- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
Päätös Euroopan ulkosuhdehallinnon kieltäytymisestä antamasta yleisön tutustuttavaksi EU:n suurlähettilään nimittämiseen liittyviä asiakirjoja (asia 2038/2021/DL)
Päätös
Kanteluasia 2038/2021/DL - Tutkittavaksi otetut kantelut, pvm Torstaina | 02 joulukuuta 2021 - Päätökset, pvm Perjantaina | 18 helmikuuta 2022 - Toimielin, jota kantelu koskee Euroopan ulkosuhdehallinto ( Ei hallinnollista epäkohtaa ) - Maa Belgia
Kantelija pyysi saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat uuden EU:n Israelin-suurlähettilään nimittämistä. Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) epäsi oikeuden tutustua asiakirjoihin sillä perusteella, että ne kuuluivat valintamenettelyn salaisuuden piiriin ja että niiden luovuttaminen voisi vahingoittaa nimettyjen henkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta.
Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti käsillä olevat asiakirjat ja tapasi asiaankuuluvia EUH:n edustajia saadakseen selvennyksiä tutustumisoikeuden epäämisestä. Oikeusasiamies totesi, että tietojen ilmaiseminen todennäköisesti vahingoittaisi EUH:n päätöksentekoprosessia sekä valintamenettelyyn osallistuvien ehdokkaiden ja arvioijien yksityisyyttä ja koskemattomuutta. Tämän perusteella oikeusasiamies totesi, että EUH:n kieltäytyminen oli perusteltua ja asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien EU:n sääntöjen mukaista.
Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.
Hän ehdotti kuitenkin parannuksena, että EUH:n olisi varmistettava, että se esittää yksityiskohtaiset syyt asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämiselle ja selittää, miten pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voi vahingoittaa etuja, joita suojataan yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevilla EU:n säännöillä. Hän ehdottaa myös, että EUH julkaisee kyseisen EU:n suurlähettilään ansioluettelon edustuston verkkosivustolla.
Kantelun tausta
1. Kolmansissa maissa sijaitsevien Euroopan unionin edustustojen päälliköiden, jäljempänä ’EU:n suurlähettiläät’, virkoja on täytettävä vuosittain useita. EU:n suurlähettilään nimittäminen on prosessi, johon osallistuu useita EU:n toimielimiä ja tiettyjä jäsenvaltioita. Prosessi saadaan päätökseen, kun unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja nimittää virallisesti EU:n suurlähettilään, minkä jälkeen Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) julkaisee lehdistötiedotteen ja suurlähettilään lyhyen tiivistelmän.
2. Heinäkuussa 2021 kantelija, toimittaja ja poliittinen aktivisti, esitti EUH:lle pyynnön saada tutustua [1] EUH:n hierarkiaa koskeviin tiedotusasiakirjoihin, jotka koskivat EU:n Israelin-suurlähettilään äskettäistä nimittämistä.
3. EUH epäsi oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin. Se väitti, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi vakavasti vahingoittaa asiakirjoissa [2] mainittujen henkilöiden yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaa ja että valintalautakunnan työskentely on salaista EU:n henkilöstösääntöjen [3] nojalla.
4. Tämän jälkeen kantelija pyysi EUH:ta tarkistamaan kantaansa (toimittamalla niin sanotun uudistetun pyynnön)[4].
5. EUH hyväksyi lopullisen päätöksensä lokakuussa 2021. EUH selvensi, että se oli yksilöinyt kuusi asiakirjaa (asiakirjaluokkaa) pyynnön soveltamisalaan kuuluviksi [5]. Se vahvisti päätöksensä evätä oikeus tutustua näihin asiakirjoihin.
6. Tyytymättömänä tähän päätökseen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen marraskuussa 2021.
Tiedustelu
7. Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen, joka koski EUH:n kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi EU:n suurlähettilään nimittämistä koskevia asiakirjoja.
8. Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tutki asiaa koskevan EUH:n asiakirja-aineiston ja tapasi asiaankuuluvia EUH:n edustajia saadakseen lisäselvityksiä siitä, miksi EUH oli evännyt oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon. Tämän jälkeen kokousraportti toimitettiin kantelijalle, joka esitti huomautuksensa.
