Kantelun tausta

1. Kantelu koskee a) niiden vastausten riittävyyttä, jotka kantelija on antanut Eurooppa-neuvostolle lähettämiinsä kirjeisiin, jotka koskevat Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan virka-autojen käyttöä, ja b) sitä, miten Eurooppa-neuvosto on käsitellyt kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjaan.

2. Kantelija, joka on Puolan kansalainen, sai tietää, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja oli kesän 2010 aikana lomaillessaan käyttänyt kolmea Eurooppa-neuvoston virka-autoa [1] matkustaakseen Brysselistä Ranskan lentoasemalle ja takaisin yhdessä perheensä kanssa (hänen vaimonsa, lapsensa ja heidän puolisonsa ja lapsenlapsensa). Etäisyys Brysselin ja lentoaseman välillä on noin 260 km.

3. Kantelija katsoi, että näin tehdessään presidentti käytti väärin valtaansa ja että hänen olisi pitänyt maksaa näistä matkoista omilla varoillaan eikä julkisilla varoilla.

4. Kantelija kääntyi tältä osin 15. helmikuuta 2011 Eurooppa-neuvoston puoleen. Hänen kirjeensä otsikko oli "Kantelu". Hän valitti, ettei puhemies maksanut kyseisiä matkoja omasta taskustaan. Hän esitti Eurooppa-neuvostolle seuraavat neljä kysymystä: i) autojen käyttökustannukset; ii) miksi presidentti ei maksanut tästä käytöstä omilla varoillaan; iii) oliko hänellä aikomusta maksaa siitä; ja iv) onko olemassa seuraamus siitä, että näin ei tehdä.

5. Eurooppa-neuvosto vastasi 3. maaliskuuta 2011 hyvin niukasti, että i) se pani merkille kantelijan kirjeen sisällön; ii) virka-autoja todella käytettiin ja iii) "tämä on tavanomainen menettely, kun on kyse näin korkeassa asemassa olevasta julkisuuden henkilöstä ja hänen perheestään."

6. Kantelija ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen ja kääntyi 9. maaliskuuta 2011 uudelleen Eurooppa-neuvoston puoleen. Hän totesi aluksi, että edellä mainittua vastausta ei ollut allekirjoitettu, minkä vuoksi se ei hänen mielestään ollut pätevä. Lisäksi hän katsoi, että "tällaisen korkeassa asemassa olevan julkisuuden henkilön"olisi voitava maksaa autoista omilla varoillaan. Näin tehdessään hän olisi voinut antaa hyvän esimerkin muille. Hän väitti, että on olemassa oikeudellinen periaate, jonka mukaan virka-autoja olisi käytettävä vain virallisiin tarkoituksiin eikä henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Lisäksi hän pyysi kopiota Eurooppa-neuvoston säännöistä, jotka sallivat virka-autojen henkilökohtaisen käytön. Hän pyysi myös, että hänen aiempaan kirjeeseensä annettaisiin asianmukainen vastaus.

7. Eurooppa-neuvosto vastasi 18. maaliskuuta 2011. Kirje oli vielä lyhyempi kuin edellinen. Eurooppa-neuvosto totesi, että se pani merkille kantelijan 9. maaliskuuta 2011 päivätyn kirjeen ja ettei sillä ollut mitään lisättävää 3. maaliskuuta 2011 päivättyyn vastaukseensa.

8. Tämän jälkeen kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkimuksen kohde

9. Kantelija väitti, että Eurooppa-neuvosto ei vastannut asianmukaisesti hänen tiedusteluunsa, joka koski sen puheenjohtajan virka-autojen käyttöä yksityistarkoituksiin.

10. Hän väitti myös, että Eurooppa-neuvosto ei käsitellyt hänen pyyntöään saada tutustua Eurooppa-neuvoston sääntöihin virka-autojen yksityiskäytöstä.

11. Hän väitti, että Eurooppa-neuvoston olisi vastattava asianmukaisesti hänen kyselyynsä ja hänen pyyntöönsä saada tutustua asianomaiseen asiakirjaan.

