(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

Perusteet oma-aloitteiselle tutkimukselle

Taustaa

Internationaler Hilfsfonds e.V., jäljempänä ’IH’, joka on saksalainen kansalaisjärjestö, pyysi 20 päivänä maaliskuuta 1996 Euroopan komission humanitaarisen avun pääosastolta, jäljempänä ’ECHO’, lupaa saada allekirjoittaa puitekumppanuussopimus. Pääsääntöisesti ECHO tekee humanitaarista työtä sellaisten kumppanivirastojen kanssa, jotka ovat allekirjoittaneet kalastuskumppanuussopimuksen, jossa määritellään kumppanien roolit, oikeudet ja velvollisuudet sekä sovellettavat säännökset. Näin ECHO voi edetä nopeasti ilman, että sen tarvitsee aina tarkistaa täytäntöönpanosta vastaavan organisaation tukikelpoisuus.

ECHO ilmoitti IH:lle 1. kesäkuuta 1999 päivätyllä kirjeellä, että uusi kalastuskumppanuussopimus oli tullut voimaan 1. tammikuuta 1999. ECHO huomautti, että tukikelpoisuusperusteet, jotka hakijoiden on täytettävä, on vahvistettu humanitaarisesta avusta 20 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (2) 7 artiklassa. Se lisäsi, että se, täyttävätkö IH:n kaltaiset valtiosta riippumattomat järjestöt nämä kriteerit, tarkastetaan kolmivaiheisen menettelyn kolmannessa osassa.

ECHO ilmoitti 14. joulukuuta 2000 IH:lle, että allekirjoitettuaan uuden sopimuksen edellisen kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittajaorganisaatioiden kanssa se pystyi nyt analysoimaan vastaanottamansa 400 kansalaisjärjestöhakemusta, mukaan lukien IH:n hakemukset. ECHO totesi, että IH voisi tällä välin tehdä ehdotuksia operatiivisiksi hankkeiksi, jotka voitaisiin hyväksyä ”poikkeuksellisesti edellyttäen, että maanne viranomaiset vahvistavat organisaationne tukikelpoisuuden edellä mainitun asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti ja toteuttavat erityistoimia alueilla, jotka eivät kuulu ECHO:n nykyisten kumppaneiden piiriin”.

ECHO otti 23.1.2001 päivätyllä faksilla yhteyttä IH:hon ja ehdotti tarkastuksen suorittamista sen varmistamiseksi, että IH täyttää asetuksen (EY) N:o 1257/96 7 artiklan vaatimukset. Loppujen lopuksi tällaista tarkastusta ei tehty.

ECHO ilmoitti IH:lle 1 päivänä helmikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, että saatuaan sen hakemuksen vuonna 1995 se oli ”puitekumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevien tavanomaisten ehtojen mukaisesti” pyytänyt Saksan kansallisilta viranomaisilta vahvistusta IH:n soveltuvuudesta ja että ne eivät olleet toimittaneet tällaista vahvistusta.

IH:lle ilmoitettiin 19.7.2001, että sen hakemus oli hylätty.

Komissio totesi 19 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyssä kirjeessään, että ECHO oli kirjoittanut Saksan ulkoministeriölle 16 päivänä helmikuuta 1995 (sen jälkeen, kun IH oli pyytänyt 9 päivänä helmikuuta 1995 päivätyllä kirjeellä jäljennöksen kalastuskumppanuussopimuksesta) ja pyytänyt IH:ta esittämään ennakkoratkaisupyynnön. Ulkoasiainministeriö toimitti 15.3.1995 seuraavan vastauksen:

”Tiedottamiemme tietojen mukaan kyseinen kansalaisjärjestö toimii myös nimellä Welthilfe e.V. Niiden toiminta on antanut perusteet virallisille syytetoimille, jotka ovat edelleen käynnissä. Siksi pyydän, että pidättäydyn kaikista suosituksista tässä vaiheessa. Saamiemme tietojen perusteella pääosasto 8 voisi lisätä tietojanne.”

Lokakuussa 1995 ECHO toisti Saksan viranomaisille esittämänsä tietopyynnön. ECHO:n institutionaalisten suhteiden neuvonantaja C. ilmoitti 17.11.1995 päivätyssä sisäisessä muistiossaan asiakirja-aineistosta vastaavalle ECHO:n virkamiehelle, että hänen yhteyshenkilönsä Saksan viranomaisissa ei voinut antaa IH:ta koskevia tietoja seuraavasta syystä:

”Son bureau ne travaille pas avec cette organisation et donc ne les connait pas.”

Komission mukaan ECHO oli näin ollen päättänyt keskeyttää IH:n hakemuksen käsittelyn, koska Saksan viranomaiset eivät olleet antaneet siihen myönteistä vastausta.

Kantelu 1702/2001/GG

Vuonna 2001 IH teki asiasta ensimmäisen kantelun oikeusasiamiehelle (kantelu 1702/2001/GG). Tässä kantelussa IH esitti seuraavat väitteet:

1. ECHO ei reagoinut vuonna 1995 esittämäänsä alkuperäiseen hakemukseen, mikä oli osoitus syrjinnästä ja hallinnollisesta epäkohdasta;
   
2. ECHO ei ollut antanut sille tilaisuutta tulla kuulluksi Saksan ulkoministeriön vuonna 1995 toimittamista tiedoista.
   
3. Kenenkään mahdollisen kumppanin ei voitu odottaa esittävän ehdotuksia sellaisten epämääräisten tietojen perusteella, jotka sisältyivät ECHOn 14. joulukuuta 2000 päivättyyn kirjeeseen. Näin ollen näytti siltä, että ECHO halusi suojella nykyisiä kumppaneitaan muiden kansalaisjärjestöjen aiheuttamalta ei-toivotulta kilpailulta.
   
4. ECHOn vaatimus siitä, että IH:n tukikelpoisuuskriteerien täyttyminen tarkastetaan tarkastuksen avulla, oli osoitus syrjinnästä ja hallinnollisesta epäkohdasta, koska ECHO oli allekirjoittanut uuden kalastuskumppanuussopimuksen sellaisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka ovat jo saaneet useita operatiivisia sopimuksia ECHOn kanssa mutta eivät voineet allekirjoittaa [edellistä] kalastuskumppanuussopimusta (ks. ECHOn 1. helmikuuta 2001 päivätty kirje); ja
   
5. ECHO kieltäytyi antamasta täyttä oikeutta tutustua asiakirja-aineistoonsa.

IH pyysi oikeusasiamiestä a) toteamaan, että kyse oli hallinnollisesta epäkohdasta, b) korjaamaan ECHOn asiakirja-aineistoissa olevat virheelliset tiedot, jotka vahingoittivat sen mainetta, c) ohjeistamaan ECHOa myöntämään täyden oikeuden tutustua asiakirja-aineistoonsa ja d) avaamaan tämän asiakirja-aineiston uudelleen.

Oikeusasiamies esitti asiaa koskevassa päätöksessään seuraavat kriittiset huomautukset:

On hyvän hallintotavan mukaista, että hakemukset tutkitaan niiden vaatimusten perusteella, joita niihin sovelletaan voimassa olevassa lainsäädännössä. Käsiteltävässä asiassa komissio katsoi, että IH:n hakemusta ei voitu käsitellä, koska Saksan viranomaiset eivät olleet esittäneet ennakkoratkaisupyyntöä. Kumpikaan nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisistä säännöksistä ei kuitenkaan sisältänyt edellytystä, jonka mukaan tällainen viittaus olisi tarpeen ennen hakemuksen hyväksymistä. ECHO:n päätös olla käsittelemättä hakemusta sillä perusteella, että kansallisilta viranomaisilta puuttui ennakkoratkaisupyyntö, on näin ollen hallinnollinen epäkohta.

Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että hakijat pidetään ajan tasalla päätöksistä, joita hallinto tekee heidän suhteensa, varsinkin jos hakijat pyytävät tällaisia tietoja (3). Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio väitti, että koska kansalliset viranomaiset eivät olleet esittäneet ennakkoratkaisupyyntöä, se päätti "keskeyttää" hakemuksen käsittelyn. Oikeusasiamies toteaa, että tätä päätöstä (jos se todella tehtiin) ei koskaan saatettu IH:n tietoon, vaikka IH oli tiedustellut menettelyn tilasta ainakin kerran. Se, ettei ECHO tiedottanut IH:lle tästä päätöksestä, merkitsee näin ollen uutta hallinnollista epäkohtaa.

On hyvän hallintotavan mukaista käsitellä hakemukset kohtuullisessa ajassa. Käsiteltävänä olevassa asiassa IH:lle ei ole tehty päätöstä ja annettu tiedoksi hakemusta, joka oli jätetty maaliskuussa 1996 ennen ensimmäisen kalastuskumppanuussopimuksen voimassaolon päättymistä vuoden 1998 lopussa. Itse asiassa komissiolta kesti yli kolme vuotta ennen kuin se ilmoitti 1.6.1999 päivätyssä kirjeessään IH:lle lähestymistavasta, jota se aikoi noudattaa IH:n suhteen. Komissio ei ole esittänyt pätevää selitystä tälle viivästykselle. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että se, ettei ECHO ole käsitellyt hakemusta kohtuullisessa ajassa, on kolmas hallinnollinen epäkohta.

Hyvän hallintotavan periaatteet edellyttävät, että hakijalla on oikeus esittää huomautuksia ennen päätöksen tekemistä, jos päätös vaikuttaa hänen oikeuksiinsa tai etuihinsa. Käsiteltävänä olevassa asiassa ECHO päätti keskeyttää IH:n hakemuksen Saksan viranomaisilta saatujen tietojen perusteella antamatta IH:lle mahdollisuutta esittää huomautuksia näistä tiedoista. Tämä on uusi hallinnollinen epäkohta.

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan se, ettei ECHO käsitellyt IH:n hakemusta, merkitsi myös syrjintää, oikeusasiamies katsoi, että IH ei ollut esittänyt riittäviä todisteita väitteensä tueksi. Oikeusasiamies katsoi myös, että IH ei ollut näyttänyt toteen väitettään, jonka mukaan kansalaisjärjestöjen ei voitu odottaa esittävän ehdotuksia operatiivisiksi hankkeiksi ennen kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista, eikä väitettään, jonka mukaan IH:ta oli syrjitty sillä perusteella, että ECHO oli vaatinut tarkastusta tässä tapauksessa.

Valitus 2862/2004/GG

Syyskuussa 2004 IH pyysi oikeusasiamiestä aloittamaan uuden tutkimuksen.

Asiassa 1702/2001/GG antamassaan lausunnossa ECHO viittasi Saksan ulkoministeriön kanssa vuonna 1995 käymäänsä kirjeenvaihtoon ja totesi, että huolimatta jatkuvasta yhteydenpidosta sen yksiköiden ja Saksan ulkoministeriön välillä Saksan viranomaiset eivät olleet toimittaneet IH:ta koskevia lisätietoja ennen 15 päivää marraskuuta 2001. IH viittasi uudessa kantelussaan tietoihin, jotka se oli saanut Saksan ulkoministeriöltä. Näiden tietojen mukaan, jotka sisältyivät 4 päivänä heinäkuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen, Saksan ulkoministeriö ei ollut 15 päivänä maaliskuuta 1995 päivätyn kirjeensä jälkeen katsonut olevansa velvollinen toimittamaan ECHOlle IH:ta koskevia lisätietoja, eikä ECHO ollut koskaan kysynyt siltä, missä vaiheessa menettely, johon se oli tässä kirjeessä viitannut, oli. Näissä olosuhteissa IH väitti, että vastoin sen omia lausuntoja ECHO ei ollut koskaan yrittänyt saada siitä ajantasaisia, merkityksellisiä ja todennettavasti oikeita tietoja ja että se oli valehdellut oikeusasiamiehelle asiassa 1702/2001/GG antamassaan lausunnossa.

IH väitti lisäksi, että ECHOn hakemuksen käsittely osoitti, että ECHO oli toiminut tahallisesti vilpillisesti. Se väitti myös, että ECHO:n moite, jonka mukaan IH ei ollut ilmoittanut olevansa halukas tarkastukseen, oli virheellinen.

Oikeusasiamies esitti kantelua koskevassa päätöksessään seuraavan kriittisen huomautuksen:

Asiassa 1702/2001/GG antamassaan lausunnossa komissio totesi, että "huolimatta jatkuvasta yhteydenpidosta ECHO:n ja Saksan ulkoministeriön välillä" Saksan viranomaiset eivät olleet toimittaneet IH:ta koskevia lisätietoja ennen 15 päivää marraskuuta 2001.

Oikeusasiamiehen mukaan tämä lausunto oli ymmärrettävä siten, että siinä viitattiin IH:n tapaukseen liittyviin yhteydenottoihin (eikä muihin saksalaisiin kansalaisjärjestöihin liittyviin yhteydenottoihin). Näytti kuitenkin siltä, ettei tällaisia yhteydenottoja ollut tehty komission 17.11.1995 päivätyssä sisäisessä muistiossa kuvatun yhteydenpidon jälkeen.

Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komission lausunto oli harhaanjohtava. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Oikeusasiamies totesi, että vaikka kyseinen lausunto oli varmasti ollut harhaanjohtava, ei ollut riittävästi näyttöä siitä, että se olisi tahallista valhetta. Hän katsoi myös, että vaikka komission tapa käsitellä IH:n hakemusta kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi oli ollut monilta osin virheellinen ja puutteellinen (mitä oli tiivistetty oikeusasiamiehen kantelun 1702/2001/GG tutkinnan päättämisestä tekemässään päätöksessä tekemissä kriittisissä huomautuksissa), IH ei ollut pystynyt perustelemaan väitettään, jonka mukaan komissio oli toiminut tahallisesti vilpillisesti käsitellessään sen hakemusta. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että hallinnollista epäkohtaa ei voitu havaita väitteessä, jonka mukaan ECHOn moite, jonka mukaan IH ei ollut ilmoittanut olevansa halukas tarkastukseen, oli virheellinen.

IH:n 6 päivänä heinäkuuta 2005 päivätty kirje

IH esitti 6 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessä yksityiskohtaisia huomautuksia ja toimitti huomattavan määrän asiakirjoja tukeakseen väitettään, jonka mukaan ECHO oli tarkoituksellisesti asettanut sen epäedulliseen asemaan ja toiminut vilpillisesti käsitellessään IH:n 20 päivänä maaliskuuta 1996 tekemää hakemusta kalastuskumppanuussopimukseen liittymiseksi. IH esitti myös useita muita syytöksiä.

Oikeusasiamiehen lähestymistapa

Tutkittuaan tämän aineiston oikeusasiamies katsoi, että IH:n esittämiä väitteitä oli syytä tarkastella lähemmin. Oikeusasiamies katsoi, että paras tapa tehdä tämä oli käynnistää oma-aloitteinen tutkimus IH:n esittämästä pääasiallisesta väitteestä.

