Asiassa oli kyse erään kansalaisjärjestön väitteestä, jonka mukaan Euroopan komissio ei ole noudattanut WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevan yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaista velvoitettaan olla avoin suhteissaan tupakkateollisuuteen. Kantelija väitti erityisesti, että komissio, lukuun ottamatta terveysasioiden pääosastoa, ei julkistanut ennakoivasti kaikkia tietoja komission ja tupakkateollisuuden välisistä kokouksista.

Analysoituaan asiaa huolellisesti oikeusasiamies suositteli, että komissio soveltaisi terveysasioiden pääosaston ennakoivaa avoimuuspolitiikkaa kaikkiin komission yksiköihin (myös komission oikeudelliseen yksikköön) ja kaikkiin komission virkamiehiin heidän virkaiästään riippumatta. Komissio vastasi vaatimalla, että nykyisillä koko komission henkilöstöön sovellettavilla yleisillä eettisillä ja avoimuutta koskevilla säännöillä estetään jo tupakkateollisuuden sopimaton vaikuttaminen.

Oikeusasiamies paheksuu voimakkaasti komission vastausta hänen suositukseensa. Hän katsoo, että komissio ei ole esittänyt vakuuttavia perusteluja sille, että se olisi kieltäytynyt soveltamasta kaikissa yksiköissään terveysasioiden pääosaston soveltamia ennakoivia avoimuussääntöjä. Oikeusasiamies katsoo myös, että ei ole olemassa päteviä syitä, joiden vuoksi komission avoimuussääntöjä lobbaajien kanssa pidettävistä kokouksista olisi sovellettava ainoastaan sen korkeimpiin virkamiehiin, mikä sulkee pois johtajat, yksikönpäälliköt ja muut tupakkateollisuuden kanssa vuorovaikutuksessa olevat virkamiehet. Oikeusasiamies ei myöskään ole samaa mieltä siitä, että komission oikeudellisen yksikön jäsenten ja tupakkateollisuuden asianajajien väliset kokoukset eivät kuulu tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n yleissopimuksen avoimuussääntöjen soveltamisalaan.

Oikeusasiamies päättää tutkimuksensa toteamalla, että komissio on syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, joka johtuu siitä, että se on kieltäytynyt soveltamasta terveysasioiden pääosaston ennakoivaa avoimuuspolitiikkaa koko komissiossa.

Taustaa

1. Maailman terveysjärjestö, jäljempänä ’WHO’, hyväksyi vuonna 2003 tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, jonka tavoitteena on vähentää kattavasti tupakkaan liittyviä kuolemantapauksia ja sairauksia kaikkialla maailmassa. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi yleissopimuksen kesäkuussa 2004. Yleissopimus tuli voimaan 28 päivänä syyskuuta 2005.

2. Yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”toteuttaessaan ja laatiessaan tupakoinnin torjuntaan liittyvää kansanterveyspolitiikkaansa sopimuspuolet toimivat suojellakseen sitä tupakkateollisuuden kaupallisilta ja muilta eduilta kansallisen lainsäädännön mukaisesti”.

3. WHO laati myös ei-sitovat suuntaviivat, jäljempänä ’WHO:n suuntaviivat’, yleissopimuksen panemiseksi täytäntöön.  WHO:n suuntaviivojen periaatteessa 2 todetaan, että osapuolten olisi oltava vastuuvelvollisia ja avoimia käsitellessään tupakkateollisuutta tai sen etuja ajavia tahoja. Osapuolten olisi varmistettava, että kaikki vuorovaikutus tupakkateollisuuden kanssa tupakan torjuntaan tai kansanterveyteen liittyvissä asioissa on vastuullista ja avointa. WHO:n suuntaviivoissa suositellaan myös, että yleissopimuksen osapuolet ”toteuttaisivat toimenpiteitä, joilla rajoitetaan vuorovaikutusta tupakkateollisuuden kanssa ja varmistetaan tällaisen vuorovaikutuksen avoimuus”.