Tiedustelu

12. Oikeusasiamies pyysi Eurooppa-neuvostolta lausuntoa. Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö, jäljempänä 'neuvosto', vastasi 24 päivänä kesäkuuta 2011 ja selitti, että SEUT 235 artiklan 4 kohdan nojalla se avustaa Eurooppa-neuvostoa. Näin ollen se toimitti Euroopan oikeusasiamiehelle Eurooppa-neuvoston kannan kanteluun. Lausunnon puolankielinen käännös toimitettiin kantelijalle ja sitä pyydettiin esittämään huomautuksensa 31. elokuuta 2011 mennessä. Kantelija ei esittänyt huomautuksia. Oikeusasiamiehen yksiköt kirjoittivat 24. marraskuuta 2011 kantelijalle kirjeen tutkiakseen mahdollisuutta tehdä ehdotus sovintoratkaisuksi. Kantelija vastasi kirjeeseen 1 päivänä joulukuuta 2012. Oikeusasiamies esitti 20. joulukuuta 2012 Eurooppa-neuvostolle ehdotuksen sovintoratkaisuksi. Euroopan unionin neuvosto vastasi 30.1.2012. Vastaus toimitettiin kantelijalle, joka vastasi 12 päivänä maaliskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väitetyt puutteelliset vastaukset ja tutustumispyynnön ja siihen liittyvän vaatimuksen virheellinen käsittely

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

13. Kantelija katsoi, että Eurooppa-neuvoston vastaukset hänen kahteen kirjeeseensä olivat riittämättömiä ja epäkohteliaita ja että Eurooppa-neuvosto ei käsitellyt kaikkia hänen kysymyksiään. Hän halusi tietää enemmän Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan virka-autojen käyttöehdoista. Kirjeissään hän esitti Eurooppa-neuvostolle seuraavat viisi kysymystä: i) kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja käyttää autoja lomamatkoilla; ii) miksi presidentti ei maksanut tästä käytöstä omilla varoillaan; iii) oliko hänellä aikomusta maksaa siitä; iv) onko olemassa seuraamus siitä, että näin ei tehdä; v) virka-autojen käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin koskevien sääntöjen olemassaolo. Viimeisen kysymyksen osalta kantelija pyysi saada jäljennöksen tällaisista säännöistä. Mitään näistä kysymyksistä ei käsitelty sisällöllisesti.

14. Lisäksi Eurooppa-neuvoston vastaukset olivat erittäin lyhyitä, eikä niitä allekirjoitettu. Kantelijan mielestä tällaiset vastaukset eivät ole päteviä.

15. Euroopan unionin neuvoston pääsihteerin Eurooppa-neuvoston puolesta toimittamassa lausunnossa pääsihteeri ilmoitti oikeusasiamiehelle, että hän oli jälleen tarkastellut kantelijan 15. helmikuuta ja 9. maaliskuuta 2011 päivätyissä kirjeissään esittämiä kysymyksiä. Hän katsoi, että Eurooppa-neuvoston kantelijalle antamia vastauksia olisi täydennettävä viittaamalla neuvoston 4. huhtikuuta 2011 päivättyyn vastaukseen Euroopan parlamentin jäsenen Nigel Faragen esittämään kirjalliseen kysymykseen "Neuvoston jäsenten sekä virkamiesten ja heidän perheidensä virka-autojen käyttö"[2]. Euroopan parlamentin jäsen esitti seuraavat kysymykset: "Mitkä ovat neuvoston palveluksessa olevien virkamiesten ja heidän perheenjäsentensä virka-autojen käyttöä koskevat säännöt? Sovelletaanko neuvoston puheenjohtajaan näitä sääntöjä? Mitkä ovat neuvoston puheenjohtajan virka-autojen käyttöä koskevat säännöt?”

16. Pääsihteeri liitti lausuntoon [3] jäljennöksen neuvoston vastauksesta parlamentin kysymyksiin E-000635/2011.

Hän totesi lausunnossaan, että ”Euroopan unionin neuvostolle kuuluvien virka-autojen käyttöä koskevista säännöistä ei ole olemassa muuta julkisesti saatavilla olevaa asiakirjaa”.

