Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät verotusta koskevaan automaattiseen tietojenvaihtoon EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Neuvosto antoi linkit kymmeneen jo julkisesti saatavilla olevaan asiakirjaan ja antoi täyden oikeuden tutustua neljään muuhun asiakirjaan. Lisäksi se kieltäytyi antamasta yleisön tutustuttavaksi kymmentä asiakirjaa kokonaan tai osittain vedoten tarpeeseen suojella kansainvälisiä suhteita ja unionin jäsenvaltioiden rahoituspolitiikkaa koskevaa yleistä etua. Neuvosto katsoi myös, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sen päätöksentekoa. Kantelijat kiistivät näiden poikkeusten käytön ja väittivät, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista.

Tutkintaryhmänsä suorittaman tutkimuksen ja riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies totesi, että neuvosto ei ollut tehnyt ilmeistä virhettä katsoessaan, että riidanalaisten asiakirjojen (raaka-aineiden) sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi jäsenvaltioiden kansainvälisiä suhteita ja/tai niiden rahoituspolitiikkaa.

Koska näitä suojeltuja yleisiä etuja ei voida syrjäyttää muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, ei ollut tarpeen tarkastella sitä, miten neuvosto sovelsi päätöksentekomenettelyä koskevaa poikkeusta. Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Tämä tutkimus koski sitä, miten Euroopan komissio on noudattanut Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevassa puitesopimuksessa (FCTC) vahvistettuja tupakkalobbausta koskevia määräyksiä. Oikeusasiamies arvioi erityisesti, miten komissio varmistaa tupakkateollisuuden kanssa harjoittamansa vuorovaikutuksen avoimuuden.

Oikeusasiamiehen aiempi työ oli osoittanut, miten komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto (SANTE) ja verotuksen ja tulliliiton pääosasto (TAXUD) noudattavat tämän alan velvoitteita. Tässä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan, miten komissio täyttää velvoitteensa kaikissa yksiköissä ja kaikkien komission henkilöstön jäsenten osalta.

Tutkimuksen aikana oikeusasiamies kertoi komissiolle alustavista havainnoistaan. Hän totesi, että hallinnollisena epäkohtana on pidettävä sitä, että komissio ei ole noudattanut kaikissa yksiköissään johdonmukaisesti velvoitteitaan, jotka koskevat tupakkateollisuuden edustajien kanssa käytävän vuorovaikutuksen avoimuutta. Tähän sisältyi se, että tupakka-alan edunvalvojien kanssa pidettyjen kokousten pöytäkirjoja ei ollut pidetty eikä asetettu saataville ja että kaikissa pääosastoissa ei ollut varmistettu järjestelmällistä arviointia siitä, tarvitaanko mahdollisia kokouksia tupakka-alan edustajien kanssa.

Vastauksessaan komissio toisti lobbauksen avoimuutta koskevan tavanomaisen lähestymistapansa ja viittasi terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston ja verotuksen ja tulliliiton pääosaston toteuttamiin lisätoimenpiteisiin, jotka olivat olemassa ennen oikeusasiamiehen tutkimusta. Oikeusasiamies vahvisti näin ollen päätelmänsä, jonka mukaan se, että komissio ei ole varmistanut kattavaa lähestymistapaa tupakkateollisuuden edustajien kanssa pidettävien kokousten avoimuuteen kaikissa yksiköissään, on hallinnollinen epäkohta.

Komissio lisäsi kuitenkin, että se ohjeistaa johtoaan arvioimaan tupakkateollisuudelle altistumisen riskiä. Oikeusasiamies piti tätä sitoumusta myönteisenä merkkinä siitä, että asiat saattavat parantua tulevaisuudessa. Oikeusasiamies kirjoittaa vuoden 2024 alussa komissiolle ne kohdat, jotka hän kehottaa sitä ilmoittamaan pääjohtajilleen, yksikönpäälliköille ja kabinettipäälliköille tätä arviointia tehdessään. Oikeusasiamies pyytää komissiota myös raportoimaan 30. kesäkuuta 2024 mennessä arvioinnin tuloksista ja sen perusteella saavutetusta edistymisestä.

Asia koski komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka liittyivät EU Pilot -menettelyyn, joka koski Espanjan väitettyä energiaverodirektiivin rikkomista.

Kyseiset asiakirjat olivat Espanjan viranomaisten neljä kirjettä, jotka sisälsivät niiden oikeudellisen arvioinnin kansallisen lainsäädännön yhteensopivuudesta direktiivin kanssa. Espanja vastusti kirjeiden paljastamista ja väitti, että ne liittyivät kansallisella tasolla käynnissä oleviin tuomioistuinmenettelyihin, joita niiden paljastaminen voisi vahingoittaa. Tämän perusteella komissio vetosi tuomioistuinkäsittelyjen suojaa koskevaan poikkeukseen ja epäsi oikeuden tutustua neljään kirjeeseen.

Tarkasteltuaan kyseisiä asiakirjoja oikeusasiamies totesi, että päätös evätä oikeus tutustua asiakirjoihin oli EU:n oikeuskäytännön mukainen. Oikeusasiamies totesi näin ollen, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut, ja päätti tutkimuksen.

Tässä asiassa kantelija väitti, että Euroopan komissio ei ollut tutkinut perusteellisesti rikkomuskantelua, joka koski muista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevien autojen tilapäistä käyttöä koskevia Tanskan sääntöjä. Kantelija epäili, että Tanskan tällä alalla soveltamilla säännöillä pyritään jossain määrin minimoimaan muissa jäsenvaltioissa rekisteröityjen autojen väliaikainen käyttö tuontiautojen rekisteröinnistä saatavien tulojen lisäämiseksi.

Oikeusasiamies katsoi, että kantelijan esiin tuomaan asiaan oli kiinnitettävä enemmän huomiota ja että komissio ei ollut käsitellyt kaikkia tiettyjä kohtia. Näin ollen hän ehdotti, että komissio rekisteröisi ja tutkisi rikkomista koskevan kantelun uudelleen. Komissio hyväksyi hänen ehdotuksensa, minkä vuoksi oikeusasiamies päätti tutkimuksen.

Kantelija pyysi saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat digitaalisten palvelujen verotusta koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta parhaillaan käytäviä neuvoston neuvotteluja. Neuvosto katsoi, että 53 asiakirjaa kuului kantelijan pyynnön piiriin. Se antoi oikeuden tutustua kokonaisuudessaan 24 asiakirjaan, epäsi oikeuden tutustua 10 asiakirjaan kokonaisuudessaan ja antoi oikeuden tutustua osittain muihin asiakirjoihin. Neuvosto väitti, että näiden asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen oli perusteltua kansainvälisten suhteiden, EU:n tai jäsenvaltioiden finanssi-, raha- ja talouspolitiikan sekä sen oman päätöksentekoprosessin suojelemiseksi.

Kantelija oli tyytymätön neuvoston päätökseen evätä oikeus tutustua kymmeneen asiakirjaan kokonaisuudessaan ja kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Tutustuttuaan asiakirjoihin ja neuvoston vastauksena oikeusasiamiehen kysymyksiin antamien lisäselvitysten perusteella oikeusasiamies katsoo, että neuvoston päätös evätä yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin oli tuolloin perusteltu. Oikeusasiamies on kuitenkin tyytyväinen neuvoston tutkimuksensa aikana tekemään päätökseen antaa yleisön tutustuttavaksi viisi kymmenestä pyydetystä asiakirjasta.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen.