Kantelun tausta

1. Yksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tehtävistä on tehdä riippumattomia hallinnollisia tutkimuksia EU:n toimielinten henkilöstön ja jäsenten vakavista väärinkäytöksistä. OLAF voi tutkimustensa perusteella antaa suosituksia toimista, jotka asianomaisen EU:n toimielimen on toteutettava, mukaan lukien kurinpitosuositukset, joiden tarkoituksena on määrätä seuraamuksia asianomaisen henkilön tai asianomaisten henkilöiden väärinkäytöksistä [1]. OLAF tiedottaa vuosikertomuksessaan yleisölle kyseisille EU:n toimielimille tiettynä ajanjaksona antamiensa kurinpitosuositusten määrästä ja antaa koottuja tietoja EU:n toimivaltaisten toimielinten tai elinten toteuttamista jatkotoimista [2].

2. Kantelija, toimittaja, halusi tietää enemmän OLAFin havainnoista ja EU:n toimielinten jatkotoimista. Tätä varten hän esitti useita pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin [3] asiaankuuluville EU:n toimielimille, muun muassa komissiolle kesäkuussa 2024 OLAFin vuoden 2022 vuosikertomuksessa tarkoitetusta päätetystä tutkimuksesta.

3. Tämän vuosikertomuksen mukaan tutkimus koski EU:n henkilöstön jäsenen mahdollisia taloudellisia sääntöjenvastaisuuksia ja lakisääteisten velvoitteiden rikkomisia, jotka liittyivät pääasiassa väitteisiin ulkopuolisten toimeksisaajien suosimisesta ja mahdollisista eturistiriidoista perheenjäsenten kanssa [4]. OLAF antoi komissiolle suosituksen kurinpitomenettelyn aloittamisesta asianomaista EU:n henkilöstön jäsentä vastaan. Seurannasta vastasi komission tutkinta- ja kurinpitotoimisto (IDOC).

4. Kantelija pyysi erityisesti

• jäljennökset kaikesta OLAFin ja komission välisestä tähän asiaan liittyvästä viestinnästä, myös OLAFin suosituksesta;
• asiaan liittyviä kurinpitomenettelyjä koskeva komission asiakirja-aineisto, mukaan lukien a) jäljennös mahdollisesta kirjallisesta loppukertomuksesta ja sen liitteistä, b) jäljennös mahdollisesta alustavasta kertomuksesta ja sen liitteistä sekä c) komission ja kyseisen henkilöstön jäsenen välinen kirjeenvaihto.

5. Komissio vastasi pyyntöön heinäkuussa 2024 ja yksilöi 23 kurinpitomenettelyyn liittyvää asiakirjaa [5]. Se epäsi oikeuden tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan ja totesi, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun EU:n lainsäädännön (asetus 1049/2001) ja henkilötietojen suojaa koskevan EU:n lainsäädännön (asetus 2018/1725) nojalla [6].

6. Kantelija pyysi komissiota tarkastelemaan päätöstään uudelleen (esittämällä uudistetun pyynnön).

7. Viivästymisen jälkeen [7] komissio antoi lopullisen päätöksen, jossa se vahvisti evätyn tutustumisoikeuden.[8] Näin tehdessään komissio vetosi tutkintatoimien tarkoitusten suojaan perustuvaan yleiseen luottamuksellisuusolettamaan.[9] Komissio väitti myös, että yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin ei voida myöntää asiakirjoihin sisältyvien henkilötietojen suojaamiseksi [10].

8. Kantaja oli tyytymätön siihen, että komissio kieltäytyi antamasta pyydettyjä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi, ja kääntyi oikeusasiamiehen puoleen tammikuussa 2025.

Oikeusasiamiehen ratkaisuehdotus

9. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen siitä, että komissio oli kieltäytynyt antamasta pyydettyjä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi, ja hänen tutkintaryhmänsä tarkasti riidanalaiset asiakirjat.

10. Tarkastuksen ja komission vahvistavassa päätöksessä esitettyjen perustelujen perusteella oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio voisi tukeutua IDOC:n tutkinta-aineistojen yleiseen luottamuksellisuusolettamaan sen jälkeen, kun kurinpitoseuraamus oli jo määrätty.