IH:n 6 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessä esitettyjen lisäväitteiden osalta vaikutti siltä, että suuri osa niistä liittyi edellä mainittuun pääasialliseen väitteeseen. Oikeusasiamiehen mielestä ei siis ollut mitään syytä käsitellä kaikkia näitä väitteitä yksitellen. Loput näistä väitteistä näyttivät koskevan menettelykysymyksiä, joita oli jo käsitelty kanteluja 1702/2001/GG ja 2862/2004/GG koskevissa oikeusasiamiehen päätöksissä. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, ettei tältäkään osin tarvittu lisätutkimuksia.

KYSYMYS

Oma-aloitteisessa tutkimuksessa pyydetyt tiedot

Koska IH:n 8. heinäkuuta 2005 päivätty kirje sisälsi 44 sivua tekstiä ja reilusti yli sata sivua liitteitä, oikeusasiamies piti hyödyllisenä keskittää tutkimusta tekemällä yhteenveto kysymyksistä, joita komission oli käsiteltävä.

Tämän vuoksi oikeusasiamies pyysi uuden tutkimuksen aloittamista koskevassa kirjeessään komissiota antamaan hänelle lausunnon väitteestä, jonka mukaan ECHO oli tarkoituksellisesti asettanut IH:n epäedulliseen asemaan ja toiminut vilpillisesti IH:n 20. maaliskuuta 1996 tekemän kalastuskumppanuussopimukseen liittymistä koskevan hakemuksen osalta.

Oikeusasiamies esitti seuraavan yhteenvedon IH:n tässä yhteydessä esittämistä tärkeimmistä väitteistä:

• ECHO:n päätös keskeyttää IH:n hakemus perustui Saksan ulkoasiainministeriön 15. maaliskuuta 1995 antamiin tietoihin. Vaikka ECHO oli myöhemmin samana vuonna ilmoittanut ECHOlle, ettei se tuntenut IH:ta, ECHO ei kuitenkaan ollut peruuttanut keskeytystä.
  
• ECHO oli keskeyttänyt IH:n hakemuksen käsittelyn ennen kuin se oli edes toimitettu ECHO:lle.
  
• Ennen 27.8.2001 päivättyä kirjettään ECHO ei ollut koskaan ilmoittanut IH:lle hakemuksensa lykkäämisestä.
  
• ECHO ei ollut koskaan etsinyt muita tartuntatautia koskevia tietolähteitä, vaikka se olisi voinut tehdä niin:
  
• IH oli 20 päivänä maaliskuuta 1996 jättämässään kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevassa hakemuksessa viitannut hätäavun antamisesta saamaansa kokemukseen ja erityisesti Unescon Tšernobylin ohjelmaan antamaansa rahoitusosuuteen, joka oli saanut rahoitustukea myös komission pääosastolta I. IH oli hakemuksensa yhteydessä tai sen jälkeen esittänyt myös useita myönteisiä suosituksia. ECHO oli kuitenkin pidättäytynyt kääntymästä Unescon tai PO I:n puoleen saadakseen käsityksen IH:n toiminnasta. IH:n mukaan ECHO oli tehnyt kaikkensa välttääkseen tietojen saamisen puolueettomista lähteistä.
  
• IH oli ilmoittanut ECHOlle 25. kesäkuuta 1996, että se oli saanut Ukrainalta kunniakirjan tunnustuksena työstään ja että saksalaisten kansalaisjärjestöjen liitto "Deutscher Spendenrat" oli hyväksynyt sen jäseneksi. ECHO olisi näin ollen voinut saada IH:ta koskevia tietoja tästä lähteestä, mutta se oli päättänyt olla tekemättä niin.
  
• IH ilmoitti ECHOlle 3. syyskuuta 1997 lähettämässään kirjeessä, että sen hätäapu entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maille oli nyt yli 27 miljoonaa Saksan markkaa. IH oli myös ilmoittanut ECHOlle, että se oli hyväksytty Verband Entwicklungspolitik deutscher Nichtregierungsorganisationen -järjestön (VENRO) jäseneksi. ECHOlla olisi näin ollen ollut toinen lähde, josta se olisi voinut saada ajantasaista tietoa IH:sta.
  
• ECHO ilmoitti 17.10.1995 IH:lle, että sen esittämää hanke-ehdotusta ei ollut valittu rahoitettavaksi tietyistä asiasisältöön liittyvistä syistä. ECHO oli näin ollen pettänyt IH:ta saamalla sen uskomaan, että sen ehdotusta oli tarkasteltu, mainitsematta, että sen hakemus kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi oli keskeytetty. ECHOn kirjeen loppukaavaa, jonka mukaan ECHO odottaa "jatkuvaa yhteistyötä tulevaisuudessa", voidaan pitää vain tahallisena petoksena IH:n mielestä.
  
• IH oli 11. heinäkuuta 1996 tiedustellut ECHOlta, miten sen hakemus kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi oli muuttunut. IH:n mukaan tähän kirjeeseen ei vastattu.
  
• ECHO ilmoitti 12 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyssä kirjeessään, jolla se vastasi IH:n 25 päivänä kesäkuuta 1996 päivättyyn kirjeeseen, että se oli "huomannut" IH:n pyynnön allekirjoittaa kalastuskumppanuussopimus ja että se tiedottaisi IH:lle tulevasta kehityksestä. IH:n mukaan ECHO oli siten jälleen luonut vaikutelman, että IH oli vakava hakija kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamisessa.
  
• ECHO ilmoitti IH:lle 6.8.1996 päivätyllä kirjeellä, että toista sen esittämää hanke-ehdotusta ei ollut valittu rahoitettavaksi budjettirajoitusten vuoksi. IH:n mukaan se oli siis jälleen kerran harhaanjohdettu uskomaan, että se oli varteenotettava ehdokas kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseen.
  
• IH pyysi 3. syyskuuta 1997 lähettämässään kirjeessä uudelleen tietoja hakemuksen käsittelyn etenemisestä ja toivoi, ettei sitä enää odotettaisi. IH:n mukaan ECHO ei kuitenkaan antanut "varhaista vastausta", jota IH oli pyytänyt tässä kirjeessä.
  
• Puhelimitse käytyä keskustelua seuranneessa 19.1.1998 päivätyssä kirjeessään IH viittasi jälleen 20.3.1996 tekemäänsä hakemukseen ja kysyi, mihin toimiin sen oli ryhdyttävä saadakseen ECHOlta yhteisrahoitusta humanitaarisen avun hankkeille. IH toimitti myös lisätietoja työstään. IH:n mukaan tähän kirjeeseen ei vastattu.
  
• IH ilmoitti 20. tammikuuta 1999 ECHOlle, että sen hätäapu entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maille oli nyt yli 32 miljoonaa Saksan markkaa. IH:n mukaan tuskin yksikään kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittaneista kansalaisjärjestöistä pystyi osoittamaan samanlaisia tuloksia. ECHO totesi 26. tammikuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan, että se on pääsääntöisesti tehnyt humanitaarista työtä sellaisten kumppanivirastojen kanssa, jotka olivat aiemmin allekirjoittaneet kalastuskumppanuussopimuksen. ECHO ehdotti, että IH voisi ottaa yhteyttä G:hen kalastuskumppanuussopimusta koskevissa yleisissä kysymyksissä.
  
• IH korosti 18 päivänä helmikuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan, että se oli jo hakenut lupaa kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 1996. IH oli siksi kysynyt, olivatko jotkut kansalaisjärjestöt "yhdenvertaisempia" kuin toiset. IH:n mukaan tähän kirjeeseen ei vastattu.
  
• IH muistutti jälleen 19. toukokuuta 1999 ECHOa siitä, että sen vuoden 1996 hakemusta ei ollut vielä käsitelty. ECHO totesi 1. kesäkuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan, että uusi kalastuskumppanuussopimus oli tullut voimaan 1. tammikuuta 1999, että se järjestää parhaillaan kokouksia tämän kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi nykyisten kumppaneidensa kanssa ja että seuraavaksi tarkastellaan ECHOlta aiemmin sopimuksia saaneiden kansalaisjärjestöjen esittämiä kumppanuuspyyntöjä. ECHO selitti lisäksi, että viimeinen vaihe olisi tarkistaa, että ne valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka eivät ole koskaan työskennelleet ECHOn kanssa, noudattavat tukikelpoisuusperusteita, ja että IH kuuluu tähän kolmanteen ryhmään. IH:n mukaan se oli siis jälleen petetty.
  
• IH vastusti 23. kesäkuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan ECHOn lähestymistapaa ja väitti, että sen olisi pitänyt saada allekirjoittaa kalastuskumppanuussopimus hyvissä ajoin ennen uuden sopimuksen voimaantuloa. IH kysyi myös, voisiko se jo nyt tehdä hanke-ehdotuksia ECHOlle. IH:n mukaan tähän kirjeeseen ei vastattu.
  
• IH pyysi 17 päivänä toukokuuta 2000 uudelleen tietoja siitä, milloin se voisi allekirjoittaa kalastuskumppanuussopimuksen. ECHO pyysi 22. toukokuuta 2000 päivätyssä vastauksessaan anteeksi viivästystä ja huomautti, että sen työmäärä oli suuri. ECHO korosti tiedottavansa IH:lle aikanaan sen soveltamisen tuloksesta.
  
• ECHO pyysi 14. joulukuuta 2000 lähettämässään kirjeessä jälleen anteeksi viivästystä ja totesi, että allekirjoitettuaan uuden kalastuskumppanuussopimuksen aiempien allekirjoittajien kanssa se pystyi nyt käsittelemään 400 muun kansalaisjärjestön, myös IH:n, hakemukset.
  
• Vastauksena IH:n soittamiin puheluihin ECHO ilmoitti IH:lle 1. helmikuuta 2001, että se oli jo hakenut lupaa edellisen kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseen, mutta lisäsi vielä seuraavaa: "Saksan kansallisilta viranomaisilta pyydettiin puitekumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevien tavanomaisten ehtojen mukaisesti vahvistusta soveltuvuudestanne. ECHO korosti, että uudet säännöt oli sittemmin hyväksytty, että kalastuskumppanuussopimusta oli muutettava vastaavasti ja että uusi kalastuskumppanuussopimus oli tullut voimaan 1. tammikuuta 1999.
  
• ECHO totesi 19.7.2001 päivätyssä kirjeessään (joka oli vastaus IH:n sille 6.7.2001 osoittamaan kirjeeseen) muun muassa seuraavaa:
  "Kuten hyvin tiedätte, Saksan viranomainen, joka vastaa humanitaarisia järjestöjä koskevien tietojen toimittamisesta Saksassa, on Auswärtiges Amt. ECHO kuuli sitä asianmukaisesti vuonna 1995 saatuaan hakemuksenne kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi. Koska Saksan viranomaiset eivät antaneet myönteistä vastausta, hakemusta ei voitu käsitellä.
  Uuden kalastuskumppanuussopimuksen tultua voimaan vuonna 1999 ECHO avasi hakemusasiakirjat uudelleen ja päätti suorittaa tukikelpoisuustarkastuksen, joka on tavanomainen menettely, jota sovelletaan kaikkiin hakijoihin, kun kansalliset viranomaiset eivät vahvista noudattavansa [asetuksen (EY) N:o 1257/96] 7 artiklaa."
  IH:n mukaan nämä väitteet olivat tahallisia valheita.
  
• IH katsoi, että ECHO ei ollut koskaan tutkinut sen hakemusta vuosina 1996–2001, että sitä oli syrjitty julmasti yli kuuden vuoden ajan, että ECHO oli toiminut mielivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti boikotoimalla sitä ja että ECHO oli tarkoituksellisesti ja vilpillisesti sulkenut sen kalastuskumppanuussopimusmenettelyn ulkopuolelle virheellisten ja tarkastamattomien tietojen perusteella.

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Komissio oletti, että käynnistämällä tämän oma-aloitteisen tutkimuksen oikeusasiamies aikoi saattaa sen tietoiseksi vakavasta syytöksestä, joka voisi vahingoittaa toimielintä, ja halusi siksi antaa toimielimelle mahdollisuuden vastata tähän syytökseen tarvittaessa.

Komissio katsoi, että näin tehdessään oikeusasiamies ei aikonut tyytyä vaatimaan jo ratkaistua asiaa, joka koskee pitkään jatkuneita tapahtumia, vaan sen tarkoituksena oli tunnistaa uusia tekijöitä.

Tässä rakentavassa hengessä komissio ei aikonut vastata IH:n toimittamaan kirjeeseen kokonaisuudessaan (noin 44 sivua ja 100 sivua liitteitä), vaan oikeusasiamiehen toimittamaan yhteenvetoon antaakseen vastauksen näihin uusiin seikkoihin.

Komissio havaitsi seuraavat uudet seikat verrattuna oikeusasiamiehen jo tutkimiin ja päätökseen saattamiin aiempiin kanteluihin:

• IH:n mukaan komissio ei ottanut huomioon IH:n hakemuksensa yhteydessä esittämiä viittauksia eikä sen vuoksi kääntynyt Unescon tai PO I:n puoleen saadakseen käsityksen IH:n operatiivisesta suorituskyvystä;
  
• IH väittää, että komissio ei kiinnittänyt asianmukaista huomiota kunniatohtorin tutkintotodistukseen, jonka IH sai Ukrainalta tunnustuksena työstään, eikä kääntynyt Deutscher Spendenratin puoleen saadakseen tietoja IH:sta;
  
• IH väittää lisäksi, että komissio ei ottanut yhteyttä VENROon saadakseen päivitettyjä tietoja IH:sta.

Komissio vahvisti, ettei se käyttänyt edellä mainittuja tietolähteitä, koska kyseessä ei tuolloin ollut tavanomainen hallinnollinen käytäntö. eikä se ollut vakiintunut käytäntö nykyisessä valintamenettelyssä. Kalastuskumppanuussopimuksen hakijoita koskevien tietojen osalta komissio tukeutui pääasiassa hakijoilta itseltään saatujen asiakirjojen analysointiin sekä asianomaisten kansallisten viranomaisten (eli jäsenvaltioiden humanitaarisen avun komiteassa edustajinaan valitsemien viranomaisten) antamiin viitteisiin. Komissio varasi itselleen oikeuden tarkistaa ja tarvittaessa kumota kaikki nämä viittaukset tekemällä hakijoille suoria tarkastuksia (ks. kalastuskumppanuussopimuksen 9 artiklan 4 kohta).

Se, mikä voisi vaikuttaa IH:n esiin tuomalta uudelta lisätekijältä eli väitteeltä, jonka mukaan komissio on useaan otteeseen pettänyt IH:ta sen perustellussa luottamuksessa, ei ole tosiseikka vaan tosiseikkojen henkilökohtainen tulkinta. IH:n mukaan nämä väitetyt petokset olivat kahdenlaisia: ne, jotka liittyvät kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseen, ja ne, jotka liittyvät humanitaarisia operaatioita koskevien yksittäisten rahoitussopimusten allekirjoittamiseen.

Kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen osalta IH vetosi 12 päivänä heinäkuuta 1996 päivättyyn kirjeeseen, jossa komissio oli ilmoittanut pitävänsä IH:n ajan tasalla tulevasta kehityksestä. Näin oli itse asiassa. Komission mukaan IH:n hakemusasiakirja-aineistoa ei nimittäin tuolloin ollut vielä päätetty.

Yksittäisten rahoitussopimusten osalta IH teki mielivaltaisen yhteyden komission esittämien perustelujen, jotka koskivat kahden IH:n tekemän hanke-ehdotuksen hylkäämistä, ja IH:n kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevan hakemuksen aseman välillä. Jälleen kerran on korostettava, että ECHOlla on vakiintunut oikeudellinen, hallinnollinen ja operatiivinen käytäntö, jonka avulla voidaan selvästi erottaa toisistaan kalastuskumppanuussopimushakemukset ja hanke-ehdotukset, jotka koskevat tiettyjä humanitaarisia avustustoimia. Asianomaiset maantieteelliset yksiköt tarkastelivat hanke-ehdotuksia niiden omien ansioiden perusteella ja arvioivat niitä yksinomaan toiminnallisin perustein. Tämän ansiosta komissio pystyi rahoittamaan järjestöjä, jotka eivät ole allekirjoittaneet kalastuskumppanuussopimusta, tiettyjen humanitaaristen operaatioiden toteuttamiseksi. Kuhunkin humanitaariseen kriisiin on ilmeisistä syistä saatavilla vain vähän varoja. Avustuksia myönnettäessä noudatetaan näin ollen vakiokäytäntöä, jonka mukaan kiireellisimmät/ensisijaisimmat tarpeet rahoitetaan avustettavien henkilöiden haavoittuvuuden perusteella. Tätä politiikkaa sovellettiin myös Itä-Euroopan kriisien yhteydessä, joista IH esitti kaksi hanke-ehdotusta.

Komissio ei näin ollen voinut yhtyä IH:n väitteisiin, joiden mukaan se oli johtanut IH:ta harhaan oikeutetuissa toiveissaan.

Muut IH:n esittämät väitteet näyttivät jälleen kerran koskevan samoja tosiseikkoja kuin vuosina 1996–1999 ja ilmentävän samoja epäilyjä, joita oikeusasiamies oli jo toistuvasti ja perusteellisesti tutkinut aiemmissa tutkimuksissaan.

Näihin väitteisiin komissio pystyi vastaamaan vain vahvistamalla aiemmat lausumansa ja vilpittömän mielensä hakemuksen käsittelyssä. IH:n hakemus oli jätetty avoimeksi vakavien huolenaiheiden vuoksi. Se kärsi hallinnollisesta viivästyksestä, koska IH:lle annettiin niukasti tietoja, joita oikeusasiamies oli jo arvostellut aiemmissa päätöksissään. IH:n hakemukseen ei kuitenkaan kohdistunut minkäänlaista syrjintää.

Oikeusasiamies on jo aiemmissa yhteyksissä kyseenalaistanut sen, että komissio on vuodesta 1996 vuoteen 1999 omaksunut varallaoloa koskevan kannan (odottaen kansallisilta viranomaisilta uusia tietoja, joita ei ole saatu) sen sijaan, että se olisi suhtautunut ennakoivasti samoihin kansallisiin viranomaisiin (ainoat yksiköt, joilla on oikeus esittää hyväksyttäviä viittauksia kantajaan).

On totta, että komissio olisi voinut käsitellä hakemuksen nopeasti ja hylätä sen Saksan ulkoasiainministeriön sille vuonna 1995 toimittamien tietojen perusteella, kun otetaan huomioon, että hakijaorganisaatioiden moraalinen koskemattomuus on kiistaton tukikelpoisuusperuste samoin kuin niiden avoimuus kaikkien tältä osin merkityksellisten tietojen toimittamisessa. Komission laiminlyöntiä ei kuitenkaan voitu pitää osoituksena haitallisesta kielteisestä asenteesta IH:ta kohtaan. Sen sijaan komissio jätti avoimeksi mahdollisuuden asian jatkokehitykseen. Se ei pyrkinyt aktiivisesti saamaan vakuuttavia todisteita tukikelvottomuudesta.

Vuosien 1999-2001 tapahtumia koskevassa IH:n esittelyssä komissio ei ollut havainnut mitään uusia seikkoja IH:n aiempiin kanteluihin verrattuna.

IH:lle ilmoitettiin uuden kalastuskumppanuussopimuksen voimaantulosta 1. kesäkuuta 1999. On syytä toistaa, että komissio päätti tuolloin pitää edellisen kalastuskumppanuussopimuksen mukaisia hakemuksia automaattisesti uusittuina uuden kalastuskumppanuussopimuksen osalta sen sijaan, että se pitäisi näitä hakemuksia kaduque-hakemuksina. Tämä merkitsi sitä, että komissio otti vastuun hallinnollisista viivästyksistään ja yritti olla rankaisematta yhtäkään aiempaa hakijaa (mukaan lukien IH), josta ei voitu saada lopullista lausuntoa vanhan kalastuskumppanuussopimuksen nojalla.

Hakemusten käsittely suoritettiin erissä, kuten 1.6.1999 päivätyssä kirjeessä ilmoitettiin. Kuten kaikkien muidenkin hakijoiden kohdalla, IH:lle ehdotettiin tukikelpoisuustarkastusta, jonka se hylkäsi. Oikeusasiamies myönsi kantelua 2862/2004/GG koskevassa päätöksessään, että vaikutti kiistattomalta, että kantelija [IH] ei ollut hyväksynyt tätä nimenomaista tarkastuspyyntöä.

Tämä kieltäytyminen johti siihen, että komissio lähetti IH:lle 19.7.2001 päivätyn hylkäyskirjeen, jossa ei havaittu vääriä tietoja.

IH:n päätelmä, jonka mukaan sen hakemuksen käsittely oli "syrjivää", "mielivaltaista", "epäreilua" ja vilpillistä", ei perustunut ainoastaan todisteiden puuttumiseen vaan myös komission halventavaan kohteluun.

Komissio katsoo, että IH pystyi muistamaan tapahtumat ainoastaan sillä perusteella, että komissio ei käsitellyt nopeasti sen hakemusta kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi vuonna 1996. Vaikuttaa siltä, että komissiota kehotettiin osoittamaan, että sen asenne ei perustunut tahalliseen kieltosopimukseen tai aikomukseen syrjiä IH:ta. Komissio toisti, että se oli kohdellut IH:n hakemusta oikeudenmukaisesti ja syrjimättä ketään. IH ei pystynyt todistamaan toisin.

On vielä korostettava, että IH:n hakemuksen käsittelyaika vuosina 1999-2001 voi selittyä useilla hallinnollisilla syillä. Näitä olivat muun muassa i) käsiteltävien tapausten määrän ja tosiseikkojen tapahtuma-aikaan käytettävissä olleiden resurssien välinen epätasapaino; ii) IH:n hakemuksen perusteltavuuteen liittyvät objektiiviset huolenaiheet, jotka perustuivat tavanomaisella menettelyllä saatuihin virallisiin ja dokumentoituihin tietoihin; ja iii) komission arvio IH:n hakemuksen tapauskohtaisen ja työvoimavaltaisen tutkimuksen kustannustehokkuudesta tavanomaisesta arviointimenettelystä poiketen.

Muistutettakoon, että ECHOn tehtävänä oli ensisijaisesti pelastaa ihmishenkiä luotettavimpien saatavilla olevien toteutuskumppaneiden avulla. Valtiosta riippumattomat järjestöt toimittavat tuen, mutta ne eivät ole varojen lopullisia edunsaajia. ECHOn velvollisuutena on varmistaa humanitaaristen tavoitteidensa täytäntöönpano ja varmistaa, että käytettävissä on riittävä määrä sopivia järjestöjä, jotta nämä tavoitteet voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön. Edellä esitetyn perusteella komissio on aina sitoutunut arvioimaan kaikki hakemukset vakavasti ja oikeudenmukaisesti sovellettavien sääntöjen perusteella. Tämä selittää sen, miksi komissio on saattanut käyttää jonkin aikaa arvioidakseen hakijaa, jonka osalta oli perusteltuja epäilyjä. Komissio olisi nimittäin tehnyt tavanomaisen suoran tarkastuksen organisaatiosta heti, kun olosuhteet olisivat mahdollistaneet sen. IH ei myöskään ollut selittänyt, miksi komissio olisi syrjinyt sitä millään tavoin.

IH:n huomautukset

Komission lausunto toimitettiin IH:lle, joka esitti yksityiskohtaisia huomautuksia (78 sivua ja useita liitteitä). Huomautukset koskevat monia eri kysymyksiä.

IH:n tärkeimmät huomautukset voidaan tiivistää seuraavasti:

Komission kanta IH:n esittämiin viittauksiin oli käsittämätön. Kalastuskumppanuussopimushakemusten käsittelyä koskevien komission omien "Critères-toimintayksiköiden" 6 kohdassa viitattiin nimenomaisesti tarpeeseen saada hakijaa koskevia viittauksia. Sama koskee näiden arviointiperusteiden 10 kohtaa. IH oli toimittanut komissiolle huomattavan määrän merkityksellisiä viittauksia. Komission väite, jonka mukaan se ei käyttänyt edellä mainittuja tietolähteitä, koska se ei tuolloin ollut tavanomainen hallinnollinen käytäntö, oli yksinkertaisesti virheellinen ja räikeä valhe. Pikemminkin oli oletettava, että nämä viittaukset jätettiin huomiotta, koska ne eivät sopineet yhteen ECHO:n jo muodostaman IH:n kielteisen näkemyksen kanssa.

Komissio oli viitannut Saksan ulkoministeriöön toimivaltaisena kansallisena viranomaisena, jonka viitetietoihin se tukeutui. Saksan ulkoministeriö oli kuitenkin vahvistanut 25.11.1996 päivätyssä kirjeessään IH:n asianajajalle, ettei sillä ollut toimivaltaa arvioida saksalaisia kansalaisjärjestöjä.

Komissio totesi 12.7.1996 päivätystä kirjeestä, että IH:n hakemusta koskeva asiakirja-aineisto ei ollut tuolloin täydellinen (4). Oli kysyttävä, miksei ECHO ollut vain pyytänyt IH:ta toimittamaan puuttuvia tietoja.

IH:lla oli selvästi vaadittu moraalinen koskemattomuus, mistä ovat osoituksena sen komissiolle esittämät lukuisat viittaukset.

Komissio väitti, että se olisi voinut käsitellä hakemuksen nopeasti, ja hylkäsi sen Saksan ulkoministeriön sille vuonna 1995 toimittamien tietojen perusteella. Sillä oli itse asiassa ollut velvollisuus käsitellä hakemus nopeasti. Ennen hakemuksen hylkäämistä mainittujen tietojen perusteella IH:ta olisi kuitenkin pitänyt kuulla.

C. oli 17.11.1995 päivätyssä muistiossaan lisännyt seuraavaa:

”Il paraît que la personne qui a quelques informations précises à propos de cette organisation, est un certain M. [S.] qui est à la DG VIII/B/2. Je pense que tu pourrais t'informer d'une manière plus satisfaisante auprès de M. [S.]."

Tämä vahvisti, että ECHOn ja PO VIII:n välillä oli todellakin ollut yhteys, kuten IH oli aina epäillyt.

Oli selvää, että komissio oli toiminut tahallisesti. Sen lainvastainen lähestymistapa kulminoitui IH:n hakemuksen hylkäämisestä vuonna 2001 tehtyyn päätökseen. Päätös oli myös lainvastainen, koska IH:ta ei ollut kuultu etukäteen.

Komissio ei ole myöntänyt, ettei se ollut ottanut yhteyttä kehenkään Saksassa saadakseen tietoja IH:sta sen jälkeen, kun hakemus oli jätetty 20.3.1996.

ECHO ei ollut kohdellut ketään muuta kansalaisjärjestöä samalla tavalla kuin IH:ta.

Vuodesta 1996 lähtien IH on ehdottanut pääosasto VIII:lle yli tusina kertaa, että sille tehtäisiin puolueeton tarkastus. IH:lle oli tehty myös vapaaehtoisia tarkastuksia Saksassa, se täytti VENROn asettamat edellytykset ja Saksan veroviranomaiset valvoivat sitä vuosittain. Komission oikeudellinen yksikkö oli ollut johtava voima tällaisen tarkastuksen suorittamisen estämisessä.

Oli mahdollista, että vuonna 2001 tehtiin tarkastuksia kansalaisjärjestöille, jotka olivat vasta hiljattain jättäneet hakemuksensa. Yhtäkään valtioista riippumatonta järjestöä, joka oli hakenut tukea jo vuonna 1996, ei kuitenkaan tarkastettu. Tapauksen olosuhteissa IH:n ei voitu odottaa suorittavan tarkastusta ilman, että se olisi aiemmin saanut selvennyksiä sen soveltamisen keskeyttämisestä. Kun ECHO lykkäsi tarkastustaan vuodesta 1996 vuoteen 2001, se oli selvästi laiminlyönyt velvollisuutensa toimia oikeudenmukaisesti.

ECHOn tarkastukselle ei ollut oikeusperustaa. Asetuksessa (EY) N:o 1257/96 säädetään ainoastaan tarkastuksista, jotka liittyvät jo tehtyihin rahoitussopimuksiin.

Komissiolle oli jo keväällä 1996 ilmoitettu, että IH:n vastuuhenkilöitä koskeva alustava tutkinta oli päättynyt 30.4.1996.

Mikään sääntö ei velvoittanut IH:ta kiinnittämään ECHO:n huomiota siihen, että alustava tutkinta oli vireillä. ECHO tiesi vuonna 1996, että tutkimus oli saatettu päätökseen.

Oli selvää, että kansalliset viranomaiset päättivät, hyväksyttiinkö kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskeva hakemus. Vain kansallisten viranomaisten hyväksymät valtiosta riippumattomat järjestöt voivat näin ollen menestyä. ECHO rajoittui alistuvaan asentoon eikä siten käsitellyt hakemuksia itsenäisesti ja neutraalisti. Oikeusasiamies toimisi epäjohdonmukaisesti, jos hän myöntäisi ECHOlle oikeuden vaatia tarkastusta, jonka ECHO oli perustellut Saksan ulkoministeriön sille toimittamien tietojen perusteella.

On jälleen korostettava, että ECHO ilmoitti 14. joulukuuta 2001 päivätyssä kirjeessään, että hanke-ehdotukset voitaisiin hyväksyä "poikkeuksellisesti" jo ennen kuin IH oli allekirjoittanut puitesopimuksen, "edellyttäen, että maanne viranomaiset vahvistavat organisaationne tukikelpoisuuden edellä mainitun asetuksen [asetus (EY) N:o 1257/96] 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti".

Saksan ulkoministeriö ei toimittanut 15 päivänä maaliskuuta 1995 päivätyssä kirjeessään mitään tietoja, jotka olisivat olleet merkityksellisiä sen varmistamiseksi, täyttikö IH vaaditut kriteerit, vaan tyytyi toteamaan (virheellisesti), että kyseessä oli "virallinen syyte".