4. Tammikuussa 2013 kantelija, Brysselissä toimiva kansalaisjärjestö ”Corporate Europe Observatory”, valitti komissiolle, että useat komission virkamiehet olivat pitäneet julkistamattomia kokouksia tupakkateollisuuden edustajien ja lobbaajien kanssa. Se ehdotti, että komissio kokonaisuudessaan noudattaisi komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston käytäntöä julkaisemalla luettelot ja pöytäkirjat kaikista tupakkateollisuuden kanssa pidetyistä kokouksista.

5. Komissio vastasi, että sen säännöt ja sidosryhmien kuulemista koskeva politiikka ovat täysin yleissopimuksen mukaisia. Se totesi, että WHO:n suuntaviivat eivät ole sitovia. Se lisäsi, että asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetulla asetuksella (EY) N:o 1049/2001 [1] varmistetaan avoimuuden korkea taso yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti.

6. Tämän jälkeen kantelija pyysi komissiolta lisätietoja, tällä kertaa väitetysti julkistamattomista kokouksista yhtäältä tupakkateollisuuden ja toisaalta komission puheenjohtajan kabinetin jäsenten ja pääsihteeristön virkamiesten välillä.

7. Komissio kiisti vastauksessaan sen, että sen yksiköiden johtavat virkamiehet olisivat koskaan pitäneet julkistamattomia kokouksia tupakkateollisuuden kanssa. Se lisäsi, että terveysasioiden pääosaston omaksuma tiukka lähestymistapa kuvastaa osaston erityisiä vastuualueita terveyden alalla.

8. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen kantelijan väitteestä, jonka mukaan komissio ei ole pannut asianmukaisesti täytäntöön yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa ja WHO:n suuntaviivoja.

Väite, jonka mukaan komissio ei ole pannut asianmukaisesti täytäntöön yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa ja suuntaviivoja

Oikeusasiamiehen suositus

9. Oikeusasiamies antoi lokakuussa 2015 kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella komissiolle seuraavan suosituksen [2]:

Komission olisi varmistettava, että terveysasioiden pääosaston käyttöön ottamia ennakoivia avoimuusperiaatteita, joissa edellytetään kaikkien sen henkilöstön ja tupakkateollisuuden edustajien välisten kokousten ja niistä laadittujen pöytäkirjojen julkaisemista verkossa, sovelletaan kaikissa komission yksiköissä riippumatta asianomaisen virkamiehen virkaiästä ja erityisesti sen oikeudellisen yksikön jäsenistä.

10. Yhteenvetona voidaan todeta, että oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut komission näkemyksestä, jonka mukaan sen nykyinen komission jäseniä ja henkilöstöä koskeva eettinen kehys sekä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukainen asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskeva järjestelmä voivat varmistaa, että EU noudattaa yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa. Oikeusasiamies ei myöskään ollut vakuuttunut siitä, että terveysasioiden pääosaston soveltamia avoimuussääntöjä ei olisi tarpeen ulottaa koskemaan muuta komissiota. Hän totesi, että koska yleissopimuksessa ja WHO:n suuntaviivoissa edellytetään, että sopimuspuolet toimivat suojellakseen terveyspolitiikkaansa tupakkateollisuuden kaupallisilta tai muilta etunäkökohdilta, niissä edellytetään, että julkiset elimet noudattavat ennakoivaa lähestymistapaa tupakkateollisuuden kanssa pidettävien kokousten avoimuuteen reaktiivisen tai jopa passiivisen lähestymistavan sijaan. Oikeusasiamies ei ymmärtänyt, miksi ennakoivia sääntöjä ei pitäisi soveltaa kaikkiin komission yksiköihin, koska yleissopimuksen täytäntöönpanosta vastaavat terveysasioiden pääosaston virkamiesten ja komission jäsenen lisäksi koko komissio lainsäädäntö- ja päätöksentekotoimillaan.

11. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että nykyinen eettinen kehys, jota komissio päättää soveltaa komissaareihin ja komission henkilöstöön, ei aseta komissaareille ja komission henkilöstölle selkeitä velvoitteita suojella EU:n politiikkoja tupakkateollisuuden vaikutukselta. Se, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 käytöllä voidaan tapahtuman jälkeen varmistaa suuri avoimuus EU:ssa, ei riitä. Tämä ei muuta sitä tosiseikkaa, että tällaisella lähestymistavalla siirretään yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan avoimuusvelvoitteen noudattamista koskeva taakka komissiolta kansalaiselle, mikä ei todellakaan ollut yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan tarkoitus.

12. Oikeusasiamies katsoi myös, että kaikki tapaamiset, joita komission oikeudellisen yksikön jäsenet saattavat pitää tupakkateollisuuden asianajajien kanssa, olisi julkistettava.

13. Antaessaan suosituksensa oikeusasiamies otti huomioon myös kaksi 25 päivänä marraskuuta 2014 annettua komission päätöstä [3], joissa edellytetään tietojen julkaisemista komission jäsenten, heidän kabinettiensa jäsenten ja pääjohtajien kokouksista järjestöjen ja itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa. Päätöksissä todetaan, että periaatteessa tällaisten virkamiesten olisi tavattava organisaatioita ja itsenäisiä ammatinharjoittajia vain, jos he ovat avoimuusrekisterissä. Vaikka tämä oli askel oikeaan suuntaan kohti avoimuuden lisäämistä, oikeusasiamies totesi, että näitä uusia sääntöjä sovelletaan vain rajalliseen määrään johtavia virkamiehiä. Sääntöjä ei sovelleta kokouksiin poliittisten virkamiesten, oikeudellisen yksikön jäsenten, yksikönpäälliköiden ja johtajien kanssa, vaikka nämä virkamiehet voivat käsitellä myös tupakka-asioita.

14. Komissio vastasi oikeusasiamiehen suositukseen 29. tammikuuta 2016. Se toisti näkemyksensä, jonka mukaan terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto noudattaa vuorovaikutuksessaan tupakkateollisuuden kanssa ennakoivampaa lähestymistapaa, koska terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto vastaa kansanterveyspolitiikasta ja sillä on erityinen vastuu tupakka-alalla.

15. Komissio totesi, että joulukuusta 2014 lähtien ennakoivasti julkaistujen tietojen tarkastelun perusteella tupakkateollisuuden ja komission jäsenten, heidän kabinettiensa jäsenten ja pääjohtajien välillä on itse asiassa pidetty hyvin vähän kokouksia. Komission mukaan tämä johtui siitä, että tupakkatuotedirektiivi oli tällä välin tullut voimaan (toukokuu 2014).

16. Komissio totesi myös, että äskettäin muutettuihin EU:n henkilöstösääntöihin sisältyvät uudet eturistiriitoja koskevat säännöt sekä henkilöstölle annetut lahjoja ja vieraanvaraisuutta koskevat ohjeet ja äskettäin tarkistettu henkilöstön etiikkaa ja käyttäytymistä koskeva käytännön opas edistävät vahvan ja johdonmukaisen eettisen kulttuurin kehittämistä. Se katsoi, että nämä säännöt yhdessä komission jäseniin ja henkilöstöön sovellettavien eettisten puitteiden kanssa täyttävät korkeat julkisen palvelun vaatimukset ja ovat yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan avoimuusvaatimusten mukaisia. Se totesi, että yleissopimuksessa ei edellytetä erityistä horisontaalista avoimuusjärjestelmää tupakkateollisuutta varten (edellyttäen, että yleiset säännöt riittävät).

17. Lopuksi komissio totesi, että sen oikeudellisen yksikön jäsenet eivät tapaa alan ”edustajia” vaan ainoastaan ”oikeudellisia asiantuntijoita”. Se lisäsi, että se oli jo selittänyt Euroopan parlamentille, että vuosina 2011–2012 oli pidetty kaksi kokousta kahden oikeudellisen yksikön virkamiehen ja ulkopuolisen asianajajan, entisen oikeudellisen yksikön virkamiehen, jonka asianajotoimisto edusti tupakkayritystä, välillä. Se selitti parlamentille, että myös oikeudellisen yksikön pääjohtaja oli tavannut kyseisen ulkopuolisen asianajajan marraskuussa 2012. Näin ollen komissio vaati, että se oli aina antanut tarkkoja ja johdonmukaisia tietoja oikeudellisen yksikkönsä jäsenten kokouksista.