17. Vastauksessaan Euroopan parlamentin jäsenelle neuvosto totesi, että virka-autojen käyttöä koskevat säännöt vahvistetaan sen pääsihteerin päätöksessä. Neuvosto lainasi vastauksessaan pääsihteerin päätöksestä seuraavaa otetta: "Virallisia ajoneuvoja voidaan asettaa saataville neuvoston ammatillisten tai virallisten tarpeiden mukaisesti. Ajoneuvoja koskevat pyynnöt käsitellään seuraavassa tärkeysjärjestyksessä: - kaikki Eurooppa-neuvoston ja neuvoston virallisiin tehtäviin liittyvät vaatimukset protokollayksikön pyynnöstä; kabinettipäälliköiden, pääjohtajien ja varapääjohtajien pyynnöt; Lisäksi neuvosto totesi, että "näitä sääntöjä sovelletaan autokantaan, jota ei ole osoitettu nimetyille henkilöille. Auton käyttö on sallittua tapauskohtaisesti tietyillä matkoilla, ja ajoneuvot on palautettava joka ilta Justus Lipsius -rakennuksen pysäköintialueelle. Edellä esitetystä seuraa, että Euroopan unionin neuvostolle kuuluvia virka-autoja ei saa käyttää yksityistarkoituksiin. Ainoa poikkeus näihin sääntöihin on se, että turvallisuussyistä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalla on aina käytössään ajoneuvo. Lisäksi Euroopan unionin neuvosto antaa virka-auton puheenjohtajavaltion käyttöön Euroopan parlamentin Strasbourgin istuntojen aikana.”

18. Lausunnossaan pääsihteeri korosti, että edellä mainitusta asiakirjasta käy ilmi, että "Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalla on turvallisuussyistä aina käytössään virka-auto."

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

Eurooppa-neuvoston 3. ja 18. maaliskuuta 2011 antamien vastausten laatu

19. Oikeusasiamiehen mielestä tapaa, jolla Eurooppa-neuvosto käsitteli kantelijan kysymyksiä, ei voida hyväksyä hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti, ja se voisi saada kansalaiset uskomaan, että EU:n toimielimet jättävät täysin huomiotta heidän näkemyksensä ja huolenaiheensa tai jopa halveksivat niitä. Kantelijan esittämät kysymykset olivat selkeitä ja järkeviä, ja molemmat kirjeet kirjoitettiin käsin huolellisesti ja kohteliaasti. Eurooppa-neuvoston vastaukset olivat sitä vastoin lakonisia, vähätteleviä ja epäkunnioittavia.

20. Eurooppa-neuvosto ei vastannut 3 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyssä kirjeessään kuhunkin kantelijan esittämään kysymykseen, vaan totesi ainoastaan, että virka-autojen käyttö henkilökohtaisiin tarkoituksiin on "tavanomainen menettely, kun kyseessä on näin korkeassa asemassa oleva julkinen henkilö ja hänen perheensä". Eurooppa-neuvosto ei myöskään käyttänyt tilaisuutta hyväkseen parantaakseen vastaustaan, kun kantelija toisti kysymyksensä 9 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyssä myöhemmässä kirjeessä.

21. Eurooppa-neuvosto ei näin ollen noudattanut Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 12 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan " … vastaa kirjeenvaihtoon … virallisen … vastaa mahdollisimman täydellisesti ja täsmällisesti esitettyihin kysymyksiin". Oikeusasiamies ei ymmärrä, miksi ensin mainittua avustava Eurooppa-neuvosto tai EU:n neuvosto ei antanut kantelijalle samaa tai samankaltaista vastausta kuin neuvosto oli antanut asianomaiselle Euroopan parlamentin jäsenelle. Euroopan kansalaiset luottavat toimielimiin ja hyväksyvät Euroopan unionin vain, jos he näkevät, että EU:n toimielimet kunnioittavat heidän kysymyksiään ja harkitsevat niitä.