Kansalaisjärjestönä IH:lla ei ollut velvollisuutta tehdä yhteistyötä hallituksen kanssa. Ainoat toimivaltaiset viranomaiset olivat Saksan veroviranomaiset. Näitä viranomaisia koskevat asiakirjat oli kuitenkin toimitettu yhdessä 20 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyn hakemuksen kanssa.

Komission ulkosuhteiden pääosasto ilmaisi 19. heinäkuuta 2001 arvostavansa IH:n työtä.

IH viittasi lisäksi muistioon, jonka ECHO:n yhden yksikön päällikkö oli osoittanut ECHO:n neljän muun yksikön päälliköille 11. syyskuuta 2001. Tässä IH:ta koskevassa muistiossa todetaan seuraavaa:

"Olisin kiitollinen, jos voisitte varmistaa, että henkilöstöllenne tiedotetaan tilanteesta, jotta voimme välttää kaiken osallistumisen tähän kansalaisjärjestöön."

PÄÄTÖS

1 Alkuhuomautukset

1.1 Käsiteltävänä oleva asia koskee saksalaisen kansalaisjärjestön Internationaler Hilfsfonds e.V:n (jäljempänä IH) Euroopan komission humanitaarisen avun pääosastolle (ECHO) 20.3.1996 jättämän hakemuksen käsittelyä. Tässä hakemuksessa IH pyysi saada allekirjoittaa puitekumppanuussopimuksen. Pääsääntöisesti ECHO tekee humanitaarista työtä sellaisten kumppanivirastojen kanssa, jotka ovat allekirjoittaneet kalastuskumppanuussopimuksen, jossa määritellään kumppanien roolit, oikeudet ja velvollisuudet sekä sovellettavat säännökset. Näin ECHO voi edetä nopeasti ilman, että sen tarvitsee aina tarkistaa täytäntöönpanosta vastaavan organisaation tukikelpoisuus.

IH:n hakemus hylättiin 19.7.2001.

1.2 Koska komissio on käsitellyt tätä hakemusta, oikeusasiamies on jo käynnistänyt kaksi tutkimusta vastauksena IH:n tekemiin kanteluihin (kantelut 1702/2001/GG ja 2862/2004/GG). Näitä kahta kantelua koskevissa päätöksissään oikeusasiamies esitti seuraavat kriittiset huomautukset:

Kantelu 1702/2001/GG:

On hyvän hallintotavan mukaista, että hakemukset tutkitaan niiden vaatimusten perusteella, joita niihin sovelletaan voimassa olevassa lainsäädännössä. Käsiteltävässä asiassa komissio katsoi, että IH:n hakemusta ei voitu käsitellä, koska Saksan viranomaiset eivät olleet esittäneet ennakkoratkaisupyyntöä. Kumpikaan nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisistä säännöksistä ei kuitenkaan sisältänyt edellytystä, jonka mukaan tällainen viittaus olisi tarpeen ennen hakemuksen hyväksymistä. ECHO:n päätös olla käsittelemättä hakemusta sillä perusteella, että kansallisilta viranomaisilta puuttui ennakkoratkaisupyyntö, on näin ollen hallinnollinen epäkohta.

Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että hakijat pidetään ajan tasalla päätöksistä, joita hallinto tekee heidän suhteensa, varsinkin jos hakijat pyytävät tällaisia tietoja (5). Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio väitti, että koska kansalliset viranomaiset eivät olleet esittäneet ennakkoratkaisupyyntöä, se päätti "keskeyttää" hakemuksen käsittelyn. Oikeusasiamies toteaa, että tätä päätöstä (jos se todella tehtiin) ei koskaan saatettu IH:n tietoon, vaikka IH oli tiedustellut menettelyn tilasta ainakin kerran. Se, ettei ECHO tiedottanut IH:lle tästä päätöksestä, merkitsee näin ollen uutta hallinnollista epäkohtaa.

On hyvän hallintotavan mukaista käsitellä hakemukset kohtuullisessa ajassa. Käsiteltävänä olevassa asiassa IH:lle ei ole tehty päätöstä ja annettu tiedoksi hakemusta, joka oli jätetty maaliskuussa 1996 ennen ensimmäisen kalastuskumppanuussopimuksen voimassaolon päättymistä vuoden 1998 lopussa. Itse asiassa komissiolta kesti yli kolme vuotta ennen kuin se ilmoitti 1.6.1999 päivätyssä kirjeessään IH:lle lähestymistavasta, jota se aikoi noudattaa IH:n suhteen. Komissio ei ole esittänyt pätevää selitystä tälle viivästykselle. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että se, ettei ECHO ole käsitellyt hakemusta kohtuullisessa ajassa, on kolmas hallinnollinen epäkohta.

Hyvän hallintotavan periaatteet edellyttävät, että hakijalla on oikeus esittää huomautuksia ennen päätöksen tekemistä, jos päätös vaikuttaa hänen oikeuksiinsa tai etuihinsa. Käsiteltävänä olevassa asiassa ECHO päätti keskeyttää IH:n hakemuksen Saksan viranomaisilta saatujen tietojen perusteella antamatta IH:lle mahdollisuutta esittää huomautuksia näistä tiedoista. Tämä on uusi hallinnollinen epäkohta.

Valitus 2862/2004/GG:

Asiassa 1702/2001/GG antamassaan lausunnossa komissio totesi, että "huolimatta jatkuvasta yhteydenpidosta ECHO:n ja Saksan ulkoministeriön välillä" Saksan viranomaiset eivät olleet toimittaneet IH:ta koskevia lisätietoja ennen 15 päivää marraskuuta 2001.

Oikeusasiamiehen mukaan tämä lausunto oli ymmärrettävä siten, että siinä viitattiin IH:n tapaukseen liittyviin yhteydenottoihin (eikä muihin saksalaisiin kansalaisjärjestöihin liittyviin yhteydenottoihin). Näytti kuitenkin siltä, ettei tällaisia yhteydenottoja ollut tehty komission 17.11.1995 päivätyssä sisäisessä muistiossa kuvatun yhteydenpidon jälkeen.

Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komission lausunto oli harhaanjohtava. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

1.3 Edellä mainituissa kanteluissa IH oli myös väittänyt, että sitä oli syrjitty ja että ECHO oli toiminut tahallisesti vilpillisesti. Tutkittuaan kantelut oikeusasiamies katsoi, että IH ei ollut esittänyt riittävää näyttöä näiden väitteiden tueksi.

1.4 IH esitti 6. heinäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessä yksityiskohtaisia huomautuksia ja toimitti huomattavan määrän asiakirjoja tukeakseen väitettään, jonka mukaan ECHO oli tarkoituksellisesti asettanut sen epäedulliseen asemaan ja toiminut vilpillisesti käsitellessään IH:n 20. maaliskuuta 1996 tekemää hakemusta kalastuskumppanuussopimukseen liittymiseksi. IH esitti myös useita muita syytöksiä.

1.5 Tutkittuaan tämän aineiston oikeusasiamies katsoi, että IH:n esittämiä väitteitä oli syytä tarkastella lähemmin. Oikeusasiamies katsoi, että paras tapa tehdä tämä oli käynnistää oma-aloitteinen tutkimus IH:n esittämästä pääasiallisesta väitteestä.

IH:n 6 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessä esitettyjen lisäväitteiden osalta vaikutti siltä, että suuri osa niistä liittyi edellä mainittuun pääasialliseen väitteeseen. Oikeusasiamiehen mielestä ei siis ollut mitään syytä käsitellä kaikkia näitä väitteitä yksitellen. Loput näistä väitteistä näyttivät koskevan menettelykysymyksiä, joita oli jo käsitelty kanteluja 1702/2001/GG ja 2862/2004/GG koskevissa oikeusasiamiehen päätöksissä. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, ettei tältäkään osin tarvittu lisätutkimuksia.

1.6 Oikeusasiamies aloitti näin ollen tämän oma-aloitteisen tutkimuksen ja pyysi komissiota antamaan hänelle lausunnon väitteestä, jonka mukaan ECHO oli tarkoituksellisesti asettanut IH:n epäedulliseen asemaan ja toiminut vilpillisesti IH:n 20. maaliskuuta 1996 esittämän kalastuskumppanuussopimukseen liittymistä koskevan hakemuksen osalta. Koska IH:n 8. heinäkuuta 2005 päivätty kirje sisälsi 44 sivua tekstiä ja reilusti yli sata sivua liitteitä, oikeusasiamies piti hyödyllisenä tutkimuksen keskittämistä esittämällä avauskirjeessään yhteenvedon kysymyksistä, joita komission oli käsiteltävä.

1.7 Komission lausunto toimitettiin IH:lle, joka esitti yksityiskohtaisia huomautuksia.

1.8 Oikeusasiamies toteaa IH:n väittävän pohjimmiltaan, että sen lisäksi, että komissio on käsitellyt IH:n hakemusta yksittäisissä hallinnollisissa epäkohdissa, jotka oikeusasiamies on jo havainnut, se on ollut pohjimmiltaan puutteellinen. Kuten edellä mainittiin, IH katsoo, että ECHO on tarkoituksellisesti asettanut sen epäedulliseen asemaan ja että ECHO on toiminut vilpillisesti. IH:n mukaan tämä päätelmä on tehtävä, kun tarkastellaan kaikkia nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja kokonaisuudessaan.

1.9 Selvittääkseen, onko tämä vakava väite perusteltu, oikeusasiamiehen on tutkittava kaikki merkitykselliset tosiseikat ja perustelut arvioidakseen, tukevatko ne IH:n kantaa. Näin tehdessään vaikuttaa asianmukaiselta edetä pohjimmiltaan kronologisesti aloittaen IH:n ensimmäisistä yhteydenotoista ECHO:hon kalastuskumppanuussopimusta koskevissa asioissa.

1.10 Ennen tutkimuksen aloittamista on huomattava, että tämä tutkimus, joka on muuten kattava, koskee ainoastaan IH:n kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevan hakemuksen käsittelyä siihen asti, kunnes se hylätään 19. heinäkuuta 2001. Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan ja muussa kirjeenvaihdossaan IH viittasi myös ECHO:n 11.9.2001 laatimaan muistioon, jossa se IH:n mukaan asettaa sen mustalle listalle sillä perusteella, että se on esittänyt komissiolle hallinnollisia epäkohtia koskevia väitteitä. Tämä on jälleen yksi vakava syytös. Koska näin esille otettu kysymys ei kuitenkaan liity erottamattomasti tämän oma-aloitteisen tutkimuksen aiheeseen, oikeusasiamies piti parempana rekisteröidä se erillisenä kanteluna (1434/2006/GG).

1.11 Vaikuttaa hyödylliseltä tehdä vielä yksi johdantohuomautus. Komissio on lausunnossaan korostanut, että ECHOn tehtävänä on ensisijaisesti pelastaa ja suojella ihmishenkiä luotettavimpien saatavilla olevien täytäntöönpanokumppaneiden kautta ja että sen tähän tarkoitukseen käyttämät valtiosta riippumattomat järjestöt toimittavat avun, mutta ne eivät ole varojen lopullisia edunsaajia. Oikeusasiamies on täysin samaa mieltä näistä huomautuksista. Se, että ECHOn pääasiallinen velvollisuus on EU:n humanitaarisen avun saajia kohtaan, ei kuitenkaan vapauta sitä velvollisuudesta noudattaa hyvän hallinnon periaatteita suhteissaan kumppaniorganisaatioihin. Oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että komissio on itse huomauttanut, että se on aina sitoutunut arvioimaan kaikki hakemukset vakavasti ja oikeudenmukaisesti sovellettavien sääntöjen perusteella.

2 IH:n hakemuksen käsittely komissiossa

2.1 Oikeusasiamies katsoo, että IH:n hakemuksen käsittelyssä voidaan erottaa seuraavat vaiheet: i) ECHO:n yhteydet Saksan ulkoministeriöön vuonna 1995; ii) IH:n 20 päivänä maaliskuuta 1996 tekemä hakemus; iii) ECHOn reaktio IH:n esittämiin kahteen erityishanke-ehdotukseen; iv) ECHO:n 12 päivänä heinäkuuta 1996 päivätty kirje; v) IH:n 3 päivänä syyskuuta 1997 ja 19 päivänä tammikuuta 1998 päivätyt kirjeet; vi) ECHO:n 26 päivänä tammikuuta 1999 päivätty kirje; vii) IH:n 18 päivänä helmikuuta ja 19 päivänä toukokuuta 1999 päivätyt kirjeet ja ECHO:n 1 päivänä kesäkuuta 1999 päivätty kirje; viii) ECHO hylkäsi IH:n hakemuksen.

i) ECHOn yhteydet Saksan ulkoministeriöön vuonna 1995

2.2 Oikeusasiamies toteaa, että IH pyysi 9. helmikuuta 1995 ECHO:lta kopiota kalastuskumppanuussopimuksesta ja toimitti tiettyjä tietoja itseensä liittyen. ECHO kirjoitti 16. helmikuuta 1995 Saksan ulkoministeriölle ja pyysi siltä näkemyksiä IH:n "työstä ja kokemuksesta". Saksan ulkoministeriö totesi 15 päivänä maaliskuuta 1995 päivätyssä vastauksessaan, että IH:n toiminta oli johtanut "viralliseen syytteeseenpanoon", joka oli edelleen kesken, ja että se halusi siksi olla antamatta suosituksia tässä vaiheessa. Saksan ulkoministeriö lisäsi kuitenkin, että komission pääosasto VIII näyttää pystyvän toimittamaan lisätietoja.

2.3 ECHO toisti 26. lokakuuta 1995 Saksan viranomaisille esittämänsä IH:ta koskevan tietopyynnön. ECHO:n institutionaalisten suhteiden neuvonantajan C:n 17.11.1995 päivätyn sisäisen muistion mukaan hänen yhteyshenkilönsä Saksan viranomaisissa ei voinut antaa IH:ta koskevia tietoja seuraavasta syystä: ”Son bureau ne travaille pas avec cette organisation et donc ne les connait pas.” C. kuitenkin lisäsi: ”Il paraît que la personne qui a quelques informations précises à propos de cette organisation, est un certain M. [S.] qui est à la DG VIII/B/2. Je pense que tu pourrais t'informer d'une manière plus satisfaisante auprès de M. [S.]." C:n muistiossa ei täsmennetä sen Saksan viranomaisen henkilöllisyyttä, johon hän oli ottanut yhteyttä. Komissio on kuitenkin johdonmukaisesti todennut, että kuten se on esimerkiksi selittänyt IH:lle 19 päivänä heinäkuuta 2001 lähettämässään kirjeessä, "Saksan viranomainen, joka vastaa humanitaarisia järjestöjä koskevien tietojen toimittamisesta Saksassa, on Auswärtiges Amt." Näin ollen on selvää, että C:n 17 päivänä marraskuuta 1995 päivätyssä muistiossa viitataan yhteydenpitoon Saksan ulkoministeriön kanssa. Komissio ei sitä paitsi ole koskaan kiistänyt tätä seikkaa.

2.4 ECHO katsoi 19.7.2001 päivätyssä kirjeessään IH:lle, että koska Saksan viranomaiset eivät olleet antaneet myönteistä vastausta, se ei ollut voinut käsitellä IH:n hakemusta. Kantelua 1702/2001/GG koskevassa lausunnossaan komissio totesi, että Saksan viranomaisten kielteisten mutta ei lopullisten vastausten vuoksi ECHO oli keskeyttänyt IH:n hakemuksen käsittelyn.

2.5 IH arvosteli oikeusasiamiehelle 6. heinäkuuta 2005 osoittamassaan kirjeessä sitä, että ECHO oli lykännyt hakemuksensa käsittelyä ennen kuin se oli edes toimitettu ECHOlle.

2.6 Tämä huomautus sisältyi yhteenvetoon, jonka oikeusasiamies toimitti komissiolle pyytäessään lausuntoa käsiteltävänä olevasta asiasta. Oikeusasiamies pitää siksi valitettavana, että komissio ei käsitellyt tätä kysymystä lausunnossaan. Koska asiasta ei ole asiakirjatodisteita, olisi ollut selvästi hyödyllistä tietää, milloin komissio tarkalleen ottaen päätti keskeyttää IH:n hakemuksen käsittelyn. On kuitenkin otettava huomioon, että tällainen keskeyttäminen olisi pysynyt teoreettisena eikä se olisi vaikuttanut IH:n oikeuksiin ennen kuin IH:n hakemus toimitettiin ECHO:lle 20 päivänä maaliskuuta 1996. Näin ollen vaikuttaa siltä, että keskeyttämisen tarkkaa päivämäärää koskevat lisäselvitykset eivät ole tarpeen. Jäljempänä tarkastellaan sitä, vaikuttivatko Saksan ulkoministeriön toimittamat tiedot ECHO:n 17. lokakuuta 1995 tekemään päätökseen, jolla IH:n ehdotus erityiseksi hankkeeksi hylättiin.

2.7 Sekä 15. maaliskuuta 1995 päivätyssä Saksan ulkoministeriön muistiossa että 17. marraskuuta 1995 päivätyssä ECHOn sisäisessä muistiossa mainitaan pääosasto VIII mahdollisena tietolähteenä IH:sta. Viimeksi mainitussa muistiossa mainittiin jopa pääosasto VIII:n virkamiehen nimi, joka voisi antaa tällaisia tietoja. Näissä olosuhteissa vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että ECHO otti yhteyttä pääosastoon VIII saadakseen lisätietoja sairaaloista. Huomautuksissaan IH huomautti, että 17.11.1995 päivätty muistio vahvisti ECHO:n ja PO VIII:n välisen yhteyden, jota se oli aina epäillyt. Oikeusasiamies katsoo, että mikään ei estänyt ECHOa käyttämästä muissa komission yksiköissä saatavilla olleita tietolähteitä. On huomattava, että IH oli itse ilmoittanut ECHOlle PO I:n myönteisestä arviosta sen työstä. Tilanne olisi toinen, jos ECHO olisi tällaisten sisäisten yhteydenottojen kautta saanut IH:lle haitallisia tietoja ja jos ECHO olisi käyttänyt näitä tietoja käsitellessään IH:n hakemusta. Komissio ei kuitenkaan ole koskaan maininnut, että tällaisia tietoja olisi annettu tai käytetty. Vaikka oikeusasiamies myöntää, että tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että ECHO on kuitenkin ottanut tällaiset tiedot huomioon, hän katsoo, että hänen tutkimuksessaan on edellä mainittua skenaariota koskevien selkeiden todisteiden puuttuessa keskityttävä ECHOn tosin käyttämiin tietoihin eli Saksan ulkoministeriön toimittamiin tietoihin.

ii) IH:n 20 päivänä maaliskuuta 1996 tekemä hakemus

2.8 Sekä komissio että IH ovat yhtä mieltä siitä, että IH:n virallinen hakemus kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi tehtiin 20.3.1996.

2.9 Perustellakseen kantaansa tähän kanteeseen komissio on esittänyt useita huomioita. Vaikuttaa siltä, että nämä näkökohdat voidaan tiivistää seuraavasti: 1) Koska Saksan ulkoministeriö ei ole antanut myönteistä viittausta, IH:n hakemusta ei voitu käsitellä; 2) muiden tietolähteiden, kuten Unescon, PO I:n, Deutscher Spendenratin (saksalaisten kansalaisjärjestöjen järjestönä) tai VENROn (toinen saksalainen yhdistys, Verband Entwicklungspolitik deutscher Nichtregierungsorganisationen) käyttö ei tuolloin ollut tavanomainen hallintokäytäntö; 3) IH:n hakemuksen käsittely keskeytettiin Saksan viranomaisten kielteisten mutta ei lopullisten vastausten vuoksi; ja 4) IH:n moraalinen koskemattomuus oli herättänyt vakavaa huolta.

2.10 Ensimmäisestä perusteesta oikeusasiamies katsoo voivansa puhua lyhyesti, koska asiaa tarkasteltiin jo kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessä. Oikeusasiamies totesi päätöksessään, että kumpikaan IH:n hakemuksen kannalta merkityksellisistä määräyksistä ei sisältänyt ehtoa, jonka mukaan kansallisen viranomaisen olisi annettava myönteinen lausunto, jotta ECHO voisi hyväksyä kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevan hakemuksen. Tämä toteamus on edelleen pätevä, eikä komissio ole esittänyt mitään perusteluja sen kyseenalaistamiseksi.

2.11 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että IH:n komission lausunnon asiaankuuluvista osista esittämät huomautukset edellyttävät lisähuomautuksia tältä osin. Näissä huomautuksissa IH huomautti, että valtiosta riippumattomana järjestönä sillä ei ole velvollisuutta tehdä yhteistyötä Saksan hallituksen kanssa. IH totesi lisäksi, että oli selvää, että kansalliset viranomaiset päättivät, hyväksyttiinkö kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskeva hakemus vai ei. IH:n näkemyksen mukaan vain sellaiset kansalaisjärjestöt, jotka ovat kansallisten viranomaisten hyväksyttävissä, voisivat näin ollen menestyä. Oikeusasiamies katsoo, että nämä huomautukset ovat todellakin merkityksellisiä. Kuten oikeusasiamies on jo maininnut kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään, kansallisten viranomaisten huomautukset tai viittaukset voivat hyvinkin olla hyödyllisiä ECHOlle päätettäessä, täyttääkö valtiosta riippumaton järjestö kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen edellytykset. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että ei olisi hyväksyttävää, jos ECHO tukeutuisi pelkästään kansallisen viranomaisen myönteisen viittauksen olemassaoloon tai puuttumiseen päättäessään, voidaanko kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskeva hakemus hyväksyä (6). Tällaisessa tapauksessa päätöksen valtiosta riippumattoman järjestön tukikelpoisuudesta tekisivät tosiasiassa kansalliset viranomaiset eikä ECHO itse.

Lausunnossaan komissio on huomauttanut, että se varaa itselleen oikeuden tarkistaa ja tarvittaessa kumota kaikki viittaukset tekemällä hakijoille suoria tarkastuksia. On kuitenkin ilmeistä, että tällaisten tarkastusten mahdollisuutta ei edes harkittu tässä tapauksessa, ainakaan ennen ECHO:n tammikuussa 2001 tekemää tarkastusehdotusta. Kuten edellä jo mainittiin, 19 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyssä kirjeessä todettiin yksiselitteisesti, että Saksan viranomaisia oli "kuultu asianmukaisesti" ja että "koska Saksan viranomaiset eivät olleet antaneet myönteistä vastausta, hakemusta ei voitu käsitellä".

2.12 Toisen edellä mainitun perusteen osalta IH huomautti, että se oli 20. maaliskuuta 1996 päivätyssä hakemuksessaan toimittanut komissiolle tietoja aiemmasta työstään, myös Unescon ja PO I:n työstä, ja sisällyttänyt siihen useita myönteisiä viittauksia. Tämän lisäksi IH oli myöhemmin toimittanut ECHOlle sen työtä koskevia lisätietoja ja viittauksia, mukaan lukien tiedot siitä, että Deutscher Spendenrat ja VENRO olivat hyväksyneet sen jäseneksi. Komissio totesi lausunnossaan, ettei se ollut käyttänyt edellä mainittuja tietolähteitä, koska kyseessä ei tuolloin ollut tavanomainen hallinnollinen käytäntö. eikä se ollut vakiintunut käytäntö nykyisessä valintamenettelyssä. Komissio totesi lisäksi, että kalastuskumppanuussopimuksen hakijoita koskevien tietojen osalta se tukeutui pääasiassa hakijoilta itseltään saatujen asiakirjojen analyysiin sekä asianomaisten kansallisten viranomaisten viitteisiin. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio viittasi 19. heinäkuuta 2001 päivätyssä kirjeessään ainoastaan siihen, että Saksan viranomaiset eivät olleet antaneet myönteistä lausuntoa, mainitsematta IH:n toimittamien asiakirjojen analysointia. Sen, että ECHO ei tukeutunut IH:lta saatujen asiakirjojen analyysiin, vahvistaa se, että se kuuli Saksan ulkoministeriötä ennen kuin se oli edes saanut IH:n virallisen hakemuksen kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi. Näin ollen vaikuttaa selvältä, että ECHO ei soveltanut sitä, mitä komissio lausunnossaan kutsui tavanomaiseksi käytännökseen, paitsi jos oletettaisiin, että tämä käytäntö perustui joko hakijan toimittamien asiakirjojen analyysiin tai kansallisten viranomaisten viittauksiin. Oikeusasiamies katsoo joka tapauksessa, että komissio ei voi vedota "vakiokäytäntöönsä" perustellakseen, miksi se ei ottanut huomioon todisteita, jotka vaikuttaisivat olevan täysin merkityksellisiä ECHO:n arvioidessa sitä, sallitaanko IH:n allekirjoittaa kalastuskumppanuussopimus vai ei. On myös huomattava, että IH oli viitannut muun muassa pääosastoon I ja että ECHO olisi näin ollen voinut helposti saada lisätietoja tästä stipendiaattiyksiköstä. Oikeusasiamies toteaa, että C:n 17. marraskuuta 1995 päivätty muistio osoittaa selvästi, että yritys saada tietoja muilta komission yksiköiltä ei ollut ristiriidassa ECHOn "vakiokäytännön" kanssa.

2.13 Mitä tulee kolmanteen edellä mainituista syistä, komission ehdotus, jonka mukaan Saksan ulkoasiainministeriön toimittamat tiedot eivät olleet lopullisia ja että ECHO odotti edelleen lisätietoja tältä elimeltä, ei yksinkertaisesti ole uskottava. On totta, että Saksan ulkoministeriö ilmoitti 15.3.1995 päivätyssä muistiossaan, ettei se halua antaa suosituksia "tässä vaiheessa". On kuitenkin huomattava, että ECHO otti myöhemmin uudelleen yhteyttä Saksan ulkoministeriöön ja ilmoitti, että asianomainen yksikkö ei voinut antaa tietoja IH:sta, koska se ei tuntenut kyseistä kansalaisjärjestöä. Lisäksi on huomattava, että molemmissa tapauksissa, joissa Saksan ulkoministeriö oli ilmaissut näkemyksensä IH:sta, tämä oli tapahtunut ECHO:n nimenomaisesta pyynnöstä. Jos ECHO olisi todellakin katsonut, että Saksan ulkoministeriön vastaus ei ollut lopullinen, olisi voitu olettaa, että se olisi pyytänyt kyseiseltä viranomaiselta lopullista vastausta. Tällaisia ponnisteluja ei kuitenkaan tehty. Tutkiessaan kantelua 2862/2004/GG IH toimitti jäljennöksen Saksan ulkoministeriön 4.7.2002 päivätystä kirjeestä. Tässä kirjeessä, jonka sisältöä komissio ei kiistänyt, Saksan ulkoministeriö vahvisti, että sen ja ECHOn välillä ei ollut enää ollut IH:ta koskevia yhteyksiä edellä kuvattujen kahden yhteydenpidon jälkeen vuonna 1995. Kantelua 2862/2004/GG koskevassa päätöksessään oikeusasiamies teki seuraavat lisähavainnot: "Lisäksi on huomattava, että 17.11.1995 päivätyssä muistiossa todetaan, että Saksan ulkoministeriö ei tuntenut [IH:ta] ja että [IH:ta] koskevia lisätietoja saattaa olla saatavilla komission pääosastossa VIII työskentelevältä virkamieheltä. Tässä muistiossa ei viitata mihinkään "lopulliseen" vastaukseen, joka Saksan ulkoministeriön olisi vielä pitänyt antaa. Lisäksi on vaikea nähdä, minkälaista lopullista vastausta voitaisiin vielä odottaa toimielimeltä, joka oli ilmoittanut, ettei se tuntenut kantelijaa."(7)

2.14 Kuten IH on perustellusti huomauttanut, komissio ei ole myöskään koskaan selittänyt, minkä oikeusperustan nojalla se päätti keskeyttää IH:n hakemuksen käsittelyn. "Keskeyttäminen" johti siihen, että hakemusta koskeva päätös tehtiin lopulta vasta yli viisi vuotta sen jälkeen, kun hakemus oli jätetty. Kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään oikeusasiamies on jo arvostellut komission ilmeistä laiminlyöntiä käsitellä hakemus kohtuullisessa ajassa ja todennut sen hallinnolliseksi epäkohdaksi.

2.15 Neljännen edellä mainitun syyn osalta komissio näyttää katsovan, että IH:n hakemus kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi herätti "vakavia huolenaiheita". Lisäksi näyttää siltä, että komission mukaan nämä huolenaiheet perustuvat Saksan ulkoasiainministeriön 15 päivänä maaliskuuta 1995 päivättyyn muistioon sisältyviin tietoihin. Itse asiassa komissio totesi tässä asiassa antamassaan lausunnossa, että se olisi voinut käsitellä hakemuksen nopeasti, ja hylkäsi sen näiden tietojen perusteella, jotka komission mukaan koskivat IH:n "moraalista koskemattomuutta" ja "avoimuutta". Lisäksi komissio viittasi IH:n hakemukseen liittyviin ”objektiivisiin huolenaiheisiin”, jotka perustuivat ”tavanomaisella menettelyllä saatuihin virallisiin ja dokumentoituihin tietoihin”.

