Kantelun tausta

1. Henkilöstöliitto teki tämän kantelun yhdeksän Euroopan parlamentin henkilöstön jäsenen, jäljempänä ’kantelijat’, puolesta. Kyse on siitä, että heidän oikeutensa sihteeristökorvaukseen peruutetaan 1.5.2004 jälkeen, jolloin uudet henkilöstösäännöt tulivat voimaan. Ura-alueen C virkamiehille maksettavasta korvauksesta säädettiin 30. huhtikuuta 2004 asti voimassa olleiden henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 a artiklassa. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 21 ja 65 artiklan perusteella korvausta sovellettiin analogisesti myös väliaikaisiin ja ylimääräisiin toimihenkilöihin.

2. Henkilöstöliitto teki ensimmäisen samanlaisen kantelun (kantelu 572/2008/OV), joka koski parlamentin kieltäytymistä myöntämästä sihteeristökorvausta neljälle parlamentin virkamiehelle, joiden työsuhde oli keskeytynyt 1. toukokuuta 2004 alkaen 1–4 ½-kuukauden ajaksi. Oikeusasiamies suoritti kantelusta erillisen tutkimuksen, joka päätettiin 20.4.2009 tehdyllä päätöksellä ja jossa todettiin, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

3. Nimittävä viranomainen hyväksyi vuonna 2007 valituksen entiseltä palkkaluokan AST 3 väliaikaiselta toimihenkilöltä, josta avoimen kilpailun läpäistyään tuli palkkaluokan AST 2 virkamies uusien henkilöstösääntöjen nojalla mutta joka menetti oikeutensa sihteeristökorvaukseen. Sihteeristökorvaus palautettiin siten tälle henkilölle. Nimittävä viranomainen laajensi tämän toimenpiteen koskemaan kaikkia toimihenkilöitä, a) jotka täyttivät uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa säädetyt edellytykset (eli ne, jotka saivat sihteeristökorvausta huhtikuussa 2004) ja b) joista tuli virkamiehiä väliaikaisena toimihenkilönä työskenneltyään erityisesti huhtikuussa 2004. Nimittävä viranomainen sovelsi kuitenkin tätä toimenpidettä rajoittavasti, lukuun ottamatta i) tapauksia, joissa sopimussuhteiset toimihenkilöt otettiin palvelukseen 1. toukokuuta 2004 jälkeen, ja ii) tapauksia, joissa työsuhde keskeytyi (jopa hyvin lyhyen) 1. toukokuuta 2004 jälkeen.

4. Käsiteltävän asian yhdeksän kantelijaa, joista yksi työskenteli Euroopan komissiossa huhtikuuhun 2007 asti, olivat kaikki ylimääräisiä toimihenkilöitä 1.5.2004, jolloin uudet henkilöstösäännöt tulivat voimaan, ja he kaikki saivat tuolloin sihteeristökorvauksen. Heidän sopimuksensa ylimääräisinä toimihenkilöinä päättyivät eri ajankohtina 1.5.2004 jälkeen. Yhdeksästä kantelijasta kuusi otettiin välittömästi palvelukseen sopimussuhteisina toimihenkilöinä, kun heidän ylimääräisten toimihenkilöiden sopimuksensa päättyivät. Heidän työsuhteensa ei keskeytynyt, toisin sanoen heidän uudet työsopimuksensa sopimussuhteisina toimihenkilöinä alkoivat sitä päivää seuraavana päivänä, jona heidän vanhat työsopimuksensa ylimääräisinä toimihenkilöinä päättyivät. Esimerkiksi H:n sopimus ylimääräisenä toimihenkilönä päättyi 31.3.2005 ja uusi sopimussuhteisena toimihenkilönä 1.4.2005. Uusien sopimustensa nojalla nämä kuusi kantelijaa eivät olleet oikeutettuja sihteeristökorvaukseen.

5. Kolmen muun kantelijan tilanne oli seuraava:

Kun JM:n sopimus ylimääräisenä toimihenkilönä päättyi 31.12.2004, hänet otettiin ensimmäisen kerran palvelukseen ylimääräisenä toimihenkilönä 1.1.2005–30.6.2005 ja hän säilytti oikeutensa sihteeristökorvaukseen. Kun hänet kuitenkin otettiin palvelukseen sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi 1.7.2005, hän menetti oikeutensa sihteeristökorvaukseen.

- Sekä SM:n että EPA:n työsuhde keskeytyi (yhden ja kolmen kuukauden ajaksi) heidän ylimääräisten työsopimustensa päättyessä. Tämän jälkeen heidät otettiin palvelukseen ensin ylimääräisinä toimihenkilöinä, jolloin he menettivät oikeutensa sihteeristökorvaukseen, ja myöhemmin sopimussuhteisina toimihenkilöinä.

6. Käsiteltävän asian kantelijoista seitsemän oli näin ollen edellä 3 kohdassa mainitussa tilanteessa i) kun taas SM ja EPA olivat tilanteessa ii). Urakuvauksista ilmenee, että työskenneltyään sopimussuhteisina toimihenkilöinä kantelijoista tuli joko väliaikaisia toimihenkilöitä tai virkamiehiä vuonna 2006 tai 2007. Ainoastaan N. pysyi sopimussuhteisena toimihenkilönä.

7. Kantelijat tekivät 14.6., 15.6., 18.6., 27.6., 5.7. ja 18.7.2007 työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle sisäisiä valituksia (jäljempänä 90 artiklan 2 kohdan mukaiset valitukset) päätöksistä, joilla heiltä evättiin sihteeristökorvaus. N, joka oli tuolloin vielä komission palveluksessa, teki valituksensa komission AAC:lle. Kahdeksassa muussa tapauksessa 90 artiklan 2 kohdan mukaiset valitukset toimitettiin parlamentin pääsihteerille.

8. Parlamentin työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi 9.11.2007 seitsemän kahdeksasta kantelijasta tekemät valitukset. SM:n kanteluun AAC ei vastannut ennen määräajan päättymistä, joten se hylkäsi implisiittisesti myös tämän valituksen. Komission tarkastusviranomainen hylkäsi N:n kantelun 28.11.2007. Se huomautti, että kun agentti lopettaa tehtävänsä, myös agentin ja toimielimen välinen sopimussuhde päättyy. Näin ollen sopimuksesta johtuvat edut, mukaan lukien sihteeristökorvaus, lakkautettiin samalla hetkellä.

9. EPA:n tapauksesta parlamentin työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen totesi, että jos toimihenkilön tehtävät päättyvät jopa väliaikaisesti 1.5.2004 jälkeen, toimielimellä on oikeus ja jopa velvollisuus soveltaa uusien henkilöstösääntöjen säännöksiä, joissa ei enää säädetä sihteeristökorvauksesta, kun uusi sopimus allekirjoitetaan.

10. Kuuden muun valituksen tekijän osalta tarkastusviranomainen antoi seuraavat selitykset:

i) Sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmää ei ollut olemassa vanhoissa henkilöstösäännöissä.

ii) Liitteessä XIII olevan 18 artiklan säännöksiä ei voida tulkita siten, että sihteeristökorvausta koskeva etuus ulotettaisiin koskemaan uutta henkilöstöryhmää eli sopimussuhteisia toimihenkilöitä.

iii) Parlamentin, neuvoston, komission ja yhteisöjen tuomioistuimen hallintopäälliköiden 15.5.2007 pidetystä kokouksesta kävi ilmi, että asiaa koskevien säännösten tulkinnassa oli eroja. Neuvosto ja komissio katsoivat, että oikeutta sihteeristökorvaukseen sovellettiin vain, jos 30. huhtikuuta 2004 voimassa ollut erityinen työsuhde oli edelleen olemassa, kun taas parlamentti ja tuomioistuin katsoivat, että sihteeristökorvaus oli henkilökohtainen saavutettu oikeus (droit acquis), joka olisi säilytettävä myös työsuhteen muuttuessa. Yksikään toimielin ei kuitenkaan katsonut, että sihteeristökorvaus olisi pidettävä voimassa sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi muuttuneiden toimihenkilöiden osalta.

Tutkimuksen kohde

11. Tutkimuksen aloittamisesta 19. toukokuuta 2008 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamies pyysi parlamenttia antamaan lausunnon seuraavasta väitteestä ja väitteestä:

Kantelijat väittivät, että kun parlamentti epäsi heiltä oikeuden uusien henkilöstösääntöjen mukaiseen sihteeristökorvaukseen, se toimi virheellisesti, mielivaltaisesti ja loukkasi oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.

Kantelijat vaativat, että parlamentin olisi myönnettävä heille sihteeristökorvaus uudelleen 1. toukokuuta 2004 jälkeen, jolloin he tekivät uudet sopimukset ylimääräisinä toimihenkilöinä tai sopimussuhteisina toimihenkilöinä.

