- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan komissiota vastaan nostetun kantelun 2400/2012/ANA tutkinnan päättämisestä
Päätös
Kanteluasia 2400/2012/ANA - Tutkittavaksi otetut kantelut, pvm Tiistaina | 08 tammikuuta 2013 - Suositus Tiistaina | 17 kesäkuuta 2014 - Päätökset, pvm Maanantaina | 29 kesäkuuta 2015 - Toimielin, jota kantelu koskee Euroopan komissio ( Kriittinen huomautus ) - Maa Belgia
Asia koski Euroopan komission tarjouspyyntömenettelyä, joka koski tietotekniikan hallinnointia ja siihen liittyviä palveluja. Kantelija on yhteenliittymä, jonka tarjous kyseisestä sopimuksesta ei menestynyt.
Kantelijan pääasiallinen väite on, että komissio teki sopimuksen sellaisen tarjoajan kanssa, joka tarjosi ratkaisua tietojen palauttamiseksi sellaisen katastrofin sattuessa, joka oli pienempi kuin mitä sopimuksessa edellytettiin.
Euroopan oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että katsoessaan tarjouskilpailun voittaneen tarjouksen olevan tarjouseritelmän mukainen komissio syyllistyi tässä tapauksessa hallinnolliseen epäkohtaan. Hän suositteli komissiolle, että se a) tunnustaisi hallinnollisen epäkohdan ja b) käsittelisi kantelijan korvausvaatimuksen.
Valitettavasti komissio ei hyväksynyt oikeusasiamiehen suosituksia eikä esittänyt vakuuttavia syitä kieltäytymiselleen. Näin ollen oikeusasiamies päätti asian käsittelyn toimittamalla komissiolle kaksi kriittistä huomautusta.
Taustaa
1. Asia koski vuonna 2010 käynnistettyä Euroopan komission tarjouskilpailumenettelyä, joka koski tietotekniikan hallinnointia ja siihen liittyviä palveluja. Kantelija on yhteenliittymä, jonka tarjous kyseisestä sopimuksesta ei menestynyt.
2. Kantelijan pyynnöstä komissio toimitti sille lisätietoja tarjouksesta, myös tietoja voittaneesta tarjoajasta. Näiden tietojen perusteella kantelija sai selville, että tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan ehdottama pelastuskeskus ei ollut Tier 4 -ratkaisu [1], kuten tarjouksessa edellytettiin. Kantelija kirjoitti komissiolle ja väitti ensinnäkin, että tarjouseritelmän liitteessä II olevan A osan 2 kohdan 9.2.21 alakohdassa todetaan seuraavaa: "Katastrofeista toipumiseen tarkoitettu alue (taso 4) olisi sijoitettava vähintään 100 kilometrin päähän Luxemburgista (Kirchberg) sen varmistamiseksi, että se on katastrofin sattuessa täysin käytettävissä Main- ja Backup-tietokeskuksen täydennykseksi" ja toisaalta vastauksissaan tarjoajien kysymyksiin komissio selitti, että "katastrofeista toipumiseen tarkoitetun alueen on oltava taso 4"[2].
3. Komissio vahvisti vastauksessaan, että tarjouseritelmässä ja kysymyksiin annetuissa vastauksissa mainitaan tason 4 DRS. Se kuitenkin väitti, että vaikka tarjouskilpailun voittanut tarjoaja ehdotti kolmannen tason DRS:n tarjoamista, "tämä seikka ei itsessään voi automaattisesti johtaa sen tarjouksen poissulkemiseen, koska se ei ole poissulkemisperuste eikä valintaperuste". Komissio totesi, että arviointikomitea otti tämän seikan huomioon, antoi kielteisen arvion ja antoi siten voittaneelle tarjoajalle vähemmän pisteitä. Arviointikomitea päätteli, että tämä seikka ei johtanut tarjouseritelmien noudattamatta jättämiseen, ja totesi, että ”edut ovat kuitenkin heikommat”.
4. Tyytymättömänä komission vastaukseen kantelija teki tämän kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 4 päivänä joulukuuta 2012 [3].
5. Oikeusasiamies aloitti 8. tammikuuta 2013 kantelua koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavan väitteen ja vaatimuksen:
1) Arvioidessaan kyseisen tarjouspyynnön perusteella jätettyjä tarjouksia komissio on rikkonut asiaa koskevia sääntöjä ja periaatteita.
2) Komission olisi korvattava kantelijalle kaikki aiheutuneet vahingot, mukaan lukien muun muassa tarjouskilpailuihin osallistumisesta aiheutuneet kulut (1 500 000 euroa) ja tulonmenetykset.