2.16 Oikeusasiamies ei voi hyväksyä tätä kantaa.

2.17 Ennen kaikkea on todettava, että Saksan ulkoasiainministeriön 15.3.1995 päivätyssä muistiossaan antamat "tiedot" olivat virheellisiä. Äskettäisessä päätöksessään kantelusta 3175/2005/GG, joka koskee myös IH:ta, oikeusasiamies huomautti, että hänelle toimitetuista todisteista kävi ilmi, että Landgericht Gießenin syyttäjänvirasto oli suorittanut esitutkinnan (Ermittlungsverfahren) IH:n puheenjohtajaa ja kolmea muuta henkilöä vastaan. Saksan lainsäädännön mukaan syyttäjäviranomaisen on tutkittava, jos se saa tietoja, jotka antavat aihetta epäillä, että rikos on saatettu tehdä (rikosprosessilain 160 §). Jos tämä alustava tutkinta ("Ermittlungsverfahren") vahvistaa mainitun epäilyn, syyttäjänvirasto vie asian rikostuomioistuimeen ja pyytää rikosoikeudellisen menettelyn aloittamista ("Strafverfahren")(8). Vain jälkimmäisessä tapauksessa voidaan puhua "virallisesta syytteeseenpanosta". Asiassa 3175/2005/GG oikeusasiamies antoi komissiolle suositusluonnoksen sellaisten ilmaisujen kuin "virallinen syytteeseenpano" käytöstä edellä mainitussa alustavassa tutkinnassa. Vastauksessaan komissio myönsi, että merkityksellisiä viittauksia ei ollut aina sovellettu oikein, ja pahoitteli tätä. Komissio lisäsi, että näitä viittauksia ei enää mainita.

2.18 Toiseksi, kuten kantelija perustellusti huomautti, se seikka, että Saksan ulkoasiainhallinnon asiasta vastaava yksikkö teki ECHOn toiseen lähestymistapaan antamassaan vastauksessa selväksi, ettei se tiennyt, että IH:n olisi selvästi pitänyt saada ECHO tarkastamaan ja tarkistamaan Saksan ulkoasiainhallinnolta aiemmin saamansa "tiedot".

2.19 Kolmanneksi oikeusasiamiehellä on vakavia epäilyjä komission väitteistä, joiden mukaan alustava tutkinta, joka oli itse asiassa vireillä silloin, kun IH jätti kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevan hakemuksensa, tai se, että IH ei maininnut sitä hakemuksessaan, olisi oikeuttanut ECHOn hylkäämään tämän hakemuksen. IH katsoi huomautuksissaan, ettei ollut olemassa sääntöä, joka olisi velvoittanut sen kiinnittämään ECHOn huomiota siihen, että alustava tutkinta oli vireillä. Vaikka oikeusasiamies on tehnyt asian kannalta merkityksellisistä tosiseikoista useita tutkimuksia, komissio ei ole koskaan selittänyt oikeudellista perustaa ehdotukselleen, jonka mukaan asiaa koskeva tutkimus ja se, että IH ei ollut maininnut sitä 20.3.1996 päivätyssä kannekirjelmässään, tekisivät IH:sta tukikelvottoman.

2.20 Tämä laiminlyönti on sitäkin hämmästyttävämpi, kun tarkastellaan niitä ehtoja, jotka IH:n oli tältä osin täytettävä. Komissio toimitti kantelua 1702/2001/GG koskevan lausuntonsa yhteydessä jäljennöksen "Critères-toimintayksiköistä", joita käytetään kalastuskumppanuussopimushakemusten yhteydessä. Kolmannen kriteerin ("Intégrité du comité de direction") mukaan kansalaisjärjestön hallintoneuvoston on koostuttava kyvykkäistä ja moitteettomista henkilöistä, joilla ei ole rikosrekisteriä ("ayant un casier judiciaire vierge") ja joita ei ole koskaan asetettu konkurssiin. Oikeusasiamies pitää tärkeänä korostaa, että asiaa koskeva alustava tutkinta ei koskaan johtanut syytteeseenpanoon tai tuomioistuimen tuomioon, vaan se päätettiin asianomaisten henkilöiden hyväksi 30. huhtikuuta 1996. On myös huomattava, että PO VIII:lle, joka oli mainittu mahdollisena tartuntatautia koskevana tietolähteenä ECHO:n 17 päivänä marraskuuta 1995 päivätyssä sisäisessä muistiossa, oli jo vuonna 1996 ilmoitettu tämän tutkimuksen tuloksista.

2.21 Komissio katsoi vuoden 2005 alussa kantelusta 2862/2004/GG antamassaan lausunnossa, että se oli "jälleen kerran" velvollinen korostamaan, että IH:n hakemuksen jättämisajankohtana IH:n puheenjohtajaa vastaan oli vireillä "rikosoikeudellisia menettelyjä". Komissio piti selittämättömänä, miksi oikeusasiamies ei pitänyt "tätä elintärkeää seikkaa" merkityksellisenä. On merkillepantavaa, että jopa lähes yhdeksän vuotta esitutkinnan päättymisen jälkeen komissio näytti edelleen uskovan, että kyseessä oli "rikosoikeudellinen menettely" tai "virallinen syytteeseenpano", kuten Saksan ulkoministeriö oli todennut.

2.22 On syytä huomauttaa, että ECHOn verkkosivuilla olevien tietojen mukaan nykyisen kalastuskumppanuussopimuksen (vuoden 2004 kalastuskumppanuussopimus) hakijoiden on toimitettava puheenjohtajan allekirjoittama virallinen ilmoitus siitä, että valtiosta riippumaton järjestö tai sen hallituksen jäsenet eivät kuulu tai ole kuuluneet mihinkään Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (9), jäljempänä 'varainhoitoasetus', 93 artiklassa tarkoitetuista poissulkemisluokista. On mielenkiintoista huomata, että tässä varainhoitoasetuksen säännöksessä viitataan (siltä osin kuin sillä on merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta) henkilöihin, b) jotka on tuomittu ammattinsa harjoittamiseen liittyvästä rikoksesta lainvoimaisella tuomiolla. c) on syyllistynyt ammatin harjoittamiseen liittyvään vakavaan virheeseen, jonka hankintaviranomainen voi näyttää toteen; ja e) on tuomittu lainvoimaisella päätöksellä petoksesta, lahjonnasta, rikollisjärjestöön osallistumisesta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa yhteisöjen taloudellisia etuja. On huomattava, että tässä säännöksessä edellytetään näin ollen, että merkitykselliset tosiseikat ovat johtaneet lainvoimaiseen tuomioon tai että ammattitoiminnassa on tapahtunut vakava virhe ja että tämä virhe on selvästi näytetty toteen.

2.23 Oikeusasiamiehellä on näin ollen vakavia epäilyjä siitä, voitaisiinko hakija automaattisesti sulkea kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamisen ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, että syyttäjässä oli vireillä alustava tutkinta tai että se ei ole maininnut tällaista tutkintaa hakemuksessaan. On totta, että tällaisen tutkimuksen olemassaolo voisi herättää epäilyjä kansalaisjärjestön hallituksen jäsenten nuhteettomuudesta. Olisi kuitenkin oikeudenmukaisen menettelyn ja syyttömyysolettaman vastaista, jos hallinto pitäisi tällaisia epäilyjä riittävinä tällaisen kansalaisjärjestön tekemän hakemuksen poissulkemiseksi. ECHOlla olisi selvästi ollut oikeus tutkia tätä kysymystä selvittääkseen, olivatko sen mahdolliset huolenaiheet perusteltuja vai eivät. Helpoin tapa selventää asiaa olisi ollut pyytää selvitystä hakemuksen jättäneeltä kansalaisjärjestöltä. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole ryhdytty tällaisiin toimiin.

2.24 Vaikka oletettaisiin, että alustavan tutkinnan olemassaolo voisi olla tärkeä kysymys arvioitaessa sitä, voidaanko kansalaisjärjestölle antaa lupa allekirjoittaa kalastuskumppanuussopimus, on täysin selvää, että ennen hakemuksen hylkäämistä tällä perusteella ECHOn olisi pitänyt antaa IH:lle mahdollisuus ilmaista näkemyksensä kyseisestä kysymyksestä. Komission päätös keskeyttää IH:n hakemuksen käsittely (jos tällainen päätös todella tehtiin) loukkasi siten räikeästi IH:n oikeutta tulla kuulluksi. Oikeusasiamies arvosteli tätä oikeudenmukaisen menettelyn perusperiaatteen loukkaamista kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään esittämässään neljännessä kriittisessä huomautuksessa. Oikeusasiamiehen on näin ollen vaikea ymmärtää, miten komissio katsoi käsiteltävässä asiassa antamassaan lausunnossa voivansa olettaa, että hänen kriittiset huomautuksensa koskivat vain viivästymiseen ja tietojen puutteeseen liittyviä kysymyksiä.

Komissio korosti lausunnossaan, ettei se ollut pyrkinyt saamaan ratkaisevia todisteita IH:n tukikelvottomuudesta käsiteltävässä asiassa. Komission kanta johti kuitenkin siihen, että IH:n hakemuksen käsittely keskeytettiin virheellisten ja todentamattomien tietojen perusteella antamatta IH:lle mahdollisuutta esittää huomautuksia keskeyttämisen syistä. Oikeusasiamies katsoo, että komission näin omaksumaa lähestymistapaa ei voida hyväksyä.

2.25 Kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään oikeusasiamiehen oli tarkasteltava komission kantaa ainoastaan siltä kannalta, miten suojellaan IH:n oikeutta tulla kuulluksi. On kuitenkin selvää, että ECHOn tapa "käsitellä" IH:n hakemus oli myös selvästi epäoikeudenmukainen. Oikeusasiamies toteaa näin ollen yllättyneenä, että komissio väitti käsiteltävässä asiassa antamassaan lausunnossa, että se oli käsitellyt IH:n hakemusta oikeudenmukaisesti.

2.26 Yhteenvetona tutkimuksen tähänastisista tuloksista oikeusasiamies voi vain vahvistaa sen päätelmän, jonka hän jo teki kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään, toisin sanoen sen, että komissio käsitteli IH:n hakemusta kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi, aiheutti useita hallinnollisia epäkohtia. Todisteiden perusteella, jotka koskevat tapaa, jolla ECHO alun perin käsitteli tämän hakemuksen, kun se jätettiin 20.3.1996, ei kuitenkaan vielä voida päätellä, että komissio olisi toiminut tarkoituksenaan asettaa IH epäedulliseen asemaan ja johtaa sitä harhaan.

iii) ECHOn vastaus IH:n esittämiin kahteen erityishanke-ehdotukseen

2.27 ECHO ilmoitti 17. lokakuuta 1995 IH:lle, että sen esittämää ehdotusta tietyksi hankkeeksi ei ollut valittu rahoitettavaksi tietyistä asiasisältöön liittyvistä syistä. ECHO ilmoitti IH:lle 6.8.1996 päivätyllä kirjeellä, että toista sen esittämää hanke-ehdotusta ei ollut valittu rahoitettavaksi budjettirajoitusten vuoksi. IH:n mukaan ECHO ei ollut lainkaan tarkastellut sen ehdotuksia ja oli pettänyt sen, jotta se uskoisi olevansa pätevä ehdokas kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseen.

2.28 Komissio totesi lausunnossaan, että IH oli liittänyt mielivaltaisesti toisiinsa ECHO:n esittämät perustelut IH:n kahden hanke-ehdotuksen hylkäämiselle ja IH:n kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevan hakemuksen aseman. Komissio korosti, että ECHOlla on vakiintunut oikeudellinen, hallinnollinen ja operatiivinen käytäntö, jonka avulla voidaan selvästi erottaa toisistaan kalastuskumppanuussopimushakemukset ja hanke-ehdotukset, jotka koskevat erityisiä humanitaarisia avustustoimia. Asianomaiset maantieteelliset yksiköt tarkastelivat hanke-ehdotuksia niiden omien ansioiden perusteella ja arvioivat niitä yksinomaan toiminnallisin perustein. Komissio lisäsi, että tämän ansiosta ECHO voi rahoittaa organisaatioita, jotka eivät ole allekirjoittaneet kalastuskumppanuussopimusta erityisten humanitaaristen operaatioiden toteuttamiseksi. Kuhunkin humanitaariseen kriisiin käytettävissä olevat varat olivat ilmeisistä syistä rajalliset. Komission mukaan IH:n esittämien kahden ehdotuksen hylkääminen perustui näin ollen objektiivisiin syihin, jotka eivät liittyneet kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevaan hakemukseen. Komissio katsoi, että nämä päätökset eivät millään tavoin johtaneet IH:ta harhaan.

2.29 Oikeusasiamies toteaa, että ECHO ilmoitti 14. joulukuuta 2000 päivätyssä kirjeessään IH:lle mahdollisuudesta tehdä ehdotuksia operatiivisiksi hankkeiksi jo ennen puitesopimuksen allekirjoittamista. ECHO kuitenkin lisäsi, että nämä ehdotukset voitaisiin hyväksyä ”poikkeuksellisesti edellyttäen, että maanne viranomaiset vahvistavat organisaationne tukikelpoisuuden edellä mainitun asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti ja toteuttavat erityistoimia alueilla, joita ECHOn nykyiset kumppanit eivät kata”. Oikeusasiamies katsoo, että vaikka tämä kirje on kirjoitettu useita vuosia asianomaisia ehdotuksia koskevien päätösten jälkeen, se kyseenalaistaa komission väitteen, jonka mukaan ECHO tekee selvän eron kalastuskumppanuussopimuksia koskevien hakemusten ja tiettyjä humanitaarisia avustustoimia koskevien hanke-ehdotusten välillä ja että viimeksi mainittuja arvioitiin vain niiden ansioiden perusteella. Jos, kuten 14 päivänä joulukuuta 2000 päivätyssä kirjeessä ehdotetaan, erityisiä hankkeita koskevat ehdotukset voitaisiin hyväksyä vain, jos kansalliset viranomaiset vahvistaisivat IH:n tukikelpoisuuden, tämä olisi selvästi merkinnyt sitä, että IH:lta ei olisi voitu hyväksyä tällaisia ehdotuksia, koska Saksan ulkoministeriö ei ollut vahvistanut (kuten edellä todettiin) IH:n tukikelpoisuutta.

2.30 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että sekä 17. lokakuuta 1995 että 6. elokuuta 1996 tehdyissä päätöksissä viitataan syihin, jotka eivät liity IH:n hakemukseen kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamisesta ja siihen, että Saksan ulkoministeriö ei ole antanut myönteistä viittausta. Vaikka oikeusasiamies ymmärtää IH:n epäilyt tältä osin, hän ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että IH:n esittämät kaksi konkreettista ehdotusta todella hylättiin syistä, jotka eivät liittyneet IH:n hakemukseen kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamisesta. Näin ollen oikeusasiamiehen on pääteltävä, että ei ole osoitettu, että näiden päätösten olisi katsottava harhauttavan IH:ta uskomaan, että se oli pätevä ehdokas kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseen.

iv) ECHOn 12. heinäkuuta 1996 päivätty kirje

2.31 IH kirjoitti 25. kesäkuuta 1996 asiasta vastaavalle ECHOn virkamiehelle. IH huomautti, että sen hakemus kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi oli jätetty yli kaksi kuukautta aiemmin, ja toimitti lisätietoja hakemuksensa tueksi. Lopuksi IH ilmoitti odottavansa kiinnostuneena ECHOn kuulemista siitä, milloin se voisi allekirjoittaa kalastuskumppanuussopimuksen. IH esitti ECHOlle 11. heinäkuuta 1996 uuden tietopyynnön (jossa oli merkintä "kiireellinen").