11. Vaikka unionin tuomioistuimet tunnustaisivat yleisen olettaman IDOC-tutkinnan hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen osalta, tällainen yleinen olettama olisi mitä todennäköisimmin ajallisesti rajoitettu. Muussa tapauksessa se olisi vastoin yleistä luottamuksellisuusolettamaa, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tunnustanut OLAFin tutkinta-aineistojen osalta [11] ja joka on ajallisesti rajoitettu.[12] Sitä sovelletaan tutkimuksen ja siihen liittyvien jatkotoimien aikana edellyttäen, että tähän seurantaan ei ole vielä kulunut kohtuullista aikaa [13].

12. Tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoi, että asiakirjoissa on vain vähän tietoja, jotka olisi poistettava tutkimusten tarkoitusten suojaamiseksi. Vaikka joitakin poistoja saatetaan tarvita, jotta todistajia, tiedonantajia tai muita asianomaisia toimijoita ei estettäisi tekemästä yhteistyötä tulevaisuudessa, oikeusasiamies katsoi, että tällaiset tiedot eivät koske kaikkia asiakirjoja.

13. Vaikka jotkin asiakirjojen osat saattavat edellyttää laajoja poistoja henkilöiden tunnistamisen estämiseksi, asiakirjat eivät sisällä henkilötietoja kauttaaltaan. Pikemminkin näyttäisi siltä, että osa asiakirjoista voitaisiin luovuttaa siten, että samalla suojellaan henkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta. Oikeusasiamies totesi erityisesti, että poistetut asiakirjat voisivat edelleen antaa yleiskuvan huomioon otetuista tosiseikoista, sovellettavista henkilöstösäännöistä ja analyysistä ja päätelmistä menettelyn kussakin vaiheessa sekä lopullisesta tuloksesta, myös määrätyn seuraamuksen luonteesta.

14. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ehdotti, että komissio harkitsisi uudelleen päätöstään evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin, jotta pyydettyihin asiakirjoihin voitaisiin antaa merkityksellinen osittainen oikeus tutustua ja samalla suojella asiakirjoissa mainittujen henkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta [14].

15. Vastauksessaan [15] komissio toisti näkemyksensä, jonka mukaan IDOC:n tutkimuksiin liittyvät asiakirjat täyttävät oikeuskäytännössä vahvistetut kriteerit yleisen luottamuksellisuusolettaman soveltamiseksi, mukaan lukien päätökseen saatettuihin IDOC:n tutkimuksiin liittyvät asiakirjat.

16. Se väitti, että pääsy IDOC:n tutkimuksiin liittyviin asiakirjoihin on ristiriidassa näiden tutkimusten luonteen kanssa, sillä ne koskevat aina luonnollisten henkilöiden henkilötietoja. Lisäksi asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tutkimuksen kohteena olevan henkilön oikeuksia henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 2 artiklan 2 kohdan nojalla [16].

17. Komissio lisäsi, että suojattujen etujen luonne edellyttää, että yleistä luottamuksellisuusolettamaa sovelletaan myös päätettyihin tapauksiin. Se viittasi siihen, että tuomioistuin on ulottanut yleisen luottamuksellisuusolettaman soveltamisen päätettyihin tapauksiin, jotka liittyvät i) valtiontukitutkimuksiin [17] ja ii) OLAFin tutkimuksiin. Komissio totesi, että jopa päätökseen saatetuissa OLAF-tapauksissa tilintarkastustuomioistuin totesi, että yleisön oikeus tutustua OLAFin asiakirjoihin, myös OLAFin loppukertomuksiin, heikentäisi OLAFin tutkimustoimien tarkoitusten suojaa [18].

