Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti [1]

Kantelun tausta

1. Kantelija työskenteli sopimussuhteisena toimihenkilönä Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksessa (ECDC). Ajan myötä hänen ammatillinen suhteensa esimieheensä heikkeni siinä määrin, että he tapasivat vain muiden kollegojen läsnä ollessa. Kun kantelijan esimies kutsui hänet vuoden 2012 alussa kokoukseen, jossa keskusteltiin hänen suoriutumisestaan vuonna 2011, jäljempänä ’arviointivuoropuhelu’, kantelija kieltäytyi osallistumasta kokoukseen ja väitti, että sitä ei tallennettaisi. Myöhemmin samana vuonna ECDC irtisanoi kantelijan työsuhteen antamatta tämän vuoden 2011 arviointikertomusta, jäljempänä ’vuoden 2011 arviointikertomus’.

Tutkimuksen kohde

2. Kantelija väitti, että ECDC oli lainvastaisesti jättänyt laatimatta vuoden 2011 arviointikertomuksen.

3. Kantelija väitti, että ECDC:n olisi viimeisteltävä vuoden 2011 arviointiraporttinsa.

Tiedustelu

4. Oikeusasiamies välitti kantelun ECDC:lle lausuntoa varten. Kantelun tutkinnan aloittamista koskevassa kirjeessä oikeusasiamies kannusti ECDC:tä harkitsemaan arviointia koskevan ECDC:n täytäntöönpanosäännön nro 20 [2], jäljempänä ’20 artikla’, 1 artiklan perusteella vuoden 2011 arviointikertomuksen luonnoksen laatimista ja lähettämistä kantelijalle, vaikka virallista vuoropuhelua ei voitaisikaan käydä.

5. ECDC:n lausunto toimitettiin asiasta huomautuksia esittäneelle kantelijalle.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väitetty arviointikertomuksen ja siihen liittyvien vaatimusten lainvastainen laiminlyönti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

6. ECDC ilmoitti lausunnossaan oikeusasiamiehelle, ettei se ollut valmis noudattamaan ehdotusta kantelijan vuoden 2011 arviointikertomuksen laatimisesta. Se väitti, että se oli yrittänyt ottaa kantelijan vastaan ja antanut hänelle mahdollisuuden kutsua todistaja arviointikeskusteluun sen sijaan, että se olisi tallentanut kokouksen, kuten hän toivoi. Mahdollisuutta kokouksen kirjaamiseen ei ollut suunniteltu asiaa koskevassa menettelyssä. Kantelija kuitenkin kieltäytyi laatimasta vuoden 2011 arviointikertomustaan ja esti siten sen valmistumisen.

7. ECDC:n mukaan sen sisäisellä verkkosivustolla ja henkilöstön kehittämistä koskevan vuoropuhelun käsikirjassa olevissa tiedoissa todetaan selvästi, että arviointivuoropuhelun, joka on pakollinen, on tapahduttava henkilökohtaisen vuoropuhelun muodossa toimenhaltijan ja hänen esimiehensä välillä. Euroopan tautienehkäisy-ja -valvontakeskuksen näkemyksen mukaan tämä on todellakin paras tapa keskustella näkemyksistä ja toivottujen ja todellisten suoritusten välisistä eroista ja vastata esiin tulleisiin kysymyksiin. Kummallakin osapuolella on mahdollisuus esittää tarpeellisiksi katsomiaan selvennyksiä.

8. ECDC korosti, että julkisista varoista rahoitetuna elimenä sen oli tutkittava, oliko tilanteessa, jossa kantelija kieltäytyi tahallaan osallistumasta arviointivuoropuheluun, asianmukaista poiketa vakiintuneista menettelyistä ja sitoa resursseja vuoden 2011 arviointikertomuksen laatimiseksi. Se päätteli, että Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä 'unionin tuomioistuin', oikeuskäytännön perusteella näin ei ole. Se katsoi, että asiassa C-21/99 P, N vastaan komissio [3] annettua tuomiota (jossa katsottiin, että entisellä toimihenkilöllä ei ole enää oikeutta nostaa kumoamiskannetta vuosikertomuksestaan, ellei hän pysty osoittamaan sellaisen erityisen seikan olemassaoloa, joka osoittaa, että on olemassa henkilökohtainen intressi saada kyseinen kumoaminen), voitiin soveltaa analogisesti kantelijan tapaukseen. Se katsoi myös, että asiassa C-198/07 P, Gordon vastaan komissio [4] (jossa katsottiin, että entinen virkamies, joka on eläkkeellä, eronnut tai irtisanottu, ei voi riitauttaa urakehitystä koskevaa kertomustaan) annettu tuomio oli merkityksellinen nyt tarkasteltavan asian kannalta.