Esitetyt perustelut
EUH:n esittämät perustelut
9. EUH totesi, että ”henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 6 artiklan mukaan valintalautakuntien työskentely ja sen jälkeen kaikki siihen liittyvät asiakirjat ovat luottamuksellisia, joten niitä ei voida jakaa asetuksen 1049 mukaisesti esitettyä pyyntöä varten”. Kokouksessa EUH selvensi, että EU:n oikeuskäytännön [6] mukaisesti EU:n henkilöstösääntöjen sääntö, jonka mukaan valintalautakuntien työskentely on salaista [7], on otettava huomioon määritettäessä, vahingoittaisiko tutustumisoikeus toimielimen päätöksentekoa [8].
10. EUH katsoi, että valituksen tekijän väitteet eivät osoittaneet, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista [9], eikä se voinut itse todeta, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista. Vaikka EU:n suurlähettilään nimittäminen on tärkeää, sen mielestä ehdokkaiden arvioinnin julkistaminen ei ole yleisen edun mukaista. Lisäksi edustajat korostivat, että EU:n suurlähettiläiden nimittämiseen sovelletaan suhteellisen korkeaa valvonnan tasoa verrattuna samaan palkkaluokkaan palkatun muun henkilöstön valintaan sovellettavaan valvonnan tasoon [10].
11. EUH väitti lisäksi, että kaikki pyynnön soveltamisalaan kuuluvat asiakirjat sisälsivät henkilötietoja, minkä vuoksi tietojen luovuttamisen on oltava EU:n tietosuojasääntöjen [11] mukaista. EUH ei ottanut huomioon kantelijan väitteitä osoittaakseen, että henkilötietojen siirtäminen hänelle oli tarpeen tiettyä yleisen edun mukaista tarkoitusta varten. Se väitti myös, että oli olemassa kohtuullinen ja ennakoitavissa oleva riski siitä, että ehdokkaiden henkilötietojen luovuttaminen vahingoittaisi heidän oikeutettuja etujaan.[12] EUH epäsi näin ollen pääsyn henkilötietoihin yksilön yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaamiseksi [13].
Kantelijan esittämät perustelut
12. Kantelija sanoi esittäneensä pyyntönsä asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien EU:n sääntöjen nojalla, minkä vuoksi hän ei ymmärtänyt, miksi EUH viittaa EU:n henkilöstösääntöihin epääessään oikeuden tutustua asiakirjoihin. Koska EU:n suurlähettilääksi nimitetty henkilö työskenteli EU:n jäsenvaltion hallituksessa ennen nimittämistään, häneen ei sovelleta EU:n henkilöstösääntöjä.
13. Kantelija katsoi, että EUH vetosi virheellisesti henkilön yksityisyyttä ja koskemattomuutta koskevaan poikkeukseen. Kantelija sanoi, ettei hän etsi mitään yksityiskohtia EU:n suurlähettilään yksityiselämästä. Pyydetyt asiakirjat koskevat pikemminkin EU:n julkisin varoin rahoitettua tointa.
14. Kantelija esitti useita perusteluja sille, miksi hän katsoi, että ylivoimainen yleinen etu edellytti tietojen ilmaisemista. Ensinnäkin hän totesi, että EU:n kansalaisten olisi tiedettävä, miksi henkilö nimitettiin EU:n suurlähettilääksi. Hän katsoi, että EU:n toimielimillä on velvollisuus osoittaa, että näin tärkeisiin tehtäviin nimitetyt henkilöt ovat päteviä. Lisäksi hän väitti, että kansalaisten ei voida odottaa luottavan tällaisiin nimityksiin, ellei ole olemassa avoimuuden vähimmäistasoa, joka mahdollistaa julkisen valvonnan. Avoimuuden puuttuminen rikkoo hänen mukaansa hyvän hallintotavan säännöstössä [14] vahvistettuja periaatteita. Lopuksi kantelija lisäsi, että EU:n suhteet lähettävään maahan ovat erittäin tärkeä yleinen etu. Asiakirjat olisi julkistettava, koska yleisön olisi voitava tarkistaa, täyttääkö EU:n suurlähettiläs velvollisuutensa kunnioittaa ihmisoikeuksia.
