Asia koski pyyntöä saada tutustua suuren sosiaalisen median alustan vuoden 2023 riskinarviointiraporttiin siitä, onko se digipalvelusäädöksen säännösten mukainen. Komissio epäsi oikeuden tutustua kertomukseen viitaten asiakirjoihin tutustumista koskevan EU:n lainsäädännön (asetus 1049/2001) mukaisiin poikkeuksiin. Se katsoi, että oli olemassa yleinen olettama, jonka mukaan raportin julkistaminen vahingoittaisi alustan kaupallisia etuja sekä sen meneillään olevaa tutkimusta siitä, noudattaako alusta digipalvelusäädöksen mukaisia velvoitteitaan. Näin ollen komissio ei arvioinut kertomusta yksilöllisesti määrittääkseen sen mahdollisen julkistamisen.

Oikeusasiamies katsoi, että oli kohtuutonta soveltaa yleistä salassapito-olettamaa digipalvelusäädöksen puitteissa laadittuun riskinarviointikertomukseen. Oikeusasiamies katsoi, että olosuhteet, joissa EU:n tuomioistuimet ovat tunnustaneet mahdollisuuden käyttää yleistä olettamaa, poikkeavat hyvin paljon riskinarviointikertomuksiin sovellettavista säännöistä. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi alustavasti, että komission tukeutuminen yleiseen olettamaan oli hallinnollinen epäkohta.

Kun komissio pysyi kannassaan, oikeusasiamies vahvisti näkemyksensä, jonka mukaan tukeutuminen yleiseen olettamaan tietojen ilmaisematta jättämisestä oli hallinnollinen epäkohta. Hän suositteli, että komissio arvioisi kyseessä olevan riskinarviointiraportin yksilöllisesti, jotta se olisi mahdollisimman laajasti saatavilla asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti.

Komissio ei hyväksynyt oikeusasiamiehen suositusta ja toisti kantansa, jonka mukaan voidaan yleisesti olettaa, että riskinarviointiraportin julkistaminen vahingoittaisi sen digipalvelusäädöstä koskevan tutkimuksen tarkoituksen suojaa ja kyseisen alustan kaupallisia etuja. Se katsoi myös, ettei se voinut mitenkään arvioida, sisälsikö kertomus kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, ja että kantelijan tavoittelema etu oli luonteeltaan yksityinen.

Oikeusasiamies pahoitteli komission vastausta. Hän ei ollut vakuuttunut siitä, että yleistä salassapito-olettamaa voitaisiin soveltaa digipalvelusäädöksen nojalla laadittuihin riskinarviointiraportteihin, myös sen jälkeen, kun asianomainen alusta on julkistanut raportin muokatun version. Oikeusasiamies katsoi myös, että mahdollisuus valvoa, että erittäin suuri verkkoalusta noudattaa digipalvelusäädöksen mukaisia velvoitteitaan, on julkistamista koskeva yleinen etu, jota komission olisi pitänyt punnita suhteessa etuihin, joita se pyrki suojelemaan. Lopuksi oikeusasiamies totesi, että kaupallisesti arkaluonteisten tietojen arviointi on osa asetuksen 1049/2001 mukaisia EU:n toimielinten velvoitteita.

Näin ollen oikeusasiamies päätti asian käsittelyn ja vahvisti, että hän oli havainnut hallinnollisen epäkohdan.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan komission hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka koskivat mahdollista kirjeenvaihtoa tai kirjeenvaihtoa Romanian viranomaisten kanssa Romanian vuoden 2024 presidentinvaaleista. Komissio yksilöi joukon asiakirjoja, jotka liittyivät kahteen digipalvelusäädöksen mukaiseen tutkintaan, ja epäsi oikeuden tutustua niihin. Komissio väitti erityisesti, että asiakirjat kuuluivat yleisen salassapito-olettaman piiriin ja että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tutkinnan tarkoitusten suojaa ja yrityksen kaupallisia etuja.

Kantelija pyysi komissiota tarkistamaan päätöstään ja väitti, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää päätelmien ilmoittamista. Kun komissio kieltäytyi edelleen luovuttamasta asiakirjoja, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti riidanalaiset asiakirjat. Oikeusasiamies pyysi komissiota myös toimittamaan yksityiskohtaisen luettelon yksilöidyistä asiakirjoista, jotka voitaisiin jakaa kantelijan kanssa.

Tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoi, että komission oli kohtuullista evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin niiden arkaluonteisuuden vuoksi. Vaikka komissio ei toimittanut yksityiskohtaista luetteloa asiakirjoista, se kuvasi tutkimuksen aikana yksityiskohtaisemmin kyseisten asiakirjojen luokkaa, jota oikeusasiamies piti kohtuullisena tämän tapauksen erityisessä asiayhteydessä.

Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.

Kantelija pyysi Euroopan komissiota asettamaan suuren sosiaalisen median alustan vuoden 2023 riskinarviointiraportin julkisesti saataville siitä, onko se digipalvelusäädöksen säännösten mukainen. Vuotuinen raportointi on osa digipalvelusäädöksen mukaisia ”erittäin suurten verkkoalustojen” velvoitteita. Komissio epäsi oikeuden tutustua kertomukseen viitaten asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun EU:n lainsäädännön (asetus 1049/2001) mukaiseen poikkeukseen. Komissio väitti erityisesti, että voitaisiin olettaa, että raportin julkistaminen vahingoittaisi alustan kaupallisia etuja sekä käynnissä olevaa tutkimusta siitä, noudattaako alusta digipalvelusäädöksen mukaisia velvoitteitaan. Näin ollen komissio ei arvioinut kertomusta erikseen sen mahdollista julkistamista silmällä pitäen.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasteli riidanalaista kertomusta. Tarkastuksen perusteella oikeusasiamies jakoi alustavan näkemyksensä komission kanssa siitä, että on kohtuutonta soveltaa yleistä salassapito-olettamaa digipalvelusäädöksen nojalla laadittuun riskinarviointikertomukseen. Oikeusasiamies katsoi, että olosuhteet, joissa EU:n tuomioistuimet ovat tunnustaneet mahdollisuuden käyttää yleistä olettamaa, poikkeavat hyvin paljon riskinarviointikertomuksiin sovellettavista säännöistä. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi alustavasti, että komission tukeutuminen yleiseen olettamaan oli hallinnollinen epäkohta.