9. ECDC päätteli näin ollen, että entisenä henkilöstön jäsenenä kantelija menetti kiinnostuksensa vuoden 2011 arviointikertomuksen saamiseen ja että näin ollen virastolla ei ollut velvollisuutta laatia kyseistä kertomusta ”olennaisen merkityksettömyyden” vuoksi. Se lisäsi, että se, että entinen toimihenkilö on saattanut riitauttaa irtisanomisensa unionin tuomioistuimessa, ei sellaisenaan ole erityinen seikka, joka oikeuttaisi henkilökohtaisen intressin saada arviointikeskustelu päätökseen.

10. Huomautuksissaan kantelija viittasi toiseen unionin tuomioistuimen tuomioon [5] ja 20 artiklaan. Hänen mukaansa ECDC:llä on velvollisuus laatia arviointikertomuksia niitä henkilöstön jäseniä varten, jotka sitä nimenomaisesti pyytävät, vaikka nämä henkilöstön jäsenet olisivat lähteneet ECDC:stä kyseisenä vuonna tai sitä seuraavana vuonna [6].

11. Kantelija korosti myös vaatineensa arviointivuoropuhelun kirjaamista, koska ECDC:n henkilöstökomitea kieltäytyi avustamasta häntä enempää sen jälkeen, kun ECDC:n henkilöstökomitean jäsenet olivat kantelijan kutsusta osallistuneet neljään kantelijan ja hänen esimiehensä väliseen kokoukseen.

Oikeusasiamiehen arvio, joka johti suositusluonnokseen

12. Oikeusasiamiehen mukaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 43 artiklassa säädetään toimielinten velvollisuudesta laatia arviointikertomuksia. Tämä artikla (sellaisena kuin se oli tapahtumahetkellä) kuuluu seuraavasti:

"[t] kunkin virkamiehen pätevyydestä, tehokkuudesta ja käytöksestä viranhoidossa laaditaan vähintään joka toinen vuosi kertomus kunkin toimielimen määräämällä tavalla - - Kunkin toimielimen on annettava säännökset, joilla annetaan oikeus hakea muutosta raportointikauden aikana ja joita on käytettävä ennen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen tekemistä. Kertomus on toimitettava virkamiehelle. Hänellä on oikeus esittää siitä tarpeellisiksi katsomiaan huomautuksia"(kursivointi tässä).

13. Tätä tulkintaa näyttää tukevan virkamiestuomioistuimen uudempi tuomio, johon kantelija viittaa huomautuksissaan. Kyseisessä tuomiossa virkamiestuomioistuin totesi seuraavaa:

”Virkamiehen arviointikertomus on sen tulevasta hyödyllisyydestä riippumatta kirjallinen ja virallinen todiste asianomaisen henkilön tekemän työn laadusta. Tällaisessa arvioinnissa ei pelkästään kuvata kyseisenä ajanjaksona suoritettuja tehtäviä, vaan siihen sisältyy myös niiden henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointi, jotka arvioitava henkilö on osoittanut työelämässään. Näin ollen jokaisella virkamiehellä on oikeus siihen, että hänen työnsä tunnustetaan suorittamalla arviointi oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla. Näin ollen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukaisesti virkamiehillä on joka tapauksessa oltava oikeus riitauttaa arviointikertomuksensa sen sisällön perusteella tai sen vuoksi, että sitä ei ole laadittu henkilöstösäännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti..."[7] (kursivointi tässä).

14. Yhtäältä 20 artiklassa oleva viittaus henkilöstösääntöjen 43 artiklaan näyttää osoittavan, että ECDC:n arviointiprosessi on kyseisen artiklan mukainen [8]. Työjärjestyksen 20 artiklassa määrätty yleinen arviointimenettely näyttää näin ollen palvelevan ennen kaikkea kohtuullista tavoitetta, jonka mukaan henkilöstön jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa ECDC:n arvioon heidän suorituksistaan [9] ennen kuin arviointikertomuksesta tulee lopullinen [10]. Tämä johtuu siitä, että lopulliset arviointikertomukset voivat vaikuttaa haitallisesti henkilöstön jäsenten oikeuksiin ja siten johtaa tällaisia kertomuksia koskevien valitusten tekemiseen [11]. ECDC:n arviointimenettely näyttää näin ollen olevan yhteensopiva henkilöstösääntöjen 43 artiklan pakottavien säännösten kanssa, joiden mukaan henkilöstön jäsenillä on oltava mahdollisuus hakea muutosta raportointijakson aikana, sekä edellä mainitun unionin tuomioistuimen tuomion kanssa, jonka mukaan ”arviointi [olisi] suoritettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti”.

15. Oikeusasiamiehen tietojen mukaan henkilöstösääntöjen missään säännöksessä ei kuitenkaan aseteta arviointikertomuksen laatimisen edellytykseksi sitä, että toimenhaltija ja hänen lähin esimiehensä käyvät henkilökohtaista arviointikeskustelua. Oikeusasiamies ei myöskään ole vakuuttunut Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tekemästä tulkinnasta, jonka mukaan se, että henkilöstön jäsen ei enää työskentele kyseisessä toimielimessä, vie häneltä automaattisesti oikeuden saada hallintonsa laatima arviointikertomus. Oikeusasiamies ei myöskään ole vakuuttunut siitä, että 20 artikla olisi täysin henkilöstösääntöjen 43 artiklan mukainen, koska kyseisessä säännössä määrätään, että entisten toimihenkilöiden vuosikertomus annetaan vain, jos he sitä pyytävät [12]. Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan [13] henkilöstösääntöjen 43 artiklassa asetetaan toimielimille selkeä velvoite laatia arviointikertomuksia koko henkilöstöstä, niin nykyisestä kuin aiemmastakin, kaikissa olosuhteissa eikä ainoastaan silloin, kun" he nimenomaisesti pyytävät" niitä. Toisin kuin ECDC:n 20 artikla näyttää tarkoittavan, vaikka toimihenkilö on lähtenyt tai aikoo lähteä virastosta, hänellä on oikeutettu intressi saada arviointikertomus, jota voidaan käyttää ja johon voidaan vedota hänen tulevassa työelämässään ja urallaan [14].

16. Kantelijan tapauksessa ECDC kuitenkin asetti vuoden 2011 arviointikertomuksen antamisen edellytykseksi hänen ja hänen lähimmän esimiehensä välisen virallisen vuoropuhelun. Oikeusasiamies katsoo, että jos tämä ei ollut henkilöstösääntöjen 43 artiklan vastaista, se oli varmasti liian rajoittava tulkinta ECDC:n arviointimenettelyä koskevista säännöistä. Tämän vuoksi oikeusasiamies kehotti virastoa harkitsemaan vuoden 2011 arviointikertomuksen luonnoksen laatimista ja lähettämistä kantelijalle, vaikka virallista vuoropuhelua ei voitaisikaan käydä.

17. Päättäessään olla noudattamatta oikeusasiamiehen ehdotusta ECDC ei jälleen kerran noudattanut sovellettavia sääntöjä. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

18. Jos oikeusasiamies havaitsee hallinnollisen epäkohdan, ohjesäännössä edellytetään, että hän pyrkii mahdollisuuksien mukaan sovintoratkaisuun sen poistamiseksi ja kantelijan tyydyttämiseksi. Oikeusasiamies on jo ehdottanut ECDC:lle yksinkertaista ratkaisua asiaan kantelun tutkinnan aloittamista koskevassa kirjeessä. ECDC kieltäytyi hyväksymästä tätä ehdotusta. Lisäksi tässä tapauksessa on ilmennyt laajempi ongelma, nimittäin ECDC:n tulkinta henkilöstösääntöjen 43 artiklasta johtuvista velvoitteista. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies osoittaa jäljempänä esitetyn suositusluonnoksen ECDC:lle.

B. Suositusluonnos

Oikeusasiamies esittää tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella ECDC:lle seuraavan suositusluonnoksen:

ECDC:n olisi

i) laadittava ja lähetettävä kantelijalle luonnos vuoden 2011 arviointikertomukseksi; ja

ii) harkittava huolellisesti, onko 20 artikla tai jokin muu sen sisäisistä säännöistä yhteensopiva henkilöstösääntöjen 43 artiklan kanssa. ECDC:n olisi muutettava kaikkia yhteensopimattomia sääntöjä.

ECDC:n johtajalle ja kantelijalle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. ECDC lähettää Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2014. Yksityiskohtainen lausunto voisi sisältää suositusluonnoksen hyväksymisen ja kuvauksen siitä, miten se on pantu täytäntöön.

Emily O'Reilly

Tehty Strasbourgissa 27 päivänä toukokuuta 2014.

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL L 113, s. 15.

[2] "Kaikki... Sopimussuhteiset toimihenkilöt on arvioitava.

- Tätä varten jokaisesta henkilöstön jäsenestä laaditaan vuosiraportti, jota kutsutaan arviointikertomukseksi..."

[3] Asia C-21/99 P, N v. komissio, Kok. 1999, s. I-7163.

[4] Asia C-198/07 P, Gordon v. komissio, Kok. 2008, s. I-10701, Kok. H., s. I-B-2-25 ja II-B-2-193.

[5] Asia F-107/11, Ntouvas v. ECDC, tuomio 11.12.2012, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 35 ja 36 kohta.

[6] Kantelija viittasi 20 artiklan 1 kohdan 4 alakohtaan, jonka mukaan ”Raporttia ei tarvitse laatia toimenhaltijoille, jotka ovat lähteneet ECDC:stä samana vuonna tai jotka aikovat lähteä seuraavana vuonna, elleivät he nimenomaisesti pyydä sitä.”

[7] Asia F-93/08, N v. Euroopan parlamentti, Kok. H., s. I-A-1-433 ja II-A-1-2339, 46 kohta.

[8] Työjärjestyksen 20 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:”Henkilöstösääntöjen 43 artiklan mukaan:

- Arviointi suoritetaan kunkin vuoden alussa – –

- Kaikki ... Sopimussuhteiset toimihenkilöt on arvioitava.

Tätä varten jokaisesta henkilöstön jäsenestä – – laaditaan arviointikertomukseksi kutsuttu vuosikertomus, joka kattaa raportointikauden.”

[9] Työjärjestyksen 20 artiklan 8 ja 9 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Työnhaltijalla on enintään viisi työpäivää aikaa hyväksyä raportti lisäämättä siihen huomautuksia, hyväksyä se sen jälkeen, kun asianomaiseen jaksoon on lisätty joitakin huomautuksia, tai kieltäytyä hyväksymästä raporttia ja ilmoittaa asianmukaisessa jaksossa syyt, joiden vuoksi hän pyytää sen uudelleentarkastelua … Jos työnhaltija kieltäytyy hyväksymästä arviointiraporttia, arvioinnin vahvistajan on käytävä hänen kanssaan vuoropuhelua kymmenen työpäivän kuluessa. Arvioijan on myös osallistuttava vuoropuheluun, jos toimenhaltija, arvioija tai arvioinnin vahvistaja sitä pyytää. Vahvistaja vahvistaa kertomuksen tai muuttaa sitä viimeistään viiden työpäivän kuluttua vuoropuhelusta. Hän toimittaa raportin toimenhaltijalle. Toimenhaltijalla on enintään 10 työpäivää aikaa hyväksyä raportti lisäämättä siihen huomautuksia, hyväksyä se sen jälkeen, kun asianomaiseen osioon on lisätty joitakin huomautuksia, tai kieltäytyä hyväksymästä sitä ja esittää perustelut asianomaisessa osiossa. Toimenhaltijan perusteltu kieltäytyminen hyväksymästä raporttia tarkoittaa automaattisesti asian saattamista "sekakomitean" käsiteltäväksi..."

[10] Työjärjestyksen 20 artiklan 8 kohdan 13 alakohdassa määrätään seuraavaa: ”[t] toimenhaltijalle on ilmoitettava sähköpostitse tai muulla tavoin, että päätös, jolla kertomuksesta tehdään lopullinen, on tehty – – Tällaista ilmoitusta on pidettävä ... artiklassa tarkoitettuna ilmoituksena. [Silloin voimassa olleiden] henkilöstösääntöjen 25 artiklassa säädetään seuraavaa: Kaikki näiden henkilöstösääntöjen nojalla tehdyt tiettyä henkilöä koskevat päätökset on annettava viipymättä kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle virkamiehelle. Virkamiehelle vastainen päätös on perusteltava..."

[11] Työjärjestyksen 20 artiklan 10 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaista valitusta tai asian saattamista virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi ei voida tehdä ennen kuin kertomuksen käsittely on päättynyt.”

[12] 20 artiklan 1 kohdan 4 alakohta: ”Raporttia ei tarvitse laatia toimenhaltijoille, jotka ovat lähteneet ECDC:stä samana vuonna tai jotka aikovat lähteä seuraavana vuonna, elleivät he nimenomaisesti pyydä sitä.”

[13] Ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita unionin oikeutta sitovasti.

[14] Ks. analogisesti edellä alaviitteessä 4 mainittu yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-198/07 P, Gordon v. komissio, 50 kohta: ”Palauttamistapauksessa urakehitystä koskevasta kertomuksesta olisi hyötyä virkamiehen kehitykselle hänen yksikössään tai yhteisön toimielimissä. Se olisi konkreettinen, muodollinen todiste hänen kyvystään ja kokemuksestaan toimielimessä, johon hän voisi luottaa.