Kantelun tausta

1. Kantelija on parlamentin virkamies palkkaluokassa AST 6. Parlamentti antoi 16.10.2006 tekemällään päätöksellä hänelle kaksi ansiopistettä vuotta 2005 koskevassa arviointikertomuksessaan.

2. Vuonna 2006 hän sairastui vakavasti ja joutui leikkaukseen. Tämän jälkeen hän oli pidennetyllä sairauslomalla vakavan sairauden vuoksi 6.9.2006 saakka. Tämän jälkeen hän ryhtyi hoitamaan tehtäviään uudelleen vakavasta sairaudesta kärsivien virkamiesten erityisessä osa-aikajärjestelyssä (”mi-temps thérapeutique”).

3. Kantelija sai 26.6.2007 tekemällään päätöksellä vuotta 2006 koskevan arviointikertomuksensa, josta hänelle myönnettiin yksi ansiopiste. Hän katsoi, että hänelle olisi pitänyt myöntää kaksi ansiopistettä, kuten vuoden 2005 harjoituksesta.

4. Kantelija teki 8.8.2007 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen parlamentin päätöksestä myöntää hänelle yksi ansiopiste vuoden 2006 kierrokselle kahden sijasta. Tässä yhteydessä hän viittasi ansiopisteiden myöntämistä ja ylennyksiä koskevien soveltamisohjeiden, jäljempänä ’soveltamisohjeet’, I.2.b kohdan 2 alakohtaan. Tämän säännöksen mukaan "niiden virkamiesten ja toimihenkilöiden osalta, jotka ovat olleet poissa koko viitevuoden sairauden vuoksi, …-pääosaston henkilöstö myöntää automaattisesti saman määrän pisteitä kuin edellisenä vuonna, mutta enintään kaksi pistettä" (kursivointi tässä). Edellä mainitun seikan perusteella kantelija pyysi kahden ansiopisteen myöntämistä vuodelle 2006.

5. Parlamentin pääsihteeri hylkäsi 10.1.2008 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyn valituksen. Hän muistutti kantelijaa" asiaa koskevan säännöksen " yksiselitteisyydestä" (soveltamisohjeiden I.2.b kohdan 2 alakohta), jota sovelletaan ainoastaan tapauksiin, joissa virkamiehet ovat sairauden vuoksi poissa "koko viitevuoden ajan ".

6. Lisäksi pääsihteeri päätti, että kantelijan vuotta 2006 koskeva arviointikertomus olisi kumottava, koska se ei sisältänyt arviointiperusteita eikä tosiseikkoja koskevia huomautuksia. Hän päätti myös, että uusi päätös ansiopisteiden myöntämisestä olisi laadittava "uuden" arviointikertomuksen perusteella.

7. Henkilöstöasioiden pääosasto laati näin ollen 4.2.2008 uuden arviointikertomuksen, joka toimitettiin kantelijalle ja jonka tämä hyväksyi 18.3.2008. Kantelijalle myönnettiin 10 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyllä päätöksellä yksi ansiopiste viitevuodelta 2006.

8. Kantelija teki 23. marraskuuta 2008 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle.

Tutkimuksen kohde

9. Kantelija väitti, että parlamentin päätös myöntää hänelle yksi ansiopiste vuonna 2006 oli virheellinen ja epäoikeudenmukainen.

10. Kantelija väitti, että hänelle olisi i) myönnettävä kaksi ansiopistettä vuodelta 2006 ja ii) ylennettävä taannehtivasti.

Tiedustelu

11. Oikeusasiamies aloitti 20. tammikuuta 2009 tutkimuksen kantelijan väitteestä ja edellä mainituista väitteistä.

12. Parlamentti lähetti lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle ja jossa kehotettiin esittämään huomautuksia. Kantelija toimitti huomautuksensa 12 päivänä toukokuuta 2009.

13. Oikeusasiamies totesi 29. lokakuuta 2009 alustavasti hallinnollisen epäkohdan ja ehdotti ohjesääntönsä 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti sovintoratkaisua parlamentille.

