Kantelija, ranskalainen voittoa tavoittelematon tieteellinen järjestö, toteutti menestyksekkäästi kolme komission rahoittamaa hanketta entisessä Neuvostoliitossa. Myöhemmin kantelijan tiloissa suoritetussa ulkoisessa tarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kantelijan ja Moskovassa sijaitsevan yrityksen välinen järjestely, joka koski henkilöstön palkkaamista, oli sovellettavien sääntöjen vastainen. Kantelija myönsi virheensä, jonka se selitti johtuvan oikeudellisten asioiden vähäisestä ymmärtämisestä. Se väitti kuitenkin, että se oli aina tiedottanut käytännöistään komission hankevastaavalle, joka oli osallistunut useisiin hankkeiden yhteydessä järjestettyihin tapahtumiin. Hankkeen vastuuhenkilö oli näin ollen tietoinen siitä, että kantelijalla ei ollut omia työntekijöitä (koska kaikki sen työntekijät olivat vapaaehtoisia) ja että ilman Moskovassa sijaitsevaa yritystä koskevaa järjestelyä sen olisi ollut mahdotonta saattaa hankkeita onnistuneesti päätökseen.

Oikeusasiamies teki ensin ehdotuksen sovintoratkaisusta ja myöhemmin suositusluonnoksen, jossa komissiota kehotettiin luopumaan korvausvaatimuksestaan. Komissio kieltäytyi tästä. Tämän jälkeen oikeusasiamies korosti, että kun hankkeista vastaavat virkamiehet vaikenevat toteuttamistaan hankkeista, kantelijan kaltaisten organisaatioiden voidaan kohtuudella olettaa toimivan sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Jos näin ei ole ja kun hankevastaaville on ilmoitettu tällaisista toimista, heidän olisi ryhdyttävä ehkäiseviin toimiin, ja jos he eivät tee niin, heille olisi voitava määrätä kurinpitoseuraamuksia. Koska edellä esitetty toi esiin tärkeän periaatekysymyksen, oikeusasiamies katsoi, että erityiskertomus Euroopan parlamentille voisi olla perusteltu. Hän päätti kuitenkin olla antamatta tällaista kertomusta parlamentille ennen kuin suoritetaan oma-aloitteinen erityistutkimus tietyistä näkökohdista, jotka liittyvät komission toimintaan sen rahoittamien hankkeiden käsittelyssä. Tämän vuoksi hän ilmoitti komissiolle harkitsevansa tällaisen oma-aloitteisen tutkimuksen käynnistämistä ja päätti asian käsittelyn toteamalla, että komissio oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan sen vuoksi, että se oli perinyt kantelijalta tiettyjä summia suhteettomasti ja epäoikeudenmukaisesti.

Kantelija on kanadalainen opiskelija, joka osallistui ilmailu- ja avaruusteknologian maisterikurssille Münchenissä ja Madridissa (EuMAS 2006–2008). Komissio tarjosi Erasmus Mundus -apurahaa 21 000 euroa kolmansien maiden opiskelijoille useisiin maisterikursseihin, kuten EuMAS 2006–2008 -ohjelmaan. Komission verkkosivustolla todettiin, että apurahan oli tarkoitus kattaa "matka- ja elinkustannukset sekä lukukausimaksut Euroopassa koko kurssin ajan".

Kantelija kääntyi komission puoleen ja huomautti, että hänellä ja hänen opiskelutovereillaan – alle 30 opiskelijan ryhmällä EU:n ulkopuolelta – oli vakavia taloudellisia vaikeuksia saada rahat riittämään. Hän väitti, että 12 000 euron lukukausimaksujen ja matkakulujen vähentämisen jälkeen jäljelle jäävä määrä ei riittänyt kattamaan peruselinkustannuksia Münchenissä tai Madridissa. Tämän vuoksi kantelija pyysi komissiota myöntämään hänelle ja muille EuMAS 2006–2008 -ohjelman opiskelijoille taloudellista tukea. Komissio myönsi, että sen olisi tarkasteltava lähestymistapaansa uudelleen tulevaisuudessa, kun otetaan huomioon käsiteltävässä asiassa esiin tuodut seikat. Se ei kuitenkaan ollut valmis myöntämään pyydettyä taloudellista tukea. Kantelija kääntyi näin ollen oikeusasiamiehen puoleen.

Perusteellisen tutkimuksen jälkeen oikeusasiamies totesi seuraavaa: i) komission toimittamat tiedot Erasmus Mundus -ohjelmasta saivat EU:n ulkopuolelta tulevat EuMAS 2006–2008 -opiskelijat uskomaan, että heidän apurahansa antaisivat heille mahdollisuuden nauttia eurooppalaisten normien mukaisesta kohtuullisesta elintasosta; ja ii) käytettävissä oleva määrä ei ollut riittävä tähän tarkoitukseen. Oikeusasiamiehen mielestä komission julkaisemat tiedot eivät antaneet EuMAS 2006-2008 -opiskelijoille oikeita ja luotettavia tietoja. Komissio on näin ollen syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies esitti ensin ehdotuksen sovintoratkaisuksi ja toimitti sen jälkeen suositusluonnoksen komissiolle. Jälkimmäisessä hän suositteli, että komissio maksaisi kullekin asianomaiselle opiskelijalle 1 500 euroa exgratia heidän kokemastaan haitasta.