18. Komissio viittasi myös asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihinsä, joiden mukaan ”oletuksena on, että oikeus tutustua muun muassa seuraaviin asiakirjoihin vahingoittaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa suojattuja etuja: [...] j) asiakirjat, jotka ovat osa komission tutkinta- ja kurinpitotoimiston tutkimuksia”[19]. Se täsmensi, että komissio käytti perussopimusten mukaista toimivaltaansa vahvistaa oma työjärjestyksensä, jonka liitteenä ovat kyseessä olevat yksityiskohtaiset säännöt. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT)[20] 15 artiklan 3 kohdassa ja asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 tunnustetaan komission toimivalta antaa erityissäännöksiä, jotka koskevat oikeutta tutustua sen asiakirjoihin.

19. Komissio täsmensi, että se oli joka tapauksessa arvioinut pyydetyt asiakirjat asiakirjakohtaisesti. Tämän yksilöllisen arvioinnin perusteella komissio oli tullut siihen tulokseen, että merkityksellistä osittaista tutustumisoikeutta ei voitu tarjota, koska IDOC-tutkimusten, myös tulevien tutkimusten, tarkoituksen sekä asianomaisen henkilön yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaamiseksi tarvittaisiin laajoja poistoja. Suuri osa asiakirjoista olisi poistettava, jotta voidaan suojella paitsi asianomaisten henkilöiden (tutkinnan kohteena oleva henkilö, todistajat ja muut asianomaiset toimijat) nimiä myös muita tekijöitä, joiden avulla henkilöt voidaan tunnistaa.

20. Komissio lisäsi tältä osin, että asiakirjojen osia ei ole mahdollista julkistaa, jotta saataisiin yleiskuva huomioon otetuista tosiseikoista, sovellettavista henkilöstösäännöistä ja eri elinten menettelyn kussakin vaiheessa tekemistä analyyseistä ja päätelmistä sekä lopullisesta tuloksesta, mukaan lukien määrätyn seuraamuksen luonne, tekemättä henkilöitä tunnistettaviksi. Se totesi, että yleiskuva tosiseikoista paljastaisi esimerkiksi yksikön/pääosaston, jossa asianomainen henkilö työskentelee tai työskenteli. Mitä korkeampi asianomaisen henkilön virkaikä on, sitä helpompi on tunnistaa hänet. Lisäksi IDOC-tutkimuksiin sovelletaan erilaisia henkilöstösääntöjä ja mahdollisia seuraamuksia riippuen asianomaisen henkilön virkaiän tasosta. Näiden tietojen paljastaminen voisi näin ollen tehdä henkilöstä tunnistettavan.

21. Kantelija väitti oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksesta esittämissään huomautuksissa ja komission siihen antamassa vastauksessa, että komissio on tukeutunut epäasianmukaisesti yleiseen luottamuksellisuusolettamaan ja että osittainen tutustumisoikeus on sekä mahdollista että lakisääteistä.

22. Kantelijan mukaan se, että komissio tukeutuu sisäisiin yksityiskohtaisiin sääntöihinsä, ei voi luoda olettamaa, joka menisi asetusta 1049/2001 pidemmälle. Hän katsoi, että komission väite, jonka mukaan olettamaa sovelletaan määräämättömän ajan, on ristiriidassa olemassa olevan oikeuskäytännön kanssa.

23. Kantelija lisäsi, että komission kieltäytyminen paljastamasta mitään merkityksellistä sisältöä heikentää yleisön kykyä arvioida, toimivatko henkilöstösääntöjen mukaiset kurinpitomekanismit tehokkaasti.

Oikeusasiamiehen arvio ratkaisuehdotuksen jälkeen

24. Oikeusasiamies pitää valitettavana, että komissio hylkäsi hänen ratkaisuehdotuksensa ja vahvisti näkemyksensä, jonka mukaan kyseessä olevaan suljettuun IDOC:n kurinpitomenettelyyn sovelletaan yleistä luottamuksellisuusolettamaa.

25. Oikeusasiamies ei ensinnäkään yhdy komission tulkintaan OLAFin tutkinta-aineistoihin sovellettavaa yleistä luottamuksellisuusolettamaa koskevasta oikeuskäytännöstä.

26. Komission mukaan ”tilintarkastustuomioistuin on todennut, että yleisön oikeus tutustua OLAFin asiakirja-aineistoon tai loppukertomuksiin vahingoittaisi OLAFin tutkimustoiminnan tavoitteiden suojaa myös päätökseen saatetuissa OLAFin tapauksissa”[21].