2.32 ECHO selitti IH:n 25 päivänä kesäkuuta 1996 päivättyyn kirjeeseen 12 päivänä heinäkuuta 1996 antamassaan vastauksessa, että se tarkastelee parhaillaan suunnitelmia kumppaniverkostonsa laajentamiseksi ja että se kehittää parhaillaan uutta järjestelmää, jolla arvioidaan valtiosta riippumattomien järjestöjen todennäköisiä kumppaneita. ECHO totesi myös, että kalastuskumppanuussopimusta tarkistetaan parhaillaan mahdollisten parannusten ja muutosten löytämiseksi asetuksen (EY) N:o 1257/96 perusteella. Kirjeessä todettiin seuraavaa: "Olemme kuitenkin panneet pyyntönne merkille ja pidämme teidät ajan tasalla tulevasta kehityksestä."

2.33 IH väitti, että ECHO oli siten luonut vaikutelman, että IH oli vakava hakija kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamisessa.

2.34 Komissio totesi lausunnossaan, että sen kirjeessä oli ilmoitettu, että se tiedottaisi IH:lle tulevasta kehityksestä. Komission mukaan näin oli tosiasiallisesti tapahtunut. Komissio lisäsi, että sen osalta IH:n hakemusasiakirja-aineistoa ei ollut vielä saatettu päätökseen.

2.35 Aluksi on huomattava, että komission lausunnon saksankielinen käännös eroaa englanninkielisestä alkuperäisestä lausunnosta viimeksi mainitun lausunnon osalta. Saksankielisen tekstin mukaan IH:n hakemus ei ollut tuolloin "täydellinen". Oikeusasiamies katsoo, että tämä johtuu käännösvirheestä. Näin ollen hän perustaa analyysinsä englanninkieliseen alkuperäiskappaleeseen.

2.36 Kuten edellä todettiin, komissio esitti useita perusteluja sille, miten se oli käsitellyt IH:n hakemuksen. Nämä näkökohdat voidaan tiivistää kahteen pääargumenttiin, jotka perustuvat i) siihen, että Saksan ulkoministeriö ei ole antanut myönteistä viittausta, ja ii) IH:n tukikelpoisuuteen liittyviin huolenaiheisiin. Nämä seikat olivat selvästi ECHOn tiedossa, kun se vastasi IH:n 25 päivänä kesäkuuta 1996 päivättyyn kirjeeseen. ECHO tiesi myös, että IH:n hakemuksen käsittely oli keskeytetty. Oikeusasiamies toteaa, että mitään näistä tekijöistä, jotka olivat erittäin merkityksellisiä IH:n hakemuksen kannalta, ei mainittu 12. heinäkuuta 1996 päivätyssä kirjeessä. Oikeusasiamies katsoo, että tämän kirjeen selitys, jonka komissio on antanut lausunnossaan, ei ole mitenkään vakuuttava. On huomattava, että IH:lle ei toimitettu mitään muuta konkreettista ja kirjallista tietoa sen hakemuksesta kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi ennen 1. kesäkuuta 1999. Lisäksi on huomattava, että tässäkin kirjeessä ainoastaan selitettiin, että IH:n hakemusta käsiteltäisiin myöhemmässä vaiheessa. Lähettäessään 12 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyn kirjeen komissio katsoi selvästi, että IH:lla ei ollut oikeutta allekirjoittaa kalastuskumppanuussopimusta. Jos tässä kirjeessä kuitenkin ilmoitettiin IH:lle, että sen hakemus oli "huomautettu" ja että sille tiedotettaisiin "lisäkehityksestä", se varmasti loi vaikutelman, että IH:n hakemuksen tutkinta oli käynnissä. ECHO ei voinut olla tietämättä, että tämä oli sen kirjeen vaikutus IH:hon.

2.37 Kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään oikeusasiamies katsoi, että se, että ECHO ei ilmoittanut IH:lle päätöksestään keskeyttää IH:n hakemuksen käsittely, vaikka IH oli tiedustellut menettelyn etenemisestä, oli hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies katsoo, että tämä päätelmä on edelleen pätevä.

2.38 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että hänen alkuperäistä näkemystään, jonka mukaan tämä laiminlyönti oli niin sanottu yksinkertainen hallinnollinen epäkohta, on tarkistettava. Oikeusasiamiehen kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään tekemä analyysi perustui oletukseen, että komissio oli toiminut virheellisesti, mutta ei tahallisesti. Tutkittuaan kaikki merkitykselliset todisteet uudelleen oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että tätä oletusta ei voida pitää voimassa. Oikeusasiamiehen mukaan se, että 12. heinäkuuta 1996 päivätyssä kirjeessä ei ilmoitettu todellista tilannetta, vaikka IH oli kysynyt ECHOlta, milloin se voisi allekirjoittaa puitesopimuksen, voi vain merkitä sitä, että ECHO ei halunnut ilmoittaa IH:lle omaksumastaan kannasta ja sen perusteluista. Oikeusasiamiehen mukaan ECHOn 12. heinäkuuta 1996 päivätty kirje on näin ollen todiste siitä, että ECHO on tarkoituksellisesti salannut totuuden ja siten johtanut IH:ta harhaan.

v) IH:n 3. syyskuuta 1997 ja 19. tammikuuta 1998 päivätyt kirjeet

2.39 IH kirjoitti jälleen 3. syyskuuta 1997 ECHOlle pyytääkseen tietoja hakemuksen käsittelyn etenemisestä ja pyytääkseen "varhaista vastausta". IH:n mukaan tähän kirjeeseen ei vastattu nopeasti. IH toisti eräälle toiselle ECHO:n virkamiehelle 19.1.1998 osoittamassaan kirjeessä, että sen hakemus kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi oli jätetty maaliskuussa 1996. IH:n mukaan tähän kirjeeseen ei vastattu.

2.40 Tämän tutkimuksen aloittamista koskevassa kirjeessään oikeusasiamies sisällytti edellä mainitut tiedot yhteenvetoon, josta hän pyysi komissiota esittämään huomautuksensa. Oikeusasiamies pahoittelee, että komissio ei ole tehnyt niin lausunnossaan.

2.41 Ottaen huomioon päätelmät, jotka oikeusasiamies teki 12. heinäkuuta 1996 päivätystä kirjeestä, vaikuttaa siltä, että se, että IH:n 3. syyskuuta 1997 ja 19. tammikuuta 1998 päivättyihin kirjeisiin ei vastattu ripeästi, ei merkitse ainoastaan hallinnollista epäkohtaa, vaan vahvistaa, että ECHO on käsitellyt IH:n hakemuksen perinpohjaisesti väärin.

vi) ECHOn 26. tammikuuta 1999 päivätty kirje

2.42 IH kirjoitti 20. tammikuuta 1999 ECHOlle suunnitelmistaan myöntää hätäapua Venäjälle. Tässä kirjeessä IH ilmoitti ECHOlle, että sen hätäapu entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maille oli nyt yli 32 miljoonaa Saksan markkaa. ECHO totesi 26. tammikuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan, että se on pääsääntöisesti tehnyt humanitaarista työtä sellaisten kumppanivirastojen kanssa, jotka olivat aiemmin allekirjoittaneet kalastuskumppanuussopimuksen. ECHO:n virkamies, joka kirjoitti 26. tammikuuta 1999 päivätyn kirjeen, ehdotti, että IH voisi ottaa yhteyttä G:hen (toiseen ECHO:n virkamieheen) saadakseen yleisiä kysymyksiä kalastuskumppanuussopimuksesta.

2.43 IH korosti 18.2.1999 päivätyssä vastauksessaan, että se oli jo hakenut lupaa kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 1996. Tässä kirjeessä IH totesi, että G. oli ilmoittanut sille puhelimitse, että kansalaisjärjestöjä, jotka haluavat tehdä yhteistyötä ECHOn kanssa, kohdeltaisiin samalla tavalla kuin niitä, jotka olivat jo allekirjoittaneet kalastuskumppanuussopimuksen. IH:n mukaan todellisuus oli kuitenkin toisenlainen. Siksi IH kysyi, olivatko jotkut kansalaisjärjestöt "yhdenvertaisempia" kuin toiset. IH:n mukaan tähän kirjeeseen ei vastattu.

Tämän tutkimuksen aloittamista koskevassa kirjeessään oikeusasiamies sisällytti edellä mainitut tiedot yhteenvetoon, josta hän pyysi komissiota esittämään huomautuksensa. Oikeusasiamies pahoittelee, että komissio ei ole tehnyt niin lausunnossaan.

2.44 Oikeusasiamies katsoo, että 20. tammikuuta 1999 päivätyssä kirjeessä esitetty viittaus kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamismahdollisuuteen saattaa selittyä sillä, että tätä kirjettä kirjoittava virkamies ei tiennyt IH:n 20. maaliskuuta 1996 tekemästä hakemuksesta. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, miksi IH:n 18.2.1999 päivättyyn kirjeeseen ja sen esittämään vakavaan väitteeseen ei vastattu. Tämä seikka vahvistaa päätelmän, jonka mukaan ECHOn IH:n hakemuksen käsittelyssä oli jotain perustavanlaatuisesti väärää.

vii) IH:n 18. helmikuuta ja 19. toukokuuta 1999 päivätyt kirjeet ja ECHO:n 1. kesäkuuta 1999 päivätty kirje

2.45 IH muistutti jälleen 19. toukokuuta 1999 ECHOa siitä, että sen vuoden 1996 hakemusta ei ollut vielä käsitelty. ECHO totesi 1. kesäkuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan, että uusi kalastuskumppanuussopimus oli tullut voimaan 1. tammikuuta 1999, että se järjestää parhaillaan kokouksia tämän kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi nykyisten kumppaneidensa kanssa ja että seuraavaksi tarkastellaan ECHOlta aiemmin sopimuksia saaneiden kansalaisjärjestöjen esittämiä kumppanuuspyyntöjä. ECHO selitti lisäksi, että viimeinen vaihe olisi tarkistaa, että ne valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka eivät ole koskaan työskennelleet ECHOn kanssa, noudattavat tukikelpoisuusperusteita, ja että IH kuuluu tähän kolmanteen ryhmään. IH:n mukaan se oli siis jälleen petetty.

2.46 Komissio totesi lausunnossaan, että se oli tuolloin päättänyt katsoa aiemman kalastuskumppanuussopimuksen mukaiset hakemukset automaattisesti uusituiksi uuden kalastuskumppanuussopimuksen osalta sen sijaan, että ne katsottaisiin kadukeiksi. Tämä merkitsi sitä, että komissio otti vastuun hallinnollisista viivästyksistään ja yritti olla rankaisematta yhtäkään aiempaa hakijaa (mukaan lukien IH), josta ei voitu saada lopullista lausuntoa vanhan kalastuskumppanuussopimuksen nojalla.

2.47 Oikeusasiamies on hieman yllättynyt huomatessaan, että komissio näyttää haluavan ottaa kunnian siitä, että se ei pelkästään julistanut IH:n hakemusta pätemättömäksi, kun uusi kalastuskumppanuussopimus tuli voimaan. On huomattava, että IH:n hakemus oli ollut ECHOn hallussa lähes kolme vuotta, kun uusi kalastuskumppanuussopimus tuli voimaan, että IH:lle ilmoitettiin tästä muutoksesta vasta viisi kuukautta sen jälkeen, kun se oli tapahtunut, ja että sen sijaan, että ECHO olisi pyytänyt anteeksi tapahtunutta viivästystä, se katsoi, että IH:n hakemus olisi tutkittava kolmen viimeisen vaiheen aikana eli että lopullista päätöstä olisi jälleen lykättävä. Oikeusasiamies katsoo, että tämä lähestymistapa on hyvän hallinnon periaatteiden vastainen.

2.48 Kuten kävi ilmi, ECHO ilmoitti IH:lle vasta 14.12.2000, että se pystyi nyt käsittelemään kolmannen vaiheen hakemukset, kuten IH:n hakemukset.

2.49 Komissio selitti lausunnossaan, että vuoden 1999 jälkeinen lisäviivästys voi selittyä useilla hallinnollisilla syillä. Näitä olivat muun muassa i) käsiteltävien tapausten määrän ja tosiseikkojen tapahtuma-aikaan käytettävissä olleiden resurssien välinen epätasapaino; ii) objektiiviset huolenaiheet IH:n hakemuksen perusteltavuudesta tavanomaisella menettelyllä saatujen virallisten ja dokumentoitujen tietojen perusteella; ja iii) komission arvio IH:n hakemuksen tapauskohtaisen ja työvoimavaltaisen tutkimuksen kustannustehokkuudesta tavanomaisesta arviointimenettelystä poiketen.

2.50 Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut näistä syistä. Vaikka resursseja ei olisikaan riittävästi, mikään ei estänyt ECHOa ilmoittamasta IH:lle jo vuonna 1999 huolensa jälkimmäisen hakemuksesta ja paljastamasta siten todellista tilannetta. ECHO on kuitenkin jälleen kerran jättänyt sen tekemättä. Ottaen huomioon asian taustan oikeusasiamies ei voi uskoa, että tämä epäonnistuminen oli sattumaa (10). Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että 1. kesäkuuta 1999 päivätyssä kirjeessä IH:lle ilmoitettiin, että kansalaisjärjestöt, joiden hakemukset käsitellään viimeisessä vaiheessa, voivat allekirjoittaa kalastuskumppanuussopimuksen "kansallisilta viranomaisilta saadun myönteisen vastauksen jälkeen". Tätä kirjettä kirjoitettaessa ECHO kuitenkin tiesi, että Saksan ulkoministeriöltä ei ollut saatu tällaista myönteistä vastausta IH:n osalta ja että ECHO ei ollut enää yrittänyt saada tällaista viittausta.

viii) ECHO:n päätös hylätä IH:n hakemus

2.51 Oikeusasiamies toteaa, että kun IH pyysi jälleen 17. toukokuuta 2000 tietoja siitä, milloin se voisi allekirjoittaa puitesopimuksen, ECHO vastasi nopeasti (22. toukokuuta 2000) ja pahoitteli viivästystä viitaten sen suureen työmäärään. Hän toteaa lisäksi, että ECHO pyysi 14. joulukuuta 2000 lähettämässään kirjeessä jälleen anteeksi tapahtunutta viivästystä. Vaikuttaa siis mahdolliselta, että ECHO oli muuttanut suhtautumistaan IH:n hakemuksen käsittelyyn.

2.52 ECHO otti 23.1.2001 päivätyllä faksilla yhteyttä IH:hon ja ehdotti tarkastuksen suorittamista sen varmistamiseksi, että IH täyttää asetuksen (EY) N:o 1257/96 7 artiklan vaatimukset. Loppujen lopuksi tällaista tarkastusta ei tehty.

2.53 ECHO ilmoitti IH:lle 19. heinäkuuta 2001, että sen hakemus oli hylätty. Tässä kirjeessä ECHO antoi seuraavat selitykset:

"Kuten hyvin tiedätte, Saksan viranomainen, joka vastaa humanitaarisia järjestöjä koskevien tietojen toimittamisesta Saksassa, on Auswärtiges Amt. ECHO kuuli sitä asianmukaisesti vuonna 1995 saatuaan hakemuksenne kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi. Koska Saksan viranomaiset eivät antaneet myönteistä vastausta, hakemusta ei voitu käsitellä.

Uuden kalastuskumppanuussopimuksen tultua voimaan vuonna 1999 ECHO avasi hakemusasiakirjat uudelleen ja päätti suorittaa tukikelpoisuustarkastuksen, joka on tavanomainen menettely, jota sovelletaan kaikkiin hakijoihin, kun kansalliset viranomaiset eivät vahvista noudattavansa [asetuksen (EY) N:o 1257/96] 7 artiklaa."

2.54 IH:n mukaan nämä väitteet olivat tahallisia valheita.

2.55 Komissio ei lausunnossaan esittänyt erityisiä huomautuksia tästä kysymyksestä.

2.56 IH väitti huomautuksissaan, että sen hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös oli lainvastainen, koska IH:ta ei ollut kuultu etukäteen. IH korosti, että se on vuodesta 1996 lähtien ehdottanut pääosasto VIII:lle yli tusina kertaa, että sille tehtäisiin puolueeton tarkastus. Komission oikeudellinen yksikkö oli ollut johtava voima tällaisen tarkastuksen suorittamisen estämisessä. IH:lle oli tehty myös vapaaehtoisia tarkastuksia Saksassa, se täytti VENROn asettamat edellytykset ja Saksan veroviranomaiset valvoivat sitä vuosittain. IH myönsi, että oli mahdollista, että vuonna 2001 tehtiin tarkastuksia kansalaisjärjestöille, jotka olivat vasta äskettäin jättäneet hakemuksensa. Yhtäkään valtioista riippumatonta järjestöä, joka oli hakenut tukea jo vuonna 1996, ei kuitenkaan sen mukaan tarkastettu. Tapauksen olosuhteissa IH:n ei voitu odottaa suorittavan tarkastusta ilman, että se olisi aiemmin saanut selvennyksiä sen soveltamisen keskeyttämisestä. Kun ECHO lykkäsi tarkastustaan vuodesta 1996 vuoteen 2001, se oli selvästi laiminlyönyt velvollisuutensa toimia oikeudenmukaisesti. IH lisäsi, että ECHOn tarkastukselle ei ollut oikeusperustaa. Asetuksessa (EY) N:o 1257/96 säädetään ainoastaan tarkastuksista, jotka liittyvät jo tehtyihin rahoitussopimuksiin.

2.57 Oikeusasiamies katsoo, että ECHOn 19. heinäkuuta 2001 päivätty kirje sisälsi todellakin useita virheellisiä lausuntoja. Ensinnäkin ECHO oli kuullut Saksan viranomaisia ennen IH:n hakemuksen vastaanottamista eikä sen jälkeen. Toiseksi ECHOn näkemys, jonka mukaan se ei voinut käsitellä hakemusta ilman Saksan viranomaisten myönteistä vastausta, oli perusteeton. Kolmanneksi mikään ei viittaa siihen, että ECHO olisi avannut asian uudelleen ja päättänyt suorittaa tarkastuksen uuden kalastuskumppanuussopimuksen voimaantulon jälkeen. Uusi kalastuskumppanuussopimus tuli voimaan vuoden 1999 alussa. ECHO näyttää kuitenkin vasta vuoden 2000 lopussa alkaneen tosissaan tarkastella IH:n hakemusta. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, ettei voida osoittaa, että nämä epätarkkuudet olisivat tahallisia valheita, kuten IH väitti. On huomattava, että ECHO ilmoitti lopulta 19 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyssä kirjeessään, mitä IH:n hakemuksen käsittelyssä oli todella tapahtunut.

2.58 Mitä tulee ECHOn päätökseen sinänsä, oikeusasiamies katsoo edelleen, että tarkastus on asianmukainen tapa varmistaa, että valtiosta riippumaton järjestö täyttää puitesopimuksen allekirjoittamisen edellytykset. On totta, että tarkastuksen käsitteellä tarkoitetaan tavallisesti tarkastuksia, jotka koskevat jo tehtyä ja täytäntöön pantua sopimusta. Oikeusasiamiehen mielestä olisi näin ollen asianmukaisempaa viitata tässä tapauksessa paikalla tehtävään tarkastukseen. Nämä semanttiset hienovaraisuudet eivät kuitenkaan muuta sitä, että komission on voitava tarkistaa hakijan tukikelpoisuus tarvittaessa tarkastuksen tai todentamisen avulla. Oikeusasiamies ei yhdy IH:n näkemykseen, jonka mukaan tällaiselle valvonnalle ei ole oikeusperustaa. Lisäksi IH itse hyväksyi huomautuksissaan periaatteen, jonka mukaan tällaisia tarkastuksia voidaan tehdä muiden kansalaisjärjestöjen osalta (vaikka se korostikin, että tämä ei koske sitä itseään).

2.59 On totta, että IH näyttää useaan otteeseen tarjoutuneen pääosasto VIII:n tarkastukseen. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että se, että näitä tarjouksia ei ilmeisesti ole hyväksytty, ei tarkoita, että ECHOa olisi estettävä vaatimasta tarkastusta omiin tarkoituksiinsa.

2.60 Oikeusasiamies ymmärtää täysin IH:n haluttomuuden suostua ECHO:n tammikuussa 2001 ehdottamaan tarkastukseen, koska ECHO oli aiemmin käsitellyt IH:n hakemuksen ilmeisen puutteellisesti. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että se, että ECHO ei ole käsitellyt IH:n hakemusta asianmukaisesti useaan vuoteen, ei tarkoita sitä, että ECHO olisi myöhemmin vapautettava velvollisuudestaan tutkia tällainen hakemus asianmukaisesti tai estettävä sitä tekemästä niin. Kuten edellä on jo mainittu, vaikuttaa mahdolliselta, että ECHOssa tehtiin vuoden 2000 aikana joitakin muutoksia IH:n hakemuksen käsittelytapaan. Kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään oikeusasiamies tuli siihen tulokseen, ettei ollut osoitettu, että ECHO olisi tässä tapauksessa ylittänyt harkintavaltansa, kun se vaati tarkastusta. Vaikka oikeusasiamies myöntää, että IH oli jo saatettu muiden elinten (kuten Saksan veroviranomaisten) valvontaan ja että se oli toimittanut ECHOlle huomattavan määrän todisteita hakemuksensa tueksi, hän katsoo, että tämä arvio on edelleen pätevä. Oikeusasiamies toteaa, että ECHO oli 23. tammikuuta 2001 päivätyssä kirjeessään ehdottanut kahden henkilön suorittamaa tarkastusta, joka kestäisi kaksi päivää. Oikeusasiamiehen mukaan lisärasitus, joka tällaisesta tarkastuksesta olisi aiheutunut IH:lle, ei näin ollen vaikuta kohtuuttomalta.

2.61 Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan IH:ta ei kuultu ennen sen hakemuksen ratkaisemista, oikeusasiamies katsoo, että IH ei voinut olla tietämätön siitä, että sen kieltäytymisellä hyväksymästä ECHO:n ehdotusta tarkastuksen suorittamisesta olisi todennäköisesti kielteisiä seurauksia. Koska ECHO oli tehnyt selväksi, että tarkastus oli sen mielestä tarpeen IH:n hakemuksen käsittelemiseksi, IH:n oli harkittava mahdollisuutta, että ECHO hylkäisi hakemuksen, kun kävi ilmi, että IH ei halunnut ECHOn tekevän tällaista tarkastusta. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että ei ole osoitettu, että ECHO olisi loukannut IH:n oikeutta tulla kuulluksi, kun se on hylännyt IH:n hakemuksen ilmoittamatta IH:lle etukäteen aikomuksestaan tehdä niin.

3 Päätelmä

3.1 Ottaen huomioon oikeusasiamiehen tätä asiaa koskevat tutkimukset oikeusasiamies tulee siihen tulokseen, että komissio on syyllistynyt vakaviin hallinnollisiin epäkohtiin käsitellessään IH:n hakemusta kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi. Niiden puutteiden lisäksi, jotka oikeusasiamies on jo havainnut kantelua 1702/2001/GG koskevassa päätöksessään, tämän tutkimuksen perusteella on päätelty, että on näyttöä siitä, että ECHO tarkoituksellisesti salasi totuuden ja johti siten IH:ta harhaan. Tämä päätelmä koskee erityisesti ECHOn 12 päivänä heinäkuuta 1996 päivättyä kirjettä. On myös selvää, että tapa, jolla ECHO käsitteli tätä hakemusta, aiheutti vakavaa haittaa IH:lle.

3.2 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei ole tarpeen tutkia, voitiinko ECHOn toimintaa pitää myös vilpillisenä vai syrjittiinkö ECHO IH:ta. Voidakseen tehdä lopullisen päätelmän syrjintäväitteestä oikeusasiamiehen olisi joka tapauksessa verrattava sitä, miten ECHO oli käsitellyt kaikki muut vastaanottamansa kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista koskevat hakemukset. Oikeusasiamies katsoo, että perusteelliset lisätutkimukset, joita tämä edellyttäisi, eivät ole perusteltuja, koska näiden tutkimusten tulos ei vaikuttaisi päätelmään, jonka hän on jo tehnyt hänelle toimitettujen todisteiden perusteella ja jonka mukaan käsiteltävässä asiassa on ilmennyt erittäin vakava hallinnollinen epäkohta. Joka tapauksessa oikeusasiamies voi vain toivoa, että ECHO ei ole kohdellut mitään muuta kansalaisjärjestöä samalla tavalla kuin IH:ta.

3.3 Edellä esitetyt päätelmät koskevat vuoden 2000 alkuun tai vuoden 2000 puoliväliin ulottuvaa ajanjaksoa. Oikeusasiamies ei ole löytänyt ratkaisevaa näyttöä siitä, että hänen havaitsemansa hallinnollinen epäkohta olisi jatkunut kyseisen ajankohdan jälkeen.

3.4 Komissio totesi lausunnossaan, että IH:n sitä vastaan esittämät syytökset olivat herjaavia. Oikeusasiamiehen mielestä on hyödyllistä korostaa, että vaikka kaikki IH:n väitteet eivät osoittautuneet perustelluiksi, IH ei varmastikaan voi loukata komissiota millään tavalla.

3.5 IH ei esittänyt oikeusasiamiehelle 6. heinäkuuta 2005 osoittamassaan kirjeessä eikä huomautuksissaan täsmällisiä väitteitä. Se ei myöskään ilmoittanut, onko se edelleen kiinnostunut kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamisesta. On kuitenkin selvää, että IH ainakin toivoo, että komissio ryhtyy asianmukaisiin toimiin palauttaakseen sen maineelle aiheutuneen vahingon, joka on aiheutunut siitä, että komissio on käsitellyt sen hakemusta. Oikeusasiamiehen mielestä virallinen anteeksipyyntö on vähintä, mitä tällaisissa olosuhteissa voidaan odottaa hallinnolta, joka haluaa tehdä selväksi, että se pahoittelee tapahtunutta hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komission olisi hyvä tutkia uusia mahdollisuuksia tyydyttää IH:ta. On selvää, että komission olisi myös harkittava lisätoimia, jotka saattavat olla tarpeen sen varmistamiseksi, että tällaisia tapauksia ei enää esiinny.

3.6 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esittää komissiolle seuraavan suositusluonnoksen oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Suositusluonnos

Komission olisi pyydettävä anteeksi vakavia hallinnollisia epäkohtia, joihin se syyllistyi käsitellessään IH:n hakemusta kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi, ja harkittava, onko IH:n osalta muita mahdollisuuksia tehdä muutoksia. Sen olisi myös harkittava sellaisten lisätoimien toteuttamista, jotka saattavat olla tarpeen sen varmistamiseksi, että tällaisia tapauksia ei enää esiinny.

Komissiolle ja IH:lle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 15. helmikuuta 2008. Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen päätöksen hyväksymisestä ja suositusluonnoksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 14. marraskuuta 2007

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(2) EYVL L 163, s. 1.

(3) Ks. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 20 ja 22 artikla, jotka ovat saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(4) Tämä huomautus näyttää perustuvan komission lausunnon saksankielisen käännöksen sanamuotoon, joka poikkeaa tältä osin englanninkielisestä alkuperäisestä. Tätä kysymystä käsitellään myöhemmin.

(5) Ks. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 20 ja 22 artikla, jotka ovat saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(6) IH vetosi huomautuksissaan Saksan ulkoasiainministeriön 25.11.1996 asianajajalleen osoittamaan kirjeeseen, jonka jäljennöksen se esitti. IH totesi, että kirjeessä vahvistettiin, että Saksan ulkoministeriöllä ei ollut toimivaltaa arvioida saksalaisia kansalaisjärjestöjä. Oikeusasiamies toteaa, että Saksan ulkoministeriö myönsi tässä kirjeessä, ettei se ollut toimivaltainen eikä kykenevä arvioimaan Saksassa toimivia humanitaarisia järjestöjä ja että sen oli siksi turvauduttava tässä yhteydessä muiden elinten, kuten Deutsches Institut für Sozialfragenin (DZI), asiantuntemukseen. Oikeusasiamiehen mielestä tämä seikka ei välttämättä aseta kyseenalaiseksi Saksan ulkoasiainministeriön ECHOlle toimittamien tietojen hyödyllisyyttä. On kuitenkin selvää, että se vahvistaa, että ECHOn on arvioitava nämä tiedot erittäin huolellisesti ennen kuin se tekee niistä päätelmiä, jotka olisivat hakijan kannalta kielteisiä.

(7) Ks. päätöksen 2.5 kohta, joka on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(8) Ks. päätöksen 2.10 ja 2.11 kohta, jotka ovat saatavilla myös oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(9) EYVL L 248, s. 1.

(10) Kantelija on toimittanut jäljennöksen ECHOn 1. kesäkuuta 1999 päivätystä kirjeestä, jonka se näyttää saaneen, kun sille annettiin oikeus tutustua ECHOn asiakirja-aineistoon. Asianomainen kappale sisältää tekstin, joka näyttää olevan tähän kirjeeseen lisätty post-it, joka kuuluu seuraavasti: "! avant d'entamer toute procédure avec cette ONG, en parler avec GG pour background !". Tässä viestissä mainitut nimikirjaimet näyttävät olevan 1. kesäkuuta 1999 päivätyn kirjeen allekirjoittaneen henkilön nimikirjaimia. Oikeusasiamies katsoo, että tämä viesti on tulkinnanvarainen.