Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät verotusta koskevaan automaattiseen tietojenvaihtoon EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Neuvosto antoi linkit kymmeneen jo julkisesti saatavilla olevaan asiakirjaan ja antoi täyden oikeuden tutustua neljään muuhun asiakirjaan. Lisäksi se kieltäytyi antamasta yleisön tutustuttavaksi kymmentä asiakirjaa kokonaan tai osittain vedoten tarpeeseen suojella kansainvälisiä suhteita ja unionin jäsenvaltioiden rahoituspolitiikkaa koskevaa yleistä etua. Neuvosto katsoi myös, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sen päätöksentekoa. Kantelijat kiistivät näiden poikkeusten käytön ja väittivät, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista.

Tutkintaryhmänsä suorittaman tutkimuksen ja riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies totesi, että neuvosto ei ollut tehnyt ilmeistä virhettä katsoessaan, että riidanalaisten asiakirjojen (raaka-aineiden) sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi jäsenvaltioiden kansainvälisiä suhteita ja/tai niiden rahoituspolitiikkaa.

Koska näitä suojeltuja yleisiä etuja ei voida syrjäyttää muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, ei ollut tarpeen tarkastella sitä, miten neuvosto sovelsi päätöksentekomenettelyä koskevaa poikkeusta. Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Tämä tutkimus koski sitä, miten Euroopan komissio on noudattanut Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevassa puitesopimuksessa (FCTC) vahvistettuja tupakkalobbausta koskevia määräyksiä. Oikeusasiamies arvioi erityisesti, miten komissio varmistaa tupakkateollisuuden kanssa harjoittamansa vuorovaikutuksen avoimuuden.

Oikeusasiamiehen aiempi työ oli osoittanut, miten komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto (SANTE) ja verotuksen ja tulliliiton pääosasto (TAXUD) noudattavat tämän alan velvoitteita. Tässä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan, miten komissio täyttää velvoitteensa kaikissa yksiköissä ja kaikkien komission henkilöstön jäsenten osalta.

Tutkimuksen aikana oikeusasiamies kertoi komissiolle alustavista havainnoistaan. Hän totesi, että hallinnollisena epäkohtana on pidettävä sitä, että komissio ei ole noudattanut kaikissa yksiköissään johdonmukaisesti velvoitteitaan, jotka koskevat tupakkateollisuuden edustajien kanssa käytävän vuorovaikutuksen avoimuutta. Tähän sisältyi se, että tupakka-alan edunvalvojien kanssa pidettyjen kokousten pöytäkirjoja ei ollut pidetty eikä asetettu saataville ja että kaikissa pääosastoissa ei ollut varmistettu järjestelmällistä arviointia siitä, tarvitaanko mahdollisia kokouksia tupakka-alan edustajien kanssa.

Vastauksessaan komissio toisti lobbauksen avoimuutta koskevan tavanomaisen lähestymistapansa ja viittasi terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston ja verotuksen ja tulliliiton pääosaston toteuttamiin lisätoimenpiteisiin, jotka olivat olemassa ennen oikeusasiamiehen tutkimusta. Oikeusasiamies vahvisti näin ollen päätelmänsä, jonka mukaan se, että komissio ei ole varmistanut kattavaa lähestymistapaa tupakkateollisuuden edustajien kanssa pidettävien kokousten avoimuuteen kaikissa yksiköissään, on hallinnollinen epäkohta.

Komissio lisäsi kuitenkin, että se ohjeistaa johtoaan arvioimaan tupakkateollisuudelle altistumisen riskiä. Oikeusasiamies piti tätä sitoumusta myönteisenä merkkinä siitä, että asiat saattavat parantua tulevaisuudessa. Oikeusasiamies kirjoittaa vuoden 2024 alussa komissiolle ne kohdat, jotka hän kehottaa sitä ilmoittamaan pääjohtajilleen, yksikönpäälliköille ja kabinettipäälliköille tätä arviointia tehdessään. Oikeusasiamies pyytää komissiota myös raportoimaan 30. kesäkuuta 2024 mennessä arvioinnin tuloksista ja sen perusteella saavutetusta edistymisestä.

Asia koski komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka liittyivät EU Pilot -menettelyyn, joka koski Espanjan väitettyä energiaverodirektiivin rikkomista.

Kyseiset asiakirjat olivat Espanjan viranomaisten neljä kirjettä, jotka sisälsivät niiden oikeudellisen arvioinnin kansallisen lainsäädännön yhteensopivuudesta direktiivin kanssa. Espanja vastusti kirjeiden paljastamista ja väitti, että ne liittyivät kansallisella tasolla käynnissä oleviin tuomioistuinmenettelyihin, joita niiden paljastaminen voisi vahingoittaa. Tämän perusteella komissio vetosi tuomioistuinkäsittelyjen suojaa koskevaan poikkeukseen ja epäsi oikeuden tutustua neljään kirjeeseen.

Tarkasteltuaan kyseisiä asiakirjoja oikeusasiamies totesi, että päätös evätä oikeus tutustua asiakirjoihin oli EU:n oikeuskäytännön mukainen. Oikeusasiamies totesi näin ollen, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut, ja päätti tutkimuksen.

Kantelija väitti tässä asiassa, että Euroopan komissio ei ollut tutkinut täysimääräisesti rikkomuskantelua, joka koski muista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevien autojen tilapäistä käyttöä koskevia Tanskan sääntöjä. Kantelija epäili, että Tanskan tämän alan sääntöjen tarkoituksena on jossain määrin minimoida muissa jäsenvaltioissa rekisteröityjen autojen tilapäinen käyttö tuontiautojen rekisteröinnistä saatavien tulojen lisäämiseksi.

Oikeusasiamies katsoi, että kantelijan esiin tuomaan kysymykseen oli syytä kiinnittää enemmän huomiota ja että komissio ei ollut käsitellyt täysimääräisesti tiettyjä kohtia. Tämän vuoksi hän ehdotti ratkaisuna, että komissio rekisteröisi rikkomista koskevan kantelun ja tutkisi sen uudelleen. Komissio hyväksyi hänen ehdotuksensa, joten oikeusasiamies päätti tutkimuksen.

Kantelija pyysi antamaan julkisesti saataville asiakirjoja neuvotteluista, joita neuvosto käy digitaalipalvelujen verotusta koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta. Neuvosto yksilöi 53 asiakirjaa, jotka kuuluvat kantelijan pyynnön alaan. Se antoi kokonaan saataville 24 asiakirjaa, kieltäytyi antamasta kymmentä asiakirjaa lainkaan saataville ja myönsi loppuihin osittaisen tutustumisoikeuden. Neuvosto väitti, että kieltäytyminen luovuttamasta näitä asiakirjoja oli perusteltua, koska oli suojeltava kansainvälisiä suhteita, EU:n tai jäsenvaltioiden finanssi-, raha- ja talouspolitiikkaa ja sen omaa päätöksentekoprosessia.

Kantelija ei ollut tyytyväinen neuvoston päätökseen kieltäytyä antamasta kymmentä asiakirjaa lainkaan saataville ja kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies tutki asiakirjat ja sai neuvostolta lisäselvityksiä vastauksena kysymyksiinsä. Sen perusteella hän katsoi, että neuvoston päätös evätä tutustuminen asiakirjoihin oli tuohon aikaan perusteltu. Oikeusasiamies suhtautuu kuitenkin myönteisesti päätökseen, jonka neuvosto teki hänen tutkimuksensa aikana ja jonka nojalla viisi kymmenestä pyydetystä asiakirjasta annettiin julkisesti saataville.

Tämän vuoksi oikeusasiamies lopetti tutkimuksen.