12. Yhden kantelijan, N:n, tapauksessa oikeusasiamies totesi, että päätöksen sihteeristökorvauksen epäämisestä hänen tapauksessaan oli tehnyt komission toimivaltainen viranomainen, jossa hän työskenteli tuolloin. Oikeusasiamies ilmoitti näin ollen kantelijoille, että N:n tilanteen osalta ei ollut riittäviä perusteita tutkia parlamenttia. Näin ollen tässä tutkimuksessa käsitellään kantelua vain siltä osin kuin se koskee kahdeksaa muuta kantelijaa.

Tiedustelu

13. Kantelu toimitettiin parlamentille lausuntoa varten. Parlamentti antoi lausuntonsa 23. lokakuuta 2008. Lausunto toimitettiin kantelijoille, jotka lähettivät huomautuksensa 17. marraskuuta 2008. Nämä huomautukset koskivat sekä käsiteltävänä olevaa asiaa että kantelua 572/2008/OV.

14. Oikeusasiamies pyysi 19. toukokuuta 2009 parlamentilta lisätietoja. Parlamentti antoi täydentävän lausuntonsa 1. lokakuuta 2009. Oikeusasiamies lähetti sen kantelijoille, jotka lähettivät lisähuomautuksensa 23. marraskuuta 2009.

15. Oikeusasiamies teki 30. maaliskuuta 2010 parlamentille sovintoratkaisuehdotuksen. Parlamentti lähetti vastauksensa 8. kesäkuuta 2010. Vastaus toimitettiin kantelijoille, jotka lähettivät lisähuomautuksensa 28 päivänä heinäkuuta 2010. Oikeusasiamiehen toimisto otti 19. lokakuuta 2010 puhelimitse yhteyttä yhteen kantelijoista saadakseen ajantasaista tietoa jatkokehityksestä, johon kantelijat viittasivat lisähuomautuksissaan, eli siitä, että oikeudellisen yksikön ja pääsihteerin oli tarkasteltava asiaa uudelleen yhteydenpidon vuoksi.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Sihteeristökorvauksen perusteetonta epäämistä koskeva väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

16. Sihteeristökorvauksen oikeusperustan osalta kantelijat muistuttivat, että vanhojen henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaa 4 a artiklaa, jossa säädettiin sihteeristökorvauksesta, sovelletaan myös muuhun henkilöstöön. Lisäksi uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa säädetään sihteeristökorvauksen jatkamisesta. Kantelijat viittasivat myös muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevaan 1 artiklaan, jonka mukaan henkilöstösääntöjen liitteen XIII säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on otettu palvelukseen 30 päivänä huhtikuuta 2004. Sihteeristökorvaukseen huhtikuussa 2004 oikeutettujen edunsaajien käsitteen osalta kantelijat huomauttivat, että lainsäätäjä ei asettanut mitään erityisehtoa liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa. Myöskään sillä seikalla, että huhtikuussa 2004 korvauksesta hyötyneestä toimihenkilöstä oli tullut virkamies tai sopimussuhteinen toimihenkilö, ei pitäisi olla vaikutusta etuudensaajan käsitteeseen.

17. Kantelijat viittasivat myös lainsäätäjän aikomuksiin ja muistuttivat henkilöstösääntöjen uudistuksen historiasta, erityisesti silloisen komission varapuheenjohtajan Kinnockin lausunnoista, sillä hän oli heidän mielestään luvannut säilyttää oikeuden sihteeristökorvaukseen. He totesivat, että parlamentin kantaa, jonka mukaan henkilöstöä, jonka työsopimuksia on muutettu 1. toukokuuta 2004 jälkeen, on pidettävä uutena henkilöstönä, jolla ei ole oikeutta sihteeristökorvaukseen, ei voida hyväksyä.

18. Kantelijat väittivät, että sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmä mainittiin ensimmäisen kerran henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 723/2004 [1], jäljempänä 'asetus 723/2004'. Kantelijoiden mukaan ylimääräiset toimihenkilöt joutuivat hyväksymään voimassa olevien sopimustensa muuttamisen ja allekirjoittamaan uusia sopimuksia sopimussuhteisina toimihenkilöinä. Parlamentti olisi voinut välittömästi ehdottaa kantelijoille sopimusten allekirjoittamista väliaikaisina toimihenkilöinä, kuten se teki muissakin tapauksissa. Parlamentti on näin ollen loukannut yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita, koska väliaikaisia toimihenkilöitä koskevia sopimuksia on tarjottu mielivaltaisesti. Lisäksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 52 artiklan perusteella kantelijoiden sopimuksia avustavina toimihenkilöinä olisi voitu jatkaa 31 päivään joulukuuta 2007.

19. Kantelijat viittasivat myös määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28 päivänä kesäkuuta 1999 annettuun neuvoston direktiiviin 1999/70/EY [2] ja asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön, jossa yhteisöjen tuomioistuimet pitivät työllisyyden vakautta erityisen tärkeänä ja ottivat huomioon työsopimusten keston ja uusimisen. Kantelijoiden mukaan joidenkin heidän parlamentille tarjoamiensa palvelujen keskeytymistä ei voitu pitää heidän työsuhteensa täydellisenä keskeytymisenä. Tämä johtui siitä, että heidän palvelussuhteensa uusiminen oli molempien osapuolten ja erityisesti parlamentin edun mukaista. Kantelijat väittivät lisäksi, että niiden yksiköissä oli itse asiassa jatkuvuutta, koska ne jatkoivat samaa työtä saman yksikönpäällikön palveluksessa ja samassa toimistossa.

20. Kantelijat huomauttivat lopulta, että oli olemassa jotain mielivaltaista ja pahaa (ranskankielisessä alkutekstissä: "une attitude maléfique") koko asiasta. Niiden mukaan oli nimittäin mahdollista päätellä, että parlamentin hallinto oli peruuttanut sihteeristökorvauksen luokittelemalla sopimukset uudelleen.

21. Parlamentti esitti lausunnossaan seuraavat huomautukset:

22. SM:n ja EPA:n tapausten osalta parlamentti huomautti, että sihteeristökorvauksen maksaminen keskeytettiin sen jälkeen, kun SM:n ja EPA:n palvelusaika parlamentin palveluksessa oli päättynyt 1.5.2004. Parlamentti katsoi näin ollen, että SM:n ja P:n tekemät kantelut olivat verrattavissa kantelun 572/2008/OV kantelijoiden tilanteeseen.

23. Parlamentti huomautti L:n tapauksesta, että hänet otettiin palvelukseen 1.7.2005 alkaen tehtäväryhmän II palkkaluokan 7 palkkatasolle 1 sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi. Se väitti, että sen jälkeen, kun kantelija oli otettu palvelukseen 18 artiklassa säädettyä palkkaluokkaa korkeampaan palkkaluokkaan, hänellä ei enää ollut oikeutta sihteeristökorvaukseen kyseisestä päivästä alkaen. Parlamentti katsoi näin ollen, että hänen valituksensa oli hylättävä perusteettomana.

i) Uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa tarkoitetun sihteeristökorvauksen saajan käsitteen osalta

24. Parlamentti katsoi, että myös viiden muun kantelijan, joiden asioita oikeusasiamies oli tutkinut, tekemä kantelu oli perusteeton. Se huomautti, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 18 artikla on osa siirtymäjärjestelyä ja että lainsäätäjän yleisenä tavoitteena oli poistaa asteittain sihteeristökorvaus. Näin ollen kyseisessä säännöksessä ei missään tapauksessa voida säätää riidanalaisen järjestelmän rajoittamattomasta jatkamisesta. Parlamentti huomautti, että säätäessään, että edunsaajat, joilla oli oikeus sihteeristökorvaukseen ennen 1.5.2004, voivat pitää sen palkkaluokkaan 6 asti, lainsäätäjä edellytti asianomaisen toimihenkilön ja toimielimen välisen työsuhteen jatkamista yhden tai useamman sopimuksen tai sopimuksen jatkamisen perusteella, jos sopimussuhde oli olemassa ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa. Toisin sanoen henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 18 artiklan soveltaminen edellytti yhteyttä ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa voimassa olleeseen järjestelmään. Näin ollen silloin, kun uuden järjestelmän mukaisesti tehtiin työsopimus, jota ei ollut olemassa ennen 1.5.2004 – kuten muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen IV osaston nojalla palvelukseen otettujen sopimussuhteisten toimihenkilöiden tapauksessa – liitteessä XIII olevaa 18 artiklaa ei voitu soveltaa. Koska uusien henkilöstösääntöjen nojalla sopimussuhteisina toimihenkilöinä työskentelevien henkilöiden oikeudesta sihteeristökorvaukseen ei ollut säädetty, kantelijoilla ei näin ollen ollut perusteita vaatia, että heidän oikeutensa korvaukseen säilyisi. Muunlainen tulkinta olisi ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön kanssa. Kaikki asianomaiset kantelijat oli otettu palvelukseen sopimussuhteisina toimihenkilöinä 1. toukokuuta 2004 jälkeen. Parlamentti väitti, että se oli näin ollen toiminut uusien henkilöstösääntöjen vaatimusten mukaisesti lopettaessaan heille maksettavan sihteeristökorvauksen maksamisen.

ii) Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden väitetyn loukkaamisen osalta

25. Parlamentti katsoi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaatteen täytäntöönpano ei saa rajoittaa yhteisön lainsäätäjän toimintamahdollisuuksia. Yhteisön lainsäätäjä voi erityisesti milloin tahansa tehdä henkilöstösääntöihin muutoksia, joiden se katsoo olevan yksikön edun mukaisia, vaikka ne olisivat vähemmän suotuisia asianomaisille virkamiehille, edellyttäen, että vahvistetaan riittävän pitkä siirtymäkausi [3]. Virkamiehillä ei siis ole oikeutta odottaa, että henkilöstösäännöt pysyvät samoina kuin palvelukseenottohetkellä. Näin ollen sopimussuhteisina toimihenkilöinä 1.5.2004 jälkeen palvelukseen otettuja toimihenkilöitä on pidettävä uusina toimihenkilöinä, joihin sovelletaan uusissa henkilöstösäännöissä säädettyjä oikeudellisia järjestelyjä. Näin ollen oikeusvarmuuden periaatteella ei voida perustella sihteerikorvauksen maksamisen jatkamista sopimussuhteisina toimihenkilöinä 1.5.2004 jälkeen palvelukseen otetuille toimihenkilöille.

