(laadittu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti[1])

Yhteenveto

Kantelu koskee sitä, ettei Eurooppa-kouluissa ole otettu huomioon kantelijan tyttären erityisopetustarpeita. Koska Eurooppa-kouluissa ei pystytty täyttämään näitä erityistarpeita, kantelija joutui siirtämään tyttärensä vaihtoehtoiseen koulujärjestelmään, mistä aiheutuneita kustannuksia komissio ei kattanut kokonaan. Sen sijaan komissio edellytti kantelijan osallistuvan taloudellisesti tämän tyttären erityisopetuksen kustannuksiin.

Asiassa suorittamansa tutkimuksen jälkeen oikeusasiamies katsoi, että erityisopetusta tarvitsevien lasten (erityislasten) integrointi tavanomaiseen koulujärjestelmään on yleinen periaatetavoite, joskaan se ei ole pakollista. Oikeusasiamies ei sitovan oikeussäännöksen puuttuessa pitänyt epäkohtana sitä, ettei kantelijan tytärtä voitu opettaa jossakin Eurooppa-koulussa.

Oikeusasiamies piti kuitenkin tilanteen taloudellisia näkökohtia perusteettomana syrjintänä ja antoi suositusluonnoksen, jonka mukaan komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät Eurooppa-koulujen ulkopuolelle vamma-asteensa vuoksi jäävien erityislasten vanhemmat joudu osallistumaan lastensa koulutuskustannuksiin.

Komission yksityiskohtaisessa lausunnossa ja sen yksiköiden lähettämissä lisätiedoissa ei hyväksytä yksiselitteisesti suositusluonnosta. Näissä asiakirjoissa ei myöskään todeta, että komissio olisi halukas muuttamaan nykyistä menettelytapaansa, jonka mukaan virkamiehiltä peritään maksu näiden erityislasten koulutuksesta. Komission perustelut huolellisesti tutkittuaan oikeusasiamies katsoo, että on aiheellista laatia asiasta erityiskertomus Euroopan parlamentille ja sisällyttää siihen suositus.

Oikeusasiamies sai kantelua 1391/2002/JMA tutkiessaan huomattavan määrän muita kanteluita, joihin liittyi samantapaisia tosiseikkoja ja joissa esitettiin vastaavia väitteitä. Oikeusasiamies tiedotti myös komissiolle näistä kanteluista. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tässä erityiskertomuksessa esitettävä arvio ja suositus koskevat myös kyseisiä kanteluita, jotka luetellaan tämän kertomuksen liitteessä.

Kantelu

Yhteisön virkamies, jonka tytär on kehitysvammainen, kanteli oikeusasiamiehelle 25. heinäkuuta 2002. Kantelijan mukaan asiaa koskevat tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti:

Kantelijan tytär aloitti syyskuussa 1997 Eurooppa-koulu Bryssel II:ssa Woluwen alueella. Hän joutui opettajiensa neuvosta käymään puhe- ja toimintaterapiassa. Hän sai lukuvuosina 1998-1999 ja 1999-2000 tukea Eurooppa-koulun erityisohjelmasta erityisopetusta tarvitseville lapsille (jäljempänä erityislapset). Eurooppa-koulu päätti kesäkuussa 2000 erityislasten komitean neuvosta, ettei se enää voinut huolehtia kantelijan tyttären erityisopetustarpeista. Vaikka kantelija pyysi, että hänen tyttärensä saisi jatkaa koulunkäyntiä Eurooppa-koulussa, koulun hallintoneuvosto katsoi, että lapsen oli siirryttävä toiseen kouluun, jossa voitaisiin ottaa huomioon hänen erityisopetustarpeensa. Kantelijan tytär aloitti syyskuussa 2000 Brysselin kansainvälisen koulun erityisopetusyksikössä.

Lukuvuonna 2000-2001 tämän erityisopetuksen vuosikustannukset olivat yhteensä 28 550 euroa (26 800 euroa koulumaksuihin ja 1 750 euroa kuljetuskustannuksiin). Komission hallinnon PO päätti 19. huhtikuuta 2002, että kantelijan on maksettava kustannuksista 5 prosenttia (eli 1 447,24 euroa) ja että tämä määrä vähennetään hänen palkastaan.

Kantelijan mielestä Eurooppa-koulut ovat epäonnistuneet tehtävässään tarjota sopiva koulutusohjelma virkamiesten erityislapsille. Hän viittasi Eurooppa-koulujen perussääntöön, jonka mukaan näiden laitosten olisi edistettävä Euroopan yhteisöjen henkilöstön lasten opetusta Euroopan yhteisöjen toimielinten tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Kantelija huomauttaa, ettei missään tekstissä mainita, että osa vammaisista lapsista voi jäädä niiden ulkopuolelle vammaisuutensa takia. Komissio on osittain vastuussa tilanteesta, koska sillä on paikka Eurooppa-koulujen johtokunnassa ja se vastaa koulun talousarvion täytäntöönpanosta.

Kantelija katsoo, että vaatimus, jonka mukaan hänen on osallistuttava taloudellisesti tyttärensä koulutuskustannuksiin, on syrjivä, koska Eurooppa-kouluissa olevien erityislasten vanhemmat eivät joudu maksamaan opetuksesta. Kantelija väittää myös, että komissio hänen työnantajanaan on laiminlyönyt velvollisuutensa turvata hänen lapselleen maksuton opetus.

Kantelija esittää tiivistäen seuraavat väitteet:

(i) Eurooppa-koulut eivät ole pystyneet tarjoamaan sopivia koulutusohjelmia kaikille EU-virkamiesten lapsille, joilla on erityisopetustarpeita.

(ii) Komission päätös, jonka mukaan hänen on osallistuttava tyttärensä koulutuskustannuksiin, on syrjivä.

(iii) Komission olisi todettava selvästi kaikissa Eurooppa-kouluja koskevissa julkaisuissa, että osa erityislapsista voi jäädä niiden ulkopuolelle.