18. Kantelija pahoitteli huomautuksissaan sitä, että komissio kieltäytyi noudattamasta oikeusasiamiehen suositusta ja toteuttamasta erityistoimenpiteitä tupakkateollisuuden lobbauksen torjumiseksi.

19. Kantelijan mukaan tupakkatuotedirektiivi on nyt tullut voimaan, mutta tupakkateollisuus lobbaa edelleen komission yksiköitä muissa tupakkakysymyksissä, kuten EU:n kauppapolitiikassa (se viittasi TTIP-neuvotteluihin ja muihin kauppaneuvotteluihin), neljän tupakanvalmistajan kanssa tehtyjen tupakan laittoman kaupan torjuntaa koskevien sopimusten uusimisessa ja meneillään olevissa keskusteluissa huipputeknologian digitaalisten vesileimojen (joita käytetään tupakkapakkauksissa väärentämisen estämiseksi) teknologian valinnasta.

20. Kantelija totesi myös, että komission väite, jonka mukaan tupakkateollisuutta edustavat asianajajat ovat pikemminkin ”oikeudellisia asiantuntijoita” kuin lobbaajia ja että sen vuoksi tapaamiset heidän kanssaan eivät kuulu yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, loisi vaarallisen porsaanreiän, koska se antaisi tupakkateollisuudelle mahdollisuuden kiertää lobbaukseen sovellettavat säännöt.

Oikeusasiamiehen arvio suositusehdotuksen jälkeen

21. Oikeusasiamies pahoittelee suuresti sitä, että Euroopan komissio on päättänyt olla tekemättä toiminnastaan tupakkateollisuuden kanssa avoimempaa yleissopimuksen ja WHO:n suuntaviivojen mukaisesti.

22. Erityisesti sitä, että komissio kieltäytyy jatkuvasti laajentamasta terveysasioiden pääosaston avoimuuspolitiikkaa kaikkiin pääosastoihinsa julkaisemalla ennakoivasti verkossa kaikki komission henkilöstön ja tupakka-alan edunvalvojien väliset kokoukset, ei voida sovittaa yhteen yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan selkeiden tavoitteiden kanssa.

23. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole kiistänyt sitä, että tupakkateollisuus ajaa aktiivisesti useita komission pääosastoja ja yksiköitä edistääkseen kaupallisia etujaan. Oikeusasiamies olisi näin ollen odottanut, että komission tupakkatuotedirektiivin hyväksymisestä saamat kokemukset, jotka on laajalti tunnustettu EU:n toimielinten historian lobbatuimmaksi asiakokonaisuudeksi [4], olisivat vakuuttaneet sen tarpeesta vahvistaa edelleen eettisiä sääntöjään laajentamalla terveysasioiden pääosaston ennakoivat avoimuussäännöt kaikkiin pääosastoihinsa ja koko henkilöstöönsä.

24. Komissio on väittänyt, että tupakkateollisuuden kanssa on pidetty hyvin vähän kokouksia tupakkatuotedirektiivin voimaantulon jälkeen ja että näin ollen ei ole ilmeistä syytä ulottaa terveysasioiden pääosaston ennakoivaa avoimuutta koskevaa lähestymistapaa kaikkiin sen pääosastoihin ja henkilöstöön. Tämä väite on selvästi virheellinen. Se kuvastaa hyvin lyhytaikaista ja satunnaista lähestymistapaa kattavan ja oikeudellisesti vakaan kehyksen kustannuksella. Oikeusasiamies katsoo, että komission kannan ei pitäisi riippua siitä, onko tiettynä ajankohtana vielä valmisteilla tupakkateollisuuden etuihin vaikuttava lainsäädäntöprosessi [5].