Väite, jonka mukaan komissio on rikkonut asiaa koskevia sääntöjä ja periaatteita arvioidessaan kyseisen tarjouskilpailun yhteydessä tehtyjä tarjouksia
Oikeusasiamiehen suositusluonnokset
6. Laatiessaan komissiolle suositusluonnoksia oikeusasiamies otti huomioon osapuolten esittämät perustelut ja lausunnot. Kysymys neljännen tason DRS-vaatimuksesta tarjouskilpailuasiakirjoissa oli keskeisessä asemassa sekä osapuolten huomautuksissa että oikeusasiamiehen analyysissä.
7. Komissio esitti lausunnossaan yksityiskohtaisen selvityksen kantelun taustasta ja tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan valintaan johtaneista vaiheista. Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle erityisesti, että arviointikomitea suoritti sekä teknisen arvioinnin että taloudellisen arvioinnin. Komissio totesi, että vaikka teknisesti ottaen kantelijan tarjous oli paras, tarjouskilpailun voittaja teki edullisimman tarjouksen. Käytetyn kaavan perusteella tarjouskilpailun voittaja tarjosi parasta vastinetta rahalle ja sai sopimuksen.
8. Kantelijan keskeisestä väitteestä, jonka mukaan tarjouseritelmässä ja tarjoajien kysymyksiin annetuissa vastauksissa selvennettiin, että tason 4 DRS oli tarpeen, komissio myönsi, että näin todellakin oli. Komissio kuitenkin väitti, että tämä vaatimus arvioitiin yhdeksi niistä 33 osatekijästä, jotka on lueteltu myöntämisperusteessa ”Ehdotetun organisaation, menetelmien, prosessien ja palvelujen soveltuvuus toiminnallisen huippuosaamisen ylläpitämiseen” teknisessä arvioinnissa. Komissio totesi, että arviointikomitea "otti tämän muodollisen näkökohdan huomioon antamalla voittaneelle tarjoajalle kielteisen arvion tästä osatekijästä ja siten vähemmän pisteitä". Arviointikertomuksessa todetaan erityisesti seuraavaa: ”Ehdotettu palautumispaikka on ainoastaan tason 3 mukainen, kun taas tasoa 4 pyydettiin teknisessä liitteessä.” Kertomuksessa todetaan kuitenkin seuraavaa: ”Tarjoajan näkemys tästä perusteesta on todella innovatiivinen ja tuo mukanaan mielenkiintoisia ratkaisuja varmistaen samalla operatiivisen huippuosaamisen. Edut kuitenkin ylittävät heikot kohdat". Komissio väitti, että varainhoitoasetuksen perusteella se ei voinut hylätä voittanutta tarjousta, koska se oli tarjouseritelmän mukainen.
9. Edellä esitetyn perusteella komissio väitti, että sen arviointi, paremmuusjärjestys ja lopullinen valinta olivat asiaa koskevien sovellettavien sääntöjen, suhteellisuusperiaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja avoimuusperiaatteen sekä hyvän hallinnon periaatteen mukaisia. Sen vuoksi komissio katsoi, että kantelijan vaatimus tarjouksen valmistelusta aiheutuneiden kustannusten ja voiton menetyksen korvaamisesta ei ollut perusteltu.
10. Kantelija kiisti huomautuksissaan komission väitteet ja väitti, että komissio ei ollut varmistanut mahdollisten tarjoajien yhdenvertaista kohtelua ja siten vääristänyt kilpailua.
11. Oikeusasiamies keskittyi analyysissaan kysymykseen siitä, tekikö komissio ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että voittanut tarjous oli tarjouseritelmän mukainen siitä huolimatta, että se ehdotti kolmannen tason DRS-ratkaisua, kun tarvittiin neljännen tason ratkaisua [4].
12. Oikeusasiamies katsoi, että tarjouspyyntöasiakirjoista kävi selvästi ilmi, että komissio pyysi erityistä ratkaisua, ja vahvisti vastauksena useisiin kysymyksiin, että sen lopulta hyväksymää vaihtoehtoa ei voitu hyväksyä. Näin ollen oli selvää, että komissio hyväksyi tarjouksen, joka ei vastannut sitä, mitä se oli pyytänyt. Oli myös selvää, että neljännen tason DRS-vaatimus, kuten kantelija väitti, olisi voinut saada mahdolliset tarjoajat luopumaan osallistumisesta kyseiseen tarjouskilpailumenettelyyn. Tämä oli ratkaisevaa, ja oikeusasiamies tuli siihen tulokseen, että komissio oli tehnyt virheen. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että kun komissio katsoi, että tarjouskilpailun voittaja oli tarjouseritelmän mukainen, se teki asiaa koskevien sääntöjen nojalla ilmeisen arviointivirheen, joka merkitsi hallinnollista epäkohtaa.
13. Todettuaan, että komissio oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, oikeusasiamies suositteli, että tämän virheen korjaamiseksi komission olisi tunnustettava hallinnollinen epäkohta ja käsiteltävä kantelijan korvausvaatimus.
14. Näin ollen oikeusasiamies esitti komissiolle seuraavat suositusluonnokset:
”Komission olisi tunnustettava, että koska se katsoi tarjouskilpailun voittaneen tarjouksen olevan tarjouseritelmän mukainen, se syyllistyi hallinnolliseen epäkohtaan.
Komission olisi käsiteltävä kantelijan korvausvaatimus.”
15. Komissio totesi oikeusasiamiehen suositusluonnoksista antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa ymmärtävänsä niiden tarkoittavan sitä, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun se alensi voittaneelle tarjoukselle, joka ei tarjonnut tason 4 DRS:ää, annettuja pisteitä sen sijaan, että se olisi hylännyt sen kokonaan. Komissio katsoo, että tämä merkitsee sen toteamista, että tason 4 DRS:ää koskeva vaatimus oli olennainen vaatimus, joka saattoi johtaa voittaneen tarjoajan hylkäämiseen varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen [5] mukaisesti.
16. Komissio väitti kuitenkin, että tason 4 DRS ei ollut olennainen vaatimus. Se viittasi tarjouseritelmän [6] erityislausekkeen sanamuotoon sekä tarjouseritelmän muihin osiin [7], joissa annettiin yksityiskohtaisia tietoja tarjoukseen sisältyviä DRS-järjestelmiä koskevista aineellisista vaatimuksista, sekä datakeskuksia koskevaan yleiseen lähestymistapaansa [8] väittääkseen, että neljännen tason DRS-järjestelmän tarve ei ollut niin suuri, että se olisi olennainen vaatimus.
17. Lisäksi komissio erotti toisistaan "rakennus- ja infrastruktuuristandardin", joka vaihteli tasosta 1 tasoon 4, ja "katastrofien talteenottomenetelmät", jotka vaihtelivat tasosta 1 tasoon 7. Se väitti, että viiteasiakirjan [R17] 3.2 kohdassa viitattiin selvästi viimeksi mainittuun asiakirjaan [9]. Päinvastoin tarjouseritelmän liitteessä II olevan A osan 2 kohdan 9.2.21 alakohdassa viitattiin hyvin lyhyesti tason 4 rakennukseen ja infrastruktuuriin (”DRS (Tier 4 level)” – suluissa – ”olisi toimitettava …”), koska se ei ollut olennainen vaatimus. Komissio väitti, että DRS:ää isännöivän rakennuksen ominaisuuksilla oli toissijainen merkitys, koska ensisijaisena tavoitteena oli varmistaa, että katastrofi ei häiritsisi toiminnan jatkuvuutta, tai toisin sanoen, että käytettävissä oli tehokkaita menetelmiä tai palveluja tietojen palauttamiseksi nopeasti katastrofin sattuessa. Lyhyesti sanottuna komissio totesi, että vaikka tarjouseritelmissä edellytettiin Tier-4- tai Tier-5-katastrofien talteenottomenetelmää olennaisena osana, niissä ei edellytetty Tier-4-rakennus- ja infrastruktuuristandardia ”samalla vahvuudella”.
18. Tarjoajien esittämien Tier 4 DRS -vaatimukseen liittyvien kysymysten osalta komissio totesi kysymyksestä nro 66, jossa komissiota pyydettiin "tarkentamaan Tier 4 -vaatimusta, sellaisena kuin se on määritelty [jaksossa] 9.2.21", että viittaamalla viiteasiakirjaan [R17] sen vastaus koski yksiselitteisesti 7-Tier-standardia, joka liittyy katastrofista toipumisen menetelmiin. Komissio myönsi kuitenkin, että vastaukset kysymyksiin 110, 158 ja 160 olisivat voineet olla selkeämpiä, jotta ne vastaisivat paremmin komission ensisijaista tarvetta saada tietonsa nopeasti takaisin suuronnettomuuden sattuessa. Komission mukaan tämä ei kuitenkaan voi muuttaa komission arviointia ilmeiseksi arviointivirheeksi.
19. Komissio korosti lisäksi, että tämän alan ammattilaisena kantelija oli tietoinen siitä, että tarjouskilpailussa painotettiin pikemminkin katastrofista toipumista koskeviin menetelmiin liittyvää luokitusta kuin rakennukseen ja infrastruktuuriin liittyvää luokitusta. Tältä osin komissio väitti, että tarjouskilpailun voittanut tarjoaja "täytti täysin tämän 7-tasoisessa mallissa ilmaistun tason 4 tai 5 vaatimuksen". Komissio toisti, että arviointikomitea totesi voittaneen tarjoajan ehdottaneen DRS:ää, joka ”on ainoastaan tason 3 mukainen, kun taas tasoa 4 pyydettiin teknisessä liitteessä” ja että tämä huomautus koski kuitenkin rakennuksen ja infrastruktuurin neljää tasoa. Koska tämä vaatimus ei ollut olennainen, arviointikomitea katsoi, että kyseessä oli ala, jonka tekninen laatu oli heikompi, ja näin ollen voittaneen tarjouksen pistemäärä oli alhaisempi kuin valituksen tekijän tarjouksen pistemäärä tämän osatekijän osalta.