26. Luottamuksensuojan periaatteen osalta parlamentti korosti, että yhteisöjen tuomioistuimet olivat katsoneet, että oikeus vedota tähän periaatteeseen koskee jokaista yksityistä, joka on tilanteessa, josta ilmenee, että kun yhteisön hallinto on antanut hänelle erityisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja hyväksytyistä ja luotettavista lähteistä, hänelle on syntynyt perusteltuja odotuksia. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että tällaisten vakuuttelujen on oltava henkilöstösääntöjen säännösten ja yleisesti sovellettavien sääntöjen [4] mukaisia. Käsiteltävänä olevassa asiassa parlamentin sisäisistä yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä tai parlamentin asiasta vastaavien yksiköiden päätöksistä ei voida päätellä, että luottamuksensuojan periaatetta olisi loukattu. Kantelijat eivät voineet vedota parlamentin toimivaltaisten viranomaisten antamiin täsmällisiin, ehdottomiin ja yhtäpitäviin vakuutuksiin henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 18 artiklan virheellisen tulkinnan tueksi. Parlamentti ei ollut koskaan sitoutunut siihen, että sopimussuhteiset toimihenkilöt olisivat oikeutettuja sihteeristökorvaukseen.

iii) Direktiivin 1999/70/EY väitetyn rikkomisen osalta

27. Parlamentti korosti, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 288 artiklan mukaisesti direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille. Tästä seuraa, että direktiiviä 1999/70 ei voida soveltaa yhteisön toimielimen ja sen henkilöstön välisiin työsuhteisiin, joita säännellään henkilöstösäännöillä. Direktiiviin 1999/70 ei myöskään sisälly minkäänlaista viittausta sihteerikorvauksen kaltaisten rahallisten oikeuksien säilyttämiseen.

28. Kantelijat huomauttivat huomautuksissaan, että parlamentti oli tulkinnut hyvin suppeasti uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevaa 18 artiklaa. He väittivät, että parlamentin hallinto olisi voinut ehdottaa muutoksia nykyisiin sopimuksiin sen sijaan, että se olisi pakottanut heidät allekirjoittamaan uusia sopimuksia, jolloin ongelmaa ei olisi syntynyt. Todellisuudessa heidän sopimuksensa oli uusittu, vaikka sopimusten palkkaluokka tai luokittelu muuttui tämän seurauksena. Kantelijat totesivat, että 18 artiklassa käytetyt sanat ”edunsaajat”,”jotka olivat oikeutettuja tukeen 1 päivää toukokuuta 2004 edeltävänä kuukautena” ja ”on säilytettävä” olivat hyvin selkeitä eivätkä jättäneet tulkinnanvaraa. Kantelijat katsoivat näin ollen, että jokainen 18 artiklan tulkinta, jossa ei säädetä oikeudesta sihteeristökorvaukseen heidän tilanteensa kaltaisessa tilanteessa, oli merkki huonosta tahdosta ja hallinnollisesta epäkohdasta.

29. Oikeusasiamies pyysi 19. toukokuuta 2009 parlamentilta lisätietoja viiden kantelijan tilanteesta. Kantelijat otettiin palvelukseen sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi 1. toukokuuta 2004 jälkeen ja välittömästi ylimääräisten työsopimustensa päättymisen jälkeen.  Oikeusasiamies huomautti parlamentille osoittamassaan kirjeessä, että parlamentin perustelut sille, että kantelijoilta evättiin oikeus sihteeristökorvaukseen, vaikuttivat perustuvan kahteen näkökohtaan. Yhtäältä sihteerikorvausta koskevan oikeuden säilyminen edellytti työsuhteen jatkumista 1.5.2004 jälkeen yhden tai useamman sellaisen sopimuksen perusteella, jossa sopimussuhde oli tehty ennen 1.5.2004. Tällaista jatkuvuutta ei ollut silloin, kun väliaikaisista tai ylimääräisistä toimihenkilöistä tuli sopimussuhteisia toimihenkilöitä, ja tämä ura-alue oli otettu käyttöön vasta 1.5.2004 alkaen. Toiseksi se, että kantelijoiden kanssa samassa asemassa oleville sopimussuhteisille toimihenkilöille myönnettäisiin oikeus saada sihteerikorvaus, olisi vastoin yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntöä, jonka mukaan taloudellisia etuja koskevia sääntöjä on tulkittava suppeasti.

30. Ensimmäisestä näkökohdasta oikeusasiamies huomautti, että parlamentti oli suostunut säilyttämään ennen 1. toukokuuta 2004 palveluksessa olleiden ylimääräisten toimihenkilöiden, joiden työsopimuksia jatkettiin tai joista tuli väliaikaisia toimihenkilöitä tai virkamiehiä 1. toukokuuta 2004 jälkeen, sihteeristökorvauksen. Parlamentti oli myös suostunut toimimaan samalla tavalla niiden väliaikaisten toimihenkilöiden osalta, joista tuli virkamiehiä kyseisen päivämäärän jälkeen. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevassa 1 artiklassa säädetään, että henkilöstösääntöjen liitteen XIII säännöksiä" sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on otettu palvelukseen 30 päivänä huhtikuuta 2004". Kun otetaan huomioon, että muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sovelletaan myös sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, vaikuttaa siltä, että asiaa koskevat säännöt eivät sinänsä estäisi pitämästä voimassa ylimääräisten tai väliaikaisten toimihenkilöiden, joista on myöhemmin tullut sopimussuhteisia toimihenkilöitä, sihteeristökorvausta, varsinkin kun etuus on tarkoitus säilyttää "ad personam". Toisen seikan osalta oikeusasiamies kiinnitti parlamentin huomion siihen, että se oli suostunut säilyttämään sihteeristökorvauksen ennen 1.5.2004 palveluksessa olleille ylimääräisille toimihenkilöille, joiden työsopimusta jatkettiin tai joista tuli väliaikaisia toimihenkilöitä tai virkamiehiä 1.5.2004 jälkeen, sekä väliaikaisille toimihenkilöille, joista tuli virkamiehiä 1.5.2004 jälkeen. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies pyysi parlamenttia selittämään, miksi se piti kyseisiä kantelijoita koskevaa kantaansa perusteltuna, kun otetaan huomioon esitetty taloudellisten etujen suppea tulkinta.

31. Parlamentti huomautti vastauksessaan ensimmäisestä seikasta, jonka mukaan liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa säädettyjä siirtymätoimenpiteitä ei voida soveltaa, kun uusi työsopimus on tehty uusien henkilöstösääntöjen nojalla 1.5.2004 jälkeen. Parlamentti viittaa lisäksi komission laatimaan selittävään esitteeseen, jossa on Kinnockin esipuhe ja jossa todetaan nimenomaisesti, että "nykyiset edunsaajat säilyttävät henkilökohtaisesti sihteerikorvauksen palkkaluokkaan AST 6 asti ja että se lakkautetaan uuden henkilöstön osalta"[5] (kursivointi tässä). Se viittasi myös oikeusasiamiehen 20. huhtikuuta 2009 asiassa 572/2008/OV tekemän päätöksen 25 kohtaan, jossa oikeusasiamies totesi, että lainsäätäjän tarkoituksena ei selvästikään ollut ulottaa sihteeristökorvausta koskemaan vasta palvelukseen otettua henkilöstöä. Koska ei ole olemassa nimenomaisia säännöksiä, joiden mukaan korvaus olisi maksettava henkilöille, jotka on otettu palvelukseen sopimussuhteisina toimihenkilöinä uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti, parlamentilla ei näin ollen ollut oikeudellista velvoitetta jatkaa sihteeristökorvauksen maksamista viidelle kantelijalle.

