Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti [1]

Kantelun tausta

1. Kantelija on espanjalainen yhdistys, joka järjestää koulutusta työttömille. Vuonna 2011 kantelija sai joitakin tukia tämän koulutuksen kustannusten kattamiseksi. Tuet yhteisrahoitettiin Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). Asiaa koskevien sääntöjen mukaan ESR kattaisi 80 prosenttia kokonaismäärästä ja kunta loput 20 prosenttia. Viimeksi mainittu vastaa myös kokonaissumman maksamisesta.

2. Tuet maksettaisiin kolmessa vaiheessa. Kantelija sai kuitenkin vain ensimmäisen maksun. Näin ollen se pyysi apua useilta paikallisviranomaisilta. Kaksi paikallisviranomaista antoi kaksi hallinnollista määräystä, jotka koskivat osaa saatavista ja joissa todettiin, että kantelijalla oli oikeus saada kyseiset määrät, ja määrättiin toimivaltainen viranomainen maksamaan ne. Kantelija ei kuitenkaan koskaan saanut näitä maksuja.

3. Kantelija otti asian esille useiden kansallisten viranomaisten, poliittisten puolueiden, Espanjan hallituksen jäsenten ja Euroopan parlamentin jäsenten kanssa. Lopuksi kantelija valitti Euroopan komissiolle.

4. Komissio ilmoitti kantelijalle 17. kesäkuuta 2015, että se oli ottanut yhteyttä Espanjan ESR:n hallinnoinnista vastaavaan kansalliseen viranomaiseen (Unidad Administradora del Fondo Social Europeo, UAFSE), joka vastasi, että kantelijan hyväksi ei ollut näyttöä ”todennetuista kuluista”. Sen vuoksi komissio kehotti kantelijaa jatkamaan asian käsittelyä kansallisella tasolla.

5. Kantelija toimitti komissiolle paikallisessa virallisessa lehdessä julkaistut asiakirjat, joissa tuki myönnettiin kantelijalle, sekä edellä mainitut hallinnolliset määräykset (ks. kohta 2).

6. Koska komissio ei käsitellyt kanteluaan, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Tiedustelu

7. Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen ja yksilöi seuraavat väitteet ja niihin liittyvät väitteet:

Väite

Komissio ei ryhtynyt asianmukaisiin jatkotoimiin kantelijan kantelun johdosta, joka koski useiden Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamien tukien maksamista.

Vaatimukset

1) Komission olisi toimitettava kantelijalle Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamien tukien maksamista koskevat jatkotoimet.

2) Komission olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansalliset viranomaiset maksavat kantelijalle jäljellä olevat tukimäärät.

8. Oikeusasiamiehen aloitettua tutkimuksen komissio otti yhteyttä asiasta vastaaviin kansallisiin viranomaisiin. Paikallinen koulutusosasto vastasi, että ammatilliseen koulutukseen liittyvät asiat eivät ole enää sen vastuulla ja että nämä asiat ovat nyt paikallisen työllisyysosaston vastuulla. Komissio yritti ottaa yhteyttä kyseiseen yksikköön vastaamatta siihen. Komissio otti yhteyttä myös Espanjan pysyvään Brysselin-edustustoon, joka otti yhteyttä UAFSEen. UAFSE vastasi, että se oli myös yrittänyt ottaa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin tuloksetta.

9. Tutkittuaan kaikki käytettävissään olevat tiedot oikeusasiamies on päättänyt tehdä ehdotuksen ratkaisuksi.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

10. Komissio on väittänyt yrittäneensä ottaa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin useaan otteeseen ja eri kanavien kautta auttaakseen kantelijaa. Koska UAFSE oli kuitenkin ilmoittanut, ettei se koskaan saanut "kustannustodistusta" kantelijan hyväksi, komissio ei voinut tehdä tältä osin mitään muuta.

11. Kantelija toisti olevansa oikeutettu kyseisiin tukiin. Se oli siten järjestänyt ja toteuttanut koulutuksen sen mukaisesti omalla kustannuksellaan ja olettaen, että kaikki maksettavat määrät lopulta maksettaisiin. Kantelija ei pitänyt hyväksyttävänä sitä, että komissio on tyytyväinen UAFSE:n vastaukseen, jonka mukaan sen eduksi ei ole esitetty menojen todentamista, ja että se ei voi puuttua asiaan ilman paikallisviranomaisen antamaa todistusta. Kantelija on itse asiassa toimittanut komissiolle asiakirjoja, jotka osoittavat, että sillä on oikeus hakemiinsa määriin. Komission olisi sen vuoksi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että EU:n talousarviosta osittain rahoitetut tuet maksetaan kokonaisuudessaan.

Ratkaisuehdotukseen johtanut oikeusasiamiehen ennakkoarviointi

12. Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että tämän tutkimuksen aloittamisen jälkeen komissio yritti ottaa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin useaan otteeseen, muun muassa Espanjan Brysselissä olevan pysyvän edustuston kautta. Hän myöntää myös, että komissio on tiedottanut kantelijalle asiasta.

13. Oikeusasiamiehen mielestä komissio ei kuitenkaan ole täyttänyt sitä, mitä siltä asiaa koskevissa säännöissä edellytetään.[2] Oikeusasiamies toteaa, että näiden sääntöjen mukaan komissio varmistaa, että jäsenvaltiot ovat perustaneet hallinto- ja valvontajärjestelmiä ja että järjestelmät toimivat tehokkaasti toimenpideohjelmien täytäntöönpanojaksojen aikana. Komissiolla on tältä osin valtuudet tehdä tarkastuksia paikan päällä hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan todentamiseksi. Komissio voi myös vaatia jäsenvaltiota suorittamaan paikalla tehtävän tarkastuksen järjestelmien tehokkaan toiminnan tai yhden tai useamman tapahtuman oikeellisuuden todentamiseksi [3].

14. Tutkittuaan käytettävissään olevat asiakirjat oikeusasiamies katsoo, että komissiolla oli riittävästi näyttöä ainakin epäilläkseen hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkuutta ja moitteetonta toimintaa tässä tapauksessa.

15. Lisäksi oikeusasiamies toteaa, että EU:n tuomioistuimet ovat todenneet ESR:n osalta, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pantava ohjelmat täytäntöön komission johdolla ja että lopullinen päätös EU:n tuen myöntämisestä kuuluu yksinomaan komissiolle. Perusajatuksena on varmistaa, että samoja kriteerejä sovelletaan kaikkiin talouden toimijoihin [4].

16. Asiaa koskevien sääntöjen mukaan paikallisviranomaisilla on velvollisuus vahvistaa aiheutuneet kustannukset.[5] Kun nämä kustannukset on todennettu, komission olisi tehtävä lopullinen päätös kyseisestä ehdotuksesta.

17.  Tässä tapauksessa oikeusasiamies katsoo, että komissiolla oli riittävästi todisteita sen osoittamiseksi, että paikallisviranomaisen olisi pitänyt vahvistaa kantelijan ilmoittamat kulut. Oikeusasiamies ei hyväksy komission kantaa, jonka mukaan se on tehnyt toimivaltansa rajoissa kaiken mahdollisen auttaakseen kantelijaa jäljellä olevien maksujen vastaanottamisessa. Oikeusasiamies katsoo, että asiaa koskevissa säännöissä annetaan komissiolle keinot tehdä lisätarkastuksia hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan tai yhden tai useamman tapahtuman oikeellisuuden varmistamiseksi (asetuksen (EY) N:o 1083/2006 72 artikla).

18. Oikeusasiamies toteaa näin ollen alustavasti, että komissio ei ole käyttänyt kaikkia käytettävissään olevia keinoja edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Koska asiasta vastaavat paikallisviranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio olisi voinut tehdä tarkastuksia paikan päällä tai vaatia asianomaista jäsenvaltiota tekemään tällaisen tarkastuksen. Oikeusasiamies tekee näin ollen jäljempänä ehdotuksen ratkaisuksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Ratkaisuehdotus

Komission olisi toteutettava kaikki käytettävissään olevat toimenpiteet varmistaakseen, että kantelijalle maksetaan jäljellä olevat tuet. Oikeusasiamies ehdottaa siksi, että komissio käyttää käytettävissään olevia keinoja varmistaakseen hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan tässä tapauksessa. Komission olisi erityisesti toteutettava tarvittavat toimet tutkiakseen tarkemmin, miksi asianomainen paikallishallinto ei ole todentanut kantelijalle aiheutuneita kuluja.

Strasbourg, 6. syyskuuta 2016

Euroopan oikeusasiamies

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL L 113, s. 15.

[2] Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta (sovelletaan kaudella 2007–2013)

[3] Asetuksen (EY) N:o 1083/2006 72 artikla.

[4] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 25.1.2001, Frota Azul-Transportes e Turismo, C-413/98, ECLI:EU:C:2001:55.

[5] Ks. myös asetuksen (EY) N:o 1083/2006 61 artikla.