Oikeusasiamiehen arviointi
15. Asiakirjojen tarkastus osoitti, että kaikki kantelijan pyynnön piiriin kuuluvat asiakirjat olivat osa EU:n suurlähettilään nimittämistä koskevaa valintamenettelyä. Asiakirjat kuuluvat näin ollen valintalautakunnan työskentelyn salassapitovelvollisuuden piiriin [15].
16. Jos pyydetään oikeutta tutustua valintamenettelyyn liittyviin asiakirjoihin, asianomaisen toimielimen on arvioitava, vahingoittaisiko tietojen ilmaiseminen sen päätöksentekomenettelyä. Tässä yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon, että salassapidon periaate otettiin käyttöön valintalautakuntien riippumattomuuden ja niiden työskentelyn objektiivisuuden takaamiseksi suojelemalla niitä kaikelta ulkopuoliselta puuttumiselta ja painostukselta riippumatta siitä, ovatko ne peräisin EU:n hallinnolta itseltään vai asianomaisilta hakijoilta tai kolmansilta osapuolilta [16].
17. Tässä tapauksessa on selvää, että tietojen ilmaiseminen voisi haitata tulevia valintamenettelyjä, koska se paljastaisi kysymykset (tyypit), joihin hakijoiden oli vastattava, ja yleisemmin sen, miten tällaiset arvioinnit tehdään. Lisäksi tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa menettelyn riippumattomuutta ja saattaa arvioijat ulkoisen painostuksen kohteeksi.
18. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että EUH oli perustellusti todennut, että asiakirjojen julkistaminen voisi haitata sen päätöksentekoprosessia myös menettelyn päättymisen jälkeen, kun otetaan huomioon edellä esitetyt selitykset.
19. Asiakirjojen julkisuutta koskevien EU:n sääntöjen mukaan tietojen ilmaiseminen olisi edelleen mahdollista, jos tietojen ilmaisemiseen liittyy yleinen etu, joka syrjäyttää EUH:n intressin suojata päätöksentekoprosessiaan. Tässä tapauksessa oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että avoimuus sekä korkean tason nimityksissä että EU:n suhteissa kolmansiin maihin on tärkeää, mutta yleiset viittaukset ”avoimuuteen” eivät riitä perustelemaan ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttää tietojen ilmaisemista EU:n oikeuskäytännön mukaisesti [17]. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti myös, että hakija ei voi pätevästi vedota avoimuuden käsitteeseen kyseenalaistaakseen valintamenettelyjen salassapidon sovellettavuuden [18].
20. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että on kohtuullista katsoa, ettei ole olemassa erityistä yleistä etua, joka edellyttäisi kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista, mikä syrjäyttäisi yleisen edun, joka koskee EUH:n päätöksentekoprosessin suojaamista.
21. Oikeusasiamiehen tutkintaryhmän suorittamassa tarkastuksessa vahvistettiin lisäksi, että asiakirjat sisältävät henkilötietoja koko ajan. Toisin kuin kantelija väitti, henkilötiedot ovat hyvin laaja käsite, ja ne kattavat sekä henkilön yksityiselämään että työelämään liittyvät tiedot.[19] Arvioijien nimet, hakijoiden nimet sekä heidän ansioluettelonsa, motivaatiokirjeensä ja ammatilliset arvionsa [20] ovat henkilötietoja.
22. EU:n tietosuojalainsäädännön mukaisesti EUH:n olisi tehtävä kolmivaiheinen analyysi [21] ennen kuin se voi hyväksyä henkilötietojen julkistamista koskevan pyynnön. Ensimmäiseksi on tutkittava, onko hakija osoittanut, että tietojen siirto on tarpeen yleistä etua koskevaa erityistä tarkoitusta varten.
23. Oikeusasiamies toteaa, että EU:n oikeuskäytännön [22] mukaan yleinen viittaus ”avoimuuteen” ei sinänsä ole tarpeen henkilötietojen paljastamiseksi. Näin ollen oikeusasiamies pitää kohtuullisena, että EUH katsoo, että kantelijan väitteet eivät osoita ”yleisen edun tarpeellisuutta”.
24. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että EUH:n oli kohtuullista katsoa, että asiakirjojen luovuttaminen voisi vahingoittaa ehdokkaiden ja arvioijien yksityisyyttä ja koskemattomuutta.
25. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että EUH:n päätös evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin oli perusteltu.
26. Oikeusasiamies pitää kuitenkin valitettavana, että EUH:n päätöksissään esittämät perustelut siitä, miksi se epäsi oikeuden tutustua asiakirjoihin, olivat hyvin ytimekkäät. EUH ei viitannut kaikkiin asiaankuuluviin poikkeuksiin eikä tarkentanut niitä asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien EU:n sääntöjen mukaisesti. EUH ei myöskään viitannut sovellettavaan oikeuskäytäntöön ja sovellettavaan EU:n tietosuojalainsäädäntöön. EUH ei myöskään käsitellyt kantelijan esittämiä väitteitä. Tämän vuoksi kantelijan oli vaikea ymmärtää EUH:n kieltäytymisen syitä.
27. Vaikka oikeusasiamies katsoo, että EUH:n edustajien kokouksessa antamat selitykset vastasivat asianmukaisesti näihin huolenaiheisiin, hän korostaa, että on ratkaisevan tärkeää, että EUH perustelee päätöksensä yksityiskohtaisesti sekä alkuvaiheessa että vahvistavassa vaiheessa sen varmistamiseksi, että kansalaiset voivat käyttää perusoikeuttaan tutustua asiakirjoihin.
28. Tältä osin oikeusasiamies palauttaa mieleen EUH:lle vuonna 2018 tekemänsä päätöksen [23], jossa hän esitti ehdotuksen, jonka mukaan
EUH:n olisi varmistettava, että se esittää yksityiskohtaiset perustelut asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämiselle ja selittää, miten pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voi konkreettisesti ja tehokkaasti vahingoittaa asetuksella 1049/2001 suojattua etua. Tähän sisältyy ylivoimaisen yleisen edun, joka edellyttää tietojen ilmaisemista, olemassaolon (tai puuttumisen) analyysi. [...]
29. EUH hyväksyi ehdotuksen tuolloin. Se sitoutui päivittämään sisäiset ohjeensa asiasta vastaaville yksiköille myöntäessään pääsyn asiakirjapyyntöihin sekä ottamaan tarvittaessa yhteyttä asiakirjoihin tutustumista koskevia pyyntöjä käsitteleviin virkamiehiin auttaakseen niitä perustelujen laatimisessa. EUH totesi, että se sisällyttäisi myös johdonmukaisemmin analyysin ilmaisemista edellyttävän ylivoimaisen yleisen edun olemassaolosta.
30. Näistä sitoumuksista huolimatta oikeusasiamies toteaa, että EUH ei noudattanut niitä tässä tapauksessa. Siksi hän tekee jäljempänä vastaavan ehdotuksen ja luottaa siihen, että EUH toteuttaa tulevaisuudessa asianmukaisia jatkotoimia.
31. Lisäksi oikeusasiamies toteaa, että EUH tiedottaa yleensä yleisölle EU:n suurlähettiläiden taustoista julkaisemalla lyhyen ansioluettelon asianomaisen valtuuskunnan verkkosivustolla ja että sen olisi harkittava tätä myös tässä tapauksessa.
Päätelmä
Tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:
Euroopan ulkosuhdehallinto ei ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kieltäytyessään luovuttamasta riidanalaisia asiakirjoja.
Valituksen tekijälle ja EUH:lle ilmoitetaan tästä päätöksestä.
Parannusehdotuksia
EUH:n olisi varmistettava, että se esittää yksityiskohtaiset perustelut asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämiselle ja selittää, miten pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voi vahingoittaa asetuksella (EY) N:o 1049/2001 suojattua etua tai suojattuja etuja.
Lisäksi EUH:n olisi julkaistava kyseisen EU:n suurlähettilään ansioluettelo edustuston verkkosivustolla.
Emily O'Reilly
Euroopan oikeusasiamies
Strasbourg, 18.2.2022
[1] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/ALL/?uri=celex%3A32001R1049.
[2] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta.