27. Oikeusasiamies katsoo, että komission mainitsema tuomio ei tue tätä päätelmää.

28. Kyseisessä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että OLAFin tutkimusasiakirjoihin sisältyvien asiakirjojen luottamuksellisuutta koskeva olettama ulottuu niiden jatkotoimiin siltä osin kuin kyseiset jatkotoimet toteutetaan kohtuullisessa ajassa [22]. Koska tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ollut vielä kulunut kohtuullista määräaikaa jatkotoimille, unionin yleinen tuomioistuin vahvisti OLAFin kieltäytymisen antamasta tietoja [23]. Tätä tuomiota ei näin ollen voida tulkita siten, että siinä tunnustettaisiin yleinen luottamuksellisuusolettama, jota sovellettaisiin määräämättömän ajan sen jälkeen, kun jatkotoimet on päätetty.

29. Kuten oikeusasiamies totesi ratkaisuehdotuksessaan, oikeuskäytännössä todetaan selvästi, että OLAFin tutkimusasiakirjoihin sisältyvien asiakirjojen luottamuksellisuutta koskeva yleinen olettama, joka perustuu tarpeeseen suojella sen tutkimusten tarkoitusta [24], on ajallisesti rajoitettu [25].

30. Toiseksi komissio viittasi oikeuskäytäntöön, jossa tunnustetaan valtiontukiasiakirjoihin sisältyviin asiakirjoihin sovellettava yleinen luottamuksellisuusolettama [26]. Komissio ei kuitenkaan selittänyt vahvistavassa päätöksessä tai ratkaisuehdotukseen antamassaan vastauksessa, miten tätä oikeuskäytäntölinjaa voitaisiin soveltaa analogisesti päätökseen saatettuihin IDOC-tutkimuksiin.  

31. Lopuksi oikeusasiamies toteaa, että komission uudet asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt [27], joihin komissio viittaa vahvistavassa päätöksessään ja vastauksena oikeusasiamiehen ratkaisuehdotukseen, ovat tällä hetkellä riitautettuina unionin yleisessä tuomioistuimessa.[28] Yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan oletetaan, että oikeus tutustua ”komission tutkinta- ja kurinpitotoimiston tutkimuksiin liittyviin asiakirjoihin” vahingoittaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa suojattuja etuja [29]. Kuten oikeusasiamies on todennut aiemmissa tutkimuksissa [30], oikeusasiamies ei ota kantaa varsinaisiin yksityiskohtaisiin sääntöihin ennen kuin tuomioistuin antaa tuomionsa näiden sääntöjen laillisuudesta. Koska yksityiskohtaisten sääntöjen on joka tapauksessa oltava asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [31] mukaisia, oikeusasiamies arvioi edelleen, ovatko komission tekemät yksittäiset uudistetut päätökset, jotka saatetaan hänen tietoonsa, asetuksen (EY) N:o 1049/2001, sellaisena kuin EU:n tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisia.

32. Tässä tapauksessa oikeusasiamies katsoo, että kun otetaan huomioon nykyinen oikeuskäytäntö, se, että komissio sovelsi yleistä luottamuksellisuusolettamaa suljettuihin IDOC-tutkinta-asiakirjoihin, ei ollut kohtuullista.

33. Oikeusasiamies on kuitenkin tyytyväinen siihen, että komissio arvioi asiakirjoja yksilöllisesti vastauksena hänen ratkaisuehdotukseensa.

34. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole vakuuttunut lisäselvityksistä, joita komissio on antanut evätäkseen osittaisen tutustumisoikeuden yksilöllisen arvioinnin perusteella.

35. Vaikka oikeusasiamies myönsi ratkaisuehdotuksessaan, että jotkin asiakirjojen osat saattavat todellakin edellyttää laajoja poistoja henkilöiden tunnistamisen estämiseksi, hän katsoi, että on edelleen mahdollista paljastaa joitakin tietoja, erityisesti menettelyn tuloksista, paljastamatta henkilötietoja. Tällainen osittainen tutustumisoikeus ei esimerkiksi olisi edellyttänyt, että komissio olisi paljastanut (suoraan tai välillisesti) pääosaston tai yksikön, jossa asianomainen henkilö työskenteli tai työskentelee.

36. Oikeusasiamies myöntää, että henkilön virkaiän paljastaminen tapauksesta riippuen voi johtaa asianomaisen henkilön epäsuoraan tunnistamiseen. Mitä korkeampi virkaikä on, sitä pienempi on niiden henkilöiden määrä, joita asia saattaa koskea. Tässä tapauksessa komissio olisi voinut ottaa huomioon kuhunkin ura-alueeseen kuuluvien henkilöstön jäsenten (alhaisen tai suuren) määrän [32] päättäessään, oliko olemassa vaara asianomaisen henkilön (välillisestä) tunnistamisesta.

37. Oikeusasiamies totesi myös ratkaisuehdotuksessaan, että pyydetyt asiakirjat on ehkä jossain määrin poistettava, jotta mahdollisia todistajia, tiedonantajia tai muita asianomaisia toimijoita ei estettäisi tekemästä yhteistyötä tulevaisuudessa, jotta voidaan suojella IDOC:n tutkimusten tarkoitusta. Oikeusasiamiehen mukaan tällaiset kohtuulliset ja oikeutetut poistot eivät kuitenkaan voineet ulottua niin pitkälle, että ne olisivat kattaneet kaikki kyseiset asiakirjat.

38. Kaiken kaikkiaan oikeusasiamies katsoo, että komission asiakirjakohtainen arviointi perustuu henkilötietojen käsitteen ja tutkimusten suojaan kohdistuvan riskin liian laajaan tulkintaan ja että se ei todennäköisesti ole linjassa sen velvoitteen kanssa, jonka mukaan yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevia poikkeuksia on sovellettava tiukasti [33].

39. Hän arvostaa sitä, että henkilötietojen poistaminen on arkaluontoista ja että tässä tapauksessa olisi ollut tarpeen tehdä laajoja poistoja henkilöiden epäsuoran tunnistamisen estämiseksi, mutta joitakin merkityksellisiä tietoja olisi silti voitu paljastaa.  

40. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että se, että komissio käsitteli tätä tutustumispyyntöä, oli hallinnollinen epäkohta.

41. Koska komissio on arvioinut uudelleen kantansa kantelijan tutustumispyyntöön oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksen jälkeen ja päätynyt samaan johtopäätökseen kuin vahvistavassa päätöksessään, oikeusasiamies ei pidä hyödyllisenä tämän tutkimuksen jatkamista asiaa koskevalla virallisella suosituksella. Näin ollen hän lopettaa asian käsittelyn.

Päätelmä

Tutkimuksen perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:

Oikeusasiamies katsoo, että komission tavassa käsitellä kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin oli hallinnollinen epäkohta.

Kantelijalle ja komissiolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Teresa Anjinho
Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 13.4.2026

 

[1] Lisätietoja: https://anti-fraud.ec.europa.eu/about-us/what-we-do_fi tai https://anti-fraud.ec.europa.eu/investigations/internal-administrative-investigations_fi.

[2] Ks. esimerkiksi OLAFin kertomus 2022: https://ec.europa.eu/olaf-report/2022/investigative-activities/investigative-mandate/investigating-within-the-eu-institutions_en.html.

[3] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti: http://data.europa.eu/eli/reg/2001/1049/oj.

[4] https://ec.europa.eu/olaf-report/2022/investigative-activities/investigative-mandate/internal-investigations_fi.html#family-ties-and-conflict-of-interest.  

[5] OLAF käsitteli pyynnön sen osan, joka liittyi OLAFin loppukertomukseen ja suositukseen, suoraan, minkä jälkeen siitä tehtiin kantelu 2327/2024/ACB.

[6] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta, saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/TXT/?uri=CELEX%3A32001R1049 ; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta, saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2018/1725/oj/eng.

[7] Tämä viivästys vahvistavan päätöksen antamisessa oli kantelun aiheena asiassa 1935/2024/ACB.