20. Komissio väitti myös, että olisi ollut ”tarjouskilpailumenettelyyn sovellettavien sääntöjen vastaista ja suhteetonta pitää voittanutta tarjousta vaihtoehtona ja hylätä se, koska DRS:n rakentamista ja infrastruktuuria koskeva Tier 4 -vaatimus ei ole olennainen tämän sopimuksen kannalta”. Komissio lisäsi, että se ei voinut hylätä voittanutta tarjousta, koska se ”noudatti täysin tarjouseritelmää. Tämä olisi myös selvästi vastoin suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä taloudellisuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteita ja kaikkia tätä tarjouspyyntöä koskevia sääntöjä.
21. Komissio totesi, että kantelijan tarjous oli teknisesti paras tarjous, kun taas tarjouskilpailun voittaja sai toiseksi parhaan tarjouksen, joten DRS-vaatimuksen arviointi ei vaikuttanut tekniseen arviointiin. Rahoitusnäkymien osalta komissio totesi, että DRS:n osuus sopimuksen kokonaisarvosta on 2,8–4,25 prosenttia. Valituksen tekijän tarjouksen arvo oli kuitenkin 24,68 prosenttia (eli 30,6 miljoonaa euroa) suurempi kuin voittaneen tarjouksen arvo, minkä vuoksi DRS-kustannukset eivät muuta millään tavalla tämän hankintamenettelyn taloudellista arviointia.
22. Mitä tulee oikeusasiamiehen havaintoon varoittavasta vaikutuksesta, joka Tier 4 DRS -vaatimuksella olisi voinut olla mahdollisiin tarjoajiin, komissio väitti noudattaneensa asianmukaista huolellisuutta ja tehneensä kaikkensa maksimoidakseen kilpailun tästä sopimuksesta. Tästä oli osoituksena se, että se ei koskaan saanut enempää tarjouksia vastauksena muihin tietoteknisiä operatiivisia toimia koskeviin tarjouskilpailuihin. Komissio hylkäsi kantelijan väitteen, jonka mukaan Tier 4 -vaatimus aiheutti sen, että useat yritykset jättivät osallistumatta, koska tällainen paikka "ei ole saatavilla Belgian maantieteellisellä alueella" sillä perusteella, että a) se sai suuren määrän tarjouksia, b) tarjouseritelmässä ei ollut viitteitä DRS:n sijainnista ja c) DRS oli mahdollista teettää alihankintana jollakin monista erikoistuneista toimittajista EU:ssa. Näin ollen komissio väitti, että kyseisellä vaatimuksella ei voinut olla varoittavaa vaikutusta mahdollisiin tarjoajiin. Sen ei myöskään voida katsoa vääristävän kilpailua.
23. Komissio katsoi näin ollen, että tarjouskilpailun voittanut tarjous täyttää tarjouseritelmässä asetetut olennaiset vaatimukset. Se väitti, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä eikä näin ollen hallinnollista epäkohtaa. Näin ollen komissio piti kantelijan korvauspyyntöä perusteettomana ja suhteettomana tämän kantelun olosuhteisiin nähden ja oli eri mieltä oikeusasiamiehen ehdotuksesta käsitellä sitä.
24. Huomautuksissaan kantelija väitti, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on selkeä: tekniset eritelmät olisi ilmoitettava selkeästi, jotta kaikki tarjoajat tietävät, mitä hankintaviranomaisen vahvistamat ehdot kattavat. Avoimuusperiaate edellyttää lisäksi, että kaikki hankintamenettelyn ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt on laadittava selkeästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti tarjouspyyntöasiakirjoissa, jotta yhtäältä kaikki kohtuullisen valistuneet ja tavanomaisen huolelliset tarjoajat voivat ymmärtää niiden täsmällisen merkityksen ja tulkita niitä samalla tavalla ja jotta toisaalta hankintaviranomainen voi tarkistaa, täyttävätkö esitetyt tarjoukset kyseiseen hankintasopimukseen sovellettavat perusteet [10].
25. Kantelija lisäsi, että sisällyttämällä neljännen tason DRS-vaatimuksen tarjouspyyntöasiakirjoihin ja vahvistamalla vastauksissaan, että tällainen vaatimus on täytettävä, komissio asetti pakollisen vaatimuksen, jonka se väittää nyt olevan muu kuin olennainen. Komissio käytti kuitenkin sekä tarjouseritelmässä että sen vastauksissa sanamuotoa "olisi annettava", "on tarpeen", "on oltava", mikä tukee näkemystä, jonka mukaan vaatimus esitettiin pakollisena. Kantelijan mukaan arviointikomitean olisi näin ollen pitänyt hylätä voittanut tarjous eikä pelkästään antaa sille alempia pisteitä.
26. Lisäksi kantelija totesi komission väitteestä, jonka mukaan neljännen tason DRS-vaatimukseen viitataan hyvin lyhyesti ja että tämä vahvistaa sen ei-välttämättömän luonteen, ettei se ymmärrä, miten lausunnon lyhyys voisi viitata vaatimuksen ei-pakollisuuteen. Selkeää, täsmällistä ja yksiselitteistä sanamuotoa - varsinkaan tarkkaa lukua - ei voida tulkita tai perustella muulla tavoin. Valituksen tekijä väitti, että Tier-4-vaatimus on ja pysyy Tier-4-vaatimuksena eikä Tier-l-, -2- tai -3-vaatimuksena.
27. Tämän jälkeen kantelija kiisti sen, että komission tekemä ero "rakennusta ja infrastruktuuria koskevan standardin" ja "katastrofista toipumista koskevan menetelmän" välillä olisi pätevä. Kantelijan mukaan tarjouskilpailun voittaja tarjosi Tier 3 -rakennusta, ja vaikka komissio toteaa, että tarjouskilpailun voittaja täytti täysin Tier 4 -katastrofipalautusmenetelmää koskevan vähimmäisvaatimuksen, se ei osoittanut, miten tarjouskilpailun voittaja saavutti tämän vaatimuksen ehdottamalla ainoastaan Tier 3 -rakennusta.
28. Mitä tulee komission rakennusinfrastruktuurille antamaan toissijaiseen merkitykseen toiminnan jatkuvuuteen nähden, kantelija vetosi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa komissio vastaan Alankomaat [11] antamaan tuomioon, jonka mukaan kaikki sopimuksentekomenettelyn ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt on laadittava selkeästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti. Kun otetaan huomioon, että komissio myönsi, että vastaukset kysymyksiin 110, 158 ja 160 olisivat voineet olla selkeämpiä, kantelijan mukaan tästä seuraa, että tavanomaista huolellisuutta noudattavat tarjoajat eivät voineet ymmärtää tarjouseritelmän täsmällistä merkitystä ja tulkita sitä samalla tavalla.
29. Seuraavaksi kantelija oli eri mieltä komission perusteluista, joiden mukaan kantelijan olisi alan ammattilaisena tiedettävä, että komissio painotti katastrofista toipumista koskevaan menetelmään liittyvää luokitusta eikä rakennukseen ja infrastruktuuriin liittyvää luokitusta. Sen mukaan yleinen avoimuussääntö velvoittaa hankintaviranomaisen laatimaan tarjouseritelmät siten, että kaikki tarjoajat ymmärtävät ne samalla tavalla ja ilman subjektiivisia tulkintoja. Epäselvyyksien poistamiseksi komissio vahvisti tarjoajien kysymyksiin antamissaan vastauksissa yksiselitteisesti, että katastrofista toipumispaikan "on oltava tason 4" mukainen.
30. Mitä tulee komission väitteeseen, jonka mukaan se noudatti asianmukaista huolellisuutta ja teki kaikkensa maksimoidakseen kilpailun tämän sopimuksen osalta, kantelija väitti, ettei se löytänyt mitään argumenttia, jolla olisi voitu vastata väitteeseen, joka koski mahdollisuutta, että muut mahdolliset tarjoajat pidättäytyivät osallistumasta tarjouskilpailumenettelyyn.
31. Lopuksi kantelija väitti, että Euroopan komission julkisia hankintoja koskevan käsikirjan [12] mukaan tarjoukset on hylättävä arviointivaiheessa, jos niissä ehdotetaan muuta kuin suunniteltua ratkaisua.
Oikeusasiamiehen arvio suositusluonnosten jälkeen
Ensimmäinen suositusluonnos
32. Komissio kieltäytyi myöntämästä, että se olisi syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan katsoessaan, että tarjouskilpailun voittaja oli tarjouseritelmän mukainen. Komissio ymmärsi oikeusasiamiehen hallinnollisen epäkohdan toteamisen tarkoittavan, että koska tarjouskilpailun voittanut tarjous ei ollut Tier 4 DRS -vaatimuksen mukainen, sen olisi pitänyt hylätä se. Komissio katsoo kuitenkin, että voidakseen hylätä voittaneen tarjouksen tason 4 DRS:n olisi pitänyt olla varainhoitoasetuksen soveltamissäännöissä tarkoitettu "olennainen vaatimus". Näin ollen komissio keskittyi pyrkimyksissään osoittamaan, että tason 4 DRS-vaatimus ei ollut olennainen.
33. Oikeusasiamies katsoo, että komission tapa analysoida tapausta ja puolustaa kantaansa ei ole vakuuttava.
34. Suositusluonnokseen johtaneen analyysin pintapuolisen tarkastelun perusteella on selvää, että oikeusasiamies teki kaksi keskeistä havaintoa: a) oikeusasiamies korosti, että komissio hyväksyi tarjouksen, joka poikkesi siitä, mitä se oli pyytänyt; b) Oikeusasiamies totesi, että tarjouskilpailussa vaadittu Tier 4 DRS -standardi, joka ei kuitenkaan lopulta ollut peräisin voittaneelta tarjoajalta, olisi voinut saada mahdolliset tarjoajat luopumaan tarjouksen tekemisestä.
35. Ennen kuin oikeusasiamies tarkastelee komission päätelmiään koskevia perusteluja, hän pitää hyödyllisenä tiivistää unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan 1) hankintaviranomaisen on varmistettava tarjouspyyntömenettelyn jokaisessa vaiheessa, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja siten kaikkien tarjoajien yhtäläisiä mahdollisuuksia noudatetaan [13], ja 2) tämän periaatteen mukaisesti, jonka tavoitteena on edistää terveen ja tehokkaan kilpailun kehittymistä julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvien yritysten välillä, kaikille tarjoajille on annettava yhtäläiset mahdollisuudet tarjouksia laatiessaan, mikä merkitsee sitä, että kaikkien kilpailijoiden tarjouksiin on sovellettava samoja ehtoja [14].
36. Lisäksi saman oikeuskäytännön mukaan avoimuusperiaate, jonka pääasiallisena tarkoituksena on estää hankintaviranomaisen suosiminen tai mielivalta, edellyttää, että kaikki hankintamenettelyn ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt on laadittava selkeästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa [15]. Avoimuusperiaate merkitsee näin ollen sitä, että kaikki tekniset tiedot, joilla on merkitystä hankintailmoituksen tai tarjouseritelmän asianmukaisen ymmärtämisen kannalta, on asetettava mahdollisimman pian kaikkien julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvien yritysten saataville, jotta yhtäältä kaikki kohtuullisen valistuneet ja tavanomaisen huolelliset tarjoajat voivat ymmärtää niiden täsmällisen laajuuden ja tulkita niitä samalla tavalla ja jotta toisaalta hankintaviranomainen voi tosiasiallisesti tarkistaa, täyttävätkö tarjoajien tarjoukset kyseisen hankintasopimuksen perusteet [16].
37. Ottaen huomioon edellä esitetyn oikeusasiamies katsoo, että on tarpeen tutkia komission tärkeimmät perustelut, jotka liittyvät toteamukseen a) siitä, että i) tason 4 DRS-vaatimus ei ollut olennainen ja että ii) sillä ei ollut oikeusasiamiehen sille antamaa merkitystä.
38. Edellä olevasta i alakohdasta on todettava, että se, onko tarjouspyyntöön sisältyvä vaatimus olennainen vai ei, on ilmoitettava selvästi tarjouspyyntöasiakirjoissa. Vaikka komissio oli alun perin tehnyt selväksi, että neljännen tason DRS-vaatimus ei ollut olennainen - mitä se ei tehnyt - ainakin yhden sen vastauksista tarjoajien kysymyksiin ("on oltava neljännen tason") voidaan ymmärtää tarkoittavan vain sitä, että tämä oli edellytys, joka oli täytettävä [17].
39. Mitä tulee ii alakohtaan, komission tekemä ero - johon vedotaan ensimmäistä kertaa tutkimuksen tässä vaiheessa - "rakennusta ja infrastruktuuria koskevan standardin" ja "katastrofien talteenottomenetelmän" välillä ei tue komission väitettä; Siinä ainoastaan vahvistetaan oikeusasiamiehen toteamus, jonka mukaan komissio ei ole selventänyt tarjoajille, mitä Tier 4 -tason DRS-vaatimus todellisuudessa tarkoitti [18]. Riippumatta siitä, millä asteikolla Tier 4 -vaatimuksen noudattamista mitataan, arviointikomitean raportissa todettiin joka tapauksessa selvästi (”ehdotettu DRS on Tier 3 -vaatimusten mukainen”), että voittanut tarjous ei täyttänyt tätä vaatimusta.
40. Tästä seuraa, että komissio ei ole esittänyt edellytyksiä riittävän selvästi käsiteltävässä asiassa. Komissio ei myöskään ole esittänyt riittävän vakuuttavia perusteluja tai todisteita tukeakseen väitettään, jonka mukaan voittanut tarjous oli kaikkien tarjouseritelmän vaatimusten mukainen. Oikeusasiamies pysyy näin ollen kannassaan, jonka mukaan komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on hyväksynyt tarjouksen, joka ei ollut Tier 4 DRS -vaatimuksen mukainen.
41. Edellä b kohdassa esitetyn toteamuksen osalta komission väite, jonka mukaan vastaanotettujen tarjousten määrä on kasvanut, ei sellaisenaan osoita, ettei mahdollisia tarjoajia olisi estetty tekemästä tarjousta. On selvää, että tarjouseritelmään sisältyi neljännen tason DRS-vaatimus, johon asianomaiset talouden toimijat nojautuivat perustellusti päättäessään jättää tarjouksen tai toisaalta olla osallistumatta kyseiseen hankintamenettelyyn [19]. Tästä seuraa, että ei ole näytetty toteen komission väitteitä, joiden mukaan mahdolliset tarjoajat eivät olisi voineet olla vakuuttuneita Tier 4 DRS -vaatimuksesta ja että kilpailu ei näin ollen olisi voinut vääristyä.
42. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio toimi virheellisesti, kun se ei hyväksynyt tätä suositusluonnosta.
Toinen suositusluonnos
43. Oikeudenmukaisuuden vuoksi ja tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen oikeusasiamies suositteli, että komissio käsittelisi kantelijan vaatimusta tarjouskilpailuun osallistumisesta aiheutuneiden kustannusten ja tulonmenetysten korvaamisesta. Suosituksessa otettiin huomioon, että jos komissio olisi tehnyt selväksi, että kolmannen tason DRS-järjestelmä voitaisiin hyväksyä, kantelija olisi voinut jättää toisen (ja mahdollisesti menestyneen) tarjouksen. Mikä tärkeintä, tämä suositus kuvasti sitä, että arvioidessaan tarjouksia komissio poikkesi kantelijan vahingoksi omista selkeästi ilmoitetuista tarjouskilpailuvaatimuksistaan. Koska komissio kieltäytyi hyväksymästä hänen ensimmäistä suositustaan, se ei hyväksynyt myöskään hänen toista suositustaan.
Loppuhuomautukset
44. Oikeusasiamies pitää valitettavana, että komissio ei yksityiskohtaisessa lausunnossaan hyväksynyt hänen suosituksiaan eikä esittänyt vakuuttavia syitä tähän. Itse asiassa komission syyt oikeusasiamiehen suositusten hylkäämiseen ovat heikot. Sen kanta perustuu siihen, että se on hylännyt sen omien sanojen selvän merkityksen tarjouseritelmässään ja myös tarjoajien kysymyksiin antamissaan vastauksissa. Oikeusasiamies päättää tutkimuksen kahdella kriittisellä huomautuksella. Koska kyseessä olevassa sopimuksessa on käytetty julkisia varoja, oikeusasiamies lähettää jäljennöksen tästä päätöksestä tiedoksi Euroopan parlamentin puhemiehelle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen presidentille.
Päätelmä
Kantelun tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää sen seuraavin kriittisin huomautuksin:
Hyvä hallinto edellyttää, että hankintaviranomaiset varmistavat, että unionin talousarviosta rahoitettavissa julkisissa hankintamenettelyissä jätetyt tarjoukset hyväksytään ja arvioidaan vain, jos ne täyttävät kaikki tarjouseritelmässä vahvistetut hankintasopimuksen tekoperusteet. Tässä tapauksessa komissio ei täyttänyt tätä vaatimusta, koska se katsoi, että tarjouskilpailun voittaja oli tarjouseritelmän mukainen, vaikka se tarjosi erilaisen ratkaisun kuin mainittu. Tämä oli hallinnollinen epäkohta.
Hyvän hallinnon vaatimuksena on, että toimielin korvaa kenelle tahansa henkilölle toimielimen toiminnasta aiheutuneet tappiot. Tässä tapauksessa komissio on kieltäytynyt tutkimasta ja myöhemmin korvaamasta kantelijalle aiheutuneita tappioita, jotka johtuivat siitä, että komissio ei ollut noudattanut tarjouskilpailumenettelyssä esitettyjä eritelmiä. Tämä oli myös hallinnollinen epäkohta.
Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.
Emily O'Reilly
Strasbourg, 29. kesäkuuta 2015
[1] Tietokonejärjestelmien seitsemän katastrofipalautustasoa kuvaavat erilaisia toimintakriittisten tietokonejärjestelmien palautusmenetelmiä, joita tarvitaan toiminnan jatkuvuuden tukemiseksi. Tier-4 DRS: n avulla on helpompi tehdä tällaisia point-in-time (PiT) -kopioita, vaikka useita tunteja tietoja voi silti kadota. Perustietoja on osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Seven_tiers_of_disaster_recovery
[2] Esimerkiksi "kysymys nro 160: Kysymyksiin 66 ja 110 antamienne vastausten perusteella toteamme, että – – Belgian datakeskukset voivat tarjota vain tason 3 + ratkaisun. Voitko vahvistaa päätöksesi vai onko Tier 3+ -datakeskus hyväksyttävä ratkaisu?
Vastaus: Vahvistamme, että teknisten eritelmien 9.2.21 kohdan mukaisesti – – katastrofeista toipumispaikan on oltava tason 4 mukainen datakeskuksen sijainnista riippumatta.”
[3] Lisätietoja kantelun taustasta, osapuolten perusteluista ja oikeusasiamiehen tutkimuksesta on oikeusasiamiehen suositusluonnosten koko tekstissä, joka on saatavilla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/cases/draftrecommendation.faces/en/54554/html.bookmark
[4] Tarjouseritelmän liitteessä II olevan A osan 2 kohdan 9.2.21 alakohta.
[5] Soveltamissääntöjen 158 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Osallistumishakemukset ja tarjoukset, jotka eivät täytä kaikkia tarjousasiakirjoissa esitettyjä olennaisia vaatimuksia, hylätään.” Ks. unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1).
[6] Tarjouseritelmän liitteessä II.A.2 (liite 1) olevassa 9.2.21 kohdassa määrätään seuraavaa: ”DRS-järjestelmä (taso 4)” ... ”olisi toimitettava …”
[7] Tarjouseritelmän liitteessä II olevan A osan 2 kohdan 5.2.5 alakohta (liite 12).
[8] Viiteasiakirja [R17] (liite 3) – Datakeskusten konsolidointi – lähestymistapa ja nykytilanne.
[9] Komissio totesi, että viiteasiakirjan [R17] 3.2 kohta kuuluu seuraavasti: ”Kolmanteen toimipaikkaan palautumiseen TAXUD käyttää teippivapaata varmuuskopiointia virtuaaliteippikirjaston (VTL) avulla. Käyttämällä asynkronista replikointitekniikkaa VTL:t toistetaan pitkillä etäisyyksillä tuotanto- ja DR-paikkojen välillä. TAXUD valitsee piste-in-time recovery (Tier 4 Disaster Recovery) tai tapahtuman eheyden palautus (Tier 5 Disaster Recovery) riippuen käytetyistä sovelluksista”.
[10] Asia C-368/10, komissio v. Alankomaat, ECLI:EU:C:2012:284.
[11] Edellä alaviitteessä 10 mainittu asia C-368/10, komissio v. Alankomaat.
[12] Julkisia hankintamenettelyjä koskeva komission sisäinen käsikirja.
[13] Asia T-165/12, European Dynamics ja Evropaïki Dynamiki v. Euroopan komissio, ECLI:EU:T:2013:646, 45 kohta; asia C-496/99 P, komissio v. CAS Succhi di Frutta, Kok. 2004, s. I-3801, 108 kohta; Asia T-160/03, AFCon Management Consultants ym. v. komissio, Kok. 2005, s. II-981, 75 kohta.
[14] Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia European Dynamics, tuomion 45 kohta; Asia C-19/00, SIAC Construction, Kok. 2001, s. I-7725, 34 kohta.
[15] Edellä alaviitteessä 10 mainittu asia C-368/10, komissio v. Alankomaat, tuomion 109 kohta; Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia T-165/12, European Dynamics, tuomion 48 kohta; Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia CAS Succhi di Frutta, tuomion 111 kohta.
[16] Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia T-165/12, European Dynamics, tuomion 48 kohta; Asia T-50/05, Evropa ïki Dynamiki v. komissio, Kok. 2010, s. II-1071, 59 kohta.
[17] Tässä yhteydessä on hylättävä Alankomaiden esittämä vastaväite, jonka mukaan EKO- ja Max Havelaar -merkinnät eivät ole toimitettavia ainesosia koskevia pakollisia vaatimuksia vaan ainoastaan hankintaviranomaisen ei-sitovia "mieltymyksiä", joista on saatu vain vähäinen määrä pisteitä. Yhtäältä vain muutamat seikat voivat joissakin olosuhteissa tehdä eron pisteisiin perustuvalla arviointijärjestelmällä toteutetun sopimuksentekomenettelyn onnistumisen ja epäonnistumisen välillä, ja toisaalta kaikkien sopimuksentekoperusteiden - mukaan lukien ne, joita hankintaviranomainen ei pidä kovin tärkeinä - on ehdottomasti noudatettava julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön perustavanlaatuisia periaatteita eli yhdenvertaista kohtelua ja syrjimättömyyttä– –. ”Asia C-368/10, komissio v. Alankomaat, julkisasiamiehen ratkaisuehdotus, 123 kohta, ECLI:EU:C:2011:840.
[18] Vaikka komissio väitti vastauksessaan kysymykseen nro 66, että vaatimus koski vain ,-infrastruktuurin rakentamista, se totesi, että DRS-vaatimus " koski yksiselitteisesti" 7-Tier-katastrofipalautusmenetelmää.
[19] Edellä alaviitteessä 10 mainittu asia komissio v. Alankomaat, tuomion 55 kohta.Ks. myös edellä alaviitteessä 16 mainitun julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 144 kohta.