(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Hanke

Viime aikoihin asti Bratislavan keskusta (joen pohjoispuolella) oli yhdistetty Petrzalkaan (eteläpuolella) vain kahdella moottoritiellä ja kahdella Tonavan ylittävällä maantiesillalla. Koska nämä sillat eivät kyenneet riittävästi selviytymään liikennevirroista, päätettiin, että olisi rakennettava viides silta, Košickán silta. Hankkeen toteutti tätä tarkoitusta varten perustettu Metro Bratislava a.s., jäljempänä ’Metro’. Metron osakkeet omistaa Bratislavan kaupunki (66 %) ja Slovakian tasavalta (34 %).

Vaikuttaa siltä, että hanke oli alun perin tarkoitus rahoittaa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) ja Euroopan investointipankin (EIP) avulla. EBRD näyttää kuitenkin vetäytyneen hankkeesta helmikuussa 2001.

Hanke rahoitettiin EIP:n 45 miljoonan euron lainalla ja Slovakian tasavallan talousarviosta noin 42 miljoonan euron lainalla. EIP:n ja Metron välinen lainasopimus allekirjoitettiin 10. syyskuuta 2001.

Tarjouspyyntö

Hankkeesta järjestettiin kansainvälinen tarjouskilpailu. Paras tarjous saatiin kaksivaiheisella tarjouskilpailulla, joka määriteltiin ”Tarjoajille annettavissa ohjeissa” ja ”Sopimusehdoissa”. Tämä tarkoitti sitä, että ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin kunkin tarjoajan toimittama tekninen ehdotus. Toisessa vaiheessa tarkasteltiin kunkin tarjoajan rahoitusehdotusta. Teknisen ehdotuksen oli määrä sisältää muun muassa ”rakennusaikataulu”. Rahoitusehdotukseen oli sisällyttävä ”hinnoiteltu tuoteluettelo” ja ”hinnoiteltu määrällinen seteli”. Tekninen ehdotus ja rahoitusehdotus oli toimitettava kahdessa erillisessä suljetussa kirjekuoressa 4. maaliskuuta 2002 mennessä.

Kantelija, itävaltalainen rakennusalan yritys, osallistui yhteisyritykseen (”JV Košická Bridge”) kahden slovakialaisen yrityksen kanssa, jotka tekivät tarjouksen. Kuuden muun tarjoajan joukossa oli toinen itävaltalais-slovakialainen yhteisyritys Doprastav, a.s/VA Tech Voest MCE, jäljempänä ’Doprastav/MCE’.

Tarjousten arviointikomitean, jäljempänä ’arviointikomitea’, oli määrä arvioida tarjoukset. Komiteaa avusti neuvoa-antava tekninen komitea. Vaikuttaa siltä, että useimmat näistä teknisistä neuvonantajista kuuluivat kahden brittiläisen yrityksen, Maunsell Ltd:n ja Pontex Ltd:n, väliseen yhteisyritykseen, joka oli jo neuvonut Metroa (ilmeisesti EIP:n pyynnöstä) tarjouskilpailun valmistelussa. Tarjoajille annetuissa ohjeissa täsmennettiin muun muassa, että hinnasto tarkastetaan aritmeettisten virheiden varalta ja korjataan tarvittaessa ja että arviointikomitea varaa itselleen oikeuden hylätä tarjouksen tai pyytää selvitystä, jos ilmoitettu hinta oli huomattavasti pienempi kuin Metron arvio hankkeen kustannuksista (mikä oli tietenkin salaista).

Teknisen ehdotuksen arvioinnissa arviointikomitean oli määrä arvioida ehdotettu ”rakennusmenetelmä” (josta voitiin myöntää enintään 25 pistettä), ”pätevyys saastuneen maan kunnostamisessa” (enintään 5 pistettä) ja ”rakennusaika” (enintään 5 pistettä). Ensimmäisen vaiheen jälkeen komitean oli määrä arvioida rahoitusehdotus (josta voitiin antaa enintään 65 pistettä). Teknisestä ehdotuksesta saadut pisteet oli tarkoitus lisätä rahoitusehdotuksesta annettuihin pisteisiin, jolloin saatiin kunkin tarjoajan lopullinen pistemäärä.

Tarjousten arviointi

Tekniset ehdotukset avattiin ja arvioitiin 18. maaliskuuta 2002. JV Košickán silta saavutti parhaan tuloksen 33,21 pisteellä (josta 3,21 pistettä 25,5 kuukauden rakennusajalta ja enimmäistulos kahdelta muulta kriteeriltä), ja Doprastav/MCE 21,57 pisteellä (josta 2,426 pistettä 26 kuukauden rakennusajalta).

Doprastav/MCE oli toimittanut teknisen vaihtoehdon nro 4, jota arviointikomitea ei hyväksynyt. Arviointikomitean kokouksessa 28. maaliskuuta 2002 tekninen neuvonantaja pyysi, että kunkin komitean jäsenen osalta pöytäkirjaan merkittäisiin syyt, joiden perusteella tätä ehdotusta oli vastustettu. Neuvonantaja huomautti, että tämän ehdotuksen hylkääminen aiheuttaisi kysymyksiä EIP:lle ja mahdollisesti valituksen Doprastaville/MCE:lle.

Kantelijan mukaan Doprastavin/MCE:n ”teknistä vaihtoehtoa nro 4” kuvaavissa asiakirjoissa on yhtäläisyyksiä Metron laatimiin asiakirjoihin, joita ei ollut sisällytetty tarjouspyyntöasiakirjoihin.

Rahoitusehdotukset avattiin 2. huhtikuuta 2002. Eri tarjoajien ilmoittamat hinnat luettiin ja arvioitiin myöhemmin. Doprastav/MCE sai enintään 65 pistettä 2 253 368,125 SK:n lainauksesta. JV Košická Bridge sijoittui kolmanneksi 52,40 pisteellä hintaan 2 795 303,014 SK.

Lopputuloksena Doprastav/MCE eteni 86,57 pisteellä ja JV Košickán silta 85,61 pisteellä.

Tulosten myöhemmät korjaukset

Myöhemmän tarkastuksen jälkeen arviointikomitea totesi, että Doprastavin/MCE:n tarjous sisälsi kaksi eri hintaa. Vaikka itse tarjouksessa mainittiin edellä mainittu luku, hinnoiteltujen määrien laskun hinta oli 2 299 355 230 Slovakian korunaa (kaksi prosenttia korkeampi kuin muu hinta). Arviointikomitea päätti, että jälkimmäinen (korkeampi) hinta oli merkityksellinen. Vaikka Doprastav/MCE oli näin ollen edelleen tarjonnut parasta hintaa ja siten säilyttänyt rahoitusehdotuksessaan enintään 65 pistettä, eron kaventuminen muiden tarjoajien tarjouksiin johti näille tarjoajille myönnettyjen pisteiden kasvuun. JV Košickán sillan rahoitusehdotusta koskeva tulos nostettiin näin ollen 53 4515 pisteeseen. Tämän seurauksena JV Košická Bridge sai nyt parhaan kokonaispistemäärän 86,66 pisteellä, jota seurasi Doprastav / MCE, joka sai 86,57 pistettä.

Metro ilmoitti kantelijalle 9 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, että arviointikomitea oli JV Košickán sillan rahoitusehdotuksen avaamisen jälkeen saanut selville, että rakennusaika oli 26 kuukautta eikä 25,5 kuukautta, kuten sen teknisessä ehdotuksessa todetaan. Metro ilmoitti kantelijalle myös, että JV Košická Bridgen ilmoittamassa hinnassa oli pieni virhe, joka oli sen vuoksi oikaistava 2 796 143 536 Slovakian korunaan. Tämä johti myönnettyjen pisteiden mukauttamiseen, minkä seurauksena JV Košická Bridge sai vain 86,48 pistettä ja jäi siten jälleen Doprastavin/MCE:n jälkeen.

Kantelijan valitukset

JV Košická Bridge huomautti 10 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä vastauksessaan, että ehdotettu rakennusaika oli täsmälleen 780 päivää, mikä vastaa noin 25,5:tä kuukautta, kuten teknisessä ehdotuksessa todetaan, ja että rahoitusehdotuksessa esitetty 26 kuukauden luku vastaa 25,5 kuukauden oikean luvun pyöristämistä.

JV Košická Bridge esitti Metrolle 15.4.2002 osoittamassaan kirjeessä virallisen vastalauseen rakennusajan mukauttamisesta. JV Košická Bridge väitti pohjimmiltaan, että koska teknistä ehdotusta oli arvioitava ennen rahoitusehdotusta ja siitä riippumatta, rahoitusehdotuksen tietoja ei voitu käyttää teknisen ehdotuksen arvioinnin tarkistamiseen. Jäljennös tästä kirjeestä lähetettiin myös EIP:lle.

JV Košická Bridge teki 19.4.2002 uuden oikaisuvaatimuksen, joka perustui kahteen perusteeseen. Ensinnäkin JV Košická Bridge huomautti, että slovakialainen sanomalehti oli laatinut 12.4.2002 raportin, jonka mukaan sopimus oli määrä tehdä Doprastavin/MCE:n kanssa. JV Košická Bridge katsoi, että tarjouspyyntöasiakirjoissa vahvistettua luottamuksellisuusvaatimusta oli näin ollen rikottu. Toiseksi JV Košická Bridge väitti, että Doprastavin/MCE:n tarjous olisi pitänyt hylätä polkumyynnin vuoksi. JV Košická Bridge väitti, että Doprastavin/MCE:n tarjous oli 22 prosenttia alhaisempi kuin kaikkien neljän 2 päivänä huhtikuuta 2002 julkistetun tarjouksen keskiarvo ja että tarjouksen on oltava pienempi kuin Metron kustannusarvio. (Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija totesi, että tällainen laskelma oli todellakin olemassa ja että sen arvioidut kustannukset olivat 2,77 miljardia Slovakian korunaa.)

Arviointikomitean vastaus

Arviointikomitea hyväksyi 24. huhtikuuta 2002 pitämässään kokouksessa kantelijan rakennusaikaa koskevan vastalauseen ja päätti perustaa arviointinsa teknisessä ehdotuksessa ilmoitettuun 25,5 kuukauteen. Kantelijalle ilmoitettiin asiasta 26 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä.

Samassa kokouksessa arviointikomitea hylkäsi (koska kyllä- ja ei-äänten määrä oli sama) valituksen tekijän väitteen Doprastavin/MCE:n väitetystä polkumyynnistä.

Tämän seurauksena JV Košickán sillan kokonaistulos tarkistettiin 86,66 pisteeseen, mikä tarkoitti, että JV palasi luettelon kärkeen ja että sopimus oli määrä tehdä JV Košickán sillan kanssa. Ehdotus toimitettiin EIP:lle.

EIP:n toimintaa kyseisellä alalla koskevat säännöt

Kantelija toimitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa jäljennöksen EIP:n hankintaoppaasta, jota kantelijan mukaan sovellettiin tässä tapauksessa (2). Oppaan 3 osa koskee toimintaa Euroopan unionin ulkopuolella (3).

Oppaan 3.1 kohdan mukaan EIP edellyttää kaikissa tapauksissa, että ”noudatetaan julkisia hankintoja koskevien EU:n direktiivien periaatteita ja tehdään tarvittavat menettelyihin liittyvät mukautukset”. Kohdassa 3.3.1 todetaan, että EU:n ulkopuolella toteutettavia EIP:n hankkeita koskevat hankintamenettelyt ”ovat pankin perussäännön, EY:n perustamissopimuksen, edellä mainittujen yhteistyö- ja rahoituspöytäkirjojen [eli EU:n ja kolmansien maiden välisten sopimusten] ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevien päätösten mukaisia”.

Oppaan 3.4.4 kohdassa todetaan, että EIP pyytää hankkeen toteuttajia ”pyrkimään yhteisymmärrykseen kaikista tärkeistä hankintapäätöksistä”, kuten liitteessä 2 esitetään.