14. Parlamentti vastasi 8. helmikuuta 2010 hylkäämällä sovintoratkaisun. Oikeusasiamies välitti tämän vastauksen kantelijalle ja kehotti tätä esittämään huomautuksia. Kantelija lähetti huomautuksensa 18. helmikuuta 2010.

15. Parlamentti lähetti 13. joulukuuta 2010 päivätyllä kirjeellä oikeusasiamiehelle täydentävän vastauksen.

16. Parlamentin lisävastaus toimitettiin kantelijalle ja kehotettiin esittämään huomautuksia. Kantelija toimitti lisähuomautuksensa 4 päivänä tammikuuta 2011.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väitetty vilpillinen ja vilpillinen päätös myöntää kantelijalle yksi ansiopiste vuoden 2006 arviointikierrokselle

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

17. Kantelija väitti, että parlamentin päätös myöntää hänelle yksi ansiopiste vuonna 2006 oli virheellinen ja epäoikeudenmukainen.

18. Lausunnossaan parlamentti kyseenalaisti ensin oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun tutkittavaksi ottamisen. Tässä yhteydessä se viittasi oikeusasiamiehen ohjesäännön [1] 2 artiklan 8 kohtaan. Parlamentti katsoo, että kantelija ei valittanut arviointivaliokunnalle uudesta arviointikertomuksestaan (eli kertomuksesta, joka laadittiin 4. helmikuuta 2008 pääsihteerin 10. tammikuuta 2008 tekemän päätöksen jälkeen). Parlamentin mukaan tämä olisi ollut henkilöstösääntöjen 43 artiklaan sovellettavien yleisten täytäntöönpanosäännösten 19 artiklassa ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen [2] 15 artiklan 2 kohdassa ja 87 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaista. Yleisten täytäntöönpanosäännösten [3] 19 artiklan mukaisesti kantelijan 18 päivänä maaliskuuta 2008 hyväksymästä uudesta arviointikertomuksesta tuli sitova kymmenen työpäivää myöhemmin eli 7 päivänä huhtikuuta 2008.

19. Ansiopisteiden myöntämisen osalta kantelija ei riitauttanut 10.6.2008 tehtyä päätöstä, jonka hän vastaanotti 16.6.2008. Hän olisi voinut tehdä niin saattamalla asian arviointikomitean käsiteltäväksi ansiopisteiden myöntämistä koskevien soveltamisohjeiden [4] 1.4 kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti. Koska hän ei tehnyt näin, edellä mainitusta päätöksestä tuli sitova 30.6.2008.

20. Parlamentti katsoi näin ollen, että kantelija ei käyttänyt kaikkia käytettävissä olevia sisäisiä oikeussuojakeinoja.

21. Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan yhden ansiopisteen myöntäminen oli epäoikeudenmukaista, parlamentti vaati, että se oli noudattanut kaikkia ansiopisteiden myöntämiseen sovellettavia menettelyvaatimuksia.

22. Pääsihteeri päätti 10.1.2008 tekemällään päätöksellä kumota vuotta 2006 koskevan arviointikertomuksen, vaikka kantelija oli riitauttanut ainoastaan ansiopisteiden myöntämisen.

23. Uuden arviointikertomuksen laatimisen jälkeen asianomainen pääosasto teki ansiopisteitä koskevan uuden päätöksen, josta ilmoitettiin asianmukaisesti kantelijalle.

24. Näin ollen kaikkia pisteiden myöntämistä koskevaan päätökseen johtaneita menettelyllisiä vaatimuksia on noudatettu asianmukaisesti.

25. Huomautuksissaan kantelija väitti, että parlamentti ei perustanut vuoden 2006 arviointikertomuksessaan arviotaan hänen tehokkuuteensa ja pätevyyteensä työssä vaan pikemminkin siihen, että hän oli ollut pidennetyllä sairauslomalla. Lisäksi hän totesi, ettei hänellä ollut intressiä riitauttaa arviointikertomustaan (4. helmikuuta 2008 päivätty toinen kertomus). Jälkimmäisessä esitettyjen arvioiden mukaan hän sai todennäköisesti kaksi ansiopistettä, koska häntä pidettiin ansioituneena virkamiehenä.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

Alustavat huomautukset: tämän väitteen tutkittavaksi ottaminen

26. Lausunnossaan parlamentti kyseenalaisti oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun tutkittavaksi ottamisen. Se katsoi, että kantelija ei täyttänyt oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 8 kohdassa määrättyjä edellytyksiä siltä osin kuin kyse oli 10. kesäkuuta 2008 tehdystä päätöksestä, jolla hänelle myönnettiin yksi ansiopiste.