22. Lopuksi, kuten kantelija perustellusti huomautti, Eurooppa-neuvoston vastaukset olivat muodoltaan riittämättömiä. Näissä vastauksissa ei yksilöity asiaa käsittelevää virkamiestä. Sen sijaan leimassa oli vain lukukelvoton allekirjoitus (tai pikemminkin nimikirjaimet). Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 14 artiklan 2 kohdassa edellytetään selvästi, että toimielimet ilmoittavat vastauksissaan "asiaa käsittelevän virkamiehen nimen ja puhelinnumeron …" Myöskään Eurooppa-neuvosto ei ole noudattanut tätä sääntöä.

23. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että Eurooppa-neuvosto ei vastannut kantelijan kirjeisiin asianmukaisella tavalla. Pääsihteeri ei myöskään pyytänyt anteeksi Eurooppa-neuvoston kantelijalle antamia epäasianmukaisia vastauksia. Tämä voi merkitä hallinnollista epäkohtaa.

Kantelijan tiettyyn asiakirjaan tutustumista koskevan pyynnön käsittely

24. Oikeusasiamies huomautti aluksi, että asiakirjoihin tutustumista koskevissa Eurooppa-neuvoston säännöissä viitataan asiakirjoihin tutustumista koskeviin neuvoston sääntöihin. Työjärjestyksensä hyväksymisestä tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen 2009/882/EU [4] 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan unionin neuvoston työjärjestyksen liitteessä II olevia säännöksiä yleisön oikeudesta tutustua neuvoston asiakirjoihin sovelletaan näin ollen soveltuvin osin Eurooppa-neuvoston asiakirjoihin.

25. Oikeusasiamies huomautti lisäksi, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan neuvoston hallussa oleviin asiakirjoihin. Neuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä tehdyn neuvoston päätöksen 2006/683/EY, Euratom [5] liitteessä II olevassa 1 artiklassa säädetään, että kaikilla luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä on oikeus tutustua neuvoston asiakirjoihin asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjen periaatteiden, edellytysten ja rajoitusten sekä kyseisessä liitteessä vahvistettujen erityissäännösten mukaisesti.

26. Oikeusasiamies totesi myös, että SEUT-sopimuksen 235 artiklan 4 kohdan nojalla Eurooppa-neuvostoa avustaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö.

27. Tätä oikeudellista taustaa vasten ja ottaen huomioon, että kun kantelija esitti asiakirjoihin tutustumista koskevan pyyntönsä, hän ei selvästikään ollut tietoinen asetuksesta (EY) N:o 1049/2001, oikeusasiamies otti seuraavan kannan tähän asiaan. Eurooppa-neuvosto olisi toiminut hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti, jos se olisi kantelijan pyydettyä jäljennöstä asiaa koskevista säännöistä selittänyt kantelijalle [6] asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyn kaksivaiheisen menettelyn. Tämä olisi ollut Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön [7] 10 artiklan 3 kohdassa säädetyn neuvontavelvollisuuden mukaista. Lisäksi Eurooppa-neuvosto olisi voinut siirtää kantelijan pyynnön neuvoston pääsihteeristölle, jotta se käsittelisi sen, varsinkin kun kyseessä olevat säännöt sisältävä asiakirja on itse asiassa kyseisen pääsihteeristön laatima asiakirja. Tämä olisi ollut sopusoinnussa Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön [8] 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvollisuuden kanssa, jonka mukaan pyynnöt on siirrettävä toimivaltaiselle yksikölle.

28. Eurooppa-neuvosto ei kuitenkaan tehnyt kumpaakaan näistä asioista. Se ei yksinkertaisesti ottanut huomioon kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin. Tämä toiminta oli toinen hallinnollinen epäkohta.

29. Koska neuvoston pääsihteeri oli liittänyt parlamentin kysymyksiin annetun vastauksen lausuntoon ja ilmoittanut kantelijalle kyseisistä säännöistä, oikeusasiamies ei jatkanut kantelijan vaatimusta, jonka mukaan Eurooppa-neuvoston olisi vastattava asianmukaisesti hänen pyyntöönsä saada tutustua asianomaiseen asiakirjaan [9]. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin alustavasti, että Eurooppa-neuvosto syyllistyi toiseen hallinnolliseen epäkohtaan yksinkertaisesti sivuuttamalla kantelijan pyynnön saada tutustua asiakirjaan.

Oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotus

30. Kohdissa 23 ja 29 esitettyjen havaintojen perusteella ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti oikeusasiamies ehdotti sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan, että Eurooppa-neuvosto pyytäisi kantelijalta anteeksi tämän käytöstä.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

31. EU:n neuvoston pääsihteeristö toimitti vastauksen edellä mainittuun ehdotukseen Eurooppa-neuvoston puolesta. Se totesi, että kantelijalle annetut vastaukset olivat asiasisällöltään oikeita. Pääsihteeristö pahoitteli kuitenkin sitä, että annetut vastaukset näyttävät jättäneen kantelijalle kielteisen vaikutelman, ja esitti hänelle vilpittömät anteeksipyyntönsä.

32. Kantelija oli tyytyväinen pääsihteeristön vastaukseen ja kiitti oikeusasiamiestä hänen ponnisteluistaan.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

33. Oikeusasiamies kiittää neuvostoa siitä, että se on pyytänyt anteeksi "tavalliselta" kansalaiselta, jolla tuskin on mahdollisuutta olla yhteydessä EU:n toimielimiin ja joka on kuitenkin kääntynyt Eurooppa-neuvoston puoleen ilmaistakseen huolensa. Tämä vilpitön anteeksipyyntö on paras esimerkki EU:n hallinnosta, joka osoittaa kunnioitusta kansalaisiaan kohtaan. Ilman tätä kunnioitusta EU:n ja sen kansalaisten välistä kuilua ei voida kaventaa.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Eurooppa-neuvosto, jota avusti Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö, on ratkaissut valituksen.

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 27 päivänä maaliskuuta 2012.

[1] Kantelija käytti ilmaisua "EU:n talousarviosta maksetut taksit kuljettajineen".

[2] Parlamentin kysymysten viitenumero oli E-000635/2011.

[3] Tämä päiväämätön vastaus oli liitetty jäsenvaltioiden pysyville edustustoille osoitettuun 7. maaliskuuta 2011 päivättyyn muistioon, jossa neuvosto pyysi edustustoja esittämään näkemyksensä vastausehdotuksesta 23. maaliskuuta 2011 mennessä.

[4] EUVL 2009, L 315, s. 51.

[5] EUVL 2006, L 285, s. 47.

[6] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus ei ole riittävän täsmällinen, toimielin pyytää hakijaa selventämään hakemusta ja avustaa hakijaa tässä esimerkiksi antamalla tietoja julkisten asiakirjarekisterien käytöstä.

[7] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 10 artiklan 3 kohta: "Virkamiehen on tarvittaessa tiedotettava yleisölle siitä, miten hänen toimivaltaansa kuuluvaa asiaa on käsiteltävä ja miten asian käsittelyssä on meneteltävä."

[8] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 15 artikla: ”Jos toimielimelle osoitettu kirje tai valitus osoitetaan tai toimitetaan pääosastolle, osastolle tai yksikölle, jolla ei ole toimivaltaa käsitellä sitä, sen yksiköt varmistavat, että asiakirja-aineisto toimitetaan viipymättä toimielimen toimivaltaiselle yksikölle.”

[9] Oikeusasiamies huomauttaa, että tässä kantelussa ei ollut kyse asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytymisestä. Hän muistuttaa tässä yhteydessä, että hän voi käsitellä kanteluja, jotka koskevat asiakirjoihin tutustumista koskevista pyynnöistä tehtyjä kielteisiä päätöksiä, vasta sen jälkeen, kun kantelijat ovat esittäneet uudistetun hakemuksen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti.