Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät yliopistolle EU:n rahoittaman hankkeen yhteydessä aiheutuneisiin kuluihin. Kantelija oli toimittanut pyyntönsä Euroopan komissiolle heinäkuussa 2025.

Komissio vastasi ensimmäisen kerran syyskuussa 2025. Se katsoi, että kymmenen asiakirjaa kuului tutustumispyynnön soveltamisalaan ja kieltäytyi antamasta niitä kokonaisuudessaan yleisön tutustuttavaksi. Näin tehdessään komissio väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa kyseisen yliopiston kaupallisia etuja.

Kantelija kiisti komission päätöksen tekemällä ”uudistetun pyynnön” syyskuussa 2025. Kun komissio ei antanut nimenomaista vastausta, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen lokakuussa 2025.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen, joka koski komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi, ja pyysi aluksi komissiota antamaan nimenomaisen vastauksen kantelijan uudistettuun pyyntöön mahdollisimman pian. Koska vastausta ei saatu asetetussa määräajassa, oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti kyseiset asiakirjat sekä asianomaisen yliopiston kuulemista koskevat asiakirjat.

Komissio vastasi kantelijalle toukokuussa 2026 ja myönsi laajan osittaisen oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin. Kantelija ei komission vahvistavasta päätöksestä esittämissään huomautuksissa kiistänyt jäljellä olevia poistoja. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että kantelu, joka koski komission implisiittistä tutustumisoikeuden epäämistä, oli ratkaistu nyt myönnetyllä tutustumisoikeudella. Oikeusasiamies piti kuitenkin valitettavana viivästystä, joka aiheutui komissiolle kantelijan tutustumispyynnön käsittelyssä ja joka jatkui myös sen jälkeen, kun hän oli aloittanut tutkimuksensa. Oikeusasiamies seuraa edelleen tiiviisti viivästyksiä, jotka perustuvat hänelle tehtyihin kanteluihin.

Tapaus koski tutkimusta, jonka tutkimusorganisaatio oli laatinut EU:n Guinea-Bissaun edustuston kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Organisaatio ilmaisi huolensa tutkimuksen julkaisemiseen liittyvistä ehdoista, erityisesti siitä, että sitä olisi jaettava maksutta. Organisaatio katsoi, että tämä ehto estäisi tehokkaasti tutkimuksen julkaisemisen akateemisena kirjana, koska akateemiset kustantajat ovat kaupallisia yhteisöjä, jotka saavat voittoa julkaisemistaan kirjoista.

Tutkimus osoitti, että tutkimus oli tilattu ”palvelusopimuksella”, jonka yhteydessä Euroopan komissio – joka vastaa kyseisestä kokonaisbudjetista – sai tutkimuksen omistukseensa. Näin ollen tutkimusta pidettiin ”yleisenä hyödykkeenä”, ja komissio oli oikeassa vaatiessaan, että se asetetaan yleisön saataville maksutta.

Oikeusasiamies katsoi, että komission oli kohtuullista vaatia, että tutkimus jaetaan maksutta, koska se on tuotettu EU:n varoilla eikä sitä näin ollen pitäisi kaupallistaa. Oikeusasiamies piti kuitenkin valitettavana, että komissio oli määritellyt selkeästi julkaisemista koskevat ehdot vasta tutkimuksen valmistuttua. Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja, mutta teki ehdotuksen vastaavien ongelmien välttämiseksi tulevaisuudessa.