Vastauksena oikeusasiamiehelle komissio pitäytyi kannassaan ja lisäsi, että yleisen olettaman käyttö oli perusteltua myös siksi, että oli tarpeen suojata verkkoalustan digipalvelusäädöksen mukaisten velvoitteiden noudattamista koskevan riippumattoman tarkastuksen tarkoitusta, joka oli ollut käynnissä, kun komissio teki päätöksen käyttöoikeutta koskevasta pyynnöstä.

Oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että tarpeella suojella tarkastuksen tarkoitusta voitaisiin perustella sitä, että komissio soveltaa yleistä olettamaa tietojen ilmaisematta jättämisestä. Vaikka lainsäätäjä yhdisti riskinarviointiraportin ennakoivan julkaisemisen aikataulun riippumattoman tarkastuksen loppuun saattamiseen, tämä ei tarkoita, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaiset yleisön tutustumista koskevat pyynnöt olisi hylättävä ennen kyseistä päivämäärää. Jos asianomainen alusta ei ole vielä julkaissut riskinarviointiraporttia ennakoivasti, kun sen julkistamista pyydetään, komission olisi otettava tämä huomioon asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisessa arvioinnissaan. Jos ei ole selvää, voidaanko asiakirja antaa yleisön tutustuttavaksi, komission olisi kuultava foorumia saadakseen näkemyksensä siitä, voidaanko jotakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyistä poikkeuksista soveltaa.

Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että se, että komissio sovelsi riidanalaista riskinarviointikertomusta koskevaa yleistä salassapito-olettamaa, oli hallinnollinen epäkohta. Hän suositteli, että komissio arvioisi asiakirjaa tapauskohtaisesti, jotta asiakirjaan voitaisiin tutustua mahdollisimman laajasti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirja-aineistoon, joka liittyi korruptioväitteisiin, joita Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) oli päättänyt olla tutkimatta. OLAF oli evännyt oikeuden tutustua asiakirjoihin yleisen salassapito-olettaman perusteella ja väittänyt, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sen tutkimusten tarkoitusta. Kantelija kiisti sen, että OLAF olisi soveltanut yleistä salassapito-olettamaa. Hän väitti myös, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista.

Kun Euroopan oikeusasiamies oli aloittanut tutkimuksen, OLAF harkitsi kantaansa uudelleen ja antoi kantelijalle mahdollisuuden tutustua käsiteltävänä olevan asian käsittelyn päättämistä koskevaan päätökseen. Kantelija katsoi, että tämä vastasi hänen tiedonsaantipyyntöönsä, mutta totesi myös, että OLAFin olisi pitänyt antaa lisäselvityksiä siitä, miksi se oli pidättäytynyt tutkimuksen aloittamisesta.

Oikeusasiamies katsoo, että on kohtuutonta soveltaa yleistä salassapito-olettamaa OLAFin päätökseen, jolla päätetään valintamenettely, jos OLAF katsoo, että tutkimuksen aloittamiselle ei ole riittäviä perusteita. Oikeusasiamies oli näin ollen tyytyväinen OLAFin myönteiseen sitoutumiseen kanteluun ja kiitti OLAFia sen halukkuudesta ratkaista asia. Koska tämä tutkimus koski ainoastaan OLAFin kieltäytymistä antamasta tietoja yleisön tutustuttavaksi, oikeusasiamies katsoi, että kantelu oli ratkaistu, ja päätti tutkimuksen sellaisena kuin se oli ratkaistu.

Asia koski sitä, että komissio kieltäytyi myöntämästä täyttä julkista pääsyä 11 täytäntöönpanopäätökseen, joissa määritettiin yksittäiset ”valvontamaksut”, jotka erittäin suurten verkkoalustojen tarjoajien on maksettava digipalvelusäädöksen mukaisesti. Kieltäytyessään antamasta oikeutta tutustua asiakirjoihin komissio vetosi yhteen asiakirjoihin tutustumista koskevaan unionin lainsäädäntöön sisältyvään poikkeukseen ja väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa taloudellisia etuja. Kantelija vastusti tämän poikkeuksen käyttöä ja väitti, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tutustui riidanalaisiin asiakirjoihin sekä muihin komission asiakirja-aineiston osiin ja piti kokouksen komission edustajien kanssa. Tarkastuksen ja toimitettujen tietojen perusteella oikeusasiamies totesi, että salatut tiedot olivat todellakin arkaluonteisia tietoja, joiden paljastaminen voisi vahingoittaa kaupallisia etuja, myös kun otetaan huomioon kustannustenjakomekanismi, jonka perusteella yksittäiset valvontamaksut lasketaan. Oikeusasiamies katsoi myös, että komission oli ollut kohtuullista katsoa, ettei ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että komissio oli perustellusti kieltäytynyt antamasta riidanalaisia täytäntöönpanopäätöksiä kokonaisuudessaan yleisön tutustuttavaksi, ja päätti tutkimuksen, jossa ei todettu hallinnollista epäkohtaa.