Oppaan liitteen 2 (”Euroopan unionin ulkopuolella sijaitsevia hankkeita koskevien hankintapäätösten tarkastelu pankin toimesta”) mukaan EIP noudattaa politiikkaa, jonka mukaan koko vastuu hankintamenettelyistä jätetään hankkeen toteuttajalle. EIP ”rajoittaa toimensa sen varmistamiseen, että sen varoja käytetään mahdollisimman taloudellisella, avoimella ja tehokkaalla tavalla. Näin ollen pankki rajoittaa hankkeen toteuttajan hankintapäätösten valvonnan olennaisiin vaiheisiin.” Liitteessä 2 täsmennetään, että hankintailmoitus ja tarjouspyyntöasiakirjat on toimitettava EIP:lle, joka voi tarkistaa tärkeimmät lausekkeet ja esittää huomautuksia. On kuitenkin huomattava, että tämä ei merkitse näiden asiakirjojen sisällön hyväksymistä kokonaisuudessaan. Edelleen liitteen 2 mukaan hankkeen toteuttajan on ilmoitettava EIP:lle kaikista kirjallisista valituksista, joita se saa tarjoajalta tarjouksen valmistelun aikana. Tarjouksen analysoinnin jälkeen hankkeen toteuttajan on lähetettävä arviointiraporttinsa, johon sisältyy selkeä suositus sopimuksen tekemisestä. ”Pankki esittää vastalauseensa tai asianmukaiset huomautuksensa.”

EIP:n toimet

Kantelija kirjoitti 6 päivänä toukokuuta 2002 EIP:lle ilmaistakseen huolensa siitä, että sen saamien tietojen mukaan arviointikomitean päätös oli riitautettu. Kantelija pyysi EIP:tä varmistamaan oikeudenmukaisen tarjouskilpailumenettelyn.

Toukokuun 14 päivänä 2002 päivätyssä kirjeessään Metrolle EIP ilmaisi huolensa siitä, että Doprastavin/MCE:n esittämä tekninen vaihtoehto nro 4 oli hylätty teknisen neuvoa-antavan komitean suosituksen vastaisesti. EIP katsoi myös, että Metro ei ollut noudattanut tarjousasiakirjoja, koska se ei ollut käyttänyt Doprastavin/MCE:n tarjouksessaan ilmoittamaa tarjoushintaa. Se totesi lisäksi, että sama päätelmä pätee JV Košickán sillan rahoitusehdotuksessaan ilmoittaman rakennusajan käyttämättä jättämiseen. EIP huomautti, että voidakseen osallistua julkisia rakennusurakoita koskevan hankkeen rahoittamiseen julkisten tarjouskilpailumenettelyjen ja tarjousten arvioinnin on noudatettava avoimia menettelyjä ja että tarjouskilpailu on ratkaistava tarjousasiakirjojen mukaisesti. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen EIP totesi, ettei se voinut vastustaa edellä mainittua hanketta koskevaa tarjouskilpailumenettelyä. EIP kehottikin Metroa harkitsemaan uudelleen näitä kolmea kohtaa.

Arviointikomitean myöhemmät kokoukset

Tämän kirjeen perusteella kutsuttiin koolle arviointikomitean uusi kokous 24. toukokuuta 2002. Tässä kokouksessa valiokunta vahvisti kantansa (ainoastaan yhden pidättyessä äänestämästä). Vaikuttaa siltä, että EIP reagoi kokouksen tuloksiin 7. kesäkuuta 2002 lähettämällään kirjeellä.

Kantelijan toimittamista asiakirjoista käy ilmi, että arviointikomitea piti toisen kokouksen 14 päivänä kesäkuuta 2002 ja että EIP kommentoi kokouksen tuloksia 15 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellä.

Toisessa kokouksessaan 12. elokuuta 2002 arviointikomitea päätti hyväksyä kaikki EIP:n esittämät seikat. Kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että jotkut valiokunnan jäsenet kokivat joutuneensa painostuksen kohteeksi. Näiden keskustelujen tuloksena arviointikomitea laski Doprastav/MCE:n osalta 86,57 pistettä ja JV Košickán sillan osalta 85,41 pistettä.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija huomautti, että 12. elokuuta 2002 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan komitean jäsen oli viitannut tiettyihin ongelmiin, jotka olivat ilmenneet sen vuoksi, että tarjouspyyntöasiakirjat eivät kattaneet kaikkia mahdollisia tilanteita, esimerkiksi jättämällä sisällyttämättä ”hinnanalennusten” hyväksyttävyyttä koskevia ehtoja. Kantelija väitti, että mahdollisuutta hinnanalennukseen ei ollut mainittu tarjouspyyntöasiakirjoissa ja että edellä mainitut viittaukset saattoivat näin ollen merkitä vain sitä, että jossakin vaiheessa toinen tarjoaja oli itse asiassa tarjoutunut alentamaan hintaaan.

Kantelijan lisäväitteet ja sopimuksen tekeminen

Kantelija huomautti EIP:lle 14 päivänä marraskuuta 2002 osoittamassaan kirjeessä saaneensa tietoja, joiden mukaan Doprastavin/MCE:n esittämälle hankkeelle ei ollut voimassa olevaa rakennuslupaa.

EIP totesi 27.11.2002 päivätyssä vastauksessaan, että hankkeen toteuttaja (tässä tapauksessa Metro) oli vastuussa toimittajien valinnasta. Kantelijaa kehotettiin näin ollen osoittamaan kantelunsa Metrolle. EIP totesi lopuksi, että sen rooli rajoittui sen varmistamiseen, että sen varoja käytettiin mahdollisimman tehokkaasti, ja viittasi kantelijan hankintaoppaaseen.

Kantelijan mukaan Metron pääjohtaja ja arviointikomitean puheenjohtaja K. kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta Doprastavin/MCE:n kanssa. Joulukuussa 2002 K:n tilalle tuli toinen henkilö, joka allekirjoitti sopimuksen.

Metro ilmoitti kantelijalle 17 päivänä joulukuuta 2002, että sen tarjousta ei ollut hyväksytty. Ilmoitus sopimuksen tekemisestä Doprastavin/MCE:n kanssa julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 4 päivänä kesäkuuta 2003.

Kantelijan valitus EIP:lle ja sen pyynnöt saada tutustua asiakirjoihin

Kantelija pyysi 2 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään asianajajiensa välityksellä EIP:tä tutkimaan valitukset, jotka esitettiin yksityiskohtaisesti samassa kirjeessä (4).

Toisessa kirjeessä, joka lähetettiin 2. heinäkuuta 2003, kantelija pyysi EIP:ltä oikeutta tutustua kaikkiin asianomaista tarjouskilpailumenettelyä koskeviin asiakirjoihin ja EIP:ltä mahdollisuutta tarkastella menettelyä uudelleen. Tärkeimpiä asiakirjoja, joihin tutustumista pyydettiin, kuvailtiin yksityiskohtaisemmin.

EIP ilmoitti kantelijalle 16 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, että sen sisäisen tarkastuksen osasto oli aloittanut tutkimuksen ja että se ottaisi yhteyttä kantelijaan tutkimuksen päätyttyä.

EIP ilmoitti kantelijalle 11 päivänä syyskuuta 2003, että sisäisen tarkastuksen osasto oli tällä välin toimittanut kertomuksen sen tutkinnasta. EIP:n mukaan tämä tutkimus (jossa ulkopuolinen insinööri oli tehnyt yhteistyötä neuvoa-antavassa ominaisuudessa) oli johtanut seuraaviin päätelmiin: (1) EIP oli toiminut valtuutensa ja tehtävänsä mukaisesti vilpittömässä mielessä. Mikään ei viitannut siihen, että sen toimet olisivat olleet perusteettomia. 2) EIP oli noudattanut julkisia hankintoja koskevia direktiivejä sovellettavien säännösten mukaisesti; 3) mikään ei viitannut siihen, että EIP olisi harjoittanut laitonta painostusta arviointiprosessin aikana, ja 4) EIP oli toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että tarjouskilpailumenettelyn perusedellytykset täyttyivät. Näiden havaintojen perusteella EIP katsoi, että sen lainvastaisista toimista ei ollut viitteitä ja että se oli noudattanut kaikkia menettelyihin sovellettavia sääntöjä.

Asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön osalta EIP viittasi asiakirjoihin tutustumista koskeviin sääntöihinsä (EYVL 2002, N:o C 292, s. 10). EIP:n mukaan 4 artiklan 1 kohdan ii, vi ja vii alakohdassa, 4 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt poikkeukset estivät niiden asiakirjojen luovuttamisen, joihin kantelija oli pyytänyt saada tutustua. EIP huomautti myös, että tutustumispyynnön tarkempi tutkiminen edellyttäisi kaikkien asianomaisten kolmansien osapuolten kuulemista ja että tämä olisi vastoin sääntöjen 2 artiklan 4 kohtaa (jonka mukaan EIP voi kieltäytyä seuraamasta ”liiallisia tai ilmeisen suhteettomia” hakemuksia).

Kantelija valitti 24.9.2003 EIP:n kieltäytymisestä myöntää tutustumisoikeutta. Se pyysi myös saada tutustua sisäisen tarkastuksen yksikön toimittamaan kertomukseen ja pyysi, että sille annettaisiin konsultoitavan ulkopuolisen asiantuntijan nimi.

EIP ilmoitti kantelijalle 17 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä vastauksessaan, että sisäisen tarkastuksen osaston toimittaman kertomuksen julkistaminen ei ollut mahdollista, koska kertomusta koskevat sen asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan v, vi ja vii alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt poikkeukset. EIP huomautti lisäksi, että sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa ja 4 artiklan 1 kohdan vii ja viii alakohdassa ei anneta EIP:lle mahdollisuutta paljastaa ulkopuolisen asiantuntijan henkilöllisyyttä. EIP vahvisti kantansa 2 päivänä heinäkuuta 2003 esitettyyn asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön. Se täsmensi kuitenkin, että kyseessä olevien asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen perustui ensisijaisesti työjärjestyksen 4 artiklassa määrättyjen (11.9.2003 päivätyssä kirjeessä mainittujen) poikkeusten sovellettavuuteen ja että työjärjestyksen 2 artiklan 4 kohta oli mainittu 4 artiklan lisäksi, koska asianomaisia kolmansia osapuolia oli huomattava määrä.

Oikeusasiamiehelle tehty kantelu

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että lainan myöntäminen oli perustunut sääntöjenvastaiseen tarjouskilpailuun ja EIP:n valvonta- ja hallintotoimintaan, joka oli ristiriidassa EIP:n sisäisten ohjeiden ja yhteisön oikeuden kanssa. Kantelijan mukaan EIP oli käyttänyt väärin muodollista valvontavaltaansa vaikuttaakseen hankkeen toteuttajan hankintapäätöksen sisältöön ja siten myötävaikuttanut hankintapäätökseen, joka oli ristiriidassa julkisia hankintoja koskevien direktiivien kanssa. Kantelija väitti lisäksi, että EIP ei ollut käyttänyt valvontavaltuuksiaan asianmukaisesti asioissa, joissa sillä oli siihen velvollisuus.

Kantelija esitti seuraavat väitteet:

(1) Muutoksenhakuvelvollisuuden noudattamatta jättäminen siltä osin kuin on kyse tarjousasiakirjojen ehdoista, joita ei voida ottaa tutkittavaksi

a) Tarjoajille annettujen ohjeiden 22 kohdan mukaan työnantaja (eli Metro) varasi itselleen oikeuden päättää tarjouspyyntömenettely milloin tahansa ennen hankintasopimuksen tekemistä ilman, että tästä aiheutuisi minkäänlaista vastuuta tarjoajille. Kantelijan mukaan tämä oli vastoin julkisia hankintoja koskevia yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita. Kantelija väitti, että EIP oli lainvastaisesti jättänyt tämän kohdan käsittelemättä.

b) Tarjoajille annettujen ohjeiden 24 kohdan mukaan työnantajalla ei ollut velvollisuutta perustella hankintasopimuksen tekemistä koskevaa päätöstään eikä aloittaa päätökseensä liittyvää riita-asiaa tai kirjeenvaihtoa. Kantelija katsoi, että tämä säännös merkitsi vakavaa avoimuuden ja läpinäkyvyyden puutetta, minkä vuoksi tarjoajan oli mahdotonta ymmärtää myöntämispäätöstä ja vastustaa sitä. Kantelijan mukaan mahdollisuus riitauttaa hankintapäätös kuului yhteisön oikeuden mukaisiin julkisia hankintoja koskevien menettelyjen yleisiin periaatteisiin. Kantelija väitti, että EIP:llä oli ollut velvollisuus tarkistaa näiden yleisten periaatteiden noudattaminen tältä osin ja vastustaa mainittua tarjousasiakirjoissa olevaa lauseketta. Kantelijan mukaan EIP oli rikkonut julkisia hankintoja koskevan oppaan 3.3.1 kohdasta johtuvia velvoitteitaan, koska se ei ollut toiminut näin.