32. Parlamentti toisti myös, että asiassa Pickering annetun tuomion perusteella sen palveluksessa oleva henkilöstö ei voi vedota siihen, että heihin sovelletaan edelleen heidän hyväkseen henkilöstösääntöjen säännöksiä, joita heihin sovellettiin heidän aikaisempien sopimustensa nojalla. Parlamentti korosti myös, että toimihenkilön taloudelliset oikeudet eivät määräydy ainoastaan toimielimen kanssa tehdyn sopimuksen luonteen perusteella, vaan ne lakkaavat, kun aikaisempi sopimus ylimääräisenä tai väliaikaisena toimihenkilönä päättyy. Viisi kantelijaa, jotka on otettu palvelukseen sopimussuhteisina toimihenkilöinä 1. toukokuuta 2004 jälkeen, on katsottava uusiksi toimihenkilöiksi uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti. Vanhojen henkilöstösääntöjen, jotka eivät olleet enää voimassa silloin, kun toimielimen kanssa tehtiin uusi työsopimus, soveltaminen ei ollut asianomaisen toimihenkilön saavutettu oikeus.

33. Oikeusasiamiehen esittämän toisen seikan osalta parlamentti totesi, että liitteessä XIII oleva 18 artikla merkitsi sitä, että sihteeristökorvausta saavien henkilöiden ja vanhojen henkilöstösääntöjen oikeudellisen järjestelmän välillä oli jatkuva sopimussuhde. Toisin sanoen ylimääräisillä tai väliaikaisilla toimihenkilöillä, jotka saivat sihteeristökorvausta 30.4.2004 ja jotka jatkoivat palveluksessa tämän päivämäärän jälkeen joko väliaikaisina toimihenkilöinä tai virkaharjoittelijoina, oli oikeus korvaukseen edellyttäen, että heidän työskentelynsä ei ollut keskeytynyt. Sihteeristökorvaus pidettiin näin ollen henkilökohtaisesti. Yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena oli kuitenkin tehdä henkilöstösäännöissä oikeudellinen ero yhtäältä sopimussuhteisten toimihenkilöiden ja toisaalta virkamiesten tai väliaikaisten toimihenkilöiden välillä takuiden, sosiaalietuuksien tai palkkojen osalta. Tällaisessa tapauksessa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei sovellettu. Parlamentti viittasi tässä yhteydessä oikeuskäytäntöön, jonka mukaan

" yhteisöjen palveluksessa olevien eri henkilöryhmien asemaa koskevia nykyisiä eroja ei voida kyseenalaistaa, koska jotkut ryhmät voivat saada etuuksia, joita ei myönnetä muille. Itse asiassa kunkin henkilöstöryhmän määritelmä vastaa yhteisön hallinnon oikeutettuja tarpeita ja sen tehtävien luonnetta"[6] (kursivointi tässä).

34. Näissä olosuhteissa parlamentti vapautettiin kaikista taloudellisista velvoitteista sopimussuhteisia toimihenkilöitä kohtaan, ja se sovelsi tiukasti taloudellisia etuuksia koskevia sääntöjä. Toisin sanoen uusissa henkilöstösäännöissä vahvistetuissa sopimussuhteisia toimihenkilöitä koskevissa säännöissä ei säädetty sihteeristökorvauksen säilyttämisestä entisten ylimääräisten toimihenkilöiden osalta, joista tuli sopimussuhteisia toimihenkilöitä.

35. Parlamentti totesi, että eri toimielinten hallintopäälliköiden välillä oli tulkintaeroja sen suhteen, oliko sihteerikorvauksen maksamista jatkettava sopimussuhteen muuttuessa. Parlamentti ja yhteisöjen tuomioistuin olivat ainoat toimielimet, jotka omaksuivat joustavan lähestymistavan saavutettujen henkilökohtaisten oikeuksien säilyttämiseen, kun henkilöstösääntöjen mukaista sopimussuhdetta muutettiin esimerkiksi virkamiehiksi tulevien väliaikaisten toimihenkilöiden osalta. Yksikään yhteisön toimielimistä ei kuitenkaan pitänyt voimassa sopimussuhteisina toimihenkilöinä 1.5.2004 jälkeen palvelukseen otettujen henkilöiden sihteeristökorvausta. Parlamentti huomautti lisäksi, että uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 18 artikla on osa siirtymätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa asteittain sihteeristökorvaus.

36. Huomautuksissaan kantelijat toistivat aiemmin esittämänsä väitteet. Ne väittivät, että pelkästään se seikka, että sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmä on perustettu 1.5.2004 alkaen sovellettavilla henkilöstösäännöillä, ei riitä hylkäämään liitteessä XIII olevan 18 artiklan siirtymätoimenpiteiden soveltamista. Kantelijat väittivät, että uusia henkilöstösääntöjä ei itse asiassa ollut, koska asetus 723/2004/EY oli vain henkilöstösääntöjen muutos. Sopimussuhteinen henkilöstö ei myöskään ollut uusi henkilöstöryhmä. Kantelijoiden mukaan lainsäätäjä korvasi ylimääräisten toimihenkilöiden luokan ylimääräisiä tehtäviä hoitavien sopimussuhteisten toimihenkilöiden luokalla (ranskaksi contractuel auxiliaire). Ne viittasivat komission tässä yhteydessä laatimaan selittävään esitteeseen ja väittivät, että tarkoituksena oli ollut säilyttää sihteeristökorvaus kaikkien niiden edunsaajien osalta, jotka olivat saaneet sitä ennen 1 päivää toukokuuta 2004. Ne väittivät, että liitteessä XIII olevaan 18 artiklaan sisältyvää tuensaajan käsitettä ei ollut millään tavoin rajoitettu, joten sitä sovellettiin koko henkilöstöön uutta henkilöstöä lukuun ottamatta. Kantelijat katsoivat kuitenkin, että he eivät kuuluneet luokkaan ”uusi henkilöstö”.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

37. Huhtikuun 30 päivään 2004 voimassa olleiden henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 a artiklassa säädettiin, että "C-ura-alueen virkamiehelle, joka työskentelee kopiointitypistinä, pikakirjoittajana, teleksioperaattorina, varitypistinä, toimeenpanevana sihteerinä tai pääsihteerinä, voidaan maksaa kiinteämääräinen korvaus", jäljempänä 'sihteerikorvaus'. Huhtikuun 30 päivään 2004 voimassa olleiden muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 21 artiklassa säädettiin seuraavaa: Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaa 4 a kohtaa, joka koskee ... väliaikaisten kiinteiden korvausten maksamista, sovelletaan [väliaikaisiin toimihenkilöihin] soveltuvin osin." Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 65 artiklassa säädettiin, että ”henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaa … 4 a artiklaa, joka koskee …-ohjelman väliaikaisten kiinteiden korvausten maksamista, sovelletaan [ylimääräisiin toimihenkilöihin] soveltuvin osin”.

38. Asetuksella 723/2004 kumottiin henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 4 a artikla. Uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII (Siirtymätoimenpiteet) olevan 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan ”[b]ensisijaisten toimihenkilöiden, joilla oli oikeus henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa entisessä 4 a artiklassa tarkoitettuun kiinteämääräiseen korvaukseen 1 päivää toukokuuta 2004 edeltävänä kuukautena, on pidettävä se henkilökohtaisesti palkkaluokassa 6 – –”. Lisäksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan ainoan liitteen, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että ”henkilöstösääntöjen liitteen XIII säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on otettu palvelukseen 30 päivänä huhtikuuta 2004”.

39. Oikeusasiamies katsoi, että käsiteltävässä asiassa oli erotettava toisistaan kolme erilaista tilannetta.

40. Oikeusasiamies totesi ensinnäkin SM:n ja EPA:n tilanteesta, että heidän palveluksensa parlamentin palveluksessa keskeytettiin kuukaudeksi (elokuu 2004) ja kolmeksi kuukaudeksi (kesäkuusta elokuuhun 2004). Koska he aloittivat sopimussuhteisena toimihenkilönä 1.5.2004 jälkeen, heidän oikeudellista asemaansa oli arvioitava uusien henkilöstösääntöjen perusteella, joissa ei enää säädetä sihteeristökorvauksesta. Uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa säädetään, että ne edunsaajat, joilla oli huhtikuussa 2004 oikeus sihteeristökorvaukseen, voivat pitää sen henkilökohtaisesti palkkaluokkaan 6 asti. On kiistatonta, että sekä SM:llä että EPA:lla oli oikeus sihteerikorvaukseen huhtikuussa 2004. Se, että 18 artiklassa käytetään sanaa "pitää" merkitsee kuitenkin myös sitä, että palvelun on jatkuttava myös 1 päivän toukokuuta 2004 jälkeen. Näin ollen kahden kantelijan kaltaisilla toimihenkilöillä, jotka saivat korvauksen huhtikuussa 2004 mutta lopettivat sen jälkeen työskentelyn parlamentissa ja jotka otettiin palvelukseen vasta 1.5.2004 jälkeen, ei ole oikeutta saada uudelleen sihteeristökorvausta. SM:n ja EPA:n tilanne oli sama kuin kantelijoiden tilanne asiassa 572/2008/OV. Oikeusasiamiehen kyseisessä asiassa tekemän arvioinnin jälkeen hän päätti tutkimuksensa 20. huhtikuuta 2009 toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut ilmennyt.

41. Sama päätelmä pätee nyt käsiteltävässä asiassa SM:n ja EPA:n kanteluun, joka koskee i) oikeusvarmuuden periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen väitettyä loukkaamista, ii) heidän direktiiviin 1999/70/EY perustuvia väitteitään ja iii) heidän väitettään siitä, että parlamentin toiminnassa oli jotain mielivaltaista ja pahaa ("une attitude maléfique"). Asiassa 572/2008/OV tekemässään päätöksessä oikeusasiamies ei havainnut näissä kohdissa hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies katsoi erityisesti, että oikeusvarmuuden periaatetta ei ollut loukattu, koska yhteisön lainsäätäjä oli suunnitellut siirtymätoimenpiteitä. Hän huomautti myös, että kantelijat eivät kyenneet osoittamaan, että oli annettu täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja siitä, että 1.5.2004 jälkeen sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi vastikään palvelukseen otetut toimihenkilöt voisivat saada sihteeristökorvauksen. Oikeusasiamies katsoi myös, että kantelijoiden direktiiviin 1999/70/EY perustuvaa väitettä ei ollut tarpeen tutkia yksityiskohtaisemmin, koska kantelijat eivät täsmentäneet täsmällisesti, miksi he katsoivat, että parlamentin lähestymistapa ei ollut direktiivin mukainen. Parlamentin väitetystä vallan väärinkäytöstä oikeusasiamies totesi, että kantelijoiden esiin tuomat tosiseikat eivät riittäneet osoittamaan tällaista väärinkäyttöä.

42. Toiseksi oikeusasiamies totesi L:n tilanteesta, että hän työskenteli ylimääräisenä toimihenkilönä 30.6.2005 saakka ja että hän sai sihteerinpalkkiota kyseiseen päivään saakka. Hänet otettiin 1.7.2005 alkaen palvelukseen sopimussuhteisena toimihenkilönä palkkaluokkaan 7. Näissä olosuhteissa L:ään ei missään tapauksessa voitu soveltaa uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 18 artiklan siirtymäsäännöksiä, koska kyseisessä säännöksessä säädetään, että korvaus voidaan pitää henkilökohtaisesti voimassa ainoastaan palkkaluokkaan 6 asti . Tapauksen tämän näkökohdan osalta ei näin ollen todettu hallinnollista epäkohtaa.

43. Oikeusasiamies tutki kolmanneksi viiden muun kantelijan tilannetta. Hän totesi, että nämä kantelijat otettiin palvelukseen parlamentin sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi 1. toukokuuta 2004 jälkeen. Kantelijoiden oikeudellista asemaa oli näin ollen arvioitava uusien henkilöstösääntöjen perusteella, mukaan lukien liitteessä XIII oleva 18 artikla, jonka mukaan ne edunsaajat, joilla oli huhtikuussa 2004 oikeus sihteeristökorvaukseen, voivat pitää sen henkilökohtaisesti palkkaluokkaan 6 asti. On kiistatonta, että mainituilla viidellä kantelijalla oli oikeus sihteerikorvaukseen ja että he saivat sen huhtikuussa 2004, minkä vuoksi he täyttivät 18 artiklan ensimmäisen edellytyksen.

44. Parlamentti väitti lähinnä, että uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa säädetty etuus oli ainoastaan niiden virkamiesten tai väliaikaisten toimihenkilöiden käytettävissä, jotka olivat saaneet sihteeristökorvauksen huhtikuussa 2004, mutta ei niiden henkilöiden käytettävissä, jotka oli otettu palvelukseen sopimussuhteisina toimihenkilöinä 1. toukokuuta 2004 jälkeen. Perustellakseen kantaansa parlamentti huomautti, että sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmä otettiin käyttöön vasta uusissa henkilöstösäännöissä, joten sitä ei ollut olemassa ennen 1.5.2004.

45. On riidatonta, että sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmä syntyi vasta 1.5.2004. On kuitenkin vielä tutkittava, merkitsikö tämä seikka yksin sitä, että parlamentin kanta oli perusteltu.

46. Uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevaa 18 artiklaa sovelletaan "edunsaajiin", joilla oli oikeus sihteeristökorvaukseen huhtikuussa 2004. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevassa 1 artiklassa säädetään, että henkilöstösääntöjen liitteen XIII säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin "muuhun henkilöstöön, joka on otettu palvelukseen 30 päivänä huhtikuuta 2004". On kuitenkin kiistatonta, että kyseisenä päivänä kyseiset viisi kantelijaa työskentelivät avustavina toimihenkilöinä. Aiempien henkilöstösääntöjen mukaan ylimääräiset toimihenkilöt olivat muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa tarkoitettuja "muita toimihenkilöitä"(ks. 30. huhtikuuta 2004 asti voimassa olleiden palvelussuhteen ehtojen 1 artikla). Kun otetaan huomioon, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevassa 1 artiklassa viitataan henkilöihin, jotka työskentelivät muina toimihenkilöinä 30 päivänä huhtikuuta 2004, se kattoi selvästi mainitut kantelijat. Näissä olosuhteissa parlamentin väite, jonka mukaan asiaankuuluvia siirtymäsäännöksiä ei voitu soveltaa analogisesti sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, perustui virheelliseen lähtökohtaan.

47. AAC väitti 9 päivänä marraskuuta 2007 tekemissään päätöksissä, joilla se hylkäsi kantelijoiden valitukset, että asiaankuuluvia siirtymäsäännöksiä ei sovelleta sopimussuhteisiin toimihenkilöihin. Sen mielestä ei ollut loogista, että lainsäätäjä olisi halunnut sopimussuhteisen toimihenkilön oikeuden sihteerikorvaukseen päättyvän ennen kuin hän siirtyi tehtäväryhmän II viimeiseen palkkaluokkaan. Parlamentti ei ole tästä väitteestä antamassaan lausunnossa vedonnut tähän väitteeseen. Oikeusasiamies piti kuitenkin hyödyllisenä käsitellä asiaa.

48. Tässä yhteydessä on huomattava, että uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa säädetään, että sihteerikorvaus pidetään henkilökohtaisesti voimassa palkkaluokkaan 6 asti. Henkilöstösääntöjen 5 artiklan mukaan virkamiehillä on kaksi tehtäväryhmää: AD ja AST. Ura-alueen AD virkamiehet luokitellaan palkkaluokkiin AD 5–AD 16. Ura-alueen AST virkamiehet luokitellaan palkkaluokkiin AST 1–AST 11. Palkkaluokka AST 6 on tarkoitettu virkamiehille, jotka työskentelevät esimerkiksi virkamiehinä, kun taas palkkaluokka AST 7 on tarkoitettu virkamiehille, jotka työskentelevät esimerkiksi ylempinä virkamiehinä. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan mukaan väliaikaisiin toimihenkilöihin sovelletaan samoja henkilöstöryhmiä. Uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 18 artikla merkitsisi näin ollen sitä, että lainsäätäjä olisi tarkoittanut seuraavaa: jos virkailijat täyttävät tässä säännöksessä säädetyt edellytykset, heillä olisi oikeus pitää sihteerikorvaus siihen asti, kunnes heidät ylennettäisiin ja heistä tulisi ylempiä virkamiehiä. Ylimääräisten toimihenkilöiden osalta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 53 artiklassa säädetään neljästä ura-alueesta, joihin kuuluu yhteensä yhdeksän ryhmää (I–IX). Ryhmä VII vastaa sihteerejä ja toimistotyöntekijöitä, kun taas ryhmä VI on tarkoitettu kokeneille sihteereille tai toimistotyöntekijöille. Sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 80 artiklassa säädetään neljästä tehtäväryhmästä, joihin kuuluu 18 palkkaluokkaa. Tehtäväryhmä II, joka kattaa palkkaluokat 4–7, on tarkoitettu ”virkamies-ja sihteeritehtäviin, toimistonhoitoon ja muihin vastaaviin tehtäviin, jotka suoritetaan virkamiesten tai väliaikaisten toimihenkilöiden valvonnassa”. Toisin kuin virkamiehiä, väliaikaisia toimihenkilöitä ja ylimääräisiä toimihenkilöitä koskevissa säännöissä, tehtäväryhmä II ei näin ollen tee eroa asianomaisen henkilöstön virkaiän mukaan. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että tehtäväryhmä II kattaa sekä toimihenkilöt että ylemmät toimihenkilöt ja kattaa neljä palkkaluokkaa, on täysin mahdollista, että ylemmät toimihenkilöt kuuluvat näistä palkkaluokista korkeimpaan eli palkkaluokkaan 7. Sopimussuhteisilla toimihenkilöillä, jotka siirtyvät ylemmän toimihenkilön tehtävään, ei näin ollen olisi enää oikeutta sihteeristökorvaukseen, kuten virkamiehillä ja väliaikaisilla toimihenkilöillä. Näin ollen uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa säädetyn sihteerikorvauksen "palkkaluokkaan 6" voimassa pitämistä koskevan rajoituksen soveltaminen sopimussuhteisiin toimihenkilöihin ei näytä aiheuttavan vaikeuksia. Oli mielenkiintoista huomata, että L:n tapauksessa parlamentti itse totesi, tosin muiden seikkojen ohella, että hänet oli otettu palvelukseen palkkaluokkaan 7, joten hänellä ei ollut oikeutta sihteeristökorvaukseen.

