Kantelu Euroopan komissiolle

1. Kantelija teki Euroopan komissiolle ”rikkomuskantelun” ja pyysi sitä ryhtymään toimiin Tanskaa vastaan sen toimiessa EU:n perussopimusten valvojana [1]. Hän väitti, että Tanskan verotussäännöissä kohdellaan vieraan valuutan määräisistä veloista/saatavista saatavia epäedullisemmin kuin Tanskan kruunun määräisistä veloista/saatavista saatavia ja että tämä on vastoin pääomien vapaan liikkuvuuden periaatetta [2] Euroopan unionissa.

2. Komissio otti yhteyttä Tanskan viranomaisiin ja ilmoitti niille alustavasta analyysistään. Analyysi osoitti, että kantelijan mukaan EU:n sääntöjä saatetaan rikkoa.

3. Kun komissio oli ottanut yhteyttä Tanskan viranomaisiin ja tutkinut asiaa, se päätteli lopullisessa analyysissään, että Tanskan verotussäännöt eivät olleet EU:n sääntöjen vastaisia.

4. Kantelija oli tyytymätön siihen, miten komissio oli käsitellyt rikkomista koskevan kantelun, ja kääntyi uudelleen komission puoleen. Hän väitti, että komission alustavassa analyysissä oli keskitytty pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteeseen, kun taas sen lopullisessa analyysissä keskityttiin syrjimättömyyden periaatteeseen. Tämä muutos oli kantelijan mielestä virheellinen, ja hän epäili, että komissio oli muuttanut oikeudellista painopistettä yksinkertaisesti välttääkseen toimien toteuttamisen. Hän katsoi, että komissio oli selvästi ylittänyt harkintavaltansa. Kantelija arvosteli myös sitä, että komissio ei noudattanut tiettyjä määräaikoja käsitellessään rikkomista koskevaa kanteluaan.

Euroopan komission vastaus kantelijalle

5. Komissio vastasi, että se pitäytyi kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa kantelussa esitettyjä kysymyksiä koskevassa lopullisessa analyysissään. Tiettyjen määräaikojen noudattamatta jättämisen osalta se viittasi sisäisiin resurssiongelmiin.

6. Kantelija oli edelleen tyytymätön komission vastaukseen ja kääntyi siksi oikeusasiamiehen puoleen. Hän väitti 1), että komissio oli muuttanut oikeudellista painopistettä analyysissään yksinkertaisesti välttääkseen sen, että sen olisi pitänyt ryhtyä toimiin Tanskaa vastaan, 2), että se oli selvästi rikkonut harkintavaltaansa, ja 3), että komissio oli ilman perusteltua syytä jättänyt noudattamatta tiettyjä määräaikoja käsitellessään rikkomista koskevaa kanteluaan.

Euroopan oikeusasiamiehen havainnot

7. Komission tehtävänä on valvoa, että jäsenvaltiot soveltavat, panevat täytäntöön ja valvovat tehokkaasti EU:n lainsäädäntöä [3]. Jos jäsenvaltio ei täytä EU:n perussopimusten mukaista velvoitettaan, komissio voi toteuttaa toimenpiteitä (rikkomusmenettely) rikkomisen lopettamiseksi. Komissiolla on laaja harkintavalta päättää, aloittaako se jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn ja milloin se aloittaa sen [4].

8. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija esittää ensimmäisen vakavan väitteen. Kantelija toteaa lähinnä, että kun komissio lopetti rikkomista koskevan kantelun käsittelyn, se ei puhunut totta ja toimi vilpillisessä mielessä. Kantelija ei kuitenkaan esittänyt mitään näyttöä, joka tukisi tällaista väitettä.

9. Kantelijan toisen huolenaiheen osalta oikeusasiamies pitää kantelijan turhautumista ymmärrettävänä. Komissio näytti aluksi hyväksyvän hänen oikeudellisen näkemyksensä, mutta myöhemmin se ei hyväksynyt sitä. Se, että komissio muuttaa oikeudellista painopistettään rikkomista koskevan kantelun käsittelyn aikana, ei kuitenkaan sinänsä ole hallinnollinen epäkohta, edellyttäen, että sen lopullinen arviointi on sisäisesti johdonmukainen ja järkevä mahdollisen oikeudellisen tulkinnan rajoissa. Tutkittuaan komission lopullisen arvioinnin kantelijan rikkomuskantelusta oikeusasiamies katsoo, että arviointi on näiden normien mukainen.

10. Mitä tulee kantelijan kolmanteen huolenaiheeseen, joka koskee sovellettavien määräaikojen noudattamatta jättämistä, komissio ei ole kiistänyt viivästysten esiintymistä (mutta se viittasi resurssiongelmiin). Tätä kysymystä koskevan yksityiskohtaisemman tutkimuksen tarkoituksena olisi näin ollen mahdollisesti todeta hallinnollinen epäkohta, joka koskee jo päättyneen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun menettelyllistä näkökohtaa ja joka ei vaikuta kyseisen kantelun aineelliseen lopputulokseen. Käsiteltävän asian tosiseikat ovat kuitenkin tapahtuneet silloin, kun oikeusasiamies suoritti oma-aloitteisen tutkimuksen, jossa käsiteltiin muun muassa oikea-aikaisuutta komission käsitellessä rikkomista koskevia kanteluja. Oikeusasiamies teki ehdotuksia systeemisiksi parannuksiksi [5], ja komissio on suurelta osin hyväksynyt ne. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että asian tämän näkökohdan lisätutkimuksilla ei olisi tarkoituksenmukaista merkitystä.

11. Kantelijan toimittamien tietojen perusteella oikeusasiamies ei havaitse hallinnollista epäkohtaa [6], joka vastaisi kantelijan kahta ensimmäistä huolenaihetta, ja päättelee, että kolmannen huolenaiheen tutkiminen tarkemmin ei olisi tarkoituksenmukaista.

Tina Nilsson

Tutkimuspäällikkö – yksikkö 4

Strasbourgissa 25.10.2018

[1] Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artikla (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:12016E258)

[2] Ks. esim. http://www.europarl.europa.eu/factsheets/en/sheet/39/free-movement-of-capital

[3] Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohta ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artikla.

[4] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6.12.1989, komissio v. Kreikka, C-329/88, ECLI:EU:C:1989:618.

[5] Euroopan oikeusasiamiehen päätös asiassa OI/5/2016/AB https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/83646

[6] Kantelu on käsitelty delegoidussa menettelyssä täytäntöönpanosäännösten hyväksymisestä tehdyn Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen 11 artiklan mukaisesti.