(2) Tarjousten arviointia koskevan uudelleentarkasteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen

a) Rakennusajan arviointi

Kantelija väitti, että arviointikomitea oli edennyt asianmukaisesti perustamalla teknistä ehdotusta koskevan arviointinsa siinä ilmoitettuun rakennusaikaan. Kantelijan mukaan EIP oli vaatiessaan rahoitusehdotuksessa mainitun rakennusajan käyttämistä rikkonut julkisia hankintoja koskevan oppaan 3.6.10 kohtaa (jonka mukaan ”tarjouskilpailuasiakirjoissa määriteltyjä arviointiperusteita on sovellettava tarjousten arvioinnissa kokonaisuudessaan, jättämättä niitä pois tai lisäämättä”) ja oppaan 3.4.4 kohdasta ja liitteestä 2 johtuvia valvontavelvollisuuksiaan.

b) Doprastavin/MCE:n liian alhaisen tarjouksen huomiotta jättäminen

Kantelija totesi, että tuoreiden arvioiden mukaan kyseisen hankkeen kustannukset olivat noin 43 prosenttia suuremmat kuin Doprastavin/MCE:n esittämä tarjous. Kantelijan mukaan EIP:n olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että tämä tarjous perustui liian alhaiseen spekulatiiviseen hintaan. Kantelija väitti, että koska EIP ei ollut puuttunut asiaan, se oli rikkonut paitsi julkisia hankintoja koskevan oppaan 3.4.4 ja 3.3.1 kohdan mukaisia julkisia hankintoja koskevia yleisiä periaatteita myös julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön keskeisiä periaatteita reilun kilpailun osalta. Se väitti lisäksi, että EIP ei ollut myöskään noudattanut tarjoajille annettujen ohjeiden 21.3 kohtaa.

c) Ei ole otettu huomioon sitä, että Doprastavin/MCE:n tarjous sisälsi eri hintoja

Hankintaoppaan 3.6.11 kohdan mukaan kunkin tarjouksen määrä, mukaan lukien mahdolliset erityisehdot, alennukset ja vaihtoehdot, oli luettava ääneen tarjousten avaamisen yhteydessä. Hankkeen toteuttajan oli tutkittava tarjoukset vaatimustenmukaisuuden ja reagointikyvyn osalta ja korjattava kaikki aritmeettiset virheet. Tarjoajan on pyydettävä tarjoajilta kaikki tarjousten arvioimiseksi tarvittavat selvennykset, mutta tarjouksen sisällön tai hinnan muutoksia ei voida hyväksyä tarjouksen avaamisen jälkeen.” Tarjoajille annettujen ohjeiden 20 kohdan mukaan työnantajan oli hylättävä kaikki tarjoukset, jotka eivät olleet tarjousasiakirjojen mukaisia. Valituksen tekijä väitti, että Doprastavin/MCE:n tarjous olisi pitänyt hylätä sellaisten korjausten vuoksi, jotka eivät johtuneet aritmeettisista virheistä. Kantelijan mukaan EIP oli painokkaasti kehottanut Metroa perustamaan arvionsa hintalaskussa ilmoitetun hinnan sijasta itse tarjouksessa ilmoitettuun hintaan (kuten olisi pitänytkin). Kantelija väitti, että EIP ei näin ollen ollut selvästi lainvastaisella tavalla pyytänyt Doprastavin/MCE:n poissulkemista tarjoajille annettujen ohjeiden 20 kohdan mukaisesti.

(3) Doprastavin/MCE:n tarjouksesta aiheutuvien lisäkustannusten huomiotta jättäminen

Kantelija väitti, että Doprastavin/MCE:n ehdottama rakennusmenetelmä oli aiheuttanut Metrolle vähintään 7 miljoonan euron lisäkustannukset, jotka olisi pitänyt katsoa Doprastavin/MCE:n kustannuksiksi. Kantelija väitti, että EIP ei ollut noudattanut velvoitteitaan, koska se ei ollut ottanut tätä seikkaa esille.

(4) Rakennuslupaa ja teknisiä riskejä koskevan tarkastusvelvollisuuden laiminlyönti

Kantelija väitti, että hankkeelle ei ollut myönnetty Doprastavin/MCE:n ehdottamaa voimassa olevaa rakennuslupaa ja että kyseisen tarjoajan soveltamaan rakennusmenetelmään oli liittynyt huomattavia riskejä. (Kantelija mainitsi, että nämä riskit olivat sellaisia, että hankkeelle ei ollut mahdollista hankkia vakuutusturvaa.) Kantelijan mukaan EIP oli rikkonut hankintoja koskevan oppaan 3.3.1 kohdasta johtuvia velvoitteitaan, koska se ei ollut ottanut näitä kysymyksiä esille.

(5) Etusija Doprastavin/MCE:n ehdottamalle rakennusmenetelmälle

Kantelija väitti, että Doprastavin/MCE:n valitsemaa rakennusmenetelmää oli suosittu jo ennen tarjouskilpailun alkua, koska tämä sillanrakennusmenetelmä oli sisällytetty tarjouskilpailua varten laadittuun suunnitelmaan ja koska Metro oli huolehtinut pelkästään tästä rakennusmenetelmästä aiheutuvista kustannuksista. Tässä yhteydessä kantelija viittasi arviointikomitean jäsenen ilmaisemaan epäilyyn, jonka mukaan Doprastaville olisi voitu toimittaa tietoja ennen tarjouksen julkistamista. Kantelija väitti, että koska EIP ei ollut ottanut huomioon näitä ilmeisiä tosiseikkoja, se ei ollut noudattanut julkisia hankintoja koskevan oppaan liitteen 2 mukaisia velvoitteitaan, joiden mukaan tarjousasiakirjat oli tarkastettava kattavasti.

(6) Neuvonantajien epäselvä rooli

Kantelija totesi, että teknisten neuvonantajien olisi pitänyt tietää, että Doprastavin/MCE:n ehdottamalle menetelmälle ei ollut voimassa olevaa rakennuslupaa, että jälkimmäisen tarjous oli selvästi pienempi kuin Metron laatima kustannusarvio ja että tämän tarjoajan ehdottama tekninen ratkaisu aiheutti lisäkustannuksia, joista Metro vastasi. Kantelijan mukaan tekniset neuvonantajat olivat toistuvasti ehdottaneet, että Doprastavin/MCE:n toimittaman teknisen vaihtoehdon nro 4 hylkäämistä koskevaa päätöstä tarkistettaisiin ja että päätöstä olla ottamatta huomioon JV Košickán sillan rahoitusehdotuksessa ilmoitettua valmistumisaikaa tarkistettaisiin. Sen lisäksi, että EIP ei ollut vastustanut näitä teknisten neuvonantajien ehdotuksia, se oli itse asiassa hyväksynyt niiden perustelut. Kantelija väitti näin ollen, että EIP ei ollut noudattanut velvoitteitaan, koska se ei vastustanut Doprastavin/MCE:n tarjousta ja koska se piti yllä tätä laitonta tilannetta kaikin käytettävissään olevin keinoin.

(7) Doprastavin/MCE:n toimittaman teknisen vaihtoehdon nro 4 epäselvä kohtalo

Kantelija epäili, että tekniset neuvonantajat olivat yrittäneet saada Doprastavin/MCE:n esittämän teknisen vaihtoehdon nro 4 onnistumaan kolmansien osapuolten (mahdollisesti EIP:n itsensä) kehotuksesta ja että tosiasiallisesti toteutettu hanke ei perustunut Doprastavin/MCE:n tarjoukseen vaan Doprastavin/MCE:n esittämään hyvin tekniseen vaihtoehtoon nro 4.

Kantelija päätteli, että suosiessaan Doprastavin/MCE:n tarjousta EIP oli räikeästi rikkonut yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteita. Sen mukaan sopimus olisi väistämättä pitänyt tehdä JV Košickán sillan kanssa, jos EIP olisi toiminut lain mukaisesti.

Kantelija väitti lisäksi, että hylätessään EIP:n 2. heinäkuuta 2003 ja 24. syyskuuta 2003 esittämät asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt EIP oli toiminut lainvastaisesti sekä avoimuuden perusperiaatteen että asiakirjoihin tutustumista koskevien erityissääntöjen osalta. Se väitti, että EIP:n olisi pitänyt tutkia sen pyynnöt erikseen kunkin kyseessä olevan asiakirjan osalta sen sijaan, että se olisi hylännyt hakemukset yleisesti. Kantelija selitti lisäksi yksityiskohtaisesti, miksi se katsoi, että EIP:n esittämät syyt tutustumisoikeuden epäämiselle eivät vakuuttaneet sitä.

Kantelija pyysi oikeusasiamiestä ”hankkimaan kaikki asiaankuuluvat asiakirjat”, mukaan lukien (muun muassa) Metron ja Doprastavin/MCE:n välinen sopimus ja EIP:n sisäisen tarkastuksen osaston raportti, ”tarjouskilpailumenettelyyn tai hankkeeseen osallistuvilta osapuolilta, erityisesti EIP:ltä”.

Kantelija pyysi lisäksi oikeusasiamiestä tutkimaan, miksi EBRD oli vetäytynyt hankkeesta.

Kantelija pyysi oikeusasiamiestä suosittelemaan EIP:lle, että se keskeyttäisi tai peruuttaisi Metron kanssa tekemänsä lainasopimuksen ja vaatisi Metroa julkaisemaan hankkeen uudelleen. Lisäksi se pyysi oikeusasiamiestä tutkimaan, olisiko muita mahdollisuuksia estää EIP:tä myöntämästä hankkeelle lisärahoitusta.

Jos yhteisön varoja oli pyydetty (tai olisi pyydettävä tulevaisuudessa) hankkeen hyväksi, kantelija pyysi oikeusasiamiestä estämään tällaisten yhteisön varojen myöntämisen tai pyytämään niiden takaisinmaksua tai antamaan asiaa koskevia suosituksia.

KYSYMYS

Oikeusasiamiehen lähestymistapa

Valitus toimitettiin EIP:lle lausuntoa varten. Oikeusasiamies kuitenkin lisäsi seuraavat selvennykset kirjeisiinsä, joissa kantelijalle ja EIP:lle ilmoitettiin hänen tutkimuksensa aloittamisesta:

• Kantelussaan kantelija pyysi oikeusasiamiestä siinä tapauksessa, että yhteisön varoja olisi pyydetty (tai pyydettäisiin tulevaisuudessa) hankkeen hyväksi, estämään tällaisten yhteisön varojen myöntämisen tai pyytämään niiden takaisinmaksua tai antamaan asiaa koskevia suosituksia. Oikeusasiamies muistutti, että hänellä ei ole valtuuksia antaa ohjeita hallinnolle. Kantelijan pyyntö, jonka mukaan oikeusasiamiehen olisi estettävä tiettyjen varojen myöntäminen tai pyydettävä niiden takaisinmaksua, ylitti näin ollen oikeusasiamiehen toimivallan.


• Kantelija pyysi oikeusasiamiestä ”hankkimaan kaikki asiaankuuluvat asiakirjat” ”tarjouskilpailumenettelyyn tai hankkeeseen osallistuvilta osapuolilta, erityisesti EIP:ltä”. Oikeusasiamies muistutti, että hänen tehtävänään oli selvittää, oliko yhteisön toimielimen tai laitoksen toiminnassa hallinnollisia epäkohtia. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämistä koskevan kantelun osalta oikeusasiamiehen oli näin ollen tutkittava, oliko epääminen perusteltua. Oikeusasiamiehen tehtävänä ei ollut itse pyytää asiaankuuluvien asiakirjojen esittämistä, ellei sen pitäisi osoittautua tarpeelliseksi hänen tutkimuksensa suorittamiseksi. Oikeusasiamies lisäsi, että jos osoittautuu tarpeelliseksi tarkastaa asiaankuuluvat asiakirjat, tämä ei merkitse asiakirjojen luovuttamista kantelijalle tai kolmannelle osapuolelle.


• Kantelija pyysi lisäksi oikeusasiamiestä tutkimaan, miksi EBRD oli vetäytynyt hankkeesta. Oikeusasiamies huomautti, että hän ei voinut tutkia toimielimen tai elimen käyttäytymistä toiseen toimielimeen tai elimeen kohdistuvan kantelun yhteydessä. Oikeusasiamies ei näin ollen voinut käsitellä pyyntöä tutkia, miksi EBRD oli vetäytynyt hankkeesta. Hän huomautti kuitenkin, että kantelija voi vapaasti kääntyä EBRD:n puoleen pyytääkseen siltä pyytämiään tietoja.

Euroopan investointipankin lausunto

Lausunnossaan EIP esitti seuraavat huomautukset:

Lainasopimukseen ja tarjouskilpailumenettelyyn liittyvä EIP:n toiminta

Kantelija oli aloittanut Metroa vastaan oikeudenkäynnin Slovakian tuomioistuimissa elokuussa 2002, mitä ei ollut mainittu oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa. Käräjäoikeus ja alueellinen tuomioistuin (muutoksenhakutuomioistuimena) olivat hylänneet kantelijan esitykset alustavassa menettelyssä 23 päivänä syyskuuta 2002 ja 11 päivänä marraskuuta 2002 antamillaan päätöksillä (5). Pääasiallinen menettely oli vielä kesken, ja ensimmäinen asiakysymystä koskeva kuuleminen oli määrä järjestää ennen vuoden 2004 loppua.

Asiakirjoihin tutustuminen

EIP oli 11.9.2003 vastannut 2.7.2003 esitettyyn asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön ja evännyt oikeuden tutustua kyseisiin asiakirjoihin seuraavien asiakirjojen julkistamista koskevissa EIP:n säännöissä lueteltujen poikkeusten perusteella:

- 4 artiklan 1 kohta:

* ii) yksityisyys ja yksilön koskemattomuus erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

vi) luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kaupalliset edut, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet;

* vii) salassapitovelvollisuus, jos tietojen ilmaiseminen olisi pankki- ja finanssialalla sovellettavien ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen vastaista.

- 4 artiklan 2 kohta: EIP:n sisäiseen käyttöön laatimat asiakirjat.

- 4 artiklan 3 kohta: asiakirjat, jotka sisältävät tietoja kolmansista osapuolista.

- 2 artiklan 4 kohta: Pyyntö on luonteeltaan suhteeton.

Kantelija oli 24. syyskuuta 2003 valittanut tästä päätöksestä ja vaatinut saada tutustua EIP:n sisäisen tarkastuksen tutkimusraporttiin ja julkistaa tarkastuksessa konsultoidun ulkopuolisen konsulttiinsinöörin nimen.

EIP piti 16.10.2003 päivätyssä kirjeessään kiinni kannastaan ja lisäsi sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan v alakohdan (tarkastusten, tutkimusten ja tilintarkastuksen tarkoitus) 11.9.2003 päivätyssä kirjeessään mainittuun poikkeusten luetteloon.

Tietyissä tapauksissa ja vain muutamissa näistä asiakirjoista, jotka eivät sinänsä kuuluneet edellä mainittujen 4 artiklan 1 kohdan v ja vii alakohtaa koskevien poikkeusten soveltamisalaan, luovuttaminen olisi mahdollista vain, jos kaikki asianomaiset kolmannet osapuolet antaisivat suostumuksensa. EIP katsoi kuitenkin, että tarvittavista toimista aiheutuisi huomattava hallinnollinen rasite, joka olisi suhteeton pyynnön luonteeseen nähden, koska 2 artiklan 4 kohtaa voidaan soveltaa, kun otetaan huomioon asianomaisten kolmansien osapuolten huomattava määrä (ottaen myös huomioon, että monien niistä osalta olisi otettava yhteyttä kaikkiin tarjouskilpailuun osallistuneisiin tarjoajiin ja niiden olisi annettava nimenomainen suostumuksensa).

Kaikki asiakirjat olivat kuitenkin oikeusasiamiehen saatavilla tarkastusta varten.

Päätelmä

EIP totesi lopuksi, että hallinnollista epäkohtaa ei ollut ilmennyt ja että hankkeeseen osallistuneet EIP:n yksiköt olivat toimineet erittäin avoimesti, tehneet yhteistyötä kantelijan kanssa ja noudattaneet EIP:n sääntöjä ja menettelyjä.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija piti valituksensa voimassa ja esitti seuraavat lisähuomautukset:

Slovakian tuomioistuimissa vireillä olevalla Metroa vastaan nostetulla kanteella ei ollut merkitystä tämän väitteen kannalta. JV Košickán silta pyrki kanteellaan toteamaan kyseistä hanketta koskevan kansallisen kilpailun arvioinnin pätemättömäksi. Kanteessa ei käsitelty tosiseikkoja, jotka oli tuotu esiin oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa, jossa keskityttiin EIP:n toimiin ja velvollisuuksiin. EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa ja oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohdassa määrättiin, että oikeusasiamies ei voinut käsitellä kanteluja, jos väitetyt tosiseikat olivat tai olivat olleet oikeudenkäynnin kohteena. Oikeusasiamiehen oikeuskäytännöstä (ks. oikeusasiamiehen vuosikertomus 1996, s. 15) kävi ilmi, että näin oli vain silloin, kun oikeudenkäynti koski samoja osapuolia ja samoja tosiseikkoja. Oli kuitenkin ilmeistä, että näin ei ollut nyt käsiteltävässä asiassa.

Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta viitattiin väitteisiin, jotka oli jo esitetty EIP:lle osoitetuissa asiakirjoihin tutustumista koskevissa pyynnöissä ja oikeusasiamiehelle osoitetussa kantelussa. EIP:n sääntöjen 4 artiklan 2 kohdassa annetaan mahdollisuus evätä oikeus tutustua sisäisiin asiakirjoihin vain, jos nämä asiakirjat liittyvät asiaan, "jossa EIP ei ole tehnyt päätöstä". Lainan myöntämistä koskeva päätös oli kuitenkin tehty jo kauan sitten, kun käyttöoikeutta oli pyydetty heinä- ja syyskuussa 2003. EIP:n viittauksessa yksityisyyteen ja yksilön koskemattomuuteen (sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan ii alakohta) ei otettu huomioon sitä, että asiakirjat koskivat yksinomaan asianomaista hanketta. EIP:n omaksuma kanta johti siihen, että tiedonsaantia koskevat säännöt, joilla pyrittiin varmistamaan avoimuus, menettivät kaiken merkityksensä.

EIP oli hylännyt tutustumispyynnön käsittelemättä asianomaista asiakirjaa. Se ei myöskään ollut tutkinut mahdollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus.

Tarjoajille annetuissa ohjeissa annettiin sijoittajalle oikeus hylätä tarjous, joka oli huomattavasti arvioitua hintaa alhaisempi, tai vaatia selityksiä. EIP:n olisi pitänyt tutkia tarkemmin Doprastavin/MCE:n tarjoamaa hintaa. Oli käynyt ilmi, että sillan todelliset rakennuskustannukset olivat tällä hetkellä noin 4,279 miljardia Slovakian korunaa, mikä on yli 100 prosenttia enemmän kuin Doprastaffin/MCE:n ilmoittama hinta.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti EIP:n lausuntoa ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Lisätietopyyntö

Tämän vuoksi oikeusasiamies pyysi 20 päivänä lokakuuta 2004 EIP:tä 1) toimittamaan oikeusasiamiehelle luettelon asiakirjoista, joihin tutustumista oli pyydetty, ja ilmoittamaan kunkin asiakirjan tai asiakirjaryhmän osalta asiakirjojen julkisuutta koskevissa EIP:n säännöissä määrätyt poikkeukset, joiden perusteella EIP katsoi, ettei kantelijalle voitu myöntää oikeutta tutustua asiakirjoihin, ja 2) kommentoimaan kantelijan väitettä, jonka mukaan olisi harkittava mahdollisuutta tutustua asiakirjoihin osittain.

Kantelijan 17 päivänä marraskuuta 2004 päivätty kirje

Toisessa, 17 päivänä marraskuuta 2004 päivätyssä kirjeessä kantelija huomautti, että sille oli nyt ilmoitettu, että JV Košickán sillan Metroa vastaan aloittaman menettelyn suullinen käsittely järjestettäisiin 9 päivänä joulukuuta 2004. Kantelijan mukaan nämä tiedot sisältävä slovakialaisen tuomioistuimen kirje oli päivätty 30 päivänä heinäkuuta 2004, mutta se oli toimitettu vasta 30 päivänä syyskuuta 2004. Kantelija totesi, että oli merkillepantavaa, että EIP, joka oli lähettänyt huomautuksensa oikeusasiamiehelle 30. heinäkuuta 2004, oli jo kyseisenä päivänä saanut tiedon päätöksestä järjestää suullinen kuuleminen joulukuussa 2004. Kantelijan mukaan epäiltiin, että EIP aikoi evätä kantelijalta oikeuden saada oikeussuojaa oikeusasiamieheltä. Kantelija pyysi siksi oikeusasiamiestä ottamaan nämä tiedot huomioon tutkimuksessaan.

EIP:n vastaus lisätietopyyntöön

EIP huomautti 25.11.2004 päivätyssä vastauksessaan, että kyseisten asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen perustui nyt myös sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan iii alakohtaan, jonka mukaan EIP voi kieltäytyä antamasta tutustuttavaksi koko asiakirjaa tai sen osaa, jos luovuttaminen vahingoittaisi tuomioistuinkäsittelyn suojaa. EIP:n mukaan tätä väitettä ei ollut käytetty aiemmin, koska EIP ei ollut aiemmin ollut tietoinen kantelijan Metroa vastaan Slovakian tuomioistuimissa vireille panemista oikeudenkäynneistä, kun se oli saanut kantelijalta ensimmäisen tutustumispyynnön.

EIP toimitti seuraavan luettelon asiakirjoista ja ilmoitti säännöissä määrätystä poikkeuksesta tai määrätyistä poikkeuksista, joiden perusteella se katsoi, että kantelijalle ei voida myöntää oikeutta tutustua asiakirjoihin:

1. Metron ja Doprastavin/MCE:n välinen täydellinen rakennussopimus kaikkine liitteineen ja mahdollisine lisä- tai liitännäissopimuksineen

Tietojen luovuttaminen on evätty sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vi ja vii alakohdan perusteella (koska tietojen luovuttaminen vahingoittaisi kolmansien osapuolten kaupallisia etuja ja olisi vastoin pankin salassapitovelvollisuutta) ja 3 artiklan perusteella (koska asiakirjat olivat kolmannen osapuolen asiakirjoja).

2. Doprastavin/MCE:n tarjous, mukaan lukien kaikki tarjousvaihtoehdot tai -vaihtoehdot, mukaan lukien erityisesti "neljäs tarjousvaihtoehto"

Tietojen ilmaiseminen suljettiin pois sääntöjen 3 artiklan ja 4 artiklan 1 kohdan vi ja vii alakohdan nojalla (osapuolten kaupallinen etu ja pankkisalaisuus).

3. Kaikki pöytäkirjat ja kansallisen valintalautakunnan kokousten liitteet

Kokouksia oli pidetty noin kymmenen. Pöytäkirjat olivat kolmansien osapuolten asiakirjoja, joissa EIP ei ollut osapuolena ja joihin sovellettiin sääntöjen 3 artiklaa. Lisäksi pöytäkirjoihin sovellettiin luottamuksellisuutta koskevia sitoumuksia, koska johtokunnan jäsenet olivat allekirjoittaneet luottamuksellisuutta koskevan sopimuksen. Näiden asiakirjojen julkistaminen olisi pankki- ja rahoitusalalla sovellettavien ammattietiikan, sääntöjen ja käytäntöjen vastaista (sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vii alakohta). Valintalautakunnan jäsenten yksityisyyttä ja koskemattomuutta loukattaisiin (sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan ii alakohta). Julkistamista varten tarvittaisiin Metron (lopulta Slovakian tasavallan ja Bratislavan kaupungin), kaikkien muiden tarjoajien ja kunkin valintalautakunnan jäsenen lupa.

4. Kaikki kansallisen valintalautakunnan keskusteluista ja arvioinneista EIP:lle toimitetut kertomukset, erityisesti kaikki myöntämiskertomukset

EIP:lle oli lähetetty yhteensä viisi kertomusta. Kieltäytyminen näiden asiakirjojen luovuttamisesta perustui samoihin perusteluihin kuin ne, jotka esitettiin 3 kohdassa.

5. Kaikki EIP:n ja Slovakian viranomaisten väliset sopimukset, jotka koskevat riidanalaisen hankkeen rahoitusta, erityisesti EIP:n ja Metron välillä 10.9.2001 tehty rahoitussopimus liitteineen ja mahdollisine liitännäis- tai lisäsopimuksineen

EIP:n julkaiseman rahoitussopimuksia koskevan politiikan mukaan se ei julkistaisi näitä asiakirjoja (ks. EIP:n verkkosivuilla julkaistun EIP:n avoimen tiedotuspolitiikan kohta "luottamuksellisuus"). EIP ei kuitenkaan vastustanut sitä, että lainanottaja antaa tietoja lainoistaan. Muiden sopimusten osalta sovellettiin myös sääntöjen 3 artiklaa ja 4 artiklan 1 kohdan vi ja vii alakohtaa (osapuolten kaupalliset edut ja EIP:n salassapitovelvollisuus).

6. Kaikki EIP:n ja Metron välinen kirjeenvaihto tarjouskilpailumenettelyn uudelleentarkastelun yhteydessä, erityisesti jäljempänä olevien a–c kohtien arvioinnin yhteydessä

EIP:n ja kolmannen osapuolen välistä kirjeenvaihtoa ei voida paljastaa ilman kolmannen osapuolen suostumusta (sääntöjen 3 artikla). Lisäksi EIP:n olisi tarkistettava, että kirjeenvaihtoon ei sisältynyt muita kolmansia osapuolia koskevia luottamuksellisia tietoja. Kirjeenvaihto oli 12 kirjettä, jotka joissakin tapauksissa sisälsivät muita tarjoajia koskevia tietoja tai jopa muiden tarjoajien kirjeitä.

a) "Neljäs tarjousvaihtoehto"
b) Doprastavin/MCE:n tekemä kaupallinen tarjous

Näitä asiakirjoja ei voida luovuttaa, elleivät asianomaiset kolmannet osapuolet (Metro ja kaksi Doprastav/MCE-yhteisyrityksen muodostavaa yhtiötä) ole sopineet asiasta (sääntöjen 3 artikla). Lisäksi tietojen ilmaiseminen oli evätty sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vi ja vii alakohdan perusteella, koska se vahingoittaisi kolmansien osapuolten kaupallisia etuja ja olisi vastoin EIP:n salassapitovelvollisuutta.

c) JV Košickán sillan teknisen tarjouksen arvioinnissa käytetty rakennusaika

Poikkeus tietojen luovuttamiseen 3 artiklan (kolmas osapuoli on Metro) ja sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vi ja vii alakohdan perusteella.

7. EIP:n Metrolle osoittama kirjeenvaihto, joka perustui EIP:lle lähetettyyn ratkaisuehdotukseen, jossa JV Košická Bridgeä ehdotettiin edullisimmaksi tarjoajaksi, erityisesti EIP:n Metrolle osoittamat 14.5.2002, 7.6.2002 ja 15.7.2002 päivätyt kirjeet sekä vastaukset Metron EIP:lle lähettämiin kirjeisiin

Tätä kirjeenvaihtoa ei voitu paljastaa samojen poikkeusten perusteella kuin ne, jotka mainittiin tarjouspyyntömenettelyyn liittyvän kirjeenvaihdon ilmoittamatta jättämisen osalta (edellä 3 ja 6 kohta).

8. Erityisesti muut EIP:n käytettävissä olevat asiakirjat, muistiot jne., jotka koskevat kaikkia 6 ja 7 kohdassa tarkoitettuja kirjeitä.

Vaihtoehtoisten tarjousten esittämiseen sovelletaan sääntöjen 3 artiklaa. Sääntöjen 4 artiklan 2 kohtaan vedotaan EIP:n sisäisten asiakirjojen osalta.

9. EIP:n sisäisen tarkastuksen tutkimusraportti

Kieltäytyminen tämän kertomuksen luovuttamisesta kuului sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan v alakohdan soveltamisalaan (tarkastusten, tutkimusten ja tilintarkastuksen tarkoitus).

10. Tarkastuksen aikana konsultoidun ulkopuolisen konsulttiinsinöörin julkistaminen

Kyseisen henkilön nimen ilmoittamatta jättäminen kuului sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan ii, vii ja viii alakohdan soveltamisalaan. Kyseiset kohdat koskevat yksityisyyttä, pankkisalaisuutta ja EIP:n oikeutettua etua järjestää sisäinen hallintonsa poikkeuksina oikeudesta tutustua asiakirjoihin.

EIP korosti, että kaikkien edellä mainittujen seikkojen lisäksi tietojen ilmaiseminen olisi kokonaisuudessaan evättävä sääntöjen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti, kun otetaan huomioon pyydettyjen asiakirjojen huomattava määrä ja ne kolmannet osapuolet, joihin on otettava yhteyttä ja joiden on annettava nimenomainen suostumuksensa. EIP totesi, että useimmissa tapauksissa yksi kolmansista osapuolista, joihin on otettava yhteyttä, on Metro eli vastaaja vireillä olevassa oikeudenkäynnissä.

EIP lisäsi, että vain muutamien asiakirjojen, esimerkiksi EIP:n sisäisten asiakirjojen (edellä mainitun luettelon 5 ja 8 kohta), osalta voitaisiin harkita osittaista tutustumisoikeutta, mutta että tämä tehtävä olisi erityisen vaikea, koska luottamuksellisten ja ei-luottamuksellisten tietojen välistä rajaa olisi erittäin vaikea määritellä. EIP:n mukaan tämän toimen tulos johtaisi todennäköisesti siihen, että pyydettyjen asiakirjojen merkityksettömiä osia paljastettaisiin, vaikka se olisikin toteutettavissa.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija piti valituksensa voimassa ja esitti seuraavat lisähuomautukset:

Oli pelättävissä, että EIP jatkaisi laitonta hallintokäytäntöään, ellei oikeusasiamies tutkisi EIP:n toimia, jotka koskevat lainan myöntämistä ja kansallisen tarjouskilpailumenettelyn tarkastamista, ja toteaisi, että nämä toimet merkitsevät hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamiehen olisi suositeltava EIP:n ja Metron välisen lainasopimuksen peruuttamista.

Se, että vedotaan 4 artiklan 1 kohdan iii alakohdassa säädettyyn poikkeukseen, on jätettävä tutkimatta. Mainittua poikkeusta ei missään tapauksessa voida soveltaa käsiteltävässä asiassa.

Sääntöjen 3 artiklassa EIP velvoitettiin kuulemaan asianomaisia kolmansia osapuolia sen selvittämiseksi, suostuivatko ne tietojen ilmaisemiseen. EIP:n laiminlyönti merkitsi sitä, että tutustumisoikeuden epääminen oli lainvastaista jo pelkästään tästä syystä.

Asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö ei ollut kohtuuton eikä ilmeisen suhteeton sääntöjen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Mitä tulee 4 artiklan 1 kohdan vi ja vii alakohtaan, EIP ei ollut tutkinut eikä selittänyt, vaikuttaisiko se kaupallisiin etuihin tai ammattisalaisuuksiin ja mitä vaikutuksia sillä olisi niihin.

Sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan v alakohtaa ei voitu soveltaa, koska asianomainen tarkastus oli jo saatettu päätökseen. Tarkastuskertomuksen julkistaminen ei näin ollen voinut vaikuttaa tähän tarkastukseen.

EIP:n vetoaminen 4 artiklan 1 kohdan ii, vi ja vii alakohtaan ei ollut perusteltua, koska muutoin sääntöjen tarkoitus (joka oli antaa yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua EIP:n hallussa oleviin asiakirjoihin) mitätöityisi.

PÄÄTÖS

1 Alkuhuomautukset

1.1 Käsiteltävänä oleva kantelu koskee uuden sillan – Košickán sillan – rakentamista Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa Tonavan yli. Hankkeen toteutti tätä tarkoitusta varten perustettu Metro Bratislava a.S., jäljempänä ’Metro’. Metron osakkeet omistaa Bratislavan kaupunki (66 %) ja Slovakian tasavalta (34 %). Hanke rahoitettiin 45 miljoonan euron lainalla Euroopan investointipankilta (EIP) ja noin 42 miljoonan euron lainalla Slovakian tasavallan talousarviosta. EIP:n ja Metron välinen lainasopimus allekirjoitettiin 10. syyskuuta 2001. Kantelija, itävaltalainen rakennusalan yritys, osallistui yhteisyritykseen (”JV Košická Bridge”) kahden slovakialaisen yrityksen kanssa, jotka tekivät tarjouksen. Kuuden muun tarjoajan joukossa oli toinen itävaltalais-slovakialainen yhteisyritys Doprastav, a.s/VA Tech Voest MCE, jäljempänä ’Doprastav/MCE’.

Tarjoajien toimittamien teknisten ja taloudellisten ehdotusten tarkastelu johti siihen, että Doprastavin/MCE:n tarjous oli paras yhteensä 86,57 pisteellä ja JV Košickán silta 85,61 pisteellä.

Myöhemmän tarkastuksen jälkeen arviointikomitea totesi, että Doprastavin/MCE:n tarjous sisälsi kaksi eri hintaa. Arviointikomitea katsoi, että näistä kahdesta hinnasta korkeampi oli merkityksellinen. Tämän seurauksena JV Košická Bridge sai nyt parhaan kokonaispistemäärän 86,66 pisteellä, jota seurasi Doprastav / MCE, joka sai 86,57 pistettä.

Metro ilmoitti kantelijalle 9 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, että arviointikomitea oli JV Košickán sillan rahoitusehdotuksen avaamisen jälkeen saanut selville, että rakennusaika oli 26 kuukautta eikä 25,5 kuukautta, kuten sen teknisessä ehdotuksessa todetaan. Tämä johti myönnettyjen pisteiden mukauttamiseen, minkä seurauksena JV Košická Bridge sai vain 86,48 pistettä ja jäi siten jälleen Doprastavin/MCE:n jälkeen.

Kantelija vastusti tätä arviointia. Arviointikomitea hyväksyi 24. huhtikuuta 2002 pitämässään kokouksessa kantelijan rakennusaikaa koskevan vastalauseen ja päätti perustaa arviointinsa teknisessä ehdotuksessa ilmoitettuun 25,5 kuukauteen. Tämän seurauksena JV Košickán sillan kokonaistulos tarkistettiin 86,66 pisteeseen, mikä tarkoitti, että se palasi luettelon kärkeen ja että sopimus oli määrä tehdä JV Košickán sillan kanssa. Ehdotus toimitettiin EIP:lle.