Tutkimus

Komission lausunto

Komissio käsitteli 6. tammikuuta 2003 päivätyssä lausunnossaan kutakin kantelijan esittämää väitettä:

Eurooppa-kouluissa erityislapsille tarjottava opetus

Eurooppa-kouluista 17. kesäkuuta 1994 tehdyn yleissopimuksen mukaan koulut eivät ole yhteisön elimiä, vaan kaikkien jäsenvaltioiden yhteiseen koulujärjestelmään kuuluvia, hallintoneuvoston määräysvallan alaisia laitoksia. Euroopan yhteisö osallistuu näiden koulujen toimintakuluihin ja on hallintoneuvoston jäsen.

Toisin kuin useimmissa kansallisissa koulujärjestelmissä, joissa on erityisyksiköitä vammaisia lapsia varten, Eurooppa-koulut ovat vain tavanomaisia oppilaitoksia. Tästä hallintoneuvostojen asettamasta rajoituksesta huolimatta Eurooppa-kouluissa suhtaudutaan ymmärtäväisesti erityislasten vaikeuksiin. Niissä on vuodesta 1987 lähtien pyritty varmistamaan, että nämä lapset integroidaan koulujärjestelmään. Tätä varten käyttöön on otettu tiettyjä rakenteita, kuten tukiopetusryhmiä ja neuvontayksiköitä.

Kussakin koulussa on vuodesta 1989 lähtien ollut opetushenkilöstöstä koostuva "neuvoa-antava ryhmä", joka arvioi, missä määrin kunkin lapsen erityistarpeet voidaan ottaa huomioon koulun tavallisessa luokkaympäristössä. Neuvoa-antava ryhmä jättää kertomuksensa rehtorille, joka kuulee kahta toimivaltaista tarkastajaa ennen kuin päättää, otetaanko erityislapsi kouluun vai ei. Jos lasta ei oteta kouluun, vanhemmat voivat valittaa oppimistukikomitean puheenjohtajalle, ja hallintoneuvoston edustaja tekee asiasta lopullisen päätöksen.

Komission puututtua asiaan erityislapsille varatut määrärahat koulujen talousarviossa ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 1996 ja olivat 1 400 000 euroa vuonna 2002.

Nimenomaan kantelijan tyttären tapauksessa Eurooppa-koulu Bryssel II:n erityislasten neuvoa-antava ryhmä päätti kesäkuussa 1998 tarjota tälle erityistukea. Tämä tuki uudistettiin kesäkuussa 1999. Erityislasten neuvoa-antava ryhmä teki kesäkuussa 2000 sellaisen päätelmän, ettei lapselle ollut hyötyä Eurooppa-kouluissa tarjottavasta opetuksesta. Koulu ehdotti vanhemmille 6. kesäkuuta 2000, että lapsi olisi sijoitettava tämän erityistarpeiden kannalta sopivampaan oppilaitokseen.

Kantelijan pyydettyä päätöksen muuttamista komissio teki hallintoneuvostolle virallisen kantelun. Siinä todettiin, ettei Eurooppa-koulujen tavanomainen koulujärjestelmä pystynyt täyttämään kaikkien erityislasten tarpeita.

Eurooppa-koulu Bryssel II:n (Woluwe) antamien tietojen mukaan kantelijan tyttären tapaus käsiteltiin uudelleen Eurooppa-kouluja koskevien sääntöjen mukaisesti. Komissio katsoi, ettei vammaisten lasten integrointia koskeva Eurooppa-koulujen menettelytapa ollut syrjivä ja että sen Woluwessa sijaitseva yksikkö (Eurooppa-koulu Bryssel II) oli tehnyt kaiken mahdollisen nykyisten menettelytapojen mukaisesti.

Tiettyjen erityislasten vanhempien suorittamien maksujen syrjivä luonne

Komissio totesi, että työnantajana se tukee erityislasten vanhempia taloudellisesti kahden tukimuodon avulla:

- Lakisääteinen tuki, kuten perhelisät. Tavanomainen huollettavana olevasta lapsesta maksettava lisä voidaan myöntää virkamiehelle kaksinkertaisena, jos hänen lapsensa on vammainen. Kaksinkertaisen lisän saaville virkamiehille myönnetään automaattisesti veronhuojennus, ja vammaisuudesta aiheutuvat sairauskulut korvataan kokonaan.

- Lisäavustus vammaisuudesta aiheutuviin kustannuksiin budjettikohdasta A-4103 ("Vammaisille myönnettävä lisätuki"). Komissio huomautti, että tällaisen tuen jakamiseen sovelletaan hallintopäälliköiden vuonna 1999 hyväksymien, budjettikohdan A-4103 soveltamista koskevien alustavien suuntaviivojen 5a artiklaa.

Jos virkamies hakee tukea budjettikohdasta A-4103, hänen on alustavien suuntaviivojen 5a artiklan nojalla osallistuttava kustannuksiin perheen verotettavan tulon mukaan alustavien suuntaviivojen liitteessä II tarkoitetulla tavalla. Kantelijan tapauksessa maksu oli 5 prosenttia aiheutuneista kuluista.

Vammaisille myönnettävällä lisätuella halutaan antaa ylimääräistä tukea vammaisuudesta aiheutuviin kustannuksiin. Sitä ei tule sekoittaa järjestelyihin, jotka muodostavat vaihtoehdon Eurooppa-kouluissa vallitsevalle koulujärjestelmälle.

Komission erityislasten vanhemmille antamat tiedot

Komission yksiköt pitävät yhteyttä Eurooppa-kouluihin voidakseen päättää, mitä toimenpiteitä erityislasten integroimiseksi on toteutettava. Komissio yrittää vastedeskin saada Eurooppa-koulujen edustajat ymmärtämään, että heidän on annettava tietoja erityislasten vanhemmille. Se varmistaa myös, että tällaiset tiedot sisältyvät uusille virkamiehille ja muille toimenhaltijoille annettaviin tietoihin sekä ennen komission toimen vastaanottamista että näiden aloittaessa työnsä.