Komissio hylkäsi suositusluonnoksen. Oikeusasiamies ei pitänyt vakuuttavina perusteluja, joilla komissio perusteli kieltäytymistään. Tämän vuoksi hän päätti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

Kantelija osallistui Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä 'tuomioistuin', järjestämään käännöspalveluja koskevaan tarjouspyyntöön. Hänen tarjouksensa jätettiin tarjouskilpailun ulkopuolelle, koska hänen tarjoamaansa hintaa pidettiin kohtuuttomana.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että tuomioistuin oli virheellisesti hylännyt hänen tarjouksensa. Koska ratkaisuperusteena oli ”parhaan vastineen saaminen rahalle”, hän kyseenalaisti, miten hänen tarjouksensa voitiin hylätä sillä perusteella, että hinta oli ”kohtuuton”.

Tilintarkastustuomioistuin selitti, että tarjouskilpailumenettely oli neuvottelumenettely. Se väitti, että neuvottelumahdollisuus olisi perusteeton, jos sen olisi hyväksyttävä tarjous, jossa tarjotaan kohtuutonta hintaa, vaikka se olisi pyytänyt tarjoajaa neuvottelemaan. Se totesi, että kaikkia tarjoajia kehotettiin neuvottelemaan hinnoistaan ja kaikille ilmoitettiin, että tarjoukset, joissa edelleen tarjotaan kohtuutonta hintaa, hylättäisiin. Kantelija päätti olla alentamatta hintojaan.

Oikeusasiamies totesi, että kaikissa tarjouskilpailumenettelyissä on hyvän hallinnon mukaista pyrkiä varmistamaan, että saadaan hinta-laatusuhteeltaan parhaat tarjoukset. Hän katsoi myös, että tuotteiden ja palvelujen hankinnalle voidaan asettaa enimmäisbudjetit. Neuvottelumenettelyn tarjoajilla ei myöskään ole perusteltua luottamusta siihen, että ne voivat saada sopimuksen ilman, että niiden on mukautettava esitettyä tarjousta. Oikeusasiamies totesi myös, että hankintailmoituksen mukaan tuomioistuimella oli oikeus arvioida tarjouksia neuvottelukutsussa esitettyjen perusteiden mukaisesti. Neuvottelukutsussa todettiin, että ilmoitetut hinnat eivät saisi olla kohtuuttomia.

Oikeusasiamies totesi, että kyseinen tarjouskilpailumenettely oli moitteettoman varainhoidon, yhdenvertaisen kohtelun ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukainen.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies totesi, että tilintarkastustuomioistuin ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Parantaakseen edelleen tilintarkastustuomioistuimen tarjouskilpailumenettelyjä oikeusasiamies esitti lisähuomautuksen, jossa ehdotettiin, että tilintarkastustuomioistuin voisi harkita lisätietojen antamista tarjoajille siitä, minkä tyyppistä tarjouskilpailumenettelyä se on päättänyt käyttää.

Italian viranomaiset sakottivat kantelijaa, joka on Liettuan kansalainen, ja takavarikoivat hänen ajoneuvonsa sillä perusteella, että hänellä ei ollut maanteiden tavaraliikenteeseen tarvittavaa Euroopan unionin liikennelupaa. Kantelija teki rikkomisesta kantelun komissiolle. Komissio ilmoitti kantelijalle, että sen yksiköt eivät tutkisi valitusta enempää.

Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen, joka aloitti tutkimuksen kantelijan väitteestä, jonka mukaan komissio ei tutkinut hänen rikkomuskanteluaan huolellisesti. Lausunnossaan komissio totesi, että kantelijan kantelua ei käsitelty rikkomista koskevana kanteluna, koska Italian viranomaisten toteuttamat toimet eivät merkinneet EU:n lainsäädännön virheellistä soveltamista. Kantelija väitti huomautuksissaan, ettei hänellä ollut velvollisuutta kantaa kyseistä lupaa, ja väitti, ettei komissio tutkinut huolellisesti hänen erityistilannettaan, vaikka hän oli toimittanut sille kaikki tarvittavat asiakirjat ja kuitit.