27. Oikeusasiamies muistutti tältä osin, että edellä mainittu päätös oli asiasisällöltään sama kuin päätös, jolla kantelijalle myönnettiin yksi ansiopiste vuonna 2006.

28. Kantelija riitautti vuoden 2006 päätöksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla. Oikeusasiamies katsoi, että olisi epäoikeudenmukaista vaatia kantelijaa käymään läpi sama menettely 10. kesäkuuta 2008 tehdyn samanlaisen vahvistavan päätöksen osalta, jotta hänen oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelu voitaisiin ottaa tutkittavaksi.

29. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies pysyi kannassaan, joka koski tämän kantelun tutkittavaksi ottamista.

Kantelijan väite

30. Huhtikuun 23. päivänä 2007 annettujen soveltamisohjeiden I.2.b kohdan 2 alakohdassa todetaan, että ”niille virkamiehille ja toimihenkilöille, jotka ovat olleet poissa koko viitevuoden sairauden vuoksi, …-pääosaston henkilöstö myöntää automaattisesti saman määrän pisteitä kuin edellisenä vuonna, mutta enintään kaksi pistettä.”(kursivointi tässä).

31. Vastauksessaan 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun, joka koski vuoden 2006 päätöstä, parlamentti hylkäsi kantelijan pyynnön ja totesi, että hän ei ollut ollut sairauslomalla koko vuotta 2006, vaan palasi töihin saman vuoden syyskuussa. Parlamentin pääsihteeri muistutti kantelijalle osoittamassaan kirjeessä, että”asiaa koskeva säännös on yksiselitteinen”(soveltamisohjeiden I.2.b kohdan 2 alakohta), ja sitä sovelletaan ainoastaan silloin, kun toimihenkilö on ollut sairauden vuoksi poissa koko viitevuoden ”.

32. Oikeusasiamies ymmärsi, että parlamentti tulkitsi edellä mainittua säännöstä tiukasti kantelijan tapauksessa. Hän ei kuitenkaan katsonut, että tällainen tulkinta olisi hyvän hallinnon periaatteiden mukainen. Se näytti rankaisevan toimihenkilöä, joka kärsi kalenterivuoden kahdeksan kuukauden ajan erittäin vakavasta sairaudesta ja päätti sitten, heti kun hän tuli hieman paremmaksi, palata työhön, vaikka se olikin vain osa-aikaista.

33. Oikeusasiamiehen mukaan edellä mainitun säännöksen tarkoituksena ei ollut juurikaan rangaista henkilöstön jäseniä heidän urakehityksensä aikana siitä, että he olivat olleet sairaita. Lisäksi tämä säännös johtuu siitä, että parlamentin on objektiivisesti mahdotonta arvioida virkamiehen suoriutumista, jos hän on ollut poissa koko vuoden. Sen on näin ollen myönnettävä näille virkamiehille automaattisesti sama määrä pisteitä kuin edellisenä vuonna.

34. Parlamentin tulkinnan mukaan jos kantelija olisi ollut sairaana koko vuoden eikä olisi palannut toimistoon syyskuussa, hän olisi saanut kaksi ansiopistettä, kuten hän teki vuonna 2005. Koska hän palasi töihin neljän kuukauden ajaksi samana vuonna, hänen ansiopisteitään ei voitu myöntää automaattisesti. Sen sijaan niitä tarkasteltiin hänen näiden neljän kuukauden aikana tekemänsä työn perusteella.

35. Oikeusasiamies pohti, onko virkamiehen ansioita mahdollista arvioida koko vuoden ajan neljän kuukauden työskentelyn perusteella. Näin oli erityisesti siksi, että tehty työ oli vain osa-aikaista "terapeuttista" perustaa.