25. Kuten kantelija huomautti (ks. edellä 19 kohta), tupakkateollisuus keskittyy nyt muihin kysymyksiin, jotka eivät koske ainoastaan terveysasioiden pääosaston vastuualuetta vaan myös muiden pääosastojen vastuualueita. Kuten eräs johtavista tupakantuottajista on hiljattain myöntänyt, alan painopiste on nyt kahdessa keskeisessä säädöksessä, joita tarkastellaan jäsenvaltioiden ja komission tasolla: ensinnäkin Euroopan tupakkatuotedirektiivin 15 ja 16 artiklan täytäntöönpanosäädöksissä [6] ja toiseksi Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevassa lisäpöytäkirjassa.[7] Tämän kehityksen olisi pitänyt saada komissio tunnustamaan, että on ensiarvoisen tärkeää vahvistaa edelleen nykyisiä avoimuussääntöjä ja panna siten täysimääräisesti täytäntöön yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohta.

26. Komission vuoden 2014 lopulla tekemät kaksi päätöstä, joissa edellytetään tietojen julkaisemista komission jäsenten, heidän kabinettiensa jäsenten ja pääjohtajien tapaamisista avoimuusrekisterissä jo olevien organisaatioiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa, eivät ole riittäviä tupakkateollisuuden lobbaustoiminnan käsittelemiseksi ja yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan avoimuusvaatimusten täyttämiseksi.

27. Tässä yhteydessä oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole vastauksessaan oikeusasiamiehen suositukseen esittänyt mitään perusteluja, jotka tukisivat näkemystä, jonka mukaan tupakkateollisuuden lobbaus kohdistuu vain noin 250 johtavaan komission virkamieheen, joiden kokoukset julkistetaan verkossa. Ei voida olettaa, että tupakkateollisuus ei tapaa myös virkamiehiä johtajan, yksikönpäällikön tai politiikan koordinaattorin tasolla. Nämä virkamiehet eivät kuulu vuoden 2014 lopulla käyttöön otettujen avoimuustoimenpiteiden piiriin.

28. Komissio ei myöskään pyrkinyt väittämään, että vuoden 2014 avoimuussääntöjen ulottaminen koskemaan sen koko henkilöstöä virkaiästä riippumatta vaikuttaisi jotenkin kielteisesti sen päätöksentekoprosessin tehokkuuteen tai tekisi siitä raskaamman. Itse asiassa tupakkateollisuuden lobbauksen kehittyneisyyden ja laaja-alaisuuden olisi pitänyt johtaa siihen, että komissio varmistaa, ettei yksikään sen tupakka-asioita käsittelevistä virkamiehistä missään yksikössä tai millään tasolla jäisi vuoden 2014 avoimuussääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

29. Oikeusasiamies ei myöskään ymmärrä komission näkemystä, jonka mukaan komission oikeudellisen yksikön jäsenten ja tupakkateollisuutta edustavien tai sen ohjeiden mukaisesti toimivien asianajajien tai ”oikeudellisten asiantuntijoiden” välisten kokousten ei pitäisi kuulua yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan avoimuusvaatimusten soveltamisalaan. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällaiset kokoukset järjestetään yksinomaan oikeudenkäyntien yhteydessä eikä lobbauksen yhteydessä, mikään ei oikeuta kohtelemaan tällaisia kokouksia eri tavalla kuin muita kokouksia tupakkateollisuuden kanssa. Kuten kantelija perustellusti totesi, näin toimimalla komissio luo vaarallisen porsaanreiän, joka antaisi tupakkateollisuudelle mahdollisuuden ohittaa nykyiset avoimuuspuitteet. Kuten oikeusasiamies on usein muistuttanut EU:n toimielimiä, avoimuus on edelleen avain luottamuksen rakentamiseen EU:n hallinnon ja kansalaisten välillä.

30. Oikeusasiamies arvostaa komission toteuttamia merkittäviä toimia lobbauksen avoimuuden parantamiseksi yleisesti. Hän arvostaa myös sen aikomusta tehdä lisäparannuksia tällä alalla. Komissio ei kuitenkaan ole hyödyntänyt tämän tutkimuksen tarjoamaa selkeää tilaisuutta hyödyntää tupakkatuotedirektiivin hyväksymisestä jo saatuja kokemuksia ja asettaa siten maailmanlaajuisen vertailukohdan yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan noudattamiselle tupakka-alan lobbauksen keskeisellä alalla. Oikeusasiamies arvostelee erityisesti sitä, että komissio on kieltäytynyt varmistamasta, että terveysasioiden pääosaston käyttöön ottamaa ennakoivaa avoimuuspolitiikkaa, jossa edellytetään, että kaikista tupakkateollisuuden kanssa pidetyistä kokouksista julkaistaan verkossa yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien näiden kokousten pöytäkirjat, sovelletaan kaikkiin komission yksiköihin ja henkilöstöön. Komissio ei ole esittänyt mitään hyviä syitä, joiden vuoksi se olisi kieltäytynyt toteuttamasta näitä toimenpiteitä. Komission kieltäytyminen toteuttamasta näitä toimenpiteitä on hallinnollinen epäkohta.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Se, että komissio on kieltäytynyt julkaisemasta verkossa yksityiskohtaisia tietoja kaikista kokouksista, joita sen yksiköt ja henkilöstö pitävät tupakkateollisuuden kanssa, on hallinnollinen epäkohta.

Kantelijalle ja komissiolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 7.12.2016

[1] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

[2] Oikeusasiamiehen täydellinen analyysi, joka johti hänen suositukseensa, on saatavilla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/cases/recommendation.faces/en/61021/html.bookmark

[3] Ks. komission päätös, annettu 25 päivänä marraskuuta 2014, komission jäsenten ja järjestöjen tai itsenäisten ammatinharjoittajien välisiä kokouksia koskevien tietojen julkaisemisesta ja komission päätös, annettu 25 päivänä marraskuuta 2014, komission pääjohtajien välisiä kokouksia koskevien tietojen julkaisemisesta.

Komissio ja organisaatiot tai itsenäiset ammatinharjoittajat; ks. myös http://europa.eu/rapid/press-release_IP-14-2131_en.htm

[4] http://www.bath.ac.uk/research/news/2015/02/24/tobacco-lobbying-eu-directive/

[5] Tupakkatuotedirektiivin 28 artiklassa säädetään, että komissio ”antaa viimeistään viiden vuoden kuluttua 20 päivästä toukokuuta 2016 ja sen jälkeen tarvittaessa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta”. Kertomuksessa komissio ”ilmoittaa erityisesti ne direktiivin osat, joita olisi tarkasteltava uudelleen tai mukautettava tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella”.

[6] Tupakkatuotedirektiivin 15.11 artiklassa (Jäljitettävyys) säädetään, että komissio ”määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä a) tekniset standardit (tupakkatuotteiden) paikannus- ja jäljitysjärjestelmän perustamista ja toimintaa varten, kun taas 16.2 artiklassa (Turvajärjestelmät) säädetään, että komissio ”määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä (tupakkatuotteiden kuljettamaa) turvaominaisuutta ja sen mahdollista kiertoa koskevat tekniset standardit ja mukauttaa ne tieteen, markkinoiden ja tekniikan kehitykseen”.

[7] Tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskeva lisäpöytäkirja (FCTC-pöytäkirja) perustuu puitesopimuksen 15 artiklaan, ja se hyväksyttiin 12. marraskuuta 2012. EU allekirjoitti puitesopimuksen pöytäkirjan 20. joulukuuta 2013. Pöytäkirjan voimaantulo edellyttää kuitenkin 40 osapuolen ratifiointia, ja Euroopan unionin (ja sen jäsenvaltioiden) ratifiointi edistäisi merkittävästi puitesopimuksen pöytäkirjan nopeaa voimaantuloa ja täytäntöönpanoa.