Oikeusasiamies totesi päätöksessään, että komissio ei käsitellyt kantelijan rikkomuskantelua riittävän huolellisesti ja vuoden 2002 tiedonannossa esitetyn rikkomuskantelujen kirjaamis- ja käsittelymenettelyn mukaisesti. Hän totesi erityisesti, että vuoden 2002 tiedonanto ei muodosta perustaa komission päätökselle olla käsittelemättä kantelijan kirjeenvaihtoa rikkomista koskevana kanteluna ja olla pyytämättä kantelijaa esittämään huomautuksia aikomuksestaan lopettaa asian käsittely. Tämä on hallinnollinen epäkohta. Komissio ei myöskään tutkinut rikkomista koskevaa kantelua huolellisesti, koska se ei analysoinut toimitettuja asiakirjoja. Se ei myöskään arvioinut niiden oikeudellista merkitystä. Jos sille esitetyt asiakirjat osoittautuvat riittämättömiksi sen toteamiseksi, onko rikkominen tapahtunut, komission olisi ilmoitettava kantelijalle, mitä muita merkityksellisiä tosiseikkoja tai todisteita voitaisiin pitää merkityksellisinä. Koska komissio ei tehnyt tällaista analyysia, se syyllistyi hallinnolliseen epäkohtaan, minkä vuoksi oikeusasiamies esitti kriittisen huomautuksen.

Oikeusasiamies esitti lisähuomautuksen, jossa hän kehotti komissiota ilmoittamaan hänelle mahdollisista lisätoimista, kuten suuntaviivoista, jotka se aikoo toteuttaa varmistaakseen, että kantelut, jotka koskevat Euroopan unionin oikeuden vastaisia toimenpiteitä tai käytäntöjä vuoden 2002 tiedonannon mukaisesti, rekisteröidään sellaisiksi ja käsitellään vaaditulla huolellisuudella.

Maksaessaan kantelijalle, joka on avustava toimihenkilö, komissio teki useita virheitä: ensinnäkin se pidätti määrät, joihin kantelijalla oli oikeus; myöhemmin se maksoi korvauksia, joihin kantelijalla ei ollut oikeutta; ja lopuksi se maksoi jälleen kantelijalle summan, jota sen ei olisi pitänyt maksaa.

Komissio peri takaisin osan kantelijalle liikaa maksetusta kokonaismäärästä. Oikeusasiamies kuitenkin kiisti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa tämän määrän jäljellä olevan osan takaisinperinnän. Hän tuki hänen tapaustaan korostamalla komission lukuisia virheitä ja hänen tuolloin vaikeaa taloudellista tilannettaan.

Oikeusasiamies totesi, että komissiolla oli laillinen oikeus periä määrä takaisin kantelijalta. Oikeusasiamies kehotti kuitenkin sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan komissiota ottamaan vastuun toistuvista hallinnollisista virheistään luopumalla takaisinperinnästä.

Komissio osoitti olevansa valmis tekemään yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa kantelulle myönteisen ratkaisun löytämiseksi ja peruutti korvausvaatimuksensa. Oikeusasiamies suhtautui päätöksessään myönteisesti komission lähestymistapaan ja päätti asian käsittelyn.

Kantelija haki Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) sihteerin virkaa väliaikaisen työsopimuksen perusteella. Hänet kutsuttiin lääkärintarkastukseen, haastatteluun ja käytännön kokeeseen. Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen ETSK ilmoitti hänelle, että hänet oli valittu tehtävään. Kaksi viikkoa ennen kuin hänen oli määrä aloittaa työnsä, ETSK kuitenkin ilmoitti hänelle, ettei häntä voida ottaa palvelukseen. Tämä johtui siitä, että hän ei ollut suorittanut kolmea vuotta keskiasteen jälkeisiä opintoja, mikä oli toimen vähimmäisvaatimus. Tässä vaiheessa kantelija oli jo irtisanoutunut työstään Suomessa, vuokrannut asunnon Brysselistä ja vuokrannut asuntonsa Suomesta. Kantelija otti yhteyttä ETSK:hon ja korosti antaneensa kaikki koulutustaan koskevat tiedot, myös valmistumispäivän, hakemuskirjeessään ja ansioluettelossaan.

Oikeusasiamiehen tutkimus koski seuraavia asioita: i) ETSK:n väitetään päättäneen myöhässä olla jatkamatta kantelijan palvelukseenottoa, koska hän ei täyttänyt toimen koulutuksellisia vähimmäisvaatimuksia; ja ii) hänen vahingonkorvausvaatimuksensa. Hallinnollisen epäkohdan alustavan toteamisen jälkeen oikeusasiamies teki ETSK:lle sovintoratkaisuehdotuksen. Hän katsoi, että huolimatta siitä, että kantelija oli selvästi ilmoittanut valmistumispäivän työhakemuksessaan, ETSK oletti virheellisesti, että hän täytti kelpoisuusvaatimukset, ja kutsui hänet haastatteluun ja kokeisiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että ETSK ei tarkastellut asianmukaisesti hänen hakemustaan ja ansioluetteloaan. Lisäksi se ilmoitti kantelijalle virheellisesti, että hänet oli valittu toimeen ennen kuin sen nimittävä viranomainen oli tehnyt virallisen päätöksen hänen palvelukseen ottamisestaan. Edellä mainitut ETSK:n toimet olivat mahdollisia hallinnollisia epäkohtia.

Oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen mukaisesti ETSK suostui maksamaan kantelijalle 3 965 euroa korvauksena aineellisista kuluista, joita kantelijalle aiheutui sen toimista.