36. Oikeusasiamies katsoi, että parlamentti voisi harkita edellä 30 kohdassa esitettyjen soveltamisohjeiden I.2 artiklan b kohdan 2 alakohtaa koskevien perustelujen soveltamista myös kantelijan kaltaisiin virkamiehiin, jotka palaavat työhön lyhyeksi ajaksi viiteajanjakson aikana.

37. Parlamentti saattoi näin ollen kohtuudella katsoa, että kantelijan ansiot kahdeksan kuukauden aikana, jolloin hän ei työskennellyt vuonna 2006, vastasivat automaattisesti hänen ansioitaan vuonna 2005. Se voisi sitten arvioida hänen ansioitaan niiden neljän kuukauden aikana (jotka vastaavat kahden kuukauden kokoaikaista työskentelyä), jolloin hän työskenteli osa-aikaisesti. Kantelijan tapauksessa hänen arviointiraporttinsa näistä neljästä osa-aikatyökuukaudesta oli todellakin erittäin myönteinen, eikä sen perusteella ollut perusteltua alentaa hänen ansiopisteitään verrattuna edellisenä vuonna saatuihin pisteisiin [5].

38. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että parlamentin olisi asianmukaista harkita kantaansa uudelleen ja myöntää kantelijalle kaksi ansiopistettä vuoden 2006 menettelystä, kuten se teki vuoden 2005 osalta.

39. Oikeusasiamies teki näin ollen seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

"Ottaen huomioon oikeusasiamiehen havainnot parlamentti voisi harkita kantaansa uudelleen ja myöntää kantelijalle kaksi ansiopistettä vuoden 2006 toiminnasta."

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

Parlamentin ensimmäinen vastaus oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisusta

40. Parlamentti huomautti, että 10. kesäkuuta 2008 tehty päätös tehtiin 4. helmikuuta 2008 laaditun uuden arviointikertomuksen perusteella. Tämän päätöksen tekeminen merkitsi kantelijan ansioiden uutta arviointia.

41. Tässä yhteydessä parlamentti totesi, että "vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätös, joka tehdään sen jälkeen, kun adressaatin tilanne on tutkittu uudelleen, ja joka sisältää uusia seikkoja, ei ole pelkkä aikaisemman toimen vahvistava päätös. Tällainen päätös on päinvastoin erillinen päätös, joka korvaa aikaisemman päätöksen."[6]

42. Itse asiassa tässä tapauksessa ei ollut epäilystäkään siitä, että uuden arviointikertomuksen laatimista on pidettävä uutena seikkana. Uuden arviointikertomuksen laatimisen jälkeen uusi ansioiden arviointi johti siihen, että 10. kesäkuuta 2008 tehtiin uusi ansiopisteitä koskeva päätös, joka korvasi 26. kesäkuuta 2007 tehdyn päätöksen.

43. Sitä, että uusi ansioiden arviointi johti jälleen yhden ansiopisteen myöntämiseen, ei sinänsä voida pitää pelkkänä 26.6.2007 tehdyn päätöksen vahvistamisena.

44. Asianosaisten välillä ei ollut riitaa siitä, että kantelija ei ollut riitauttanut ansiopisteitä koskevaa päätöstä, joka oli tehty 10.6.2008 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.

45. On pääteltävä, että kantelija ei ole käyttänyt kaikkia käytettävissään olleita sisäisiä oikeussuojakeinoja. Näin ollen hänen väitteensä on jätettävä tutkimatta.

46. Parlamentti totesi lopuksi, että "näistä syistä" se piti kiinni kannastaan eikä hyväksynyt oikeusasiamiehen ehdotusta sovintoratkaisusta.

47. Parlamentti korosti, että kantelijan ansioiden uusi arviointi oli kaikkien menettelyvaatimusten mukainen. Parlamentti otti asianmukaisesti huomioon ainoastaan kantelijan tosiasiallisen toiminnan keston.

Kantelijan huomautukset parlamentin ensimmäisestä vastauksesta oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen

48. Huomautuksissaan kantelija korosti olevansa pettynyt parlamentin käytökseen häntä kohtaan. Hän totesi, että parlamentilta puuttui ymmärrystä ja myötätuntoa hänen tilannettaan kohtaan.

Parlamentin toinen vastaus oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen

49. Parlamentti ilmoitti vastauksessaan oikeusasiamiehelle ensimmäisen kerran 28. lokakuuta 2009 tekemästään päätöksestä, jolla kantelija ylennettiin palkkaluokkaan AST 7 taannehtivasti 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tämä johtui siitä, että kantelija oli saanut yhteensä kahdeksan ansiopistettä, jotka täyttivät parlamentin sisäisissä säännöissä asetetun ylennysvaatimuksen.

50. Parlamentti korostaa, että jos kantelijalle olisi myönnetty ylimääräinen ansiopiste vuodeksi 2006 oikeusasiamiehen sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen mukaisesti, tämä ei olisi vaikuttanut kantelijan urakehitykseen. Tämä johtuu siitä, että parlamentin sääntöjen mukaisesti ylimääräistä pistettä ei olisi voitu siirtää hänen uudelle palkkaluokalleen. Parlamentti liitti lausuntoonsa jäljennöksen nimittävän viranomaisen 28. lokakuuta 2009 tekemästä päätöksestä, jolla kantelijaa ylennettiin 1. tammikuuta 2009 alkaen.

51. Parlamentti totesi, että ehdotetun sovintoratkaisun hyväksyminen ei olisi muuttanut kantelijan tilannetta millään tavalla.

Kantelijan huomautukset parlamentin toisesta vastauksesta oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen

52. Kantelija totesi, että hänen ylentämisensä 1. tammikuuta 2009 alkaen ei muuttanut hänen näkemystään, jonka mukaan ”hän on joutunut syrjinnän kohteeksi”.

53. Jos parlamentti olisi antanut hänelle kaksi ansiopistettä vuodeksi 2006 yhden sijasta, hänet olisi ylennetty palkkaluokkaan AST 7 1. tammikuuta 2008 eikä 1. tammikuuta 2009. Tämä johtuu siitä, että hän olisi jo saavuttanut 8 pisteen ylennyskynnyksen vuonna 2008.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen ja parlamentin kahden vastauksen jälkeen

54. Oikeusasiamies pahoittelee aluksi syvästi parlamentin lähestymistapaa, joka otettiin huomioon sen ensimmäisessä vastauksessa hänen sovintoratkaisuehdotukseensa, joka koskee tämän kantelun tutkittavaksi ottamista. Hänen pahoitteluaan lisää se, että virkamiestuomioistuin omaksui äskettäin paljon vähemmän tiukan ja kansalaisystävällisemmän lähestymistavan tuomioistuimessa nostetun kanteen ja sitä edeltäneen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyn valituksen väliseen suhteeseen [7].

55. Oikeusasiamies ei voi olla parlamentin kanssa samaa mieltä uudistetun toimen luonteesta käsiteltävässä asiassa. Vaikka on totta, että kantelijan arviointikertomusta tarkistettiin tai pikemminkin laadittiin uudelleen asianmukaisesti (pääsihteerin alkuperäisessä kertomuksessa havaitsemien muodollisten virheiden tai sääntöjenvastaisuuksien vuoksi - ks. edellä 6 ja 7 kohta), kantelijalle annettujen ansiopisteiden määrä pysyi samana. Näin ollen ei ole objektiivista näyttöä siitä, että parlamentti olisi tosiasiallisesti tarkastellut uudelleen ansiopisteiden määrää uuden arviointikertomuksen perusteella. Koska kantelijalle myönnettyjen ansiopisteiden määrää ei ole arvioitu uudelleen, oikeusasiamies katsoo, että 10. kesäkuuta 2008 tehty ansiopisteitä koskeva päätös (jolla kantelijalle myönnettiin yksi ansiopiste vuodeksi 2006) on luonteeltaan pelkästään vahvistava verrattuna 26. kesäkuuta 2007 tehtyyn päätökseen (jolla kantelijalle myönnettiin myös yksi ansiopiste vuodeksi 2006).

56. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei voi yhtyä parlamentin kantaan kantelun tutkittavaksi ottamisesta. Hän oli myös yllättynyt nähdessään, että ensimmäisessä vastauksessaan parlamentti kieltäytyi tarkentamasta kantaansa väitteisiin, joihin hänen sovintoratkaisunsa perustui, koska se katsoi, että asia oli jätettävä tutkimatta. Ensimmäisessä vastauksessaan parlamentti totesi ainoastaan, että se oli noudattanut kaikkia ansiopisteiden myöntämiseen sovellettavia menettelyvaatimuksia, ja otti asianmukaisesti huomioon ainoastaan kantelijan tosiasiallisen toiminnan keston. Tältä osin oikeusasiamies muistuttaa, että EU:n tuomioistuinten vakiintuneen käytännön mukaan oikeudenkäynnin osapuolet voivat esittää väitteitä sekä asian tutkittavaksi ottamisesta että sen asiasisällöstä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että he kyseenalaistaisivat tuomarille annetun legitimiteetin ja toimivallan arvioida ja päättää sekä asian prosessuaalisista että aineellisista näkökohdista. Oikeusasiamies katsoo, että edellä mainittua käytäntöä olisi sovellettava myös hänen omiin arviointeihinsa ja menettelyihinsä. Koska oikeusasiamiehen eikä kantelun kohteena olevan toimielimen tehtävänä on lopulta päättää kantelun tutkittavaksi ottamisesta, hän ei voi ymmärtää, miksi parlamentti kieltäytyi ensimmäisessä vastauksessaan sovintoratkaisuehdotukseen ottamasta kantaa asiakysymykseen.

57. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että toisessa vastauksessaan sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen parlamentti ei kyseenalaistanut uudelleen kantelun tutkittavaksi ottamista.

58. Toisessa vastauksessaan parlamentti ilmoitti oikeusasiamiehelle ensimmäistä kertaa, että kantelijaa on ylennetty 1. tammikuuta 2009 alkaen. Parlamentti näytti myös olevan halukas noudattamaan oikeusasiamiehen ehdotusta, mutta selitti, että tällä ei olisi vaikutusta kantelijan urakehitykseen, koska parlamentin sääntöjen mukaan ylimääräistä pistettä ei olisi voitu siirtää kantelijan uuteen palkkaluokkaan.

59. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies on parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että kantelijan vaatimus ja siten oikeusasiamiehen ehdotus sovintoratkaisuksi ovat merkityksettömiä.

60. Parlamentti ei kuitenkaan 26.6.2007 tekemällään päätöksellä, jonka se vahvisti 10.6.2008, myöntänyt kantelijalle kahta ansiopistettä vuodelta 2006, vaan ainoastaan yhden. Lokakuun 28 päivänä 2009 tehtyä päätöstä ei voida pitää korvauksena kantelijalle 26 päivänä kesäkuuta 2007 tehdystä päätöksestä mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta. Kuten kantelija aivan oikein huomautti, ilman parlamentin 26. kesäkuuta 2007 tekemää epäoikeudenmukaista päätöstä, joka vahvistettiin 10. kesäkuuta 2008, häntä olisi voitu harkita ylennettäväksi jo 1. tammikuuta 2008 alkaen. Oikeusasiamies toteaa, että vaikka pelkkä pistekynnyksen saavuttaminen ei automaattisesti takaa oikeutta ylennykseen, se on edellytys ylennyksen harkitsemiselle. Kuten kantelija perustellusti huomautti, häneltä evättiin oikeus tulla otetuksi huomioon ylennysmenettelyssä jo edellisen ylennyskierroksen aikana. Oikeusasiamies päättää näin ollen tutkimuksensa esittämällä jäljempänä kriittisen huomautuksen.

B. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää sen esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen:

Myöntäessään kantelijalle ansiopisteitä vuodelta 2006 parlamentti kieltäytyi ottamasta huomioon sitä, että vakavan sairauden jälkeen kantelija oli ollut sairauslomalla kahdeksan kuukautta kyseisestä vuodesta ja aloittanut uudelleen työnteon vain osa-aikaisesti neljän viime kuukauden aikana. Parlamentin 26. kesäkuuta 2007 tekemä päätös, jonka se vahvisti 10. kesäkuuta 2008 ja jossa kantelijalle ei myönnetty samaa määrää ansiopisteitä kuin edellisenä vuonna, oli siten epäoikeudenmukainen.

Valituksen tekijälle ja parlamentille ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 10 päivänä helmikuuta 2011.

---

[1] Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 8 kohdassa määrätään, että "oikeusasiamiehelle ei saa tehdä kantelua, joka koskee yhteisöjen toimielinten ja elinten sekä niiden virkamiesten ja muun henkilöstön välisiä työsuhteita, paitsi jos asianomainen henkilö on käyttänyt kaikki mahdollisuudet sisäisten hallinnollisten pyyntöjen ja kantelujen esittämiseen, erityisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut menettelyt, ja jos viranomaisen, jolle pyyntö on esitetty, vastausten määräajat ovat päättyneet."

[2] Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 43 artiklaan sekä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 15 artiklan 2 kohtaan ja 87 artiklan 1 kohtaan sovellettavat yleiset täytäntöönpanosäännökset – asiakirja PE359.200/BUR./AN.III

[3] Yleisten täytäntöönpanosäännösten 19 artiklassa (Muutoksenhakuoikeus arviointikertomukseen) säädetään seuraavaa: ”Asianomaisella henkilöstön jäsenellä on kymmenen työpäivää aikaa tehdä valitus arviointikomitealle. Tämä määräaika alkaa

siitä päivästä alkaen, jona toimihenkilö on allekirjoittanut arviointikertomuksen, jos hän ei ole esittänyt huomautuksia arviointikertomuksestaan;

jos henkilöstön jäsen on esittänyt huomautuksia, siitä päivästä, jona lopullinen arvioija on saanut vastauksen, tai jos vastausta ei ole saatu, siitä päivästä, jona näiden yleisten täytäntöönpanosäännösten 14 artiklan 4 kohdassa säädetty määräaika päättyy;

- jos henkilöstön jäsen ei ole vaatinut kirjattua kirjettä, kirjelähetyksen noutamista koskevassa ohjeessa mainitusta päivästä alkaen.”

[4] Ansiopisteiden myöntämistä ja ylennystä koskevien soveltamisohjeiden 1.4 kohta (lausuntopyyntö arviointikomitealle), päivätty 10.5.2006:

"Jos arvioitava virkamies/virkamies on eri mieltä ehdotuksesta, hän voi halutessaan saattaa asian arviointikomitean käsiteltäväksi. Tätä menettelyä on noudatettava ennen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen tekemistä. Kun otetaan huomioon perustellut poissaolojaksot, valitus on lähetettävä raporttikomitean sihteeristöön 10 työpäivän kuluessa ansiopisteiden myöntämistä koskevan ehdotuksen tiedoksiantamisesta.”

[5] Kantelijan vuotta 2006 koskevassa arviointikertomuksessa ensimmäinen arvioija esitti seuraavat huomautukset:

"Virkamies määrätietoisesti työssään. Hänen motivaationsa ei epäonnistunut, vaikka vakavat terveysongelmat häiritsivät häntä, kun olosuhteet antoivat hänelle mahdollisuuden suorittaa tehtävänsä.

[6] Ks. asia T-68/97, Neumann ja Neumann-Schölles v. komissio, Kok. H. 1999, s. I A 193 ja II 1005, 58 kohta (alkuperäinen ranskankielinen toisinto): ”Il est également de jurisprudence constante que n'est pas un acte purement confirmatif d'une décision antérieure, une décision prise après réexamen et contenant des éléments nouveaux par rapport a la décision antérieure. Elle constitue, au contraire, une décision autonome qui se substitue à la décision précédente."

[7] Asia F-45/07, Wolfgang Mandt v. Euroopan parlamentti, virkamiestuomioistuimen tuomio 1.7.2010, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 111 kohta ja sitä seuraavat kohdat.