Sen jälkeen kun EULEXin syyttäjä ja tiedotusvälineet olivat kiinnittäneet oikeusasiamiehen huomion tiettyihin väitettyihin vakaviin sääntöjenvastaisuuksiin, jotka vaikuttivat Kosovossa toteutettavaan EU:n oikeusvaltio-operaatioon (EULEX), oikeusasiamies päätti käynnistää oma-aloitteisen tutkimuksen sen arvioimiseksi, olivatko Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ja EULEX tutkineet tai tutkivatko ne näitä väitteitä asianmukaisesti.

Selvittääkseen, mihin toimiin hänen oli ryhdyttävä, oikeusasiamies tutki asiaa koskevan EUH:n/EULEXin asiakirja-aineiston. Tarkastuksessa kävi ilmi, että EULEX oli suorittanut alustavan sisäisen tutkinnan ja palkannut ulkopuolisen syyttäjän tutkimaan sääntöjenvastaisuuksia. Lisäksi EUH oli nimittänyt kokeneen asiantuntijan tarkastelemaan EULEXin toimeksiantoa systeemisestä näkökulmasta keskittyen erityisesti esitettyihin väitteisiin.

Oikeusasiamies totesi, että EULEX ei noudattanut vakiomenettelyään tällaisten väitteiden tutkinnassa. Hän totesi myös, että on tutkittava tapaa, jolla ulkoinen syyttäjä otettiin palvelukseen. Koska EU:n korkean edustajan äskettäin nimittämä asiantuntija on kuitenkin tehnyt selväksi, että nämä kysymykset ovat osa hänen suorittamaansa uudelleentarkastelua, oikeusasiamies katsoi, että hänen osaltaan ei tällä hetkellä tarvita lisätoimia.

Kantelija, joka on ranskan ja italian kaksikielinen, pyysi parlamenttia antamaan hänelle luvan osallistua kirjallisiin kokeisiin italiankielisessä sisäisessä kilpailussa huolimatta siitä, että kilpailuilmoituksen mukaan hänen olisi suoritettava kokeet ranskaksi, joka on hänen pääkielensä, joka on rekisteröity sellaiseksi parlamentin asiaankuuluvaan tietokantaan.  Parlamentti hylkäsi tämän pyynnön sillä perusteella, että se perustui yksinomaan henkilökohtaisiin tarkoituksenmukaisuussyihin. Oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa parlamentissa, koska sen kieltäytyminen perustui selkeisiin ja hyväksyttäviin syihin.  Hän esitti kaksi lisähuomautusta, joiden mukaan parlamentti voisi i) antaa kaksikieliselle henkilöstölle mahdollisuuden ilmoittaa molemmat kielensä vuotuisissa arviointikertomuksissa pääkielikseen ja ii) lisätä vuotuisiin arviointikertomuksiin kielitaitoa koskevan osion, jossa todetaan, että tämän osion tietoja käytetään kaikkiin henkilöstöhallinnon tarkoituksiin seuraavana vuonna.

Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) julkaisemassa kiinnostuksenilmaisupyynnössä ilmoitetun ulkomailla hankittua työkokemusta tai suoritettuja opintoja koskevan valintaperusteen väitettyä syrjivää luonnetta.

Kantelija, joka on Italian kansalainen, oli työskennellyt EU:n palveluksessa Isprassa, Italiassa, kolme vuotta. Hän osallistui EPSOn järjestämään valintamenettelyyn. Yhdessä hakulomakkeen osiossa "Talent Screener" kysyttiin, oliko hakijalla "[p]rofessional experience (or [ollut opiskellut] ulkomailla (ei alkuperämaassasi) yli kuusi peräkkäistä kuukautta". Hakijoita pyydettiin vastaamaan tähän kysymykseen myöntävästi tai kieltävästi. Koska kantelija oli hankkinut asiaankuuluvan kokemuksensa työskentelemällä EU:ssa alkuperämaassaan, hän vastasi kysymykseen kieltävästi. Tämän vuoksi EPSO poisti hänet menettelyn seuraavasta vaiheesta. Kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että kysymys oli syrjivä, koska siinä ei otettu huomioon erityisiä olosuhteita.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EPSO ei ollut tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, koska ulkomailla hankittua kokemusta koskeva vaatimus oli selvästi vahvistettu kiinnostuksenilmaisupyynnössä ja EPSOn kanta oli myös asiaa koskevan oikeuskäytännön mukainen. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Kantelija on italialainen yhdistys, joka toteutti Armeniassa hankkeen, jonka EU:n edustusto kyseisessä maassa rahoitti avustuksella. Vuoden 2009 lopulla, kun hanke oli saatu päätökseen, kantelija pyysi EU:n Armenian-edustustoa suorittamaan loppumaksun. Valtuuskunta pyysi kuitenkin kantelijalta joitakin selvennyksiä ja pyysi sen jälkeen tarkastusta hankkeen monimutkaisuuden ja epäiltyjen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi. Kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen elokuussa 2012 ja valitti, että lähetystöltä kesti lähes kaksi vuotta suorittaa loppumaksu sen jälkeen, kun kantelija oli esittänyt maksupyyntönsä. Kantelija vaati, että lähetystön olisi korvattava sille kustannukset, joita sille oli aiheutunut odottaessaan maksamatta olevaa maksua.

Oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että lähetystön päätös pyytää lisätietoja ja sen jälkeen teettää tarkastus oli kohtuuton. Vaikka on totta, että tarkastuskertomuksessa todettiin, että aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten osuus ilmoitetuista kustannuksista oli 99,77 prosenttia, kertomuksessa havaittiin myös joitakin puutteita hankkeen täytäntöönpanossa. Koska mikään ei viitannut siihen, että lähetystö olisi viivästynyt kohtuuttomasti, hän piti kantelijan väitettä perusteettomana. Näin ollen oikeusasiamies päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut. Oikeusasiamies ei löytänyt perusteita lisätutkimuksille tiettyjen kantelijan esille ottamien menettelykysymysten osalta.