[3] Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä III olevan 6 artiklan määritelmän mukaisesti: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A01962R0031-20140501#tocId201.
[4] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 7 artikla.
[5] Havaitut asiakirjat olivat seuraavat: 1.Résumés and motivation letters, 2. esivalintaraportti, 3. haastatteluraportti, 4. arviointikeskusraportit, 5. loppuraportti ja 6. Euroopan komission pääsihteerille osoitettu muistio komission jäsenten kollegiolle esivalinnan läpäisseiden ehdokkaiden hyväksymisestä vuoden 2021 kiertojen aikana.
[6] Ks. esim. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 23.9.2020, ZL v. EUIPO, asia T-596/18, 45–48 kohta: https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=1049%2BEPSO&docid=231529&pageIndex=0&doclang=en&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=183081#ctx1.
[7] Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 6 artikla (ks. alaviite 3).
[8] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta.
[9] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti.
[10] Valintalautakunnat koostuvat esimerkiksi EUH:n, komission, neuvoston pääsihteeristön ja useiden jäsenvaltioiden edustajista. Nimityksen jälkeen julkaistaan lehdistötiedote ja suurlähettilään lyhyt ansioluettelo. Lisäksi Euroopan parlamentti voi demokraattisen valvonnan varmistamiseksi päättää vaihtaa näkemyksiä valitun ehdokkaan kanssa ennen kuin tämä aloittaa tehtävässään.
[11] Erityisesti luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A32018R1725. Tässä artiklassa säädetään kolmivaiheisesta analyysistä, jonka avulla laitokset voivat harkita, voivatko ne siirtää henkilötietoja. Ensinnäkin vastaanottajan on osoitettava, että henkilötietoja on tarpeen siirtää tiettyä yleisen edun mukaista tarkoitusta varten. Toiseksi ei saa olla mitään syytä uskoa, että tällainen siirto voisi vahingoittaa rekisteröidyn oikeutettuja etuja. Kolmanneksi rekisterinpitäjän on osoitettava, että henkilötietojen siirtäminen tätä nimenomaista tarkoitusta varten on oikeasuhteista, ja punnittava keskenään kilpailevia etuja.
[12] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta yhdessä asetuksen (EU) 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa.
[13] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta.
[14] Euroopan komission henkilöstön hyvää hallintotapaa koskevat käytännesäännöt suhteissa yleisöön: https://ec.europa.eu/info/sites/default/files/20131125-code-good-administrative-behaviour-en_1.pdf.
[15] Sellaisena kuin se määritellään henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa.
[16] Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 14.7.2005, Le Voci v. neuvosto, asia T-371/03, 123 kohta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/HTML/?uri=CELEX:62003TJ0371&from=EN.
[17] Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.7.2015, ClientEarth v. komissio, C-612/13 P, 93 kohta: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?num=C-612/13&language=EN.
[18] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 23.1.2003, Angioli v. komissio, asia T-53/00, 84 kohta: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&num=T-53/00.
[19] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.11.2018, VG v. komissio, yhdistetyt asiat T-314/16 ja T-435/16, 74 kohta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A62016TA0314.
[20] Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 20.12.2017, Nowak v. Data Protection Commissioner, C-434/16: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=nl&td=ALL&num=C-434/16.
[21] Asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vastaanottajan on ensinnäkin osoitettava, että siirto on tarpeen tiettyä yleisen edun mukaista tarkoitusta varten. Toiseksi ei saa olla mitään syytä uskoa, että tällainen siirto voisi vahingoittaa rekisteröidyn oikeutettuja etuja. Kolmanneksi rekisterinpitäjän (EUH:n) on varmistettava, että henkilötietojen siirtäminen tätä nimenomaista tarkoitusta varten on oikeasuhteista sen jälkeen, kun se on vertaillut erilaisia kilpailevia etuja.
[22] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu viides jaosto) 25.9.2018, Psara v. Euroopan parlamentti, T-639/15, 74 kohta: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A62019TJ0185.
[23] Päätös asiassa 620/2017/TE, joka koskee Euroopan ulkosuhdehallinnon kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi kahta kertomusta EU:n Albanian-edustustossa suoritetuista tarkastuksista: https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/94052.