49. Itse asiassa, jos voitaisiin väittää epäjohdonmukaisuutta, se vaikuttaisi koskevan pikemminkin ylimääräisten toimihenkilöiden kuin sopimussuhteisten toimihenkilöiden tilannetta. Kuten edellä todettiin, ryhmä VI kattaa avustavat toimihenkilöt, jotka työskentelevät kokeneina sihteereinä tai toimistotyöntekijöinä. Vaikuttaa siis siltä, että ylempi sihteeri voisi pitää sihteerikorvauksensa, jos hänet palkattaisiin ylimääräisenä toimihenkilönä, mutta ei, jos hän olisi virkamies tai väliaikainen toimihenkilö. Asian kannalta merkityksellisten sääntöjen johdonmukaisuutta koskeva väite vaikutti näin ollen melko heikolta.

50. Näin ollen on vielä tutkittava, voisiko olla olemassa jokin muu syy, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä oleva 1 artikla, luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen liitteen XIII kanssa, ei oikeuta mainittuja viittä kantelijaa jatkamaan sihteeristökorvauksen saamista.

51. Kuten edellä on jo mainittu, se, että uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa käytetään sanaa "pitää" tarkoittaa, että palvelussuhdetta on jatkettava 1. toukokuuta 2004 jälkeen.

52. Kaikki asianomaiset kantelijat allekirjoittivat uuden sopimuksen parlamentin sopimussuhteisina toimihenkilöinä sen jälkeen, kun heidän sopimuksensa ylimääräisinä toimihenkilöinä olivat päättyneet. Näin ollen voitaisiin väittää, että pelkästään tämä seikka riitti sulkemaan pois merkityksellisten siirtymäsäännösten soveltamisen.

53. Oikeusasiamies katsoi, että toimielimen olisi perusteltua tulkita muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä XIII olevaa 18 artiklaa ja liitteessä olevaa 1 artiklaa tällä tavalla. Siirtymäsäännökset koskisivat näin ollen ainoastaan henkilöstöä, jonka työsuhde on jatkunut muuttumattomana 1 päivän toukokuuta 2004 jälkeen. Tällainen suppea tulkinta olisi selvästi sopusoinnussa sen kanssa, että taloudellisia etuja tarjoavia sääntöjä on tulkittava tiukasti. Hallintojohtajien 19. huhtikuuta 2007 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta kävi ilmi, että tämä oli komission ja EU:n neuvoston kanta.

54. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että vaikutti myös oikeutetulta tulkita asiaankuuluvia siirtymätoimenpiteitä siten, että ne kattavat tilanteet, joissa sopimusehtoa on muutettu, edellyttäen, että palvelu on jatkunut. Tämä oli parlamentin lähestymistavan lähtökohtana. Erityisesti edellä mainitun kokouksen pöytäkirjassa todettiin seuraavaa: "pour les représentants du Parlement ..., il s'agit d'un droit acquis ad personam dont aucune disposition expresse ne prévoit la suppression, même en cas de modification du type d'engagement (par exemple, au cas où un agent temporaire devient fonctionnaire). Le représentant du Parlement confirme qu'il considère que l'intéressé doit conserver ce droit ad personam tant que le lien avec l'institution n'est pas rompu".

55. Oikeusasiamies ymmärsi, että edellyttäen, että palvelu on jatkuvaa, parlamentti katsoi, että asiaankuuluvia siirtymätoimenpiteitä voidaan soveltaa seuraavissa tilanteissa: i) kun väliaikaisesta toimihenkilöstä tulee virkamies 1 päivän toukokuuta 2004 jälkeen; ja ii) tapauksissa, joissa ylimääräisestä toimihenkilöstä tulee virkamies tai väliaikainen toimihenkilö 1 päivän toukokuuta 2004 jälkeen.

56. Käsiteltävänä olevan asian osalta vaikutti selvältä, että kyseisten viiden kantelijan tilanne oli jatkunut. Ensinnäkin, toisin kuin SM:n ja EPA:n tilanteessa, heidän palveluksensa ei keskeytynyt. Lisäksi viisi kantelijaa huomautti, että he jatkoivat samaa työtä saman yksikönpäällikön palveluksessa ja samassa toimistossa. Parlamentti ei kiistänyt näitä lausuntoja.

57. Parlamentin itsensä esittämän logiikan perusteella muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevassa 1 artiklassa, luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 18 artiklan kanssa, olevien siirtymäsäännösten olisi näin ollen hyödytettävä myös mainittujen viiden kantelijan kaltaisia henkilöitä, jotka olivat ennen avustavia toimihenkilöitä ja jotka jatkoivat palvelustaan parlamentin palveluksessa sopimussuhteisina toimihenkilöinä välittömästi sen jälkeen, kun heidän avustavina toimihenkilöinä tekemänsä sopimukset olivat päättyneet.

58. Parlamentti perusteli kantaansa, jonka mukaan asiaankuuluvia siirtymäsäännöksiä ei pitäisi soveltaa sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, ainoastaan sillä, että tätä henkilöstöryhmää ei ollut olemassa ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa 1.5.2004. Tämä väite ei kuitenkaan ollut vakuuttava, koska muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevassa 1 artiklassa säädetään, että henkilöstösääntöjen liitteen XIII säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin "muuhun henkilöstöön, joka on otettu palvelukseen 30 päivänä huhtikuuta 2004". Ratkaisevaa ei siis ole 1.5.2004 vallinnut tilanne vaan 30.4.2004 vallinnut tilanne. Kuten edellä on jo selitetty, on kuitenkin kiistatonta, että mainitut viisi kantelijaa kuuluivat "30 päivänä huhtikuuta 2004 palveluksessa olleisiin muihin toimihenkilöihin". Oikeusasiamiehen oli näin ollen vaikea ymmärtää, miten se, että näistä kantelijoista tuli myöhemmin parlamentin sopimussuhteisia toimihenkilöitä, voisi oikeuttaa sen, että heihin ei pitäisi soveltaa parlamentin tulkintaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevasta 1 artiklasta ja uusien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevasta 18 artiklasta. Tämä poikkeus ei ollut parlamentin oman politiikan mukainen, kuten 19. huhtikuuta 2007 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa todetaan.

59. Mitä tulee parlamentin väitteeseen, jonka mukaan lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut laajentaa edunsaajien soveltamisalaa kattamaan sopimussuhteisia toimihenkilöitä, oikeusasiamies totesi, että parlamentti ei esittänyt mitään näyttöä tämän ehdotuksen tueksi. On totta, että vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön parlamentti oli viitannut Kinnockin esipuheeseen selittävässä esitteessä, jossa todettiin, että sihteeristökorvaus " lakkautetaan uuden henkilöstön osalta". Mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, että Kinnockin käyttämää käsitettä "uusi henkilöstö"olisi tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan "sopimussuhteisia toimihenkilöitä", eikä lausunnon todistusarvoa ole tarpeen arvioida.

60. Oikeusasiamies ymmärsi hyvin parlamentin väitteen, jonka mukaan lainsäätäjän yleisenä tavoitteena oli todellakin luopua asteittain sihteeristökorvauksesta ja jonka mukaan liitteessä XIII olevaa 18 artiklaa ei näin ollen voida tulkita siten, että siinä säädettäisiin ”riidanalaisen järjestelmän rajoittamattomasta jatkamisesta”. Oli kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi tämän tavoitteen pitäisi olla merkityksellinen niiden henkilöiden osalta, jotka työskentelivät ylimääräisinä toimihenkilöinä ja jatkoivat sen jälkeen palvelustaan parlamentin palveluksessa sopimussuhteisina toimihenkilöinä, mutta ei muiden toimihenkilöiden osalta, jotka jatkoivat palvelustaan sen jälkeen, kun heidät oli nimitetty virkamiehiksi tai otettu palvelukseen väliaikaisina tai ylimääräisinä toimihenkilöinä.

61. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätteli alustavasti, että parlamentin päätös evätä kyseisiltä viideltä kantelijalta oikeus sihteeristökorvaukseen oli ristiriidassa sen lähtökohdan kanssa, johon sen politiikka tällä alalla perustui, ja että sen päätös oli näin ollen hallinnollinen epäkohta. Näin ollen oikeusasiamies ehdotti parlamentille sovintoratkaisua, jossa parlamenttia kehotettiin harkitsemaan uudelleen päätöstään olla pitämättä sihteeristökorvausta voimassa kyseisten viiden kantelijan osalta.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

62. Parlamentti muistutti vastauksessaan, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevassa 18 artiklassa säädetään, että sihteerikorvaus on pidettävä henkilökohtaisesti palkkaluokkaan 6 asti. Sihteeritehtäviä hoitavat sopimussuhteiset toimihenkilöt voidaan luokitella tehtäväryhmän II palkkaluokkiin 4, 5, 6 tai 7. Kun otetaan huomioon, että palkkaluokka 7 on tehtäväryhmän II viimeinen palkkaluokka ja että sihteeristötehtäviä hoitavat sopimussuhteiset toimihenkilöt voidaan luokitella tähän palkkaluokkaan, olisi ollut epäjohdonmukaista, jos lainsäätäjä olisi halunnut myöntää tämän etuuden sopimussuhteisille toimihenkilöille, mutta samalla päättänyt evätä heiltä etuuden, jos heidät sijoitettaisiin palkkaluokkaan 7.

63. Parlamentti lisäsi, että asiaa koskevien säännösten tarkoituksena oli antaa 30.4.2004 palveluksessa olleille virkamiehille, jotka kyseisenä päivänä saivat sihteeristökorvauksen, mahdollisuus jatkaa sen saamista. Parlamentti katsoi, että näitä säännöksiä on tulkittava suppeasti eikä niitä näin ollen voida soveltaa tilanteisiin, joissa asianomaisen henkilön sopimusoikeudellinen tilanne muuttuu, koska asiaa koskevissa säännöksissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta tilanteesta.

64. Parlamentti viittaa oikeuskäytäntöön, jonka mukaan henkilöstösääntöjen säännösten"yksinomaan tarkoituksena on säännellä toimielinten ja virkamiesten välisiä oikeussuhteita luomalla vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia" ja "niissä käytetään täsmällistä sanamuotoa, eikä ole mitään syytä laajentaa niiden soveltamisalaa analogisesti tilanteisiin, joihin niissä ei nimenomaisesti viitata"[7]. Tätä oikeuskäytäntöä sovellettiin myös muuhun henkilöstöön sovellettaviin palvelussuhteen ehtoihin. Näin ollen sihteerikorvauksen säilyttämistä koskevia säännöksiä voidaan niiden suppeassa merkityksessä soveltaa ainoastaan väliaikaisiin toimihenkilöihin, jotka pysyvät väliaikaisina toimihenkilöinä, tai ylimääräisiin toimihenkilöihin, jotka pysyvät ylimääräisinä toimihenkilöinä 1.5.2004 jälkeen, työsopimusta muuttamatta. Parlamentti muistuttaa, että komissio ja neuvosto ovat hyväksyneet tämän suppean tulkinnan, jota oikeusasiamies ei ole kyseenalaistanut. Parlamentti muistuttaa, että sopimussuhteiset toimihenkilöt muodostavat uuden EU:n henkilöstöryhmän, joka otettiin käyttöön 1. toukokuuta 2004 voimaan tulleissa uusissa henkilöstösäännöissä. Toimielimen sopimussuhteisena toimihenkilönä työskentelevä henkilö otettiin näin ollen tosiasiallisesti palvelukseen 1.5.2004 jälkeen, mikä tarkoittaa, että kaikki tätä päivämäärää edeltävät sopimussuhteet toimielimeen johtuvat välttämättä vanhoissa henkilöstösäännöissä säädetystä erilaisesta oikeudellisesta järjestelmästä.

65. Parlamentti totesi kuitenkin, että se oli käytännössä päättänyt omaksua tasapainoisen lähestymistavan, jossa otetaan tasapuolisesti huomioon asiaa koskevien säännösten sanamuoto ja tarve säilyttää oikeusvarmuus. Tämä johti siihen, että sihteeristökorvaus säilytettiin tietyissä olosuhteissa, joissa asianomaisen henkilön sopimusoikeudellinen tilanne muuttui. Edellyttäen, että työsuhde jatkui, väliaikaiset toimihenkilöt, joista tuli virkamiehiä 1.5.2004 jälkeen, ja ylimääräiset toimihenkilöt, joista tuli väliaikaisia toimihenkilöitä tai virkamiehiä kyseisen päivämäärän jälkeen, saattoivat hyötyä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 18 artiklan soveltamisesta, joten heille maksettiin edelleen sihteeristökorvausta, jota he saivat 30.4.2004.

66. Parlamentti katsoi, että edellä mainittu joustavuus asiaa koskevien sääntöjen tulkinnassa oli sallittua, koska se ei ollut vastoin lainsäätäjän aikomusta, joka oli selvästikin sihteeristökorvauksen asteittainen poistaminen. Se olisi ollut vastoin lainsäätäjän aikomusta myöntää sihteeristökorvaus vuoden 2004 uudistuksesta johtuvien uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti palvelukseen otetulle uudelle henkilöstölle. Parlamentin päätöstä soveltaa säännöksiä joustavasti ei voitu tulkita siten, että sen olisi pitänyt ulottaa tämä joustava lähestymistapa koskemaan muita henkilöstöryhmiä, joilla ei ollut lakisääteistä vaatimusta jatkaa sihteeristökorvauksen saamista ja joille ei katsottaisi aiheelliseksi myöntää tätä korvausta. Parlamentti katsoi, että sen on voitava asettaa itselleen tämän joustavan tulkinnan rajat. Tällaisten rajojen asettaminen itsenäisesti on kuitenkin mahdollista vain, jos asiaa koskevaa merkityksellistä oikeuskäytäntöä ei ole ja jos se ei johda mielivaltaisten tilanteiden syntymiseen. Yhtäältä ei ole annettu tuomiota tai määräystä, jossa unionin toimielimiä vaadittaisiin jatkamaan sihteeristökorvauksen maksamista entisille ylimääräisille toimihenkilöille, jotka saivat sitä 30.4.2004 ja joista tuli 1.5.2004 jälkeen toimielimen sopimussuhteisia toimihenkilöitä. Tuomiossa ei myöskään velvoitettu parlamenttia myöntämään sopimussuhteisille toimihenkilöille samoja lakisääteisiä tai taloudellisia etuja kuin virkamiehille, väliaikaisille toimihenkilöille tai ylimääräisille toimihenkilöille. Päinvastoin, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan luodessaan uuden sopimussuhteisten toimihenkilöiden ryhmän "neuvosto käytti vapauttaan tehdä milloin tahansa henkilöstösääntöihin ja muuhun henkilöstöön sovellettaviin palvelussuhteen ehtoihin muutoksia, joiden se katsoi olevan yksikön edun mukaisia, ja antaa tulevaisuudessa epäedullisempia säännöksiä asianomaisille toimihenkilöille"[8]. Parlamentti päätteli tästä, että koska tätä kysymystä koskevaa merkityksellistä oikeuskäytäntöä ei ole ja koska se ei ole johtanut mielivaltaisten tilanteiden syntymiseen, sen kantaa ei voida kyseenalaistaa. Parlamentti totesi näin ollen, että sovintoratkaisua koskeva ehdotus oli hylättävä.

67. Lisähuomautuksissaan kantelijat huomauttivat, että parlamentin esiin tuomaa epäjohdonmukaisuutta henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 18 artiklan ja tehtäväryhmään II kuuluvien sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaluokan välillä ei ollut näytetty toteen. Ne väittivät, että parlamentin omaksuma tasapainoinen lähestymistapa oli syrjivä, koska sillä suljettiin pois ainoastaan henkilöt, jotka työskentelivät joskus hyvin lyhyen aikaa sopimussuhteisina toimihenkilöinä. Kantelijat väittivät, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevaa 18 artiklaa on sovellettava lakisääteisenä säännöksenä, mikä tarkoittaa, että tulkinnanvaraa ei ole ja vielä vähemmän liikkumavaraa rajojen itsenäiselle vahvistamiselle. Kantelijat huomauttivat myös, että heillä oli tapaaminen parlamentin pääsihteerin kanssa parlamentin täysistunnossa kesäkuussa 2010. Kun parlamentin puhemies oli jo allekirjoittanut parlamentin vastauksen sovintoratkaisuehdotukseen, pääsihteerin avustaja ilmoitti heille, että parlamentin oikeudellinen yksikkö tarkastelisi asiaa uudelleen, jotta pääsihteeri voisi tarkastella asiaa perusteellisesti. Ottaen huomioon parlamentin pääsihteerin hyväntahtoisuuden, kun hän suostui avaamaan asian uudelleen, kantelijat totesivat toivovansa myönteistä tulosta.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

68. Oikeusasiamies katsoi 30. maaliskuuta 2010 esittämässään sovintoratkaisuehdotuksessa, että parlamentin päätös evätä viideltä kantelijalta oikeus sihteeristökorvaukseen oli ristiriidassa sen lähtökohdan kanssa, johon sen politiikka tällä alalla perustui, eli sen kanssa, että sovellettavia sääntöjä olisi tulkittava " joustavasti" tapauksissa, joissa" yksikön toiminta oli jatkunut". Tämän vuoksi hän pyysi parlamenttia harkitsemaan uudelleen päätöstään olla pitämättä sihteeristökorvausta voimassa viiden kantelijan tapauksessa. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, oliko sääntöjen "joustava tulkinta" todellakin oikea. Oikeusasiamies on nyt tutkinut huolellisesti kaikki väitteet, jotka parlamentti esitti vastauksessaan hänen sovintoratkaisuehdotukseensa, ja hänen päätelmänsä esitetään jäljempänä.

