännössä ei säädetä tästä maksusta.

Komissio totesi lisäksi, että se oli 4 päivänä tammikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään kehottanut kantelijaa ottamaan uudelleen yhteyttä komission yksiköihin siltä varalta, että kantelijalla olisi vaikeuksia muiden rahaetuuksien maksamisessa. Kantelija ei enää koskaan ottanut yhteyttä komission yksiköihin. Komissio pahoitteli vastauksensa viivästymistä, jonka se katsoi johtuvan kantelijan esille ottamien kysymysten monimutkaisuudesta.

Kantelijan huomautukset

Vastauksessaan kantelija pysytti väitteensä, jonka mukaan komissio oli virheellisesti hyväksynyt Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot ja että se ei ollut varmistanut yhteisön oikeuden noudattamista.

Kantelija ilmoitti lisäksi hakeneensa muutosta edellä mainittuun Mosellen sosiaaliasioiden tuomioistuimen tuomioon. Hänen valituksensa on tällä hetkellä vireillä Mosellen sosiaaliasioiden muutoksenhakutuomioistuimessa.

Komission 26 päivänä syyskuuta 2006 päivätty sähköpostiviesti

Komissio ilmoitti 26. syyskuuta 2006 päivätyllä sähköpostiviestillä oikeusasiamiehen yksiköille, että Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta oli pyytänyt sitä toimittamaan tietoja parlamentille jätetystä vetoomuksesta (177/2006). Komissio liitti mukaan jäljennöksen vetoomuksesta, jonka C. K. oli jättänyt kantelijan puolesta.

Oikeusasiamiehen lähestymistapa

Oikeusasiamies pyysi 21. helmikuuta 2007 kantelijaa esittämään huomautuksensa komission sähköpostitse toimittamien tietojen perusteella.

Kantelijan huomautukset

Vastauksessaan kantelija totesi, että Euroopan parlamentille hänen omasta puolestaan jätetyssä vetoomuksessa ei käsitelty samaa asiaa kuin hänen oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa. Kantelijan mukaan vetoomuksessa käsiteltiin Itävallan viranomaisten eli Itävallan tapaturmavakuutuskeskuksen yhteisön oikeuden rikkomista, kun taas hänen oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelu koski ainoastaan Ranskan viranomaisia ja komissiota.

PÄÄTÖS

1 Väitetty hallinnollinen epäkohta komission käsitellessä kantelijan asiaa

1.1 Kantelija, joka on Itävallan kansalainen, teki 7. tammikuuta 2005 ensimmäisen kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle (135/2005/MF) Notgemeinschaft Medizingeschädigter-yhdistyksen puolesta. Vuonna 1986 kantelija joutui Ranskassa työskennellessään työtapaturman uhriksi. Kantelija palasi Itävaltaan. Itävallassa työskennellessään kantelija kuitenkin sairastui uudelleen vuonna 2004, minkä vuoksi hänen oli pakko lopettaa työskentely terveydellisistä syistä. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (4) ja täytäntöönpanoasetuksen (ETY) N:o 574/72 (5) mukaisesti kantelija pyysi Itävallan viranomaisia maksamaan hänelle luontoisetuuksia ajanjaksolta 1998–2001. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 24. helmikuuta 2005, että kantelua ei voitu ottaa käsiteltäväksi EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan nojalla.

Kantelija uusi Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komissiota vastaan tekemänsä kantelun 25. heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, joka lähetettiin kansalaisjärjestöjen " Citizens Action"ja "Notgemeinschaft Medizingeschädigter"puolesta. Uusi kantelu kirjattiin uudella viitenumerolla. Kantelijan mukaan Itävallan sosiaaliturvaviranomaiset lähettivät asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja täytäntöönpanoasetuksen (ETY) N:o 574/72 mukaisesti Ranskan sosiaaliturvaviranomaisille eurooppalaiset lomakkeet E115 ja E116. Kantelijan asianajaja viittasi 18 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään komission työllisyyden pääosastolle kantelijan tilanteen kiireellisyyteen ja pyysi komissiota avustamaan korvausten käsittelystä vastaavaa Ranskan alueviranomaista kantelijan asiakirja-aineiston käsittelyssä. Komissio ilmoitti kantelijalle 4. tammikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisten vastauksesta, jonka mukaan kantelijalla ei ollut asetuksen (ETY) N:o 1408/71 52 artiklan nojalla oikeutta saada kyseisiä avustuksia, koska Ranskan lainsäädännössä ei säädetä tästä oikeudesta.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija totesi, että komissio oli virheellisesti hyväksynyt Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot ja että tämän seurauksena hänelle oli aiheutunut vahinkoa. Hän väitti, että komissio oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan hänen tapauksensa käsittelyssä ja että tämä hallinnollinen epäkohta oli johtanut häneen kohdistuvaan syrjintään ja aiheuttanut hänelle vahinkoa. Hän väitti lisäksi, että komissio ei ollut vastannut hänen kirjeenvaihtoonsa eikä etenkään hänen asianajajansa 18.8.2004 päivättyyn kirjeeseen.

1.2 Komissio totesi lausunnossaan, että kantelija oli väitteensä tueksi viitannut kantelussaan kahteen kirjeeseen, jotka Ranskan viranomaiset olivat lähettäneet hänelle 20. elokuuta ja 17. syyskuuta 2004. Näissä kahdessa kirjeessä Ranskan viranomaiset ilmoittivat kantelijalle, että lääketieteellisen neuvonantajan lausunnon perusteella se ei voinut myöntää hänelle Ranskan työtapaturmia koskevassa lainsäädännössä säädettyjä etuuksia. Tämän jälkeen se selitti, että lääketieteellinen neuvonantaja oli antanut kielteisen suosituksen maksusta, joka liittyi kantelijan 4.6.2004 tapahtuneeseen uusiutumiseen (10.3.1986 sattuneeseen onnettomuuteen). Komissio totesi kuitenkin, että sen yksiköille ei ollut koskaan ilmoitettu näistä kahdesta Ranskan viranomaisten kirjeestä. Komissio totesi, että sen yksiköt olivat pyytäneet tietoja sekä Itävallan että Ranskan viranomaisilta voidakseen vastata kantelijan ja hänen asianajajansa esittämiin kysymyksiin, ja piti kantelijan ajan tasalla yhteydenpidon tuloksista. Komissio ilmoitti, että se uudisti uudelleen tarjouksensa tutkia kantelijan tilannetta niiden uusien tietojen valossa, jotka oli toimitettu siitä, että Ranskan viranomaiset olivat kieltäytyneet maksamasta hänelle työkyvyttömyyskorvauksia käteisenä.

1.3 Kantelija pysyi huomautuksissaan kannassaan, jonka mukaan komissio oli virheellisesti hyväksynyt Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot ja että se ei ollut varmistanut yhteisön oikeuden noudattamista.

1.4 Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 7 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Kun oikeusasiamiehen on esitettyihin tosiseikkoihin liittyvien käynnissä olevien tai päätökseen saatettujen oikeudenkäyntien vuoksi jätettävä kantelu tutkimatta tai lopetettava sen käsittely, hänen siihen mennessä tekemiensä tutkimusten tulokset toimitetaan lopullisesti."

1.5 Oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa komissio viittasi ”Mosellen” (Ranska) sosiaaliturva-asioiden tuomioistuimen tuomioon, joka koski Ranskan viranomaisten päätöstä olla maksamatta kantelijalle asianmukaisia rahaetuuksia. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kantelija totesi huomautuksissaan, että hän oli hakenut muutosta Tribunal of Social Affairs of Mosellen tuomioon ja että asia oli tällä hetkellä Mosellen sosiaaliasioiden muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltävänä.

1.6 Edellä esitetyn perusteella on selvää, että ranskalaisessa tuomioistuimessa on parhaillaan käsiteltävänä asia, joka koskee tämän väitteen kannalta keskeisiä tosiseikkoja. Oikeusasiamies päättää näin ollen ohjesääntönsä 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti lopettaa kantelun tämän näkökohdan käsittelyn ja toimittaa tähän mennessä suoritettujen tutkimusten tulokset ilman jatkotoimia.

2 Väite, jonka mukaan komissio ei ole vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon, erityisesti hänen asianajajansa 18.8.2004 päivättyyn kirjeeseen

2.1 Kantelija väitti, että komissio ei vastannut hänen kirjeenvaihtoonsa eikä etenkään hänen asianajajansa 18. elokuuta 2004 päivättyyn kirjeeseen.

2.2 Komissio totesi lausunnossaan, että kantelijan asianajaja oli 18.8.2004 päivätyssä kirjeessään pyytänyt komission yksiköitä ottamaan yhteyttä Ranskan viranomaisiin saadakseen eurooppalaiset lomakkeet E115 ja E116. Komissio lähetti kantelijalle 4 päivänä tammikuuta 2005 vastauksen, jossa se totesi, että Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan Ranskan lainsäädännössä ei anneta kantelijalle oikeutta saada työkyvyttömyyskorvauksia käteisenä. Komissio totesi lisäksi, että se oli 4 päivänä tammikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään kehottanut kantelijaa ottamaan uudelleen yhteyttä komission yksiköihin siinä tapauksessa, että kantelijalla olisi ollut vaikeuksia lisäkorvausten maksamisessa. Komissio totesi, että kantelija ei enää koskaan ottanut yhteyttä sen yksiköihin. Komissio pahoitteli oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa vastauksensa viivästymistä, jonka se katsoi johtuvan kantelijan tilanteeseen liittyvien kysymysten monimutkaisuudesta.