Kantelijan huomautukset

Kantelija katsoi huomautuksissaan, että elleivät Eurooppa-koulut pysty ottamaan huomioon tiettyjen erityislasten tarpeita, näiden lasten opetus vaihtoehtoisessa oppilaitoksessa olisi rahoitettava kokonaan niiden talousarviosta. Hänen mielestään Eurooppa-koulujen olisi neuvoteltava sopimuksia paikallisten/kansainvälisten koulujen kanssa asianmukaisen opetuksen järjestämiseksi kaikille erityislapsille, kuten useimmissa jäsenvaltioissa menetellään.

Komission tarjoama "lakisääteinen lisä" tai kaksinkertainen lapsilisä on vähennettävä siitä määrästä, jonka kantelija joutuu maksamaan tyttärensä opetuksesta. Tätä vähennystä ei tehdä, kun lapsi otetaan Eurooppa-kouluun. Kantelija huomautti komission tilastojen perusteella, että Eurooppa-koulujen keskimääräiset menot yhdestä erityislapsesta ovat 11 111 euroa, kun taas keskimääräiset menot erityislapsesta budjettikohdassa A-4103 ovat 9 315 euroa.

Kantelija ehdotti tämän eroavuuden poistamiseksi, että Eurooppa-koulujen olisi katettava kaikki koulutuskustannukset niiden erityislasten osalta, jotka joudutaan siirtämään vaihtoehtoiseen laitokseen.

Kantelijan mielestä komission olisi perussopimusten valvojana varmistettava kaikenlaisten yksinomaan vammaisuuteen perustuvan syrjinnän muotojen torjuntaa koskevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano. Hän väitti, että Eurooppa-koulujen toiminta rikkoo Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklaa, jossa turvataan oikeus koulutukseen. Kantelija katsoi vastaavasti, että Eurooppa-koulut ovat epäonnistuneet tehtävässään tarjota asianmukaista opetusta EU-virkamiesten erityislapsille.

Oikeusasiamiehen pyrkimykset sopuratkaisun löytämiseksi

Oikeusasiamies katsoi lausuntoa ja huomautuksia tarkkaan arvioituaan, ettei komissio ollut riittävällä tavalla vastannut kanteluun. Oikeusasiamiehen ohjesäännön[2] 3 artiklan 5 kohdan mukaan oikeusasiamies pyrkii kyseisen toimielimen kanssa mahdollisuuksien mukaan poistamaan epäkohdan ja antamaan tyydyttävän vastauksen kanteluun. Oikeusasiamiehen alustava päätelmä oli, että komissio ei varmistanut yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamista edellyttäessään, että kantelija osallistuu Eurooppa-koulujen ulkopuolelle vamma-asteensa vuoksi jääneen erityislapsensa koulutuskustannuksiin.

Oikeusasiamies ehdotti näin ollen 9. heinäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, että komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei kantelija joudu osallistumaan lapsensa koulutuskustannuksiin.

Komissio totesi 22. lokakuuta 2003 päivätyssä vastauksessaan, että työryhmä, joka toimii toimielinten välisen sosiaalisten toimenpiteiden valmistelusta vastaavan komitean (CPAS) alaisuudessa, ehdottaisi hallintopäälliköille tiettyjä muutoksia vammaisille myönnettävää lisätukea koskeviin nykyisiin suuntaviivoihin. Se ehdottaisi muun muassa, ettei huollettavana olevasta lapsesta maksettavien lisien lisäosaa vähennettäisi enää aiheutuneista kustannuksista. Jos ehdotus hyväksyttäisiin, uusi järjestelmä tulisi voimaan 1. tammikuuta 2004.

Komission mukaan olisi perusteltua vapauttaa kantelija kokonaan tämän lapsen koulutuskustannuksista - kuten oikeusasiamies oli ehdottanut - vain, jos nykyistä järjestelmää voitaisiin pitää syrjivänä. Komission mielestä näin ei ollut asianlaita, koska vanhemmat, joilla on lapsia, jotka eivät voi käydä Eurooppa-koulua varsinkaan pedagogisista syistä, joutuvat myös etsimään vaihtoehtoisia kouluja, joista perittäviä maksuja korvataan vain osittain tai joskus ei lainkaan. Siten vaatimus, jonka mukaan vanhempien on osallistuttava lastensa koulutuskustannuksiin, ei välttämättä ole sidoksissa vammaisuuteen. Komissio katsoi näin ollen, että maksua on pidettävä syrjimättömänä.

Komissio huomautti, että jos vammaiset lapset jäävät Eurooppa-koulujen ulkopuolelle, tämä ei johdu heidän vammaisuudestaan, vaan siitä, että heidän vaikeavammaisuutensa ylittää koulun selviytymiskyvyn. Siksi osa näistä lapsista joudutaan ohjaamaan rakenteellisesti erityyppisiin järjestelmiin. Tuolloin kustannukset ovat paljon korkeammat, ja vanhemmilta edellytetään nykyisten talousarviorajoitusten vuoksi suppeaa maksua, joka perustuu perheen taloudelliseen tilanteeseen. Yksityiskoulun kustannuksiin liittyvä ja kantelijan vammaiselle lapselle myönnettävä taloudellinen tuki koostuu lakisääteisestä osasta (kaksinkertainen huollettavana olevasta lapsesta maksettava lisä sekä kertasuoritteinen ja ei-vakioitu koulutuslisä) ja ei-lakisääteisestä osasta ("Vammaisille myönnettävä lisätuki"; budjettikohta A-4103). Vanhempien edellytetään osallistuvan kustannuksiin ei-lakisääteisen osan (eli vammaisille myönnettävän lisätuen) osalta. Komissio totesi uudelleen, että kantelijan tapauksessa tämä määrä on 5 prosenttia kokonaiskustannuksista. Komission arvion mukaan vuosikustannukset olivat yhteensä 32 700 euroa, josta komissio maksoi 32 456 euroa. Kuten edellä on todettu, komissio ilmoitti kuitenkin aikomuksestaan keventää edelleen kantelijalle aiheutuvaa taloudellista rasitetta.

