Tapaus koski ryhmänjohtajan irtisanomista EU:n rahoittamassa hankkeessa Keski-Amerikassa.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio oli toiminut kohtuullisesti salliessaan hankkeen edunsaajan irtisanoa ryhmänjohtajan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn.

Asia koski Euroopan komission tarjouspyyntömenettelyä, joka koski tietotekniikan hallinnointia ja siihen liittyviä palveluja. Kantelija on yhteenliittymä, jonka tarjous kyseisestä sopimuksesta ei menestynyt.

Kantelijan pääasiallinen väite on, että komissio teki sopimuksen sellaisen tarjoajan kanssa, joka tarjosi ratkaisua tietojen palauttamiseksi sellaisen katastrofin sattuessa, joka oli pienempi kuin mitä sopimuksessa edellytettiin.

Euroopan oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että katsoessaan tarjouskilpailun voittaneen tarjouksen olevan tarjouseritelmän mukainen komissio syyllistyi tässä tapauksessa hallinnolliseen epäkohtaan. Hän suositteli komissiolle, että se a) tunnustaisi hallinnollisen epäkohdan ja b) käsittelisi kantelijan korvausvaatimuksen.

Valitettavasti komissio ei hyväksynyt oikeusasiamiehen suosituksia eikä esittänyt vakuuttavia syitä kieltäytymiselleen. Näin ollen oikeusasiamies päätti asian käsittelyn toimittamalla komissiolle kaksi kriittistä huomautusta.

Kantelu koski Euroopan komission ennakkovaroitusjärjestelmän toimintaa. Kyseessä on tietokonepohjainen tietojärjestelmä, jonka avulla on tarkoitus tunnistaa EU:n taloudellisiin etuihin ja maineeseen kohdistuvia uhkia. Ennakkovaroitusjärjestelmässä on viisi varoitusluokkaa: W1–W5. Jotkin varoitusluokat on jaettu alaluokkiin (esimerkiksi W1a, W1b, W1c ja W1d sekä W3a ja W3b). Käsiteltävässä tapauksessa on kyse W3b-varoituksesta. W3b-varoitus kirjataan henkilöstä, jota vastaan käydään oikeutta vakavasta hallinnollisesta virheestä tai petoksesta.

Kantelija väitti, että OLAFin pyyntö kirjata ennakkovaroitusjärjestelmään häntä koskeva varoitus ja sen kieltäytyminen poistamasta tätä varoitusta järjestelmästä, oli virheellinen, koska kantelijaa vastaan ei käyty minkäänlaista oikeutta.

Oikeusasiamies katsoi, että henkilön kirjaamiselle johonkin ennakkovaroitusjärjestelmän varoitusluokkaan on oltava tosiasiallinen perusta. Jollei näin ole, henkilöiden kirjaaminen ennakkovaroitusjärjestelmään menettää merkityksensä. Hän totesi OLAFin tulkitsevan W3b-varoitusta niin, että samanlaisessa tilanteessa olevat henkilöt voidaan luokitella eri tavalla. Esimerkiksi henkilö, joka kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan lainkäyttövaltaan, kirjattaisiin edelleen W2-luokkaan jos OLAF ilmoittaisi Yhdistyneen kuningaskunnan syyttäjälaitokselle (Crown Prosecution Service) havainnoistaan, mutta esimerkiksi Belgian lainkäyttövaltaan kuuluva henkilö kirjattaisiin W3b-luokkaan, jos hän olisi tutkinnan kohteena. Tällaiselle erilaiselle kohtelulle ei voida esittää objektiivista perustelua. Oikeusasiamies ehdotti näin ollen sovintoratkaisua ja pyysi OLAFia poistamaan kantelijaa koskevan W3b-varoituksen ja analysoimaan hallussaan olevia, kantelijaa koskevia tietoja sen ratkaisemiseksi, onko jokin muu varoitus aiheellinen. OLAF ei noudattanut oikeusasiamiehen ehdotusta. Oikeusasiamies päätti kantelua koskevan tutkimuksensa antamalla kriittisen huomautuksen.

Tiivistelmä päätöksestä kanteluun OI/3/2008/FOR Euroopan komissiota vastaan

Euroopan komission ennakkovaroitusjärjestelmä (EWS) on tietokonepohjainen tietojärjestelmä, jonka avulla pyritään tunnistamaan EU:n taloudellisiin etuihin ja maineeseen kohdistuvia uhkia. Ennakkovaroitusjärjestelmän avulla tarjouskilpailuihin osallistuva komission henkilöstö voi esimerkiksi tarkistaa, epäilläänkö tarjoajia petoksista. Saatuaan useita valituksia ennakkovaroitusjärjestelmän toiminnasta oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen, johon sisältyi julkinen kuuleminen, johon monet sidosryhmät osallistuivat. Kuulemisessa esiin tuotuja huolenaiheita oli muun muassa se, että yksityishenkilöille ja yrityksille ei ilmoiteta järjestelmällisesti, että ne on merkitty ennakkovaroitusjärjestelmään. Osallistujat väittivät myös, että oli epäselvää, miten tällaiseen luetteloon merkitsemiseen voi hakea muutosta.

Komissio vahvisti lausunnossaan, että ennakkovaroitusjärjestelmässä luetelluille yhteisöille ei yleensä ilmoiteta tästä. Lisäksi se myönsi, että järjestelmässä ei ole muodollista muutoksenhakumekanismia.

Oikeusasiamies totesi, että tiettyjen ennakkovaroitusjärjestelmän varoitusten soveltamisalaa ei ole määritelty selkeästi. Hän kehotti myös komissiota takaamaan oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin tehdään päätöksiä henkilöiden tai yritysten sisällyttämisestä ennakkovaroitusjärjestelmään. Lisäksi olisi kunnioitettava oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon. Lisäksi asianomaisille henkilöille tai yrityksille olisi ilmoitettava heidän oikeudestaan kannella oikeusasiamiehelle tai hakea muutosta tuomioistuimessa.

Vastauksessaan suositusluonnokseen komissio totesi aikovansa esittää tarkistetun ennakkovaroitusjärjestelmää koskevan päätöksen vuonna 2013. Tällaista tarkistettua päätöstä valmisteltaessa otetaan huomioon sekä oikeusasiamiehen suositusluonnos että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen tehdyn valituksen tulos asiassa Planet (joka koskee ennakkovaroitusjärjestelmää).

Oikeusasiamies päätti tutkimuksensa sillä perusteella, että komissio oli sitoutunut uudistamaan ennakkovaroitusjärjestelmää. Hän esitti kuitenkin lisähuomautuksen, jossa hän kehotti komissiota varmistamaan, että se toteuttaa toimia myös perusoikeuksien suojelemiseksi ennen ennakkovaroitusjärjestelmän uudistamista.

Kantelija on Saksan kansalainen. Elokuussa 2010 hän kääntyi komission puoleen ja pyysi asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti jäljennöksiä tietyistä valmisteluasiakirjoista, jotka koskivat komission tulkitsevaa tiedonantoa perustamissopimuksen 296 artiklan soveltamisesta puolustushankintoihin. Komissio epäsi oikeuden tutustua asiakirjoihin ja väitti, että kaikki pyydetyt asiakirjat kuuluivat asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen (puolustus-ja sotilasasiat)soveltamisalaan. Se totesi lisäksi, että samasta syystä myöskään osittaista tutustumisoikeutta ei voitu myöntää. Kantelija jätti tämän jälkeen uudistetun tutustumispyynnön. Pidennettyään uudistetun hakemuksensa käsittelyaikaa 15 työpäivällä komissio ilmoitti kantelijalle, että pidennetystä määräajasta huolimatta se ei ollut kyennyt saattamaan päätöstään päätökseen.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että komissio ei käsitellyt hänen uudistettua pyyntöään saada tutustua tiettyihin asiakirjoihin asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyssä määräajassa. Hän väitti, että komission olisi i) käsiteltävä hänen uudistettu pyyntönsä nopeasti ja ii) myönnettävä oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin.

Kantelu toimitettiin 17.12.2010 komission puheenjohtajalle lausuntoa varten. Kantelija ilmoitti 23. joulukuuta 2010 oikeusasiamiehen yksiköille, että komissio oli hänen yllätyksekseen ja suureksi ilokseen antanut hänelle rajoittamattoman oikeuden tutustua kaikkiin hänen pyytämiinsä asiakirjoihin. Hän huomautti, että hänen tutustumispyyntönsä oli täytetty ja että hän katsoi asian olevan ratkaistu.

Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toimielimen hyväksymällä tavalla.