2.3 Oikeusasiamies pitää hyödyllisenä muistuttaa, että Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön (6) 17 artiklan mukaan:

1. "Virkamiehen on varmistettava, että päätös jokaisesta toimielimelle esitetystä pyynnöstä tai valituksesta tehdään kohtuullisessa määräajassa, viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään kahden kuukauden kuluessa pyynnön tai valituksen vastaanottamisesta. (...).

2. Jos toimielimelle esitettyä pyyntöä tai valitusta ei sen esille ottamien asioiden monimutkaisuuden vuoksi voida ratkaista edellä mainitussa määräajassa, virkamiehen on ilmoitettava asiasta mahdollisimman pian pyynnön esittäjälle. (…)”

2.4 Käsiteltävässä asiassa oikeusasiamiehelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio oli kyseisenä ajankohtana pyytänyt Ranskan viranomaisilta tietoja (7) kantelijan pyynnöstä. Komissio odotti näin ollen Ranskan viranomaisten vastausta voidakseen sen jälkeen antaa kantelijalle aineellisen vastauksen. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio antoi kantelijalle aineellisen vastauksen 4. tammikuuta 2005. Tässä vastauksessa käsiteltiin 18 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessä esiin tuotuja kysymyksiä. Oikeusasiamies panee lisäksi merkille, että komissio pahoitteli vastauksensa viivästymistä, jonka se katsoi johtuvan kantelijan tilanteeseen liittyvien kysymysten monimutkaisuudesta.

2.5 Oikeusasiamies panee merkille komission väitteen, jonka mukaan viive kantelijalle vastaamisessa johtui kantelijan tilanteeseen liittyvien kysymysten monimutkaisuudesta . Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että vaikka on kohtuullista, että komissio tarvitsee huomattavan pitkän ajan voidakseen antaa aineellisen vastauksen monimutkaiseen kysymykseen, sen olisi kuitenkin pitänyt lähettää kantelijalle hallussapitokirje, jossa hänelle ilmoitettiin, että kysymys oli monimutkainen ja että aineellinen vastaus lähetettäisiin mahdollisimman pian. Näin ollen hän esittää seuraavan lisähuomautuksen.

2.6 Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että komissio pahoittelee vastauksensa viivästymistä, oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitteen osalta ei tarvita lisätutkimuksia.

3 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella kantelun lisätutkimuksille ei näytä olevan perusteita. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Lisähuomautus

Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 17 artiklan mukaan ”jos toimielimelle esitettyä pyyntöä tai valitusta ei sen esille ottamien asioiden monimutkaisuuden vuoksi voida ratkaista edellä mainitussa määräajassa, virkamiehen on ilmoitettava asiasta mahdollisimman pian pyynnön esittäjälle. (…)”

Oikeusasiamiehelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio oli kyseisenä ajankohtana pyytänyt Ranskan viranomaisia toimittamaan sille kantelijan pyyntöä koskevia tietoja ja että se antoi kantelijalle 4. tammikuuta 2005 aineellisen vastauksen, jossa käsiteltiin kantelijan asianajajan 18. elokuuta 2004 lähettämässä kirjeessä esiin tuotuja kysymyksiä.

Komissio väitti, että viivästys kantelijalle vastaamisessa johtui kantelijan tilanteeseen liittyvien kysymysten monimutkaisuudesta.

Oikeusasiamies katsoo, että vaikka on kohtuullista, että komissio tarvitsee huomattavan pitkän ajan voidakseen antaa aineellisen vastauksen monimutkaiseen kysymykseen, sen olisi kuitenkin pitänyt lähettää kantelijalle kirje, jossa hänelle ilmoitetaan, että kysymys oli monimutkainen ja että aineellinen vastaus lähetettäisiin niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2).

(2) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72 (EYVL 1972, L 74, s. 1).

(3) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 52 artiklassa (Oleskelu muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa - Yleiset säännöt) säädetään seuraavaa:

”Työntekijä, joka joutuu työtapaturmaan tai sairastuu ammattitautiin ja joka asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, saa asuinvaltiossaan:

a) luontoisetuudet, jotka hänen asuinpaikkansa laitos antaa toimivaltaisen laitoksen puolesta soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hänet olisi vakuutettu siinä;

b) rahaetuudet, jotka toimivaltainen laitos antaa soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Toimivaltaisen laitoksen ja asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella nämä etuudet voi kuitenkin antaa viimeksi mainittu laitos ensiksi mainitun laitoksen puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.”

(4) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2).

(5) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72 (EYVL 1972, L 74, s. 1).

(6) Euroopan hyvän hallintotavan säännöstö on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu/code/en/default.htm).

(7) Komission Ranskan työ- ja sosiaaliministeriölle osoittamassa kirjeessä ei mainita päivämäärää.