[8] Se täsmensi myös, että OLAFin lopullinen kertomus suosituksineen ei sisältynyt nyt käsiteltävässä asiassa tehtyyn vahvistavaan päätökseen, koska OLAF käsitteli sitä suoraan. Pyynnön tämän osan käsittelystä OLAFissa tehdään toinen kantelu oikeusasiamiehelle (asia 2327/2024/ACB).

[9] Asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla.

[10] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

[11] Asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti.

[12] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 1.9.2021, Homoki v. komissio, T-517/19, 60–63 kohta, saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=245503&pageIndex=0&doclang=FR&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=8662129.

[13] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.5.2016, IMG v. komissio, T-110/15, 33–35 kohta, saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A62015TJ0110.

[14] Oikeusasiamiehen ratkaisuehdotus on saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/solution/217979.

[15] Komission vastaus ratkaisuehdotukseen on saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/doc/correspondence/217980.

[16] Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annetun asetuksen N:o 31 (ETY) 11 (Euratom) liite IX, saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A01962R0031-20250513&qid=1764665155756#anx_IX.

[17] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.10.2022, Ondřej Múka v. Euroopan komissio, T-214/21, saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=A703319CCDAC760FD38969E012B47B06?text=&docid=266807&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=14541647.

[18] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.5.2016, IMG v. komissio, T-110/15, kohta.

33-36.

[19] Edellä mainitut asetuksen 1049/2001 soveltamista koskevat komission yksityiskohtaiset säännöt.

[20] Saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:12008E015:fi:HTML.

[21] Komission vastaus edellä mainittuun ratkaisuehdotukseen, s. 6–7.

[22] Edellä mainittu unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.5.2016, IMG v. komissio, T-110/15, 35 kohta.

[23] Edellä mainittu unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.5.2016, IMG v. komissio, T-110/15, 46–47 kohta.

[24] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti.

[25] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 1.9.2021, Homoki v. komissio, T-517/19, 60–63 kohta, saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=245503&pageIndex=0&doclang=FR&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=8662129.

[26] Edellä mainittu unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.10.2022, Ondřej Múka v. Euroopan komissio, T-214/21.

[27] Ks. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat komission yksityiskohtaiset säännöt: linkki

[28] Asia T-146/25, De Capitani ym. v. komissio, asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?lgrec=fr&td=;ALL&language=en&num=T-146/25&jur=T; Asia T-641/25, ClientEarth v. komissio, asiaa koskevat tiedot saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=306524&pageIndex=0&doclang=EN&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=1846572.

[29] Ks. edellä mainitut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat komission yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan j alakohta.

[30] Ks. päätös asiassa 1405/2024/OAM, saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/213196.

[31] Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jossa edellytetään, että kukin toimielin, elin tai laitos ”laatii omassa työjärjestyksessään erityismääräykset oikeudesta tutustua sen asiakirjoihin toisessa alakohdassa tarkoitettujen asetusten mukaisesti”. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komission hyväksymän työjärjestyksen (yhdistetyissä asioissa T-371/20 ja T-554/20, Pollinis v. komissio, 93 kohta) tai neuvoston hyväksymien päätelmien (asiassa T-255/24, Nouwen v. neuvosto, 103 kohta) on pysyttävä asetuksen 1049/2001 mukaisina. Viimeksi mainitussa asiassa unionin tuomioistuin katsoi, että ”asetuksen N:o 1049/2001, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, mukaisten unionin toimielimelle kuuluvien velvollisuuksien laajuus ei voi riippua asianomaisen toimielimen itsensä antamien toimien, kuten neuvoston päätelmien, sisällöstä”.

[32] Ks. komission vuosittain julkaisemat henkilöresursseja koskevat tiedot: https://dashboard.tech.ec.europa.eu/qs_digit_dashboard_mt/public/sense/app/87fb97de-d12e-444a-a828-73a2e35242e4/sheet/b87ca14d-15a6-45dd-be10-b521cb0a0d82/state/analysis.

[33] Vakiintunut oikeuskäytäntö, joka on vahvistettu esimerkiksi edellä mainitussa unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa 1.9.2021, Homoki v. komissio, T-517/19, 49 kohta.