Kantelijan mukaan tätä tulosta muutettiin myöhemmin EIP:n painostuksen vuoksi. Sopimus tehtiin lopulta Doprastavin/MCE:n kanssa.

1.2 Tämä kantelu koskee 1) EIP:n väitettyjä toimia tai laiminlyöntejä edellä mainittujen hankkeiden yhteydessä ja 2) EIP:n kieltäytymistä antamasta kantelijalle oikeutta tutustua tiettyihin sen hallussa oleviin asiakirjoihin.

1.3 Kantelussaan kantelija pyysi oikeusasiamiestä estämään yhteisön varojen myöntämisen hankkeelle tai pyytämään niiden takaisinmaksua. Kirjeessään, jossa kantelijalle ilmoitettiin tutkimuksen aloittamisesta, oikeusasiamies muistutti, ettei hänellä ollut valtuuksia antaa ohjeita hallinnolle ja että kantelijan pyyntö ylitti siten oikeusasiamiehen toimivallan.

Kantelussaan kantelija pyysi lisäksi oikeusasiamiestä ”hankkimaan kaikki asiaankuuluvat asiakirjat” ”tarjouskilpailumenettelyyn tai hankkeeseen osallistuvilta osapuolilta, erityisesti EIP:ltä”. Oikeusasiamies selitti kantelijalle, että hänen velvollisuutensa oli tarkistaa, oliko yhteisön toimielimen tai elimen toiminnassa hallinnollisia epäkohtia. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämistä koskevan kantelun osalta oikeusasiamiehen oli näin ollen tutkittava, oliko epääminen perusteltua. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle myös, että oikeusasiamiehen tehtävänä ei ole itse pyytää asiaankuuluvien asiakirjojen esittämistä, paitsi jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi hänen tutkimuksensa suorittamiseksi. Hän lisäsi, että jos osoittautuu tarpeelliseksi tarkastaa asiaankuuluvat asiakirjat, tämä ei merkitse asiakirjojen luovuttamista kantelijalle tai kolmannelle osapuolelle.

Kantelussaan kantelija pyysi lisäksi oikeusasiamiestä tutkimaan, miksi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, jäljempänä ’EBRD’, oli vetäytynyt hankkeesta. Kirjeessään, jossa kantelijalle ilmoitettiin tutkimuksen aloittamisesta, oikeusasiamies huomautti, että hän ei voinut tutkia toimielimen tai elimen käyttäytymistä toiseen toimielimeen tai elimeen kohdistuvan kantelun yhteydessä. Oikeusasiamies ei näin ollen voinut käsitellä pyyntöä tutkia, miksi EBRD oli vetäytynyt hankkeesta. Hän huomautti kuitenkin, että kantelija voi vapaasti kääntyä EBRD:n puoleen pyytääkseen siltä pyytämiään tietoja.

1.4 Huomautuksissaan EIP:n vastauksesta oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön kantelija ehdotti, että oikeusasiamies suosittelisi EIP:n ja Metron välisen lainasopimuksen peruuttamista. Ottaen huomioon tämän kantelun ensimmäistä osaa koskevat havaintonsa (ks. jäljempänä 2 kohta) oikeusasiamies katsoo, että tätä lisäehdotusta tai -väitettä ei ole tarpeen käsitellä.

2 EIP:n väitetty hallinnollinen epäkohta Bratislavan hankkeen osalta

2.1 Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että lainan myöntäminen oli perustunut sääntöjenvastaiseen tarjouskilpailuun ja EIP:n valvonta- ja hallintotoimintaan, joka oli ristiriidassa EIP:n sisäisten ohjeiden ja yhteisön oikeuden kanssa. Kantelijan mukaan EIP oli käyttänyt väärin muodollista valvontavaltaansa vaikuttaakseen hankkeen toteuttajan hankintapäätöksen sisältöön ja siten myötävaikuttanut hankintapäätökseen, joka oli ristiriidassa julkisia hankintoja koskevien direktiivien kanssa. Kantelija väitti lisäksi, että EIP ei ollut käyttänyt valvontavaltuuksiaan asianmukaisesti asioissa, joissa sillä oli siihen velvollisuus. Kantelija esitti väitteensä tueksi yksityiskohtaisia väitteitä, jotka jaettiin seuraaviin otsikoihin: 1) tarjousasiakirjoissa olevia ehtoja, joita ei voida hyväksyä, koskevan tarkistusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen, 2) tarjousten arviointia koskevan tarkistusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen, 3) Doprastavin/MCE:n tarjouksesta aiheutuvien lisäkustannusten huomiotta jättäminen, 4) rakennuslupaa ja teknisiä riskejä koskevan tarkistusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen, 5) Doprastavin/MCE:n ehdottaman rakennusmenetelmän suosiminen, 6) neuvonantajien epäselvä rooli ja 7) Doprastavin/MCE:n esittämän teknisen vaihtoehdon nro 4 epäselvä kohtalo.

2.2 Lausunnossaan EIP pidättäytyi kommentoimasta väitteiden sisältöä. EIP huomautti kuitenkin, että kantelija oli nostanut Metroa vastaan kanteen Slovakian tuomioistuimissa elokuussa 2002. Käräjäoikeus ja aluetuomioistuin (muutoksenhakutuomioistuimena) olivat hylänneet kantelijan esitykset alustavassa menettelyssä 23 päivänä syyskuuta 2002 ja 11 päivänä marraskuuta 2002 tekemillään päätöksillä (6). EIP lisäsi, että päämenettely oli vielä kesken ja että ensimmäinen asiakysymystä koskeva kuuleminen oli määrä järjestää ennen vuoden 2004 loppua (7).

2.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että Slovakian tuomioistuimissa Metroa vastaan vireillä olevalla kanteella ei ole merkitystä tämän kantelun kannalta. Kantelijan mukaan tämän kanteen tarkoituksena oli todeta, että kyseistä hanketta koskevan kansallisen kilpailun arviointi oli pätemätön. Kantelija väitti, että tämä toimi ei koskenut mitään niistä tosiseikoista, jotka oli tuotu esiin oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa, jossa keskityttiin EIP:n toimiin ja velvollisuuksiin. Se lisäsi, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa ja oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohdassa määrättiin, että oikeusasiamies ei voinut käsitellä kanteluja, jos väitetyt tosiseikat olivat tai olivat olleet oikeudenkäynnin kohteena. Kantelijan mukaan oikeusasiamiehen oikeuskäytännöstä (ks. oikeusasiamiehen vuosikertomus 1996, s. 15) kävi kuitenkin ilmi, että näin oli vain silloin, kun oikeuskäsittely koski samoja osapuolia ja samoja tosiseikkoja. Kantelija korosti, että näin ei selvästikään ole tässä tapauksessa.

2.4 Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan tulkinta EY:n perustamissopimuksen 195 artiklasta ja oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohdasta on oikea. Koska kantelijan (tai JV Košickán sillan) slovakialaisissa tuomioistuimissa nostama kanne kohdistuu Metroon eikä EIP:hen, oikeusasiamies katsoo, että mikään oikeudellinen este ei estäisi häntä tutkimasta kantelijan väitteitä viimeksi mainittua vastaan.

2.5 On kuitenkin otettava huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa määrätään oikeusasiamies suorittamaan tutkimuksia, "jotka hän katsoo perustelluiksi". Oikeusasiamies toteaa, että Slovakian tuomioistuimissa vireillä oleva kanne näyttää (hänelle toimitettujen tietojen perusteella) kyseenalaistavan Metron päätöksen tehdä hankintasopimus Doprastavin/MCE:n eikä JV Košickán sillan kanssa. Kantelijan perusväite tässä tapauksessa on kuitenkin se, että Metron tekemä päätös johtui EIP:n väitetystä painostuksesta arviointikomiteaa ja/tai Metroa kohtaan. Jos Slovakian tuomioistuimet päättelevät, että sopimuksen tekeminen Doprastavin/MCE:n kanssa oli asiaa koskevien sääntöjen mukaista, olisi vaikea nähdä, miten kantelijan EIP:tä vastaan esittämät väitteet voisivat menestyä. Jos Slovakian tuomioistuimet sitä vastoin toteavat, että Metron päätös sopimuksen tekemisestä oli virheellinen, EIP:n Metroon kohdistama painostus päätöksen tekemiseksi ei todennäköisesti olisi perusteltua. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että päätös, joka slovakialaisten tuomioistuinten on tehtävä, vaikuttaa näin ollen väistämättä suurelta osin siihen, onko EIP toiminut oikein käsiteltävässä asiassa. Lisäksi on huomattava, että vaikuttaa todennäköiseltä, että Slovakian tuomioistuimilla on mahdollisuus vahvistaa merkitykselliset tosiseikat, jotka ylittävät oikeusasiamiehelle annetut tosiseikat. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, että oikeusasiamiehen ohjesäännössä määrätään mahdollisuudesta kuulla yhteisön virkamiesten ja muun henkilöstön todistajanlausuntoja. Oikeusasiamies ei näin ollen voisi ottaa vastaan niiden neuvonantajien lausuntoja, joihin kantelija viittasi.

2.6 Näin ollen oikeusasiamies katsoo, ettei hänellä ole tällä hetkellä perusteita jatkaa edellä mainittujen väitteiden tutkimista. Kantelija voi halutessaan uusia kantelunsa sen jälkeen, kun slovakialaiset tuomioistuimet ovat lopullisesti ratkaisseet käsiteltävänään olevan asian.

3 Asiakirjoihin tutustumista koskeva väitetty hallinnollinen epäkohta

3.1 Kantelija pyysi 2. heinäkuuta 2003 EIP:ltä oikeutta tutustua kaikkiin asiakirjoihin, jotka koskivat asianomaista tarjouskilpailumenettelyä ja EIP:n suorittamaa sen valvontaa. Tärkeimpiä asiakirjoja, joihin tutustumista pyydettiin, kuvailtiin yksityiskohtaisemmin. EIP ilmoitti 11 päivänä syyskuuta 2003 kantelijalle, että sen asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien sääntöjen, jäljempänä 'säännöt'(8), 4 artiklan 1 kohdan ii, vi ja vii alakohdassa, 4 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt poikkeukset estivät niiden asiakirjojen luovuttamisen, joihin kantelija oli pyytänyt saada tutustua. EIP huomautti myös, että tutustumispyynnön tarkempi tutkiminen edellyttäisi kaikkien asianomaisten kolmansien osapuolten kuulemista ja että tämä olisi vastoin sääntöjen 2 artiklan 4 kohtaa (jonka mukaan EIP voi kieltäytyä seuraamasta ”liiallisia tai ilmeisen suhteettomia” hakemuksia).

Kantelija valitti 24.9.2003 EIP:n kieltäytymisestä myöntää tutustumisoikeutta. Se pyysi myös saada tutustua kertomukseen, jonka EIP:n sisäisen tarkastuksen osasto oli tällä välin toimittanut, ja saada tietoonsa sen ulkopuolisen asiantuntijan nimen, jota oli kuultu tästä tarkastuksesta. EIP ilmoitti kantelijalle 17 päivänä lokakuuta 2003 antamassaan vastauksessa, että sisäisen tarkastuksen osaston toimittaman kertomuksen julkistaminen ei ollut mahdollista, koska kertomusta koskevat sen sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan v, vi ja vii alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa määrätyt poikkeukset. EIP huomautti lisäksi, että sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa ja 4 artiklan 1 kohdan vii ja viii alakohdassa ei anneta EIP:lle mahdollisuutta paljastaa ulkopuolisen asiantuntijan henkilöllisyyttä. EIP vahvisti kantansa 2 päivänä heinäkuuta 2003 esitettyyn asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön. Se täsmensi kuitenkin, että kyseessä olevien asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen perustui ensisijaisesti työjärjestyksen 4 artiklassa määrättyjen (11.9.2003 päivätyssä kirjeessä mainittujen) poikkeusten sovellettavuuteen ja että työjärjestyksen 2 artiklan 4 kohta oli mainittu 4 artiklan lisäksi, koska asianomaisia kolmansia osapuolia oli huomattava määrä.

3.2 Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että hylätessään EIP:n asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt EIP oli toiminut lainvastaisesti sekä avoimuuden perusperiaatteen että asiakirjoihin tutustumista koskevien erityissääntöjen osalta. Kantelija väitti, että EIP:n olisi pitänyt tutkia pyyntönsä erikseen kunkin kyseessä olevan asiakirjan osalta sen sijaan, että se olisi hylännyt hakemukset yleisesti. Se selitti lisäksi yksityiskohtaisesti, miksi se katsoi, että EIP:n esittämät syyt tutustumisoikeuden epäämiselle eivät vakuuttaneet sitä.

3.3 EIP katsoi lausunnossaan, että sen kanta oli oikea. Se lisäsi kuitenkin, että kaikki asianomaiset asiakirjat olivat oikeusasiamiehen saatavilla tarkastusta varten.

3.4 Oikeusasiamies pyysi 20. lokakuuta 2004 EIP:tä (1) toimittamaan hänelle luettelon asiakirjoista, joihin tutustumista oli pyydetty, sekä ilmoittamaan kunkin asiakirjan tai asiakirjaryhmän osalta EIP:n säännöissä määrätyt poikkeukset, joiden perusteella EIP katsoi, että oikeutta tutustua asiakirjoihin ei voida myöntää kantelijalle, ja (2) kommentoimaan kantelijan väitettä, jonka mukaan olisi harkittava mahdollisuutta tutustua asiakirjoihin osittain.

3.5 EIP huomautti vastauksessaan, että kieltäytyminen luovuttamasta asiaankuuluvia asiakirjoja perustui nyt myös sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan iii alakohtaan, jonka nojalla voitiin evätä oikeus tutustua asiakirjaan kokonaan tai osittain, jos luovuttaminen vahingoittaisi tuomioistuinkäsittelyn suojaa. EIP:n mukaan tätä väitettä ei ollut käytetty aiemmin, koska EIP ei ollut aiemmin ollut tietoinen kantelijan Metroa vastaan Slovakian tuomioistuimissa vireille panemista oikeudenkäynneistä, kun se oli saanut kantelijalta ensimmäisen tutustumispyynnön. EIP toimitti myös luettelon kyseisistä asiakirjoista sekä tiedot säännöissä määrätystä poikkeuksesta tai määrätyistä poikkeuksista, joiden perusteella se katsoi, ettei kantelijalle voitu myöntää oikeutta tutustua asiakirjoihin. Luettelossa oli kymmenen kohtaa, joista viimeinen koski ulkopuolisen asiantuntijan nimen julkistamista. EIP viittasi luettelossa seuraaviin säännöksiin perustellakseen kieltäytymistään antamasta oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin: Sääntöjen 2 artiklan 4 kohta, 3 artikla, 4 artiklan 1 kohdan ii, v, vi ja vii alakohta sekä 4 artiklan 2 kohta. EIP vetosi konsultin nimen osalta sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan ii, vii ja viii alakohtaan.

EIP lisäsi, että vain muutamien asiakirjojen, esimerkiksi EIP:n sisäisten asiakirjojen (edellä mainitun luettelon 5 ja 8 kohta), osalta voitaisiin harkita osittaista tutustumisoikeutta, mutta että tämä tehtävä olisi erityisen vaikea, koska luottamuksellisten ja ei-luottamuksellisten tietojen välistä rajaa olisi erittäin vaikea määritellä. EIP:n mukaan tämän toimen tulos johtaisi todennäköisesti siihen, että pyydettyjen asiakirjojen merkityksettömiä osia paljastettaisiin, vaikka se olisikin toteutettavissa.

3.6 Kantelija totesi vastauksesta esittämissään huomautuksissa, että 4 artiklan 1 kohdan iii alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen vetoamista ei voida ottaa tutkittavaksi ja että tätä poikkeusta ei missään tapauksessa voida soveltaa käsiteltävässä asiassa. Kantelija väitti lisäksi, että sääntöjen 3 artiklassa EIP velvoitettiin kuulemaan asianomaisia kolmansia osapuolia sen selvittämiseksi, suostuivatko ne päätelmien ilmoittamiseen. Kantelijan mukaan EIP:n laiminlyönti merkitsi sitä, että tutustumisoikeuden epääminen oli lainvastaista jo pelkästään tästä syystä. Mitä tulee 4 artiklan 1 kohdan vi ja vii alakohtaan, kantelija katsoi, että EIP ei ollut tutkinut eikä selittänyt, vaikuttaisiko se kaupallisiin etuihin tai ammattisalaisuuksiin ja mitä vaikutuksia sillä olisi niihin. Kantelija väitti lisäksi, että EIP:n vetoaminen 4 artiklan 1 kohdan ii, vi ja vii alakohtaan ei ollut perusteltua, koska muutoin sääntöjen tarkoitus (joka oli antaa yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua EIP:n hallussa oleviin asiakirjoihin) mitätöityisi.

3.7 Oikeusasiamies toteaa aluksi, että on erotettava toisistaan asiakirjoihin tutustumista koskeva kysymys ja kysymys siitä, oliko EIP oikeassa kieltäytyessään antamasta kantelijalle sen ulkopuolisen konsultin nimeä, jonka palveluja se oli käyttänyt. Tämän vuoksi oikeusasiamies tarkastelee ensin kysymystä oikeudesta tutustua asiakirjoihin (ks. kohdat 3.8-3.17) ennen kuin se käsittelee toista kysymystä (kohta 3.18).

3.8 EIP:n sääntöjen johdanto-osan kappaleissa viitataan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annettuun asetukseen (EY) N:o 1049/2001 (9) ja todetaan, että EIP "toivoo, että yhteisön toimielimiin ja elimiin, myös pankkiin, sovellettavien hyvän hallinnon vaatimusten mukaisesti asiakirjat ovat mahdollisimman laajasti julkisesti saatavilla"(10). Näiden johdanto-osan kappaleiden mukaan EIP oli näin ollen päättänyt tarkistaa asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevia sääntöjään "ottaakseen huomioon edellä mainitussa asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyt periaatteet ja rajoitukset siltä osin kuin tämä ei vaaranna sen perustamissopimuksessa määrätyn rahoituslaitostehtävän täyttämistä kokonaisuudessaan"(11). Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että asetusta 1049/2001 ja sen edeltäjiä koskeva yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntö on merkityksellinen myös EIP:n hyväksymien sääntöjen tulkinnassa.

3.9 Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että ennen asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön ratkaisemista asianomaisen toimielimen tai elimen on tutkittava kunkin pyydetyn asiakirjan osalta, voiko sen hallussa olevien tietojen ilmaiseminen tosiasiallisesti vahingoittaa jotakin niistä eduista, joita suojataan säännöllä, johon se haluaa vedota. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämistä koskevan päätöksen perusteluissa on näin ollen mainittava ainakin kunkin kyseessä olevan asiakirjaryhmän osalta erityiset syyt, joiden vuoksi toimielin tai elin katsoo, että jokin asiaa koskevissa säännöksissä säädetyistä poikkeuksista estää pyydettyjen asiakirjojen luovuttamisen, jotta kantaja voi varmistua siitä, että toimielin tai elin on tosiasiallisesti tutkinut asiakirjat edellä mainitulla tavalla, ja arvioida, ovatko epäämisperusteet perusteltuja (12).

3.10 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija esitti 2. heinäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään riittävän yksityiskohtaisesti ne asiakirjat tai asiakirjaluokat, joihin se halusi tutustua. Näissä olosuhteissa EIP:n 11.9.2003 antama vastaus oli selvästi riittämätön, koska EIP rajoittui siinä pelkkään luetteloon poikkeuksista, joita sen mukaan voitiin soveltaa, sen sijaan, että se olisi tarkastellut kunkin asiakirjan tai ainakin asiakirjaryhmän kannalta merkityksellistä kysymystä. On totta, että EIP:n 11.9.2003 päivätty kirje näyttää osoittavan EIP:n uskoneen, että oikeus tutustua kaikkiin asiakirjoihin voitaisiin evätä EIP:n sääntöjen 2 artiklan 4 kohdan perusteella. Kuten edellä mainittiin, tämä säännös antaa EIP:lle mahdollisuuden kieltäytyä seuraamasta "liiallisia tai ilmeisen suhteettomia" hakemuksia. Olisi kuitenkin katsottava, että kaikkia yhteisön oikeuden mukaisia poikkeuksia oikeudesta tutustua asiakirjoihin on tulkittava ja sovellettava suppeasti (13). Oikeusasiamies katsoo, että EIP ei ole osoittanut, että kantelijan pyyntö saada tutustua asiakirjoihin kuului sääntöjen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin. Pelkästään se, että tutustumispyyntö koski EIP:n "huomattavaa" määrää asiakirjoja, ei selvästikään riitä osoittamaan pyynnön liiallisuutta. Lisäksi on todettava, että EIP näyttää olettavan, että tutustumispyyntö oli suhteeton, koska sen olisi pitänyt kuulla suurta määrää kolmansia osapuolia sääntöjen 3 artiklan mukaisesti. Tätä sääntöjen määräystä tarkastellaan myöhemmin (ks. jäljempänä kohta 3.13). Tässä yhteydessä riittää, kun todetaan, että sääntöjen 3 artiklaa sovelletaan ainoastaan asiakirjoihin, jotka EIP on "saanut kolmannelta osapuolelta". Näin ollen sitä ei sovelleta EIP:n omiin asiakirjoihin, joita kantelijan tutustumispyyntö koskee. Joka tapauksessa on otettava huomioon, että EIP täsmensi 17.10.2003 päivätyssä kirjeessään, että sen 11.9.2003 tekemä päätös perustui ensisijaisesti sääntöjen 4 artiklaan ja että sen sääntöjen 2 artiklan 4 kohta oli mainittu ainoastaan 4 artiklassa mainittujen poikkeusten lisäksi.

Lausunnossaan EIP rajoittui jälleen luettelemaan poikkeuksia, joita se piti sovellettavina. Edellä esitetyistä syistä lausunnossa ei myöskään esitetä riittäviä perusteluja tutustumisoikeuden epäämiselle.

3.11 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies olisi voinut pyytää EIP:tä tarkistamaan kantaansa jo saatuaan tämän lausunnon tai kantelijan sitä koskevat huomautukset. Tarkempien tietojen puuttuessa tällainen suositus olisi kuitenkin pitänyt antaa tutkimatta etukäteen EIP:n esittämiä poikkeuksia. Tällaisesta suosituksesta olisi näin ollen ollut vain vähän hyötyä. Oikeusasiamies piti siksi parempana pyytää ensin EIP:ltä lisätietoja tältä osin, jotta hänen arviolleen saataisiin parempi perusta.

3.12 Vastauksessaan tähän tietopyyntöön EIP totesi, että sen kieltäytyminen antamasta tutustuttavaksi asiaankuuluvia asiakirjoja perustui nyt myös sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan iii alakohtaan. Oikeusasiamies katsoo hyvän hallintotavan edellyttävän, että jos yhteisön toimielin tai elin haluaa hylätä asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön, kaikki kieltäytymisen syyt esitetään pyynnön hylkäävässä päätöksessä. On varmasti mahdollista, että myöhemmin ilmenee uusia seikkoja, jotka voivat antaa asianomaiselle yhteisön toimielimelle tai elimelle oikeuden esittää lisäperusteita tutustumisoikeuden epäämiselle. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että EIP vetosi sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan iii alakohtaan ensimmäisen kerran 25. marraskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään. On otettava huomioon, että tuomioistuinmenettelyn olemassaolo Slovakian tasavallassa oli EIP:n tiedossa jo sen antaessa lausuntonsa 30.7.2004. Koska lausunnossa keskityttiin asiakirjojen saatavuuteen, on vaikea ymmärtää, miksi EIP ei olisi voinut vedota 4 artiklan 1 kohdan iii alakohtaan jo tuolloin sen sijaan, että se olisi odottanut vielä neljä kuukautta ennen sitä.