69. Oikeusasiamies toteaa, että vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen parlamentti nimenomaisesti myönsi, että "kyseisten säännösten tarkoituksena on antaa 30. huhtikuuta 2004 palveluksessa olleille muille toimihenkilöille, jotka saivat kyseisenä päivänä sihteeristökorvausta, mahdollisuus saada sitä edelleen. Näitä säännöksiä – – on tulkittava suppeasti, eikä niitä näin ollen voida soveltaa tilanteisiin, joissa asianomaisen henkilön sopimusoikeudellinen tilanne on muuttunut, koska asiaa koskevissa säännöksissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta tilanteesta”. Parlamentti totesi lisäksi, että "tärkeimmän merkityksensä mukaisesti näitä säännöksiä voidaan näin ollen soveltaa ainoastaan väliaikaisiin toimihenkilöihin, jotka pysyvät väliaikaisina toimihenkilöinä, tai ylimääräisiin toimihenkilöihin, jotka pysyvät ylimääräisinä toimihenkilöinä 1. toukokuuta 2004 jälkeen, sopimusta muuttamatta". Parlamentti huomautti, että komissio ja neuvosto olivat hyväksyneet tämän suppean tulkinnan, jota oikeusasiamies ei kyseenalaistanut.

70. Parlamentti katsoi kuitenkin, että sen joustava lähestymistapa asiaa koskevien sääntöjen tulkinnassa on "... sallittu, koska se ei ole vastoin lainsäätäjän aikomusta. Tässä tapauksessa lainsäätäjän tarkoituksena oli kuitenkin selvästi luopua asteittain sihteeristökorvauksesta. Parlamentti katsoi myös, että "...  sen on myös voitava asettaa itselleen tämän joustavan tulkinnan rajat. Näiden rajojen asettaminen itsenäisesti on kuitenkin mahdollista vain, jos asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä ei ole ja jos se ei johda mielivaltaisten tilanteiden syntymiseen.

71. Oikeusasiamies haluaa ensinnäkin huomauttaa, että kuten parlamentti itse korosti, se valitsi "joustavan" lähestymistavan, jonka mukaan oikeus sihteeristökorvaukseen säilyi myös sopimustilanteen muuttuessa edellyttäen, että palvelussuhde jatkuu. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että parlamentti olisi soveltanut joustavaa tulkintaansa johdonmukaisesti, ja toisin kuin parlamentti väittää, sen käytäntö on todellakin johtanut sen toimihenkilöiden mielivaltaiseen ja erilaiseen kohteluun, kuten tämä kantelu osoittaa. Parlamentti ei esittänyt sovintoratkaisuehdotukseen antamassaan vastauksessa vakuuttavia perusteluja sille, miksi sihteeristökorvausta olisi edelleen maksettava ylimääräisille toimihenkilöille, joista tuli väliaikaisia toimihenkilöitä, tai väliaikaisille toimihenkilöille, joista tuli virkamiehiä 1. toukokuuta 2004 jälkeen, mutta sitä ei pitäisi maksaa ylimääräisille tai väliaikaisille toimihenkilöille, joista tuli sopimussuhteisia toimihenkilöitä kyseisen päivämäärän jälkeen ilman keskeytystä ”palvelussuhteen jatkuvuudessa”, joka on ainoa parlamentin esittämä peruste ”joustavan lähestymistavan” perustelemiseksi.

72. Oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että 1. toukokuuta 2004 voimaan tulleissa uusissa henkilöstösäännöissä sihteeristökorvaus poistettiin lopullisesti. Päätös sihteeristökorvauksen poistamisesta oli lainsäätäjän nimenomainen valinta. Sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan poikkeuksia pääsäännöstä on tulkittava suppeasti, vaikuttaa siis siltä, että pätevin ja asianmukaisin tulkinta olisi henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 18 artiklan, luettuna yhdessä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan kanssa, suppea tulkinta. Tällainen suppea tulkinta olisi myös sopusoinnussa sen kanssa, että taloudellisia etuja tarjoavia sääntöjä on tulkittava suppeasti. Sen vuoksi uusien henkilöstösääntöjen mukaisesti 1 päivän toukokuuta 2004 jälkeen palvelukseen otettujen uusien toimihenkilöiden, sopimussuhteiset toimihenkilöt, väliaikaiset toimihenkilöt ja virkamiehet mukaan luettuina, jotka ovat täysin hyötyneet henkilöstösääntöjen rahoitusjärjestelyistä eli uudesta palkkataulukosta, ei pitäisi saada sihteeristökorvausta, joka on nimenomaisesti poistettu [9].  Oikeusasiamies toteaa, että komissio ja neuvosto noudattivat perustellusti näin tiukkaa tulkintaa. Parlamentti päätti kuitenkin soveltaa joustavaa tulkintaa laajentamalla oikeutta sihteeristökorvaukseen koskemaan henkilöstöryhmiä, joiden asema oli muuttunut uusien henkilöstösääntöjen nojalla. Kuten edellä on esitetty, tätä tulkintaa on kuitenkin sovellettu epäjohdonmukaisesti. Tämän epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi parlamentin olisi ulotettava virheellinen joustava lähestymistapansa koskemaan myös sopimussuhteisia toimihenkilöitä. Oikeusasiamiehen mielestä ja edellä mainituista syistä tällainen lähestymistapa olisi ristiriidassa sen kanssa, miten kyseisten säännösten tekstiä ja henkeä olisi tulkittava, jos ne ovat unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaisia.

73. Tästä syystä oikeusasiamies katsoo, että tätä tutkimusta ei ole aiheellista jatkaa. Tässä tutkimuksessa on nimittäin käsiteltävä kysymystä siitä, onko kantelijoilla, jotka ovat sopimussuhteisia toimihenkilöitä, oikeus saada sihteeristökorvaus, eikä kysymystä siitä, olisivatko ylimääräiset toimihenkilöt, joista on tullut väliaikaisia toimihenkilöitä, tai väliaikaiset toimihenkilöt, joista on tullut virkamiehiä, voineet parlamentin omaksuman joustavan tulkinnan mukaisesti saada tai voisivatko he edelleen saada uusien henkilöstösääntöjen mukaista sihteeristökorvausta.

74. Oikeusasiamies haluaa lopuksi vastata parlamentin väitteeseen, jonka mukaan nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva kysymys ei ole johtanut virkamiestuomioistuimen tai unionin yleisen tuomioistuimen tuomioihin. Oikeusasiamies huomauttaa, että se, että unionin tuomioistuimet eivät ole vielä ratkaisseet näitä asioita, ei tarkoita, että parlamentin käytäntö tällä alalla olisi oikea tai että kyseessä ei olisi hallinnollinen epäkohta.  Parlamentin tässä yhteydessä esittämät huomautukset voitaisiin ymmärtää siten, että parlamentti olisi valmis hyväksymään oikeusasiamiehen näkemyksen vain, jos unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntö tukisi sitä. Oikeusasiamies katsoo, että tällaista asennetta ei voida hyväksyä, koska se asettaisi kyseenalaiseksi Euroopan oikeusasiamiehen aseman sellaisena kuin se on vahvistettu perussopimuksissa.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Nyt käsiteltävää väitettä ei ole tarpeen tutkia tarkemmin.

Kantelijoille ja parlamentille ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä joulukuuta 2010.

---

[1] Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.3.2004 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL 2004, L 124, s. 1).

[2] Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43).

[3] Asia F-103/05, Pickering v. komissio, tuomio 23.4.2008, 115 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[4] Asia T-237/00, Reynolds v. parlamentti, Kok. 2005, s. I-A-385, 5 kohta.

[5] ranskaksi: ”Secrétariat-korvaus: Jatka à être perçue ad personam par les bénéficiaires actuels jusqu'au grade 6 compris; supprimée pour le nouveau henkilöstö".

[6] Asia T-415/06 P, De Smedt v. komissio, määräys 9.7.2007, 54–55 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[7] Asia T-415/06 P, De Smedt v. komissio, 57 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[8] Asia T-415/06 P, De Smedt v. komissio, 58 kohta.

[9] Tämä on myös uusien henkilöstösääntöjen selittävään esitteeseen sisältyvän ilmaisun "uusi henkilöstö"looginen tulkinta, jota johtaa entinen komission jäsen Kinnock.