(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti.

Kantelijan isä, joka oli komission entinen työntekijä, kuoli 8. marraskuuta 1998. Kantelija oli hänen ainoa perillisensä.

Komission eläkepalvelut kirjoittivat kantelijalle 7.5.2003 ja ilmoittivat tälle, että hänen isänsä työkyvyttömyyseläkkeen taloudellisen tarkastuksen perusteella eläkepalvelut olivat havainneet maksaneensa perusteettomasti hänen isänsä eläkettä 69 164 Belgian frangia + 1 314 Belgian frangia joulukuulta 1998. Komissio ilmoitti kantelijalle, että sen oli perittävä takaisin edellä mainittu määrä (1 747,10 euroa). Se kehotti kantelijaa ilmoittamaan komissiolle, ketkä olivat hänen isänsä seuraajia, ja ilmoitti hänelle, että jos hän ei tekisi niin ennen 15 päivää kesäkuuta 2003, komissio joutuisi antamaan kantelijan nimissä perintämääräyksen.

Vaihdettuaan asiaa koskevia puheluja kantelija otti 7 päivänä heinäkuuta 2005 kirjallisesti yhteyttä komissioon ja ehdotti, että hän maksaisi 72,80 euron kuukausimaksut 24 kuukauden aikana. Komissio vastasi tähän toteamalla, että hän suorittaa kuuden kuukauden aikana 300 euron suuruisen kuukausimaksun, johon lisätään 45 euron suuruinen viivästyskorko.

Kantelija kirjoitti komissiolle 15 päivänä heinäkuuta 2003 ja huomautti, että hänen peruskuukausipalkkansa oli pienempi kuin summa, jonka komissio aikoi periä takaisin kuukausittain. Hän huomautti, että traagisten olosuhteiden vuoksi - hän oli menettänyt useita perheenjäseniään lyhyessä ajassa - hän ei ollut tietoinen asianomaisilla pankkitileillä olevista määristä, jotka oli lisäksi jäädytetty. Kantelija korosti myös, että komissio oli havainnut aiheettoman maksun vasta neljän ja puolen vuoden kuluttua. Hän ehdotti kuukausittaisten takaisinmaksujen suorittamista 12 kuukauden aikana.

Komissio vastasi 7 päivänä elokuuta 2003, että se oli hyväksynyt kantelijan ehdotuksen kuukausimaksujen suorittamisesta 12 kuukauden ajalta ja toimittanut kantelijalle maksusuunnitelman. Se selitti, että kokonaismäärä oli 1 795,17 euroa. Tähän summaan sisältyi 48,07 euroa, joka vastasi lykätyn maksun korkoa.

Komissio lähetti 7.10.2003 kantelijalle kirjeen, jossa se ilmoitti, että koska kantelija ei ollut suorittanut maksuja, se vaati kantelijaa maksamaan 15 päivän kuluessa 1 747,10 euroa korkoineen. Kirjeessä kantelijalle ilmoitettiin, että komissio aloittaisi takaisinperintämenettelyn, jos hän ei suorita maksua määräajassa. Se korosti myös, että kantelijan velka kasvoi päivittäin korkojen vuoksi.

Kantelija kirjoitti 20 päivänä lokakuuta 2003 komissiolle riitauttaakseen perintämääräyksen. Hän viittasi henkilöstösääntöjen 85 artiklaan ja väitti toimineensa vilpittömässä mielessä. Hän muistutti, ettei hänellä ollut automaattista pääsyä isänsä pankkitilille. Lisäksi hän väitti, että takaisinperintämenettelyn aloittamisen viivästyminen eli neljä ja puoli vuotta maksun suorittamisen jälkeen oli vastoin Belgian lainsäädäntöä, jossa säädetään kuuden kuukauden määräajasta liikaa maksettujen eläkkeiden takaisinperinnälle. Lisäksi kantelija väitti, että koska kuolleen henkilön pankkitili oli jäädytetty, hänen isänsä pankin vastuulla oli palauttaa aiheettomasti maksetut summat. Perintöluettelo allekirjoitettiin 20. tammikuuta 1999. Kyseisessä asiakirjassa ei annettu kantelijalle automaattista pääsyä isänsä pankkitilille. Kantelija korosti, että hän oli vapaaehtoistyöntekijä kansalaisjärjestössä ja että hänellä ei ollut keinoja maksaa summaa, jonka komissio pyrki perimään takaisin.

Komissio ilmoitti kantelijalle 26. huhtikuuta 2004, että komission oikeudellisen yksikön lausunnon mukaisesti komissio ei ollut valmis mitätöimään perintämääräystä. Päätöksensä tueksi komissio totesi seuraavaa: i) koska kantelija on isänsä jälkeenjäänyt ja perillinen, hänellä on täytynyt olla pääsy vainajan pankkitilille; ii) kyseinen sääntöjenvastaisuus oli niin ilmeinen, että kantelija ei voinut olla tietämättä siitä; iii) kantelija suostui 15 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään maksamaan erääntyneen summan; ja iv) hänen ehdotuksensa palauttaa summa kuukausimaksuina osoitti, että takaisinperintää ei ollut mahdollista mitätöidä maksukyvyttömyyden vuoksi. Väitetystä viivästyksestä voidaan todeta, että aiheettoman maksun ja takaisinperinnän tiedoksiantopäivän välinen aika oli alle viisi vuotta, joten se ei ollut esteenä takaisinperintämenettelylle.

Kantelija pyysi 2 päivänä elokuuta 2004 uudelleen komissiota tarkistamaan takaisinperintäpäätöstä.

Henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston johtaja vahvisti 14.9.2004 perintämenettelyn jatkamisen. Kirjeeseen sisältyi veloitusilmoitus (nro 3240502021), jossa ilmoitettiin kantelijan velka (joka oli tuolloin kertyneiden korkojen perusteella 1 856,46 euroa).

Kantelija teki 21. huhtikuuta 2005 kantelun oikeusasiamiehelle.

Kantelija väitti toimineensa vilpittömässä mielessä. perintämenettely oli viivästynyt aiheettomasti; ja että perintämääräys ei ollut henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukainen.

Kantelija väitti lähinnä, että komission olisi epäoikeudenmukaista panna perintämääräys täytäntöön.

Hän vaati komissiota peruuttamaan mainitun perintämääräyksen.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komission lausunto voidaan tiivistää seuraavasti.

Asian tausta

Kantelijan isä, joka oli komission entinen työntekijä, kuoli 8. marraskuuta 1998.

Komissio ilmoitti kantelijalle 7.5.2003, että hänen isänsä työkyvyttömyyseläkkeen rahoitustarkastuksen perusteella komission yksiköt olivat havainneet, että he olivat maksaneet perusteettomasti isäneläkettä (69 164 Belgian frangia + 1 314 Belgian frangia) joulukuulta 1998. Se ilmoitti kantelijalle, että se oli velvollinen perimään takaisin edellä mainitun määrän (1 747,10 euroa), ja kehotti tätä ilmoittamaan komissiolle isänsä seuraajat tätä tarkoitusta varten. Komissio selitti, että jos kantelija ei tekisi niin ennen 15 päivää kesäkuuta 2003, se joutuisi antamaan perintämääräyksen kantelijan nimissä.

Koska kantelija ei vastannut, komissio antoi 18. kesäkuuta 2003 perintämääräyksen S12.284311.

Komissio lähetti 20 päivänä kesäkuuta 2003 kantelijalle veloitusilmoituksen nro 3240502120.

Kantelija ehdotti 7 päivänä heinäkuuta 2003 edellä mainitun määrän korvaamista 24 kuukauden kuukausimaksuina ja 15 päivänä heinäkuuta 2003 12 kuukauden kuukausimaksuina.

Komissio hyväksyi 7 päivänä elokuuta 2003 kantelijan ehdotuksen 1 795,17 euron (mukaan lukien 48,07 euron korot) palauttamisesta kuukausimaksuina 12 kuukauden ajalta ja toimitti kantelijalle maksusuunnitelman.

Koska komissio ei saanut kantelijalta maksuja maksusuunnitelmassa asetetuissa määräajoissa, se ilmoitti kantelijalle 7 päivänä lokakuuta 2003, että se katsoi kantelijan laiminlyöneen maksunsa.

Kantelija muutti 20 päivänä lokakuuta 2003 mieltään ja pyysi komissiota vapauttamaan hänet velvollisuudesta palauttaa aiheettomasti maksettu määrä. Hän väitti, että hänen oli ollut mahdotonta tietää aiheettomasta maksusta ja että hänellä ei ollut automaattista pääsyä isänsä pankkitilille. Kantelija korosti myös, että kiistanalaisen maksun suorittamisesta oli kulunut neljä vuotta ja kuusi kuukautta.

Komissio pyysi 20. helmikuuta 2004 oikeudelliselta yksiköltään lausuntoa kantelijan esittämistä väitteistä.

Oikeudellinen yksikkö ehdotti 16. maaliskuuta 2004, että komissio jatkaisi takaisinperintämenettelyä.

Komissio kirjoitti kantelijalle 26 päivänä huhtikuuta 2004 ja esitti oikeudellisen yksikkönsä perustelut. Se ilmoitti kantelijalle aikomuksestaan jatkaa takaisinperintämenettelyä.

Kantelija pyysi 2. elokuuta 2004 henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston johtajaa tarkistamaan takaisinperintäpäätöstä.

PMO:n johtaja vahvisti 14 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä komission päätöksen periä takaisin alkuperäinen määrä sekä lykätylle maksulle kertyneet korot. Kirjeessä korostettiin myös, että kantelijan velka kasvoi päivittäin korkojen vuoksi.

Komission kanta kantelijan väitteeseen ja väitteeseen

Komissio huomautti, että kantelija suostui 7. ja 15. heinäkuuta 2003 päivätyissä kirjeissään palauttamaan isänsä kuolinpesään aiheettomasti maksetun määrän ja myönsi näin ollen komission pyynnön oikeutuksen ennen kuin muutti mieltään 20. lokakuuta 2003. Koska kantelija ei noudattanut maksusuunnitelmaa, joka oli laadittu hänen oman ehdotuksensa perusteella perusteettomasti saadun määrän palauttamiseksi, hän ei voinut vedota vilpittömään mieleensä.

Komissio katsoi myös, että kantelijan ehdotus maksaa takaisin isänsä jäämistölle aiheettomasti maksetut määrät kuukausimaksuina osoitti, ettei velasta luopumiseen voida vedota velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi.

Komissio muistutti, että tosiseikkojen tapahtuma-aikaan henkilöstösääntöjen 85 artiklassa ei säädetty määräajasta liikaa maksettujen määrien takaisinperinnälle. Perustamissopimuksen 85 artiklaa on sittemmin muutettu. Artiklan uuden version toisen kohdan mukaan hallinnolla on nyt viiden vuoden määräaika perintäpyynnön esittämiselle siitä päivästä alkaen, jona summa on maksettu. Aiheettoman maksun suorittamispäivän (joulukuu 1998) ja sen päivän, jona kantelijalle ilmoitettiin sen olemassaolosta (toukokuu 2003), välillä oli kulunut neljä vuotta ja viisi kuukautta, joten ilmoitus tehtiin määräajassa. Vaikka uusia henkilöstösääntöjä sovellettaisiin, komission takaisinperimispyyntö olisi näin ollen edelleen selvästi henkilöstösääntöjen 85 artiklassa asetetussa määräajassa.

Komissio korosti, että yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan "perusteettomasti maksetun summan takaisinperimiseksi on esitettävä todisteet siitä, että saaja oli tosiasiallisesti tietoinen siitä, että maksulle ei ollut perusteltua syytä, tai siitä, että liikaa maksettu määrä oli ilmeisen suuri, jotta hän ei olisi voinut olla tietämättä siitä."(2) Jos vastaanottaja tässä tapauksessa kiistää olleensa tietoinen maksun sääntöjenvastaisuudesta, on syytä tutkia olosuhteet, joissa kyseinen maksu suoritettiin, sen selvittämiseksi, olisiko maksun sääntöjenvastaisuutta pidettävä ilmeisenä.

Komission mukaan "ilmaus"ilmeisesti tällainen" henkilöstösääntöjen 85 artiklassa tarkoitetusta liikamaksusta ei merkitse sitä, että perusteettoman maksun saaneen [edunsaajan] ei tarvitsisi ponnistella pohtiakseen tai tarkistaakseen, vaan pikemminkin sitä, että takaisinperintä on suoritettava, jos virhe on sellainen, joka ei jää huomaamatta tavanomaista huolellisuutta noudattavalta [edunsaajalta]."(3)

Tässä tapauksessa kantelija hyväksyi perimyksen varat ja velat. Tästä seuraa, että tämän hyväksymisen jälkeen hänellä olisi pitänyt olla pääsy vainajan pankkitilille. Sen lisäksi, että kyseiset summat kuuluivat aktiiviseen omaisuuteen, kantelijan on ainoana perillisenä täytynyt saada tiliotteet, joista ilmenevät pankkitilin liikkeet, mukaan lukien riidanalaisia maksuja koskevat tiliotteet.

Komissio huomautti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön (4) mukaan hallintoviranomaisen, joka vastaa tuhansien palkkojen ja kaikenlaisten korvausten maksamisesta, tilannetta ei voida rinnastaa sellaisen henkilön tilanteeseen, jolla on henkilökohtainen intressi tarkastaa hänelle suoritetut maksut. Vaikka on valitettavaa, että komissiolta kesti kauan saada tieto liikamaksusta - joka on kuitenkin henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukainen viivästys -, on kuitenkin niin, että kantelija, jota ei suinkaan ole vapautettu kaikista pohdinta- tai tarkastuspyrkimyksistä, on saanut aiheettomasti summan, joka ei olisi voinut välttyä tavanomaista huolellisuutta noudattavan henkilön ilmoitukselta.

Komissio katsoi näin ollen, että väite ei ollut perusteltu ja että väitettä ei näin ollen voitu hyväksyä.

Kantelijoiden huomautukset

Yhteenvetona voidaan todeta, että kantelija pysytti alkuperäisen valituksensa perustelut. Hän korosti, että hän oli alun perin suostunut suorittamaan takaisinmaksut painostuksen alaisena saadakseen virallisen kirjeen komissiolta. Hän oli muuttanut näkemystään takaisinperinnästä vasta saatuaan tietää henkilöstösäännöistä ja 85 artiklasta sekä nimittävän viranomaisen toimivallasta luopua velasta. Hän korosti, että hän ei ollut ammatiltaan asianajaja ja että komissio ei ollut koskaan ilmoittanut hänelle säännöksistä, joihin takaisinperintä perustui, jotta hän voisi riitauttaa sen alusta alkaen.

Kantelija katsoi myös, ettei liikamaksu ollut niin ilmeinen, ettei hän olisi voinut olla tietämättä siitä. Hän korosti, että tapahtumien aikaan hän oli jäänyt orvoksi vain kaksi viikkoa aiemmin, joten hän ei olisi voinut" pohtia tai tarkistaa".

Henkilöstösääntöjen osalta uusia säännöksiä ei pitäisi ottaa huomioon, koska käsiteltävän asian tosiseikat ovat tapahtuneet ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa. Kantelija katsoi, että vaikka aiemmissa henkilöstösäännöissä ei säädetty takaisinperinnän määräajasta, kansalaisten olisi pitänyt voida vedota kohtuulliseen määräaikaan.

Lopuksi kantelija muistutti saavansa työttömyyskorvausta. Hän ei näin ollen halua komission luopuvan velasta "maksukyvyttömyytensä" perusteella, kuten komissio totesi lausunnossaan, vaan omaksuvan inhimillisemmän ja vähemmän mekaanisen lähestymistavan.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio olisi vastannut asianmukaisesti kantelijan väitteeseen ja siihen liittyvään väitteeseen.

Ehdotus sovintoratkaisuksi

Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelijan tyydyttämiseksi.

Tämän vuoksi oikeusasiamies esitti komissiolle seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

Ottaen huomioon tapauksen poikkeukselliset olosuhteet komissio voisi harkita, olisiko kohtuullista peruuttaa liikaa maksetun määrän takaisinperintä tai vähentää sitä merkittävästi.

Ehdotus perustui seuraaviin näkökohtiin:

Oikeusasiamies totesi ensin, että hänen tosiseikkoja koskevan käsityksensä mukaan kyseinen liikamaksu johtui komission virheestä. Oikeusasiamies pani merkille komission väitteen, jonka mukaan kantelija ei olisi voinut olla tietämätön liiallisesta maksusta, jos hän olisi noudattanut tavanomaista huolellisuutta, mutta katsoi, että tämä jätti huomiotta kantelijan selityksen, jonka mukaan hän ei ollut tietoinen asianomaisella pankkitilillä olevista määristä henkilökohtaisten olosuhteidensa eli useiden kuolemantapaustensa vuoksi. Oikeusasiamies totesi myös, että komissio ei ole antanut selitystä siitä, kuinka kauan on kulunut siitä, kun se suoritti liian suuren maksun, siihen, kun se havaitsi virheen rahoitustarkastuksessa.

Oikeusasiamies katsoi, että kantelija oli esittänyt kohtuullisen ja helposti ymmärrettävän selityksen siitä, miksi hän ensin ehdotti maksusuunnitelmaa eikä myöhemmin suorittanut maksuja, minkä vuoksi komissiolla ei ollut perusteita kyseenalaistaa kantelijan vilpitöntä mieltä tällä perusteella.

Lopuksi oikeusasiamies myönsi, että komissiolla on velvollisuus periä takaisin aiheettomasti maksetut määrät yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei ole väittänyt, että perintämääräyksen peruuttaminen olisi oikeudellisesti mahdotonta. Oikeusasiamies huomautti tältä osin, että joissakin jäsenvaltioissa veroista ja etuuksista vastaavat viranomaiset ovat kansallista oikeusasiamiestä kuullen ottaneet käyttöön toimintalinjoja, joilla varmistetaan, että virallisista virheistä johtuvia liikamaksuja ei peritä takaisin, ellei se ole oikeudenmukaista ja kohtuullista (5). Tältä osin kyseiset viranomaiset voivat hyväksyä kuolemantapauksen kaltaiset poikkeukselliset olosuhteet kohtuulliseksi selitykseksi sille, että tuensaaja ei tarkista pankkitileille vastaanotettujen maksujen oikeellisuutta (6).

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että oikeudenmukaisuuden periaate edellytti, että komissio ottaa huomioon seuraavat seikat: i) se, että komission viivästys takaisinmaksuvaatimuksen tekemisessä oli perusteeton, vaikka se olisikin lainmukaista; ii) kantelijan selitys, jonka mukaan hän ei ollut tietoinen asianomaisella pankkitilillä olevista määristä, koska hänen henkilökohtaiset olosuhteensa olivat tuolloin moninkertaiset; ja iii) se on käsiteltävässä asiassa tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, joka voi kärsiä takaisinperinnän vuoksi.

Edellä mainituissa olosuhteissa oikeusasiamies päätteli alustavasti, että takaisinperintämääräyksen täytäntöönpano komissiossa olisi epäoikeudenmukaista ja painostavaa ja merkitsisi näin ollen hallinnollista epäkohtaa.

Komission vastaus

Komissio toisti lyhyesti oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa esittämänsä perustelut. Se totesi lisäksi, että sovintoratkaisun löytämiseksi se päätti keskeyttää takaisinperintämenettelyn ja ehdottaa kantelijalle uutta takaisinmaksusuunnitelmaa erissä 24 kuukauden aikana 12 kuukauden sijaan.

Vaikka komissio oli samaa mieltä siitä, että liikamaksu johtui sen tekemästä virheestä, se katsoi, että virhe oli helposti selitettävissä. Kantelijan isän oikeus eläkkeeseen päättyi 1 päivänä joulukuuta 1998. Komissio maksoi aiheettoman summan joulukuussa 1998. Joulukuu on kuukausi, jonka aikana eläkettä mukautetaan vuosittain, minkä vuoksi komission oli edelleen maksettava kantelijan isälle vuotuinen mukautus heinäkuun ja marraskuun 1998 väliseltä ajalta. Sen oli näin ollen annettava eläketiedote joulukuussa 1998.

Joka tapauksessa se, että komissio teki virheen, ei vaikuttanut sen oikeuteen vaatia takaisin aiheettomasti maksettuja määriä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 85 artiklan soveltaminen edellyttää nimenomaan sitä, että hallinto on tehnyt virheen suorittaessaan perusteettoman maksun (7).

Kantelija ei reagoinut tilanteeseen koko 7 päivän elokuuta 2003 eli sen päivän, jona komissio hyväksyi kuukausierissä maksettavan korvauksen, ja 7 päivän lokakuuta 2003 välisenä aikana, jolloin komissio lähetti kantelijalle kirjeen, jossa se ilmoitti katsovansa tämän laiminlyöneen velvoitteensa. Kantelija muutti mieltään vasta 20.10.2003 ja pyysi komissiota vapauttamaan hänet velvollisuudesta palauttaa aiheettomasti maksettu määrä.

Komissio katsoo, että vilpittömässä mielessä toimiva henkilö olisi ottanut siihen yhteyttä heti, kun hän tunnusti henkilöstösääntöjen säännökset, ilmoittaakseen sille epäilyksistään ja pyytääkseen sitä peruuttamaan perintämääräyksen. Kantelija tyytyi vaikenemaan eikä noudattanut pyynnöstään laadittua korvaussuunnitelmaa. Kantelijan toiminta johti sääntöjenvastaiseen tilanteeseen, joka esti häntä vetoamasta vilpittömään mieleensä ja vapauttamasta häntä velvollisuudesta palauttaa perusteettomasti saamansa summa.

Komissio voi luopua vahvistetun saamisen perimisestä kokonaan tai osittain ainoastaan tietyissä tapauksissa varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 87 artiklassa säädetyin rajoitetuin edellytyksin (8). Käsiteltävänä olevassa asiassa saatava ei ole omiaan ohjaamaan komissiota tähän suuntaan kustannustehokkuussuhteen tai takaisinperinnän mahdottomuuden osalta.

Komissio muistutti, että liikamaksu havaittiin rahoitustarkastuksessa, ja totesi, että olisi ollut toivottavaa, että sääntöjenvastainen maksu olisi havaittu aikaisemmin. Se katsoi kuitenkin, että se, että sääntöjenvastaisuus havaittiin, osoitti, että komissiolla on käytössään tehokkaat valvontajärjestelmät. Tuhansien palkkojen ja kaikenlaisten korvausten maksamisesta vastaavan hallintoviranomaisen tilanne ei ole rinnastettavissa sellaisen henkilön tilanteeseen, jolla on henkilökohtainen intressi tarkastaa hänelle suoritetut maksut (9).

Komission takaisinperimispyyntö oli joka tapauksessa edelleen selvästi henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukainen.

Komissio totesi voivansa hyväksyä sen, että liikamaksun ja sen, että kantelija sai tietää sen sääntöjenvastaisuudesta, välillä kului tietty aika, koska kantelijalla ei ollut automaattista pääsyä isänsä tiliotteisiin. Se saattoi myös ymmärtää vaikeudet, joita kantelijalla saattoi olla liikamaksun havaitsemisessa, vaikka siitä hetkestä lähtien, kun hän hyväksyi tämän perimyksen varat ja velat, hänellä olisi pitänyt olla pääsy perittävän pankkitilille ja hänen olisi pitänyt saada pankkitiliotteet, jotka jäljittivät pankkitilin liikkeet, mukaan lukien riidanalaisia maksuja koskevat lausunnot.

Komissio muistutti kuitenkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön (10) mukaan riittää, että asianomaisella on epäilyksiä maksun asianmukaisuudesta ja että hänen on käännyttävä hallinnon puoleen saadakseen sen tekemään kaikki tarvittavat tarkastukset.

Komissio korosti, että sen takaisinperintämääräys koski joka tapauksessa ainoastaan liikaa maksettuja summia ja että se vaati kantelijalta korkoja 7 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessään vasta sen jälkeen, kun kantelija ei ollut maksanut pääomaa.

Komissio muistutti, että kantelijan ehdotuksesta ja hänen henkilökohtaiset olosuhteensa huomioon ottaen se hyväksyi 7 päivänä elokuuta 2003 kuukausittaisen korvauksen 12 kuukauden ajalta ja toimitti kantelijalle korvaussuunnitelman.

Ottaen kuitenkin huomioon oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen komissio päätti keskeyttää takaisinperintämenettelyn ja ehdottaa kantelijalle oikeusasiamiehen välityksellä uutta korvaussuunnitelmaa, jossa määrätään 2 005,52 euron takaisinmaksusta (pääoma ja viivästyskorot) 0,26 euron lisäksi kultakin 1. huhtikuuta 2006 ja ensimmäisen takaisinmaksupäivän väliseltä ylimääräiseltä päivältä 24 kuukauden jaksolla eli 23 85 euron erässä ja 45,52 euron 24. erässä lisämaksujen lisäksi.

Kantelijan huomautukset

Yhteenvetona kantelija ilmaisi pettymyksensä siihen, että komissio pysyi kannassaan, ja totesi, ettei hän hyväksynyt komission ehdotusta, ja toisti väitteensä, jonka mukaan hän ei ollut kyennyt tunnustamaan liikamaksua.

Kantelija pyysi oikeusasiamiestä ilmoittamaan hänelle i) kantansa komission ehdotukseen ja ii) menettelyn seuraavat vaiheet.

PÄÄTÖS

1 Väite epäoikeudenmukaisuudesta

1.1 Kantelija on 8. marraskuuta 1998 kuolleen komission entisen työntekijän ainoa perillinen. Toukokuussa 2003 komissio ilmoitti kantelijalle huomanneensa rahoitustarkastuksen yhteydessä, että se oli maksanut perusteettomasti hänen isänsä eläkettä joulukuulta 1998. Sen oli näin ollen perittävä kantelijalta takaisin 1 747,10 euroa. Keskusteltuaan takaisinperintätavasta komissio hyväksyi elokuussa 2003, että kantelija voi suorittaa kuukausittaisia takaisinmaksuja 12 kuukauden aikana. Koska kantaja ei ollut suorittanut maksuja, komissio ilmoitti 7.10.2003 olevansa valmis aloittamaan takaisinperintämenettelyn 15 päivän kuluessa. Kantelija kiisti 20 päivänä lokakuuta 2003 lähestyvän perintämääräyksen antamisen. Komissio ilmoitti hänelle 26.4.2004 aikomuksestaan antaa perintämääräys ja lähetti hänelle 14.9.2004 veloitusilmoituksen, joka koski 1 856,46 euron tarkistettua kokonaismäärää.

1.2 Kantelija väittää, että komission olisi epäoikeudenmukaista panna perintämääräys täytäntöön. Väitteensä tueksi kantelija esittää tiivistetysti seuraavaa: i) hän on toiminut vilpittömässä mielessä; ii) komissio pyysi takaisinmaksua vasta neljän ja puolen vuoden kuluttua maksun suorittamisesta; iii) hän ei ollut tietoinen asianomaisella pankkitilillä olevista määristä traagisten olosuhteiden vuoksi eli siksi, että useita hänen perheenjäseniään menetettiin lyhyessä ajassa; ja iv) kun otetaan huomioon hänen henkilökohtainen tilanteensa eli se, että hän on kansalaisjärjestön vapaaehtoistyöntekijä, hänellä ei ole keinoja palauttaa summaa.

1.3 Yhteenvetona komissio toteaa seuraavaa: i) vanhoissa henkilöstösäännöissä ei asetettu takaisinperinnälle määräaikaa ja että vaikka uusia henkilöstösääntöjä olisi sovellettu, takaisinperinnässä olisi edelleen noudatettu viiden vuoden määräaikaa; ii) että kantelija ei olisi voinut olla tietämätön liiallisesta maksusta, jos hän olisi noudattanut tavanomaista huolellisuutta; iii) että hän ei voi vedota vilpittömään mieleensä, koska hän noudatti nssa hänen oman ehdotuksensa perusteella laadittua maksusuunnitelmaa; ja iv) alkuperäisestä 1 747,10 euron velasta ei voitu luopua, koska kantelija ei ole maksukyvytön.

1.4 Edellä esitetyistä syistä oikeusasiamies ehdotti kantelijalle sovintoratkaisua.

1.5 Komissio oli edelleen sitä mieltä, että se oli toiminut asiaa koskevien säännösten mukaisesti, ja "pyrkiessään löytämään sovintoratkaisun" se ehdotti uutta takaisinmaksusuunnitelmaa 2 005,52 euron takaisinperimiseksi erissä 24 kuukauden aikana. Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että sen sijaan, että se harkitsisi oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen mukaisesti, olisiko perintämääräyksen peruuttaminen tai sen merkittävä vähentäminen oikeudenmukaista ja kohtuullista, se itse asiassa lisäsi kantelijalta vaatimaansa määrää lisäämällä siihen lisää korkomaksuja.

1.6 Oikeusasiamies toteaa myös, että vastauksessaan sovintoratkaisuehdotukseen komissio totesi lähinnä, että i) se, että kantelija oli vaiti eikä noudattanut takaisinmaksusuunnitelmaa sen päivän, jona komissio hyväksyi kuukausierinä suoritettavan takaisinmaksun, ja hänen 20.10.2003 päivätyn kirjeensä välisenä aikana, aiheutti hänelle sääntöjenvastaisen tilanteen, joka esti häntä vetoamasta vilpittömään mieleensä ja vapautumasta velvollisuudesta palauttaa aiheettomasti saatu summa. ii) komissio voi luopua takaisinperinnästä vain tietyissä tapauksissa varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 87 artiklassa säädetyin rajoitetuin edellytyksin; iii) valkoisen oikeuskäytännön mukaan(11) tuhansien palkkojen ja kaikenlaisten korvausten maksamisesta vastaavan hallintoviranomaisen tilanne ei ole rinnastettavissa sellaisen henkilön tilanteeseen, jolla on henkilökohtainen intressi tarkastaa hänelle suoritetut maksut; ja iv) Jensen-oikeuskäytännössä(12) säädetään, että jos tuensaajalla on epäilyksiä sille suoritetun maksun perusteltavuudesta, sen on käännyttävä hallinnon puoleen, jotta se voi suorittaa kaikki tarvittavat tarkastukset.

1.7 Oikeusasiamies toteaa, että komissio tulkitsee kantelijan toimimattomuuden ja/tai vaikenemisen lojaliteettiperiaatteen vastaiseksi. Oikeusasiamies ei voi hyväksyä tätä tosiseikkojen tulkintaa. Oikeusasiamies katsoo, että komissio voi pätevästi kyseenalaistaa kantelijan vilpittömän mielen vain, jos hänen alkuperäinen suostumuksensa hänen isänsä kuolinpesään joulukuussa 1998 perusteettomasti maksetun määrän palauttamiseen oli osoitus siitä, että hän oli ollut tietoinen siitä, että maksu oli suoritettu virheellisesti. Oikeusasiamiehelle ilmoitetuista tosiseikoista näyttää kuitenkin ilmenevän, että sen sijaan, että kantelija olisi hyväksynyt sen, että hän tiesi (tai hänen olisi pitänyt tietää) maksun aiheettomuudesta, kantelijan alkuperäinen suostumus komission pyyntöön johtui siitä, että hän ei ollut tietoinen siitä, että henkilöstösääntöjen 85 artiklassa oli poikkeus, joka mitätöi viranomaisen oikeuden periä takaisin aiheettomasti maksetut määrät (tämä poikkeus koski tapauksia, joissa edunsaaja joko ei ollut tietoinen siitä, että maksulle ei ollut perusteltua syytä, tai liian suuren maksun tosiasia ei ollut ilmeisen sellainen, että hän ei olisi voinut olla tietämättä siitä). Oikeusasiamies ei näin ollen pidä kantelijan alkuperäistä hyväksyntää komission pyynnöille riittävänä osoituksena siitä, että hän tiesi, että maksu hänen isänsä kuolinpesälle oli suoritettu aiheettomasti. Kantelijan alkuperäistä kantaa, jonka mukaan hän suostui suorittamaan takaisinmaksut erissä, voidaan korkeintaan käyttää vastaväitteenä hänen myöhemmille väitteilleen, joiden mukaan hän ei voinut maksaa. Saatuaan tiedon henkilöstösääntöjen 85 artiklassa säädetystä poikkeuksesta kantelija esitti komissiolle kysymyksen siitä, ettei hän ollut tietoinen maksun aiheettomuudesta. Kantelijan vaikenemista elokuun 2003 ja 20. lokakuuta 2003 välisenä aikana, jolloin hän kiisti takaisinperintämenettelyt, voidaan näin ollen kohtuudella tulkita siten, että kantelijan oli tarpeen arvioida kantaansa ja erityisesti saada tietoa henkilöstösääntöjen sisällöstä ja luonteesta.

1.8 Oikeusasiamies huomauttaa lisäksi, että joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että komission käsitys vilpittömästä mielestä ja kantelijan käyttäytyminen eivät eroa toisistaan. Komissio ymmärtää, että "vilpittömässä mielessä toimiva henkilö olisi tehnyt aloitteen ottaa siihen yhteyttä siitä hetkestä lähtien, kun hän tunnusti henkilöstösääntöjen säännökset, ilmoitti sille epäilyksistään ja pyysi sitä luopumaan takaisinperinnästä."(13) Kantelijan käyttäytyminen näyttää noudattavan tätä tulkintaa, koska oikeusasiamiehen käytettävissä olevien ja komission tunnustamien todisteiden perusteella kantelija viittasi 20. lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessään nimenomaan henkilöstösääntöjen 85 artiklaan.

1.9 Komissio väittää, että kantelijan olisi pitänyt saada tutustua isänsä pankkitilin tietoihin ja että hän olisi näin ollen voinut olla tietoinen siitä, että maksut oli suoritettu joulukuussa 1998. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että ei ole riittävää väittää, että kantelija oli tietoinen siitä, että maksu suoritettiin joulukuussa 1998; on myös osoitettava, että kantelijan tietämättömyys maksun aiheettomuudesta ei ole uskottavaa. Tältä osin oikeusasiamies toteaa, että vastauksessaan hänen ystävällistä ratkaisua koskevaan ehdotukseensa komissio totesi, että joulukuu on kuukausi, jona eläkkeen vuotuinen mukauttaminen tapahtuu, minkä vuoksi komission oli edelleen maksettava kantelijan isän jäämistölle hänen isänsä eläkkeen vuotuinen "mukautus", joka vastaa heinäkuun ja marraskuun 1998 välistä ajanjaksoa. Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan joulukuussa 1998 aiheettomasti maksettu määrä liittyi näin ollen muihin asianmukaisesti maksettuihin maksuihin. Koska komissio myöntää, että tietyt maksut maksettiin hänen isälleen jopa hänen kuolemansa jälkeen, oikeusasiamies katsoo, että pelkästään se seikka, että kantelija saattoi tietää, että maksu suoritettiin joulukuussa 1998 eli hänen isänsä kuoleman jälkeen, ei riitä tekemään siitä "ilmeistä" siten, että kantelija ei olisi voinut olla tietämätön kyseisen maksun aiheettomuudesta. Oikeusasiamies katsoo, että on epäjohdonmukaista, että komissio voi todeta, että sen virhe aiheettoman maksun suorittamisessa joulukuussa 1998 "voidaan helposti selittää" sillä perusteella, että tuolloin suoritettiin useita maksuja, samalla kun se väittää, että kantelija saattoi pelkästään sen vuoksi, että hän tiesi (useiden) maksujen olemassaolosta, olla tietoinen siitä, että yksi näistä maksuista suoritettiin aiheettomasti.

1.10 Oikeusasiamies panee lisäksi merkille asian T-107/92 White (14) 38 kohdan ja asian T-156/96 Jensen (15) 63 kohdan ja muistuttaa, että toisin kuin näissä kahdessa tapauksessa, komissio käsittelee tässä tapauksessa henkilöä, joka ei ole "palvelija" eikä "virallinen" ja jolla, kuten komissio on itse hyväksynyt vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen, oli vaikeuksia saada tietoa maksun aiheettomuudesta. Vaikka edellä mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään, että virkamiehillä ja toimihenkilöillä on erityinen vastuu heille suoritettavista maksuista, ei voida olettaa, että henkilöillä, jotka eivät ole virkamiehiä eivätkä toimihenkilöitä, olisi tällainen erityinen vastuu.

1.11 Oikeusasiamies toteaa lopuksi, että komissio katsoo, että kantelijan maksettavaksi kuuluva määrä ei oikeuta luopumaan takaisinperinnästä. Tältä osin komissio viittaa varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 87 artiklaan (16). Komissio viittaa erityisesti kustannustehokkuussuhteisiin ja takaisinperinnän mahdottomuuteen (17). Oikeusasiamies ymmärtää, että näissä lausumissa viitataan varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 87 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaan, joiden mukaan takaisinperinnästä voidaan luopua, jos i) takaisinperinnän ennakoitavissa olevat kustannukset ylittäisivät takaisin perittävän määrän, eikä takaisinperinnästä luopuminen vahingoittaisi yhteisön imagoa; ja ii) saamista ei voida periä sen iän tai velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että edellä mainitussa artiklassa (1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdassa) viitataan myös tapauksiin, joissa takaisinperinnästä voidaan luopua, jos se on ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission selityksessä, sellaisena kuin se on esitetty oikeusasiamiehelle lähettämässään lausunnossa, ei oteta asianmukaisesti huomioon kaikkia mahdollisuuksia olla perimättä takaisin aiheettomasti maksettua summaa.

1.12 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komission vastaehdotus takaisinperintämenettelyn keskeyttämisestä ja 2 005,52 euron suuruisten korvausten tarjoamisesta kantelijalle erissä 24 kuukauden aikana on epäoikeudenmukainen ja painostava. Koska komission vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen toimittamista tiedoista ilmenee, että kantelijan isän kuolinpesään maksettiin joulukuussa 1998 useita maksuja ja että osa niistä maksettiin asianmukaisesti, kun taas osa ei maksettu asianmukaisesti, ei voida väittää, että maksun aiheettomuus olisi ollut "ilmeistä" niin, että kantelija ei olisi voinut olla tietämätön kyseisen maksun aiheettomuudesta . Tämän uuden näytön perusteella komission ei ole enää asianmukaista vähentää määrää, jonka se aikoo periä takaisin kantelijalta. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission olisi harkittava, olisiko liikamaksun takaisinperinnän peruuttaminen sovellettavien sääntöjen mukaista sen lisäksi, että se on oikeudenmukaista ja kohtuullista, ja että sen toteuttamatta jättäminen merkitsisi hallinnollista epäkohtaa.

2 Päätelmät

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esittää komissiolle seuraavan suositusluonnoksen oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Asian poikkeukselliset olosuhteet huomioon ottaen komission olisi harkittava, olisiko liikamaksun takaisinperinnän peruuttaminen sovellettavien sääntöjen mukaista sen lisäksi, että se on oikeudenmukaista ja kohtuullista.

Komissiolle ja kantelijalle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2007. Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen suositusluonnoksen hyväksymisestä ja sen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 2. huhtikuuta 2007

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(2) Asia T-107/92, White v. komissio, Kok. H. 1994, s. I-A-41 ja II-143, 32 kohta.

(3) Ks. asia 252/78, Broe v. komissio, Kok. 1979, s. 2393; asia 310/87, Stempels v. komissio, Kok. 1989, s. 43; asia 235/83, Mulligan v. komissio, Kok. 1984, s. 3379, 4 kohta; em. asia White v. komissio, tuomion 33 kohta; asia T-92/94, Maslias v. parlamentti, Kok. H. 1996, s. I-A-249 ja II-713; ja asia T-14/99, Kraus v. komissio, Kok. H. 2001, s. I-A-7 ja II-39.

(4) Edellä mainittu asia T-107/92, White v. komissio, 38 ja 39 kohta.

(5) Ks. esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ja terveyspalvelujen oikeusasiamiehelle osoitetun, 29. heinäkuuta 2005 päivätyn Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriön kirjeen 10 kohta, joka on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.org.uk/improving_services/special_reports/pca/taxcredits05/tax_hmt_letter.html).

(6) Ks. ”What happens if we have paid you too much tax credit?”, HM Revenue & Customs, Code of practice, COP26, sivut 3 ja 6, saatavilla HM Treasuryn verkkosivustolla (http://www.hmrc.gov.uk/leaflets/cop26.pdf).

(7) Asia T-38/93, Stahlschmidt v. parlamentti, Kok. H. 1994, s. I-A-65 ja II-227, 20–23 kohta.

(8) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357).

(9) Asia T-107/92, White v. komissio, Kok. H. 1994, s. I-A-41 ja II-143, 38 ja 39 kohta.

(10) Asia T-156/96, Jensen v. komissio, Kok. H. 1998, s. I-A-411 ja II-1173, 63 kohta.

(11) Asia T-107/92, White v. komissio, Kok. H. 1994, s. I-A-41 ja II-143, 38 ja 39 kohta.

(12) Asia T-156/96, Jensen v. komissio, Kok. H. 1998, s. I-A-411 ja II-1173, 63 kohta.

(13) Alkuperäisessä ranskankielisessä toisinnossa: "La Commission considère qu'une personne qui agit "en tout bonne foi", comme le plaignant affirme l'avoir fait, aurait pris l'initiative de contacter la Commission dès qu'elle aurait eu connaissance des dispositions du statut pour lui faire part de ses doutes et lui demander de renoncer à la dette."

(14) "Hallintoviranomaisen, joka vastaa tuhansien palkkojen ja kaikenlaisten korvausten maksamisesta, tilannetta ei voida verrata sellaisen virkamiehen tilanteeseen, jolla on henkilökohtainen intressi tarkistaa hänelle kuukausittain suoritetut maksut."

Sen lisäksi, että [vastaanottajaa] ei ole vapautettu kaikista ponnisteluista hänelle suoritettujen maksujen huomioon ottamiseksi ja tarkastamiseksi, hänen on palautettava välittömästi virhe, joka ei olisi välttynyt tavanomaisen huolelliselta toimihenkilöltä tai virkamieheltä, jonka katsotaan tuntevan hänen palkkaansa koskevat säännöt.

(16) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357).

(17) Alkuperäisessä ranskankielisessä toisinnossa: "[l]a créance dont il est question ne présente pas les caractéristiques susceptibles de motiver la Commission dans ce sens, en termes de rapport coût-efficacité ou d'impossibilité du recouvrement."