Oikeusasiamies katsoo, että EIP ei ole missään tapauksessa osoittanut, miten asiaankuuluvien asiakirjojen julkistaminen voisi "heikentää oikeuskäsittelyjen suojaa". EIP on tässä yhteydessä tyytynyt pelkkään lausumaan esittämättä mitään perusteluja siitä riskistä, joka merkityksellisten asiakirjojen ilmaisemisesta voisi sen mukaan aiheutua slovakialaisissa tuomioistuimissa käytävälle menettelylle.

3.13 Oikeusasiamies toteaa, että vastauksessaan tietopyyntöön EIP vetoaa suoraan tai viitteenä sääntöjensä 3 artiklaan perustellakseen kieltäytymistään luovuttamasta kaikkia asiakirjoja sisäistä tarkastusta koskevaa tutkintakertomustaan lukuun ottamatta. Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Kun pankkia lähestytään kolmannelta osapuolelta saadulla hakemuksella, joka koskee sen hallussa olevaa asiakirjaa, pankki kuulee asianomaista kolmatta osapuolta yhteisymmärrykseen pääsemiseksi, paitsi jos asiakirjan tarkastelu tämän päätöksen (14) valossa osoittaa selvästi, että asiakirja on luovutettava tai että sitä ei saa luovuttaa."

3.14 Säännöksen sanamuodosta käy selvästi ilmi, että 3 artiklan 15 kohdan soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan kolmansien osapuolten laatimat ja niiltä vastaanottamat asiakirjat. Oikeusasiamies ei näin ollen ymmärrä, miten tätä säännöstä voitaisiin soveltaa EIP:n laatimiin asiakirjoihin, kuten EIP väittää kohdissa 6 (EIP:n ja Metron välinen kirjeenvaihto) ja 7 (EIP:n ja Metron välinen kirjeenvaihto myöntämisehdotuksesta).

Työjärjestyksen rakenteesta, sisällöstä ja asiayhteydestä ilmenee joka tapauksessa, ettei 3 artikla itsessään ole poikkeus. Tiedonsaantioikeutta koskevat "poikkeukset" vahvistetaan sääntöjen 4 artiklassa (16). Oikeusasiamies katsoo, että 3 artikla on menettelysääntö, jonka mukaan EIP:n on kuultava kolmatta osapuolta, jolta se on saanut asiakirjan "sopimustaan" varten (17), asiakirjan luovuttamisen yhteydessä, paitsi jos on selvää, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei saa luovuttaa sääntöjen mukaisesti. Näin ollen 3 artiklassa täsmennetään, että EIP:n on ensin tutkittava itse, onko kolmannen asiakirja luovutettava vai ei, ja että asiakirjan laatijaa on kuultava ainoastaan silloin, kun tällainen päätös ei ole mahdollinen kummassakaan mielessä. Oikeusasiamies katsoo, että tämä sääntö on järkevä vain, jos EIP:llä ei ole ainoastaan mahdollisuutta vaan myös velvollisuus aloittaa tällainen kuuleminen. Lukuun ottamatta tapauksia, jotka kuuluvat sääntöjen 2 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, EIP ei näin ollen voi tyytyä toteamaan, että kolmantena osapuolena olevaa tekijää on kuultava ilman tätä kuulemista. Se, ettei EIP ole tässä tapauksessa järjestänyt tällaista kuulemista, merkitsee näin ollen hallinnollista epäkohtaa.

Väärinkäsitysten välttämiseksi voi olla hyödyllistä huomata, että 3 artiklassa viitataan sen kolmannen osapuolen kuulemiseen, jolta EIP on saanut asiaa koskevan asiakirjan. Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei 3 artiklassa velvoiteta EIP:tä kuulemaan muita osapuolia, jotka voivat olla kiinnostuneita asiakirjasta olematta sen laatijoita. Oikeusasiamiehen on näin ollen vaikea ymmärtää EIP:n väitettä, jonka mukaan arviointikomitean pöytäkirjojen julkistamiseen tarvittaisiin sääntöjen 3 artiklan mukaisesti Metron (viimeksi Slovakian tasavalta ja Bratislavan kaupunki), kaikkien muiden tarjoajien ja kunkin valintalautakunnan jäsenen lupa.

3.15 Muista EIP:n mainitsemista poikkeuksista on syytä esittää seuraavat huomiot:

(1) EIP on vedonnut sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan ii alakohtaan arviointikomitean pöytäkirjan osalta ja väittänyt, että tietojen ilmaisematta jättäminen oli tarpeen komitean jäsenten yksityisyyden ja koskemattomuuden suojelemiseksi. Oikeusasiamies katsoo, että arviointikomitean jäsenet hoitivat heille asiaankuuluvissa sopimuksissa annettuja tehtäviä ja toimivat siten virallisesti osallistuessaan keskusteluihin, jotka näyttävät ilmenevän pöytäkirjasta. Hän ei näin ollen näe, miten valiokunnan jäsenten yksityisyyteen ja koskemattomuuteen voitaisiin vedota näiden pöytäkirjojen julkistamisen epäämiseksi.

(2) EIP:n sisäisen tarkastuksen tutkintakertomuksen osalta oikeusasiamies katsoo, että EIP:n kanta, jonka mukaan tämän asiakirjan luovuttamisesta voitaisiin kieltäytyä sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan v alakohdan perusteella, vaikuttaa kohtuulliselta. Oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei ole osoittanut, miksi tämän säännöksen tarjoaman suojan pitäisi olla saatavilla vasta, kun tarkastus on saatettu päätökseen.

(3) EIP:n vetoaminen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaamiseen (sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan vi alakohta) vaikuttaa lähtökohtaisesti oikeutetulta. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että EIP ei ole selventänyt riittävästi, kenen kaupallisia etuja on suojeltava. Oikeusasiamies katsoo lisäksi, että on vaikea ymmärtää, miten tähän poikkeukseen voitaisiin vedota sen perustelemiseksi, että EIP:n ja Metron välistä tarjouskilpailumenettelyä koskevaa kirjeenvaihtoa (EIP:n toimittaman luettelon kohta 6) ei paljasteta kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä olisi ainakin käsiteltävä yksityiskohtaisesti mahdollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus.

(4) Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan vii alakohdassa säädetään, että tutustumispyyntö voidaan hylätä, jos asiaankuuluvien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi "salassapitovelvollisuutta, jos tietojen ilmaiseminen olisi vastoin pankki- ja rahoitusalan ammattietiikkaa, sääntöjä ja käytäntöjä". Koska tämä poikkeus on muotoiltu laajasti, vaatimus poikkeusten suppeasta tulkinnasta on tässä yhteydessä erityisen tärkeä. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että jotta tätä poikkeusta voitaisiin soveltaa, EIP:n olisi ainakin täsmennettävä niiden "pankki- ja rahoitusalan ammattietiikan, -sääntöjen ja -käytäntöjen" konkreettinen sisältö, joihin se katsoo sen vaikuttavan.

(5) Työjärjestyksen 4 artiklan 2 kohdan osalta on huomattava, että tämä määräys kattaa kaksi eri tilannetta eli tapaukset, joissa päätöstä ei ole vielä tehty (4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke), ja tapaukset, joissa päätös on jo tehty (4 artiklan 2 kohdan toinen virke). Kantelija on väittänyt, että EIP:n päätös tässä tapauksessa on jo tehty, eikä EIP ole kiistänyt kantelijaa tältä osin. Oikeusasiamies katsoo, että EIP ei ole missään tapauksessa esittänyt perusteluja, jotka osoittaisivat, että asiaankuuluvien asiakirjojen julkistaminen "heikentäisi" sen päätöksentekoprosessia. Se, että kyseiset asiakirjat vaikuttavat sisäisiltä asiakirjoilta, ei tietenkään riitä tässä yhteydessä, koska muutoin työjärjestyksen 4 artiklan 2 kohta menettäisi merkityksensä.

3.16 Oikeusasiamies toteaa, että EIP ei näytä enää vetoavan sääntöjensä 4 artiklan 3 kohtaan, koska tätä määräystä (johon vedottiin EIP:n kantelijalle osoittamassa 24. syyskuuta 2003 päivätyssä kirjeessä) ei enää mainita 25. marraskuuta 2004 päivätyssä kirjeessä.

3.17 Oikeusasiamies toteaa näin ollen, että EIP ei ole käsitellyt tyydyttävästi kantelijan pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin.

3.18 Mitä tulee kantelijan pyyntöön saada EIP:n tarkastuksessa kuuleman ulkopuolisen asiantuntijan nimi, oikeusasiamies katsoo, että mikään EIP:n tähän mennessä esittämistä syistä ei vaikuta vakuuttavalta. Työjärjestyksen 4 artiklan 1 kohdan ii ja vii alakohdan osalta voidaan viitata siihen, mitä näistä poikkeuksista on jo sanottu asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyn yhteydessä (ks. edellä 3.15 kohta). Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan viii alakohdassa suojataan "pankin oikeutettua etua sen sisäisen hallinnon järjestämisessä erityisesti henkilöresurssien osalta". Oikeusasiamiehen mielestä on vaikea nähdä yhteyttä EIP:n sisäisen hallinnon ja ulkopuolisen asiantuntijan kuulemista koskevan päätöksen välillä. Näin ollen hän päättelee, että EIP ei ole vielä vastannut tyydyttävästi kantelijan tietopyyntöön tältä osin.

4 Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies antaa seuraavan suositusluonnoksen Euroopan investointipankille oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Suositusluonnos

Euroopan investointipankin olisi tarkasteltava uudelleen kantelijan pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin ja saada tietoja ja julkistettava kyseiset asiakirjat ja tiedot, ellei ole päteviä perusteita kieltäytyä siitä.

Tästä suositusluonnoksesta ilmoitetaan Euroopan investointipankille ja valituksen tekijälle. Euroopan investointipankki lähettää oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2005. Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen päätöksen hyväksymisestä ja suositusluonnoksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 28. helmikuuta 2005

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(2) Kantelija toimitti jäljennöksen huhtikuun 2002 saksankielisestä toisinnosta. Viittaukset ovat peräisin helmikuussa 2004 päivätystä versiosta, joka on tällä hetkellä saatavilla EIP:n verkkosivuilla. Näiden kahden version välillä ei näytä olevan mitään eroa mainittujen kohtien osalta.

(3) On syytä muistaa, että Slovakian tasavalta liittyi EU:hun vasta 1. toukokuuta 2004.

(4) Nämä valitukset vastaavat kantelijan tässä valituksessa esittämiä väitteitä, jotka esitetään sivuilla 8–11.

(5) EIP toimitti jäljennökset näistä kahdesta päätöksestä.

(6) EIP toimitti jäljennökset näistä kahdesta päätöksestä.

(7) Myöhemmin kävi ilmi, että suullinen käsittely tässä asiassa oli tarkoitus järjestää joulukuussa 2004.

(8) EYVL 2002, C 292, s. 10.

(9) EYVL L 145, s. 43.

(10) Ks. johdanto-osan kuudes kappale.

(11) Ks. johdanto-osan seitsemäs kappale.

(12) Ks. asia T-105/95, WWF UK v. komissio, Kok. 1997, s. II-313, 64 kohta; Asia T-124/96, Interporc Im- und Export-GmbH v. komissio, Kok. 1998, s. II-231, 52 ja 54 kohta.

(13) Ks. yhdistetyt asiat C-174/98 P ja C-189/98 P, Alankomaat ja Van der Wal v. komissio, Kok. 2000, s. I-1, 27 kohta.

(14) Tässä viitataan sääntöihin (ks. sääntöjen 1 artiklan 1 kohta).

(15) Sääntöjen 3 artiklaa edeltää otsikko "Kolmannen osapuolen asiakirjat".

(16) Tätä artikkelia edeltää otsikko "Poikkeukset".

(17) Ehdotuksen 3 artiklassa ei täsmennetä, onko tekijänä oleva kolmas osapuoli täysin vapaa kieltäytymään suostumuksestaan vai onko tällaisen kieltäytymisen perustuttava johonkin sääntöjen 4 artiklassa mainituista poikkeuksista.