Oikeusasiamies toimitti kantelijalle komission vastauksen sopuratkaisua koskevaan ehdotukseen. Kantelija toisti vastauksessaan asian tosiseikat ja korosti, että velvollisuus osallistua tyttären koulutuskustannuksiin oli sidoksissa siihen tosiseikkaan, että kyseessä on vammainen lapsi. Kantelija väitti, että komission viittaukset tuleviin aloitteisiin ovat epäolennaisia, koska oikeusasiamiehen käsiteltävänä oleva asia koskee hänen tyttärensä tilannetta, ja häntä on pyydetty osallistumaan tämän koulutuskustannuksiin vuodesta 2000 lähtien. Kantelija huomautti komission mainitsemista luvuista, että hänen osuutensa on 5 638 euroa eli 15 prosenttia kaikista kustannuksista. Kantelija kiisti komission väitteen, jonka mukaan maksu, joka hänen edellytettiin suorittavan, oli syrjimätön. Hänen mielestään kysymys siitä, joutuvatko lapset lopettamaan Eurooppa-koulun erilaisista syistä, on epäolennainen. Tässä asiassa kyseessä oleva tilanne liittyy lapseen, jolta evättiin opetus vammaisuuden vuoksi ja jota pyydettiin siten maksamaan osittain oma opetuksensa. Häntä syrjitään yksinomaan vammaisuuden vuoksi. Kantelija väitti, ettei tilannetta voida perustella pelkästään sillä, että komissio noudattaa nykyisten suuntaviivojen tai sääntöjen kirjainta, koska sovellettavat suuntaviivat tai säännöt saattavat itsessään olla syrjiviä.

Kantelija totesi myös olevansa hämmästynyt siitä, että komissio katsoo vammaisten teemavuonna tarpeelliseksi puolustaa Eurooppa-koulujen pois sulkevaa menettelytapaa ja käytäntöä sen sijaan, että se pyrkisi tukemaan omia syrjintää koskevia menettelytapojaan. Hänen mielestään komissio on tältä osin laiminlyönyt täysin velvollisuutensa toimihenkilöitään ja näiden huollettavia kohtaan.

Suositusluonnos

Oikeusasiamies antoi 27. helmikuuta 2004 päivätyssä päätöksessään suositusluonnoksen Euroopan komissiolle oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Suositusluonnoksen perusteet olivat tiivistäen seuraavat:

1 Kantelija väittää, että komission päätös, jonka mukaan hänen edellytetään osallistuvan taloudellisesti tyttärensä koulutuskustannuksiin, on syrjivä. Kantelija katsoo, ettei Eurooppa-kouluihin otettavien erityisopetusta tarvitsevien lasten (erityislasten) vanhempien tulisi edellyttää osallistuvan lastensa koulutuskustannuksiin.

2 Komissio väittää, ettei Eurooppa-kouluissa erityislapsiin sovellettava järjestelmä ole syrjivä. Se katsoo, että myös vanhemmat, joilla on lapsia, jotka eivät voi käydä Eurooppa-koulua varsinkaan pedagogisista syistä, joutuvat etsimään vaihtoehtoisia kouluja, joista perittäviä maksuja korvataan vain osittain tai joskus ei lainkaan. Siten vaatimus, jonka mukaan vanhempien on osallistuttava lastensa koulutuskustannuksiin, ei välttämättä ole sidoksissa vammaisuuteen.

Komissio toteaa myös, että työnantajana se tukee taloudellisesti vammaisten lasten vanhempia. Se myöntää sekä lakisääteistä tukea huollettavana olevasta lapsesta maksettavan kaksinkertaisen lisän muodossa että lisäavustuksen vammaisuudesta aiheutuviin kustannuksiin. Viimeksi mainitussa tapauksessa tukeen sovelletaan hallintopäälliköiden vuonna 1999 hyväksymiä, budjettikohdan A-4103 soveltamista koskevia alustavia suuntaviivoja. Jos mahdolliset tuensaajat hakevat tukea budjettikohdasta A-4103, virkamiehen on alustavien suuntaviivojen 5a artiklan nojalla osallistuttava kustannuksiin perheen verotettavan tulon mukaan liitteessä II tarkoitetulla tavalla.

3 Oikeusasiamies huomauttaa, että Eurooppa-koulujen hallintoneuvoston päätösten mukaisesti lienee niin, että yhteisön toimielinten palveluksessa vähintään yhden vuoden ajan olevien toimihenkilöiden lapsilla on oikeus päästä Eurooppa-kouluun. Nämä oppilaat vapautetaan koulumaksuista[3]. Siten ne EU-virkamiehet, joilla on mahdollisuus lähettää lapsensa Eurooppa-kouluihin, ja myös ne vanhemmat, joiden erityislasten tarpeet voidaan täyttää Eurooppa-kouluissa, eivät joudu osallistumaan lainkaan koulutuskustannuksiin.

Sen sijaan komissio ei kata niiden erityislasten kaikkia koulutuskustannuksia, jotka jäävät Eurooppa-koulujen ulkopuolelle vamma-asteensa vuoksi.

4 Oikeusasiamies huomauttaa, että syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaate on yhteisön oikeuden perusperiaate. Kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa[4] ja EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa[5] määrätään, kaikenlainen syrjintä, muun muassa vammaisuuteen perustuva syrjintä, on kiellettyä.

5 Oikeusasiamies katsoo saatavilla olevien tietojen perusteella, että komission harjoittama erilainen taloudellinen kohtelu niitä virkamiehiä kohtaan, joiden erityislapset jäävät Eurooppa-koulujen ulkopuolelle, perustuu yksinomaan vammaisuuteen ja on siten syrjivää. Se, että erilainen kohtelu koskee vain osaa erityislasten vanhemmista, ei muuta kohtelun syrjivää luonnetta.

Lisäksi on epäolennaista, että osa EU-virkamiesten lapsista jää Eurooppa-koulujen ulkopuolelle muista kuin vammaisuuteen liittyvistä syistä. Oikeusasiamiehen tutkimuksessaan saaman näytön perusteella tiettyjen lasten jääminen Eurooppa-koulujen ulkopuolelle pedagogisista syistä ei liity yhteisön oikeudessa nimenomaisesti kiellettyihin perusteisiin. Tällaisten lasten tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne ei siten ole rinnastettavissa niiden erityislasten tosiasialliseen ja oikeudelliseen tilanteeseen, jotka jäävät Eurooppa-koulujen ulkopuolelle vamma-asteensa vuoksi.

6 Oikeusasiamies toteaa näin ollen, että komission harjoittama erilainen taloudellinen kohtelu niitä virkamiehiä kohtaan, joiden erityislapset jäävät Eurooppa-koulujen ulkopuolelle vamma-asteensa vuoksi, on syrjivää ja merkitsee siten epäkohtaa.

Oikeusasiamies antoi seuraavan suositusluonnoksen:

Komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät Eurooppa-koulujen ulkopuolelle vamma-asteensa vuoksi jäävien erityislasten vanhemmat joudu osallistumaan lastensa koulutuskustannuksiin.

Siitä kantelussa esitetystä väitteestä, etteivät Eurooppa-koulut ole pystyneet tarjoamaan sopivia koulutusohjelmia EU-virkamiesten kaikille erityislapsille, oikeusasiamies huomautti, että menettelytapojen kehittäminen erityislasten integroimiseksi valtavirran kouluihin lienee yleinen suuntaus, kuten Euroopan erityisopetuksen kehittämiskeskuksen julkaisemasta melko tuoreesta raportista[6] voidaan havaita. Jäsenvaltioiden nykyiset käytännöt vaihtelevat kuitenkin suuresti. Kun tietyissä EU:n jäsenvaltioissa, kuten Espanjassa, Kreikassa, Italiassa, Portugalissa ja Ruotsissa, on luotu täysin integroitu koulujärjestelmä, jossa otetaan huomioon erityislasten kaikki tarpeet, muissa Euroopan maissa noudatetaan edelleen monitasoista lähestymistapaa, johon kuuluvat erilliset valtavirran ja erityisopetuksen koulujärjestelmät[7]. EU:n nykyisen lainsäädännön ja käytännön perusteella vaikutti siltä, että erityislasten integroiminen tavanomaiseen koulujärjestelmään on edelleen yleinen periaatetavoite, mutta se ei ole pakollista. Oikeusasiamies huomautti, ettei hänen tiedossaan ollut mitään sitovaa oikeussäännöstä, joka velvoittaisi komission tai Eurooppa-koulut luomaan yhtenäisen järjestelmän. Oikeusasiamies ei tällaisen oikeussäännöksen puuttuessa voinut todeta, että komissio olisi toiminut virheellisesti, kun se ei varmistanut, että Eurooppa-kouluissa tarjotaan opetusta EU-virkamiesten kaikille erityislapsille. Oikeusasiamies totesi näin ollen, ettei tässä seikassa kyse näyttänyt olevan epäkohdasta. Oikeusasiamies muistutti kuitenkin, että komissio oli sitoutunut 12. toukokuuta 2000 antamassaan tiedonannossa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki vammaiset oppilaat sopeutetaan Eurooppa-kouluissa tavallisille luokille.

Kantelijan väitteen mukaan komissio ei ollut todennut selvästi kaikissa Eurooppa-kouluja koskevissa julkaisuissaan, että osa erityislapsista voi jäädä koulujen ulkopuolelle, mutta oikeusasiamies pani merkille komission vakuutuksen, jonka mukaan se toteuttaisi kaikki tarvittavat toimenpiteet antaakseen niille virkamiehille, joilla on erityislapsia, asianmukaista tietoa saatavilla olevista tukimuodoista ja niiden ehdoista. Hän totesi siten, ettei lisätutkimus tämän seikan osalta näyttänyt olevan tarpeen.

Muut oikeusasiamiehelle lähetetyt kantelut

Tutkimuksen aikana ja oikeusasiamiehen annettua komissiolle suositusluonnoksensa oikeusasiamies sai huomattavan määrän muita kanteluita, joihin liittyi samantapaisia tosiseikkoja ja joissa esitettiin vastaavia väitteitä. Luettelo kanteluista on tämän kertomuksen liitteenä.

Komissiolle tiedotettiin näistä kanteluista, ja sitä pyydettiin antamaan niistä lausunto. Komissio päätti vastata kaikkiin kanteluihin yhteisesti asiassa 1391/2002/JMA antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa.

Euroopan komission yksityiskohtainen lausunto

Pyydettyään useaan otteeseen suositusluonnoksen vastausajan pidentämistä komissio antoi yksityiskohtaisen lausuntonsa 18. elokuuta 2004. Komissio totesi, että sen yksityiskohtainen lausunto on vastaus paitsi oikeusasiamiehen suositusluonnokseen myös samaa ongelmaa koskeviin yksittäisiin kanteluihin, joita oikeusasiamies oli sittemmin saanut.

Komission yksityiskohtaisessa lausunnossa esitettiin tiivistäen seuraavaa:

EU-virkamiesten, joiden erityislapset ovat jääneet Eurooppa-koulujen ulkopuolelle, suorittamien maksujen osalta komissio viittasi 1. toukokuuta 2004 voimaan tulleisiin henkilöstösääntöjen muutoksiin, joihin kuuluu uusi 1 d artikla. Siinä kielletään kaikenlainen syrjintä, muun muassa vammaisuuteen perustuva syrjintä. Tuon artiklan 4 kohdan mukaan nimittävä viranomainen voi kuitenkin toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta vammainen henkilö pystyy ottamaan vastaan virkamiehen toimen, ellei näistä aloitteista koidu kohtuutonta rasitetta. Suhteellisuusperiaate, jota sovelletaan nimittävän viranomaisen ja mahdollisesti virkamieheksi nimitettävän henkilön välisiin suhteisiin, olisi otettava huomioon soveltuvin osin myös silloin, kun on kyse nimittävän viranomaisen velvollisuuksista virkamiehen vammaista lasta kohtaan.

Komissio huomautti lisäksi, että henkilöstösääntöjen liitteen VII (koulutuslisä) 3 artiklassa erotellaan nykyisin maksuttomia kouluja (kuten Eurooppa-kouluja) käyvien lasten vanhemmat ja maksullisia kouluja käyvien lasten vanhemmat. Ainoastaan maksullista koulua käyvien lasten vanhemmat saavat nykyisin koulutuslisän. Tämän uuden määräyksen perusteella kaikki lapset, jotka haluavat tai joiden täytyy käydä yksityis- tai erityiskoulua, voivat saada kiinteän tuen, jota korotetaan asteittain.

Komissio väitti, että vammaisten lasten jääminen Eurooppa-koulujen ulkopuolelle ei ole periaatekysymys vaan seuraus siitä, että vammaisten lasten integroiminen kouluympäristöön ylittää saatavilla olevat aineelliset voimavarat. Koska muutettujen henkilöstösääntöjen l e artiklassa määrätään velvollisuudesta antaa virkamiehille mahdollisuus hyödyntää luonteeltaan sosiaalisia toimenpiteitä, on mahdollista, että tämän määräyksen nojalla voitaisiin ryhtyä lujittamaan sellaisia toimenpiteitä, jotka hyödyttävät kantelussa kuvatun kaltaisessa tilanteessa olevien virkamiesten lapsia.

Komissio huomautti, että nykyisessä järjestelmässä huollettavana olevasta lapsesta maksettava lisä voidaan myöntää kaksinkertaisena, kun lapsella on vamma, josta koituu virkamiehelle huomattava taloudellinen rasite (67 artiklan 3 kohta). Lisä voidaan myös säilyttää iästä riippumatta, jos lapsella on vakava sairaus tai haitta, joka estää elannon ansaitsemisen. Lisäksi vammaisille voidaan myöntää lisätukea, joka talousarvion asettamien rajoitusten puitteissa kattaa valtaosan niistä koulumaksuista, joita ei korvata, jolloin tuensaaja maksaa itse perheen verotettavan tulon mukaan laskettavan osuuden (5-35 prosenttia). Komissio huomautti, että kantelijan osalta lisätuki kattoi 99 prosenttia kaikista tälle tyttären koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista. Se katsoi siten, että nykyiset toimenpiteet ovat asianmukaisia ja riittäviä tasapainottamaan vanhemmille näiden lasten vammaisuudesta aiheutuvat kustannukset.

Komissio painotti edelleen, ettei sillä ole lakisääteistä velvollisuutta korvata kaikkia vammaisuudesta aiheutuvia kustannuksia yksinomaan siksi, että on vedottu syrjimättömyysperiaatteeseen. Henkilöstösääntöjen soveltamisalalla tähän periaatteeseen kohdistuu etenkin edellä mainittujen kaltaisia taloudellisia rajoituksia. Komissio huomautti lisäksi, että menot, joilla se kattaa vammaisten lasten koulutuskustannukset yksityiskouluissa, ovat yleensä paljon suuremmat kuin Eurooppa-koulua käyvistä lapsista keskimäärin aiheutuvat menot.

Muutettujen henkilöstösääntöjen l e artiklassa tarkoitetusta mahdollisuudesta rahoittaa luonteeltaan sosiaalisia toimenpiteitä komissio totesi, ettei tässä määräyksessä taata, että vammaiseen lapseen liittyvät kustannukset olisi katettava kaikissa tapauksissa. Koska talousarvio on rajallinen, komissiolla ei ole mahdollisuutta kattaa kaikkia kustannuksia. Se huomautti, että hakemusten määrä on kasvanut jatkuvasti. Talousarviossa osoitetut määrärahat eivät vuodesta 2003 lähtien ole riittäneet kattamaan nykyisiä hakemuksia. Vuonna 2003 tämän budjettikohdan määrärahoja lisättiin 420 000 euroa. Talousarvio kasvoi siten 750 000 eurosta vuonna 2003 aina 1,1 miljoonaan euroon vuonna 2004, mikä merkitsee poikkeuksellisen suurta 40 prosentin lisäystä. Sittemmin on tullut viisi uutta hakemusta.

Koska vammaisia koskeva sosiaalipolitiikka on painopistealue, komissio ilmaisi halukkuutensa ehdottaa budjettivallan käyttäjälle "monivuotista ohjelmaa", jotta tällaisen toimenpiteen talousarvio olisi mahdollisimman turvattu. Ajatus voidaan sisällyttää niihin ehdotuksiin, jotka komissio antaa budjettivallan käyttäjälle vuoden 2006 alustavan talousarvioesityksen yhteydessä henkilöstösääntöjen 1 e artiklan mukaisesti. Komissio ilmaisi aikovansa mainita tätä asiaa koskevan oikeusasiamiehen kannan, kun se laatii ja antaa ehdotuksensa budjettivallan käyttäjälle. Komissio huomautti myös, että jos oikeusasiamies ottaisi suoraan yhteyttä budjettivallan käyttäjään, näin voitaisiin osaltaan varmistaa, että vammaisten lasten vanhemmille aiheutuvien kustannusten korvaamisesta kokonaan tulee käytäntö.

Mikäli budjettivallan käyttäjä hyväksyisi sen ehdotukset, komissio suostuisi korvaamaan kokonaan vammaisuudesta aiheutuvat kustannukset, vaikka se tähdensikin, ettei velvollisuutta näiden kustannusten korvaamiseen ole. Muuten komissio joutuisi tekemään tarvittavat mukautukset sekä määrittämään tiettyjä ehtoja ja painopistealueita.

Komissio totesi lopuksi, että toteutetut toimenpiteet ovat asianmukaisia ja riittäviä tasapainottamaan näiden lasten vammaisuuden vaikutukset. Komissio totesi aikovansa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet välttämättömän tuen saamiseksi budjettivallan käyttäjältä, jotta ne lapset, joiden on selvästikin käytävä erityiskoulua, voivat saada mahdollisimman paljon taloudellista tukea.

Kantelijan huomautukset komission yksityiskohtaisesta lausunnosta

Kantelija toisti jo esittämänsä väitteet komission yksityiskohtaista lausuntoa koskevissa huomautuksissaan. Hän katsoi, että komissio piiloutuu edelleen syrjintää koskevien nykyisten menettelytapojensa taakse. Hänen mielestään komission puoltamilla ehdotuksilla ei mitenkään pystytä tarjoamaan sellaista oppivelvollisuuteen perustuvaa ilmaista koulutusta, joka hänen tyttärellään on oikeus saada.

Kantelija piti komission esittämiä lukuja virheellisinä. Hän väitti, että komission uusissa menettelytavoissaan ilmaisemista hyvistä aikomuksista huolimatta on kiistatonta, että menot erityislasta kohti ovat laskeneet 47 500 eurosta vuonna 1995 aina 12 362 euroon vuonna 2003/2004. Kantelija huomautti, että hänelle tyttären koulutuksesta vuodesta 2000 lähtien aiheutuneet menot olivat 19 205 euroa.

Euroopan komission lisätiedot

Komission vastikään nimitetty henkilöstön ja hallinnon pääjohtaja Claude Chène kirjoitti oikeusasiamiehelle 22. joulukuuta 2004 komission virkamiehiin sovellettavan uuden sosiaalipolitiikan kehittämisestä.

Pääjohtaja toisti komission yksityiskohtaisessa lausunnossa esitetyt ajatukset ja korosti, että hän ja hallinnosta vastaava komission varapuheenjohtaja Kallas ovat sitoutuneet tukemaan niitä EU-virkamiehiä, joilla on erityislapsia. Hän ilmoitti, että komission monivuotiseen sosiaalipoliittiseen ohjelmaan sisältyy erityislasten tuki ja että ohjelma esitellään komissiolle vuoden 2005 puolivälissä. Ohjelmasta ja erityistuesta pitäisi silloin saada lisätietoja.

Pääjohtaja huomautti myös, että hän on valmis korottamaan mahdollisimman paljon erityislasten vanhemmille korvattavaa määrää, vaikka jääkin nähtäväksi, miten ja milloin täysimääräiset korvaukset voidaan myöntää. Näiden tulevien aloitteiden taloudellista vaikutusta ei vielä tiedetä, mutta on arveltu, ettei sosiaalipolitiikan nykyisellä talousarviolla pystytä kattamaan näitä tarpeita, joten määrärahojen tuntuvaa korotusta olisi harkittava.

Pääjohtaja myönsi, ettei hän mahdollisten tulevien talousarviorajoitusten vuoksi pysty antamaan ehdotonta sitoumusta, mutta hän korosti omaa halukkuuttaan ja varapuheenjohtaja Kallaksen halukkuutta tukea mahdollisimman suuressa määrin niitä virkamiehiä, joilla on erityislapsia.

Oikeusasiamiehen arvio komission yksityiskohtaisesta lausunnosta

Oikeusasiamiehen suositusluonnoksen tarkoituksena oli varmistaa, ettei komissio syrji taloudellisesti niitä virkamiehiä, joiden erityislapset jäävät Eurooppa-koulun ulkopuolelle vamma-asteensa takia. Oikeusasiamies pitää valitettavana, ettei komission yksityiskohtaisen lausunnon perusteella voida päätellä, onko tämä tavoite saavutettu.

Oikeusasiamies muistuttaa, että komissio on väittänyt, että se voi uusien henkilöstösääntöjen perusteella ottaa huomioon taloudelliset näkökohdat toteuttaessaan toimenpiteitä vammaisuuteen perustuvan syrjinnän torjumiseksi.

Oikeusasiamies huomauttaa, että syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaate, sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja EY:n perustamissopimuksessa, ja kaikenlaisen, muun muassa vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto ovat nykyisin EU:n oikeusjärjestyksen perusta. Oikeusasiamiehen mielestä vammaisille näiden oikeusperiaatteiden johdosta myönnettävien oikeuksien luonteen ja merkityksen vuoksi on välttämätöntä tutkia huolellisesti kaikkia niiden soveltamisalan mahdollisia rajoituksia, joita olisi vastaavasti tulkittava suppeasti. Oikeusasiamies ei siten ole vakuuttunut henkilöstösääntöjä koskevasta komission tulkinnasta, jonka mukaan uusien vammaisten virkamiesten järjestelyjä koskevassa 1 d artiklan 4 kohdassa määrättyä komission valtuutta rajoittaa uusien toimenpiteiden käyttöönottoa niiden taloudellisen vaikutuksen vuoksi olisi sovellettava myös muihin vammaisia koskeviin toimenpiteisiin, kuten EU-virkamiesten erityislasten koulutusta koskeviin toimenpiteisiin. Vaikuttaa siltä, että henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdassa vahvistetaan yksiselitteisesti yleinen periaate, joka kieltää kaikenlaisen vammaisuuteen perustuvan syrjinnän[8]. Koska uuden virkamiehen nimittämisen ehtona kuitenkin on, että hänellä on edellytykset tehtäviensä hoitamiseen, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 4 kohdassa määritellään, miten tätä rajoitusta on tulkittava, jos nimitettävä henkilö on vammainen[9]. Vastaavasti on ymmärrettävä, että vammaisen olisi pystyttävä hoitamaan virkaan kuuluvat olennaiset tehtävät, jos työnantaja voi toteuttaa kohtuulliset järjestelyt, kunhan tällaisista toimenpiteistä ei koidu kohtuutonta rasitetta. Määräys on selkeä ja täsmällinen ja koskee ainoastaan virkamiesten palvelukseen ottamista. Siten ei ole mitään syytä päätellä, että sitä olisi sovellettava yleisesti kaikkiin muihin tilanteisiin, jotka koskevat virkamiesten kohtelua vammaisuuden osalta.

Oikeusasiamies huomauttaa, että komissio on toistuvasti viitannut sellaisten taloudellisten ja talousarviota koskevien rajoitusten olemassaoloon, jotka näyttävät estävän sitä kattamasta kokonaan Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jääneiden erityislasten koulutuskustannuksia. Oikeusasiamiehen mielestä on kuitenkin merkille pantavaa, ettei komissio ole tutkimuksen aikana pyrkinyt esittämään minkäänlaista arviota, joka havainnollistaisi rajoitusten laajuutta, kuten niiden virkamiesten lukumäärää, joita tilanne koskee, tai menettelytapojen muuttamisen mahdollisia kustannuksia.

Oikeusasiamies arvostaa henkilöstön ja hallinnon pääjohtajan Claude Chènen kirjeessä esitettyjä myönteisiä huomioita, joiden mukaan pääjohtaja ja varapuheenjohtaja Kallas ovat halukkaita tukemaan mahdollisimman suuressa määrin niitä virkamiehiä, joilla on erityislapsia. Oikeusasiamies suhtautuu niin ikään myönteisesti komission yksityiskohtaisessa lausunnossa ilmoitettuihin uusiin toimenpiteisiin virkamiesten vammaisten lasten hyväksi, erityisesti monivuotisessa sosiaalipoliittisessa ohjelmassa toteutettaviin toimenpiteisiin. Valitettavasti tuon aloitteen yksityiskohdista ja sen laajuudesta ei ole vielä tietoa. Vaikka oikeusasiamies myöntää, että näiden toimenpiteiden pitäisi parantaa tilannetta, hän muistuttaa, etteivät ne näytä täysin poistavan kaikkea niiden virkamiesten syrjintää, joiden erityislapset jäävät Eurooppa-koulun ulkopuolelle vamma-asteensa vuoksi.

Oikeusasiamies panee merkille komission kehotuksen ottaa yhteyttä budjettivallan käyttäjään sen varmistamiseksi, että vammaisten lasten vanhemmille aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta kokonaan tulee käytäntö. Oikeusasiamies on kuitenkin sitä mieltä, ettei ole hänen tehtävänsä puuttua suoraan talousarviomenettelyihin. Sen sijaan oikeusasiamies pitää valtuuksiensa kannalta asianmukaisena, että Euroopan parlamentille annetaan tästä asiasta erityiskertomus, jossa kysymys tuodaan parlamentin tietoon, sillä parlamentti on paitsi komission toimintaa valvova toimielin myös yhteisön toinen budjettivallan käyttäjä.

Oikeusasiamiehen suositus

Edellä todetun perusteella oikeusasiamies toistaa suositusluonnoksensa seuraavanlaisena komissiolle annettavana suosituksena:

Komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät Eurooppa-koulujen ulkopuolelle vamma-asteensa vuoksi jäävien erityislasten vanhemmat joudu osallistumaan lastensa koulutuskustannuksiin.

Oikeusasiamies katsoo, että suositusta olisi sovellettava myös niihin hänen tutkimuksen aikana saamiinsa muihin kanteluihin, joihin liittyy samantapaisia tosiseikkoja ja vastaavia väitteitä.

Euroopan parlamentti voisi harkita suosituksen hyväksymistä päätöslauselmana.

Strasbourg,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

 

Liite

Euroopan oikeusasiamiehen saamat muut kantelut, jotka koskevat väitettyä Euroopan komission harjoittamaa EU-virkamiesten erityislasten syrjintää:

Kantelut 447/2004/JMA (13. helmikuuta 2004); 457/2004/JMA (6. helmikuuta 2004); 500/2004/JMA (19. helmikuuta 2004); 501/2004/JMA (20. helmikuuta 2004;); 522/2004/JMA (23. helmikuuta 2004); 523/2004/JMA (20. helmikuuta 2004); 593/2004/JMA (27. helmikuuta 2004;); 596/2004/JMA (27. helmikuuta 2004); 597/2004/JMA (29. helmikuuta 2004); 598/2004/JMA (26. helmikuuta 2004); 599/2004/JMA (1. maaliskuuta 2004); 891/2004/JMA (23. maaliskuuta 2004); 892/2004/JMA (23. maaliskuuta 2004); 893/2004/JMA (23. maaliskuuta 2004); 894/2004/JMA (23. maaliskuuta 2004); 895/2004/JMA (23. maaliskuuta 2004); 896/2004/JMA (20. helmikuuta 2004); 897/2004/JMA (23. maaliskuuta 2004); 898/2004/JMA (23. maaliskuuta 2004); 899/2004/JMA (23. maaliskuuta 2004) ja 1535/2004/JMA (25. toukokuuta 2004).

---

[1] Euroopan parlamentin päätös N:o 94/262, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista, EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.

[2] Euroopan parlamentin päätös N:o 94/262, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista, EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.

[3] Eurooppa-koulun hallintoneuvoston 27. ja 28. lokakuuta 1992 tekemä päätös (http://www.eursc.org/SE/htmlEn/IndexEn_home.html).

[4] Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1) 21 artiklan 1 kohta: "Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan."

[5] EY:n perustamissopimuksen 13 artikla: "Neuvosto voi - - toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi - - ."

[6] Ks. Euroopan erityisopetuksen kehittämiskeskus, "Special Needs Education in Europe", tammikuu 2003 (raportin sähköinen versio on saatavana kehittämiskeskuksen verkkosivustolla osoitteessa www.european-agency.org).

[7] Em. erityisopetusta käsittelevä raportti, 1.1 kohta, s. 7.

[8] "Näitä henkilöstösääntöjä sovellettaessa kaikenlainen syrjintä ja esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä."

[9] "Vammainen henkilö täyttää 28 artiklan e alakohdan edellytykset, jos hän pystyy kohtuullisten järjestelyiden turvin hoitamaan kyseiseen virkaan kuuluvat olennaiset tehtävät.Virkaan kuuluviin olennaisiin tehtäviin liittyvillä kohtuullisilla järjestelyillä tarkoitetaan sellaisia asianmukaisia toimenpiteitä, jotka on tarvittaessa toteutettava, jotta vammainen henkilö voi päästä työpaikalle, hoitaa työtehtäviä tai edetä uralla tai osallistua koulutukseen, ellei toimenpiteistä koidu toimielimelle kohtuutonta rasitetta." Henkilöstösääntöjen 28 artiklan e alakohdan mukaan virkamieheksi voidaan nimittää ainoastaan henkilö, jolla on terveydelliset edellytykset tehtäviensä hoitamiseen.